Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


21.1.13

Montesquiou Amistat 2010

Montesquiou Amistat 2010


Yksi mielenkiintoisimpia jälkiruokaviinejä vähään aikaan oli Ravintola Juuressa ateriani jälkeen testattavakseni päätynyt Lounais-Ranskan viinialue Jurançonin viini. Viini on tehty paikallisesta erikoisuudesta, Manseng-rypäleestä, mutta eri lähteet väittävät eri rypälepohjaa; toisissa puhutaan viinin olevan 100% Petit Manseng kun taas toisissa väitetään viinin olevan Petit Manseng - Gros Manseng -blend. Luotan kuitenkin tässä tapauksessa ja paremman tiedon puutteessa viinitalon kotisivuilta johtavaan viinikauppaan, jossa viinin sanotaan olevan 100% Gros Manseng. Ymmärtääkseni viini on tyypillinen Jurançonin jälkiruokaviini, eli viinin makeus ei ole saavutettu jalohomeella tai väkevöinnillä, vaan viini on vain luonnollisen makeista, hyvin kypsistä rypäleistä valmistettu.

Väriltään viini on kevyesti kultaisen kellertävä, mutta yleisesti varsin hailakka ja jälkiruokaviiniksi jopa lähes värittömän oloinen.

Tuoksultaan viini on melko kevyt ja hillitty, tarjoillen hyvin puhdaspiirteistä omenaa ja kevyttä greippiä. Lisäksi taustalta löytyy makean vaniljaista tammisuutta, kevyttä hunajaa ja mantelia sekä hentoa sherryisyyttä.

Maultaan viini on hyvin napakka, lähes kirpeän greippinen ja raa'ahkon omenainen. Kielellä pyörii lähinnä tuoretta valkoherukkaisuutta, pirtsakkaa passionhedelmää ja omenamehuisuutta. Yleisvaikutelmaltaan viini on hyvin raikas ja hapokas, eikä kovinkaan makea – tyylillisesti viini on lähempänä puolimakeita ja makeita valkoviinejä kuin varsinaisen makeanmeheviä jälkiruokaviinejä. Veikkaan jäännössokerin olevan lähempänä 50 kuin 100 g/l.

Kirpeän omenahappoinen jälkimaku on hyvin napakka, puhdaspiirteinen ja kevyen mineraalinen. Kielelle jää varsin pitkäksi aikaa intensiivisyydessään suutasupistavaa, greippistä ja viheromenaista aromikkuutta.

Yleisesti viini ei ollut juurikaan sitä, mitä jälkiruokaviiniltä odotin, mutta sen sijaan omalla tavallaan todella mielenkiintoinen ja napakka esitys. Viini toimikin juuri kepeytensä ja rapsakan hapokkuutensa vuoksi mainiosti aterian päätöksenä sellaisenaan – näin kepoiselle ja "kuivalle" jälkiruokaviinille monikin tavallinen jälkiruoka voi olla melkoinen haaste. Nyt sen sijaan viinin lähes pistävän hapokas ja raikas aromikkuus tuntui lähes putsaavan suun ja jättävän varsin pirteän keväiset jälkifiilikset ravintolakäynnin päätteeksi. Mainio, "erilainen" jälkiruokaviini.

Lyhyesti: Erittäin hapokas, raikas ja makeudessaan varsin hillitty, tuoreen greippinen ja omenainen jälkiruokaviini hyvin kepeille eikä kovinkaan makeille jälkiruoille – tai ihan sellaisenaan nautittavaksi.

Arvio: Hyvä – viini ei ole mitenkään ihmeellinen tai erityinen, vaan loppujen lopuksi melko simppeli esitys, mutta varsin pirteä ja erilainen tapaus hunajaisenmakeiden jälkiruokaviinien maailmassa. Iloinen ja eloisa pikku herkku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti