Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste rypäle: zinfandel. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rypäle: zinfandel. Näytä kaikki tekstit

9.9.14

Ridge East Bench Zinfandel 2012

http://www.alko.fi/tuotteet/446697/
Ridge East Bench Zinfandel 2012
  • Valmistaja: Ridge Vineyards
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Dry Creek Valley
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Sonoma County, Dry Creek Valley
  • Rypäleet: Zinfandel (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 32,90e (Elokuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: 32,90e (Syyskuu 2014, Alko)

Tämän viinin suhteen minulla oli dilemma. Yleensä kalifornialainen Zinfandel ei juuri puhuttele meikäläistä, mutta Ridgen viinit taas ovat meikäläisen makuun varsin toimivia tapauksia. Kolmen kympin hintalappu ei ainakaan helpottanut päätöksen tekemistä. Noh, päätin kuitenkin ottaa riskin, eli viinin testiin, jotta saisin jotain tolkkua asiaan.

Useimmille ihmisille Kalifornian viinit tarkoittavat lähinnä ylialkoholisia, yliuuttuneita, ylitammisia ja ylihintaisia jättiläisviinejä. Harva kuitenkin tietää keveämpiä ja tasapainoisia viinejä suosivan liikkeen olevan voimissaan myös Kaliforniassa – lähinnä siksi, että maailman suurin Kalifornian viinien äänitorvi, Robert M. Parker, ei noista viineistä juurikaan huutele. Tunnetuimpia tuon kepeämmän tyylin edustajia on Paul Draperin luotsaama Ridge Vineyards, joka tuottaa Kalifornian standardeihin verrattuna kepeämpiä, rakenteikkaampia ja moniulotteisempia viinejä. Talo viljelee tarhojaan kestävän kehityksen periaattein ja ympäristöä kunnioittaen, viinit käytetään luonnon omilla hiivoilla, liiallista yliuuttamista ei harrasteta eikä tammenkaan käyttöä tupata liioittelemaan; Ridge itse luonnehtii viininvalmistusprosessiaan termillä hands-off approach, mikä ansaitsee meikäläiseltä automaattisen papukaijamerkin. Ridgen viinejä usein verrataan erilaisissa viinimedioissa perinteisiin Bordeaux'n viineihin pienellä kalifornialaisella twistillä ja ne ovatkin niitä harvoja jenkkiviinejä joita jopa yleensä kalifornialaisia punaviinejä karsastavat brittiläisetkin suostuvat juomaan. Hyvänä esimerkkinä taloon kohdistuvasta arvostuksesta internetjulkaisu The Daily Meal julkaisi hiljattain oman listansa 101 parhaasta yhdysvaltalaisesta viinitalosta ja Ridge komeili listaykkösenä.

Alkoon hiljattain saapunut East Bench Zinfandel on yksi uusimmista lisäyksistä Ridgen tuotantoon – viinitalo on viljellyt tätä Dry Creek Valleyn itäreunalla sijaitsevaa viinitarhaa vasta viitisentoista vuotta: köynnökset istutettiin tarhalle vuosina 2000 ja 2001 ja ensimmäinen vuosikerta puhtaasti tarhaviininä oli vuosikertaa 2006. Kaikki tämän tarhan eri palstat viiniytetään erikseen luonnonhiivoja käyttäen ja vain parhaat viinit käytetään tähän viiniin muiden viinien päätyessä erilaisiin sekoitteisiin. Viini vietti 12-13 kuukautta amerikkalaisissa tammitynnyreissä (20% uusia, 40% 1- ja 2-vuotiaita, 40% 3- ja 4-vuotiaita) ja sulfiitteja on pyritty käyttämään mahdollisimman vähän kautta viininvalmistusprosessin.

Väriltään East Bench on melko läpinäkyvä, varsin tummanpuhuva ja sävyltään kevyesti violettiin taittuvan viininpunainen.

Tuoksupuoli tarjoilee kypsänmakealla otteella hyvin tummaa marjaisuutta ja hedelmää, murskattua karhunvatukkaa, hillittyä pippurista mausteisuutta, hennosti makeaa marjakaramellia ja kevyesti taustalla värjöttelevää makeaa tammea, joka tuo kokonaisuuteen aavistuksen vaniljaa. Viinillä on yleisesti suhteellisen mehevä ja muhkea yleisilme.

Tuoksun tavoin mehevänmakea, paksuhko makumaailma on täynnä tummaa luumua, makeankypsää kirsikkaa, kuningatarhilloa, karhunvatukkaa, kevyttä boysenmarjaa ja mustapippurivetoista mausteisuutta. Hedelmäistä makumaailmaa tukevat kohtalaisen selvästi erottuvat, mutta hyvin integroituneet piirteet makeasta tammen mausteesta ja aavistuksesta vaniljaa. Suutuntuma on täyteläinen ja pyöreä, mutta melko tuntuva tanniinisuus antaa mukavaa otetta ja raamikkuutta. Viinillä on muhkeaan makumaailmaan nähden melko maltilliset hapot, mutta se on silti Zinfandeliksi varsin ryhdikäs – ei ollenkaan fläsä, kuten merkittävä osa Alkossa yleensä nähdyistä Zinfandeleista. Melko runsas (14,9%) alkoholisuus tuo kokonaisuuteen hentoa lämpöä, mutta vähemmän mitä voisi odottaa.

Runsas jälkimaku on lempeä ja mehukas, mutta keskimakuun nähden selvästi tuntuvamman karvaan mausteinen. Kielelle jää tummaa hedelmäisyyttä, kevyttä tummaa suklaata ja hentoa vaniljaisuutta. Tammi saa hieman enemmän preesenssiä kohti varsin pitkäksi venyvän loppuliu'un häntää. Alkoholi tuo aavistuksen lämmön hohkaa nieluun ja kitalakeen.

Itselle jäi hieman ristiriitaiset fiilikset: viinistä kyllä erottaa Ridgen rakenteikkuuden ja pyrkimyksen tuoda enemmän puhtaita kuin keitettyjä hedelmien aromeja. Toisaalta taas Zinfandel on niin äärimmäisen jenkkiläinen lajike – muhkea, makea, suurikokoinen, massakas – että se ei edes Ridgen käsittelyssä kykene satapinnaisena taipumaan eleganssin suuntaan: volttejahan viinistä löytyy, ja vaikka viini on teknisesti rutikuiva, on kokonaisuus makean hedelmäinen.

Mutta toisaalta, onhan tämä nyt jotakuinkin parasta Kalifornian Zinfandelia, mitä on tullut maistettua – yhtä lailla mainion Black Stallion Zinfandelin ohella. East Benchissä on palaset erinomaisesti kohdallaan, tammi ei peitä vaan tukee hedelmää, rakennetta on hyvin ja tanniineja jopa kiitettävästi, homma pelittää ja mikään ei töki. Viini on selkeästi Kaliforniasta, siitä ei tunnu Zinfandel pääsevän yli eikä ympäri, mutta sellaiseksi esitys on taattua Ridgeä – tasapainoista ja maistuvaa. Rakennetta viinissä on vähintään lyhyestä keskipitkään varastointiin, joten pitänee ehkä kovasta hinnasta huolimatta napata toinen puteli kellariin kypsymään – hyvällä tuurilla viini hieman kuivahtaa kasaan pienen odottelun jälkeen ja siirtyy lähemmäs meikäläisen makumieltymyksiä. Nyt viini ei ihan vastaa hinnan luomia odotuksia, mutta kenties asia korjaantuu jos viini kehittyy kellaroimalla suotuisaan suuntaan.

Lyhyesti: Melko suurikokoinen ja mehevänmakea, mutta samalla tasapainoisen rakenteikas, moniulotteinen ja tyylikäs Zinfandel mm. jenkkilän parhaaksi viinitaloksi äänestetyltä Ridgeltä.

Arvio: Erittäin hyvä – verrattain hurmaava 100% Kalifornian Zinfanfel, mikä on jo paljon sanottu; itse kun en kyseisen viinityylin faneja ole. Viinissä tuntuu piilevän pientä potentiaalia kellarointiin, joten kenties joitain vuosia odottamalla viini löytäisi vielä sen eleganssin, joka siitä nyt tuntuu hieman puuttuvan.

Hinnan (32,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia laatuja.

27.6.14

Ravenswood Sonoma County Old Vine Zinfandel 2010

http://www.alko.fi/tuotteet/445017/
Ravenswood Sonoma County Old Vine Zinfandel 2010
  • Valmistaja: Ravenswood
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Sonoma County
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Sonoma County
  • Rypäleet: Zinfandel, Durif, Syrah, Carignan
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 23,90e (Lokakuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 23,90e (Kesäkuu 2014, Alko)

Tuntuu tämä Suomen viinimaailma tekevän pientä heiluriliikettä jatkuvasti. Kun edulliset chileläisviinit saapuivat markkinoille, nousi niiden suosio ennennäkemättömiin lukuihin. Viime vuosina ollaan kuitenkin jollain tasolla tupattu kyllästymään niin Suomessa kuin ympäri maailmaa noihin pehmeisiin, yksiulotteisiin uuden maailman kötöstyksiin ja ruvettu palaamaan takaisin vanhan maailman puolelle. Kuitenkin aivan viime aikoina tuntuu kiinnostus jenkkiviineihin kasvaneen – ehkä marginaalisesti tai ehkä vain harhailen, mutta semmoinen perstuntuma meikällä asiaan on. Kenties vanhan maailman enemmän hillittyjen klassikoiden jälkeen haikaillaan hieman sitä uuden maailman prameampaa, helpompaa ja naamallepomppaavampaa tyyliä, mutta ei tahdota tyytyä mihin tahansa, vaan viiniltä kaivataan myös jotain laatua ja mielenkiintoa. Tällöin moni siirtää automaattisesti katseensa "uuden maailman Bordeaux'hon" eli Kaliforniaan.

Vuonna 1976 perustettua Ravenswoodia pidetään Kalifornian yhtenä merkittävimmistä ja näkyvimmistä laatu-Zinfandeleiden tuottajista – onhan viinitalo aloittanut valmistamalla pelkästään Zinfandeleita (joista useampi myös pokkasi jotain palkintojakin heti ensimmäisellä vuosikerrallaan) ja vaikka katalogista löytyy myös muita rypälelajikkeita, ovat eri tyyleillä valmistetut ja eri Kalifornian ala-alueilta kerätyt Zinfandelit ja Zinfandel-vetoiset blendit edelleen se talon ykkösjuttu.

Ymmärtääkseni Ravenswood ei hirveästi harrasta omia tarhoja, vaan he ostelevat sopimusviljelijöiltä rypäleitä, joista valmistetaan viinejä. Nuorten köynnösten hedelmät käytetään simppeleihin perusviineihin, kun taas Old Vine -sarjalaiset valmistetaan jo paljon vanhempien köynnösten tavarasta – esimerkiksi tähän viiniin on köytetty 50-80-vuotiaiden köynnösten rypäleitä, jotka on kerätty ympäri Sonoma Countyn aluetta (ainakin Alexander Valley AVA, Dry Creek AVA, Russian River Valley AVA ja Sonoma Valley AVA on mainittu Alkon kuvauksessa). Viinitalo mainitsee monilta vanhoilta tarhoilta löytyvän Zinfandelien ohelta muitakin rypälelajikkeita, minkä vuoksi viini ei ole satapinnainen Zin. Tämän vuosikerran tarkkaa blendistä en löytänyt, mutta normaalisti Zinfandelin osuus tuntuu olevan akselilla 80-95% sekoituksesta, vuosikerrasta riippuen. Ennen pullotusta viini on makoillut 18 kuukautta tammitynnyreissä, joista kolmannes on ollut ensimmäistä kertaa käytössä.

Väriltään viini on tasaisesti keskiläpinäkyvän tummanpunainen. Tervaistenpaksujen, täysin läpinäkymättömien superviinien jälkeen on hassua, miten Jenkkien puolelle hypätessä viinin väri keveneekin yhtäkkiä.

Tuoksu ei tee itsestään mitenkään suurta numeroa ja ryöppyä päin pläsiä, vaan se majailee lasissa leppoisasti. Nokkaosastosta paikallistuu kypsänmakeaa kirsikkamarmeladia, mustikkaa ja melko hennoksi jäävää tammea, joka tarjoilee sekä makeampaa mausteisuutta että kuivempaa puuta, painottuen mukavasti enemmän jälkimmäisen suuntaan.

Makupuoli on kyllä niin puhdasta jenkkiä kuin vain voi kuvitella: yleisilme on hyvin kypsänmakea ja suorastaan höttöinen. Makumaailmasta löytyy varsin makeaa vadelmahilloa, auringossa paahtunutta maata, kypsää mustikkaa, mansikkakompottia, kevyttä pippuria ja aavistus suklaapirtelöä. Yleisilme on vaatimaton niin hapoiltaan kuin tanniineiltaankin, mikä syö paljon viinin intensiivisyyttä ja tekee kokonaisuudesta aavistuksen ponnettoman. Pehmeäntäyteläisestä suutuntumastaan huolimatta viini tuntuu intensiivisyyden puutteesta johtuen tietyllä tavalla ohuen oloisen.

Keskipitkässä jälkimaussa tuntuu kuningatarhilloa, sokerissa pyöriteltyjä kypsiä marjoja, kevyttä yrttisyyttä ja hennon karvasta tammisuutta.

Ravenswoodin vanhojen köynnösten Sonoma-Zin on lempeä, pehmeä ja helppo dokailuviini uuden maailman viinien ystäville, mutta sen lisäksi että viinistä ei löydy juuri mitään mielenkiintoa näin harrastelijan näkökulmasta, tuntuu myös siltä, ettei viini kykene tarjoamaan juuri mitään ihmeellistä edes massoille. Samanlaista meininkiä saa helposti puoleen hintaan Alkonkin hyllyiltä; viinin hinnan ja laadun suhde on täysin käsittämättömässä epäsuhdassa. Kalifornialaiset viinit kyllä harvoin ovat olleet meikäläisen juttu enkä ole oikein koskaan ymmärtänyt Zinfandelia, mikä toki voi vaikuttaa mielipiteeseeni, joten kuulisin mielelläni joltain enemmän jenkki-Zineihin perehtyneeltä, että mikä niiden idea oikein on? Onko tämä oikeasti olevinaan hyvä, vakavasti otettava Zin, vai onko tämä vain hinnoiteltu sellaiseksi.

Joka tapauksessa, jos uuden maailman viinit eivät ole juttusi, kierrä tämä viini kaukaa. Jos sen sijaan tykkäät täyteläisista uuden maailman viineistä, kierrä tämä silti kaukaa.

Lyhyesti: Kypsänmakea, hilloinen, höttöisen pehmeä ja mehevästä suutuntumastaan huolimatta varsin ponnettoman oloinen Zinfandel useiden vuosikymmenien ikäisien köynnösten rypäleistä.

Arvio: Keskinkertainen – Zinfandeliksi tämä on ihan päteväkin tapaus. Sääli vain, ettei se yleisellä viinien laadun asteikolla kykene nostamaan tätä viiniä kovinkaan korkealle.

Hinnan (23,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

31.10.13

Black Stallion Monte Rosso Zinfandel 2011

Black Stallion Monte Rosso Vineyard Zinfandel 2011
  • Valmistaja: Black Stallion Winery, Delicato Family Vineyards
  • Tyyppi: Punaviini, Sonoma Valley AVA
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Sonoma County
  • Rypäleet: Zinfandel (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: $45,00 (~32,95e, Elokuu 2013, Black Stallion)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Lähinnä korkeatasoisiin boutique-viineihin erikoistunut Black Stallion Winery on varsin uusi tulokas kalifornian viinikentillä: vasta niinkin hiljattain kuin vuonna 2007 Napa Valleyssa, vanhalla hevostilalla aloittanut viinitalo on ehtinyt tuottaa vasta muutaman hassun vuosikerran viiniä. Vuonna 2010 talo siirtyi kalifornialaisen perheyritys Delicaton alaisuuteen.

Vaikka Napan Oak Knoll Districtissä sijaitseva Black Stallion on keskittynyt tuottamaan viiniä lähinnä maailmankuulusta Napa Valleysta, on tämä arvioitava Zinfandel peräisin Napan naapurissa sijaitsevan Sanoma Valleyn kuuluisalta Monte Rosso -tarhalta, joka on erityisen kuuluisa Cabernet Sauvignoneistaan. Tällä 13 eri tuottajan jakamalla tarhalla viljellään Cabernet'n ohella myös Zinfandelia, Merlot'ta, Syrah'ta ja kourallista muita rypäleitä.

Väriltään viini on intensiivisen purppurainen ja tiivis, lähes läpinäkymätön.

Yhtä lailla tiivis, tummanpuhuva ja intensiivinen aromimaailma hallitsee tuoksua. Lasissa nenä kohtaa kypsän hedelmäisiä aromeja, joiden seasta voi erottaa karhunvatukkaa, kevyttä pippurisuutta, hillittyä herukkahilloketta, kokonaisuuteen miellyttävästi sointuvaa vaniljaa ja joulumausteisuutta. Alkoholi (15%) puskee paikoitellen kohtalaisen tuntuvasti läpi.

Vaikka maun tumman marjaisten vivahteiden seasta puskee myös hieman makeata hilloisuutta, on kokonaisuus jopa yllättävän kuiva ja samalla kohtalaisen hapokas melko täyteläiseen runkoon nähden. Makumaailma on verrattain kompleksi ja moniulotteinen; kevyen herukkaisen ja hillityn mustikkaisen marjaisuuden ohella tuntuu pippurisuutta, hentoa vaniljaa, kuivakakkuista mausteisuutta ja hillitysti makeaan taittuvaa vaniljaa. Viinin tanniinit ovat varsin kypsiä ja lempeitä, eivätkä juurikaan erotu kokonaisuudesta. Yleisilme on Zinfandeliksi yllättävän tyylikäs ja hillitty, vaikka viinistä löytyykin voimaa ja runsautta.

Viinistä jää varsin pitkä ja intensiivinen jälkimaku, jossa tuntuu tummaa hedelmäisyyttä, joulumausteisuutta, hentoa tammen vaniljaa ja aavistus suklaata samalla kun hapokkuus pääsee keskimaun jaloista paremmin esiin tuoden yleisilmeeseen napakkuutta ja nostaen vettä kielelle. Viinistä jää varsin rehevä ja vivahteikas jälkivaikutelma, johon alkoholi tuo paikoitellen turhankin tuntuvaa alkoholisuutta.

Pakko myöntää, tämä Black Stallionin Zin on ehdottomasti parhaimmasta päästä Zinfandeleja, mitä on koskaan tullut vastaani ja ymmärtääkseni melko moni Winestaten Yhdysvallat viinimaana -tilaisuuden osanottajista oli varsin fiiliksissä kyseisestä viinistä. Itse sen sijaan en erityisesti suurestikaan syttynyt tästä viinistä, johtuen sen paikoitellen turhankin päällekäyvästä alkoholisuudesta, melko pehmeästä rungosta, kohtalaisesti tuntuvasta tammesta ja paikoitellen hieman turhan hilloiseen taittuvasta makumaailmasta.

Mutta kiistämättä kyseessä on todella mainio ja tasapainoinen Zinfandel, josta runkoa kuitenkin löytyy – pienestä pehmoisuudesta huolimatta – varsin mainiosti niin ruoan kanssa yhdistämiseen kuin kypsytykseenkin. Itselleni en tällaista viiniä ostaisi, mutta esimerkiksi lahjaksi uudesta maailmasta pitäville aivan varmasti – kokonaisuus on jenkki-Ziniksi suorastaan ihastuttavan tyylikäs esitys – sellainen, joka selkeästikään ei pyri vaikuttamaan suurella massalla ja ylikypsien hedelmäisten aromien intensiteetillä, vaan moniulotteisuudella ja sopusuhtaisuudella. Ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen viini, jos uuden maailman viinit ovat lähellä sydäntäsi, mutta arvostat enemmän niitä hillitympiä ja kevyempiä pullotteita kuin mustan aukon massalla varustettuja blockbustereita.

Kenties kypsyessään iän kanssa viini karistaisi pehmeimmät ja makeimmat piirteensä ja muuttuisi jopa meikäläisenkin makuun sopivammaksi? Tässä vaiheessa vielä vaikea arvioida, sillä ymmärtääkseni tämä viini oli järjestyksessään kolmatta pullotettua vuosikertaa.

Lyhyesti: Yllättävän tyylikäs, tasapainoinen ja moniulotteinen Zinfandel. Varsin vakuuttava Cali-Zin niin tyylikkääksi vaihtoehdoksi juhlapöytään kuin keskipitkään kypsyttelyyn kellarissa.

Arvio: Tyylikäs – ensimmäinen 100% Zin, joka todella onnistuu vakuuttamaan meikäläisen rypäleen potentiaalista. Ei tämä viini meikäläistä vielä puolelleen voittanut, mutta valaa uskoa siihen, että voin joskus vielä tavata puhtaan Zinfandelin, johon voisin ihastua!

Hinnan (~32,95e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

30.10.13

Gnarly Head Old Vine Zin 2010

http://www.alko.fi/tuotteet/405157/
Gnarly Head Old Vine Zin 2010
  • Valmistaja: Gnarly Head, Delicato Family Vineyards
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Lodi
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, Central Valley, Lodi
  • Rypäleet: Zinfandel (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 11,50e (Elokuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 11,90e (Helmikuu 2014, Alko)

Zinfandel tuntuu olevan minulle hieman hankala lajike tykättäväksi – osittain sen takia, että sitä löytyy varsin vähän tällä puolella Atlanttia, mutta osittain myös sen takia, että tämä rypäle kypsyy todella helposti ylikypsäksi ja kypsänäkin se tuottaa sellaisen määrän sokereita, että viinit ovat hyvin usein joko liian alkoholisia, liian makeita tai pahimmillaan molempia. Useimmiten viinin italialaisesta kloonista, Primitivosta, tehdyt viinit ovat omaan makuuni vaikuttaneet mielenkiintoisemmilta, jos kohta nekin usein kärsivät samoista ongelmista.

Zinfandel on myös siitä hankala lajike, että se tuppaa kypsymään äärimmäisen epätasaisesti – pahimmillaan yhdessä tertussa saattaa roikkua niin raakoja, vielä vihertäviä rypäleitä kuin ylikypsiä, jo rusinoituneita rypäleitä. Monesti Zinfandel-sato saatetaan korjata yhdellä kertaa, jolloin raakojen rypäleiden korkeampi hapokkuus tasoittaa ylikypsien, runsassokeristen rypäleiden happojen puutetta, mutta korkealaatuisia viinejä tavoittelevat viinitalot usein suosivat käsinpoimintaa monessa erässä – tällöin tertuista voidaan poimia optimikypsyydessä olevat rypäleet ja jättää raaemmat terttuun kypsymään.

Old Vine Zin on Gnarly Head -viinitalon selkäranka: talo valmistaa viiniä vanhojen, 35-80-vuotiaiden köynnösten rypäleistä, jotka vanhan ikänsä vuoksi tuottavat vain vähän, mutta sitäkin intensiivisempiä ja konsentroituneempia rypäleitä. Nämä vanhat köynnökset ovat iän myötä kasvattaneet rungostaan paksun ja muhkuraisen, mistä viinitalon nimikin juontuu. Tämä viini on valmistettu käsinpoimituista rypäleistä ja viiniksi puristamisen jälkeen sitä on kypsytetty 6 kuukautta amerikkalaisessa ja unkarilaisessa tammessa.

Väriltään viini on hyvin tiiviin tummanpunainen, hennosti purppuraisen viininpunaiseen taittuva ja varsin läpinäkymätön.

Runsas ja jopa paksuhko tuoksu on hyvin kypsä ja ekspressiivinen: tummaa marjaisuutta, erityisesti mustikkaa, makeaa portviinisyyttä ja mehevää viikunaa löytyy reilusti. Muhkean hedelmän alta erottuu myös aavistus vaniljaa ja kevyttä alkoholisuutta.

Tiivisluontoinen ja paksu maku lunastaa tuoksun luomat lupaukset. Tummanpuhuvasta makumaailmasta löytyy paljon tummaa marjaisuutta ja kypsää, hieman luumuista hedelmää; seassa on myös pippurisuuteen taittuvaa mausteisuutta, joka tuo hieman grippiä muuten melko pehmeään ja hieman yllätyksettömään makumaailmaan. Kuten yleensä Zinfandeleiden kanssa, myös tälläkin kertaa viinistä on mielestäni hieman vaikeaa saada otetta – kokonaisuus on varsin mehevä ja kypsän hedelmäinen, mutta sen piirteistä on vaikea saada kiinni ja niitä on hankala saada kuvattua paperille. Kokonaisuus on tasapaksu ja melkein-muttei-ihan ylikypsä, minkä lisäksi viinistä puuttuu hieman niin happojen kuin tanniinienkin puruvoimaa. Makumaailma on kuitenkin kaikesta kypsyydestään huolimatta ihan mukiinmenevä ja miellyttävä.

Viini jättää makean hedelmäisen ja kevyesti tumman hilloiseen taittuvan jälkimaun, johon vivahteikas mausteisuus sekä jopa kevyen karvaana tuntuva pippurisuus tuovat mukavaa luonteikkuutta. Kohtalaisen tuntuva alkoholi (14,5%) jättää kielelle jonkin verran tuntuvaa lämmön hohkaa.

Old Vine Zin on toisaalta melko yllätyksetön esitys, mutta silti se onnistui yllättämään ylittämällä odotukseni – kevyellä jäännössokerilla (5 g/l) varustettu kympin jenkki-Zin antaa odottaa paljon tylsempää ja rakenteettomampaa esitystä, mutta kokonaisuus on loppupeleissä varsin hyvä ja maukas esitys odotuksiini nähden. Onhan tämä viini kaikessa ylikypsässä makeudessaan ja suht pehmeässä ilmaisussaan selkeästi uuden maailman viinien faneille suunnattu, mutta sellaiseksi varsin kelpo Zin. Voin kuvitella tämän viinin toimivan kevyesti viilennettynä varsin monenlaisten jenkki-BBQ-grillailujen kylkeen ja kyllähän tällainen lämmin ja tummanpuhuva viini toimii ihan passelisti kylmenevien iltojen lämmikkeenä.

Lyhyesti: Tasapaksu, kypsä ja tiivisluontoinen Zinfandel. Ei järin mielenkiintoinen tapaus, mutta kuitenkin tyylissään ja hintaluokassaan ihan passeli esitys.

Arvio: Miellyttävä – tämä viini on sellainen, jota en itse ostaisi, mutta en myöskään ihmettelisi, jos joku toinen näin tekisi. Omalla tavallaan kelpo uuden maailman kympin punaviini, hakkaa esimerkiksi monet vastaavat chileläiset Alkon hyllyiltä.

Hinnan (11,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.