Poggio Antico Brunello di Montalcino Altero 2008

Poggio Antico Brunello di Montalcino Altero 2008

• Valmistaja: Poggio Antico
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Brunello di Montalcino
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Siena, Montalcino
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 59,90e (Lokakuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 59,90e (Kesäkuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: winelibrary

Brunello di Montalcinot ovat yleensä tunnettuja robustista ja usein suorastaan massiivisesta ilmaisustaan, mutta Montalcinon korkeimmilla alueilla sijaitseva viinitalo Poggio Antico on yleensä pitänyt tyylinsä verrattain kepeänä ja hienostuneena.

Ensimmäiset merkinnät Poggio Anticon tilasta ovat jo 1800-luvun alusta, mutta viiniä tilalla on tuotettu vasta 1970-luvun lopulta lähtien. Talon katalogista löytyvät mm. perinteinen Brunello di Montalcino ja sen Riserva-versio, mutta viimesyksyisellä Viinimaan joulukiertueella tarjolla olikin Poggio Anticon Brunellon erikoisversio, Altero. Siinä missä Brunelloja kypsytetään perinteisesti suurissa, jopa useiden tuhansien litrojen vetoisissa slavonialaisissa tammiastioissa, on Altero talon moderni näkemys Brunellosta: sitä kypsytetään 2 vuotta ranskalaisissa, 500-litraisissa tonneaux-tynnyreissä ja 2 vuotta pullossa, kun taas talon perus-Brunelloa kypsytetään 3 vuotta suurissa, slavonialaisissa tammiastioissa ja vuoden pullossa.

Väriltään viini on hennosti punaruskeaan taittuvan tumman kirsikkainen ja kohtalaisen läpinäkyvä. Reunoilta viinin väri taittuu kevyesti vaalean oranssiin.

Siihen nähden että Brunellot ovat usein varsin runsaita ja voimakkaan aromikkaita, on Alteron tuoksu yllättävänkin kevyt. Lasista löytyy lähinnä makeaa kirsikkaisuutta, kevyesti auringon paahtamaa maaperää, hentoa savuisuutta ja aavistus puisevaa mausteisuutta.

Kepeään tuoksuun nähden viinin kuiva maku on kuitenkin melko voimakas ja mukavan intensiivinen. Viini ei ole tyypillisen Brunellomaisen massiivinen, vaan jossain täyteläisen ja keskitäyteläisen välimaastossa – toisaalta tämä tekee viinistä hieman hienostuneemman tuntuisen, mutta toisaalta taas aavistuksen vaisuhkon oloisen. Melko primäärisessä makumaailmassa tuntuu kypsää kirsikkaa, kevyttä hapankirsikkaa, hillittyä yrttisyyttä ja aavistus karvasta mausteisuutta. Varsin tuntuva hapokkuus korostaa hienosti makuvivahteita ja tuo tuntuvaa ryhdikkyyttä kokonaisuuteen, mutta kypsä tanniinisuus on korkeintaan kohtalaista, mikä on melko harvinaista Brunellojen parissa.

Viinistä jää kohtalaisen pitkä, kevyehkö ja hienovarainen jälkimaku, jossa tuntuu hapankirsikkaa, kevyttä punaherukkaa, hentoa suklaista ja mausteista tammisuutta ja aavistus kosteaa tupakanpurua.

Poggio Anticon Altero-Brunello on talon omien sanojensa mukaan "moderni" Brunello, mutta yleensä itse miellän nuo modernit Brunellot kypsänmakeiksi, barrique-tynnyreissä uudessa tammessa hukutetuiksi ja pehmoisiksi Brunelloiksi – niihin nähden tämä kepeä, kuiva ja hapokas Brunello on kyllä kaikkea muuta kuin moderni. Mutta toisaalta tämä kyllä ei myöskään ole semmoinen massiivisen tanniininen, ylettömän tiukka ja robusti klassinen Brunello, joka vaatisi vähintään sen 10 vuotta kypsyttelyä ennen korkkaamista. Tämä on perusmiellyttävä, hienostunut ja kepeänpuoleinen Brunello, joka kyllä meikäläisen kirjoissa edustaa tyylillisesti enemmän hillittyjen Chiantien tyyliä kuin sitä, mitä perinteisesti Brunellolta voisi odottaa.

Viinin suurin ongelma on se, että se on silti hinnoiteltu kuin kovemman pään Brunello. Vielä hiljattain Alkon tilausvalikoimasta löytyi (paremmin meikäläisen makuun toiminut) Poggio Anticon 4 vuotta vanhempaa perus-Brunelloa kympin edullisempaan hintaan, joten en kyllä menisi sanomaan että näin nuoressa ja kepeässä Brunellossa olisi hinta kohdallaan. Altero selkeästi kaipaa lisää luonnetta saadakseen oikeasti jotain mielenkiintoa ilmaisuunsa, mutta vaikea sanoa kuinka näin kepeä ja maltillisen tanniininen Sangiovese kestää ikää – toisaalta hyvät Burgundin Pinot Noiritkin kestävät vuosikymmeniä lähinnä happojensa varassa, joten ehkei siitä kannata tämän tapauksessa stressata niin paljoa. Nykyisillään viinin makuprofiili on turhan siisti ja siloiteltu; kaipaisin lisää särmää, rosoa, räyhää. En näet haluaisi maksaa kuutta kymppiä nuoresta ja sliipatusta perus-Brunellosta, jota pitäisi vielä kypsytellä vuosia, ellei jopa vuosikymmenen verran saadakseen kunnolla rahoilleen vastinetta, kun vastaavia tapauksia saa Alkosta lähes puolet halvemmalla ja iäkkäämpiäkin tapauksia voi löytää tilausvalikoimasta edullisemmalla hinnalla. Ulkomailta taas Alteron voi löytää kolmen-neljän kympin hinnalla, mikä on mielestäni selkeästi paremmin linjassa viinin tyylin ja ilmaisun kanssa.

Lyhyesti: Kepeänpuoleinen, hienostunut ja mukavan hapokas, mutta vielä turhan nuorekas Brunello di Montalcino.

Arvio: Tyylikäs – jos kaipaa tuhteihin super-Brunelloihin vaihtelua, on Altero ihan tervetullut tapaus. Kuitenkin tämänikäisenä ja erityisesti tämän hintaluokan edustajana viini loppujen lopuksi alisuoriutuu jonkin verran, sillä missään vaiheessa viiniä ei tullut sellaista fiilistä, että "tässä sitä siemaillaan kuuden kympin punkkua". Ero parin kympin Chianti Classicoihin on melko pieni.

Hinnan (59,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Brunello di Montalcino Il Vino dei Poeti 2006

Bottega Brunello di Montalcino Il Vino dei Poeti 2006

• Valmistaja: Bottega S.P.A.
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Brunello di Montalcino
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Siena, Montalcino
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 29,90e (Marraskuu 2011, Silja Europa Tax Free)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: écritsvinssommelier

Pari vuotta sitten tuli käytyä bändin poikien kanssa soittelemassa Siljalla risteilemässä. Melko ketterästi dynaaminen kvartettimme seikkaili laivan Tax Free -osastolle tekemään ne pakolliset ostokset. Siellä myymälässä poukkoillessamme edullisten olutlaatikoiden ja niitä kärryihinsä pinoavien massojen keskellä muun porukkamme korit näyttivät täyttyvän paremman pään viskeistä ja rommeista samalla kun itse keskityin perkaamaan läpi laivan viiniosastoa. Itselleni tarttui mukaan argentiinalainen Malbec, mm. pari Prioraton viiniä, Portviini ja Pouilly-Fumé, sekä lopulta, pidemmän pohdinnan jälkeen, tämä vajaan kolmen kympin Brunello. Varsinaista kiirettä viinin korkkaamiselle ei päässyt muodostumaan, sillä Brunelloja pidetään yksinä maailman pitkäikäisimmistä punaviineistä. Siksi tämä puteli sai maata kellarin rauhassa parisen vuotta ennen korkkaustaan.

Valpolicellassa vuonna 1977 perustettu Bottega oli alun perin keskittynyt Grappan tuotantoon ja se tunnettiin nimellä Distilleria Bottega. Vuonna 1992 yhtiö yhtyi laajentamaan tuotteitaan viinimaailman puolelle La Cantina dei Poeti -nimen alla. Viinitalon kotisivut eivät kerro viinin kypsytyksestä muuta kuin sen, että käsinpoimituista Sangiovese Grosso -rypäleistä puristettua viiniä maseroidaan kiitettävät kolme viikkoa n. 28-30 Celsiusasteessa, mutta samalla mainitsevat, että lain mukaan Brunelloa on kypsytettävä vähintään 50 kuukautta, josta vähintään 24 kuukautta tammessa ja 4 kuukautta pullossa. Todennäköisesti viinitalo ei hirveästi minimikypsytysajoista poikkea.

Viini kaadetaan riittävän kauan ennen ragù alla bolognese -kastikkeen kokkailua hengittämään karahviin. Takaetistä löytyvä varoitus "vino non filtrato" kannustaa kaatamaan viinin mahdollisimman varovasti karahviin, mikä paljastuu loppupeleissä turhaksi, sillä viinistä ei yllättävästi löydy tippaakaan sakkaa. Väriltään tämä "runoilijoiden viini" kevyesti ikääntyneen rusehtavaan taittuvan kirsikanpunainen sekä jonkin verran läpinäkyvä.

Kevyen rustiikkinen tuoksu on aluksi hieman hillitty. Kokonaisuudesta erottuu makeaa kirsikkaa, kevyttä tupakkaisuutta, hentoa savuisuutta, satulanahkaa ja hentoa hikeä. Avautuessaan tammi rupeaa puskemaan varovaisesti esiin kevyen suklaisena ja hieman konjakkisen mausteisena, mutta se kuitenkin pysyy hyvin hedelmän suitissa. Sen sijaan lähemmäs pari tuntia hautuneen ruoan saapuessa vihdoin pöytään alkaa kokonaisuuden keskeltä löytymään ihastuttavaa, kehittyneen Sangiovesen parfyymisyyttä.

Aivan aluksi viinin maku oli melko mitäänsanomaton, kohtalaisen uuttuneen Sangiovesen oloinen. Siispä ensimmäiset perinpohjaisemmat havaintoni löytyvät vasta puolentoista tunnin paikkeilta. Tässä vaiheessa kokonaisuus on saanut jo selkeästi palojaan kohdalleen. Viinillä on kohtalaisen täyteläinen, robusti ja intensiivinen maku, josta löytyy nahkaa, tuoksuun nähden melko kuivahkoa kirsikkaa, pippuria, hieman tervaa ja savua, kevyesti mausteista tammea ja paahteista, pölyisen kivistä maamaisuutta. Sangioveselle ominaiset kiitettävä hapokkuus ja varsin roteva tanniinisuus tuovat lisää ryhtiä ja särmää jo valmiiksi tukevaan ilmaisuun. Avautuessaan edelleen (reilu kolme tuntia karahvissa) viini karistaa kuivimmat piirteensä pois: maun kirsikkaisuus rupeaa tuntumaan voimakkaampana ja tuoksusta tuttuna, selvästi kypsemmän makeana samalla kun kuvioihin saapuu varovaisesti vaisuhko, tumman suklainen tammisuus. Myös hedelmä saa enemmän preesensiä happojen ja tukevimman tanniinisuuden siirtyessä taka-alalle; tanniinisuus kuitenkin tuntuu loppuun saakka yrttisenä ja pitkään haudutettua mustaa teetä muistuttavan karhean bitterisenä makuna. Alkoholi (14%) pysyy viinin lämmettyäkin mainiosti robustin ilmaisun alla piilossa.

Jälkimaku on pitkähkö, vivahteikas ja se kehittyy edelleen kielellä viinin jo kadottua suusta. Kokonaisuudesta jää varsin voimakas, tyylikkään nahkainen, kuivan kirsikkainen, pippurisen mausteinen, kevyesti puisevan mausteinen ja aavistuksen eläimellinen jälkivaikutelma, johon alkoholi tuo hentoa lämpöä. Tanniinit jäävät kuivattamaan varsin tehokkaasti suuta.

Verrattain edulliseen, alle kolmen kympin hintaansa nähden (kannattaa vilkaista mm. Alkon Brunellojen hintataso...) Il Vino dei Poeti on varsin mainio, jo miellyttävästi kehittynyt hyvän vuosikerran Brunello. Sellaisenaan nautittavaksi kannattaa tykätä rotevista punaviineistä, sillä viini on varsin runsas, intensiivinen ja lihaksikas esitys. Sen sijaan ruoan kumppanina viinin tiukimmat elementit astuvat syrjään ja viinistä sukeutuu erittäin vivahteikas ja tasapainoinen italiaano.

Brunello-tasolla Il Vino dei Poeti ei loppupeleissä tarjoile suuria yllätyksiä, vaan suorittaa tasaisen varmasti laadukkaana pullotteena alusta loppuun. Jos kuitenkin kaipaa vain Brunelloa noin yleisesti, on tämä Bottegan pullote varsin luotettava ostos. Rakenteensa puolesta viini vaikutti olevan vasta matkalla ylöspäin, joten sen voi huoletta unohtaa kaapin perukoille ja ryhtyä kaivelemaan sitä esiin vasta siinä 10-15 vuoden jälkeen vuosikerrasta.

Lyhyesti: Roteva, tanniininen, intensiivinen ja jo hieman kehittynyt perustason Brunello, joka rupeaa olemaan nyt hyvässä tikissä, mutta tullee parantumaan edelleen vajaan vuosikymmenen ajan.

Arvio: Erinomainen – vaikuttaa siltä, että kunhan vain Brunello täyttää Brunellojen minimikriteerit, on kyseessä automaattisesti erinomainen viini (mikä on mielestäni ihan perusteltua, kun ottaa huomioon viinien yleisen hintatason); Bottegan tietyllä tapaa yllätyksetön esitys ei tee tähän poikkeusta. Vaikka viini on varsin ennalta-arvattava esitys, on se niin tasapainoinen, muhkea ja herkullinen, että moitteen sijaa ei löydy – viini on jopa välttynyt hienosti nykyviineissä niin suositulta ylitammitukselta, vaikka tammi paikoin erottuukin.

Hinnan (29,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Poggio Antico Brunello di Montalcino 2004

Poggio Antico Brunello di Montalcino 2004

• Valmistaja: Poggio Antico
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Brunello di Montalcino
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Siena, Montalcino
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 49,00e (Lokakuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 49,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: wine-searcher

Jos niiltä kuuluisilta "kansan syviltä riveiltä" kysyttäisiin Italian punaviinien kuningasta, vastaus olisi melko todennäköisesti Amarone. Mutta jos todelliselta Italian punaviinien fanilta kysyttäisiin, vastauksena olisi todennäköisimmin joku kolmesta suuresta B:stä: Barolo, Barbaresco tai Brunello. Näistä kolmesta keskitymme tässä arvostelussa viimeiseen – tilausvalikoimasta löytyvään Poggio Anticon perus-Brunelloon.

Väriltään viini on paksuhkon syvänpunainen, taittuen reunoilta hennosti poltettuun tiilenruskeaan.

Tuoksu on kevyehkö ja – tässä tapauksessa suon itselleni ensimmäisen kerran luvan käyttää seuraavaa ilmaisua – varsin kaunistuoksuinen. Englanninkielinen sana "fragrant" lienee lähimpänä hakemaani ilmaisua. Tuoksussa on vanhaksi käynyttä hapankirsikkaa, hentoa satulaa, lakritsia ja kevyttä, mutta yllättävänkin selkeäpiirteistä marsipaania.

Viinin käytännössä rutikuiva maku on tietyllä tapaa helppo, mutta varsin syvä ja maukas. Kokonaisuus on todella hapankirsikkainen, nahkainen, jopa hikinen, ja pölyisen maamainen. Yleisvaikutelma on ei ole mitenkään ronski ja päällekäyvä, vaan varsin hienovarainen ja hillitty. Tammi on käynyt melko heikoksi iän kanssa ja maistuu kuivan puisevasti hentona sivujuonteena. Rakenne on varsin hapokas ja edelleen melko tanniininen. Yleisesti viini on varsin hyvässä tikissä ja se on kerännyt mukavasti monipuolisuutta iän kanssa. Lisää moniuloitteisuutta voi olla luvassa, mutta tuskin kovinkaan paljoa – viini on nyt varsin mainiosti lähestyttävissä.

Jälkimaku on kypsän hapankirsikkainen, nahkainen, kuivatun yrttinen, hedelmältään mukavan puhdaspiirteinen ja ennen kaikkea pitkä. Aromikas, klassisen toscanalainen jälkivaikutelma jää viipyilemään kielelle pitkäksi aikaa.

Brunelloksi Poggio Anticon viini ei ole mitenkään erityisen suuri tai massiivinen, vaan yllättävänkin lempeä ja rauhallinen. Viinissä on vielä hyvin jäljellä voimakasta runkoa, mutta mikään viinissä ei ole päällekäyvää, vaan se pyörii suussa melko tasaisesti ja elegantisti, ottamatta niskalenkkiä tai lyömättä turpaan. Mitenkään ihmeellinen, tajunnanräjäyttävä kokemus tämä viini ei ole, mutta siinä on tarpeeksi syvyyttä ja mielenkiintoa, että se parissa voi hyvin istua meditoimassa ja ihmettelemässä maailmaa. Tosin viini on kyllä myös vallan erinomainen valinta runsaammalle, ajalla ja sydämellä tehdylle aterialle. Viinin hinta olisi hieman turhan kova, jos viini olisi reilusti nuorempi ja tuoreempi, mutta näin 8 vuoden ikäisenä voitaneen laskea hinnan sisältävän myös kypsyttelyyn kulutetun ajan.

Lyhyesti: Sopivasti kehittynyt ja miellyttävästi rauhoittunut, hieman kevyemmänpuoleinen ja varsin helpostilähestyttävä, vivahteikas Brunello.

Arvio: Erinomainen – kaikin puolin mainio Sangiovese, jota voi kaikessa rauhassa kypsytellä vielä vuosia, mutta joka rupeaa olemaan nyt varsin mainiossa kunnossa. Viinissä tuntuu olevan kaikki palaset kohdallaan.

Hinnan (49,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Casanova di Neri Tenuta Nuova Brunello 2003

Casanova di Neri Tenuta Nuova Brunello di Montalcino 2003

• Valmistaja: Casanova di Neri
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Brunello di Montalcino
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Siena, Montalcino
• Rypäleet: Sangiovese (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 8,50e / 12 cl (Toukokuu 2012, Ca' del Vin, Bardolino)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: lyke2drink

Tämä postauksesn yhteydessä blogissani tuli ohitettua kolme virstanpylvästä: a) Tämä on 150. arvostelemani punaviini. b) Tämä on 300. blogissa arvostelemani viini. c) Tämän ja edellisen postauksen välissä rikkoutui käsittämätön 20 000 sivulatauksen raja, kiitokset kaikille täällä pyörähtäneille! Ensimmäiset 10 000 latausta tulivat täyteen neljässä kuukaudessa, nämä seuraavat kolmessa, eli tahti on ollut kiihtyvä! Katsotaan nyt rupeaako tahti pysymään vakiona, eli onko blogini saavuttanut vakiokävijämäärän. Joka tapauksessa, oli tilanne mikä hyvänsä, tämän pienimuotoisen etapin merkeissä tulee astetta kovemman viinin arvostelu!

Syntymäpäivänäni, ravintolaillallisen jälkeen, lähdimme pyörimään Bardolinon katuja ristiin rastiin, kuten monena päivänä aikaisemmin. Sattuessamme viinibaari Ca' del Vinin kohdalle päätimme, että nyt voisi olla hyvä sauma katsastaa paikan tarjonta, sen verran monta kertaa tämä oli käynyt mielessä sen ohi kävellessä.

Viinipullojen armada baarin seinillä oli melkoisen vaikuttava näky, pakko myöntää. Mutta vasta useamman kymmentä sivua kattava viinilista veti miehen hiljaiseksi. Toinen toistaan upeampia viinejä täysin käsittämättömän edullisiin hintoihin, näin Suomen hintoihin tottuneena – monet pullot olivat edullisimmillaan lähes saman hintaisia Alkon vastaaviin verrattuna. Valikoiman kruunasi n. 15 vuosikertaa käsittävä vertikaali Tignanelloa (tai Sassicaiaa, jompikumpi näistä Supertoscanalaisista) parinkymmenen vuoden ajalta, alkaen 80-90-lukujen taitteesta. Muutamia muitakin viinejä sai useampaa eri vuosikertaa, mutta pääasiassa kaikista oli vain uusin tarjolla.

Laseittain tarjolla oli "vain" muutamia kymmeniä punaisia ja valkoisia viinejä. Niissäkin kyllä oli enemmän kuin riittävästi valinnanvaraa, ja pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin koko viinibaarin kalleimpaan laseittain myytävään viiniin – vuoden 2003 Casanova di Nerin Brunelloon, joka maksoi jollain käsittämättömällä logiikalla 8,50 euroa – jos oikein väärään paikkaan päädyt Helsingissä, tällä rahalla et saisi edes lasillista Yellow Tailia. Tämä oli siis se kallein viinilasillinen koko baarissa. Niin käsittämätön on Italian hintataso viineissä.

Ja millainen viinilasillinen se olikaan! Brunello tuotiin pöytään viinilasissa, jonka malja taistelee Riedelin Sommelier-sarjan Bordeaux Grand Cru -lasia vastaan kokonsa älyttömyydessä. Olisin voinut rehellisesti asettaa molemmat käteni lasin maljaan ja heilutella sormiani siellä, elleivät baarin omistajat olisi ihmetelleet että piruako nyt teen.

Viinin väri on mustanpuhuva ja lähes läpinäkymätön, reunoiltaan selvästi tiilenpunaiseen taittuvan tummanruskea. Tuoksusta pystyy päättelemään jotain jo siitä, että pöydän toisesta päästä – metrin etäisyydeltä – sain jo kommenttia viinin tuoksusta.

Tuoksu on käsittämättömän tuhti ja tömäkkä. Siinä on tuhdisti nahkaista satulaa, hevosen hikeä ja tallia, mutta ei kuitenkaan yhtään tämmöisiin maalaisiin aromeihin yhdistyvää lantaisuutta. Tuon tukevan olfaktorisen turpaanvedon jälkeen lasista rupeaa löytymään tuoretta karhunvatukkaa, hapankirsikkaa, mustikkaa, kuivatettua taatelia ja vanhoja viikunoita. Myöhemmin viiniä nuuskiessa seasta rupeaa löytymään tupakkaa, palanutta tammea ja maata. Todella tyrmäävä tuoksu, joka vain leijailee lasista ulos ja täyttää ympäristönsä. Jösses.

Maku on todella kuiva, nahkaisen kehittynyt, voimakkaan mausteinen, vivahteikas ja intensiivinen. Sangiovesen hapankirsikkaa tuntee, mutta muuten varsinaiset hedelmäiset aromit ovat hyvin piilossa ja suun täyttää tyylikkäästi kehittyneiden aromien kirjo. Suussa pyöritellessä viinin jo valmiiksi roteva maku tuntuu vain hetki hetkeltä voimistuvan. Rakenteeltaan viini on melko hapokas ja hyvin tanniininen, mutta silti silkkisesti kielellä liukuva. Täyteläisessä maussa tuntuu myös suklaista tammisuutta, aavistus makeata taatelia ja hennon lantaisia maatalon aromeita.

Nahkainen, suklainen, mausteisen tamminen ja tanniineista karvas maku jatkuu kielellä puoliloputtomiin. Suu kuivuu mutta vettä nousee kielelle. Viini on puhdas upeus. Loistavasti ikääntynyt Brunello, jossa rakennetta riittää vielä pitkäksi aikaa kehittymistä ajatellen. Paras reissulla maistetuista viineistä, tähän asti maistamistani Brunelloista, ja yksi vaikuttavimmista koskaan maistamistani viineistä. Ehdottomasti loistovalinta syntymäpäiväillan päätteeksi.

Lyhyesti: Älyttömän voimakas ja roteva viini niin tuoksultaan, maultaan kuin rakenteeltaan. Viini on todella lihaksikkaassa kunnossa nyt vajaan kymmenen vuoden iässä, mutta on silti erittäin hyvin nautittavissa. Kehittyy myös helposti vielä pitkään. Dekantoi useita tunteja jotta viini pääsee todella oikeuksiinsa.

Arvio: Täydellinen – viinin nauttiminen on kaikkien aistien jatkuvaa turpaanvetoa. Pelkästään hyvässä.

Hinnan (8,50e) ja laadun suhde: Ca' del Vinissä 12 cl viinilasillisen hinnassa ei ollut mitään järkeä. Hyvä jos tällä hinnalla saa Suomessa edes juomakelpoista viiniä.