Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


23.4.14

Ofithe Offida Pecorino 2012

Ofithe Offida Pecorino 2012
  • Valmistaja: Cantina Moncaro
  • Tyyppi: Valkoviini, DOCG Offida Pecorino
  • Maa: Italia
  • Alue: Marche, Ascoli Piceno
  • Rypäleet: Pecorino (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 89 SEK (~9,90e; Joulukuu 2013, Systembolaget, beställningssortiment)
  • Hinta nyt: 91 SEK (~10,00e; Huhtikuu 2014, Systembolaget, beställningssortiment)


Seikkailut Systembolagetista löytyvien Marchen viinien puolella jatkuvat! Lähinnä Italian keskiosissa viljelty Pecorino on entuudestaan meikäläiselle tuttu lajike, mutta koska täälläpäin ei ole koskaan aiemmin näkynyt muita kuin IGT-tasoisia perus-Pecorinoja, päätin napata tämän viinin testiin. Tämä Systemin tilausvalikoimasta löytynyt tapaus nimittäin on Offidan kylästä, joka taitaa olla tällä hetkellä maailman ainoa DOCG-tasoinen Pecorino-viinialue. Tämä Offidan kylä sijaitsee Italian keskiosan itärannikolla sijaitsevan Marchen eteläosissa, Ascoli Picenon maakunnassa (josta sattumalta myös edellinen maistamani Marchen viini, Lucrezia Passerina, oli kotoisin) ja tämän kylän viinialueen DOCG-appellaatio hyväksyy vain kaksi valkoista lajiketta: Passerinan ja Pecorinon.

Pecorino tunnetaan melko intensiivisiä ja persoonallisia viinejä tuottavana lajikkeena – tämä johtuu osittain siitä, että köynnös tuottaa luonnostaan verrattain matalasatoisesti rypäleitä. Lajikkeen matalasatoisuus voi olla laatua tavoittelevalle tuottajalle etu, mutta volyymia hakevalle tuottajalle enemmän haittatekijä. Lajikkeen hyvä sietokyky rypäleille haitallisia homeita ja tauteja vastaan kuitenkin on viljelijälle kuin viljelijälle etu, minkä vuoksi lajike on kohtalaisen suosittu Keski-Italiassa.

Viinin tuottanut Moncaro on vuonna 1964 perustettu marchelainen viiniosuuskunta, jonka tarkoituksena on ollut nostaa alueen viinien laatua ja niiden arvostusta. Talo on pyrkinyt jo varhaisesta vaiheesta toimimaan kestävän kehityksen periaatteella ja kaikki talon viinit tuotetaan sertifioituna luomuna. Tämä Pecorino on kerätty käsin n. 10-15-vuotiaiden köynnösten rypäleistä ja siitä valmistettua viiniä on kypsytetty terästankeissa hiivasakan päällä 4 kuukauden ajan ennen pullotusta.

Viinin väri on suht vaatimaton; hailakan oljenkeltainen hennosti vihertävällä sävyllä.

Ofithella on keskirunsas ja hillityn aromaattinen tuoksu, joka on aluksi hieman vaatimattomanpuoleinen, mutta kehittyy varsin runsaaksi innokkaan lasinpyörittelyn seurauksena: lasista löytyy hedelmäpuolelta Soavemaista, mehevää trooppista hedelmää – erityisesti keltaluumua ja persikkaa, jopa persikkakarkkia – ja hieman portugalilaiset valkoviinit mieleen tuovaa ananasta ja banaania. Hedelmäpuoli on tuoksun voimakkain osa-alue; muuten nokkaosasto tarjoaa maltillista makeaa kukkaisuutta ja etäistä mineraalisuutta.

