Sapience Premier Cru Extra Brut 2006

Sapience Premier Cru Extra Brut 2006

• Valmistaja: Marguet Père & Fils
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne
• Rypäleet: Pinot Meunier (67%), Chardonnay (33%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 185,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: klwines

Cuvée Champagne Clubin pientuottajamaistelun loppuhuipennus oli itseoikeutetusti Benoît Marguet'n kehittelemä Sapience – "maailman ensimmäinen pientuottaja-prestige cuvée" ja samoin myös maailman ensimmäinen täysin luonnonmukaisesti viljellyistä rypäleistä valmistettu prestige cuvée.

Prestige cuvée on shamppanjatyyli, jonka järkevyydestä voidaan olla montaa mieltä. Aivan kuin shamppikset eivät olisi valmiiksi jo erittäin reippaalla kädellä hinnoiteltuja (maailmassa ei ole kovinkaan montaa viinityyliä, joiden perustuotteet maksavat vähintään toista kymppiä ja mediaanihinta asettuu jo useisiin kymppeihin), prestige cuvéet ovat sitten viinejä, joista tehdään vielä parempia kuin mistään perusshamppanjoista ja pistetään moninkertainen hintalappu päälle, ettei viinin korkea laatu varmasti jäisi keneltäkään huomaamatta. Tästä syystä prestige cuvéet ovat poikkeuksetta kyllä erittäin tasokkaita tapauksia, mutta varsin harvoin ne onnistuvat oikeasti tarjoamaan rahoille vastinetta.

Marguet pyrkii parhaansa mukaan tuomaan markkinoille viinin, jota voisi hyvällä omallatunnolla kutsua tittelillä "prestige cuvée" – jos kunnon prestige cuvéen kuuluu olla vain parhaina vuosikertoina hyvin rajoitetusti valmistettua tavaraa, voidaanko maailman ehkä tunnetuinta prestiisishamppista, Dom Perignonia, pitää sellaisena, jos sitä valmistetaan joka vuosi useampi miljoonaa pulloa? Sapiencea taas valmistetaan vain hyvinä vuosikertoina ja vain häviävän pieni määrä – esimerkiksi tätä vuosikertaa 2006 on valmistettu vain 2,500 pulloa. Vaikka viini kulkeekin Marguet’n nimellä, ei viiniin ole käytetty hänen tarhojensa rypäleitä, vaan viini onkin usean Champagnen luomu- ja biodyny-ikonin tiimityön taidonnäyte! Chardonnayn viiniin on tuottanut upeista, biodynaamisesti tuotetuista nolladosage-shamppiksistaan kuuluisa David Léclapart, kun taas Pinot Meunierin on tuottanut Champagnen luomuviljelyn legenda, Georges Laval. Lisäksi viinin tulevissa vuosikerroissa tullaan käyttämään pari vuosikymmentä luomuna ja useita vuosia biodynaamisesti viljelevältä Benoît Lahayelta Pinot Noiria. Kaikki rypäleet tulevat vähintään Premier Cru -tasoisilta tarhoilta. Biodynaamisuudesta perin pohjin innostunut Benoît Marguet ja Duval-Leroyn viinintekijänä tunnettu Hervé Jestin valmistavat viinin, jonka myös annetaan kypsyä viinitalo Marguet’n kellareissa – aluksi puolisen vuotta neutraaleissa barrique-tynnyreissä ja sen jälkeen n. 5 vuotta pullossa hiivasakan kanssa. Viini on uudelleenkorkitettu syyskuussa 2012, jolloin se on saanut äärimmäisen maltillisen, vain n. 3 g/l dosagen.

Viinin hieman runsaampi ikä näkyy sen keskisyväksi käyvässä kellertävässä värissä.

Vaikka viini on prestiisishamppikseksi verrattain nuori, on sillä jo nyt erittäin ihastuttava, vivahteikas tuoksu. Nokkapuolelta voi aistia mm. hennon hunajaista mehiläisvahaisuutta ja hunajakaurakeksejä, maamaisia piirteitä, sitrusmarmeladia ja hyvin kevyttä ja hienostunutta tammisuutta. Tuoksun hedelmäosastolta löytyy melko runsaasti omenaisuutta, joka taittuu niin luonteikkaaseen siiderisyyteen kuin eleganttiin omenankukkaisuuteen. Yleisilme on jättänyt sen nuorekkaimman habituksen taakseen ja siirtynyt jo aavistuksen verran kehittyneeseen meininkiin.

Maku ei petä hurmaavan tuoksun jälkeen, vaan viini on suussa runsas, intensiivinen ja vivahteikas. Viinin makumaailma on selkeästi todella kuiva, muttei missään nimessä kireä tai äärettömän rutikuiva, kiitos viinin kypsänä tuntuvan runsaan hedelmäisyyden. Kielellä tuntuu nyansseja mausteisuudesta, hunajaisuudesta, mehevästä omenaisuudesta, hennosta tammisuudesta ja hienostuneesta, merellisestä mineraalista. Viini on varsin isokokoinen, muttei mitenkään robustin tai kömpelön tuntuinen. Viinin mousse kuohahtaa suussa aluksi erittäin innokkaasti, mutta pian se asettuu hyvin pienikokoiseksi, rauhalliseksi ja melko pitkäkestoiseksi poreiluksi.

Lopuksi viini jättää suuhun todella pitkän ja hurmaavan kompleksisen jälkimaun, jossa viinin erittäin pitkä sakkakypsytys pääsee vasta kunnolla oikeuksiinsa – kielelle jää viipyilemään briossisia, hiivaleipäisiä, makean pullataikinaisia ja kevyen pähkinäisiä vivahteita. Niiden ohella tuntuu myös freesiä, hennon greippiseen taittuvaa sitruksisuutta, merellistä mineraalia ja kevyttä mausteisuutta.

Marguet kumppaneineen on kyllä onnistunut loihtimaan todella vaikuttavan, uskomattoman monisyisen ja äärettömän hurmaavan huippukuohuvan, joka ei kalpene lainkaan maailmankuulujen prestiisishamppanjoiden rinnalla. Viini on sekä suurikokoinen ja rakenteikas että hienostunut ja monisyinen; sen runsaus asettuu tasapainoon viinin rakenteen kanssa mitä vaivattomimmalla tavalla ja kokonaisuus ei kohtalaisesta massiivisuudestaan tunnu mitenkään liioittelevalta.

Mutta miten sitten tuo viinin hinta? Kuten prestiisishamppanjoiden kanssa yleensäkin, eli mielestäni myöskään Sapience ole oikeasti ihan hintansa väärti – ainakaan vielä. Viini on hentoisesta kehittyneisyydestään huolimatta aivan liian nuorekas ja primäärinen vastatakseen meikäläisen käsitystä parin satkun kuplivasta. Tälle kyllä voi tehdä jotain ihan itse, nimittäin viinillä on varsin paljon potentiaalia pidempäänkin kellarointiin. Itse kyllä lähtisin korkkaamaan viiniä vasta sitten, kun siltä voi odottaa jo selkeästi kehittyneempää aromikkuutta – toisin sanoen siinä noin +15 vuoden iässä.

Alun perin viini hinnoiteltiin prestige cuvée luokan alapäähän, eli siihen satasen korville, mutta viinin mikroskooppinen saatavuus ja sen äärimmäisen korkean laadun tuoma, kulovalkean lailla kiirinyt maine on nostanut tehokkaasti viinin kysyntää – ja sitä myöten myös hintaa. Sapiencea näkee helposti yli 200 euron hintaan nettikaupoissa, joten Cuvée Champagne Clubin 185 euron hinta on viinin yleiseen hintatasoon nähden ihan kohtuullisissa lukemissa.

Lyhyesti: Sekä maailman ensimmäinen pientuottajien prestige cuvée että maailman ensimmäinen luomu-/biodynaaminen prestige cuvée. Todella vaikuttava, hieman kehittynyt, melko suurikokoinen ja erittäin moniulotteinen huippushamppis, joka pärjää vaivattomasti maailman kuuluisimmille huippukuohuville.

Arvio: Täydellinen – Sapience on kyllä vaikuttavaa tavaraa, mutta itse suhtaudun vieläkin skeptisesti siihen, että onko järkevää maksaa paria satalappusta näin nuoresta viinistä; asia rupeaisi kyllä olemaan toinen, jos kyseessä olisi pari vuosikymmentä vanhempi tuotos! Mutta jos viinin hinta ei ole este ja prestige cuvéet ovat lähellä sydäntä, on Sapience ehdottomasti mitä kannattavin sijoituskohde!

Hinnan (185,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Léclapart L'Astre Blanc de Noirs 1er Cru 2010

Léclapart L'Astre Blanc de Noirs Premier Cru 2010

• Valmistaja: David Léclapart
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Montagne de Reims, Trépail
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 125,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Cuvée Champagne Clubin pientuottajamaistelun loppukiri jatkuu, vain muutama viini jäljellä! Yksi tastingin viimeisimpiä viinejä oli edellisen L'Amateur-viinin tuottaneen David Léclapart'n Blanc de Noirs, L'Astre.

Alusta asti tarhojaan biodynaamisesti viljelleen Léclapart'n tuotannosta valtaosa on Chardonnayta, josta hän valmistaa zéro dosage Blanc de Blancseja. Häneltä kuitenkin löytyy myös pieniä määriä Pinot Noiria (n. 10% omistetusta pinta-alasta), jota ei sekoiteta Chardonnayn kanssa, kuten usein Champagnen alueella on tapana, vaan josta Léclapart valmistaa roséekuohuvaa, L'Alchimistea. Tämänkin viinin suhteen Léclapart on outolintu, sillä siinä missä ylivoimainen enemmistö valmistaa roséeta Champagnessa lisäämällä viiniin pienen määrän punaviiniä, valmistaa Léclapart roséensa antamalla rypäleiden kuorien olla hetken aikaa kosketuksissa rypälemehun kanssa. Muualla maailmassa tämä menetelmä on käytännössä ainoa menetelmä, jolla roséekuohuvaa valmistetaan, mutta viileässä Champagnessa tämä menetelmä on erittäin epäluotettava ja riskialtis.

Menetelmän epäluotettavuutta kuvaa se, että vuonna 2010 Léclapart'n sadon Pinot Noir -rypäleiden kuoret olivat kehittyneet tuntemattomasta syystä rusehtavan värisiksi – rypäleet olivat siis täysin kunnossa, mutta ulkonäöltään poikkeavia. Koska Léclapartin viinit ovat aina yhden vuosikerran viinejä ja rosée saa värinsä rypäleiden kuorista, olisi L'Alchimiste 2010 ollut väriltään epäesteettisen rusehtava – ominaisuus, mitä Léclapart'n suosimat, värittömät lasipullot eivät varmasti olisi ainakaan vähentäneet. Tästä syystä L'Alchimiste jätettiin vuonna 2010 kokonaan valmistamatta ja sen sijaan Léclapart päätti valmistaa arveluttavan värisistä rypäleistä Blanc de Noirs -viinin, L'Astren. Léclapart'n tyyliin viini on valmistettu täysin biodynaamisista rypäleistä, jäännössokeria löytyy 0 g/l ja se on vain yhden vuosikerran sadosta valmistettu. Vuosikertaa etuetiketti ei kerro suoraan, mutta takaetiketin koodi LV10 paljastaa viinin syntymävuoden.

Vaikka viini on Blanc de Noirs, ei viinin valmistusvaiheessa olla selvästikään pidetty suurta haloota viinin pitämisessä erillään kuorista – L'Astre on nimittäin väriltään hennosti oranssiin taittuvan keskisyvän keltainen.

Tuoksu on hillitty ja siinä on aluksi hento, pistävän reduktiivinen vivahde, mutta tämä piirre tuntuu katoavan varsin ketterästi taustakohinaan viinin avautuessa lasissa. Vaikkei tuoksu varsinaisesti ryöppyä lasista, on se ylettömän vivahteikas ja kutsuva. Päällimmäisinä piirteinä viinissä tuntuu erityisesti Pinot Noir -punaviineistä tuttu, rustiikkinen mausteisuus ja maamaisuus, mutta punaisten marjaisten sävyjen sijaan hedelmäpuolelta löytyy enemmän tuorepuristettua mandariinia ja hentoa sitrusmarmeladia. Mausteisten ja hedelmäisten aromien välille asettuu mediaattoriksi aavistus hunajaista kukkaisuutta, joka tuo miellyttävällä tavalla tuoksun ääripäitä lähemmäs toisiaan.

Koska L'Astre on Léclapart'n tyyliin nolladosagekamaa, ei maun hyvin tuntuva kuivuus varsinaisesti tule yllätyksenä, mutta sanottakoon kuitenkin vielä varmuuden vuoksi että viini on maultaan tosiaan aivan rutikuiva. Bone dry, kuten suuressa maailmassa tavataan sanoa. Kokonaisuus on myös tuntuvan hapokas ja siksi varsin napakka, sekä erittäin nuorekas, mutta viini ei missään vaiheessa tunnu liian kireältä tai hermostuneelta ja viini pelittääkin suorastaan ihastuttavan hyvin sellaisenaan, ihan omin avuin. Makumaailmaa hallitsevat viisi erilaista pääelementtiä, jotka hieman tuntuvat antavan ja ottavan toisiltaan tilaa, mutta pysyvät yleisesti varsin hyvässä balanssissa keskenään. Nämä elementit ovat greippinen sitruksisuus, vegetaalinen ruohoisuus, kevyesti karvaaseen taittuva mineraali, villihiivan tuoma persoonallinen, Campari-vetoinen aromikkuus ja aromaattinen, jopa hieman makeahko yrttisyys. Taustalla tuntuu myös häivähdys autolyysin paahdetta, joka tuntuu kasvavan selvästi voimakkaammaksi jälkimakua kohden. Viinin mousse on pieni, hillitty ja kuohkea, mikä tuo juuri sopivan rapean fiiliksen yleisilmeelle.

Varsin kirpeänä tuntuvassa jälkimaussa nousee pintaan raa'ahko omenaisuus ja omenankuorisuus, mutta muiden aromien jäädessä taka-alalle hiivasakkakypsytyksen tuoma briossisuus pääsee esiin paljon keskimakua paremmin tuoden viinille varsin hienostuneen loppusilauksen. Suuhun jää erittäin napakka ja hennon karvas jälkivaikutelma.

Siinä missä monet Blanc de Noirsit ovat usein varsin robusteja ja harteikkaita esityksiä (mm. samassa maistelussa testattu Pehu-Simonet), on L'Astre suorastaan hämmentävän hienovarainen, elegantti ja ilmava – mitä melko tummanpuoleinen väri kyllä ei antanut odottaa! Eleganssistaan huolimatta viini on samalla ihailtavan napakka ja rakenteikas esitys, eli mistään hennosta kuohuvasta ei kuitenkaan ole kyse.

Viini on todella ihailtavan moniulotteinen ja -käyttöinen – se toimii upealla tavalla ihan sellaisenaan, mutta rakennetta sillä on yllin kyllin myös ruoankin kumppaniksi. Lisäksi kokonaisuus on vielä sen verran nuorekas, että voin hyvin kuvitella viinin kehittyvän lyhyen tai keskipitkän kellaroinnin myötä. On suorastaan hämmentävää, että L'Astre on syntynyt puolivahingossa, ja täytyykin toivoa, että Léclapart jatkaa kyseisen viinin tuottamista! Koska Léclapart'n tuotanto on mikroskooppisen pientä, L'Astren tuotanto on siitä vain murto-osa (n. 2,000 pulloa vuodessa) ja kysyntä suurta, on viini varsin tyyris esitys, eli nyt pyöritään jo toisessa sadassa eurossa. On hieman makukysymys onko viini enää oikeasti hintansa väärti, mutta jos harvinaisuudet ovat lähellä sydäntä, ei viini kyllä tule varmasti pettämään.

Lyhyesti: Kevyesti oranssinkeltaisesta väristään huolimatta äärimmäisen hienostunut, kepeähkö, puhdaspiirteinen ja vivahteikas Blanc de Noirs butiikkitason biodynytuottajalta. Naurettavan harvinainen, naurettavan laadukas.

Arvio: Erinomainen – L'Astre onnistuu olemaan hämmentävän vaivattomasti todella vaikuttava ja ihastuttavan tasapainoinen tapaus ilman, että sen tarvitsisi tehdä itsestään missään välissä suurta numeroa. Viini on omalla tavallaan minimalistinen ja karu, mutta samalla kuitenkin todella vivahteikas ja moniulotteinen. Omaan makuuni kyllä turhan hinnakas tapaus, mutta hinnassa ei ole pelkkää harvinaisuuspreemiota, vaan L'Astre kyllä tarjoaa oikeasti rahalle myös vastinetta.

Hinnan (125,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Léclapart L'Amateur Blanc de Blancs 1er Cru 2010

Léclapart L'Amateur Blanc de Blancs Premier Cru 2010

• Valmistaja: David Léclapart
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Montagne de Reims, Trépail
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 55,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: wineman

No niin, takaisin Cuvée Champagne Clubin pientuottajamaistelun arvioihin! Tästä sitten lähteekin loppurutistuksenomaisesti melkoista tykittelyä, sillä maistelun kovimmat nimet oli ymmärrettävästi säätelty viimeiseksi!

Viimeisten viinien satsin aloittaa pientuottaja David Léclapart'n Premier Cru -tasoinen Blanc de Blancs, L'Amateur. Léclapart asettuu todella pienen skaalan artesaanituottajien joukkoon, sillä hänen vuosituotantonsa huitelee n. 15,000 pullon tuntumassa, mikä on mikroskooppisen pieni verrattuna Champagnen suuriin tuottajiin, jotka tuovat markkinoille vuosittain pulloja useista sadoista tuhansista kymmeniin miljooniin. Léclapart viljelee erityisesti punaisista rypäleistä kuuluisalla Montagne de Reimsin alueella, mutta hänen omista tarhoistaan valtaosa on Chardonnayta, joten merkittävä osa Léclapart'n tuotannosta on siten Blanc de Blancsia. Léclapart on viljellyt tarhojaan biodynaamisin periaattein vuodesta 1998, jolloin hän on toimintansa aloittanut, ja pienestä tuotantomäärästä johtuen hän ei käytä ollenkaan reserve-viinejä, vaan kaikki viinit ovat vuosikertatavaraa – näin ollen hänen tuotannossaan vuosikertavaihtelu myös tulee hienosti esiin! Vuosikertoja Léclapart ei suoraan merkitse pulloon, mutta sen voi tarkastaa pullon takaetiketin LV-merkinnällä.

L'Amateur kääntyy suomeksi "Amatööri", mutta tämän viinin tapauksessa pitää tarkastella viinin kirjaimellista käännöstä, joka tarkoittaa "Rakastajaa" – henkilöä, joka ei ole pelkkä harrastaja, vaan joku, joka suhtautuu asiaan innostuksella, hartaudella ja perinpohjaisuudella. Tästä sana "amatööri" alunperin juontuu ja sellaisena se onkin mitä sopivin nimi tällaiselle viinille. L'Amateur on merkinnältään LV10, eli puhtaasti vuosikerran 2010 Chardonnay, eikä se ole pullotusvaiheessa saanut grammaakaan jäännössokeria. Toisin kuin talon kaksi muuta Blanc de Blancsia, l'Artiste (50% tammea) ja l'Apôtre (100% tammea), l'Amateur on käytetty ja kypsytetty vain terästankeissa.

Väriltään viini on melko neutraalinpuoleinen, lähinnä kevyesti vihertävään taittuva.

Tuoksu on melko mehevänpuoleisen omenainen hedelmältään, mutta komppipuolella löytyy myös kevyttä mausteisuutta, hillittyä mineraalia ja hentoa hiivan paahdetta. Kokonaisuus tuntuu aavistuksen verran reduktiivisella tavalla tunkkaiselta, mutta viini tuntuu tuulettuvan lasissa jatkuvasti ja kokonaisuudesta tulee varsin ketterästi mukavan raikas.

Makupuolella on ilmiselvää, että viini on tyyliltään nolladosage, sen verran kirpeä ja intensiivinen kieltä tervehtivä yleisilme on – viinistä ei löydy piiruakaan armoa antavaa jäännössokeria. Viini on kokonaisuudessaan ylettömän puhdaspiirteinen, napakka ja freesi – mikä on lähes itsestäänselvyys viinityylissä, jossa virheitä ei voida peitellä lisäämällä viiniin virheitä peittävää makeutta. Hyvin kuivassa ja erittäin intensiivisessä makumaailmassa tuntuu paljon vihertäviä sävyjä, kuten omenankuorisuutta ja kevyttä yrttisyyttä, greippistä sitruksisuutta ja voimakasta mineraalia. Hapokkuus olisi runsaamman dosagenkin kanssa varsin tuntuvaa, mutta nyt, ilman yhtään sokeria, viini tuntuu ylettömän rakenteikkaalta. Mousse on hyvin kuohkea suuhun saapuessaan, mutta tämän jälkeen se myös pysyy varsin rapsakkana ja kestävänä.

Viini jatkaa uskollisesti keskimaun viitoittamalla linjalla jättäen jälkimaussa kielelle yrttisiä, kivisen mineraalisia ja greippisen sitruksia vivahteita, hentoa savuisuutta ja häivähdyksen palanutta kumia. Viinistä jäävä jälkimaku on erittäin raikas, intensiivinen, puhdaspiirteinen ja pitkähkö.

L'Amateur on varsinainen oppikirjaesimerkki laadukkaasta Brut Nature Blanc de Blancsista: viini on erittäin puhdaspiirteinen, elegantti ja rakenteikas, mutta näin nuorena paikoin liiankin kireän tuntuinen ja jopa raa'ahko – olin viinin paikoin armottomastakin mutta vettä runsaasti kielellenostattavasta tyylistä varsin mehuissani, mutta itse kyllä suuntaisin viinin ensisijaisesti kellariin rauhoittumaan, mieluiten pitkäksikin aikaa. Viini on kyllä varsin korkkaamisen arvoinen jo nyt, mutta melkeinpä ainoastaan sellaisen ruoan kanssa, joka saisi taitettua sen rapsakkaa rakennetta hieman lempeämpään suuntaan. Laadukkaaseen Blanc de Blancs -tyyliin viini on kyllä kepeä ja hienostunut, joten aivan kaikista runsaimmille mauille Amatööriä ei kannata tarjota, mutta muuten viini ei varmasti hirveästi kavahda mitä sen eteen latoo. Itse ainakin haluaisin kokeilla minkälainen kombo olisi pistää tämä vinkku sushipöytään!

Lyhyesti: Kepeä, mutta todella puhdaspiirteinen, intensiivinen, freesi ja tiukka Blanc de Blancs, josta kaikki ylimääräinen on karsittu pois jäännössokerista alkaen. Takuuvarmaa kellarikamaa, mutta suoriutuu myös erinomaisesti ruokpöydässä. Sen sijaan sellaisenaan nauttimiseen suosittelen ainoastaan niille paatuneimmille mineraaliniiloille, jotka eivät tiukkojakaan happohyökkäyksiäkään kavahda.

Arvio: Tyylikäs – vaikka Côte de Blancsia pidetään parhaita Blanc de Blancs -viinejä tuottavana alueena, onnistuu Léclapart osoittamaan pohjoisemman Montagne de Reimsin alueen pärjäävän oikeissa käsissä vähintään yhtä hyvin kyseisen viinityylin parissa!

Hinnan (55,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Georges Laval Brut Nature Cumières 1er Cru

Georges Laval Brut Nature Cumières Premier Cru

• Valmistaja: Champagne Georges Laval
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Vallée de la Marne, Cumières
• Rypäleet: Chardonnay (50%), Pinot Meunier (25%), Pinot Noir (25%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 75,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: italvinus

Luonnonmukainen viljely on ollut laajemmassa mittakaavassa melko tuore trendi, mutta aina silloin tällöin tulee vastaan alan oldskool-tapauksia, jotka ovat tehneet hommia ensisijaisesti omasta kiinnostuksestaan ja kunnioituksesta luontoa kohtaan, eikä esimerkiksi trendien aallonharjaa hamuillen – joskin ilahduttavan moni uusi luomuviljelijä tekee hommaa kyllä ensisijaisesti luontoa ja laatua, ei trendikkyyttä tai markkinointia ajatellen.

Yksi Champagnen alueen luomu-oldskoolisteja on Marnen laaksossa viinipajaansa pitävä Georges Laval perheineen, jotka ovat viljelleet rypäleitään täysin luonnonmukaisesti jo vuodesta 1971. Talo omistaa n. 2,5 hehtaaria tarhoja Premier Cru -tasoiselta Cumières'n alueelta, joista viinit valmistetaan. Kaikki rypäleet viljellään mahdollisimman vähän tarhoille mitään lisäten ja ainoastaan köynnöksiä hoitaen. Sadonkorjuu tapahtuu käsin; viinien pitkään kestävä käymisprosessi tapahtuu luonnonhiivoilla; viinit käytetään ja kypsytetään 10 kk ajan vanhoissa barrique- ja cuvée-tammitynnyreissä; viinien annetaan kirkastua tynnyreissä luonnollisesti, eikä niitä suodateta tai kirkasteta ennen pullotusta. Myös sulfiittien määrä pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena (max. 30 g/l). Varsin pienet tarhahehtaarit kääntyvät loogisesti pieneksi tuotannoksi, joka on Lavalin tapauksessa noin 10,000 pulloa vuodessa.

Tämä viini on talon perustuote, jota tuotetaan vuosittain n. 7,000 pulloa. Sokeria ei dosagen yhteydessä ole lisätty, sillä se tehdään täysin samalla, rutikuivalla viinillä, jota pullostakin löytyy – näin ollen viinin jäännössokeri asettuu sinne mukavan n. 0 g/l tuntumaan. Tämä kyseinen viini on varsin tuoretta tavaraa, sillä se on sekoite vuosikertoja 2010 ja 2011.

Väriltään viini on keskisyvän keltainen, mikä on melkoinen yllätys näin nuoren viinin tapauksessa. Meikäläisen osalta ihan positiivinen sellainen.

Yksi nuuhkaisu lasista riittää kertomaan, että nyt ollaan kovien asioiden äärellä. Sen voi päätellä siitä, että yhdellä nuuhkaisulla olisi mahdotonta lähteä kuvailemaan viinin tuoksua. Tämä tapaus vaatii meikäläiseltä jo sen luokan koordinaatiota, että toinen käsi pitelee lasia nenän tuntumassa samalla kun toinen rustaa kaikkea mitä kokonaisuudesta sattuu löytymään. Kaikkea viinistä ei löydy yhtä aikaa, sillä kokonaisuus tuntuu elävän lasissa jatkuvasti, mutta uteliaasti etsimällä viinistä voi kuitenkin löytää perinteisen sitruksisuuden ohelta mm. maamaisuutta ja jopa hentoa multaisuutta, vihertäviä ja vegetaalisia sävyjä, kevyttä ruusunmarjakiisseliä, maltillista savuisuutta, hentoa hunajaisuutta, Camparimaisia pomeranssin piirteitä ja hillittyä, puisevaa mausteisuutta.

Makumaailma on hieman tuoksua konservatiivisempi tyyliltään, mutta edelleen ollaan jännillä seuduilla. Nolladosage-meiningistään johtuen viinillä on rutikuiva, ylettömän puhdaspiirteinen ja poskipäitä viiltävän kirpeä makumaailma, joka on kireä kuin viulun kieli, mutta silti sanakka varsin ihastuttava ja hyvin lähestyttävissä. Hedelmältään viini on sitruksinen, lähinnä sieltä greippi-pomelo-linjalta, mutta seassa on runsaasti piikivistä mineraalia, kevyemmin puisevaa mausteisuutta, hennosti appelsiininkuorta ja jännittävän aromaattista, hennon kirpakkaa seljankukkaa. Rakenne on jäntevä ja napakka, mikä on varsin hyvä, sillä viinin mousse on kyllä tasainen ja pitkäkestoinen, mutta erittäin pienikokoinen eikä järin runsas. Heikosta kuohustaan huolimatta viini ei tunnu pätkääkään lattealta, vaan ennemminkin rauhalliselta ja tyylikkäästi nipistelevältä.

Jälkimaussa hedelmäisyys on enemmänkin viheromenaista, tai jopa omenankuorista. Tämän omenaisuuden ohella häivähtelee mitä hennoin, monisyinen ja ilahduttavan vivahteikas juonne tammea sekä aavistus seljankukkaista aromaattisuutta.

Tämä Lavalin perus-NV tuntuu elävän jatkuvasti lasissa ja melkeinpä jokainen siemaus on erilainen verrattuna edelliseen. Viinin rakenne ja aromien puhtaus ovat omassa luokassaan ja jännittäviä, luonteikkaita vivahteita löytyy niin tuoksusta kuin maustakin roppakaupalla. Kokonaisuutena viini ei kuitenkaan ole ylettömän erikoinen ja kummallinen, vaan yksinkertaisesti upeaa tasapainoa ja aromien harmoniaa huokuva esitys – kuin hieno maalaus, kappale tai muu taideteos, joka miellyttää ensivaikutelmaltaan, mutta josta tarkemmin ihmetellessä löytyy jatkuvasti uusia, kiehtovia yksityiskohtia.

Omaan makuuni viini sopi kuin avain lukkoon, mutta viinin varsin särmikäs ja vielä äärimmäisen nuori ja kireä ilmaisu kutsuisi kellaroimaan viiniä ainakin pari vuotta, jotta se hieman leppyisi nuoruuden vimmastaan. Laval itse mainostaa viinin olevan erinomaisessa tikissä jo nyt, mutta tulee kehittymään hienosti ainakin 10. ikävuoteensa asti, jatkuvasti kehittyen – itse uskoisin miehen tietävän mistä hän puhuu.

Lyhyesti: Ihastuttavan puhdaspiirteinen, raikas ja aidon makuinen luomushamppanja ilman jäännössokerilisäystä – tämän viinin tapauksessa ollaan kaukana kasvottomaksi puleeratuista suurten talojen shamppiksista! Hyvin tiukasta ja nuorekkaasta ilmaisustaan huolimatta äärettömän ihastuttava ja herkullinen tuotos.

Arvio: Täydellinen – koska viinistä löytyy niin paljon kaikkea pientä, voi helposti (ja klišeisesti) todeta sen olevan paljon enemmän kuin osiensa summa. Tästä syystä on vaikea määritellä mikä mahtaisi olla se tietty ominaisuus tässä viinissä, mikä saa sen pyyhkimään muilla NV-shamppiksilla lattiaa, mutta sen se piru vie tekee.

Hinnan (75,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Henriet-Bazin Sélection de Parcelles Brut

Henriet-Bazin Sélection de Parcelles Premier Cru Brut

• Valmistaja: Champagne Henriet-Bazin
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Montagne de Reims
• Rypäleet: Pinot Noir (60%), Chardonnay (40%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 32,50e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: henriet-bazin

Cuvée Champagne Clubin maistelu potkaistiin virallisesti käyntiin viinitalo Henriet-Bazinin Sélection de Parcelles -shamppiksella.

Villers-Marmeryn kylässä sijaitseva Henriet-Bazinin viinitalo toimii nyt 5. sukupolvessa ja talo omistaa hajanaisia palstoja yhteensä 6 hehtaarin edestä kolmessa kylässä: Verzenayssa (Grand Cru), Verzyssa (Grand Cru) ja Villers-Marmeryssa (Premier Cru). Vuosittain talo valmistaa 60,000 pulloa, joten kyseessä on varsin pienen tuotannon talo (vertailun vuoksi suuret, tunnetut shamppistalot tuottavat vuosittain n. 1-25 miljoonaa pulloa); Henriet-Bazinin tuotannosta n. 35% menee vientiin. Talo ei viljele varsinaisesti luonnonmukaisesti, mutta talo pyrkii viljelyssään käyttämään lannoitteita ja torjunta-aineita mahdollisimman vähän ja harvoin – lähinnä silloin, kun on pakko.

Sélection de Parcelles on talon perustason kuohuvia, joka valmistetaan lähes tasaisesta 50-50-blendistä Chardonnayta ja Pinot Noiria; Pinot Noir tulee Verzenayn ja Verzyn kylien tarhoilta ja Chardonnay Villers-Marmeryn kylän tarhoilta. Viinitalo antaa harvinaisen kiitettävästi tietoa viinistä kotisivuillaan: siellä nimittäin kerrotaan myös juuri ne spesifit tarhat, joilta rypäleet ovat kerätty sekä tarhojen istutusvuodet (1994, 1992, 1975, 1964 ja 1961)! Viinistä 70% on vuoden 2010 perusviiniä, johon on tuotu syvyyttä 30% reserve-viinilisäyksellä. Muutamia kuukausia kestävä alkoholi- ja malolaktinen käyminen tapahtuu emalipinnoitetuissa rautatankeissa, minkä jälkeen viini siirretään pulloihin kypsymään hiivasakan kanssa. Pullokypsymisen pituutta talo ei kerro, mutta sen verran paljastetaan, että sakanpoisto suoritetaan 6 kuukautta ennen myyntiinlaskua, mistä voidaan laskea sakkakypsyttelyn pituudeksi n. 2-2½ vuotta. Jäännössokeria viinistä löytyy kohtuulliset 8 g/l.

Väriltään viini on kohtalaisen syvän kellertävään taittuvan viherkeltainen.

Tuoksu on melko hillitynpuoleinen ja kevyt – edelliseen, todella runsaaseen Conversation Brutiin verrattuna tuoksu on hienostunut, mutta hieman vaatimaton. Kokonaisuudesta erottuu lähinnä hennosti freesiä, kypsähkö sitruksisuutta ja kevyttä sakkakypsymisen tuomaa pähkinäisyyttä.

Kuiva maku tarjoilee kypsää omenaisuutta, dosagen esiintuomaa hunajaisuutta ja lempeää sitruksisuutta. Hapokkuus on hieman hillittyä ja kokonaisuus on pehmeä ja tasainen, muttei matalahkosta hapokkuudestaan huolimatta sentään pliisu. Mousse on todella pienikokoinen ja pehmeä, mutta kohtalaisen kestävä.

Viinistä jäävä jälkimaku on keskimakua pehmeämpi ja lempeämpi, tuoden vielä kypsempiä ja runsaampia hedelmien aromeja framille: kypsää keltaluumuisuutta, punaposkista omenaa ja hentoa hunajaisuutta. Lopuksi viinistä jää keskipitkä, raikas ja kevyen mineraalinen jälkivaikutelma.

Sélection de Parcelles Brut on miellyttävä yleiskuohuva seurusteluun ja maljojenkohotteluun. Kuitenkin viini hieman kärsi edellisen, kehittyneemmän oloisen ja rakenteikkaamman Conversation Brutin, tuomaan kontrastiin – kokonaisuus oli omaan makuuni ehkä turhankin pehmeä, nuorekas ja helppo. Viini on todella moneen makuun sopiva allrounder, mutta ilman kovinkaan suurta luonnetta. Suht pehmeän runkonsa puolesta viini on selvästi enemmän paikallaan sellaisenaan nautiskeltuna kuin ruokaviininä.

Hintatasoltaan viini asettuu jotakuinkin samaan luokkaan Alkon parin- kolmen kympin shamppisten joukkoon.

Lyhyesti: Nuorena juotavaksi tarkoitettu, pehmeä ja elegantti perusshamppis seurusteluun, maljaviiniksi tai kesäpäivistä nauttimiseen.

Arvio: Miellyttävä – tasapainoinen allrounder, joka lempeän hapokkuutensa vuoksi vaikuttaa paljon mehevämmältä ja kypsemmältä mitä viinin alle 10 g/l dosage voisi antaa odottaa.

Hinnan (32,50e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Colin Premier Cru Brut Rosé

Colin Premier Cru Brut Rosé

• Valmistaja: Champagne Colin
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Côte des Blancs
• Rypäleet: Chardonnay (85%), Pinot Noir (15%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 30-35e (Lokakuu 2013, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: colin

Kuohuviinitalo Colin on erikoistunut tuottamaan lähinnä Blanc de Blancs -viinejä, sillä talon viljelemistä tarhoista 85% käsittää Chardonnay-köynnöksiä ja talon tarhat muutenkin sijaitsevat pääasiassa Chardonnay-rypäleistään kuuluisan Côte des Blancsin alueella. Ei siis liene mikään yllätys, että myös talon roséekuohuva on hyvin Chardonnay-vetoinen: viinistä 85% on Chardonnayta ja loput on alunperin punaviiniksi käytettyä Pinot Noiria. Rypäleet tulevat pelkästään Premier Cru -tasoisilta tarhoilta – 60% Vertus'n kylän ja 40% Bergères-lès-Vertus'n kylän tarhoilta. 60% viinistä on vuosikertaa 2010, mutta sitä on täydennetty vuoden 2009 ja 2008 reserve-viineillä.

Väriltään viini on melko tummahkon ja intensiivisen vadelmanpunainen – viinissä siis näkyy se, että se on valmistettu sekoittamalla punaviiniä valkoviinin sekaan.

Tuoksussa molemmat rypälelajikkeet ovat keskenään tasapainossa: Pinot Noir tuo kokonaisuuteen vadelmaa, kevyttä maamaisuutta ja hentoa kirsikkaa, kun taas Chardonnay tuo oman omenaisen aromikkuutensa ja häivähdyksen kypsää sitrusta.

Maultaan viini on kuiva, mehukas ja ensisijaisesti sitruksinen, joskin kielen kärjessä erottuu makeampaa vadelmaisuutta ja kypsää omenaa. Kokonaisuus on suht hapokas, mutta Colinin muihin kuohuviin verrattuna viinin rakenne on hieman pehmeämpi, mitä viinin kevyesti tuntuva dosage ja hillitty sekä melko lyhytkestoinen mousse tuntuvat korostavan.

Jälkimaku on selkeästi keskimakua kuivempi ja raikkaampi, jopa kirpeähkö. Kielellä pyörii niin raa'ahkoa viheromenaisuutta, greippistä sitruksisuutta kuin mehukasta vadelmaisuutta. Viinistä jää freesi, keskipitkä ja hennon mineraalinen jälkivaikutelma.

Roséeshamppikset harvoin onnistuvat säväyttämään allekirjoittanutta, eikä tämä viini ollut poikkeus tähän sarjaan: tämä viini tuntui tekevän pienen loven muuten varsin nousujohteisesti edenneeseen kuohuviinien sarjaan, sillä tätä aiemmat olivat vaikuttaneet toinen toistaan paremmilta tapauksilta, kun taas tämä viini ei saanut mitenkään suuria tunteita nostettua pintaan. Kokonaisuus pelaa ihan kelvollisella tavalla ja molemmat rypälelajikkeet ovat keskenään hienosti balanssissa, mutta viini tarjoaa loppupeleissä melko vähän sellaista, mitä esimerkiksi Alkosta löytyvät tavan roséekuohuviinit eivät jo tarjoaisi. Vaalean lihan kanssa viini voinee pelata ihan hyvin, mutta suht lempeän ilmaisun vuoksi viinille paras paikka lienee ihan onnittelumaljalaseissa, joissa sen mehukas marjaisuus ja tasapainottava raikkaus saavat pysyä pääosassa.

Viini on varsin kelvollinen esitys tyylilajissaan ja ehdottomasti testaamisen arvoinen roséekuohuvien ystäville, mutta muuten laadukkaita ja persoonallisia kuplivia etsiville viini tarjonnee melko vähän: tämä on tyyliltään varsin ennalta-arvattava, nuorena juotavaksi tarkoitettu ja suht arkinen rosée-shamppis.

Lyhyesti: Tasapainoinen ja raikas, mutta tyyliltään hieman turhan pehmeä ja yllätyksetön rosée-shamppanja – tosin osasyyllisena arviossani voi toki olla se, että roséekuohuvat eivät yleensä ole juttuni.

Arvio: Hyvä – varsin kelvollinen maljakupliva juhlistamishetkiin ja tilanteisiin, joissa arki pitää saada juhlaksi, mutta ei varsinaiseen shamppis-fiilistelyyn ja hekumointiin.

Hinnan (30-35e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Colin Parallèle Blanc de Blancs Extra Brut

Colin Premier Cru Parallèle Blanc de Blancs Extra Brut

• Valmistaja: Champagne Colin
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Côte des Blancs
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ? (Lokakuu 2013)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Ranskan suurlähetystössä pidetyssä viinintuottajaesittelyssä oli seuraavana maistiaisvuorossa kuohuviinitalo Colinin uunituore uutuus, Parallèle Extra Brut. Viini on vastikään saapunut markkinoille, eikä siitä tahtonut yrittämälläkään löytyä oikein mitään tietoa, kuvia, mitään – ei edes viinitalon omilta sivuilta; tästä syystä myös viinin hintakin jäi hämärän peittoon. Käytännössä ainoa todiste viinin olemassaolosta on Colinin Facebook-sivuilta löytyvä mainoskuva viinistä vuodenvaihteesta.

Viini on siis talon Extra Brut Blanc de Blancs, joka on valmistettu Vertus'n kylän Premier Cru -tason tarhojen hedelmistä – viini on siis lähinnä piirun verran kuivempi versiointi talon Blanche de Castille -viinistä. Makeuttamiseen käytetty dosage on erittäin pieni ja viinissä on muistaakseni jäännössokeria n. 4-5 g/l. Tarkempia kypsyttelytietoja en muistanut kysellä.

Väriltään viini on nuorekkaan kellanvihreä.

Tuoksua hallitsee varsin kypsä, hieman makeutta vihjaileva aromimaailma, josta selvimpinä vivahteina tuntuvat sitrusmarmeladi ja autolyysin tuoma, kevyesti makea pullataikinainen hiivaisuus.

Vaikka tuoksu lupaileekin kypsiä piirteitä, on viinin makumaailma erittäin kuiva, kevyt ja elegantti. Monet Extra Brut- ja Brut Naturelle -kuohuviinit voivat olla makeutensa puutteesta hyvinkin tiukkarakenteisia ja jopa epätasapainoisen oloisia esityksiä, mutta Parallèle ei tunnu tällaisesta kärsivän: vaikka dosagen pienuus on havaittavissa lähinnä selkeän hedelmäisyyden poissaolona ja kivennäisvetisen, jopa kevyesti suolaisen mineraalisuuden korostumisena, on kokonaisuudessa mukana myös hillittyä, tuoreen omenaista ja kuivan sitruksista hedelmää sekä ujoa yrttisyyttä. Tiukahko hapokkuus pitää viinin fokuksen veitsenterävänä, eikä tässä(kään) viinissä tunnu olevan mitään ylimääräistä. Viinin keskipitkä mousse on selkeästi hillitympi kuin edellisissä, runsaan kuohkeissa Alliancessa ja Blanche de Castilessa: pienet kuplat tuntuvat tanssivan suussa tasaisesti ja melko maltillisesti. Piirua vaille rutikuivasta ja kevyenpuoleisesta ilmaisustaan huolimatta viinin tekstuuri on yllättävän ystävällinen, ja vaikka viini asettuu shamppisten luokittelussa melko karuun päähän, ei se missään vaiheessa tunnu mitenkään pelkistetyltä tai tympeältä.

Vasta jälkimaussa viinin makeuden puute korostuu varsin kirpeänä ja hyvin hallitsevan mineraalisena yleisilmeenä; hento, paikoin jopa raa'ahkona erottuva omenainen hedelmäisyys pääsee vain aika ajoin esiin viinin tiukkaotteisessa, melko pitkässä ja vettä voimakkaasti kielelle nostavassa jälkivaikutelmassa. Kielelle jää pääasiassa kiveä ja greippistä hapokkuutta.

Colinin Parallèle onnistuu mainiosti naittamaan Blanc de Blancs -viinien eleganssin ja Extra Brut -viinien hillityn, pelkistettyyn ilmaisuun nojaavan meiningin mainiosti yhteen: kokonaisuus on kepeä ja karuhko, mutta samalla mukavan helpostilähestyttävä. Viini ei myöskään missään vaiheessa sorru simppeliyteen tai liialliseen pehmeyteen – viinin nyanssit ovat pieniä, mutta niitä on paljon, minkä lisäksi hapot ovat tuntuvat, muttei liialliset herkkään makumaailmaan nähden.

Kuohuviinitalo Colin vakuuttaa edelleen: vieläkään vastaani ei ole tullut mitään tajuntaani räjäyttävää upeutta, mutta viinit eivät myöskään ole mitään massoille suunnattuja, haukotusta houkuttelevia klubikuplivia. Niin Parallèlessa, kuin talon viineissä yleensäkin, tuntuu avainsanana olevan harkittu eleganssi, harkittu ja herkkä ilmaisu sekä erityisesti ruoan kanssa naittamista ajatellen aivan erinomainen rakenne. Viinejä esitellyt talon edustaja Delphine Colin vakuutti Parallèlen olevan ensisijaisesti erinomainen merenelävien gourmet-kumppani, mitä viinin maistettuani en lähde missään nimessä epäilemään.

Lyhyesti: Kepeä, hillitty ja tasapainoinen Premier Cru Blanc de Blancs, joka on ihastuttavan harmoninen ja helpostilähestyttävä Extra Brut -kuohuvaksi. Napakasta hapokkuudestaan ja karummanpuoleisesta ilmaisustaan johtuen viini on ensisijaisesti ruokapöytäkupliva.

Arvio: Tyylikäs – Parallèlella on loppupeleissä melko vähän eroa edellämaistettuun Blanche de Castilleen; molemmat ovat kepeitä, elegantteja ja selväpiirteisen mineraalisia. Parallèle on ykkösvalinta niille, jotka suosivat rutikuivaa meininkiä, Blanche de Castillesta sen sijaan löytyy myös kypsempää hedelmää.

Colin Blanche de Castille Blanc de Blancs

Colin Premier Cru Blanche de Castille Blanc de Blancs

• Valmistaja: Champagne Colin
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Côte de Blancs
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 22-30e (Lokakuu 2013, wine-searcher)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: colin

Tosiaan, päivänä eräänä viime lokakuun puolella löysin itseni maistelemasta ranskalaisviinejä Ranskan suurlähetystössä. Tilaisuus tuli potkaistua käyntiin shamppistalo Colinin ehkä hieman yksiulotteisella, mutta ihastuttavan puhdaspiirteisellä ja rakenteikkaalla Cuvée Alliancella. Tämän viinin jälkeen oli aika siirtyä talon tuotannon laatuluokassa ylöspäin.

Seuraavana vuorossa oli Blanche de Castille, pelkästään Chardonnaysta valmistettu Blanc de Blancs. Viiniin käytetyt rypäleet tulevat erityisesti korkealaatuisista Chardonnay-rypäleistään kuuluisan Côte de Blancsin eteläosista – viinistä 70% tulee aivan viinitalon liepeiltä, Vertus'n kylän tarhoilta, kun taas 30% tulee hieman etelämpää, Bergères-lès-Vertus'n kylästä. Kaikki tarhat ovat Premier Cru -tasoisia. Tämä viini on valmistettu sekoittamalla 60% vuosikertaa 2010 ja 40% vuoden ajan kypsytettyä reserve-viiniä. Ennen uudelleenkorkitusta ja markkinoillelaskua viini on viettänyt 6 kk terästankeissa hiivasakan kanssa ja vajaat 3 vuotta pulloissa.

Viini on väriltään tasaisen kellanvihreä. No surprises there.

Melko sitruksinen tuoksu on kypsän mehevä ja sopivan runsas – suorastaan pyöreä verrattuna yleensä raikkaampiin ja elegantimpiin Blanc de Blancs -shamppiksiin. Taustalla tuntuu hienostunutta yrttisyyttä ja mineraalia, mutta paahteisimmat vivahteet loistavat poissaolollaan.

Makumaailma toistaa tuoksun lupaukset kypsästä sitruksisuudesta, mutta runsaus on karannut kuvioista täysin. Yleisilme on hyvin kuiva ja herkkä, rakenteikkaan hapokkuutensa puolesta kirpeähkö ja tuntuvassa merellisessä mineraalisuudessaan jopa suolainen. Kypsien sitrushedelmien aromien rinnalta löytyy myös aavistuksia niin kypsemmästä kuin raa'an vihertävästä omenaisuudesta. Mousse on todella kuohkea ja runsaskuplainen, mutta myös varsin pitkäkestoinen.

Viini liukuu sulavan saumattomasti freesistä keskimausta varsin kirpeään, raikkaaseen ja raa'an viheromenaisuuden sekä kohtalaisen tuntuvan, merellisen mineraalisuuden hallitsemaan, pitkään jatkuvaan ja vettä kielelle nostattavaan jälkimakuun.

Blanche de Castille on varsin ihastuttava Blanc de Blancs, jonka kypsyyttä huokuva tuoksupuoli ei onnistu hirveästi valmistamaan viinin puhdaspiirteiseen ja kirpakkaan makumaailmaan, jossa mineraalisuusmittarit paukkuvat eikä fokustakaan puutu. Ikää viinillä on selvästi hyvin vähän – ehkä jopa liian vähän (pullo oli ymmärtääkseni suoraan talon kellareista, eikä sitä kyseistä "vuosikertaa" vielä markkinoilta maistohetkellä löytynyt) – mutta se ei viinin herkullisuutta vähennä. Tässä on kaiken kaikkiaan ihastuttava Chardonnay-shamppanja, johon on saatu ujutettua hienosti kypsää makumaailmaa, mutta silti yleisilme on herkkä, kepeä, eikä siitä tunnu löytyvän mitään ylimääräistä.

Tämä on ennen kaikkea gastronominen kupliva, joka puolustaa paikkaansa kaiken kepeän ja hapokkaan tanssiparina. Suolaiset merenelävät, sitruunalla höystetyt kalat tai freesit vihersalaatit varmasti tarjoavat mitä oivallisinta seuraa tälle hienostuneelle Blanc de Blancsille. Viini on varauksella jo nyt korkattavissa, mutta itse suosittelisin antamaan viinille ainakin vuoden pari aikaa päästä eroon sen villeimmästä nuoruudesta.

Lyhyesti: Upean tasapainoisella tavalla kypsempää hedelmää ja herkkää, kepeää ja hienostunutta ilmaisua yhdistelevä Premier Cru Blanc de Blancs. Vielä varsin nuorekas, mutta jo nyt varsin elegantti ruokashamppis.

Arvio: Tyylikäs – hienostunut ja elegantti kuohuva, joka ei niinkään pelaa massalla tai aromirunsaudella, vaan tasapainoisen harmonisella ja harkitulla ilmaisullaan.

Hinnan (22-30e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaluokassaan kelpo ostos.

Blondel Carte d'Or Brut

Blondel Carte d'Or Brut Premier Cru

• Valmistaja: Blondel Champagne
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Montagne de Reims
• Rypäleet: Pinot Noir (n. 67%), Chardonnay (n. 33%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 29,90e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 30,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Blondel on yli satavuotiasta historiaa kannatteleva viinitila, joka ryhtyi vuonna 1979 valmistamaan omia viinejä sen sijaan, että olisi myynyt rypäleensä suurille viinitaloille. Viinitalo omistaa yhden suuren, 10 hehtaaria käsittävän, prémier cru -tasoisen viinitarhan Montagne de Reimsin viinialueella, aivan päärakennuksensa vierestä (mikä on siis varsin harvinaista Champagnen alueella); viinitarhasta puolet on varattu Pinot Noirille ja puolet Chardonnaylle.

Blondelin Carte d'Or on talon perustason pullote ja yksi Alkon edullisimman pään (alle 30 euroa) shamppanjoista. Siihen käytetyt rypäleet korjataan käsin; viiniä kypsytetään kolmen vuoden ajan pulloissa; sakanpoistoon vaadittava "tanssitus" (remuage) hoidetaan perinteikkäästi käsipelillä.

Lasissa viinillä on raa'an vihertävä väri, minkä lisäksi viini tuntuu kuohuvan melkoisella innolla.

Tuoksu on melko lailla kepeähkö; kypsää sitrusta, hunajaa, mineraalia, aavistus keksitaikinaa ja kevyttä kukkaisuutta. Yleisilme vihjailee makeudesta.

Makeaan taittuvasta tuoksustaan huolimatta viinin maku on erittäin kuiva, kepeä, todella hapokas, raikas ja jopa kirpeä. Makumaailma on tyylikäs ja harmoninen, mutta aromeiltaan loppupeleissä melko kevyehkö. Kielellä pyörii hillitysti raa'an sitruunaisia, mineraalisia ja kevyen hiivaleipäisiä aromeja. Kielellä pirskahteleva mousse on runsas, pieni ja melko teräväkin, mikä vain korostaa entisestään viinin kepeyttä ja raikkautta. Jäännössokeria (7 g/l) ei makupuolelta tahdo löytää laisinkaan.

Lopuksi viinistä jää kepeään makuun nähden yllättävän pitkähkö, tuntuvan mineraalinen, kevyen leipäinen, tuoreen sitruksinen ja raa'ahkon viheromenainen jälkimaku.

Carte d'Or Brutista on vaikea uskoa viinin olevan Pinot Noir -voittoinen perus-Brut: viinin kepeä, tuntuvan hapokas ja paikoitellen jopa raa'ahkon sitrus-omenainen ilmaisu vei allekirjoittaneen mielikuvat Chardonnay-voittoisempaan blendiin ja matalampaan jäännössokeriin.

Sellaisenaan viinistä jäi ihan tyylikäs, joskin hieman vaatimaton yleisilme; kepeät aromit ja lähes viiltävä hapokkuus tuntuivat suorastaan kerjäävän ruokaa, jota naittaa skumpalle. Kenties erilaiset merenelävät tai salaatit saisivat tästä hyvän kumppanin? En tuomitse viiniä pettymykseksi, mutta en suosittele varsinaisesti korvaamaan sillä perusskumppaa, sillä sellaisenaan viini ei tuo juuri mitään ihmeempiä pöytään – sen sijaan ruokaa vastaan pistettäessä tästä viinistä löytyy varmasti paljon enemmän ruista ranteesta kuin pari kolme kertaa edullisemmasta tusinakuohuvasta.

Lyhyesti: Kepeä, freesi ja tuntuvan hapokas pientuottaja-shamppis, jonka aromimaailma on yleisilmeeltään hillitty, kuiva ja erittäin tuore, jopa raa'ahko. Ruokapöytäkuohuva.

Arvio: Tyylikäs – hillitty ja harmoninen edullisemman pään shamppis. Kenties muutama vuosi lisää voisi tuoda viinille lisää runsautta, syvyyttä ja mielenkiintoa?

Hinnan (30,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.