Cabreo Il Borgo 2008

Cabreo Il Borgo 2008

• Valmistaja: Tenute Ambrogio e Giovanni Folonari
• Tyyppi: Punaviini, IGT Toscana
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Firenze, Greve in Chianti
• Rypäleet: Sangiovese (70%), Cabernet Sauvignon (30%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 34,90e (Joulukuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 36,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Vihdoinkin pitkään mielenkiintoani kutkutellut Cabreo Il Borgo onnistui tulemaan vastaani viime vuoden loppupuolella. Viinin saamat järjestään positiiviset arviot nimittäin onnistuivat herättelemään mielenkiintoani jo silloin, kun vasta viinivarastoni sisältö rupesi pikku hiljaa muuttumaan n. kympin käyttöviineistä hieman hinnakkaampiin tuotteisiin ja vuosikerran 2007 Il Borgo sitten päätyikin huomaani vajaa pari vuotta sitten – missä se on turvallisesti edelleen. Koko tänä aikana viini ei ole kuitenkaan tullut kertaakaan muuten tutuksi, joten mahdollisuus tutustua viinin tuoreeseen vuosikertaan oli vallan tervetullut!

Alunperin viinitalo Cabreon omisti toscanalainen viinitalo Ruffino, jonka 1900-luvulla Folonarien viinisuku oli ostanut. Vuosituhannen vaihteessa Folonarien viinisuku kuitenkin jakautui kahtia: kaksi Folonarin veljestä jälkikasvuineen pitivät Ruffinon omistuksessaan, kun taas kolmas Folonari, myös Ruffinon johtajana työskennellyt Ambrogio, ja hänen poikansa Giovanni, ottivat haltuunsa Cabreon, sekä viisi muuta pienempää viinitaloa (Campo al Mare, La Fuga, Nozzole, TorCalvano ja Vigne a Poronna). Ruffino osti Cabreon 80-luvun alussa, ns. Supertoscanalaisten kerätessä yhä enemmän positiivista julkisuutta ja mainetta, tähtäimenään tehdä perinteinen huippu-Chianti, mutta Supertoscanalaisten malliin Cabernet Sauvignonia hyväksikäyttäen. Viiniä ei tarkoitettu niinkään uuden maailman kanssa flirttailevaksi, Cabernet-vetoiseksi uutospommiksi, vaan enemmän perinteitä kunnioittavaksi, mutta silti vaikuttavan isoksi toscanalaisviiniksi, jollaiseen vanhat Chiantin viinilait eivät antaneet myöten ja jollaista ei ollut kannattavaa tehdä ennen Supertoscanalaisten keräämää hypeä. Tämä viini viettää puolisentoista vuotta tammitynnyreissä, joista vain 30% on uusia ja loput vuoden tai kaksi vanhoja.

Väriltään viini on läpinäkymättömän punaruskea ja lähes musteisen paksu.

Tuoksu on tuhdin lihaisa, jonkin verran maataloisiin sävyihin taittuva ja varsin muhkea. Lasista leijailee valtava kirjo vivahteita: kypsiä, tummia marjoja, paahtopaistia, hentoa lääkeyrttisyyttä tai eukalyptuksisuutta, mustaherukkaa, lakritsijuurta ja kevyttä apteekkieetterisyyttä.

Kielellä viini on varsin tuhti, kuten tuoksu osaa antaa odottaakin. Viini on aluksi varsin runsas, täyteläinen ja upean samettinen, jopa kermainen, tarjoillen kypsällä hedelmäpuolellaan varsin tasapainoisesti sekä kirsikkaa että herukkaa, sekä niitä täydentävää kevyttä tammisuutta. Yleisvaikutelma on runsas, mehevä ja tummanpuhuva. Maku kuitenkin kehittyy suussa, tuoden pian mukaan melko runsaat mutta melko pehmeät tanniinit ja tasapainoisen hapokkuuden, jotka riisuvat runsainta ja kypsintä hedelmää pois tuoreemman punamarjaisuuden, seetrisyyden ja kuivan mausteisuuden tieltä. Vaikka viini on varsin täyteläinen, tuovat tanniinit ja hapot sille varsin jäntevän rungon sekä jopa hillittyä kireyttä, mikä tekee kokonaisuudesta sekä vähemmän kypsänmehevän että enemmän tasapainoisen ja fokusoituneen mitä viinin vaikuttavan runsas mutta joka suuntaan vellova ensivaikutelma suussa antoi odottaa.

Kuiva jälkimaku jättää keskimakua kehittyneempiä ja vähemmän hedelmäisiä vivahteita; kielellä häilyy pitkään kevyen nahkaisia, leivontamausteisia ja kitkeriä tumman suklaan vivahteita, sekä kevyesti suutasupistavaa hapokkuutta.

Yleisesti viini onnistui vakuuttamaan allekirjoittaneen kertarysäyksellä. Harvoin Supertoscanalaiset ovat onnistuneet olemaan mielenkiintoisia enemmän kuin alueen perinteiset viinit (Chiantit, Brunellon, Vino Nobilet), mutta Il Borgo nousee tähän seuraan huolettomasti ja rysäyttää samalla kepeästi monen ohitse. Onhan viinissä myös sitä uuden maailman uutoksisuutta ja Cabernet'n herukkaisuutta, mutta onneksi varsin hillitysti ja hyvällä maulla, sekä vain statistin roolissa – ryhdikäs Sangiovese ja tunnistettava, kevyen rustiikkinen toscanalaisuus nauttivat viinissä ansaitsemastaan pääroolista.

Viini on jo nyt todella upea esitys, mutta vieläkin varsin primäärinen, minkä lisäksi viinin runko lupaa varsin kohtuullista kypsytyskestävyyttä. Nykykunnossa viini on ehdottomasti Alkon Italia-hyllyn yksi mielenkiintoisimpia viinejä, sekä ehdottomasti paljon persoonallisempi ostos kuin useimmat iänikuiset Amaronet samasta hintaluokasta – todella upea kumppani erittäin tuhdeille, runsaille ja tyylikkäille aterioille. Kuitenkin viini tullee varmasti kehittymään selvästi edukseen vanhetessaan, joten jos vain tiloja ja kärsivällisyyttä löytyy, suosittelen siunaamaan viinille useamman vuoden lisää ikää ennen korkkaamista.

Lyhyesti: Todella suurikokoinen ja lihaksikas toscanalainen, joka on paperilla Supertoscanalainen, mutta lasissa paljon perinteisempi, hurmaavampi ja maalaisempi Sangiovese-vetoinen viini, joka henkii paljon alueen perinnettä, mutta silti nyökkää kunnioittavasti uuden maailman suuntaan.

Arvio: Erinomainen – kokoonsa nähden todella tyylikäs ja nautittava toscanalainen. Tällä tavalla kaikki Supertoscanalaiset tulisi tehdä – hyvällä maulla ja liioittelematta. Tyylikäs esitys, joka kilpailee samassa sarjassa hyvien Brunellojen, Chianti Classicoiden ja muiden klassikkojen kanssa – eikä ole monien muiden Supertoscanalaisten tavoin täysin naurettavalla hinnalla pilattu.

Hinnan (36,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.