Poggio al Tufo Rompicollo 2010

Poggio al Tufo Rompicollo 2010

• Valmistaja: Tommasi, Poggio al Tufo
• Tyyppi: Punaviini, IGT Maremma Toscana
• Maa: Italia
• Alue: Toscana, Maremma
• Rypäleet: Sangiovese (60%), Cabernet Sauvignon (40%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 12,98e (Joulukuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 11,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Joulun alla pitkäripaisesta tarttui mukaani päivänä eräänä tämä Tommasin omistuksessa olevan viinitalon, Poggio al Tufon ("vulkaaninen mäki") Rompicollo ("niskanmurtaja", mikä taipunee järkevimmin "hurjapääksi"). Poggio al Tufo on Valpolicellalaisen Tommasin yritys hypätä mukaan toscanalaiseen viininvalmistukseen. Viinitalo sijaitsee Maremmassa, jonka IGT Maremma Toscanat tunnetaan enemmän uuteen maailmaan kuin perinteisen Toscanan viiniosaamisen suuntaan kumartavina viineinä – katsotaan miten Tommasi onnistuu.

Väriltään Rompicollo on hieman purppuraisen punainen ja jonkin verran läpinäkyvä.

Tuoksu on melkoisen mehevä, runsas ja kypsän hedelmäinen; viinin tuoksu on pääpiirteittäin varsin herukkahilloinen ja kevyen mansikkahilloinen. Seassa on myös kypsää vadelmaa ja etäinen vivahde Beaujolais Nouveaumaista, banaanijugurttista esterisyyttä.

Suussa viini on hyvin, hyvin pehmeä ja melko täyteläinen. Kielellä pyörii hyvin kypsänmakeata tummaa hedelmäisyyttä; luumua, cocktailkirsikkaa, ylikypsää Cabernet'n mustaherukkaa ja kuningatarhilloa.Taustalla häilyy kevyttä Sangiovesemaista, paahdettua, makeata mausteisuutta ja viileätä yrttisyyttä, mutta viinin jäännössokerin (8 g/l) ryydittämä mehevä ja makea hedelmäisyys näyttelee kuitenkin pääosaa. Hapokkuus on kohtalaista, eli viini pysyy kasassa, mutta kokonaisuus vaikuttaa silti hieman ponnettomalta. Kevyen karheat tanniinit tuovat kokonaisuuteen hieman runkoa ja otetta, mutteivät varsinaista ryhtiä.

Jälkimaussa kielelle jää kypsänmakeata herukkaisuutta, kevyttä cocktailkirsikkaa ja aavistus alkoholista lämpöä. Jälkivaikutelma on lyhyehkö, melko yksiulotteinen ja hieman ontto.

Kokonaisuus on todella helppo ja tasapaksu, sekä kovin turvallisen ja jopa kosiskelevan oloiseksi tehty ja siksi kovin unohdettava. Viini liukuu huolettomasti kielellä ilman että se hiertää tai kiertää tipan vertaa; lasillisen jälkeen tulee ihmeteltyä että onko tässä edes viiniä juotu, ainoana todisteena lasi on tyhjä. Viini ei ole oikeastaan millään tavalla huono, mutta se ei onnistu herättämään juuri minkäänlaisia tunteita. Varma, mutta hengetön esitys, eikä kyllä todellakaan tuo minkäänlaista mielikuvaa "hurjapäästä."

Lyhyesti: Hyvin moderni ja makean mehevä toscanalainen, josta ei kyllä juurikaan Toscanaa löydä. Pehmeä, harmiton, lyhyt ja tylsä.

Arvio: Tylsä – kyllähän näköjään Italiassakin saadaan Sangiovesesta tehtyä tylsää ja mitäänsanomatonta perushuttua. Sopii helppoutensa ja harmittomuutensa takia lähinnä niille, jotka juovat viiniä lähinnä humalahakuisesti, mutta siihen nähden viini on taas aivan turhan hinnakas. Eipä voi oikein suositella.

Hinnan (11,97e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.