Matthieu Cosse Solis 2006

Matthieu Cosse Solis 2006

• Valmistaja: Matthieu Cosse
• Tyyppi: Punaviini, AOC Cahors
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Cahors
• Rypäleet: Malbec (85%), Merlot (12%), Tannat (3%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,89e (Joulukuu 2015, Systembolaget, beställningssortiment)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Lounais-Ranskassa sijaitsevan Cahorsin "mustat viinit" (les vins noirs de Cahors) ovat historiallisesti olleet yksiä Ranskan arvostetuimpia ja vaikuttavimpia punaviinejä – alueella on viljelty viiniä jo 2000 vuoden ajan ja erityisesti keskiajalta 1800-luvulle viinien laatua pidettiin vähintään yhtä korkeana kuin naapurissa sijaitsevan Bordeaux'n viinejä. Alue ei kuitenkaan välttynyt viinikirvan tuhoilta ja 1800-luvun lopulla, viinikirvan hävitettyä valtaosan alueen istutuksista, alue katosi nopeasti ihmisten mielistä. Vaikkei tämä viinialue koskaan kadonnut viinimaailman kartalta, jäi se niin tehokkaasti unohduksiin, että vielä tänäkään päivänä harva viininystävä tietää Cahorsia. Alueen arvostus on kuitenkin ruvennut viime vuosina pikku hiljaa palaamaan.

Suurimpia Cahorsin suosion paluun selittäviä tekijöitä on Argentiinan punaviinien suosio: eteläranskalaiset maahanmuuttajat toivat Argentiinaan muassaan kotialueensa Malbec-rypälettä, josta tuli 1900-luvun lopulla Argentiinan viiniteollisuuden suurin vientituote. Malbecin hetkessä räjähdysmäisesti kasvaneen suosion myötä ihmiset löysivät myös tämän rypäleen kotiseudun, Ranskan Cahorsin, jossa tämä perinteisellä Côt-nimellä kulkeva rypäle on punaviineissä vähintään 70% osuudella pääosassa.

Cahorsin seudulla viiniä viljelevä Matthieu Cosse on tullut tunnetuksi Cosse-Maisonneuve-viinitalosta, joka tuottaa hyvin tasapainoisia, moderneja ja puhtaita punaviinejä, jotka ovat jo borderline-natuviinejä kaikessa käsittelemättömyydessään – näistä suomalaisille tunnetuin lienee myös Alkon tilausvalikoimasta löytyvä, hurmaava Le Combal Cahors. Viineissään Cosse ja Maisonneuve pyrkivät mahdollisimman puhtaaseen ja autenttiseen terroirin ilmentämiseen; rypäleiden käsittely tarhoilta viinitalolle on mahdollisimman hellää, vinifikaatio pyritään tekemään mahdollisimman hellästi ilman liiallista uutosta ja viinit saavat kypsyä varsin pitkään sekä vanhoissa barrique-tynnyreissä että pulloissa ennen markkinoillelaskua. Tämä Systembolagetin tilausvalikoimasta löytynyt Solis on talon perustason pullote, joka tehdään tarhojen nuorimpien köynnösten rypäleistä. Vuosikerta 2006 on ollut pelkästään Matthieu Cossen käsialaa, mutta tätä nykyä Solis-viinin tuoreemmat vuosikerrat kulkevat Cosse-Maisonneuven nimen alla.

Väriltään viini on Cahorsin viineille tyypillisen mustanpunainen, mutta hieman epätyypillisesti ei aivan täysin läpinäkymätön.

Melko hedelmävoittoisessa, mutta ujosti tuhmassa tuoksussa tuntuu ensisijaisesti rautaa, aroniamarjaa, variksenmarjaa ja hapokasta sinertävää hedelmää; taustalla häilyy kevyesti tuoretta mustaherukkaa, kevyttä lantaista funkkia ja ujosti makeanimelää volatiilisuutta.

Cahorsiksi suorastaan hämmentävän puhdaspiirteisestä makumaailmasta löytyy karhunvatukka- ja aroniamarjavetoista tummaa marjaisuutta, märkää metsämaata ja humusta, luumua, kevyttä pippurista mausteisuutta ja hentoa vihertävyyttä. Viinillä on alueen viineille tyypillisesti melko runsaasti konsentraatiota ja tiiviyden tuntua, ja kypsät, mutta varsin runsaat tanniinit nousevat hitaasti ja vuoraavat suun. 13,5% alkoholia häivähtelee paikoin ujosti esiin.

Jälkimaku on mehukas ja puhdaspiirteinen, mutta samalla varsin runsaista tanniineista karhea ja melko bitterinen. Kielelle jää karhunvatukkaisuutta, kevyesti karvasta aroniamarjaa, vastapoimittuja hapokkaita metsämarjoja ja kevyttä metsäistä maamaisuutta. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on pitkä, tiukahko, melko voimakkaasti suutakuivattava ja aavistuksen lämmin.

Ollakseen talon perustason pullote, on 9 vuoden ikäinen Solis edelleen hämmentävän nuorekkaassa kunnossa: hedelmä on sekä eloisaa, että ilahduttavan puhdaspiirteistä, minkä lisäksi viinillä on edelleen vaikuttavan intensiivinen rakenne. Parhaimpien Cahorsin viinien syvyyttä ja kompleksisuutta viini ei ihan kykene saavuttamaan, mutta sen verran vivahteikkuutta viinistä löytyy, että minkäänlaista nokan koputtamista ei viinistä voi keksiä.

Systembolagetin tilausvalikoiman hinnalla (vajaa 15e) viini on jo varsin hyvä ostos, mutta Vins Étonnantsista tilaamalla pullon voi löytää lähes puoleen hintaan (8,80e)! Vaihtoehtoja on siis vain edullinen ja edullisempi. Tuhdimpien ranskalaisviinien ystävälle tilanne ei ole mitään muuta kuin pelkästään suotuisa! Solis'n voi helposti iskeä nykykunnossaan raskastekoisempien ruokien kumppaniksi, mutta ikääntyneempien viinien fanit voivat huoletta jättää viinin kellariin useammaksi vuodeksi keräämään lisää syvyyttä.

Lyhyesti: Arvostetun luomuviinitalon 10 vuoden ikään ehtinyt perustason Cahors, joka on edelleen hämmentävän nuori ja tiukkarakenteinen esitys.

Arvio: Erittäin hyvä – mukavan rehti, maukas ja hillityn maanläheinen esitys Malbecista. Ei turhaa tammea tai ylikypsää hedelmää, vaan rakennetta ja puhdasta, tumman marjavoittoista hedelmäisyyttä.

Hinnan (14,89e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Hinnan (8,80e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Haute-Serre Albesco Chardonnay 2011

Haute-Serre Albesco Chardonnay 2011

• Valmistaja: Château de Haute-Serre
• Tyyppi: Valkoviini, IGT Côtes du Lot
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Garonne, Cahors
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 17,00e (Syyskuu 2015, Château de Haute-Serre)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vins dandurand

Lounais-Ranskassa sijaitseva Cahors on ollut historiallisesti tunnettu "mustista viineistään" – Côtista (eli Malbecista) valmistetuista tuhdeista, tanniinisista ja konsentroituneista punaviineistä. Edelleen näihin päiviin saakka Cahors on ennen kaikkea punaviinialuetta ja ajatus Cahorsin valkoviinistä kuulostaa käsittämättömältä.

Noh, pidimme tässä hiljattain kellarintyhjennystalkoot, jonne jokainen osanottaja sai tuoda sokkopullon kellaristaan. Kierroksen aloitti Wine and Finland -blogia pitävä Deniz, joka höynäytti meitä varsin onnistuneesti tällä viinillä – kenellekään ei tullut mieleenkään veikata lasista löytyvää viiniä nimittäin Cahorsiksi!

Viinin tuottanut viinitalo Château de Haute-Serre sai alkunsa 1970-luvun alussa kun viinintuottajaksi halunnut Georges Vigouroux löysi tämän vanhan, viinejä tuottaneen linnan, joka oli jäänyt hylätyksi 1800-luvun lopulla, viinikirvan riehuessa Ranskassa pahimmillaan. Hän raivasi umpeenkasvaneet viinitarhat auki ja istutti niille 160,000 uutta köynnöstä; talon ensimmäinen vuosikerta tuotettiin vuonna 1976, kun köynnökset alkoivat kantaa hedelmää. Georges Vigouroux pyöritti itseopiskelleena viinintekijänä taloa puolitoista vuosikymmentä, kunnes hänen enologiopintonsa suorittanut poikansa, Bertrand-Gabriel, siirtyi talon viinintekijäksi.

Tästä valkoviinistä ei löydy juuri minkäänlaisia speksejä – mitä nyt viinin mainitaan käyneen ja kypsyneen tammitynnyrissä. Viinin nimi, albesco, tulee ymmärtääkseni oksitaanin kielestä ja se tarkoittaa "muutun valkoiseksi".

Viinillä on kellertävään taittuva vaaleanvihreä väri.

Tuoksu on hurmaava ja äärimmäisen tasapainoinen yhdistelmä hedelmää ja tyylikkään tammitynnyrikypsytyksen tuomia piirteitä. Nokkapuolelta voi erottaa keltaista omenaa, valkoista persikkaa, kermaa, savua, kevyttä pähkinäisyyttä, hillittyä oksidatiivisuutta ja ujoa vaniljaa. Varsinaista tammisuutta tuoksusta ei kuitenkaan löydy lainkaan – mistä osoituksena mm. se, että eräs seurueemme äärimmäisen tammiyliherkkä oenofiili vaikutti olevan viinin tuoksuun varsin tyytyväinen.

Viinillä on tuhti, mutta silti raikas yleisolemus. Runsaassa, vivahteikkaassa ja kypsänpuoleisessa maussa tuntuu kermaisuutta, makeaa sitrushedelmää, märän kivistä mineraalisuutta, hentoa ananasta ja aavistus makeaa puuta. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeänpuoleinen, mutta kohtalaisen tuntuva hapokkuus pitää kokonaisuuden hyvin balanssissa.

Kompleksinen ja maukas jälkimaku jatkaa luontevasti siitä mihin keskimaku jää. Suuhun jää kermainen, samettisen hienostunut ja kevyen mausteinen jälkivaikutelma, jossa häilyy myös kevyttä bitteristä mineraalisuutta, hentoa savua, hillittyä makeaa puuta ja aavistus kypsää sitrusta.

Tämä Cahorsin Chardonnay oli kyllä varsinainen nappiosuma, joka tuntui vievän koko porukalta kielen mennessään: vaikka viini oli selkeästi tammitynnyrin sisäpuolta nähnyt, olivat puun omat aromit niin hentoja taustatekijöitä, ettei nämä häirinneet missään vaiheessa. Kokonaisuutta hallitsi niin ihastuttava yhdistelmä kypsää hedelmää ja pähkinäisyyden ja kermaisuuden tuomaa eleganssia, että lopputulos oli vallan vastaansanomaton. Mikään tyypillinen tammipommi-Chardonnay tämä ei siis ole – sokkona arvaillessa Chardonnay mainittiin melko nopeasti, mutta ei mitenkään varmasti, ja veikkauksia viinin alkuperästä ja lajikkeesta tuli loppujen lopuksi laidasta laitaan.

Nykykunnossa Albesco Chardonnay on varsin mainio parivaljakko runsaammille ja hienostuneemmille ruokalajeille, joissa voi tavata mm. rasvaa, kermaa tai kevyen mausteista paistopintaa, mutta viini toimii myös mainiosti sellaisenaan hedonistisena siemailuvalkoviininä. Jos suunnittelee hankkivansa viinin ensisijaisesti fiilistelykäyttöön, voin lämpimästi suositella antamaan viinille vielä muutaman ekstravuoden kellarissa. Viinissä on jo vähän tertiäärisyyttä aromipuolella, mutta aineksia riittää vielä hyvin pidempäänkin odotteluun.

Lyhyesti: Tyylillä ja hyvällä maulla tehty kompleksinen, tasapainoinen, runsas ja hädin tuskin lainkaan tamminen Cahorsin Chardonnay.

Arvio: Tyylikäs – ideaalimaailmassani kaikkien tynnyrikypsytettyjen Chardonnay-viinien tammisuus olisi tämän viinin luokkaa. Viinistä on päivänselvää, että se on tynnyrissä kypsynyt, mutta puisevaa tammea joutuu toden teolla etsimään kompleksisen aromimaailman seasta. Tyyliä, sitä tästä viinistä löytyy.

Hinnan (17,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Clos Siguier Cahors 2010

Clos Siguier Cahors 2010

• Valmistaja: Clos Siguier
• Tyyppi: Punaviini, AOC Cahors
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Garonne, Cahors
• Rypäleet: Malbec (95%), Tannat (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 8,90e (Syyskuu 2014, Vins Chez Nous)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: charleston wine and spirits

Viime tammikuussa istuimme pienellä viinimestarikoulutettavien porukalla kellareilla Helsingissä ja sokotimme toisiamme erilaisilla viineillä. Oma sokkoni oli tämä Vins Chez Nous -nettimyymälästä tilattu naturaali-Cahors.

Cahors on yleensä tunnettu äärimmäisen syvän punamustista, konsentroituneista, paljon ikää vaativista ja rustiikkisen tanniineista viineistään, jotka historiallisesti ovat tunnettu nimellä "mustat viinit" ja jotka ovat nauttineet suurtakin arvostusta – ennen kuin naapurissa sijaitsevan Bordeaux'n viinien maine jätti alueen varjoonsa. Nyt arvosteltavan viinin tuottaneesta Clos Siguier -viinitalosta on melko vähän tietoa; talon taustalla häärii Gilles Bley, viinintekijä jo 4. sukupolvessa, jonka tavoitteena on tuottaa uudenlaisia Cahorsin viinejä – sellaisia, joissa aistii alueen ja sen rypälelajikkeen, Côtin (eli Malbecin) tyypillisyyden, mutta joka ei olisi samalla tavalla massiivista, rustiikkista ja konsentroitunutta, mistä Cahors yleensä tunnetaan. Clos Siguier -viinitalo käsittää n. 15 ha viljelyksiä, joita Bley viljelee luonnonmukaisin menetelmin.

Tämä Cahors on valmistettu 60-vuotiaiden köynnösten hedelmistä; valtaosaa rypälesekoituksesta näyttelee Côt, mutta pieni sivuosa on annettu yhtä lailla paikalliselle Tannat-lajikkeelle. Käyminen on tapahtunut rypäleiden omilla villihiivoilla, mitä on seurannut 5-6 viikkoa kestävä maseraatio. Tynnyrikypsytyksen kestoa ei ole kerrottu, mutta Bley antaa ymmärtää käyttävänsä vanhoja, neutraleja tynnyreitä. Pullotuksen yhteydessä viiniin on lisätty äärimmäisen pieni sulfiittilisäys, n. 20 mg/l.

Viinin väri on hyvin paksu, hennosti purppuraan taittuva mustanpunainen, josta valolla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä läpi.

Aivan aluksi viini on ilmiselvästi hyvin reduktiivinen, eli viinin tuoksu on tunkkainen ja sitä hallitsee lähinnä ruutimaiset ja poltettua tulitikkua muistuttavat piirteet. Pikku hiljaa viinin tuoksu rupeaa kuitenkin avautumaan ja parin kymmenen minuutin hengittelyn jälkeen hedelmä on saanut voiton. Lasista kohoaa tuoretta sinervää ja violettia marjaisuutta, hapahkoa luumua ja kevyttä pippuria. Taustalla häilyy hentoa, rustiikkista lantaisuutta ja aavistuksen verran savua, mikä toki saattaa olla jäänteitä viinin ensituoksusta.

Kuiva, melko tiivis maku toistaa uskollisesti tuoksun puhdaspiirteisimmät sävyt: kielellä pyörii puhdaspiirteistä, tummanpuhuvaa marjaisuutta, kuten karhunvatukkaa, kuivakkaa kirsikkaa ja mustaherukkaa, yrttiä, mustapippurivetoista mausteisuutta ja kevyttä karvautta. Täyteläistä kokonaisuutta sävyttävät jauhoiset ja melko kevyesti puraisevat tanniinit sekä eloisa, Malbeciksi mukavan pirteä, hennosti karpaloinen hapokkuus.

Pitkä, kuiva jälkimaku jatkaa uskollisesti tuoksun ja maun viitoittamalla linjalla: suuhun jää puhdas, violetin marjaisuuden, hillityn maamaisuuden ja kevyesti karvaan mausteisuuden sävyttämä aromikas ja hurmaava jälkivaikutelma.

Näin pähkinänkuoressa voin helposti todeta Clos Siguierin onnistuneen tekemään upeasti meikäläisen suuhun sopivan Cahorsin! Viinissä on selkeästi Malbecin tummaa marjaisuutta, kohtalaisesti tarraavaa tanniinisuutta ja ennen kaikkea pikimustaa väriä, mutta ilman monille Cahorseille tyypillistä, liioiteltua konsentraatiota ja hallitsevaa tammisuutta. Monissa arvosteluissa Clos Siguierin perinteistä hedelmävetoisempi tyyli on yhdistetty argentiinalaisiin Malbeceihin, mutta omasta kokemuksestani juuri argentiinalaiset Malbecit kärsivät hedelmää peittävästä tammisuudesta ja niiden aromimaailma aivan liian helposti taittuu ylikypsään, jopa hilloisen makeaan tummaan hedelmään, kun tässä viinissä pysytään hyvin viileissä, hillityissä ja puhdaspiirteisen marjaisissa tunnelmissa. Ei, tämä ei ole lähempänä argentiinalaisia kuin cahors'laisia Malbeceja – tämä on vain perinteisestä poikkeavaan tyyliin tehty Cahors.

Koska Clos Siguier Cahors ei edusta sitä perinteistä, äärimmäisen tiukkaa ja konsentroitunutta Cahorsin tyyliä, tämä ei missään nimessä vaadi pitkää kellarointia. Tässä viinissä on kyllä tanniinien puruvoimaa, mutta kokonaisuus on oikein hyvin lähestyttävässä kunnossa nyt – jopa sellaisenaan hörpittäväksi, kuten sokkomaistelussa totesimme. Viinin voi kyllä kuvitella hyvin kypsyvän ja kehittyvän vielä joitain vuosia, mutta suosittelisin nauttimaan viinin 10 vuoden sisällä vuosikerrasta, lyhyehkön dekantoinnin tuoman hengittelyn kanssa.

Lyhyesti: "Kepeähköä" päätä edustava freesi, erittäin puhdaspiirteinen, eloisa ja maukas natural-Cahors.

Arvio: Erinomainen – upea, maukas yhdistelmä eloisaa, freesiä marjaisuutta ja sopivan tuhdin täyteläistä, maltillisen tanniinista bodya. Todella mallikas Malbec, joka yhdistelee vaivattomasti lajiketyypillisyyttä ja korkean dokabiliteetin tasapainoisuutta.

Hinnan (8,90e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Château Haut-Monplaisir 2009

Château Haut-Monplaisir 2009

• Valmistaja: Château Haut-Monplaisir
• Tyyppi: Punaviini, AOC Cahors
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Garonne, Cahors
• Rypäleet: Malbec (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 12,90e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 14,09e (Helmikuu 2014, Alko)

Malbec, vanha Bordeaux'n rypäle, on kokenut melkoisen maanpaon Ranskassa – ennen tämä suuressa osassa Länsi- ja Lounais-Ranskaa viljelty lajike on tätä nykyä yhdistettävissä lähinnä Argentiinaan, missä rypäleellä on 150-historia ja se tunnetaankin kansainvälisesti maan epävirallisena "kansallisrypäleenä" (valkoisen Torrontésin ohella.) Ranskassa sen sijaan Malbecia löytyy tänä päivänä lähinnä muutamista osista Lounais-Ranskaa; tällä alueella sijaitseva Cahors tunnetaan ylivoimaisesti merkittävimpänä Ranskan Malbec-alueena. Cahors'n punaviineissä appellaatiosäädökset määräävät viinin vähintään 70% Malbecista valmistetuksi, mutta tätä nykyä monet alueen viinit ovat 100% Malbeceja.

Alkon ainoa perusvalikoimasta löytyvä Cahors on vajaan 15 euron hintaan irtoava Château Haut-Monplaisir -punaviini on Fournién pariskunnan ylläpitämän, varsin nuoren viinitalo Château Haut-Monplaisir'n valmistama, suodattamaton ja kirkastamaton 100% Malbec. Tämä viini kaivettiin viime huhtikuussa kotikutoisesta viinikellaristani esiin pienen porukan illanistujaisiamme varten.

Väriltään viini on hyvin tumma, hennosti purppuraan taittuvan mustanpunainen, läpinäkymättömän tiivis ja myös hyvin paksu; lasia pyöritellessä viskositeettiä löytyy selvästi. Lisäksi näin tumma ja paksu viini näyttää värjäävän hampaat hetkessä purppuraisiksi.

Tuoksu on hyvin runsas ja erittäin kypsän tumman marjainen: varsin ihastuttava sekoitus karhunvatukkaa, kirsikkaa, mustikkaa, vadelmaa ja mustaherukkaa. Seasta löytyy myös lakritsia, suklaista tammea, maamaisuutta, aromaattisia yrttejä ja miellyttävää luonteikkuutta tuovaa nahkaisuutta sekä kevyttä maatalon funkahtavaa meininkiä. Alkoholi (14%) puskee hieman läpi makeana apteekkieetterisyytenä.

Viinin maku on hyvin tiivis, täyteläinen ja täynnä kypsänmakeaa, tummaa hedelmää. Rakenteesta huolehtivat enemmän varsin runsaat ja pölyiset, muttei erityisen kireät tanniinit kuin hieman taka-alalle jättäytyvät hapot. Aromipuolelta löytyy paljon tuoksun elementtejä; kypsiä, tummia ja mehukkaita metsämarjoja, lakritsia ja humuksista maamaisuutta, sekä kevyttä luumua ja hillittyä, aromaattista yrttisyyttä. Maun perusteella uutta tammea on käytetty viinissä jonkin verran, mutta se ei aromeiltaan nouse missään vaiheessa erityisen hallitsevaksi, vaan pysyttelee sopivasti taustalla.

Jälkimaku mehevää keskimakua kuivempi ja hieman tiukempi, nahkainen, kevyen savuinen, karvaan yrttinen ja sopivan tanniininen. Tammi tulee jälkimaussa enemmän esiin ja erityisesti vaniljainen aromikkuus korostuu suun takaosissa ja nenässä.

Kokonaisuudessa on varsin runsaasti konsentraatiota, mitä myös suodattamattomuus korostaa, mutta viinissä on myös reilusti mielenkiintoa. Haut-Monplaisir vaikuttaa yleisesti siltä, että perinteinen Bordeaux'n viinitalo yrittäisi tehdä argentiinalaisen Malbecin: viinissä on siis argentiinalais-Malbecien uutoksisuutta ja uutta tammea, mutta viinissä on myös ranskalaisten viinien ryhtiä, rehellistä maalaisuutta ja rotevaakin tanniinisuutta. Kokonaisuutena viini on vielä varsin nuorekas, mutta tästä huolimatta se toimi mainiosti ihan sellaisenaan hämärässä kevätillassa, kunhan vain muisti huuhdella vedellä liikoja tanniineja suusta; voin kuitenkin kuvitella viinin niin kehittyvän helposti vielä useampia vuosia kellarissa – sekä viinin ryhdikäs runko että tuntuva hedelmäisyys lupaavat varsin suurta potentiaalia. Viini on myös varmasti tuhdin tanniinisuutensa vuoksi loistokumppani tuhdeille, juustoisille ruoille tai muhkeille pihveille. Lisäpisteita siitä, että viini oli varsin ilmaisuvoimainen heti korkatessa ja se avautui karahvissa varsin nopeasti täyteen kukoistukseen – nappivalinta "hetken viiniksi."

Tämä kyseinen arvosteltu viini oli kuumaa ja ainakin Bordeaux'n puolesta kehuttua vuosikertaa 2009; sen sijaan tätä nykyä Alkosta löytyy viinin vuosikertaa 2010, joka on ainakin Bordeaux'n puolella osoittautunut 2009:n tasoiseksi, ellei peräti paremmaksi, mutta samalla selvästi rotevampia ja paljon pidempään kypsytystä kaipaavia viinejä tuottavaksi. Suosittelen siis suhtautumaan nykyiseen Haut-Monplaisiriin pienellä varovaisuudella – viiniä kannattaa kypsytellä useampia vuosia ennen korkkaamista tai vähintään antaa sen hengitellä karahvissa vähintään tunnin pari ja pistää se tuhdin ruoan kumppaniksi.

Lyhyesti: Runsas, roteva ja kypsän hedelmäinen Ranskan Malbec, jonka tasapainoista ja maalaishenkistä aromimaailmaa hallitsevat tumman marjaiset ja funkahtavan talliset vivahteet. Miellyttävä ja persoonallinen ranskalaispunaviini kohtuullisella hinnalla – argentiinalais-Malbecien ystäville ehdottomasti testaamisen arvoinen tapaus.

Arvio: Erittäin hyvä – Kuin Bordeaux sopivalla twistillä: kuka kaipaa usean kympin bordoolaisia, kun alle 15 eurolla saa jo varsin mielenkiintoista, samanhenkistä ja tasapainoista ranskalaisviiniä, joka kestää niin monen vuoden kypsytyksen kuin tuhdit ateriatkin?

Hinnan (14,09e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Rigal The Original Malbec 2011

Rigal The Original Malbec 2011

• Valmistaja: Rigal, Advini
• Tyyppi: Punaviini, IGP / Vin de Pays du Lot
• Maa: Ranska
• Alue: Sud-Ouest, Garonne, Cahors
• Rypäleet: Malbec (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 5-10e (Syyskuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: advini

Alunperin Malbec oli melko suosittu lajike siellä täällä ympäri Ranskaa, mutta viimeisen 50 vuoden aikana rypäleen suosio on laskenut lähes olemattomaksi kaikkialla muualla paitsi Lounais-Ranskan viinialueilla; sen sijaan Argentiina on tätä nykyä "ominut" Malbecin itselleen ja nykyisin Malbecia pidetään jopa maan "kansallisrypäleenä." Argentiinan viinien suosion myötä myös kiinnostus ranskalaisiin Malbeceihin on palannut ja erityisesti Lounais-Ranskassa valmistetaan paljon Malbec-vetoisia viinejä.

Yksi tällainen viini on entisen Jeanjeanin, nykyisen Advini-yhtymän tuottama, uuden maailman hengessä nimetty (pelkän tuottajan sijaan selvä brändinimike sekä käytetty rypälelajike) The Original Malbec. Esittelijä selitti viinin olevan Cahorsista peräisin, mutta luokiteltu IGP-appellaation alle, koska AOC Cahors ei salli 100% Malbec-viinejä – mikä mielestäni kuulosti melko oudolta, sillä ymmärtääkseni Cahors'n viinialueella Malbecille on määritelty minimiraja, ei maksimirajaa... Todennäköisesti siis viini ei täytä muita AOC-appellaation minimimääräyksiä, tai rypäleet tulevat laajemmalta alueelta kuin pelkästään Cahors'sta.

Väriltään viini on melko läpikuultavan sinipunainen. Tuoksu on hieman viileän ja hillityn oloinen, mutta hedelmältään melko mehevä, tumma, musteinen ja kevyesti lihaisa.

Maku on pippurinen, makeahko ilman varsinaista hilloista ylikypsyyttä, musteinen, kuivan mausteinen, mustikkainen ja tuoreen luumuinen. Suutuntuma on melko pehmeä ilman varsinaista lihavuutta – hapokkuutta on kuitenkin jonkin verran että paketti pysyy kasassa, vaikkei viini erityisen ryhdikäs tai napakka olekaan. Kokonaisuus on ihan harmoninen ja balanssissa, vaikkakin melko helppo. Rypäleestä huolimatta varsinaista tanniinista puraisua ei pääse löytymään, vaikkakin pitkään viiniä suussa pyöritellessä kevyttä ikenien kuivumista rupeaakin huomaamaan.

Jälkimaku on leivontamausteinen, tumman hedelmäinen, keskipitkä ja alkoholista kevyesti lämpöinen.

Kokonaisuutena The Original Malbec on käytettyyn rypälelajikkeeseen nähden yllättävän lempeä ja tyylillisesti melko uuden maailman hengessä valmistettu – makean hedelmäinen ja helppo. Tiukkaa ja tyylikkään ronskia Malbecia odottaville tämä viini on melko vaisu esitys, mutta alle kympin mehukkaista ja mutkattomista argentiinalais-Malbeceista pitäville tämä ranskalaisversio toiminee varmasti – viini on kuitenkin ihan tasapainoinen ja hyvin tehty, minkä lisäksi se tulee huomattavasti lähempää kuin argentiinalaisviinit.

Sääli vain, että viini on tyylillisesti melko yhdentekevästi uutta maailmaa edustava, sen sijaan että olisi persoonallinen ja alueelle uskollinen. Viini onkin todennäköisesti enemmänkin yritys tunkea argentiinalaisten dominoimille Malbec-markkinoille kuin varsinaisesti edustaa Lounais-Ranskan viinituotantoa.

Lyhyesti: Melko helppo ja tasapainoinen ranskalainen Malbec, joka on kuitenkin tyylillisesti lähempänä Argentiinaa ja Chileä kuin Ranskaa. Mutkaton, yleiskäyttöinen perusviini.

Arvio: OK – heh juum, melko perusviini. Ei sytytä sen enempää kuin hyvä perus-Malbec Argentiinasta. Ei mitenkään huono tapaus, mutta melkoisen yllätyksetön.

Hinnan (5-7e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Hinnan (8-10e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.