Matthieu Cosse Solis 2006

Matthieu Cosse Solis 2006

• Valmistaja: Matthieu Cosse
• Tyyppi: Punaviini, AOC Cahors
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Cahors
• Rypäleet: Malbec (85%), Merlot (12%), Tannat (3%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,89e (Joulukuu 2015, Systembolaget, beställningssortiment)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Lounais-Ranskassa sijaitsevan Cahorsin "mustat viinit" (les vins noirs de Cahors) ovat historiallisesti olleet yksiä Ranskan arvostetuimpia ja vaikuttavimpia punaviinejä – alueella on viljelty viiniä jo 2000 vuoden ajan ja erityisesti keskiajalta 1800-luvulle viinien laatua pidettiin vähintään yhtä korkeana kuin naapurissa sijaitsevan Bordeaux'n viinejä. Alue ei kuitenkaan välttynyt viinikirvan tuhoilta ja 1800-luvun lopulla, viinikirvan hävitettyä valtaosan alueen istutuksista, alue katosi nopeasti ihmisten mielistä. Vaikkei tämä viinialue koskaan kadonnut viinimaailman kartalta, jäi se niin tehokkaasti unohduksiin, että vielä tänäkään päivänä harva viininystävä tietää Cahorsia. Alueen arvostus on kuitenkin ruvennut viime vuosina pikku hiljaa palaamaan.

Suurimpia Cahorsin suosion paluun selittäviä tekijöitä on Argentiinan punaviinien suosio: eteläranskalaiset maahanmuuttajat toivat Argentiinaan muassaan kotialueensa Malbec-rypälettä, josta tuli 1900-luvun lopulla Argentiinan viiniteollisuuden suurin vientituote. Malbecin hetkessä räjähdysmäisesti kasvaneen suosion myötä ihmiset löysivät myös tämän rypäleen kotiseudun, Ranskan Cahorsin, jossa tämä perinteisellä Côt-nimellä kulkeva rypäle on punaviineissä vähintään 70% osuudella pääosassa.

Cahorsin seudulla viiniä viljelevä Matthieu Cosse on tullut tunnetuksi Cosse-Maisonneuve-viinitalosta, joka tuottaa hyvin tasapainoisia, moderneja ja puhtaita punaviinejä, jotka ovat jo borderline-natuviinejä kaikessa käsittelemättömyydessään – näistä suomalaisille tunnetuin lienee myös Alkon tilausvalikoimasta löytyvä, hurmaava Le Combal Cahors. Viineissään Cosse ja Maisonneuve pyrkivät mahdollisimman puhtaaseen ja autenttiseen terroirin ilmentämiseen; rypäleiden käsittely tarhoilta viinitalolle on mahdollisimman hellää, vinifikaatio pyritään tekemään mahdollisimman hellästi ilman liiallista uutosta ja viinit saavat kypsyä varsin pitkään sekä vanhoissa barrique-tynnyreissä että pulloissa ennen markkinoillelaskua. Tämä Systembolagetin tilausvalikoimasta löytynyt Solis on talon perustason pullote, joka tehdään tarhojen nuorimpien köynnösten rypäleistä. Vuosikerta 2006 on ollut pelkästään Matthieu Cossen käsialaa, mutta tätä nykyä Solis-viinin tuoreemmat vuosikerrat kulkevat Cosse-Maisonneuven nimen alla.

Väriltään viini on Cahorsin viineille tyypillisen mustanpunainen, mutta hieman epätyypillisesti ei aivan täysin läpinäkymätön.

Melko hedelmävoittoisessa, mutta ujosti tuhmassa tuoksussa tuntuu ensisijaisesti rautaa, aroniamarjaa, variksenmarjaa ja hapokasta sinertävää hedelmää; taustalla häilyy kevyesti tuoretta mustaherukkaa, kevyttä lantaista funkkia ja ujosti makeanimelää volatiilisuutta.

Cahorsiksi suorastaan hämmentävän puhdaspiirteisestä makumaailmasta löytyy karhunvatukka- ja aroniamarjavetoista tummaa marjaisuutta, märkää metsämaata ja humusta, luumua, kevyttä pippurista mausteisuutta ja hentoa vihertävyyttä. Viinillä on alueen viineille tyypillisesti melko runsaasti konsentraatiota ja tiiviyden tuntua, ja kypsät, mutta varsin runsaat tanniinit nousevat hitaasti ja vuoraavat suun. 13,5% alkoholia häivähtelee paikoin ujosti esiin.

Jälkimaku on mehukas ja puhdaspiirteinen, mutta samalla varsin runsaista tanniineista karhea ja melko bitterinen. Kielelle jää karhunvatukkaisuutta, kevyesti karvasta aroniamarjaa, vastapoimittuja hapokkaita metsämarjoja ja kevyttä metsäistä maamaisuutta. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on pitkä, tiukahko, melko voimakkaasti suutakuivattava ja aavistuksen lämmin.

Ollakseen talon perustason pullote, on 9 vuoden ikäinen Solis edelleen hämmentävän nuorekkaassa kunnossa: hedelmä on sekä eloisaa, että ilahduttavan puhdaspiirteistä, minkä lisäksi viinillä on edelleen vaikuttavan intensiivinen rakenne. Parhaimpien Cahorsin viinien syvyyttä ja kompleksisuutta viini ei ihan kykene saavuttamaan, mutta sen verran vivahteikkuutta viinistä löytyy, että minkäänlaista nokan koputtamista ei viinistä voi keksiä.

Systembolagetin tilausvalikoiman hinnalla (vajaa 15e) viini on jo varsin hyvä ostos, mutta Vins Étonnantsista tilaamalla pullon voi löytää lähes puoleen hintaan (8,80e)! Vaihtoehtoja on siis vain edullinen ja edullisempi. Tuhdimpien ranskalaisviinien ystävälle tilanne ei ole mitään muuta kuin pelkästään suotuisa! Solis'n voi helposti iskeä nykykunnossaan raskastekoisempien ruokien kumppaniksi, mutta ikääntyneempien viinien fanit voivat huoletta jättää viinin kellariin useammaksi vuodeksi keräämään lisää syvyyttä.

Lyhyesti: Arvostetun luomuviinitalon 10 vuoden ikään ehtinyt perustason Cahors, joka on edelleen hämmentävän nuori ja tiukkarakenteinen esitys.

Arvio: Erittäin hyvä – mukavan rehti, maukas ja hillityn maanläheinen esitys Malbecista. Ei turhaa tammea tai ylikypsää hedelmää, vaan rakennetta ja puhdasta, tumman marjavoittoista hedelmäisyyttä.

Hinnan (14,89e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Hinnan (8,80e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Château Bouscassé Brumaire 2008

Château Bouscassé Brumaire 2008

• Valmistaja: Alain Brumont, Château Bouscassé
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Pacherenc du Vic-Bilh
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Madiran
• Rypäleet: Petit Manseng, Courbu
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 25,90e (Joulukuu 2014, Viking Line Tax Free)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vingruppen

Kuuluisaa Château Montus'ta ja suvun omaa perhetalo Château Bouscasséta pyörittävä Alain Brumont on tunnettu ensisijaisesti Madiranin punaviinien profiilin nostajana – tarkemmin hänen historiastaan kiinnostuneet voivat lukaista pohjille Château Montus La Tyren arvioni muutaman viikon takaa.. Mies on kuitenkin tuottanut myös muitakin Lounais-Ranskan viinejä kuin punaisia Madiraneja: esimerkiksi valkoisia Madiranin alueen viinejä, jotka eivät kuitenkaan kuulu vain punaviineille varatun AOC Madiranin alle, vaan joilla on oma, helpostimuistettava ja näppärän lyhyt appellaatio, Pacherenc du Vic-Bilh.

Pacherenc du Vic-Bilhin viinit ovat suurelle yleisölle melko tuntemattomia, mutta niin kuivat kuin makeatkin valkoviinit ovat keränneet harrastelijapiireissä suosiota usein varsin hapokkaalla ja vivahteikkaalla ilmaisullaan. Viinit valmistetaan usein Lounais-Ranskalle tyypillisistä Petit Manseng- ja Courbu-rypäleistä, joskin viineissä saatetaan tavata myös mm. Arrufiacia, Sauvignon Blancia, Sémillonia ja Gros Mansengia, tuota Manseng-rypäleistä heikkotasoisempana pidettyä versiota. Rypäleiden poimimisajankohta yleensä määrittää viinien tyylin: varhain poimituista rypäleistä tuotetaan kuivia, erittäin hapokkaita, kepeitä ja alkoholipitoisuudeltaan hillittyjä valkoviinejä, jotka saavat nimensä perään vielä lisämääreen Sec, "kuiva". Alueella puolimakeat ja makeat viinit ovat kuitenkin varsin suosittuja, joten usein rypäleet korjataan selkeästi myöhemmin; mitä myöhempänä ajankohtana rypäleet poimitaan, sitä makeampia viinejä niistä valmistetaan. Kaikista makeimpia viinejä varten saatetaan myöhään kuivattuja rypäleitä vielä kuivattaa edelleen rusinoiksi.

Tämä Viking Linen Tax Freesta bongattu jälkiruokaviini-Pacherenc on valmistettu n. 30-vuotiaiden köynnösten varsin myöhään korjatuista rypäleistä – etiketin mukaan viiniin käytetyt rypäleet ovat poimittu 19. marraskuuta, jolloin ne ovat jo kuivuneet osittain rusinoiksi köynnöksissä. Brumont valmistaakin kolmea eri jälkiruokaviini-Pacherencia, jotka saavat nimensä Ranskan 1800-luvun taitteessa käytössä olleesta kalenterista: lokakuussa korjatuista rypäleistä tuotettua Vendémiairea, marraskuussa korjatuista rypäleistä tuotettua Brumairea ja joulukuussa korjatuista rypäleistä tuotettua Frimairea. Nyt arvosteltu Brumaire on käytetty ja kypsytetty sakkojen kanssa 8-12 kk ajan uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Väriltään viini on intensiivisen hunajankeltainen.

Makeassa tuoksussa tuntuu lähes jokaisesta jälkiruokaviinistä tuttua hunajaa, kuivattua ananasta, hillittyä appelsiininkuorta ja hentoa hedelmäsalaatin sokerilientä, mutta myös kevyttä parsaista vegetaalisuutta ja aavistus mantelitahnaa. Ilahduttavasti tuoksussa tuntuu intensiivinen, makea hedelmäisyys olevan pääosassa, ei tammi.

Suussa viini on melko kevyt, mukavan eloisa ja keskitäyteläinen, mutta samalla myös hieman läskihkö – vaikka viini on melko hapokas ja Petit Mansengille tyypillisesti jopa hieman kirpeä, on kokonaisuus niin makea, intensiivinen ja runsas, etteivät hapot tunnu ihan pärjäävän rinnalla. Varsin makeasta mausta löytyy lajiketyypillistä viheromenaisuutta, sokeriliemisyyttä, kevyttä hunajaisuutta, hillittyä ananaksisuutta ja hentoa sitruunamarmeladisuutta. Taustalla häilyy aavistuksen savuisia, maltillisesti mausteisen tammisia ja ujon bitterisiä piirteitä.

Kun jälkimaussa sokerisuus ja tahmaisuus väistyvät, nousee esiin keskimakua hapokkaampi ja napakampi loppufiilis. Hyvin moniulotteisessa, kevyen bitterisessä ja jatkuvasti kehittyvässä jälkivaikutelmassa häilyy lukemattomia sävyjä, kuten tuoretta viheromenaisuutta, sokerilientä, kevyttä mantelisuutta, hillittyä omenankuorisuutta, hentoa ananaksisuutta, aavistus trooppista hedelmää ja etäinen häivähdys kuivaa olkea. Lopussa nousee esiin myös maltillisella otteella makeaa, karamellista tammea.

Tämä Brumont'n makea Pacherenc du Vic-Bilh on varsin maukas ja freesi tapaus, joskaan ei se kaikkein hapokkain ja kirpein Pacherenc. Pienestä läskistään huolimatta Brumaire on silti mukavan freesiä kamaa sekä myös mukavan napakka jälkiruokakäyttöön – vaikkeivät hapot pääse merkittävästi esiin, niitä kyllä löytyy viinistä ihan mukavasti. Brumaire on kuitenkin ennen kaikkea melko nuori tapaus: 7 vuoden iästään huolimatta kokonaisuus on erittäin primäärinen ja vaikkei varsinaisesti mitenkään simppeli tai mutkaton, tuntuu viini enemmän vihjailevan potentiaaliaan kuin tykittävän parastaan. Nykykunnossaan ei viini ole oikein hintansa arvoinen, mutta ehkä reilusti yli 10 vuoden iässä voisi ruveta olemaan enemmän – kunhan viini saisi kerättyä hieman niitä kehittyneempiä piirteitä.

Sellaisenaan nautittavaksi viini tuntuu nyt liian makealta ja tahmealta, minkä vuoksi viini suorastaan vaatii jotain makeaa (tai mahdollisesti suolaista juustotarjotinta) seurakseen; viinissä on sen verran makeutta, että se kestää vaivatta selkeästi makeammatkin jälkiruoat. Jos viiniä mielii nautiskella sellaisenaan, omana jälkiruokanaan, vaatii viini selkeästi lisää ikää, jolloin viinin aistittava makeus rupeaa heikkenemään – tämä kuitenkin vaatinee 25–30 vuoden kellarointia.

Lyhyesti: Intensiivisen makea, vivahteikas ja edelleen todella nuorekas jälkiruokaviini, jossa jopa runsaat hapot tahtovat jäädä hieman sokerin peittoon.

Arvio: Tyylikäs – vaikka viinissä on hyvin paljon makeutta, ei se tunnu mitenkään överiltä tai tasapainottomalta, vaan elegantilta ja miellyttävän moniulotteiselta. Viini kuitenkin tuntuu ennen kaikkea kaipaavan lisää ikää saadakseen palasensa kellokoneistontarkasti kohdalleen.

Hinnan (25,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Château Montus La Tyre 2001

Château Montus La Tyre 2001

• Valmistaja: Alain Brumont, Château Montus
• Tyyppi: Punaviini, AOC Madiran
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Madiran
• Rypäleet: Tannat (98%), Cabernet Franc (2%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 100,30e (Joulukuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: montus

Lounais-Ranskassa, Bordeaux'n eteläpuolella sijaitseva Madiran on moniin Ranskan merkittäviin viinialueisiin verrattuna varsin tuntematon viinialue. Alue olisi todennäköisesti vielä paljon tuntemattomampi ilman Alain Brumontia, joka luotsaa alueen kenties tunnetuinta viinitaloa, Château Montus'ta, sekä hieman vähemmän tunnettua, historiallista perhetaloaan Château Bouscasséta.

Madiranin viineillä on pitkä historia, mutta alueen viinit eivät ole koskaan nauttineet suurta suosiota, mikä todennäköisesti johtuu alueen omasta rypälelajike Tannatista. Tämä Ranskan ja Espanjan rajan tuntumassa, sen molemmin puolin viljelty lajike on nimittäin tunnettu äärimmäisen suuesta tanniinipitoisuudestaan – perinteiset Tannatista valmistetut viinit ovat usein äärimmäisen runsaita, konsentroituneita ja tanniinisia, ja ne vaativat helposti vähintään 10 vuotta "auetakseen" ja tullakseen jollain tavalla helpostilähestyttäviksi. Tannatin tiukkuudesta kertonee jotain se, että usein viineihin sekoitetaan (melko tanniinisia) Cabernet Sauvignon ja -Franc -viinejä pehmentämään niitä. Ennen vanhaan viinejä kypsytettiin erittäin pitkään tammitynnyreissä, sillä hiljaa tynnyrin läpi viiniin imeytyvä happi saostaa tanniineja viinistä sakaksi tynnyrin pohjalle ja pehmentää niiden suutuntumaa, mutta monet tuottajat ovat siirtyneet käyttämään ns. micro-bullage-menetelmää eli ns. mikrohapetusta, jossa viinitankin pohjalle ohjataan happea viiniin kovalla paineella äärimmäisen pieninä kuplina, mikä simuloi tynnyrikypsytyksen hapetusta, mutta vuosien sijaan minuuteissa. Ei liene yllätys, että tämä ympäri maailmaa levinnyt menetelmä keksittiin juuri Madiranissa, Château Aydien viinitalolla.

Alain Brumont aloitti viinien tuottamisen Madiranissa vuonna 1980, jolloin hän osti munkeilta Château Montus'n linnan vakuututtuaan alueen potentiaalista viininvalmistuksessa. Brumont ei kuitenkaan suunnitellut tuottavansa robusteja ja rustiikkisia viinejä, joita alueella oltiin tuotettu iät ja ajat, vaan moderneja viinejä, joilla voisi vakuuttaa muun maailman, että myös Madiranissa osataan tehdä vaikuttavia ja elegantteja Suuren Maailman Viinejä. Nykyisin Brumont'n omistuksessa on peräti neljä viinitaloa, joiden tarhat kattavat yli 250 hehtaaria (Montus 125 ha ja Bouscassé 120 ha + muita n. 30 ha) Madiranin alueella – mikä on merkittävästi enemmän kuin millään muulla alueen viinitalolla. Näitä tarhoja Brumont viljelee ilman tuholaistorjunta-aineita, minkä lisäksi hän pyrkii aina istuttamaan puurivistöjä tarhojensa reunoille eristääkseen ne muiden viljelijöiden tarhoista. Muita Brumontin erikoisuuksia on mm. se, ettei hän käytä mikrohapetusta, joka on muuten alueella lähes normi; sen sijaan kaikki talon punaviinit kypsyvät barrique-tynnyreissä, joista valtaosa on uusia. Ennen vanhaan alueella käytettiin suuria, vanhoja tammitynnyreitä, joissa viini pehmeni hyvin hitaasti, minkä vuoksi hän oli alueen pioneereja uusien, pienien barrique-tynnyreiden käytössä, joiden hän totesi pehmentävän ja siloittavan viinien tiukkuutta merkittävästi nopeammin. Brumont pyrkii rajoittamaan viiniensä tanniinisuutta myös olemalla käyttämättä ns. pump-overeita, joissa käyvää viiniä kierrätetään tankin pohjalta käyvän viinin päällä olevan rypäleenkuoripatjan päälle, mikä lisää uutosta – Brumont ainoastaan käyttää harvakseltaan ns. punch-downeja, joissa tuo kuoripatja painetaan mekaanisesti hetkeksi aikaa viinin pinnan alle. Lisäksi viinituotantolaitokset pyritään pitämään mahdollisimman siisteinä ja steriileinä, jolloin viinin säilömiseksi käytettävät sulfiittilisäykset voidaan pitää mahdollisimman pieninä.

La Tyre on Château Montus'n lippulaivaviini. Alun perin Brumont löysi vuonna 1990 istuttamattoman, 10 hehtaarin maatilkun Madiranin korkeimmalta mäeltä, jonka hän osti uskoen kyseisen mäen terroiriin. Hän istutti tälle mäelle Tannatia ja lopulta vuonna 2000 tämän tarhan rypäleistä valmistettiin La Tyre -tarhaviini, joka saa nimensä läheiseltä kylältä. Viini aluksi käy kuorten kanssa maseroituen puusammioissa 3–6 viikkoa, vuosikerrasta riippuen, minkä jälkeen viinin annetaan kypsyä uusissa barrique-tynnyreissä 14-16 kk ajan. Lopuksi viini pullotetaan hyvin pienen sulfiittilisäyksen kanssa. Tämä nyt arvioitava viini on 2. koskaan valmistettu La Tyre.

Väriltään La Tyre on Tannatille ominaisen konsentroituneeseen tyyliin pikimusta ja erittäin tiiviin oloinen. Lähes 15 iästä kielii lähinnä kevyt sakkaisuus ja reunojen väri, joka valoa vasten katsottaessa taittuu kevyesti poltettuun tiilenruskeaan.

Kohtalaisen kehittynyt tuoksu on erittäin tömäkkä ja intensiivinen: siinä tuntuu ensiksi paahteista savuisuutta, tervaisuutta ja kuivakkaa tammen mausteisuutta. Tammisuus on erittäin runsasta, mikä antaa viinille modernin superviinin yleisilmeen. Taustalla häilyy makeampaa maitosuklaisuutta, kuivahtanutta luumua ja kypsää mustaherukkaisuutta. Yleisilmeessä tammella tuntuu olevan suurempi rooli kuin Tannatin omilla hedelmän aromeilla.

Viinin maku jatkaa tuoksun viitoittamalla polulla ollen aivan äärimmäisen konsentroitunut, suuntäyttävän täyteläinen ja massiivinen, suorastaan pureskeltavan kiinteä. Ennen kuin makua ehtii sen tarkemmin analysoida, joutuu toteamaan viinin olevan äärimmäisen tanniininen, sillä ne kuivattavat kaikki suun limakalvot hetkessä umpeen. Makumaailmassa tuntuu paljon tuoksun tammisia piirteitä, eli savuisuutta, tervaa, maitosuklaata, kaakaota ja mausteista puuta. Myös makumaailmasta löytyy hedelmää, mutta niitäkin joutuu etsimään hallitsevien tammikypsytyksen aromien alta: kevyttä mustaherukkaa, maraschino-kirsikkaa, kevyttä lakritsia ja hentoa kuivattua luumua. Hapoista on vaikea mennä sanomaan juuri mitään, sillä ne eivät erotu tiiviin konsentraation ja panssarivaunun lailla päälle vyöryvien tanniinien alta, mutta kiitos noiden tanniinien, viinillä ei ole rakenteesta puutetta – ne pitävät viinin erittäin tiiviisluontoisena ja tiukkarakenteisena pakettina.

Rotevassa jälkimaussa eivät enää hedelmän piirteet erotu lainkaan, vaan kielelle jää lähinnä suklaata, kaakaota ja makean mausteista puuta. Hapot sen sijaan erottuvat nyt selkeämmin, nostaen vettä kielelle ja keventäen muuten erittäin tiivistä ja voimakkaasti suutakuivattavaa jälkivaikutelmaa. Makeat tammen piirteet ja bitterisenä maistuvat tanniinit häilyvät kielellä erittäin pitkään.

Herran pieksut mikä määrä viinissä on runsautta ja konsentraatiota! La Tyre on menee helposti suurikokoisimpiin ja massiivisimpiin viineihin mitä olen koskaan maistanut – ja niitä tuhteja ja massiivisia viinejä on kyllä tullut ihan riittävästi maistettua! Viini ei kuitenkaan ole pelkkää suurta kokoa, vaan sillä on myös hyvin vaikuttava, tiukanpuoleinen rakenne, joka pitää kokonaisuuden hyvin uskottavasti kasassa. Viinin suurin ongelma on kuitenkin sen tammisuudessa, sillä sen lisäksi, että viini on jättiläismäisimpiä maistamiani viinejä, on se myös yksi tammisimpia koskaan maistamiani viinejä. Kokemusteni perusteella tämä tuntuu olevan ihan yleinen Brumontin viinien piirre – pienet barriquet kenties pehmentävät Tannatia sopivasti, mutta samalla ne kyllä tuppaavat piilottamaan kaiken mahdollisen rypäleiden luonteen, mitä niillä olisi tarjota. Makumaailmaltaan La Tyre voisi olla mikä tahansa uuden maailman (tai nyky-Bordeaux'n) legendan statuksesta nauttivista kulttiviineistä, ja ainoa piirre, joka viittää Madiraniin, on viinin hurjat mittasuhteet saava tanniinisuus.

Jos supermassiivista megaviiniä etsii, eikä tammisuus ole suuri ongelma, on La Tyre varsin vaikuttava lisä kokoelmiin; sen sijaan tammiallergikoille tämä on mitä vihoviimeisin viini. 15 vuoden iästään viini vaikuttaa vielä äärimmäisen nuorelta ja tuhdilta tapaukselta, joten se tuntuu kaipaavan vielä vähintään toiset samanlaiset lisää, ennen kuin sen voi kuvitella rauhoittuvan. Tammisuus on kuitenkin viinissä sen verran jyhkeää, että on vaikeaa kuvitella sen koskaan integroituvan kunnolla osaksi kokonaisuutta – veikkaan viinin olevan vielä kuolinvuoteellakin täynnä muhkean suklaisia ja savuisen puisevia vivahteita. Asiaan on vaikea saada tällä hetkellä minkäänlaista varmistusta, sillä vanhempia La Tyreja ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Lyhyesti: Madiranin maailmankartalle nostaneen tuottajan äärimmäisen tanniininen lippulaivaviini, joka on helposti yksi tuhdeimpia ja tammisimpia koskaan maistamiani viinejä.

Arvio: Erittäin hyvä – La Tyre on kyllä kokonsa ja rakenteensa puolesta tyylilajissaan helposti vaikuttavimpia ja vakuuttavimpia megaviinejä; sääli vain, että viinin mielenkiintoisuus on onnistuttu hukuttamaan täysin naurettavan massiivisen tammen alle. Kyllä tämä varmasti on kelpo ostos, jos ei ole tammelle allerginen ja tykkää mustan aukon tiheydellä varustetuista punaviineistä.

Hinnan (100,30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Haute-Serre Albesco Chardonnay 2011

Haute-Serre Albesco Chardonnay 2011

• Valmistaja: Château de Haute-Serre
• Tyyppi: Valkoviini, IGT Côtes du Lot
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Garonne, Cahors
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 17,00e (Syyskuu 2015, Château de Haute-Serre)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vins dandurand

Lounais-Ranskassa sijaitseva Cahors on ollut historiallisesti tunnettu "mustista viineistään" – Côtista (eli Malbecista) valmistetuista tuhdeista, tanniinisista ja konsentroituneista punaviineistä. Edelleen näihin päiviin saakka Cahors on ennen kaikkea punaviinialuetta ja ajatus Cahorsin valkoviinistä kuulostaa käsittämättömältä.

Noh, pidimme tässä hiljattain kellarintyhjennystalkoot, jonne jokainen osanottaja sai tuoda sokkopullon kellaristaan. Kierroksen aloitti Wine and Finland -blogia pitävä Deniz, joka höynäytti meitä varsin onnistuneesti tällä viinillä – kenellekään ei tullut mieleenkään veikata lasista löytyvää viiniä nimittäin Cahorsiksi!

Viinin tuottanut viinitalo Château de Haute-Serre sai alkunsa 1970-luvun alussa kun viinintuottajaksi halunnut Georges Vigouroux löysi tämän vanhan, viinejä tuottaneen linnan, joka oli jäänyt hylätyksi 1800-luvun lopulla, viinikirvan riehuessa Ranskassa pahimmillaan. Hän raivasi umpeenkasvaneet viinitarhat auki ja istutti niille 160,000 uutta köynnöstä; talon ensimmäinen vuosikerta tuotettiin vuonna 1976, kun köynnökset alkoivat kantaa hedelmää. Georges Vigouroux pyöritti itseopiskelleena viinintekijänä taloa puolitoista vuosikymmentä, kunnes hänen enologiopintonsa suorittanut poikansa, Bertrand-Gabriel, siirtyi talon viinintekijäksi.

Tästä valkoviinistä ei löydy juuri minkäänlaisia speksejä – mitä nyt viinin mainitaan käyneen ja kypsyneen tammitynnyrissä. Viinin nimi, albesco, tulee ymmärtääkseni oksitaanin kielestä ja se tarkoittaa "muutun valkoiseksi".

Viinillä on kellertävään taittuva vaaleanvihreä väri.

Tuoksu on hurmaava ja äärimmäisen tasapainoinen yhdistelmä hedelmää ja tyylikkään tammitynnyrikypsytyksen tuomia piirteitä. Nokkapuolelta voi erottaa keltaista omenaa, valkoista persikkaa, kermaa, savua, kevyttä pähkinäisyyttä, hillittyä oksidatiivisuutta ja ujoa vaniljaa. Varsinaista tammisuutta tuoksusta ei kuitenkaan löydy lainkaan – mistä osoituksena mm. se, että eräs seurueemme äärimmäisen tammiyliherkkä oenofiili vaikutti olevan viinin tuoksuun varsin tyytyväinen.

Viinillä on tuhti, mutta silti raikas yleisolemus. Runsaassa, vivahteikkaassa ja kypsänpuoleisessa maussa tuntuu kermaisuutta, makeaa sitrushedelmää, märän kivistä mineraalisuutta, hentoa ananasta ja aavistus makeaa puuta. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeänpuoleinen, mutta kohtalaisen tuntuva hapokkuus pitää kokonaisuuden hyvin balanssissa.

Kompleksinen ja maukas jälkimaku jatkaa luontevasti siitä mihin keskimaku jää. Suuhun jää kermainen, samettisen hienostunut ja kevyen mausteinen jälkivaikutelma, jossa häilyy myös kevyttä bitteristä mineraalisuutta, hentoa savua, hillittyä makeaa puuta ja aavistus kypsää sitrusta.

Tämä Cahorsin Chardonnay oli kyllä varsinainen nappiosuma, joka tuntui vievän koko porukalta kielen mennessään: vaikka viini oli selkeästi tammitynnyrin sisäpuolta nähnyt, olivat puun omat aromit niin hentoja taustatekijöitä, ettei nämä häirinneet missään vaiheessa. Kokonaisuutta hallitsi niin ihastuttava yhdistelmä kypsää hedelmää ja pähkinäisyyden ja kermaisuuden tuomaa eleganssia, että lopputulos oli vallan vastaansanomaton. Mikään tyypillinen tammipommi-Chardonnay tämä ei siis ole – sokkona arvaillessa Chardonnay mainittiin melko nopeasti, mutta ei mitenkään varmasti, ja veikkauksia viinin alkuperästä ja lajikkeesta tuli loppujen lopuksi laidasta laitaan.

Nykykunnossa Albesco Chardonnay on varsin mainio parivaljakko runsaammille ja hienostuneemmille ruokalajeille, joissa voi tavata mm. rasvaa, kermaa tai kevyen mausteista paistopintaa, mutta viini toimii myös mainiosti sellaisenaan hedonistisena siemailuvalkoviininä. Jos suunnittelee hankkivansa viinin ensisijaisesti fiilistelykäyttöön, voin lämpimästi suositella antamaan viinille vielä muutaman ekstravuoden kellarissa. Viinissä on jo vähän tertiäärisyyttä aromipuolella, mutta aineksia riittää vielä hyvin pidempäänkin odotteluun.

Lyhyesti: Tyylillä ja hyvällä maulla tehty kompleksinen, tasapainoinen, runsas ja hädin tuskin lainkaan tamminen Cahorsin Chardonnay.

Arvio: Tyylikäs – ideaalimaailmassani kaikkien tynnyrikypsytettyjen Chardonnay-viinien tammisuus olisi tämän viinin luokkaa. Viinistä on päivänselvää, että se on tynnyrissä kypsynyt, mutta puisevaa tammea joutuu toden teolla etsimään kompleksisen aromimaailman seasta. Tyyliä, sitä tästä viinistä löytyy.

Hinnan (17,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Grande Maison Cuvée des Anges 2009

Grande Maison Cuvée des Anges 2009

• Valmistaja: Château Grande Maison
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Monbazillac
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Monbazillac
• Rypäleet: Sémillon (80%), Muscadelle (10%), Sauvignon Blanc (10%)
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 109 SEK (~12,37e, Helmikuu 2014, Systembolaget, beställningsortiment)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: bottles

Jälkiruokaviineistä puhuttaessa keskustelu silloin tällöin kääntyy Sauternes'n ahdinkoon: alue tuottaa ihastuttavia, vivahteikkaita, herkullisia ja äärimmäisen pitkäikäisiä jälkiruokaviinejä, joita kukaan ei tunnu kuitenkaan nykyisin ostavan. Vaikka viinit eivät ole erityisen halpoja, ovat ne erittäin edullisia verrattuna moniin naapurissa sijaitsevan Médocin suuriin punaviineihin – vaikka juuri jalohomeisten jälkiruokaviinien valmistus on äärimmäisen epäluotettavaa ja satomäärät voivat olla mikroskooppisia verrattuna puna- tai valkoviinien tuotantomääriin.

Mutta enpä ole koskaan kuullut Saussignacin tai Monbazillacin ahdingosta. Nuo kaksi viinialuetta sijaitsevat vain kivenheiton päässä Sauternes'n viinialueesta ja niillä valmistetaan hyvin samantyyppisiä, jalohomeisia jälkiruokaviinejä Sauternes'ta tutulla kolmen rypäleen blendillä. Monbazillacit ovat usein hyvin Sauternes-maisia, Saussignacit taas jäännössokeriltaan asteen verran kuivempia. Mutta siinä missä monet sentään tuntevat Sauternes'n, ovat Monbazillacin ja Saussignacin viinit monelle täysin tuntemattomia. Toisaalta asiansa tietäville tämä on yleensä hyvä asia, sillä tällöin hommansa hanskaava harrastelija voi saada oikein laadukasta ja mielenkiintoista tavaraa hyvin kohtuulliseen hintaan.

Château Grande Maison on Monbazillacissa sijaitseva viinitalo, joka tuottaa useita erilaisia, alueelle tyypillisiä jälkiruokaviinejä sekä muutamia puna- ja valkoviinejä. Grande Maison on viljellyt 14 ha viljelyksiään sertifioidusti luonnonmukaisin menetelmin jo vuosikymmeniä (vuodesta 1990) ja biodynaamisia periaatteita noudattaen vuodesta 1997. Viljelyksistä 10 ha on valkoisia rypäleitä (60% Sémillon, 25% Sauvignon Blanc, 15% Muscadelle) ja 4 ha punaisia (90% Merlot, 10% Cabernet Franc). Jalohomeisten viinien valmistusta helpottaa tilan keskellä sijaitseva lampi, joka synnyttää sadonkorjuun alla erinomaiset olosuhteet jalohomeen muodostumiselle.

Grande Maison vaikuttaa olevan varsin innokas uusimaan tynnyreitään, sillä valtaosa talon viineistä kypsytetään uusissa barrique-tynnyreissä, mutta ilahduttavasti tämä talon perustason jälkkäriviini valmistetaan puhtaasti terästankeissa, mikä sopii meikäläisen makunystyröille uutta tammea paremmin.

Viinillä on keskisyvä vaaleankeltainen väri.

Tuoksu on aromikas ja makea, mutta melko kevyt ja pidättyväinen: lemon curdia, vivahteikasta kukkaisuutta, kevyttä ananasta, hillittyä hunajaa ja aavistus kuivattuja keltaisia hedelmiä.

Suussa viini on makea ja jopa kevyesti tahmea, mutta myöskin kepeä, erittäin hapokas ja eloisa. Kieli rekisteröi hunajaisesta mausta runsaasti erilaisia, makeita vivahteita, kuten sokeroidun sitruunaista hedelmäisyyttä, hedelmäsalaattista sokerilientä, kevyttä ananaksisuutta, hillittyä kuivattua persikkaa ja hentoa verigreippiä.

Makea ja aromikas jälkimaku on raikas ja niin kompleksinen, että se tuntuu avautuvan kuin riikinkukon pyrstö hieman suoraviivaisemman keskimaun jälkeen. Viini jättää suuhun runsaasti erilaista makeaa hedelmäisyyttä, kuten sokeroitua sitrushedelmää, lemon curdia ja keveää ananaksisuutta, sekä muita hienostuneita vivahteita, kuten hentoa hunajaa, aavistuksen kukkaisuutta, ujoa bitteriä, häivähdyksen jalohomeista paahteisuutta ja tietynlaista valkohomejuuston kermaista tuntua. Jälkivaikutelma on melko hapokas ja kestoltaan keskipitkä.

Cuvée des Anges on suoraan sanottuna hurmaava, eloisa ja raikas kepeän pään jalohomejälkkäri. Se onnistuu freesillä, puhdaspiirteisellä aromimaailmallaan tuomaan mukavaa vaihtelua perinteisiin Sauternes'n jälkiruokaviineihin, joista on yhä runsaamman uuden tammen käytön myötä tullut aromaattisesti homogeenisempia. Tämä viini osoittaa, että Bordeaux'n lähiseuduilla on mahdollista valmistaa vivahteikasta ja vakuuttavaa jälkiruokaviiniä ilman, että viinille tarvitsisi näyttää neliösenttiäkään tammea.

Vaikka viini on Grande Maisonin simppelein perustason jälkiruokaviini ja talo antaa viinille nauttimissuositukseksi max. 5 vuotta, on tämä kuuden vuoden ikään ehtinyt Cuvée des Anges mielestäni varsin nuori esitys ja arvioisin, että sillä on vielä paljon vuosia edessään. Viini on siis erittäin kiva jo nyt, mutta se muuttuu varmasti paremmaksi kärsivällisellä kellaroinnilla. Ei tästä kypsyttelemällä saa mitään uutta Château d'Yquemia, mutta varmasti jotain paljon parempaa, mitä 12 euron hintalappu voi antaa odottaa.

Lyhyesti: Vivahteikas, ihastuttavan puhdaspiirteinen, rakenteikkaan hapokas ja kaikin puolin tasapainoinen jalohome-jälkiruokaviini hieman tutkan alle jääneeltä Monbazillacin jälkiruokaviinialueelta.

Arvio: Tyylikäs – talon edullisimmaksi ja simppeleimmäksi esitykseksi oikein maukas ja vakuuttava tapaus. Olen myyty!

Hinnan (~12,37e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Nicolas Carmarans l'Altre 2010

Nicolas Carmarans l'Altre 2010

• Valmistaja: Nicolas Carmarans
• Tyyppi: Punaviini, IGP / Vin de Pays de l'Aveyron
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Aveyron
• Rypäleet: Fer (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 13,50e (Syyskuu 2014, Vins Chez Nous)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vinscheznous

Viime huhtikuussa pienellä porukalla pitämiimme kellarintyhjennystalkoisiin nappasin omasta kaapistani astetta haastavamman arvattavan sokkopulloksi: Aveyronin naturaali-Ferin.

Keski-Ranskassa sijaitseva Aveyron on monelle täysin tuntematonta aluetta. Kyseisen alueen naapurissa sijaitsee "Ranskan napa", Auvergne, mutta mielenkiintoisesti Auvergne joko lasketaan Loiren laakson valtavan viinialueen etäiseksi satelliitiksi tai omaksi alueekseen, mutta alueen eteläpuolella, vain kivenheiton päässä sijaitseva Aveyron kuuluu usein osaksi Sud-Ouestia, eli Lounais-Ranskan värikästä viinialuetta. Lisäksi heti Aveyronin eteläpuolella alkaa taas Languedocin viinialue.

Viinin tuottanut Nicolas Carmarans alun perin pyöritti Café de la Nouvelle Marie -viinibaaria Pariisissa, mutta vuonna 2002 hän ryhtyi viljelemään viiniköynnöksiä Aveyronissa tuottaakseen viiniä omaan viinibaariinsa. Hän kuitenkin myi osuutensa viinibaarista pois muutamaa vuotta myöhemmin keskittyäkseen viinintuotantoonsa täysipäiväisesti. Carmaransin viininvalmistusprosessi on saanut paljon vaikutteita niiden naturaaliviinien tuottajilta, joiden viinejä hän myi viinibaareissaan: köynnöksiä hoidetaan mahdollisimman luonnonmukaisesti, viinit käyvät omilla villihiivoillaan ja viineihin ei lisätä sulfiitteja valmistusvaiheessa lainkaan ja pullotusvaiheessakin vain harvoin, tapauskohtaisesti.

L'Altre on 100% melko vanhojen köynnösten Mansois-viini – tuo kyseinen lajike tunnetaan Aveyronin ulkopuolella paremmin nimellä Fer Servadou tai vain Fer. Viini on käynyt osittain hiilidioksidikäymisen suurissa, 1,500 litran open top -tammisammioissa, minkä jälkeen viinin on annettu kypsyä 12 kk vanhoissa, neutraaleissa barrique -tynnyreissä. Carmaransin tavoite ei ole tehdä perinteistä Fer-viiniä, joka on tyypillisesti hyvin tiivis, konsentroitunut ja usein myös tiukan tanniininen, vaan viinibaareihin soveltuvaa raikasta, kepeää ja mutkatonta siemailuviiniä.

Viinillä on kevyesti läpinäkyvä, tumman mustanpunainen väri.

Aromikas ja vivahteikas, mutta myös ujon villi ja suorastaan petollisen kiusoitteleva tuoksu herauttaa veden hetkessä kielelle: tuoretta, karpalovetoista punaista metsämarjaa, joka vihjailee raikkaita, happamankirpeitä sävyjä; maltillisia vivahteita murskatusta mustapippurista; hentoa, kompleksista kukkaisuutta; ja aavistus villihiivojen tuomaa, hennosti Camparia muistuttavaa chinotto-sitrusta.

Hurmaavan freesi makumaailma lunastaa tuoksun herättämät lupaukset millintarkasti: puolukkaista marjaisuutta, pihlajanmarjaa, kevyttä pippurisuutta ja hennosti tuoretta kriikunaa. Kokonaisuus on hyvin eloisan hapokas, minkä lisäksi aluksi hyvin kepeältä tuntuva tanniinisuus rupeaa loppua kohti tuntumaan jo hillitysti purevalta. Hieman karheutta kokonaisuuteen tuovasta tanniinisuudestaan huolimatta kepeän ja mehukkaan l'Altren juotavuus on täysin tapissaan ja itseä saa jatkuvasti hillitä, ettei pieni maistelulasillinen tyhjene liian ketterästi.

Puolukoita ja karpaloita mieleen tuova kirpeän marjainen jälkimaku on kevyen mausteinen ja täynnä persoonallisia, villejä vivahteita. Viinistä jää kevyen tanniinisen karhea, eloisan hapokas, pitkäkestoinen ja todella maukas jälkimaku, joka kestostaan huolimatta huokuttelee nostamaan lasia yhä uudelleen huulille.

Nicolas Carmaransin kepeä, eloisa ja helpostijuotava näkemys Feristä on kaikin puolin hurmaava. Viini on siis tietyllä tavalla helppo ja mutkaton olematta tylsä ja yksiulotteinen – se onnistuu olemaan valloittava siemailuviini menettämättä ruokaviineille oleellista rakennetta ja purevuutta. Suuri viini tämä ei ole, joten suurille ruokalajeille ruokajuomaa tästä ei saa, mutta Pinot Noireille, Gamayille, Valpolicelloille tai muille vastaaville, kepeille punaviinille l'Altre tarjoaa mainion ja luonteikkaan vaihtoehdon.

Kellariin tällaista viiniä ei kannata missään nimessä jättää vanhenemaan, sillä näin kepeä ja aromikas viini on parhaimmillaan nuoruutensa voimissa. Viini voi toki kestää, kenties jopa kehittyäkin edelleen muutamien vuosien ajan, mutta nuorena juotavaksi tämmöiset viinit ovat tarkoitettu, ja sellaisina ne suosittelen nauttimaan. Reilun 4 vuoden iässä viini on tyylilajissaan jo kohtalaisen vanha, vaikkei vielä minkäänlaisia iän merkkejä viinistä löydy; viini on kuitenkin voinut olla vuosi pari sitten vielä hurmaavammassa vaiheessa.

Lyhyesti: Ihastuttavan freesi, eloisa, kepeä ja villi naturaaliviini yleensä tuhteja ja konsentroituneita punaviinejä tuottavasta Feristä.

Arvio: Erittäin hyvä – L'Altre ei edes yritä olla tuhti, kompleksinen ja vakava punaviini, mutta juuri mutkattoman, helpostilähestyttävän luonteensa vuoksi viini onnistuukin olemaan varsin valloittava elämys.

Hinnan (13,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Clos Siguier Cahors 2010

Clos Siguier Cahors 2010

• Valmistaja: Clos Siguier
• Tyyppi: Punaviini, AOC Cahors
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Garonne, Cahors
• Rypäleet: Malbec (95%), Tannat (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 8,90e (Syyskuu 2014, Vins Chez Nous)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: charleston wine and spirits

Viime tammikuussa istuimme pienellä viinimestarikoulutettavien porukalla kellareilla Helsingissä ja sokotimme toisiamme erilaisilla viineillä. Oma sokkoni oli tämä Vins Chez Nous -nettimyymälästä tilattu naturaali-Cahors.

Cahors on yleensä tunnettu äärimmäisen syvän punamustista, konsentroituneista, paljon ikää vaativista ja rustiikkisen tanniineista viineistään, jotka historiallisesti ovat tunnettu nimellä "mustat viinit" ja jotka ovat nauttineet suurtakin arvostusta – ennen kuin naapurissa sijaitsevan Bordeaux'n viinien maine jätti alueen varjoonsa. Nyt arvosteltavan viinin tuottaneesta Clos Siguier -viinitalosta on melko vähän tietoa; talon taustalla häärii Gilles Bley, viinintekijä jo 4. sukupolvessa, jonka tavoitteena on tuottaa uudenlaisia Cahorsin viinejä – sellaisia, joissa aistii alueen ja sen rypälelajikkeen, Côtin (eli Malbecin) tyypillisyyden, mutta joka ei olisi samalla tavalla massiivista, rustiikkista ja konsentroitunutta, mistä Cahors yleensä tunnetaan. Clos Siguier -viinitalo käsittää n. 15 ha viljelyksiä, joita Bley viljelee luonnonmukaisin menetelmin.

Tämä Cahors on valmistettu 60-vuotiaiden köynnösten hedelmistä; valtaosaa rypälesekoituksesta näyttelee Côt, mutta pieni sivuosa on annettu yhtä lailla paikalliselle Tannat-lajikkeelle. Käyminen on tapahtunut rypäleiden omilla villihiivoilla, mitä on seurannut 5-6 viikkoa kestävä maseraatio. Tynnyrikypsytyksen kestoa ei ole kerrottu, mutta Bley antaa ymmärtää käyttävänsä vanhoja, neutraleja tynnyreitä. Pullotuksen yhteydessä viiniin on lisätty äärimmäisen pieni sulfiittilisäys, n. 20 mg/l.

Viinin väri on hyvin paksu, hennosti purppuraan taittuva mustanpunainen, josta valolla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä läpi.

Aivan aluksi viini on ilmiselvästi hyvin reduktiivinen, eli viinin tuoksu on tunkkainen ja sitä hallitsee lähinnä ruutimaiset ja poltettua tulitikkua muistuttavat piirteet. Pikku hiljaa viinin tuoksu rupeaa kuitenkin avautumaan ja parin kymmenen minuutin hengittelyn jälkeen hedelmä on saanut voiton. Lasista kohoaa tuoretta sinervää ja violettia marjaisuutta, hapahkoa luumua ja kevyttä pippuria. Taustalla häilyy hentoa, rustiikkista lantaisuutta ja aavistuksen verran savua, mikä toki saattaa olla jäänteitä viinin ensituoksusta.

Kuiva, melko tiivis maku toistaa uskollisesti tuoksun puhdaspiirteisimmät sävyt: kielellä pyörii puhdaspiirteistä, tummanpuhuvaa marjaisuutta, kuten karhunvatukkaa, kuivakkaa kirsikkaa ja mustaherukkaa, yrttiä, mustapippurivetoista mausteisuutta ja kevyttä karvautta. Täyteläistä kokonaisuutta sävyttävät jauhoiset ja melko kevyesti puraisevat tanniinit sekä eloisa, Malbeciksi mukavan pirteä, hennosti karpaloinen hapokkuus.

Pitkä, kuiva jälkimaku jatkaa uskollisesti tuoksun ja maun viitoittamalla linjalla: suuhun jää puhdas, violetin marjaisuuden, hillityn maamaisuuden ja kevyesti karvaan mausteisuuden sävyttämä aromikas ja hurmaava jälkivaikutelma.

Näin pähkinänkuoressa voin helposti todeta Clos Siguierin onnistuneen tekemään upeasti meikäläisen suuhun sopivan Cahorsin! Viinissä on selkeästi Malbecin tummaa marjaisuutta, kohtalaisesti tarraavaa tanniinisuutta ja ennen kaikkea pikimustaa väriä, mutta ilman monille Cahorseille tyypillistä, liioiteltua konsentraatiota ja hallitsevaa tammisuutta. Monissa arvosteluissa Clos Siguierin perinteistä hedelmävetoisempi tyyli on yhdistetty argentiinalaisiin Malbeceihin, mutta omasta kokemuksestani juuri argentiinalaiset Malbecit kärsivät hedelmää peittävästä tammisuudesta ja niiden aromimaailma aivan liian helposti taittuu ylikypsään, jopa hilloisen makeaan tummaan hedelmään, kun tässä viinissä pysytään hyvin viileissä, hillityissä ja puhdaspiirteisen marjaisissa tunnelmissa. Ei, tämä ei ole lähempänä argentiinalaisia kuin cahors'laisia Malbeceja – tämä on vain perinteisestä poikkeavaan tyyliin tehty Cahors.

Koska Clos Siguier Cahors ei edusta sitä perinteistä, äärimmäisen tiukkaa ja konsentroitunutta Cahorsin tyyliä, tämä ei missään nimessä vaadi pitkää kellarointia. Tässä viinissä on kyllä tanniinien puruvoimaa, mutta kokonaisuus on oikein hyvin lähestyttävässä kunnossa nyt – jopa sellaisenaan hörpittäväksi, kuten sokkomaistelussa totesimme. Viinin voi kyllä kuvitella hyvin kypsyvän ja kehittyvän vielä joitain vuosia, mutta suosittelisin nauttimaan viinin 10 vuoden sisällä vuosikerrasta, lyhyehkön dekantoinnin tuoman hengittelyn kanssa.

Lyhyesti: "Kepeähköä" päätä edustava freesi, erittäin puhdaspiirteinen, eloisa ja maukas natural-Cahors.

Arvio: Erinomainen – upea, maukas yhdistelmä eloisaa, freesiä marjaisuutta ja sopivan tuhdin täyteläistä, maltillisen tanniinista bodya. Todella mallikas Malbec, joka yhdistelee vaivattomasti lajiketyypillisyyttä ja korkean dokabiliteetin tasapainoisuutta.

Hinnan (8,90e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Alabets [et alors?] Négrette 2012

Alabets [et alors?] Négrette 2012

• Valmistaja: Château Plaisance
• Tyyppi: Punaviini, AOC Fronton
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Fronton
• Rypäleet: Négrette (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 36,00e (Marraskuu 2014, Viinille, Turku)
• Hinta nyt: 12,70e (Tammikuu 2015, AOC51)

kuva: aoc-vin-fronton

Harmillisesti Ranskalaisten viinien saatavuus Suomessa on keskittynyt lähes yksinomaan klassisille viinialueille: Alkon hyllyiltä löytyy vaikka kuinka monta eri Bordeaux'ta, Burgundia, Alsacea tai Rhônea. Sen sijaan tuntemattomat alueet pysyvät tuntemattomina, koska Alko ei tuo niitä valikoimiinsa kysynnän ollessa hyvin pientä – ja kysyntä pysyy pienenä, koska Alko ei näitä valikoimiinsa ota eivätkä ihmiset näistä kuule.

On kuitenkin mukavaa, että on olemassa maahantuojia, jotka jaksavat etsiä näitä pieniä viinialueita ja tuoda Suomeen niiden parhaimpia esityksiä, jotta niitä olisi mahdollisuus nauttia edes ravintoloissa ja viinibaareissa. Esimerkiksi naturaalimman pään viineihin erikoistunut AOC51 tuo maahan mm. tätä Alabets-viiniä, jonka jaoimme viime vuoden lopulla pienessä porukassa istuessamme iltaa leppoisassa Viinille-baarissa Turussa.

Lounais-Ranskassa (Le Sud-Ouest), Bordeaux'n ja Languedocin välimaastossa sijaitsevan Frontonin erikoisuus on Négrette-rypäle. Tuota melko vähähappoista mutta aromikasta rypälettä tavataan Lounais-Ranskassa, mutta suuremmassa määrin vain Frontonin alueella, jossa valmistetaan sekoiteviinejä, joista ainakin 50% osuuden on oltava Négretteä. Tämä Alabets-viini on siitä erikoisempi Fronton, että se ei ole alueelle tyypilliseen tyyliin sekoiteviini, vaan 100% Négrette. Viini on käytetty luonnonhiivoilla, minkä jälkeen sen on annettu kypsyä 8 kk ajan neutraalissa tankissa ennen pullotusta.

Château Plaisancea luotsaava Penavayren suku on viljellyt Frontonin alueella viiniä ja hedelmiä jo 1870-luvulta, mutta vasta vuonna 1985 viinitalo tuotti ensimmäiset omat viininsä. Talolla on ollut luomusertifikaatit vuodesta 2008 alkaen ja tätä nykyä talo omistaa n. 30 ha viinitarhoja, joista he perhe tuottaa 150,000 pulloa vuosittain.

Viinin väri on kevyesti läpinäkyvä tumma kirsikka.

Luonteikas tuoksu on selkeästi rustiikkishenkinen, eli mistään siistitystä, modernista viinistä ei ole selvästikään kyse. Lasista kohoaa kypsien tummien kirsikoiden ja tumman marjahillon aromeja ja hentoa musteisuutta. Makeaan marjaisuuteen taittuva aromimaailma on hyvin vivahteikas, jännittävä ja kutsuva.

Ensimmäiseksi viinistä huomaa sen varsin runsaan suutuntuman, mikä johtunee melko vähäisestä hapokkuudesta. Muhkea makumaailma on ensivaikutelmaltaan varsinainen marjakimara, mutta pian seasta löytyy myös mausteisuutta, lakritsia ja hentoa mineraalisuutta. Yleisilme ei ole matalista hapoista huolimatta pehmeä tai kosiskeleva, vaan mukavan karhea ja rouhea. Viinin tanniinit ovat hyvin maltillisia ja erittäin lempeitä.

Runsas, kypsä ja intensiivinen marjaisuus jatkuu jälkimaussa, jossa tuntuu myös kirpeämpää puolukkaisuutta, hentoa maamaisuutta ja jatkuvasti kasvavaa, ei-tanniinista karvautta. Alkoholi tuo kohtalaisesti lämmön tuntua jälkimakuun.

Alabets on oikein miellyttävä ensikosketus Négrette-rypäleeseen, ja vaikka viini on verrattain matalahappoinen, onnistuu se pysymään ihastuttavan ja ihmeellisen hyvin maukkaana ja miellyttävänä seurusteluviininä useamman lasin ajan. Mikään suuri viini Alabets ei ole, mutta sitäkin maukkaampi ja luonteikkaampi, mukavasti alkuperäänsä ilmaiseva peruspunkero niin seurusteluun kuin erilaisille vähärasvaisille ruoille, kuten esimerkiksi runsaammin maustetulle kanalle, riistalinnulle tai kasvispadalle. Seuraavan kerran kun katselet viinilistaa, suosittelen hyppäämään tuntemattomaan ja kokeilemaan mahdollisuuksien salliessa jotain vierasta, uutta viinialuetta vanhojen tuttujen sijaan!

Lyhyesti: Matalahappoinen, mutta samalla hurmaavan aromikas, mukavan rouhea ja ennen kaikkea ihastuttavan juotava pikku viini Lounais-Ranskasta.

Arvio: Hyvä – harvoin matalahappoiset punaviinit jaksavat innostaa meikäläistä, mutta tässä viinissä palaset ovat niin hyvin kohdallaan, että happojen puutteen jättämä tyhjiö korvataan vaivattomasti muilla avuilla. Lisäpisteitä hands-off-luomumeiningistä.

Hinnan (12,70e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Terra Sana Sauvignon Blanc 2013

Terra Sana Sauvignon Blanc 2013

• Valmistaja: François Lurton
• Tyyppi: Valkoviini, IGP / Vin de Pays Atlantique
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ? (Toukokuu 2014)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Matala-alkoholisen FL nº9 Sauvignon Blancin jälkeen siirryimme Lurton-maistelussa viinintekijä Guillaume Martineaun uuteen kokeiluun, Terra Sana Sauvignon Blanciin. Terra Sana eli "terve maa" on jo pidempään ollut Lurtonin luomulinjaa, mutta viime aikoina viinitalo on ryhtynyt kokeilemaan tämän linjaston kanssa myös viininvalmistusta kokonaan ilman lisättyjä sulfiitteja.

Viini tulee Ranskan ns. Atlantique-alueelta, eli mm. Bordeaux'n ja Armagnacin alueet käsittävältä, valtavalta viinialueelta maan länsisaidalta, joka sijaitsee nimensä mukaisesti aivan Atlantin rannalla (joskin samalla ulottuen valtavan pitkälle sisämaahan). Tällä hieman viileämmällä alueella Lurton viljelee Sauvignon Blancia täysin luonnonmukaisesti ilman torjunta-aineita tai kemiallisia lannoitteita – ainoastaan luonnosta saatavia lannoitteita (lantaa, komposteja) käytetään tarhoilla. Tähän viiniin tarkoitetut rypäleet korjataan aamun viileydessä, kello 4-9 välillä, jolloin rypäleet ovat vielä viileitä ja siten vähemmän alttiita hapettumiselle. Viini valmistetaan äärimmäisen reduktiivisesti, eli hapelta suojaten: kun rypäleet puristetaan mehuksi ja käytetään viiniksi, suojataan se happea raskaammilla suojakaasuilla, minkä lisäksi käymisessä syntyvä hiilidioksidi suojaa viiniä hapelta. Käyminen tapahtuu melko viileässä nopeasti viinin käyttävillä hiivoilla. Muutamia kuukausia kestävä kypsyminen tapahtuu niin ikään viileässä hiivasakan kanssa. Ennen pullotusta viini suodatetaan, jotta se olisi mahdollisimman stabiili – viinissä kun ei käytetä hapelta ja muilta kemiallisilta reaktioilta suojaavaa sulfiittia. Pullotus tapahtuu mahdollisimman hapettomissa olosuhteissa ja pullo täytetään viinin lisäksi hapen syrjäyttävällä suojakaasulla aina kierrekorkin sisäpuolta myöten pullotusvaiheessa.

Viini on väriltään hento, neutraalin vihertävä.

Tuoksu on kevyt, mutta persoonallinen: se ei ole tyypillisten, modernien Sauvignon Blancien tapaan lasista ryöppyävä ja hyökkäävän aromaattinen, vaan melko kompleksi ja jopa suht villi – joskin myös raikkaus on hieman hukassa, ja kokonaisuus on aavistuksen tunkkainen. Nokkapuolelta löytyy kurkkua, ananasta, hieman raparperia ja aavistus kompostia, jonne on heitetty kukkurallinen aromaattisia yrttejä maatumaan.

Tuoksun villiys ei kuitenkaan (onneksi) jatku makupuolelle, joka on varsin kuiva, freesi ja napakka. Makumaailma on hyvin sitruksinen, aromaattisen ja hennosti karvaan yrttinen, kurkkuinen ja kepeä – mutta myös tietyllä tavalla jopa hieman karun ja pelkistetyn oloinen, sillä yleensä Sauvignon Blancit tuppaavat olemaan jopa aggressiivisen aromaattisia. Hapokkuus on erittäin tuntuvaa ja runsasta, mikä tekee viinistä erittäin raikkaan ja rakenteikkaan.

Yrttinen, mineraalinen ja kirpakan sitruunamehuinen jälkimaku jatkaa saumattomasti siitä mihin keskimaku jäi. Viinistä jää napakka, eloisan hapokas ja kestoltaan keskipitkähkö jälkivaikutelma.

Lurtonin sulfiititon luomu-SB ei onnistunut täysin vakuuttamaan hieman tunkkaisenpuoleisella tuoksullaan, mutta makumaailma kyllä pelasi erittäin mainiosti. Viini oli varsin kepeä ja eloisa, tuoden mieleen enemmän viileämpien Loiren alueiden Sauvignon Blancit kuin Lurtonin totutun, aromaattisen SB-tyylin. Vaikka viini on tyyliltään lähempänä teollisia viinejä kuin ns. natural-skenen pullotteita (tämä on kuitenkin teollisilla hiivoilla käytetty, kohtalaisen rankasti suodatettu, yms.), on viini silti suurelta massatuottajalta upea kädenojennus vähemmän interventionistiseen viininvalmistamiseen (täysin luomua viljelyä, ei mitään lisäaineita, jne.) ja samalla osoitus siitä, että kyllä suuretkin tuottajat voivat halutessaan tehdä ns. "puhdasta" viiniä.

Helppojen, överiaromaattisten ja hedelmävetoisten Sauvignon Blancien ystäviä tämä viini ei varmasti puolelleen käännytä, mutta jos sydän sykkii minimalistisemmille, hillitymmille ja hapokkaammille viineille, on Lurtonin Terra Sana SB oikein mallikas esitys – kunhan vain pääsee yli viinin persoonallisesta tuoksusta. Kokonaisuutena (talon totuttuun tyyliin) mukavan raikas ja rakenteikas kesävalkkari niin seurusteluun kuin kepeämmille purtaville. Varmasti takuuvarma kumppani vuohenjuustolla höystetyille salaateille.

Lyhyesti: F. Lurtonin näkemys täysin "puhtaasta" eli luonnonmukaisesti viljellystä ja ilman sulfiittia valmistetusta Sauvignon Blancista. Terra Sana Sauvignon Blanc ei selkeästikään ole modernien Sauvignon Blancien tyyliin ryöppyävän aromaattinen ja hedelmävetoinen tapaus, vaan kepeä, erittäin raikas ja mukavan rakenteikas kepeä valkoviini.

Arvio: Miellyttävä – ihastuttavan mallikas esitys suuren talon "natural"-viiniksi. Varsinaiseen natuskeneen on vielä reilusti matkaa, mutta näin suurelta tuottajalta tämmöinen veto on jo hatunnoston arvoinen suoritus. Mukava, kevyt, kesäinen ja eloisa perus-SB ilman mitään ylimääräisiä "myrkkyjä".

Prins Oliver

Prins Oliver

• Valmistaja: Eschenauer
• Tyyppi: Valkoviini, IGP / Vin de Pays des Côtes de Gascogne
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest
• Rypäleet: Colombard, Sauvignon Blanc
• Koko: 3,0
• Hinta arviointihetkellä: 26,90e (Kesäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 29,00e (Tammikuu 2014, Alko)

Lounaisranskalainen, vuosikerraton Prins Oliver pääsi toden teolla yllättämään Iltalehden juhannuksen hanaviinit -maistelussa: viini repäisi huippupisteet niin meikäläiseltä (ainoa, joka sai allekirjoittaneelta peräti 4/5) kuin yleisesti koko raadilta – viini oli ainoa, joka sai yli 20 pistettä 30:stä mahdollisesta.

Viinistä oli kyllä hyvin mahdotonta löytää mitään konkreettista dataa. Alkon sivut kertovat, että viini on Colombard-Sauvignon Blanc, joka joko tarkoittaa sitä, että Colombard on suuremmassa osassa blendiä, tai viini on 50/50-sekoitus. Muuten viinistä ei kerrota mitään, eikä pikaisesti silmäilty Googlekaan kerro tuottajasta juuri mitään.

Väriltään viini on hailakka ja vaatimaton, lähes vetisen neutraali.

Tuoksua hallitsee Sauvignon Blanc päivänselvästi – tästä raati oli melko yksimielinen, vaikka sokkona viinejä maisteltiinkin. Päällimmäisenä löytyy herukkaisuutta, vegetaalista ruohoisuutta ja murskattua karviaista. Sauvignon Blancin aromaattisen pommituksen taustalla häilyy myös kevyttä päärynää ja hentoa persikkaisuutta.

Myös raikasta makua hallitsevat hyvin pitkälti Sauvignon Blancin ruohoiset, herukanlehtiset, karviaismaiset ja sitruksiset aromit sekä hillitty mineraalisuus. Seassa tuntuu myös kevyesti makeata persikkaisuutta, mutta yleisilme on silti varsin kuiva. Kokonaisuus on ryhdikkään hapokas, freesi ja ilahduttavan tasapainoinen.

Jälkimaku on lyhyenpuoleinen, hieman mineraalinen ja kevyen sitruksinen. Viinistä jää melko vaatimaton ja simppeli jälkivaikutelma.

Maistelun sokkona testatut viinit olivat yleisesti joko köykäisiä ja vaatimattomia, yltiöpäisen kosiskelevia hedelmäpommeja tai enemmän tai vähemmän viallisen tahi teollisen oloisia – niiden joukossa Prins Oliver oli todella ilahduttava yllätys. Viini oli kyllä suhteellisen simppeli, mutta kokonaisuus sai kehuja niin ryhdikkään hapokkaasta rungostaan, puhdaspiirteisen ja luonnollisen oloisesta tuoksu- ja makumaailmastaan kuin yleisestä tasapainoisuudestaan. Yleisesti viini oli liikoja yrittelemätön, luonnollinen ja kaikinpuolin tasapainoinen perusvalkoviini – juuri sellainen vaatimaton mutta miellyttävä perusvinkku, jota haluaa odottaa edukkaalta arkivalkkarilta. Viini ei ole missään nimessä hieno, tyylikäs tai elegantti, mutta hanatuotteeksi varsin mallikas esitys.

Ja pakko myöntää, että koko raati oli erittäin yllättynyt siitä, mikä tuote oli kyseessä, kun maistetut viinit lopuksi paljastettiin. Olen edelleen erittäin yllättynyt siitä, miten hyvin Prins Oliver hakkasi muut testattavat viinit peräti viiden pisteen erolla toiseksi parhaimpaan. Todennäköisesti asiaan voi vaikuttaa se, että useimpien makumieltymykset taisivat nojata enemmän Euroopan kuin uuden maailman suuntaan, mutta tästä huolimatta ei käynyt viinin tasapainoisuutta kiistäminen.

Lyhyesti: Vaatimaton, mutta kaikin puolin tasapainoinen, ryhdikäs, aromikas ja raikas Sauvignon Blanc -vetoinen arkivalkoviini.

Arvio: OK – Prins Oliver edustaa jotakuinkin juuri sellaista tyyliä, jota odotan viiniltä, joka maksaa Alkon hyllyllä verrannollisesti sen 6,60e pullo; sääli vain, että valtaosa tuonhintaisista valkoviineistä jää kauas jopa Prins Oliverin edustamasta tyylistä.

Hinnan (29,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Château Haut-Monplaisir 2009

Château Haut-Monplaisir 2009

• Valmistaja: Château Haut-Monplaisir
• Tyyppi: Punaviini, AOC Cahors
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Garonne, Cahors
• Rypäleet: Malbec (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 12,90e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 14,09e (Helmikuu 2014, Alko)

Malbec, vanha Bordeaux'n rypäle, on kokenut melkoisen maanpaon Ranskassa – ennen tämä suuressa osassa Länsi- ja Lounais-Ranskaa viljelty lajike on tätä nykyä yhdistettävissä lähinnä Argentiinaan, missä rypäleellä on 150-historia ja se tunnetaankin kansainvälisesti maan epävirallisena "kansallisrypäleenä" (valkoisen Torrontésin ohella.) Ranskassa sen sijaan Malbecia löytyy tänä päivänä lähinnä muutamista osista Lounais-Ranskaa; tällä alueella sijaitseva Cahors tunnetaan ylivoimaisesti merkittävimpänä Ranskan Malbec-alueena. Cahors'n punaviineissä appellaatiosäädökset määräävät viinin vähintään 70% Malbecista valmistetuksi, mutta tätä nykyä monet alueen viinit ovat 100% Malbeceja.

Alkon ainoa perusvalikoimasta löytyvä Cahors on vajaan 15 euron hintaan irtoava Château Haut-Monplaisir -punaviini on Fournién pariskunnan ylläpitämän, varsin nuoren viinitalo Château Haut-Monplaisir'n valmistama, suodattamaton ja kirkastamaton 100% Malbec. Tämä viini kaivettiin viime huhtikuussa kotikutoisesta viinikellaristani esiin pienen porukan illanistujaisiamme varten.

Väriltään viini on hyvin tumma, hennosti purppuraan taittuvan mustanpunainen, läpinäkymättömän tiivis ja myös hyvin paksu; lasia pyöritellessä viskositeettiä löytyy selvästi. Lisäksi näin tumma ja paksu viini näyttää värjäävän hampaat hetkessä purppuraisiksi.

Tuoksu on hyvin runsas ja erittäin kypsän tumman marjainen: varsin ihastuttava sekoitus karhunvatukkaa, kirsikkaa, mustikkaa, vadelmaa ja mustaherukkaa. Seasta löytyy myös lakritsia, suklaista tammea, maamaisuutta, aromaattisia yrttejä ja miellyttävää luonteikkuutta tuovaa nahkaisuutta sekä kevyttä maatalon funkahtavaa meininkiä. Alkoholi (14%) puskee hieman läpi makeana apteekkieetterisyytenä.

Viinin maku on hyvin tiivis, täyteläinen ja täynnä kypsänmakeaa, tummaa hedelmää. Rakenteesta huolehtivat enemmän varsin runsaat ja pölyiset, muttei erityisen kireät tanniinit kuin hieman taka-alalle jättäytyvät hapot. Aromipuolelta löytyy paljon tuoksun elementtejä; kypsiä, tummia ja mehukkaita metsämarjoja, lakritsia ja humuksista maamaisuutta, sekä kevyttä luumua ja hillittyä, aromaattista yrttisyyttä. Maun perusteella uutta tammea on käytetty viinissä jonkin verran, mutta se ei aromeiltaan nouse missään vaiheessa erityisen hallitsevaksi, vaan pysyttelee sopivasti taustalla.

Jälkimaku mehevää keskimakua kuivempi ja hieman tiukempi, nahkainen, kevyen savuinen, karvaan yrttinen ja sopivan tanniininen. Tammi tulee jälkimaussa enemmän esiin ja erityisesti vaniljainen aromikkuus korostuu suun takaosissa ja nenässä.

Kokonaisuudessa on varsin runsaasti konsentraatiota, mitä myös suodattamattomuus korostaa, mutta viinissä on myös reilusti mielenkiintoa. Haut-Monplaisir vaikuttaa yleisesti siltä, että perinteinen Bordeaux'n viinitalo yrittäisi tehdä argentiinalaisen Malbecin: viinissä on siis argentiinalais-Malbecien uutoksisuutta ja uutta tammea, mutta viinissä on myös ranskalaisten viinien ryhtiä, rehellistä maalaisuutta ja rotevaakin tanniinisuutta. Kokonaisuutena viini on vielä varsin nuorekas, mutta tästä huolimatta se toimi mainiosti ihan sellaisenaan hämärässä kevätillassa, kunhan vain muisti huuhdella vedellä liikoja tanniineja suusta; voin kuitenkin kuvitella viinin niin kehittyvän helposti vielä useampia vuosia kellarissa – sekä viinin ryhdikäs runko että tuntuva hedelmäisyys lupaavat varsin suurta potentiaalia. Viini on myös varmasti tuhdin tanniinisuutensa vuoksi loistokumppani tuhdeille, juustoisille ruoille tai muhkeille pihveille. Lisäpisteita siitä, että viini oli varsin ilmaisuvoimainen heti korkatessa ja se avautui karahvissa varsin nopeasti täyteen kukoistukseen – nappivalinta "hetken viiniksi."

Tämä kyseinen arvosteltu viini oli kuumaa ja ainakin Bordeaux'n puolesta kehuttua vuosikertaa 2009; sen sijaan tätä nykyä Alkosta löytyy viinin vuosikertaa 2010, joka on ainakin Bordeaux'n puolella osoittautunut 2009:n tasoiseksi, ellei peräti paremmaksi, mutta samalla selvästi rotevampia ja paljon pidempään kypsytystä kaipaavia viinejä tuottavaksi. Suosittelen siis suhtautumaan nykyiseen Haut-Monplaisiriin pienellä varovaisuudella – viiniä kannattaa kypsytellä useampia vuosia ennen korkkaamista tai vähintään antaa sen hengitellä karahvissa vähintään tunnin pari ja pistää se tuhdin ruoan kumppaniksi.

Lyhyesti: Runsas, roteva ja kypsän hedelmäinen Ranskan Malbec, jonka tasapainoista ja maalaishenkistä aromimaailmaa hallitsevat tumman marjaiset ja funkahtavan talliset vivahteet. Miellyttävä ja persoonallinen ranskalaispunaviini kohtuullisella hinnalla – argentiinalais-Malbecien ystäville ehdottomasti testaamisen arvoinen tapaus.

Arvio: Erittäin hyvä – Kuin Bordeaux sopivalla twistillä: kuka kaipaa usean kympin bordoolaisia, kun alle 15 eurolla saa jo varsin mielenkiintoista, samanhenkistä ja tasapainoista ranskalaisviiniä, joka kestää niin monen vuoden kypsytyksen kuin tuhdit ateriatkin?

Hinnan (14,09e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Domaine Labranche-Laffont Madiran 2008

Domaine Labranche-Laffont Madiran 2008

• Valmistaja: Domaine Labranche-Laffont
• Tyyppi: Punaviini, AOC Madiran
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Madiran
• Rypäleet: Tannat (60-70%), Cabernet Franc (20%), Cabernet Sauvignon (10-20%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 7,00e / 12 cl (Maaliskuu 2013, Viinitupa Koulu, Turku)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: expressions-fermières

Smörin ravintolareissumme jälkeen päätimme katsastaa miltä Turun viinitarjonta näyttää Tintån ohella; päädyimme siis pienen käyskelyn jälkeen Panimoravintola Koulun viinipuolelle.

Aivan ensimmäiseksi olin ylettömän positiivisesti yllättynyt siitä, että varsin mielenkiintoisen ja kattavan tarjonnan ohella suurta osaa viineistä sai myös 4 cl maisteluannoksina! Vihdoinkin paikka, jossa voisi katsastaa paikan viinitarjontaa ilman pelkoa siitä, että on jo täysin hutikassa (ja lompakossa syvä lovi) parin viinin jälkeen! Tämmöistä meininkiä kaivataan ehdottomasti myös Helsingin suuntaan!

No, emme kuitenkaan olleet varsinaisella viininmaisteluvaihteella, vaan sulattelemassa juuri syötyä illallista, joten jätin 4 cl lasillisen tällä kertaa sikseen ja tilasin 12 cl 5. ikävuottaan lähestyvän Madiranin.

Ranskan lounaisosissa sijaitseva Madiran on tullut erityisesti tunnetuksi Tannat-vetoisista punaviineistään – Tannat kun on yksi maailman tanniinisimmista rypälelajikkeista. Yleensä alueen viinien kypsyessä niitä altistetaan mikroskooppiselle määrälle happea (ns. micro-oxygenation) sekä kypsytetään pitkiä aikoja tammitynnyreissä, millä koetetaan vähentää viinien hallitsevaa tanniinisuutta.

Ulkonäöltään viini on mustanpunainen ja varsin tiivis; näin tumma ja paksu viini muistuttaa lasissa enemmän mustaherukkamehutiivistettä kuin punaviiniä!

Lasista leijaileva tuoksu on muhkeahko, hillityn herukkainen, hennon nahkainen, kevyesti kypsänmakean punamarjainen ja tasapainoisen tamminen – kokonaisuudesta voi joten kuten erottaa kevyen vaniljaisen ja puisen mausteisen alavireen, joka on mainiosti integroitunut kokonaisuuteen.

Tumman hedelmäinen maku on viinin iän huomioonottaen varsin nuoren ja tuoreen oloinen. Mustaherukkaa, tummaa kirsikkaa ja tummia marjoja tarjoileva maku on aluksi kypsänmakea, mutta hyvin nopeasti viinin massiivinen tanniinisuus astuu peliin ja kuivaa makumaailman täysin. Viini on keskihapokas ja suutuntumaltaan varsin pehmeäntäyteläinen, mutta kokonaisuudessa on runsaasti tanniinista kirpeyttä ja kireyttä, minkä vuoksi viinillä tuntuu silti olevan varsin kiitettävä, jopa tiukka runko. Paahteinen tammisuus pysyy edelleen hyvin taustalla ja tuo viiniin mukavaa syvyyttä ilman häiritsevän päälleliimattua, aromeja peittävää fiilistä.

Pitkähkö jälkimaku jättää suuhun paahtunutta, tammista mausteisuutta, pölyistä maata, tanniinista katkeroisuutta, kevyttä mineraalia ja kuivaa metsämarjaisuutta. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on moniulotteinen, mutta melko kireä.

Labranche-Laffontin Madiran on juuri sen verran tanniininen kuin Tannat-vetoiselta viiniltä saa odottaa. Vaikka viinin hapot olivatkin melko hillityt runsaan hedelmäiseen kokonaisuuteen nähden, ei viini vaikuttanut millään tavalla löysältä tai ponnettomalta – kiitos hyvin tiukan tanniinisuuden, joka kantoi viinin rungon varsin mallikkaasti alusta loppuun.

En tiedä oliko tämä Madiran järkevin vaihtoehto baarissa pelkiltään siemailtavaksi – ilman vesilasillista vieressä viinistä selviäminen olisi voinut olla kovempikin urakka (hieman samaan tapaan kuin tässä keväällä testaamani Mikkellerin 1000 IBU-olut!) Sen sijaan aromipuoleltaan viini oli varsin mainio, ikäänsä nähden erittäin nuorekas ja juuri-sopivasti-muttei-liian hedelmävetoinen esitys, jota siemaili ihan ilokseen. Soisin kyllä viinin keräävän enemmän ikää alleen, jotta runsaan hedelmän seasta saisi kehittyneempiä piirteitä esiin ja samalla ehkä hieman hillittyä viinin hallitsevaa tanniinisuutta. Kokonaisuutena Labranche-Laffontin Madiran on kuitenkin varsin tyylikäs ja klassinen ranskalaisviini, jonka pariin aivan mielelläni palaan uudelleenkin, mutta sillä seuraavalla kerralla mieluusti jonkin syötävän kanssa!

Tanniineille herkkien ei kannata vaivautua.

Lyhyesti: Nuorekas, hedelmävetoinen ja hallitsevan tanniinisuutensa johdosta karsin kireä ja kirpeä punaviini Lounais-Ranskasta, josta löytyy edelleen kiitettävästi kypsyttelypotentiaalia. Kaipaa ehdottomasti jotain runsasta pureskeltavaa kumppanikseen.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin mainio ja miellyttävä esitys – tosin viiniin pitää varautua tietynlaisella, masokistisella asenteella; ilman minkäänlaista syötävää viinin todella tiukka tanniinisuus kuivattaa suun hetkessä hiekkapaperiksi.

Hinnan (7,00e) ja laadun suhde: Viinitupa Koulussa 12cl lasillinen on oikein kelvollisen hintainen, suositteluni!

Montesquiou Amistat 2010

Montesquiou Amistat 2010

• Valmistaja: Domaine de Montesquiou
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Jurançon
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Béarn, Jurançon
• Rypäleet: Gros Manseng (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: ? (Joulukuu 2012, Ravintola Juuri)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: lacave

Yksi mielenkiintoisimpia jälkiruokaviinejä vähään aikaan oli Ravintola Juuressa ateriani jälkeen testattavakseni päätynyt Lounais-Ranskan viinialue Jurançonin viini. Viini on tehty paikallisesta erikoisuudesta, Manseng-rypäleestä, mutta eri lähteet väittävät eri rypälepohjaa; toisissa puhutaan viinin olevan 100% Petit Manseng kun taas toisissa väitetään viinin olevan Petit Manseng - Gros Manseng -blend. Luotan kuitenkin tässä tapauksessa ja paremman tiedon puutteessa viinitalon kotisivuilta johtavaan viinikauppaan, jossa viinin sanotaan olevan 100% Gros Manseng. Ymmärtääkseni viini on tyypillinen Jurançonin jälkiruokaviini, eli viinin makeus ei ole saavutettu jalohomeella tai väkevöinnillä, vaan viini on vain luonnollisen makeista, hyvin kypsistä rypäleistä valmistettu.

Väriltään viini on kevyesti kultaisen kellertävä, mutta yleisesti varsin hailakka ja jälkiruokaviiniksi jopa lähes värittömän oloinen.

Tuoksultaan viini on melko kevyt ja hillitty, tarjoillen hyvin puhdaspiirteistä omenaa ja kevyttä greippiä. Lisäksi taustalta löytyy makean vaniljaista tammisuutta, kevyttä hunajaa ja mantelia sekä hentoa sherryisyyttä.

Maultaan viini on hyvin napakka, lähes kirpeän greippinen ja raa'ahkon omenainen. Kielellä pyörii lähinnä tuoretta valkoherukkaisuutta, pirtsakkaa passionhedelmää ja omenamehuisuutta. Yleisvaikutelmaltaan viini on hyvin raikas ja hapokas, eikä kovinkaan makea – tyylillisesti viini on lähempänä puolimakeita ja makeita valkoviinejä kuin varsinaisen makeanmeheviä jälkiruokaviinejä. Veikkaan jäännössokerin olevan lähempänä 50 kuin 100 g/l.

Kirpeän omenahappoinen jälkimaku on hyvin napakka, puhdaspiirteinen ja kevyen mineraalinen. Kielelle jää varsin pitkäksi aikaa intensiivisyydessään suutasupistavaa, greippistä ja viheromenaista aromikkuutta.

Yleisesti viini ei ollut juurikaan sitä, mitä jälkiruokaviiniltä odotin, mutta sen sijaan omalla tavallaan todella mielenkiintoinen ja napakka esitys. Viini toimikin juuri kepeytensä ja rapsakan hapokkuutensa vuoksi mainiosti aterian päätöksenä sellaisenaan – näin kepoiselle ja "kuivalle" jälkiruokaviinille monikin tavallinen jälkiruoka voi olla melkoinen haaste. Nyt sen sijaan viinin lähes pistävän hapokas ja raikas aromikkuus tuntui lähes putsaavan suun ja jättävän varsin pirteän keväiset jälkifiilikset ravintolakäynnin päätteeksi. Mainio, "erilainen" jälkiruokaviini.

Lyhyesti: Erittäin hapokas, raikas ja makeudessaan varsin hillitty, tuoreen greippinen ja omenainen jälkiruokaviini hyvin kepeille eikä kovinkaan makeille jälkiruoille – tai ihan sellaisenaan nautittavaksi.

Arvio: Hyvä – viini ei ole mitenkään ihmeellinen tai erityinen, vaan loppujen lopuksi melko simppeli esitys, mutta varsin pirteä ja erilainen tapaus hunajaisenmakeiden jälkiruokaviinien maailmassa. Iloinen ja eloisa pikku herkku.

Rigal The Original Malbec 2011

Rigal The Original Malbec 2011

• Valmistaja: Rigal, Advini
• Tyyppi: Punaviini, IGP / Vin de Pays du Lot
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Garonne, Cahors
• Rypäleet: Malbec (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 5-10e (Syyskuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: advini

Alunperin Malbec oli melko suosittu lajike siellä täällä ympäri Ranskaa, mutta viimeisen 50 vuoden aikana rypäleen suosio on laskenut lähes olemattomaksi kaikkialla muualla paitsi Lounais-Ranskan viinialueilla; sen sijaan Argentiina on tätä nykyä "ominut" Malbecin itselleen ja nykyisin Malbecia pidetään jopa maan "kansallisrypäleenä." Argentiinan viinien suosion myötä myös kiinnostus ranskalaisiin Malbeceihin on palannut ja erityisesti Lounais-Ranskassa valmistetaan paljon Malbec-vetoisia viinejä.

Yksi tällainen viini on entisen Jeanjeanin, nykyisen Advini-yhtymän tuottama, uuden maailman hengessä nimetty (pelkän tuottajan sijaan selvä brändinimike sekä käytetty rypälelajike) The Original Malbec. Esittelijä selitti viinin olevan Cahorsista peräisin, mutta luokiteltu IGP-appellaation alle, koska AOC Cahors ei salli 100% Malbec-viinejä – mikä mielestäni kuulosti melko oudolta, sillä ymmärtääkseni Cahors'n viinialueella Malbecille on määritelty minimiraja, ei maksimirajaa... Todennäköisesti siis viini ei täytä muita AOC-appellaation minimimääräyksiä, tai rypäleet tulevat laajemmalta alueelta kuin pelkästään Cahors'sta.

Väriltään viini on melko läpikuultavan sinipunainen. Tuoksu on hieman viileän ja hillityn oloinen, mutta hedelmältään melko mehevä, tumma, musteinen ja kevyesti lihaisa.

Maku on pippurinen, makeahko ilman varsinaista hilloista ylikypsyyttä, musteinen, kuivan mausteinen, mustikkainen ja tuoreen luumuinen. Suutuntuma on melko pehmeä ilman varsinaista lihavuutta – hapokkuutta on kuitenkin jonkin verran että paketti pysyy kasassa, vaikkei viini erityisen ryhdikäs tai napakka olekaan. Kokonaisuus on ihan harmoninen ja balanssissa, vaikkakin melko helppo. Rypäleestä huolimatta varsinaista tanniinista puraisua ei pääse löytymään, vaikkakin pitkään viiniä suussa pyöritellessä kevyttä ikenien kuivumista rupeaakin huomaamaan.

Jälkimaku on leivontamausteinen, tumman hedelmäinen, keskipitkä ja alkoholista kevyesti lämpöinen.

Kokonaisuutena The Original Malbec on käytettyyn rypälelajikkeeseen nähden yllättävän lempeä ja tyylillisesti melko uuden maailman hengessä valmistettu – makean hedelmäinen ja helppo. Tiukkaa ja tyylikkään ronskia Malbecia odottaville tämä viini on melko vaisu esitys, mutta alle kympin mehukkaista ja mutkattomista argentiinalais-Malbeceista pitäville tämä ranskalaisversio toiminee varmasti – viini on kuitenkin ihan tasapainoinen ja hyvin tehty, minkä lisäksi se tulee huomattavasti lähempää kuin argentiinalaisviinit.

Sääli vain, että viini on tyylillisesti melko yhdentekevästi uutta maailmaa edustava, sen sijaan että olisi persoonallinen ja alueelle uskollinen. Viini onkin todennäköisesti enemmänkin yritys tunkea argentiinalaisten dominoimille Malbec-markkinoille kuin varsinaisesti edustaa Lounais-Ranskan viinituotantoa.

Lyhyesti: Melko helppo ja tasapainoinen ranskalainen Malbec, joka on kuitenkin tyylillisesti lähempänä Argentiinaa ja Chileä kuin Ranskaa. Mutkaton, yleiskäyttöinen perusviini.

Arvio: OK – heh juum, melko perusviini. Ei sytytä sen enempää kuin hyvä perus-Malbec Argentiinasta. Ei mitenkään huono tapaus, mutta melkoisen yllätyksetön.

Hinnan (5-7e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Hinnan (8-10e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Rigal The Original Colombard 2011

Rigal The Original Colombard 2011

• Valmistaja: Rigal, Advini
• Tyyppi: Valkoviini, IGP / Vin de Pays de Côtes de Gascogne
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Gascogne
• Rypäleet: Colombard (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 7,70e (Syyskuu 2012, Heino Juomat)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: rigal

Colombard – tuo rypäle, joka on Suomessa tunnettu lähinnä halvimpien Languedocin ja uuden maailman blendiviinien osasena. Rypäle on kuitenkin elinvoimainen myös Gascognessa, Ranskan lounais-osan, Sud-Ouestin, eteläisessä osassa lähellä Espanjan rajaa, jossa siitä tehdään blendiviinien lisäksi myös 100% lajikeviinejä.

Viinin tuottanut Rigal on erikoistunut tuottamaan Ranskan lounaisosille tyypillisistä rypäleistä viinejä, usein jopa 100% lajikeviinejä alueilla, jotka eivät salli 100% lajikkeen käyttöä. Tällöin viinit myydään spesifin appellaatiomerkinnän sijaan laajemmalla IGP-laatuluokituksella, joka sallii melko liberaalista alueiden rypäleiden käytön. Viinin tuottanut Advini on osa suurempaa yritystä, joka on syntynyt Ranskan viinijättiläisten, Jeanjeanin ja Larochen yhdistymisen seurauksena.

Väriltään viini on kellanvihreä ja todella hailakka.

Tuoksun perusteella olisin voinut veikata viinin olevan uudesta maailmasta ennemmin kuin Ranskasta: lasista nousee kypsää hedelmää, tuoretta omenaa ja hunajaa. Tuoksu olisi melko herkullinen, ellei se olisi niin ylettömän yksipuolinen ja ilmiselvän kosiskeleva.

Maku on hieman tympeä, karvas, tuoreen omenainen, perushedelmäinen ja kypsähkö. Keskihapokas rakenne on hieman ponneton ja viinin yleisilme on melko lattea.

Jälkimaku on lämmin, lyhyehkö, karheanpuoleinen ja raa'an oloinen.

Eipä tämä viini onnistunut vakuuttaamaan allekirjoittanutta Colombardista sen enempää kuin halvat uuden maailman pöytäviinitkään. Olisi kyllä ihan kiva tietää saako em. rypäleestä tehtyä varteenotettavia valkoviinejä, vai kannattaako minun pysyä edelleen siinä mielipiteessä, että rypäleet kannattaa jättää Armagnaciin tislattaviksi.

Lyhyesti: Todella tylsä, yllätyksetön ja geneerinen valkoviini, joka voisi tyylinsä puolesta olla kotoisin mistä tahansa.

Arvio: Huono – eh.

Hinnan (7,70e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.