Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


16.4.14

Dom Pérignon Rosé 2003

http://www.alko.fi/tuotteet/555407/
Dom Pérignon Rosé 2003
  • Valmistaja: Moët & Chandon
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Grand Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne
  • Rypäleet: Chardonnay (50%), Pinot Noir (50%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 195-290e (Huhtikuu 2014, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: 334,80e (Huhtikuu 2014, Alko, erikoisvalikoima – vk. 1998)
Maailman tunnetuin cuvée de prestige -shamppanja lienee koko prestiisishamppisskenen pioneeri, kolossaalisen skumppajätti Moët & Chandonin legendaarinen Dom Pérignon (tosin hiljattain räppiskenessä kuuluisa Roederer Cristal lienee tälle kova haastaja).

Alun perin ilmestyessään Dom Pérignon oli tavallinen yhden vuosikerran Moët & Chandon Vintage Brut 1921, jota oltiin kypsytetty normaalia pidempään (15 vuotta), pullotettu näyttävään, vanhanaikaiseen kuohuviinipulloon ja lätkäisty tavallista reilusti korkeampi, selkeää prestiisiarvoa alleviivaava hintalappu kylkeen. Kuitenkin vuosikerrasta 1947 eteenpäin Dom Pérignon on ollut oma viininsä, ei pelkästään pidempään kypsytetty perusshamppis.

MW Avellanin roséeshamppanjamaistelussa testattu ja nyt arvioitavaksi päätynyt Dom Pérignon Rosé on sitten taas prestiisiversio tavallisesti Dompasta – tavallisina vuosikertoina viinin hinta on yleensä kaksinkertainen perus-Domppaan nähden, kun taas huippuvuosikertoina viinin hinta voi nousta jopa kolmin-nelinkertaiseksi. (Sitten on toki vielä näiden viinien prestiisiversiot, vain huippuvuosina valmistettavat Oenothéquet, joita kypsytetään 15-20 vuotta hiivasakan kanssa ennen pullotusta ja myyntiinlaskua, mutta se on toinen tarina.)

Dom Pérignon on lähes täysin Grand Cru -tasoinen kuohuva – sen Chardonnay-rypäleet tulevat Grand Cru -tasoisilta Avizen, Chouillyn, Cramant'n ja Le Mesnil-sur-Ogerin kylien tarhoilta kun taas Pinot Noir -rypäleet tulevat Grand Cru -tasoisilta Aÿn, Bouzyn, Maillyn ja Verzenayn kylistä. Viiniin kuitenkin käytetään myös pieni määrä 1er Cru -tasoisen Hautvillers'n kylän Pinot Noiria – nimittäin munkki Dom Pérignonin vanhan luostarin viinitarhoilta. Viiniä kypsytetään pyöreästi kymmenisen vuotta ennen myyntiinlaskua.

Champagnessa vuosikerta 2003 oli erittäin kuuma, minkä vuoksi rypäleet kypsyivät erittäin kypsiksi koko alueella, helpottaen ainakin roséeviinien valmistusta (sillä kyseinen viinityyli vaatii punaviiniä, jota voidaan valmistaa vain riittävän kypsistä rypäleistä), mutta samalla melkeinpä kaikki em. vuosikerran viinit kärsivät korkean kypsyysasteen mukanaan tuomasta matalasta hapokkuudesta. Toki Moët & Chandonin kaltaisella viinijättiläisellä on mahdollisuus tehdä huippuluokan viinejä kuinka hankalina vuosina tahansa, sillä niin suurella viinitalolla on niin valtavat tarhahehtaarit käytössään, että riittävällä syynäyksellä voidaan saada tarvittaessa edes auttavasti tarvittavan laadukkaita rypäleitä huippuviiniin. Tämä selittää sen miten erityisesti perus-Domppaa tuppaa ilmestymään kaikilta paitsi aivan kurjimmilta vuosikerroilta.

Väriltään viini on erittäin tumman roosa ja intensiivinen – todennäköisesti jälleen hyvin lämpimän vuosikerran tekosia, kuten Taittingerin Comtes-Rosén kanssa. Väriltään viini on maistelun toiseksi tummin, vain hieman hailakampi kuin tuo edellämainittu Taittinger.

Tuoksultaan viini on erittäin intensiivinen ja särmikäs, jopa pistävä. Päällimmäisenä tuntuu ilotulitteet mieleen tuovan ruutisia ja kevyen savuisia, reduktiivisia vivahteita, minkä alta erottuu kypsää sitruksisuutta, savuisuuden kanssa yhdistyvää piikivistä mineraalisuutta ja hentoa kahvileipäisyyttä.

Viinin maku asettuu hyvin särmikkääseen, terävään ja tiukanpuoleiseen tuoksuun nähden erikoiseen kontrastiin: kokonaisuus on pehmeänpuoleinen ja erittäin runsas. Hyvin kuivaa (muttei rutikuivaa) makumaailmaa hallitsevat rehevät, kypsän aprikoosiset ja mehevän sitruksiset hedelmäisyyden piirteet, kivinen mineraalisuus ja kevyehkö savuisuus, mutta taustalta löytyy paljon syvyyttä tuovia, persoonallisia piirteitä, joita on vaikea saada sanallistettua. Hapokkuus on melko maltillista hyvin kypsään hedelmään nähden, mutta viinillä on kuitenkin sopivan tasapainoinen rakenne ja yleisilmeessä on vielä särmikkään nuorekasta kirpakkuutta. Kokonaisuutta sävyttää suorastaan silkkisen pehmeät, runsaat ja erittäin pienet kuplat.

Viinin jälkimaku on varsin pitkä, kypsä ja kielellä kehittyvä: suussä häilyy kypsän omenaisesta niin runsaampaan persikkaan kuin punertavaan vadelmaisuuteen ja kirpakkaan karviaiseen taittuvia hedelmien vivahteita, kevyesti kivistä mineraalisuutta ja aavistus tanniinista kireyttä. Viinistä jää runsas, vivahteikas ja viipyilevä jälkivaikutelma.

Pakko myöntää, Rosé-Domppa vuosimallia 2003 on kyllä hyvin hienostunut ja karismaattinen tuttavuus, joskin lämmin vuosikerta on tuonut myös jonkin verran läskiä vyötärölle. Kokonaisuus on ehkä turhankin helpostilähestyttävä ja miellyttämisenhaluinen – särmää saisi olla enemmänkin! Herra Pérignon pärjää kuitenkin varsin mallikkaasti lämpimän vuosikerran esitykseksi, ja vaikka maistelussa viini jäi monia muita kypsemmän ja lempeämmän oloiseksi, on kokonaisuudessa sen verran riittävästi rakennetta ja substanssia, että viini kestänee ainakin keskipitkää kypsyttelyä. Viini on vielä nyt varsin nuorekas ja aromeiltaan erittäin primäärinen, mutta ilmaisultaan kuitenkin jo varsin avoin ja lähestyttävä. Näppituntumalta voisin kuitenkin arvioida viinin kehittyvän parempaan suuntaan vielä vähintään puolen vuosikymmenen ajan, tuurilla ja hyvin säilytettynä jopa useamman kokonaisen. Itse arvioisin optimaalisen korkkaushetken sijoittuvan viinin 20-vuotissynttäreiden korville.

Mutta jos nyt täksi vapuksi pitäisi joku Rahaa On ja Se Näkyy -skumppa valita, on tämä viini ehdottomasti parhaita valintoja Taittinger Comtes de Champagne Rosé 2005:n kanssa – molemmat kun ovat jo nyt varsin hyvässä vedossa. Tottakai Dom Pérignon saa laajasti tunnettuna brändinä tunnettuusbonuksen, joten kaikki jupit ja vastaavat huomio! Pullo haltuun ja sassiin! Ja viini pitää tosiaan käydä metsästämässä jostain monopolin ulkopuolelta, sillä Alkolla on tällä hetkellä tarjota vain varsin uskottavan 1998-vuosikerran rosée-Domppaa Arkadian Alkon erikoisvalikoimista.

Lyhyesti: Erittäin kypsä, runsas ja nuorekas mutta varsin lähestyttävä ikoni-shamppiksen rosée-versio. Vaikka viini on jo ihan korkattavissa, ei sen kanssa kannata kiirehtiä – pistä viini hyvään talteen ainakin puoleksi vuosikymmeneksi.

Arvio: Erinomainen – viini on selvästi lämpimän vuosikerran lapsi, mutta sellaiseksi Dom Pérignon Rosé 2003 suoriutuu yllättävän hyvin. Viinissä on syvyyttä ja eleganssia, mutta herkkien ja kepeiden kuohuvien ystäville viini voi kuitenkin olla turhankin muhkea. Toivottavasti lisävuodet kellarissa keventäisivät hieman viinin suurinta runsautta ja toisivat balanssin kohti optimaalisinta tilaa.

Hinnan (195-280e) ja laadun suhde: Surkea – tämän viinin tapauksessa maksaa lähinnä tunnetusta brändistä, ei laadusta. Laatua viinistä toki löytyy vaikka millä mitalla, mutta sitä saa kyllä saman verran myös merkittävästi halvemmallakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti