Kir-Yianni Ramnista 2009

Kir-Yianni Ramnista 2009

• Valmistaja: Kir-Yianni
• Tyyppi: Punaviini, PDO Naoussa
• Maa: Kreikka
• Alue: Makedonia, Naousa
• Rypäleet: Xinomavro (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 17,97e (Elokuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 17,97e (Syyskuu 2014, Alko)

Kir-Yiannin Ramnista saapui Suomeen melko huomaamatta – tämä pohjoiskreikkalainen Xinomavro ei saapuessaan herättänyt suurissa massoissa suuria tunteita, mutta harrastelijat sentään hieman havahtuivat kyseiseen viiniin ja useissa viiniblogeissa se noteerattiinkin melko nopeasti. Kuitenkin viinin maine tuntui pikku hiljaa, ajan kanssa kiirivän laajemmalle ja jossain vaiheessa totesinkin viinin selvästi löytäneen asiakaskuntansa, sillä Ramnistan saatavuus oli kesän loppuun mennessä pudonnut vaivihkaa lähelle nollaa! Yhden pullon olin toki jo ehtinyt hamstrata kellariini silloin kun viini saapui valikoimiin, mutta ajattelin, että olisi kiva myös testata viini näin nuorena vielä kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Nappasin siis käpäliini yhden Suomen viimeisistä monopolimme vapailla markkinoilla liikkuvista Ramnistoista ihan testimielessä.

Tuo Kreikan Makedoniassa (maakunta, ei se valtio) sijaitseva Naousa (tai Naoussa) on kerännyt mainetta erityisesti vaikuttavia Xinomavro-viinejä tuottavana alueena. Parhaimmillaan Xinomavro (rypäleellä on sama juuri nimellään kuin italialaisella Negroamarolla – "musta hapan") tuottaa väriltään kevyitä, mutta hyvin tanniinisia, kuivia ja intensiivisiä viinejä, joita yleensä kutsutaan "Kreikan Baroloiksi". Nämä viinit ovat nuoruudessaan usein hyvinkin tiukkarakenteisia, mutta kestävät hyvin ikää – laadukkaalle Xinomavrolle ei ole temppu eikä mikään säilyä pullossa toistakymmentä vuotta jatkuvasti kehittyen.

Viinin tuottanut Kir-Yianni on vuonna 1997 perustettu viinitalo. Tämä viinitalo on kerännyt paljon mainetta vajaan parinkymmenen vuoden aikana – ensisijaisesti siksi, että talon perustanut Yiannis Boutaris on maailmankuulun Boutari-viinitalon perustaneen Stelios Boutarisin poika, jolla on lähes kolmenkymmenen vuoden kokemusta viinitilan pyörittämisestä Boutarilla. Vuonna 1996 Yiannis kuitenkin löi hanskat tiskiin Boutarilla tavoitteenaan perustaa viinitalo, jonka tuotannon painopiste olisi huippulaatuisissa, maailmanluokan Xinomavroissa – tätä tarkoitusta varten Kir-Yianni perustettiin heti seuraavana vuonna ja tarhoja ostettiin arvostettujen Naousan ja Amyndeonin alueilta. Talo on myöhemmin laajentunut myös Santorinin saarelle tarkoituksenaan tuottaa huippulaatuisia Assyrtiko-valkoviinejä. Viinitalon pyörittämisestä huolehtii Stellios Boutaris hänen isänsä Yiannis Boutarisin toimiessa tätä nykyä Thessalonikin pormestarina.

Alkosta löytyvä Ramnista edustaa Kir-Yiannin Xinomavro-tuotannon modernia päätä. Viiniin käytetyt rypäleet tulevat muutamalta Yianakohorin alueella sijaitsevalta tarhalta, joiden rypäleet kerättiin useammassa eri erässä niiden mahdollisimman tasaisen kypsymisen saavuttamiseksi. Viinin 16 kuukautta kestävä tammitynnyrikypsytys tapahtui 225- ja 500-litraisissa, sekä amerikkalaisesta että ranskalaisesta tammesta tehdyissä tynnyreissä. Tämän jälkeen viinin annettiin vielä asettua 6 kuukautta pulloissa ennen myyntiinlaskua.

Viinillä on tumma, Xinomavroille (ja myös niille aiemminmainituille Baroiloille) tyypillinen, kohtalaisen läpinäkyvä mustan kirsikan väri.

Järkytyksekseni heti korkatessa tuntuu paljon makeaa tammea, mutta se tuntuu katoavan hyvin nopeasti hedelmän heräillessä, avautuessa ja täyttäessä tuoksua. Puolen tunnin vartomisen jälkeen nokkapuolesta löytyy makeankypsää kirsikkaa, hapahkoa viinimarjamurskaa, pölyistä maata, kevyttä nahkaisuutta, hentoa savua ja aavistus tummaa hedelmää. Taistalta voi aika ajoin erottaa häivähdyksiä makeammasta tummien marjojen hillosta ja minttuisesta tai timjamisesta yrttisyydestä. Tammi on pienen vartomisen jälkeen asettunut edelleen vielä erottuvaksi, mutta varsin luontevaksi, integroituneeksi osaksi kokonaisuutta. Edelleen avautuessaan (seuraavana päivänä selkeästi korostuneemmin) viini alkaa tarjoilemaan hennosti nebbiolomaisen kuivakukkaisia piirteitä.

Suussa viinillä on runsas, mutta samalla sopivan hillitty, korkeintaan keskitäyteläinen habitus. Konsentraatiota kyllä on kohtalaisesti, mutta niin on kyllä myös happojen ja melko tiukanpuoleisten tanniinien tuomaa rakennetta. Kielellä pyörii hyvin kuivaa hapankirsikkaa, jota täyttää kevyemmällä otteella makeankypsä tumma kirsikka, hentoa kuivakukkien aromia, lakritsijuurta (ei siis makeaa karkkilakritsia), sikarilaatikkoa, pölyistä maamaisuutta, tupakanpuruja, hentoa tammen mausteisuutta ja aavistus syrah-maisen oliivista tapenadea. Tanniineja on melko paljon, mutta mihinkään vastaavanikäisen Barolon väkivaltaan ei missään nimessä ylletä. Yleisilmeeltään viini on kuiva ja tiukka, mutta sellaiseksi lempeä; tämä ei ole mikään turpaanvetävä Xinomavro, vaan hyvin modernia, helpostilähestyttävämpää viininvalmistusta ja perinteistä, armotonta Xinomavroa naittava esitys.

Jälkimaussa tuntuu niin bitteristä yrttisyyttä ja mausteisuutta kuin suutakuivattavaa, karvasta tanniinisuutta. Kielelle jää kuivaa tummaa marjaa, kevyttä hapankirsikkaa, tupakanpuruja, hentoa nahkaa ja aavistus pölyistä maamaisuutta. Jälkivaikutelma on tiukka, karvas ja pitkään viipyilevä.

Kokonaisuutena Ramnista on herkullinen, suutakuivattavan tanniininen, melko runsas ja hieman Nebbiolohko. Ei missään nimessä niin tiukka kuin pelkäsin/odotin, eli viini oli näin nuorena jo hyvin lähestyttävässä tikissä, mutta rakennetta kyllä löytyy ja hyvin reippaasti; melko runsaiden tanniiniensa takia Ramnista on kyllä ehdottomasti ruokaviini.

Suosittelen siis pistämään viinin sellaisen ruoan kumppaniksi, joka siistii tanniinit viinistä pois mutta antaa makumaailmalle tilaa tulla esiin – jos perinteiseen kreikkalaismenyyn haluaa turvautua, niin erilaiset yrttilammasruoat tai liha- / kasvismoussakat varmasti sopivat kuin klyyvari lärviin. Toinen vaihtoehto on tehdä kuten meikäläinen nyt tekee toiselle pullolle, eli palata sen pariin vasta joskus seuraavalla vuosikymmenellä.

Lyhyesti: Kuiva, tiukka ja tanniininen, mutta samalla mehevänkypsä, runsas ja helpostilähestyttävä Xinomavro. Huippulaatuinen, pohjoiskreikkalainen Xinomavro niin ruokapöytään kuin kellariin.

Arvio: Erinomainen – viini on ihastuttavan kuiva ja bitterinen esitys, johon kypsänmakea alavire tuo ihastuttavalla tavalla balanssia.

Hinnan (17,97e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.