Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


12.6.14

Léclapart L'Amateur Blanc de Blancs 1er Cru 2010

Léclapart L'Amateur Blanc de Blancs Premier Cru 2010
  • Valmistaja: David Léclapart
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne, Montagne de Reims, Trépail
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 55,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


No niin, takaisin Cuvée Champagne Clubin pientuottajamaistelun arvioihin! Tästä sitten lähteekin loppurutistuksenomaisesti melkoista tykittelyä, sillä maistelun kovimmat nimet oli ymmärrettävästi säätelty viimeiseksi!

Viimeisten viinien satsin aloittaa pientuottaja David Léclapart'n Premier Cru -tasoinen Blanc de Blancs, L'Amateur. Léclapart asettuu todella pienen skaalan artesaanituottajien joukkoon, sillä hänen vuosituotantonsa huitelee n. 15,000 pullon tuntumassa, mikä on mikroskooppisen pieni verrattuna Champagnen suuriin tuottajiin, jotka tuovat markkinoille vuosittain pulloja useista sadoista tuhansista kymmeniin miljooniin. Léclapart viljelee erityisesti punaisista rypäleistä kuuluisalla Montagne de Reimsin alueella, mutta hänen omista tarhoistaan valtaosa on Chardonnayta, joten merkittävä osa Léclapart'n tuotannosta on siten Blanc de Blancsia. Léclapart on viljellyt tarhojaan biodynaamisin periaattein vuodesta 1998, jolloin hän on toimintansa aloittanut, ja pienestä tuotantomäärästä johtuen hän ei käytä ollenkaan reserve-viinejä, vaan kaikki viinit ovat vuosikertatavaraa – näin ollen hänen tuotannossaan vuosikertavaihtelu myös tulee hienosti esiin! Vuosikertoja Léclapart ei suoraan merkitse pulloon, mutta sen voi tarkastaa pullon takaetiketin LV-merkinnällä.

L'Amateur kääntyy suomeksi "Amatööri", mutta tämän viinin tapauksessa pitää tarkastella viinin kirjaimellista käännöstä, joka tarkoittaa "Rakastajaa" – henkilöä, joka ei ole pelkkä harrastaja, vaan joku, joka suhtautuu asiaan innostuksella, hartaudella ja perinpohjaisuudella. Tästä sana "amatööri" alunperin juontuu ja sellaisena se onkin mitä sopivin nimi tällaiselle viinille. L'Amateur on merkinnältään LV10, eli puhtaasti vuosikerran 2010 Chardonnay, eikä se ole pullotusvaiheessa saanut grammaakaan jäännössokeria. Toisin kuin talon kaksi muuta Blanc de Blancsia, l'Artiste (50% tammea) ja l'Apôtre (100% tammea), l'Amateur on käytetty ja kypsytetty vain terästankeissa.

Väriltään viini on melko neutraalinpuoleinen, lähinnä kevyesti vihertävään taittuva.

Tuoksu on melko mehevänpuoleisen omenainen hedelmältään, mutta komppipuolella löytyy myös kevyttä mausteisuutta, hillittyä mineraalia ja hentoa hiivan paahdetta. Kokonaisuus tuntuu aavistuksen verran reduktiivisella tavalla tunkkaiselta, mutta viini tuntuu tuulettuvan lasissa jatkuvasti ja kokonaisuudesta tulee varsin ketterästi mukavan raikas.

Makupuolella on ilmiselvää, että viini on tyyliltään nolladosage, sen verran kirpeä ja intensiivinen kieltä tervehtivä yleisilme on – viinistä ei löydy piiruakaan armoa antavaa jäännössokeria. Viini on kokonaisuudessaan ylettömän puhdaspiirteinen, napakka ja freesi – mikä on lähes itsestäänselvyys viinityylissä, jossa virheitä ei voida peitellä lisäämällä viiniin virheitä peittävää makeutta. Hyvin kuivassa ja erittäin intensiivisessä makumaailmassa tuntuu paljon vihertäviä sävyjä, kuten omenankuorisuutta ja kevyttä yrttisyyttä, greippistä sitruksisuutta ja voimakasta mineraalia. Hapokkuus olisi runsaamman dosagenkin kanssa varsin tuntuvaa, mutta nyt, ilman yhtään sokeria, viini tuntuu ylettömän rakenteikkaalta. Mousse on hyvin kuohkea suuhun saapuessaan, mutta tämän jälkeen se myös pysyy varsin rapsakkana ja kestävänä.

Viini jatkaa uskollisesti keskimaun viitoittamalla linjalla jättäen jälkimaussa kielelle yrttisiä, kivisen mineraalisia ja greippisen sitruksia vivahteita, hentoa savuisuutta ja häivähdyksen palanutta kumia. Viinistä jäävä jälkimaku on erittäin raikas, intensiivinen, puhdaspiirteinen ja pitkähkö.

L'Amateur on varsinainen oppikirjaesimerkki laadukkaasta Brut Nature Blanc de Blancsista: viini on erittäin puhdaspiirteinen, elegantti ja rakenteikas, mutta näin nuorena paikoin liiankin kireän tuntuinen ja jopa raa'ahko – olin viinin paikoin armottomastakin mutta vettä runsaasti kielellenostattavasta tyylistä varsin mehuissani, mutta itse kyllä suuntaisin viinin ensisijaisesti kellariin rauhoittumaan, mieluiten pitkäksikin aikaa. Viini on kyllä varsin korkkaamisen arvoinen jo nyt, mutta melkeinpä ainoastaan sellaisen ruoan kanssa, joka saisi taitettua sen rapsakkaa rakennetta hieman lempeämpään suuntaan. Laadukkaaseen Blanc de Blancs -tyyliin viini on kyllä kepeä ja hienostunut, joten aivan kaikista runsaimmille mauille Amatööriä ei kannata tarjota, mutta muuten viini ei varmasti hirveästi kavahda mitä sen eteen latoo. Itse ainakin haluaisin kokeilla minkälainen kombo olisi pistää tämä vinkku sushipöytään!

Lyhyesti: Kepeä, mutta todella puhdaspiirteinen, intensiivinen, freesi ja tiukka Blanc de Blancs, josta kaikki ylimääräinen on karsittu pois jäännössokerista alkaen. Takuuvarmaa kellarikamaa, mutta suoriutuu myös erinomaisesti ruokpöydässä. Sen sijaan sellaisenaan nauttimiseen suosittelen ainoastaan niille paatuneimmille mineraaliniiloille, jotka eivät tiukkojakaan happohyökkäyksiäkään kavahda.

Arvio: Tyylikäs – vaikka Côte de Blancsia pidetään parhaita Blanc de Blancs -viinejä tuottavana alueena, onnistuu Léclapart osoittamaan pohjoisemman Montagne de Reimsin alueen pärjäävän oikeissa käsissä vähintään yhtä hyvin kyseisen viinityylin parissa!

Hinnan (55,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti