Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


9.9.14

Ridge East Bench Zinfandel 2012

http://www.alko.fi/tuotteet/446697/
Ridge East Bench Zinfandel 2012
  • Valmistaja: Ridge Vineyards
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Dry Creek Valley
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Sonoma County, Dry Creek Valley
  • Rypäleet: Zinfandel (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 32,90e (Elokuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: 32,90e (Syyskuu 2014, Alko)

Tämän viinin suhteen minulla oli dilemma. Yleensä kalifornialainen Zinfandel ei juuri puhuttele meikäläistä, mutta Ridgen viinit taas ovat meikäläisen makuun varsin toimivia tapauksia. Kolmen kympin hintalappu ei ainakaan helpottanut päätöksen tekemistä. Noh, päätin kuitenkin ottaa riskin, eli viinin testiin, jotta saisin jotain tolkkua asiaan.

Useimmille ihmisille Kalifornian viinit tarkoittavat lähinnä ylialkoholisia, yliuuttuneita, ylitammisia ja ylihintaisia jättiläisviinejä. Harva kuitenkin tietää keveämpiä ja tasapainoisia viinejä suosivan liikkeen olevan voimissaan myös Kaliforniassa – lähinnä siksi, että maailman suurin Kalifornian viinien äänitorvi, Robert M. Parker, ei noista viineistä juurikaan huutele. Tunnetuimpia tuon kepeämmän tyylin edustajia on Paul Draperin luotsaama Ridge Vineyards, joka tuottaa Kalifornian standardeihin verrattuna kepeämpiä, rakenteikkaampia ja moniulotteisempia viinejä. Talo viljelee tarhojaan kestävän kehityksen periaattein ja ympäristöä kunnioittaen, viinit käytetään luonnon omilla hiivoilla, liiallista yliuuttamista ei harrasteta eikä tammenkaan käyttöä tupata liioittelemaan; Ridge itse luonnehtii viininvalmistusprosessiaan termillä hands-off approach, mikä ansaitsee meikäläiseltä automaattisen papukaijamerkin. Ridgen viinejä usein verrataan erilaisissa viinimedioissa perinteisiin Bordeaux'n viineihin pienellä kalifornialaisella twistillä ja ne ovatkin niitä harvoja jenkkiviinejä joita jopa yleensä kalifornialaisia punaviinejä karsastavat brittiläisetkin suostuvat juomaan. Hyvänä esimerkkinä taloon kohdistuvasta arvostuksesta internetjulkaisu The Daily Meal julkaisi hiljattain oman listansa 101 parhaasta yhdysvaltalaisesta viinitalosta ja Ridge komeili listaykkösenä.

Alkoon hiljattain saapunut East Bench Zinfandel on yksi uusimmista lisäyksistä Ridgen tuotantoon – viinitalo on viljellyt tätä Dry Creek Valleyn itäreunalla sijaitsevaa viinitarhaa vasta viitisentoista vuotta: köynnökset istutettiin tarhalle vuosina 2000 ja 2001 ja ensimmäinen vuosikerta puhtaasti tarhaviininä oli vuosikertaa 2006. Kaikki tämän tarhan eri palstat viiniytetään erikseen luonnonhiivoja käyttäen ja vain parhaat viinit käytetään tähän viiniin muiden viinien päätyessä erilaisiin sekoitteisiin. Viini vietti 12-13 kuukautta amerikkalaisissa tammitynnyreissä (20% uusia, 40% 1- ja 2-vuotiaita, 40% 3- ja 4-vuotiaita) ja sulfiitteja on pyritty käyttämään mahdollisimman vähän kautta viininvalmistusprosessin.

Väriltään East Bench on melko läpinäkyvä, varsin tummanpuhuva ja sävyltään kevyesti violettiin taittuvan viininpunainen.

Tuoksupuoli tarjoilee kypsänmakealla otteella hyvin tummaa marjaisuutta ja hedelmää, murskattua karhunvatukkaa, hillittyä pippurista mausteisuutta, hennosti makeaa marjakaramellia ja kevyesti taustalla värjöttelevää makeaa tammea, joka tuo kokonaisuuteen aavistuksen vaniljaa. Viinillä on yleisesti suhteellisen mehevä ja muhkea yleisilme.

Tuoksun tavoin mehevänmakea, paksuhko makumaailma on täynnä tummaa luumua, makeankypsää kirsikkaa, kuningatarhilloa, karhunvatukkaa, kevyttä boysenmarjaa ja mustapippurivetoista mausteisuutta. Hedelmäistä makumaailmaa tukevat kohtalaisen selvästi erottuvat, mutta hyvin integroituneet piirteet makeasta tammen mausteesta ja aavistuksesta vaniljaa. Suutuntuma on täyteläinen ja pyöreä, mutta melko tuntuva tanniinisuus antaa mukavaa otetta ja raamikkuutta. Viinillä on muhkeaan makumaailmaan nähden melko maltilliset hapot, mutta se on silti Zinfandeliksi varsin ryhdikäs – ei ollenkaan fläsä, kuten merkittävä osa Alkossa yleensä nähdyistä Zinfandeleista. Melko runsas (14,9%) alkoholisuus tuo kokonaisuuteen hentoa lämpöä, mutta vähemmän mitä voisi odottaa.

Runsas jälkimaku on lempeä ja mehukas, mutta keskimakuun nähden selvästi tuntuvamman karvaan mausteinen. Kielelle jää tummaa hedelmäisyyttä, kevyttä tummaa suklaata ja hentoa vaniljaisuutta. Tammi saa hieman enemmän preesenssiä kohti varsin pitkäksi venyvän loppuliu'un häntää. Alkoholi tuo aavistuksen lämmön hohkaa nieluun ja kitalakeen.

Itselle jäi hieman ristiriitaiset fiilikset: viinistä kyllä erottaa Ridgen rakenteikkuuden ja pyrkimyksen tuoda enemmän puhtaita kuin keitettyjä hedelmien aromeja. Toisaalta taas Zinfandel on niin äärimmäisen jenkkiläinen lajike – muhkea, makea, suurikokoinen, massakas – että se ei edes Ridgen käsittelyssä kykene satapinnaisena taipumaan eleganssin suuntaan: volttejahan viinistä löytyy, ja vaikka viini on teknisesti rutikuiva, on kokonaisuus makean hedelmäinen.

Mutta toisaalta, onhan tämä nyt jotakuinkin parasta Kalifornian Zinfandelia, mitä on tullut maistettua – yhtä lailla mainion Black Stallion Zinfandelin ohella. East Benchissä on palaset erinomaisesti kohdallaan, tammi ei peitä vaan tukee hedelmää, rakennetta on hyvin ja tanniineja jopa kiitettävästi, homma pelittää ja mikään ei töki. Viini on selkeästi Kaliforniasta, siitä ei tunnu Zinfandel pääsevän yli eikä ympäri, mutta sellaiseksi esitys on taattua Ridgeä – tasapainoista ja maistuvaa. Rakennetta viinissä on vähintään lyhyestä keskipitkään varastointiin, joten pitänee ehkä kovasta hinnasta huolimatta napata toinen puteli kellariin kypsymään – hyvällä tuurilla viini hieman kuivahtaa kasaan pienen odottelun jälkeen ja siirtyy lähemmäs meikäläisen makumieltymyksiä. Nyt viini ei ihan vastaa hinnan luomia odotuksia, mutta kenties asia korjaantuu jos viini kehittyy kellaroimalla suotuisaan suuntaan.

Lyhyesti: Melko suurikokoinen ja mehevänmakea, mutta samalla tasapainoisen rakenteikas, moniulotteinen ja tyylikäs Zinfandel mm. jenkkilän parhaaksi viinitaloksi äänestetyltä Ridgeltä.

Arvio: Erittäin hyvä – verrattain hurmaava 100% Kalifornian Zinfanfel, mikä on jo paljon sanottu; itse kun en kyseisen viinityylin faneja ole. Viinissä tuntuu piilevän pientä potentiaalia kellarointiin, joten kenties joitain vuosia odottamalla viini löytäisi vielä sen eleganssin, joka siitä nyt tuntuu hieman puuttuvan.

Hinnan (32,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia laatuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti