Montesquiou Amistat 2010
- Valmistaja: Domaine de Montesquiou
- Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Jurançon
- Maa: Ranska
- Alue: Sud-Ouest, Béarn, Jurançon
- Rypäleet: Gros Manseng (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: ? (Joulukuu 2012, Ravintola Juuri)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Yksi mielenkiintoisimpia jälkiruokaviinejä vähään aikaan oli Ravintola Juuressa ateriani jälkeen testattavakseni päätynyt Lounais-Ranskan viinialue Jurançonin viini. Viini on tehty paikallisesta erikoisuudesta, Manseng-rypäleestä, mutta eri lähteet väittävät eri rypälepohjaa; toisissa puhutaan viinin olevan 100% Petit Manseng kun taas toisissa väitetään viinin olevan Petit Manseng - Gros Manseng -blend. Luotan kuitenkin tässä tapauksessa ja paremman tiedon puutteessa viinitalon kotisivuilta johtavaan viinikauppaan, jossa viinin sanotaan olevan 100% Gros Manseng. Ymmärtääkseni viini on tyypillinen Jurançonin jälkiruokaviini, eli viinin makeus ei ole saavutettu jalohomeella tai väkevöinnillä, vaan viini on vain luonnollisen makeista, hyvin kypsistä rypäleistä valmistettu.
Väriltään viini on kevyesti kultaisen kellertävä, mutta yleisesti varsin hailakka ja jälkiruokaviiniksi jopa lähes värittömän oloinen.
Tuoksultaan viini on melko kevyt ja hillitty, tarjoillen hyvin puhdaspiirteistä omenaa ja kevyttä greippiä. Lisäksi taustalta löytyy makean vaniljaista tammisuutta, kevyttä hunajaa ja mantelia sekä hentoa sherryisyyttä.
Maultaan viini on hyvin napakka, lähes kirpeän greippinen ja raa'ahkon omenainen. Kielellä pyörii lähinnä tuoretta valkoherukkaisuutta, pirtsakkaa passionhedelmää ja omenamehuisuutta. Yleisvaikutelmaltaan viini on hyvin raikas ja hapokas, eikä kovinkaan makea – tyylillisesti viini on lähempänä puolimakeita ja makeita valkoviinejä kuin varsinaisen makeanmeheviä jälkiruokaviinejä. Veikkaan jäännössokerin olevan lähempänä 50 kuin 100 g/l.
Kirpeän omenahappoinen jälkimaku on hyvin napakka, puhdaspiirteinen ja kevyen mineraalinen. Kielelle jää varsin pitkäksi aikaa intensiivisyydessään suutasupistavaa, greippistä ja viheromenaista aromikkuutta.
Yleisesti viini ei ollut juurikaan sitä, mitä jälkiruokaviiniltä odotin, mutta sen sijaan omalla tavallaan todella mielenkiintoinen ja napakka esitys. Viini toimikin juuri kepeytensä ja rapsakan hapokkuutensa vuoksi mainiosti aterian päätöksenä sellaisenaan – näin kepoiselle ja "kuivalle" jälkiruokaviinille monikin tavallinen jälkiruoka voi olla melkoinen haaste. Nyt sen sijaan viinin lähes pistävän hapokas ja raikas aromikkuus tuntui lähes putsaavan suun ja jättävän varsin pirteän keväiset jälkifiilikset ravintolakäynnin päätteeksi. Mainio, "erilainen" jälkiruokaviini.
Lyhyesti: Erittäin hapokas, raikas ja makeudessaan varsin hillitty, tuoreen greippinen ja omenainen jälkiruokaviini hyvin kepeille eikä kovinkaan makeille jälkiruoille – tai ihan sellaisenaan nautittavaksi.
Arvio: Hyvä – viini ei ole mitenkään ihmeellinen tai erityinen, vaan loppujen lopuksi melko simppeli esitys, mutta varsin pirteä ja erilainen tapaus hunajaisenmakeiden jälkiruokaviinien maailmassa. Iloinen ja eloisa pikku herkku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti