Kir-Yianni Ramnista 2009

Kir-Yianni Ramnista 2009

• Valmistaja: Kir-Yianni
• Tyyppi: Punaviini, PDO Naoussa
• Maa: Kreikka
• Alue: Makedonia, Naousa
• Rypäleet: Xinomavro (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 17,97e (Elokuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 17,97e (Syyskuu 2014, Alko)

Kir-Yiannin Ramnista saapui Suomeen melko huomaamatta – tämä pohjoiskreikkalainen Xinomavro ei saapuessaan herättänyt suurissa massoissa suuria tunteita, mutta harrastelijat sentään hieman havahtuivat kyseiseen viiniin ja useissa viiniblogeissa se noteerattiinkin melko nopeasti. Kuitenkin viinin maine tuntui pikku hiljaa, ajan kanssa kiirivän laajemmalle ja jossain vaiheessa totesinkin viinin selvästi löytäneen asiakaskuntansa, sillä Ramnistan saatavuus oli kesän loppuun mennessä pudonnut vaivihkaa lähelle nollaa! Yhden pullon olin toki jo ehtinyt hamstrata kellariini silloin kun viini saapui valikoimiin, mutta ajattelin, että olisi kiva myös testata viini näin nuorena vielä kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Nappasin siis käpäliini yhden Suomen viimeisistä monopolimme vapailla markkinoilla liikkuvista Ramnistoista ihan testimielessä.

Tuo Kreikan Makedoniassa (maakunta, ei se valtio) sijaitseva Naousa (tai Naoussa) on kerännyt mainetta erityisesti vaikuttavia Xinomavro-viinejä tuottavana alueena. Parhaimmillaan Xinomavro (rypäleellä on sama juuri nimellään kuin italialaisella Negroamarolla – "musta hapan") tuottaa väriltään kevyitä, mutta hyvin tanniinisia, kuivia ja intensiivisiä viinejä, joita yleensä kutsutaan "Kreikan Baroloiksi". Nämä viinit ovat nuoruudessaan usein hyvinkin tiukkarakenteisia, mutta kestävät hyvin ikää – laadukkaalle Xinomavrolle ei ole temppu eikä mikään säilyä pullossa toistakymmentä vuotta jatkuvasti kehittyen.

Viinin tuottanut Kir-Yianni on vuonna 1997 perustettu viinitalo. Tämä viinitalo on kerännyt paljon mainetta vajaan parinkymmenen vuoden aikana – ensisijaisesti siksi, että talon perustanut Yiannis Boutaris on maailmankuulun Boutari-viinitalon perustaneen Stelios Boutarisin poika, jolla on lähes kolmenkymmenen vuoden kokemusta viinitilan pyörittämisestä Boutarilla. Vuonna 1996 Yiannis kuitenkin löi hanskat tiskiin Boutarilla tavoitteenaan perustaa viinitalo, jonka tuotannon painopiste olisi huippulaatuisissa, maailmanluokan Xinomavroissa – tätä tarkoitusta varten Kir-Yianni perustettiin heti seuraavana vuonna ja tarhoja ostettiin arvostettujen Naousan ja Amyndeonin alueilta. Talo on myöhemmin laajentunut myös Santorinin saarelle tarkoituksenaan tuottaa huippulaatuisia Assyrtiko-valkoviinejä. Viinitalon pyörittämisestä huolehtii Stellios Boutaris hänen isänsä Yiannis Boutarisin toimiessa tätä nykyä Thessalonikin pormestarina.

Alkosta löytyvä Ramnista edustaa Kir-Yiannin Xinomavro-tuotannon modernia päätä. Viiniin käytetyt rypäleet tulevat muutamalta Yianakohorin alueella sijaitsevalta tarhalta, joiden rypäleet kerättiin useammassa eri erässä niiden mahdollisimman tasaisen kypsymisen saavuttamiseksi. Viinin 16 kuukautta kestävä tammitynnyrikypsytys tapahtui 225- ja 500-litraisissa, sekä amerikkalaisesta että ranskalaisesta tammesta tehdyissä tynnyreissä. Tämän jälkeen viinin annettiin vielä asettua 6 kuukautta pulloissa ennen myyntiinlaskua.

Viinillä on tumma, Xinomavroille (ja myös niille aiemminmainituille Baroiloille) tyypillinen, kohtalaisen läpinäkyvä mustan kirsikan väri.

Järkytyksekseni heti korkatessa tuntuu paljon makeaa tammea, mutta se tuntuu katoavan hyvin nopeasti hedelmän heräillessä, avautuessa ja täyttäessä tuoksua. Puolen tunnin vartomisen jälkeen nokkapuolesta löytyy makeankypsää kirsikkaa, hapahkoa viinimarjamurskaa, pölyistä maata, kevyttä nahkaisuutta, hentoa savua ja aavistus tummaa hedelmää. Taistalta voi aika ajoin erottaa häivähdyksiä makeammasta tummien marjojen hillosta ja minttuisesta tai timjamisesta yrttisyydestä. Tammi on pienen vartomisen jälkeen asettunut edelleen vielä erottuvaksi, mutta varsin luontevaksi, integroituneeksi osaksi kokonaisuutta. Edelleen avautuessaan (seuraavana päivänä selkeästi korostuneemmin) viini alkaa tarjoilemaan hennosti nebbiolomaisen kuivakukkaisia piirteitä.

Suussa viinillä on runsas, mutta samalla sopivan hillitty, korkeintaan keskitäyteläinen habitus. Konsentraatiota kyllä on kohtalaisesti, mutta niin on kyllä myös happojen ja melko tiukanpuoleisten tanniinien tuomaa rakennetta. Kielellä pyörii hyvin kuivaa hapankirsikkaa, jota täyttää kevyemmällä otteella makeankypsä tumma kirsikka, hentoa kuivakukkien aromia, lakritsijuurta (ei siis makeaa karkkilakritsia), sikarilaatikkoa, pölyistä maamaisuutta, tupakanpuruja, hentoa tammen mausteisuutta ja aavistus syrah-maisen oliivista tapenadea. Tanniineja on melko paljon, mutta mihinkään vastaavanikäisen Barolon väkivaltaan ei missään nimessä ylletä. Yleisilmeeltään viini on kuiva ja tiukka, mutta sellaiseksi lempeä; tämä ei ole mikään turpaanvetävä Xinomavro, vaan hyvin modernia, helpostilähestyttävämpää viininvalmistusta ja perinteistä, armotonta Xinomavroa naittava esitys.

Jälkimaussa tuntuu niin bitteristä yrttisyyttä ja mausteisuutta kuin suutakuivattavaa, karvasta tanniinisuutta. Kielelle jää kuivaa tummaa marjaa, kevyttä hapankirsikkaa, tupakanpuruja, hentoa nahkaa ja aavistus pölyistä maamaisuutta. Jälkivaikutelma on tiukka, karvas ja pitkään viipyilevä.

Kokonaisuutena Ramnista on herkullinen, suutakuivattavan tanniininen, melko runsas ja hieman Nebbiolohko. Ei missään nimessä niin tiukka kuin pelkäsin/odotin, eli viini oli näin nuorena jo hyvin lähestyttävässä tikissä, mutta rakennetta kyllä löytyy ja hyvin reippaasti; melko runsaiden tanniiniensa takia Ramnista on kyllä ehdottomasti ruokaviini.

Suosittelen siis pistämään viinin sellaisen ruoan kumppaniksi, joka siistii tanniinit viinistä pois mutta antaa makumaailmalle tilaa tulla esiin – jos perinteiseen kreikkalaismenyyn haluaa turvautua, niin erilaiset yrttilammasruoat tai liha- / kasvismoussakat varmasti sopivat kuin klyyvari lärviin. Toinen vaihtoehto on tehdä kuten meikäläinen nyt tekee toiselle pullolle, eli palata sen pariin vasta joskus seuraavalla vuosikymmenellä.

Lyhyesti: Kuiva, tiukka ja tanniininen, mutta samalla mehevänkypsä, runsas ja helpostilähestyttävä Xinomavro. Huippulaatuinen, pohjoiskreikkalainen Xinomavro niin ruokapöytään kuin kellariin.

Arvio: Erinomainen – viini on ihastuttavan kuiva ja bitterinen esitys, johon kypsänmakea alavire tuo ihastuttavalla tavalla balanssia.

Hinnan (17,97e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Boutari Naoussa Grande Reserve 2007

Boutari Naoussa Grande Reserve 2007

• Valmistaja: Boutari
• Tyyppi: Punaviini, AOP Naousa
• Maa: Kreikka
• Alue: Makedonia, Naousa
• Rypäleet: Xinomavro (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 18,74e (Joulukuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 19,17e (Huhtikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: boutari

Olin kuullut Boutari Naoussasta paljon positiivista, joten tuo kyseinen viini oli pitkään killunut testattavien viinien listallani. Noh, vuodenvaihteen tienoilla kun halusin testata pitkästä aikaa jotain kreikkalaista, lähdin seikkailemaan Arkadian Alkoon. Boutarin perus-Naoussaa ei löytynyt, mutta sen sijaan tilausvalikoimasta löytyvä Grande Reserve -versio, yksi talon lippulaivaviineistä, kylläkin. Päätin sitten napata sen mukaan.

Vuonna 1879 perustettu Boutari on yksi Kreikan merkittävimpiä ja arvostetuimpia viiniyhtiöitä ja sen merkitys on ollut suuri niin Kreikan viiniosaamisen modernisoinnissa kuin sen säilyttämisessäkin – vaikka Boutari jatkuvasti kokeilee uusia viini-innovaatioita ja istuttaa tarhoilleen kansainvälisiä lajikkeita, ovat perinteiset kreikkalaiset lajikkeet ja viinityylit kuitenkin talon toiminnan perusta.

Parhaimpia Xinomavro-viinejä yleensä verrataan positiivisessä mielessä Nebbiolo-viineihin, joita taas pidetään italialaisen punaviiniosaamisen kruununjalokivinä – tämä oli yksi merkittävimpiä syitä, minkä takia halusin napata tämän viinin testiin. Boutarin Grande Reserve on 100% Xinomavro, jota kypsytetään kiitettävät 4 vuotta ennen myyntiinlaskua; 2 vuotta tammitynnyreissä ja 2 vuotta pullossa.

Viinin väri on hyvin läpinäkyvä, tumman kirsikan punainen; reunoilta väri taittuu hennosti tiilenruskeaan. Ainakin ulkonäkönsä puolesta yhteys Nebbioloon on melko selvä.

Lasista leijailee kevyen savuinen, melko mausteinen, maamainen, hennon oliivinen ja pölyinen tuoksu, josta erottuu myös kevyttä kirsikkaa, tummaa hedelmää ja tuoretta tomaattia. Ikä ja pitkä tammikypsytys tuovat hienostuneita nahkan, kuivattujen kukkien, sikarilaatikon ja tumman suklaan vivahteita. Auetessaan tuhdimpi, makeampi ja uuttuneempi tammi ottaa selvästi enemmän preesenssiä, mutta samalla hapahko, punainen hedelmäisyys rupeaa tarjoamaan enemmän vastapalloa, joten puisevat aromit eivät pääse missään vaiheessa hallitsemaan.

Maku hämmentää: tuoksu antaa odottaa tiukempaa ja kuivempaa viiniä – kokonaisuus tuntuu aluksi nimittäin melko kypsän kirsikkaiselta ja mehukkaan vadelmaiselta, jopa makeahkolta, sekä hieman pehmeältä, kuitenkin ilman selvää täyteläisyyttä tai suurta konsentraatiota. Kiitettävä hapokkuus kuitenkin pitää paketin varsin mainiosti otteessaan, eli viinin yleisilme ei ole mitenkään höttöinen tai rakenteeton, päinvastoin. Tämän jälkeen paikalle saapuvat todella tuntuvat ja paikoin jopa kireät tanniinit, jotka tekevät kokonaisuudesta varsin tiukkaotteisen, särmikkään ja rypäleen nimelle ominaisesti (Xinomavro = "karvas musta") jopa bitterisen ja karhean. Viini on ensivaikutelmastaan huolimatta erittäin ryhdikäs ja yllättävänkin kepeäliikkeinen, mutta samalla tarjoaa mukavaa harteikkuutta ihastuttavasti jopa pientä pureskeltavuutta. Avautuessaan viinin ilmaisusta tulee selkeästi entistä pehmeämpi (muttei kuitenkaan pehmoisempi), kypsempi ja mehukkaampi – siis helpostilähestyttävämpi – mutta pysyy silti alusta loppuun erinomaisesti kasassa, eli varsin ryhdikkäänä ja tasapainoisena tapauksena. Seuraavana päivänä hedelmän runsain makeus on keventynyt ja tammisuus on taittunut hieman suklaisuuteen, tuoden makumaailmaan jonkinlaista kuivaa kirsikkakonvehtia. Lisäksi seasta löytyy myös persoonallisesti kevyttä sienimäisyyttä.

Kielelle viini jättää melko tuntuvaa mausteisuutta, tukevaa ja jopa hieman polttelevaa tanniinin bitteriä, voimakasta nahkaisuutta, suklaista tammea, makeaa viikunaa ja kevyttä mineraalia. Pölyinen tanniinisuus kuivaa suuta melko voimakkaasti. Erityisesti ikääntynyt nahkaisuus ja sopivan maltillisena pysyvä, moniulotteinen ja tyylikäskin tammisuus jatkuu varsin pitkään.

Naoussa Grande Reserve 2007 on ihastuttava, moniulotteinen ja luonteikas tapaus: mainio yhdistelmä kypsänmakeaa, pehmeätäkin ilmaisua ja tiukkaa, puruvoimaista ja otteessaanpitävää grippiä. Reilun kuuden vuoden iästään huolimatta viinin kypsänmakea hedelmäisyys ja kireä tanniinisuus saa sen tuntumaan vielä erittäin nuorelta, enkä ihmettele lainkaan Boutarin lupausta 12-15 vuoden kypsyttelykestävyydestä.

Riittävän pitkällä – vähintään parin tunnin mittaisella – dekantoinnilla viinistä tulee varsin mukava ja salonkikelpoinen tapaus, mutta tästä huolimatta se kannattaa naittaa ruoille, joihin viinin tiukka tanniinisuus pääsee pureutumaan. Heti korkattuna viini oli tietyllä tapaa luonteikkaamman ja myös kehittyneemmän oloinen, kypsän hedelmäisyyden ja makean tammisuuden pysyessä vielä syrjässä, mutta samalla hieman sulkeutuneen ja turhan kireän tuntuinen. Tästä syystä parasta moit viinille tehdä, on antaa sille ikää: parhaassa tapauksessa hedelmän runsain makeus ja pehmeys keventyvät juuri sopivasti, tammi integroituu kokonaisuuteen entistä paremmin ja tanniinit hellittävät tiukinta otettaan ilman, että viini menettää muuten hurmaavuuttaan. Toisin sanoen viinin voi korkata jo nyt, ja se kyllä on varsin hurmaava tapaus – jopa Alkon tilausvalikoiman hinnan huomioiden – mutta parhaat potentiaalit saat viinistä irti kärsivällisellä odotuksella. Sääli, että kyseinen vuosikerta on jo Alkosta poistunut, mutta minulla ei ole mitään syytä epäillä etteikö nyt myynnissä oleva 2008 pärjäisi yhtä hyvin.

Lyhyesti: Hienostunut ja kehittynyt, mutta samalla vielä erittäin nuorekas ja tiukka kreikkalaisviini, joka onnistuu olemaan yhtä aikaa kepeä ja herkkä, mutta samalla täyteläinen ja mehevä. Runsaasti mielenkiintoa, rakennetta, aromien syvyyttä ja ennen kaikkea kypsyttelypotentiaalia. Erittäin persoonallinen ja hurmaava tuttavuus.

Arvio: Erinomainen – en kyllä yhtään ihmettele, miksi laadukkaita Xinomavroja aika ajoin verrataan Piemonten hyviin Nebbiolo-viineihin; kyllä tämä meikäläistä huijaisi niin ulkonäöltään kuin aromeiltaan tarpeeksi hyvin mennäkseen kypsän vuoden Barolosta tai Barbarescosta. Jos siis haluat saada järkevään hintaan hyvää "Nebbioloa", suosittelen kääntämään etsimen Kreikan suuntaan!

Hinnan (19,17e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Agathon Limnio Cabernet Sauvignon 2007

Agathon Limnio Cabernet Sauvignon 2007

• Valmistaja: Tsantali
• Tyyppi: Punaviini, Vin de Pays de Mont Athos
• Maa: Kreikka
• Alue: Makedonia, Athos
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (50%), Limnio (50%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 11,89e (Marraskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 12,97e (Helmikuu 2014, Alko)

Toinen AMKA:n Pienet viinimaat -tilaisuudessa meille sokkona esitellyistä viineistä oli jo kerran aikaisemminkin vastaani tullut kreikkalainen Agathon. Tällä kertaa oli onneksi mukana myös muistiinpanovälineet, jotta viinistä jäisi käteen enemmänkin kuin pelkkä epämääräinen mielikuva.

Viini on 50-50-blend paikallista Limnio-rypälelajiketta ja kansainvälistä jokapaikanlajike Cabernet Sauvignonia, molemmat ovat luonnonmukaisesti viljeltyjä. Viini on kypsytetty vajaan vuoden ajan tammitynnyreistä, joista n. 20% on uusia.

Väriltään viini on reunoille asti hennosti punaruskeaan taittuvan tasaisen karmiininpunainen.

Tuoksultaan viini tuntuu olevan varsin hento ja etäinen – tiedä häntä onko tämä viinin ominaisuus vain onko viini yksinkertaisesti sulkeutunut – tarjoten lähinnä vaisusti tummia, kypsiä hedelmiä, aromaattisia yrttejä ja hikisen satulaista nahkaisuutta. Yleisvaikutelma on hieman eläimellinen ja tummasävyinen.

Suussa viini vaikuttaa aluksi varsin täyteläiseltä, mutta kohtuullinen hapokkuus keventää hieman yleisvaikutelmaa ja viini on jossain täyteläisen ja keskitäyteläisen välimaastossa. Kielellä pyörii tuoreita tummia hedelmiä, nahkaisuutta, kevyen savuista maamaisuutta, kypsiä muttei varsinaisesti kypsänmakeita vaan enemmän kuivia tummia marjoja ja kevyen seetristä tammea. Kokonaisuus on kohtuullisen tanniininen, hieman karheahko ja hyvän hapokkuutensa ansiosta varsin ryhdikäs ja tasapainoinen.

Hento seetrinen tammisuus korostuu hieman enemmän jälkimaussa, joka on muuten mukavan nahkainen, tummanpuhuva, bitterisen yrttinen ja sopivan ronski.

Yleisvaikutelmaltaan Agathon oli vielä positiivisempi mitä muistikuvani olivat antaneet ymmärtää. Kokonaisuutena viini on yllättävänkin tasokas, erityisesti hintaansa nähden; vaki-inhokkini Cabernet ja tammi toimivat hienosti tässä viinissä tuoden siihen kasvottoman uuden maailman sijaan paljon Bordeaux'n fiilistä. Viimeksi hieman karhean ja simppelin oloinen kokonaisuus olikin tällä kertaa mukavan rujo, maanläheinen ja miellyttävästi Bordeaux'ta henkivä kreikkalaispatu, joka rupeaa olemaan ikäisekseen varsin kunnossa. Melko varma kumppani kaikenlaiselle tummemmalle lihalle kypsyysasteesta riippumatta sekä tuhdeille pataruoille.

Lyhyesti: Tyylikkäästi jo hieman kehittynyt, Bordeaux'n suuntaan kumartava kreikkalainen luomupunaviini.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin mainio reilun kympin luomuviini ruokapöytään. Viini on yllättävän perinteinen ja tutun oloinen ollakseen puoliksi täysin vierasta lajiketta, mutta en tässä tapauksessa valita – kokonaisuus pelaa sen verran hyvin yhteen.

Hinnan (12,97e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Tsantali Naousa Reserve 2007

Tsantali Naousa Reserve 2007

• Valmistaja: Tsantali
• Tyyppi: Punaviini, AOP Naousa
• Maa: Kreikka
• Alue: Makedonia, Naousa
• Rypäleet: Xinomavro (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Marraskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

AMKA:n Pienet viinimaat -tilaisuudessa tuli myös koettua ensikosketus viime aikoina paljon positiivista nostetta saaneeseen, kreikkalaiseen Xinomavro-rypäleeseen (jolla näyttää olevan sama etymologinen juuri kuin italialaisella Negroamarolla – molemmat tarkoittavat "kitkerää mustaa") sokkomaistatetun Tsantali Naousan muodossa. Pullot siis pistettiin kiertämään keskuuteemme foliokääreissä, joten meillä ei ollut juuri mitään tietoa mitä odottaa viiniltä – miellyttävän neutraali ja oikeudenmukainen tapa päästä tutustumaan täysin uuteen rypälelajikkeeseen!

Väriltään viini on tummanpunainen ja melko läpinäkyvä. Reunoilta väri taittuu kevyesti rusehtavaan, mikä viitannee hieman kehittyneempään ikään.

Tuoksultaan viini on hillitty, mutta miellyttävän freesi. Yleisvaikutelma on tuoreen punamarjainen, tarjoillen lähinnä hapankirsikkaa ja punaviinimarjaa, mutta seassa on myös kevyttä nahkaa, etäisiä viileitä yrttejä ja hennosti paahteista tammisuutta.

Maultaan viini on kuiva ja varsin suoraviivainen – viini ei hienostele eikä juurikaan kehity kielellä, vaan täräyttää suoraan maaliin. Suussa pyörii tuoretta karpaloa, kevyttä kukkeutta, nahkaa ja leivontamausteita mukavan hillityllä otteella. Runsaan keskitäyteläistä suutuntumaa tasapainottavat kevyet, mutta tuntuvat tanniinit ja hyvä hapokkuus. Yleisilme on miellyttävän harmoninen, keskitäyteläinen ja kevyesti kehittynyt.

Keskipitkässä jälkimaussa jää kielelle hapokasta ja etäisen kirpeätä karpaloisuutta sekä paahdettuja mausteita.

Yleisvaikutelma viinistä oli varsin positiivinen ja tasapainoinen. Vaikkei viini ollut kovinkaan ihmeellinen tai tyylikäs esitys, tuli se silti pienenä yllätyksenä kun viini paljastettiin kympin kreikkalaiseksi! Olisin odottanut joko tämäntasoiselta viiniltä hieman suurempaa hintalappua tai Tsantalin Naousa -etiketin alta löytyvältä viiniltä heikompaa esitystä (ihan vain perusteettomiin mielikuviini pohjautuen); sokkomaistatus onnistui hienosti murtamaan ennakkoluulojani niin kreikkalaisiin viineihin kuin Xinomavroon nähden, enkä ollenkaan ihmettele miksi ko. rypälelajike on viime aikoina ollut nousussa. Jos rypäleestä saadaan näin edukkaassa hintaluokassa näinkin mainioita ja tasapainoisia pikku viinejä, on kiinnostukseni parempiin Xinomavroihin herätetty!

Tsantalin Naousa Reserve on hintaisekseen varsin mallikkaasti kehittynyt, tasapainoinen ja keskitäyteläinen viini, joka menee perinteisen eurooppalaisen viinityylin mukaisesti rakenne, ei hedelmä, edellä. Varsin mainio ja vallan huokea ruokaviini välimerellisille varras- tai pataruoille tai sitten ihan vain perinteisille Suomen kesän grillauksille.

Lyhyesti: Kevyesti kehittynyt, maukkaan marjainen ja napakka kreikkalaisviini, joka paikkaa simppelin suoraviivaista ilmaisuaan ryhdikkyydellä ja verrattomalla tasapainollaan. Todella tyylikäs ja tasokas esitys hintaluokassaan!

Arvio: Erittäin hyvä – todella mallikas esitys tullakseen maasta, joka ei ole erityisen kuuluisa viiniensä laadusta. Simppeli mutta varsin nautittava arkiviini.

Hinnan (9,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.