Suussa viini on yllättävänkin täyteläinen – suorastaan suuntäyttävä – ja paksuhko, mutta kaikkea muuta kuin löysä: aluksi kielellä tuntuu mitä hennointa pistelyä, joka kyllä haihtuu pian (suurella todennäköisyydellä aavistus hiilihappoa), mutta kokonaisuus pysyy pistelyn haihduttuakin hyvin särmikkäänä ja tasapainoisen hapokkaana – happojen osalta jopa erittäin runsaana. Makua hallitsevat tuoksusta tutut, mehukkaat aromit hyvin tuoksunkaltaisina, mutta ilman tuoksun vihjaavaa makeutta; makumaailman seassa tuntuu myös kevyesti tuoretta, hapokkaankirpeää kaneliomenaisuutta. Hedelmäisyys on runsasta, kypsääkin, mutta silti samalla varsin kuivaa kautta linjan. Viinin olemus on varsin runsas ja muhkea olematta raskas tai liioitteleva, mutta yleisilmeeltään kokonaisuus on loppupeleissä varsin suoraviivainen ja arkinen – viini ei juuri hienostele tai kehity lasissa tai suussa, vaan paukuttaa kaiken alusta loppuun rytinällä.

Jälkimaku on ensisijaisesti hyvin mineraalinen, eli fiilis on kuin olisi märkää piikiveä nuolaissut. Tiukimman mineraalisuuden hellittäessä voi kuitenkin todeta suun olevan täynnä hedelmien jälkifiilistä, eli kielelle jää myös vastapoimittua omenaa, kuivahkoa päärynäisyyttä, kevyttä persikkaa ja hentoa banaanisuutta sekä aromaattista yrttisyyttä. Nämä aromit ovat kuitenkin varsin kuivia ja kevyenpuoleisia, joten suuhun jäävä jälkivaikutelma on muhkean keskimaun jälkeen hieman vaisu ja kestoltaan korkeintaan keskipitkä.

Tämä Offidan Pecorino on mukava, persoonallinen ja sopivalla tavalla tuhti tapaus, mutta ei mitään kovinkaan ihmeellistä loppupeleissä. Viini on täynnä Pecorinon persoonallista, moniulotteista aromimaailmaa, josta löytyy niin mineraalia kuin yllättävästi alusta loppuun varsin kuivana pysyvää trooppista hedelmää, mutta eleganssia viini ei tarjoa: tämä on hyvin voimakas ja varsin lineaarinen, nuorekas kokonaisuus, jonka tehokkuus myös perustuu juuri tähän suoraviivaisuuteen. Viini varmasti kestää joitain vuosia kellarissa, mutta sitä on turha hankkia kypsyttelyyn – viini tuntuu olevan parhaimmassa terässä kun se on täynnä nuoruuden voimaa ja intensiteettiä.

Tämä Offidan Pecorino oli kyllä meikäläiselle hauska tuttavuus, joka pelasi mainiosti tavallisen tortilla-illallisen kanssa, selviten niin tuoreista kasviksista kuin tulisista salsoista ongelmitta – arkinen viini arkiselle aterialle. Rakenteensa ja ilmaisunsa puolesta viini vaikuttaa varsin yleispätevältä kumppanilta varsin monenlaisille ruoille, aina tuoreista kasviksista voimakasmakuisiin vaaleisiin lihoihin ja riistalintuihin. Avainsanana on kuitenkin arkisuus ja suorasukaisuus – tämä kun viini tuskin on kotonaan juhlakutsujen pääruoan parina.

Lyhyesti: Varsin runsas, täyteläinen, erittäin kuiva, rakenteikas ja mukavan persoonallinen arkivalkkari Marchesta. Pecorino-rypälettä parhaimmillaan: voimaa ja ryhtiä ilman turhaa hienostelua.

Arvio: Erittäin hyvä – tämä on melko lähellä Alkon tilausvalikoimasta löytyvää Unico Pecorinoa, mutta Ofithe nokittaa ryhdikkäämmällä ja rakenteikkaammalla ilmaisullaan sekä edullisemmalla hinnallaan pari piirua paremmaksi ostokseksi. Kaikin puolin mainio ostos, siis!

Hinnan (~9,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti