- Valmistaja: Brasserie St. Feuillien
- Tyyppi: Olut, Belgi, Tripel
- Maa: Belgia
- Alue: Vallonia, Hainaut, Le Rœulx
- Maltaat: Cara Pils, Pilsner
- Humala: Saaz, Spalt, Styrian Goldings
- Koko: 0,33
- Hinta ostohetkellä: 4,45e (Maaliskuu 2014, Alko)
- Hinta nyt: 4,45e (Huhtikuu 2014, Alko)
No niin, Rochefort 10 ei tosiaan jäänyt Alkon ainoaksi pääsiäisoluiden nappiosumaksi, sillä kausivalikoimaan oli löytänyt tiensä myös mainio Chimayn Tripel sekä toinen saman tyylin edustaja belgialaiselta St. Feuillienin panimolta. Vuodesta 1873 Friartin perheen alaisuudessa toiminut St. Feuillien on tullut erityisen tunnetuksi juuri tripel- ja saison-oluistaan, joten onhan se aina mielenkiintoista päästä katsastamaan talon "lippulaivatuotteita" (joskin Suomessa panimo on ollut ihmisten huulilla erityisesti Alkon valikoimista löytyneen Grand Cru -oluensa ansiosta).
Meikäläisen pulloon on merkattu parasta ennen -päiväykseksi 07/01/2016 ja talo kertoo kotisivuillaan oluen kestävyyden olevan 24 kuukautta, mistä välkympi henkilö voi hyvin päätellä oluen pullotuspäivämäärän.
Väriltään olut on sameahko ja tasaisen vaaleankeltainen. Lasiin kaadettaessa n. 90% lasista valtasi erittäin runsas, höttöinen ja kestävä vaahtokukka, joten vaihtoehtona on joko odottaa kärsivällisesti tai nauttia olut useammalla kaadolla. Itse valitsin jälkimmäisen metodin.
Tuoksussa sekoittuu miellyttävästi ananaksisen hedelmäinen belgihiivaisuus, sitruksisuus ja hento hunajaisuus – oluesta tuleekin etäisesti mieleen jonkinlainen ananaksella terästetty kotisima. Lasista kohoava persoonallinen yleisilme on hyvin raikas ja jopa särmikäs, joskin hieman alkoholinen, kiitos 8,5% alkoholipitoisuuden.
Tyylillisesti tämä St. Feuillinen esitys on mitä tyylipuhtain, klassinen tripel: makeahko, täyteläinen ja runsas, mutta silti ilahduttavalla tavalla keväisen raikas ja kepeähkö – tahmeus, raskaus ja hallitseva alkoholisuus pysyvät siististi poissa. Kielellä pyörii kypsää sitruksisuutta, vaaleata ja hennon hunajaista viljaisuutta, aavistus keltaisia hedelmiä, hieman hiivaista happamuutta, maltilliseksi jäävää mausteisuutta ja hentoa, humaloinnin tuomaa yrttisyyttä. Kokonaisuus on hyvin hedelmävoittoinen ja aromikas.
Lopuksi oluesta jäää voimakas ja pitkähkö jälkimaku, jossa toistuvat hyvin selkeästi keskimausta tutut aromit. Loppua kohden ujo humaloinnin katkero (14 EBC) ja pitkään kielellä viipyilevä hiivainen happamuus kuivaavat keskimakua hallinneet makeat, hedelmäiset sävyt ja siistivät mallikkaasti paletin. Suuhun jää hyvin raikas ja pirteä jälkivaikutelma – ne 8,5 pinnaa alkoholia pysyvät ihmeen siististi poissa makupuolelta.
St. Feuillien Triple on kyllä perustellusti talon lippulaivatuotteita – mitään erikoista tai uniikkia tämä oluthan ei tuo pöytään, mutta sen sijaan se toimii varsinaisena arkkityyppinä tälle erityisesti Belgiassa suositulle oluttyylille. Mututuntumalta voisin sanoa oluen olleen jopa enemmän makuuni kuin tripel-tyylin kantaisä Westmalle Tripel, mutta varmaan sitä pitänee järjestää jonkin sortin tripel-rinnakkainmaistelu että voisi saada asiaan lopullisen varmuuden.
Joka tapauksessa, St. Feuillienin Triple on varsin mainio, raikas ja tyyliltään selvästi hyvin belgialainen olut, jossa on tripel-tyyliin asiaankuuluvasti melko tuhdit voltit. Varsin mainio hitaaseen tahtiin siemailtava olut näihin pikku hiljaa lämpeneviin kevätpäiviin!
Lyhyesti: Klassisen tyylikäs ja tasapainoinen belgi-tripel, jossa yhdistyvät tuhdin täyteläinen ja alkoholinen yleisilme hyvin keväisen kepeään ja raikkaaseen makumaailmaan. Vivahteikas, hitaasti nautiskeltava maisteluolut.
Arvio: Tyylikäs – todella mallikas esitys, varsinainen hyvän tripelin arkkityyppi. Jos tuhdit belgit maistuvat, ei tästä voi olla tykkäämättä.
Hinnan (4,45e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti