Vuosi alkoi mainiosti kahdella Alsacen viinien pariin sijoittuvalla tapahtumalla: aluksi oli Wennercon Trimbach-tasting, jonka jälkeen heti perään Alsace-viininäyttely Ritarihuoneella.
Ja tietenkin kausi-influenssan piti osua juuri tapahtumien kanssa päällekäin. Tuo tauti onnistui kaatamaan sängyn omaksi viikonloppuna ennen tapahtumia, mutta onneksi itse tapahtumien aikaan pystyi pysymään jo omilla tolpillaan, vaikkakin melko puolikuntoisena – esimerkiksi jutustelun joutui pitämään melko minimissä, ettei hallitsemattomat yskänkohtaukset päässeet valloilleen.
Samoin nenäni (ja sitä myötä) makuaistini eivät olleet aivan parhaimmassa terässään, joten tulevia arvosteluita kannattaa lukea se mielessä pitäen. Onneksi molemmissa tilaisuuksissa oli tarjolla paljon tuttuja viinejä, joilla pystyi hyvin "kalibroimaan" haju- ja makuaistin, eli tarkastamaan kuinka paljon viinistä pystyi aistimaan tuttuja aromeja. Yleisesti näin taudissa tuntui viinien makeus ja/tai hapokkuus korostuneen, monien kohdalla hedelmä tuntui mielenkiintoisesti taittuvan kohti jonkinlaista päärynäisyyttä ja yleinen mausteisuuden tunne tuntui olevan normaalia voimakkaampi; lisäksi varmasti monet hienostuneemmat nyanssit saattoivat jäädä kadoksiin, erityisesti tuoksusta. Silti, vajaakuntoisesta nokastani huolimatta, viinien erot tulivat onneksi melko hyvin havaittua, haju- ja makuaisti toimivat sentään auttavasti eikä tilanne ollut yhtä kurja kuin olisi voinut olla...
...Kuten esimerkiksi tänään, sillä nyt voimakkaimmatkin hajut tuntuvat tulevan kuin metrin etäisyydeltä haisteltuna, jos ollenkaan, ja kaikki maut vaikuttavat olevan vääriä. Tämän vuoksi ainakin Gérard Bertrandin pienimuotoinen viinitilaisuus menee allekirjoittaneelta nyt sivu suun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti