de Venoge Grand Vin des Princes 1993

de Venoge Champagne Brut Grand Vin des Princes 1993

• Valmistaja: Champagne de Venoge
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 111,10e (Joulukuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: plus-de-bulles

Shamppanjatalo de Venogen perusti alun perin Sveitsistä, Venoge-joen varrelta kotoisin oleva, tuolloin 49-vuotias Henri-Marc de Venoge vuonna 1825 – joskin tuolloin kyseessä ei ollut vielä varsinainen viinitalo, vaan liikefirma. Liikkeestä tuli puhtaasti viineihin keskittynyt, suvun nimeä kantava shamppanjatalo tuli noin 10 vuotta myöhemmin, vuonna 1837. Jo heti perustamisensa aikaan de Venogen viinit olivat erityisiä: aikana, jolloin viinipulloissa luki vain tuottajan nimi ja vuosikerta, oli de Venogen pulloissa käsin väritetty ovaali etiketti, joka erotti heidän viinipullonsa kilpailijoistaan. Viinitalon suosio kasvoi ja 1800-luvun lopulla – aikana, jolloin koko Champagnessa tuotettiin vuosittain n. 30 miljoonaa pulloa viiniä – oli pelkästään de Venogen tuotanto yli miljoonaa pulloa vuodessa. Talon tuotanto nykyisin on n. 1,7 miljoonaa viinipulloa.

Vuonna 1858 kuninkaallisia hoveja ajatellen lanseerattu Vin de Princes on de Venogen lippulaivaviini, cuvée de prestige, joka valmistetaan yksinomaan Grand Cru -tasoisten tarhojen Chardonnay-rypäleistä. Vuodesta 1961 eteenpäin viini on pullotettu vanhanaikaista viinikarahvia muistuttavaan kuohuviinipulloon (jonka sijoittelu viinikellariin on kyllä perkeleellistä duunia). Viiniä valmistetaan vain poikkeuksellisina vuosina, jolloin talon omien tarhojen rypäleiden arvioidaan olevan riittävän laadukkaita tuottamaan tätä viiniä, joka kypsyy sakkojen kanssa minimissään 15 vuotta – usein vielä merkittävästi kauemmin.

Meikäläisen käsiin tämä pullo päätyi Copatinto-blogin Teemulta korvaukseksi 70-luvun shamppanjastani, jonka hän eräässä viinibloggaajien illanistujaisissa onnistui näppärästi kiepauttamaan jääkaapista suoraan kivilattialle.

Viinin ikään nähden ei ole yllättävää, että sillä on syvä, kehittyneen kullankeltainen väri.

Lasista kohoaa hyvin ekspressivinen, tertiäärinen tuoksu, jossa tuntuu päällimmäisenä kehittyneelle shamppanjalle tyypillistä paahdettua pähkinää ja nougat-konvehtia, karamellista oksidaatiota ja kevyttä hunajaa. Taustalla häilyy hillittyä poltettua sokeria, aavistus savua ja ujoa oksidatiivista suklaisuutta.

Makumaailma on pääpiirteittäin kuiva, mineraalinen ja kehittyneen pähkinäinen. Viinin makumaailma on kuitenkin merkittävästi tätä kompleksisempi, tarjoillen mm. valkoista persikkaa, hennosti rusehtavaa viheromenaa, terästä, kevyttä hunajaa, aavistus karamellisoitua ananasta ja sitruunankuorta, yleistä oksidaatiota ja ujolla otteella ruskistettua voita. Vaikka viinin iän myötä kevennyt, todella pieni, hento ja kermaisen pehmeä mousse ei tuo varsinaisesti raikkautta, on viinin suutuntuma silti melko kepeä, sekä miellyttävästi suhteellisen hapokas, eli rakennetta löytyy edelleen.

Jälkimaussa tuntuu keskimakua voimakkaampana oksidatiivista pähkinää ja mantelia, terästä, ruskistettua voita ja nougat'ta; loppua kohti nousee myös piirteitä kypsästä, rusehtavasta omenasta, sitruunamarmeladilla voidellusta paahtoleivästä ja hennosta savusta. Vaikkapitkä ja vivahteikas jälkivaikutelma on erittäin kehittynyt, onnistuu se olemaan myös ihastuttavan freesi.

Vin de Princes 1993 tuntuu vielä juuri ja juuri olevan kunnossa, mutta rupeaa selkeästi jo vetelemään viimeisiään: primäärihedelmä rupeaa pikku hiljaa olemaan kadoksissa ja tertiääriaromit hallitsevat selkeästi kokonaisuutta. Viini ei selvästikään ole päässyt kuitenkin vielä kuolemaan, vaan kokonaisuudesta löytyy vieläkin runsaasti sävyjä ja syvyyttä, hillittyjä hedelmäisiä nyansseja ja rakennekin on edelleen verraton.

Viiniä ei kuitenkaan kannata missään nimessä hillota kellarissa enää pidempään, sillä se ei varmastikaan tule saamaan enää lisää syvyyttä ja mielenkiintoa: tästä eteenpäin viinin hedelmä tulee vain haipumaan entisestään ja tawnyportmainen pähkinäisyys tulee peittämään ajan kanssa lopulta kaiken mielenkiinnon alleen. Jos siis tätä viiniä on sattunut päätymään kaappiin, suosittelen varaamaan kalenterista jonkun tulevan illan vapaaksi shamppisillallista varten!

Lyhyesti: Huippunsa jo tovi sitten saavuttanut, hurmaavan monisyinen, hienosti ikääntynyt ja miellyttävän ryhdikäs prestige cuvée -seniori.

Arvio: Erinomainen – todella mallikas ja miellyttävä esimerkki hienosti kehittyneestä shamppanjasta. Viini on todennäköisesti ollut parhaimmillaan jo muutamia vuosia sitten, mutta se kykenee silti tarjoamaan varsin valloittavan kuohuviinielämyksen edelleenkin.

Hinnan (111,10e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Jacques Selosse V.O. Extra Brut

Jacques Selosse V.O. Grand Cru Blanc de Blancs Extra Brut

• Valmistaja: Domaine Jacques Selosse
• Tyyppi: AOC Champagne Grand Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Côte des Blancs
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ~100,00e (Heinäkuu 2014)
• Hinta nyt: 125,00e (Tammikuu 2016, Alko, erikoisvalikoima)

kuva: rakuten

Champagnesta löytyy useita kulttihahmoja, mutta niistä suurin lienee Jacques Selosse -viinitaloa pyörittävä Anselme Selosse, jota voidaan (Fleuryn viinitalon ohella) hyvillä mielin pitää biodynaamisten pientuottajashamppisten pioneerinä.

Anselmen isän Jacques Selossen perustama viinitalo sai alkunsa vuonna 1949. Pian tämän jälkeen hän katkaisi vuosisatoja vanhan Selossen suvun perinteen myydä viljelemiensä palstojen rypäleet suurille viinituottajille ja sen sijaan ryhtyi tuottamaan itse viinejä omista rypäleistään omalla nimellään – ensimmäiset viinit tulivat markkinoille vuonna 1960. Hänellä oli usko siihen, että satomääriä pienentämällä voisi sekä rypäleiden, että niistä saatavien viinien, laatua parantaa; lyhyessä ajassa Selossen shamppanjat niittivätkin runsaasti mainetta korkealla laadullaan.

Talon toinen merkittävä muutos tapahtui vuonna 1974, kun Anselme Selosse peri talon isältään. Tätä ennen Anselme oli opiskellut viininviljelyä ja -valmistusta mm. Domaine Leflaivella, Burgundin yhdellä kuuluisimmista viinitaloista. Anselmen astuessa talon johtoon ryhdyttiin viinitalolla viljelemään köynnöstarhoja biodynaamisin periaattein, sulfiittien käyttöä vähennettiin merkittävästi ja käyttöön otettiin tammitynnyrit, joiden käyttöön Anselme oli tutustunut Burgundissa opiskellessaan. Aikana, jolloin Champagnessa alueiden eroja häivytettiin sekoittamalla mahdollisimman monen alueen ja useamman vuoden viinejä, ruostumattomasta teräksestä valmistetut modernit laitteistot olivat normi ja rypäleiden laatua tärkeämpää oli niiden määrä, olivat Anselme Selossen terroiria korostavat menetelmät ennenkuulumattomia. Paljon on noista ajoista virrannut vettä Vantaassa ja nykyisin moni tuottaja tuottaa hyvin samantapaisin menetelmin viinejä, mutta noin 40 vuotta sitten Selosse oli yksi tämän tyylin ensimmäisiä pioneereja.

Muita erikoisuuksia on lähinnä Sherryn alueelta tuttu solera-menetelmä, jonka Selosse otti käyttöön vuonna 1986 ja josta valmistetaan talon kuuluisa Substance-viini. Tässä menetelmässä useasta tammitynnyristä koostuvan järjestelmän vanhimmista tynnyreistä pullotetaan 22%, minkä jälkeen yhä nuoremmista tynnyreistä täytetään vanhempien tynnyreiden puuttuva osuus, kunnes lopulta uusimman vuosikerran viineillä täytetään tuoreimpien tynnyreiden osuus.

Nykyisin Selosse omistaa n. 7,5 ha rypäletarhoja, joista merkittävä osa sijaitsee arvostetuilla Grand Cru -tarhoilla. Vaikka Selosse oli aikanaan yksi biodynaamisen viljelyn merkittävimpiä puolestapuhujia Champagnessa, ei hän ole vuodesta 2003 eteenpäin viljellyt tarhojaan enää biodynaamisesti, vaan ainoastaan mahdollisimman pitkälti luontoa kunnioittaen ja torjunta-aineita välttäen – joskin tarpeen tullen Selosse ei epäröi käyttää myös ei-luomu-menetelmiä, jos tarhat niitä vaativat. Selossen tyyli on tullut tunnetuksi ennen kaikkea oksidatiivisuudestaan, mikä on seurausta tammen käytöstä: talon kaikki viinit käytetään ja kypsytetään tammitynnyreissä (joita ovat burgundilaiset, 228 litran pièce-, 400 litran fût- ja 600 litran demi-muid-tynnyrit), joista uusitaan vuosittain korkeintaan n. yksi kuudesosa. Käyminen tapahtuu rypäleiden omilla villihiivoilla, malolaktinen käyminen tapahtuu spontaanisti (jos on tapahtuakseen) ja koko viininvalmistuksen aikana käytetään sulfiitteja vain minimaalisia määriä. Selossen ainutlaatuinen, oksidatiivisuutta ja tammen vivahteita shamppanjaan yhdistävä tyyli on kerännyt paljon mainetta ja kunniaa, mutta myös kritiikkiä – esimerkiksi joidenkin mielestä Selossen viinit ovat yksinkertaisesti pilalle hapettuneita ja siksi järjestään viallisia.

V.O. eli Version Originale on vain Côte des Blancsin Grand Cru -tarhojen Chardonnaysta valmistettu blanc de blancs. Viiniin käytetään kolmea tuoreinta vuosikertaa, jotka kaikki ovat talon tyyliin käyneet ja kypsyneet tammitynnyreissä. Pääkäymisen lisäksi myös pulloissa tapahtuva toinen käyminen tapahtuu villihiivoilla, sillä osa rypälemehusta otetaan talteen ja sen käyminen estetään pitämällä mehu kylmänä. V.O. kypsyy pullossa hiivasakan päällä 42 kk ennen sakanpoistoa ja viinin dosage pyritään pitämään erittäin matalana. Vuosituotanto on n. 3,500 pulloa.

Viini on väriltään syvä, kehittyneen sitruunankeltainen.

Tuoksu on varsin jännittävä, kiehtova ja monisyinen: siinä tuntuu melko voimakasta, paahtoleipäisenä tuntuvaa paahteisuutta ja kermaisuutta, mutta myös aavistus erikoista pölyisyyttä. Paahteisten aromien seasta erottuu myös hillittyä keltaista omenaa ja ujon oksidaation kevyesti hunajaiseksi taittamaa hedelmää, sekä aavistus tummanpuhuvana häilyvää mutta kuivakkaa, toffeista tammea.

Suussa viinillä on erittäin napakka – jopa tiukka – ja rutikuiva olemus. Sokerin puute ja hyvin runsas hapokkuus antavat viinille tietyllä tavalla karuhkon ja pelkistetyn yleisilmeen, mutta kielen tottuessa viinin napakkuuteen alkaa lähes valkoviinillinen vivahteikkuus aukeamaan hitaasti riikinkukon pyrstön tavoin: hunajaa, paahdettuja pähkinöitä, tawnyport-maista siirappisuutta, kivisen karvasta ja ujosti suolaista mineraalisuutta, kevyttä uuniomenaa, hentoa kuivakan mausteista puuta ja aavistus kypsää keltaista hedelmää. Tahtoisin sanoa, että viinillä on täyteläinen suutuntuma, jota hyvin pehmeä ja pienikuplainen mousse alleviivaa, mutta erittäin tuntuva hapokkuus ei anna viinin tekstuurin levitä niin runsaaksi – eikä tämä ole missään nimessä huono asia.

Viinin erittäin pitkä ja luonteeltaan viileä jälkimaku tuntuu jakautuvan kahteen yhtä voimakkaaseen suuntaan: toisessa tuntuu kevyen suolaista mineraalisuutta ja villiä vihertävyyttä, joka tuo jopa ujosti tuoretta kurkkua muistuttavia sävyjä, kun taas toisessa tuntuu kermaa, kevyttä pähkinää, hennosti rusehtavan omenaista oksidaatiota ja aavistus vahamaisuutta. Jälkivaikutelma on napakka, poskipäihin pureutuva ja valloittavan monisyinen.

Myönnetään, että Selossen tyyli kyllä on selvästi oksidatiivinen, mutta mielestäni se ei kärsi tyylin kriitikoiden valittamista piirteistä lainkaan: viini ei ole överihapettunutta, eli "kuin Sherryä kuplilla", eikä kokonaisuus ole mitenkään häiritsevän tamminen – päin vastoin, sekä viinin oksidatiiviset että tammiset vivahteet ovat hyvin sopusuhtaisia, kokonaisuutta tukevia ja syvyyttä antavia, eivät hallitsevia. Vaikka nämä piirteet antavat viinille paljon kehittyneitä sävyjä, vaikuttaa kokonaisuus vielä erittäin nuorekkaalta ja energiseltä. Vain puhtaasti terästankeissa reduktiivisesti valmistettuihin ja nuorena juotaviin kupliviin tottunut suu voisi väittää tätä tyyliä vialliseksi.

Viini onkin erittäin vakuuttava esitys ja perustellusti edustaa upeasti Champagnen "kulttituottajan" tyyliä. Viinin melkeinpä ainoa huono puoli on sen hinta: kun usea tuottaja nykyisin valmistaa hyvin samankaltaisin menetelmin samanhenkisiä viinejä, joilla voi olla hintaa vain muutamia kymppejä, onko viini oikeasti kolminumeroisen summan väärti? Noh, tässä tapauksessa melkeinpä on: Selossen tuotantomäärät ovat mikroskooppisia, mutta kysyntä on valtavaa, mikä selittää heti viinin kovan hinnan – eikä yleensä Selossen henkeen valmistavat tuottajat ole usein kovinkaan suuria taloja myöskään. Toki tämän viinin hinnassa on kulttipersoonan tuomaa lisää, mutta sen tapauksess hinta antaa myös julmetun kovalaatuista vastinetta rahalle. Monet prestiisishamppikset voivat maksaa monta kertaa enemmän, mutta silti maistua yllätyksettömältä peruskuohuvalta, kun taas Selossen viinien vastaavanlaista runsautta, vaikuttavuutta ja viinillisyyttä harvemmin vastaansa saa.

Lyhyesti: Ihastuttavan persoonallinen, kompleksisen viinillinen, kevyen oksidatiivinen, hennon tamminen ja ennen kaikkea hyvin tiukkarakenteinen kulttishamppis.

Arvio: Täydellinen – jos runsaus, viinillisyys ja vivahteikkuus yhdistettynä hyvin napakkaan ja tiukkarakenteiseen runkoon on hyvän shamppanjan ideaali, on hyvin vaikea ylittää tätä NV-shamppista tyylilajissaan.

Hinnan (~100,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Salon Le Mesnil Brut 1999

Salon Blanc de Blancs Le Mesnil Brut 1999

• Valmistaja: Champagne Salon
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Côte des Blancs, Le Mesnil-sur-Oger
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ~329,00e (Marraskuu 2015, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: 334,90e (Tammikuu 2016, Alko, erikoisvalikoima – vk. 2002)

kuva: vineyard brands

Blanc de Blancs -tuottaja Champagne Salon on yksi maailman arvostetuimmista shamppanjataloista, todennäköisesti johtuen yhdistelmästä äärimmäisen tinkimätöntä viininvalmistusta ja erittäin pientä vuosituotantoa – mikä tietenkin näkyy jokaisen Salon-pullon hintalapussa.

Siinä missä suuret shamppanjatalot ovat jo satoja vuosia pyrkineet suuriin volyymeihin ja tasalaatuisuuteen, mitä on tavoiteltu sekoittamalla sekä ympäri Champagnea viljellyistä rypäleistä tehtyjä viinejä keskenään että eri vuosikertoja keskenään, on 1900-luvun alussa Eugène Aimé Salonin perustama viinitalo Champagne Salon tehnyt asiat täysin päin vastoin. Hän uskoi, että Chardonnaystaan tunnetun Côte des Blancsin kenties kuuluisimman kylän, Le Mesnil-sur-Ogerin, tarhat kykenivät tuottamaan maailmanluokan shamppanjaa, joka ei tarvitsisi Pinot Noirin tuomaa runkoa tai Pinot Meunierin tuomaa mehevyyttä. Hän ryhtyi työstämään viinejä, joissa tasalaatuisuus ei olisi ensisijainen tavoite, vaan Le Mesnil-sur-Ogerin Chardonnayn välittämä terroir, ja joita hän jakoi lähipiirilleen. Viinit valmistettiin alun perin ainoastaan Salonin omistamalta, 1 hehtaarin Jardin du Salon -tarhalta, jonka rypäleistä valmistettuja eri vuosikertojen viinejä ei sekoitettu keskenään, vaan jokainen viini valmistettiin yhden vuosikerran shamppanjana. Vähitellen Salonin viinien suosio rupesi kasvamaan, minkä vuoksi hänen oli perustettava varsinainen viinitalo viinintuotantoa varten ja pikku hiljaa myös hankittava rypäleitä myös muilta Le Mesnil-sur-Ogerissa toimivilta sopimusviljelijöiltä.

Salonin viinien tyyli on alusta asti ollut sama: vain yhtä viiniä, Le Mesniliä, tuotetaan, ne tehdään vain yhden vuosikerran viineinä, ainoastaan parhaina vuosikertoina (tyypillisesti 4-5 vuosikymmenessä) ja niitä kypsytetään sakan päällä hyvin pitkään (tavallisesti yli 10 vuotta) ennen markkinoillelaskua. Aimé Salonin kuoltua vuonna 1943 hänen viinitalonsa periytyi hänen suvulleen, mutta viinitalo lopulta myytiin Champagne Laurent-Perrierille vuonna 1988. Salonin vuosituotantomäärät ovat pysyneet aina erittäin pieninä – tällä hetkellä korkeintaan n. 60,000 pulloa vuodessa – ja tämäkin luku voidaan tavoittaa vain niinä vuosina, kun vuosikerta on riittävän hyvä. Heikompina vuosikertoina Saloniin tarkoitetut rypäleet käytetään Champagne Delamotten viinitalolla ja kaikista heikoimpina vuosikertoina rypäleet myydään pois bulkkina. Lisäksi Salonin viinejä ei julkaista kaikkia kerralla, vaan osa jätetään kellareihin joko kypsymään sakan päällä pidempään tai uudelleenkorkitetaan ja siirretään Salonin viiniarkistoon, joka käsittää tällä hetkellä edelleen lähes kaikki julkaistut Salonin vuosikerrat. Ensimmäinen tuotettu Salon oli vuosikertaa 1905 ja ensimmäinen kaupallinen vuosikerta oli 1921. 1900-luvulla Salon tuotti yhteensä 37 vuosikertaa ja tällä hetkellä on markkinoilla viinin 38. vuosikerta, 2002. Lisäksi viinitalon kellarissa on tällä hetkellä kypsymässä vuosikerrat 2004, 2006, 2007 ja 2008.

Vuosi 1999 lupasi aluksi varsin hyvää hyvin lämpimillä, jopa paikoin kuumilla säillään, mutta sadonkorjuun aikaan ilmat kylmenivät merkittävästi ja Champagneen saapuneet sateet laskivat hyvin kypsyneiden rypäleiden laatua merkittävästi. Koska sekä lämpimien säiden tuoma kypsyys että sadeveden tuoma laimennus laski merkittävästi rypäleissä shamppanjalle elintärkeää runsasta hapokkuutta, ei vuosikertaa 1999 ole pidetty erityisen korkeatasoisena, erityisesti huippushamppisten osalta – parhaimmat shamppanjat kun tarvitsevat pitkää kellarikypsytystä saavuttaakseen huippunsa, mutta ilman riittävää hapokkuutta viini ei kykene kestämään kellarissa tarpeeksi pitkään!

Viini on väriltään intensiivisen vihertävä.

Melko runsaassa tuoksussa tuntuu lämpimän vuoden tuomaa, omenavetoista ja kevyen valkopersikkaista kypsää hedelmää, maltillista hiivaleipäisyyttä, hentoa kukkaista aromaattisuutta ja aavistus pitkän iän tuomaa kehittyneempää, kuivattua keltaista hedelmää.

Viinin ilmaisultaan maltillinen hedelmäisyys on jopa karua ja olemukseltaan jäntevämpää kuin viulun kielet ylävireessä. Erittäin nuorekkaassa, teräksisessä ja rutikuivassa maussa erottuu päällimmäisenä piirteenä lähinnä kirpeää viheromenaa. Sen alta erottuu kevyttä kermaisuutta, hentoa kivisen bitteristä mineraalisuutta, aavistus valkosuklaata ja ujoa hunajaa. Haastavasta vuodesta huolimatta happoja on varsin runsaasti ja niiden tuomaa rakennetta enemmän kuin riittämiin, kun taas mousse on todella pieni ja hillitty.

Erittäin nuoressa jälkimaussa tuntuu viheromenaa ja omenankuorta, freesiä sitruksisuutta ja teräksisyyttä. Suutasupistava, erittäin napakka jälkivaikutelma on hapokkaan kirpeä, puhdaspiirteinen ja kestoltaan keskipitkä tai pitkähkö.

Heikosta vuosikerrasta huolimatta Salon Le Mesnil 1999 on suorastaan hämmentävän intensiivinen, napakka ja nuorekas shamppanja, jota on hyvin vaikea pitää yli 15 vuoden ikään ehtineenä: viini tuntuu hädin tuskin vauvaa vanhemmalta! Nyt korkattuna viinistä erottuu lähinnä tiukka, rutikuiva ja teräksinen rakenne; hedelmä, joka kypsyydestäänkin huolimatta on lähinnä äärimmäisen kireää ja primääristä tuntuu ottavan viinin rakenne puolelta turpaan kuusi-nolla. Tästä syystä Salon 1999 on nyt korkattavaksi viiniksi äärimmäisen huono vaihtoehto – samanlaista primäärihedelmää ja kireän teräksistä rakennetta saa miltä tahansa nuorelta, laadukkaalta Blanc de Blancsilta, helposti 5-6 kertaa edullisemmalla hinnalla!

Jotta viinistä voisi kuvitella edes jollain järjellä saatavan hinnalle vastinetta, tarvitsee se vielä rutkasti aikaa – tosin mahdotonta sanoa, kuinka kauan, sillä jos viini vielä 15 vuoden iässä on näin nuori, on se tuskin ihan lähivuosina (tai vuosikymmeninä) valmista tavaraa. Toki voi myös olla, että viinin hedelmä luovuttaa nopeammin kuin sen rakenne ja viini ei missään vaiheessa saavuta teoreettista huippuaan, vaan lopulta hedelmä haipuu piiloon viinin yleisilmeen pysyessä loppuun saakka teräksisen hapokkaana ja kireänä. Oli tilanne mikä hyvänsä, suosittelen korkkaamaan viinin aikaisintaan kymmenen vuoden päästä – nykykunnossaan se ei kykene tarjoamaan kovinkaan kummoista elämystä.

Lyhyesti: 15 vuoden iästään huolimatta äärimmäisen nuorekas, kireä, teräksisen hapokas ja voimakasrakenteinen kultti-Blanc de Blancs.

Arvio: Tyylikäs – viini tarjoilee Blanc de Blancseille tyypillistä kepeyttä, teräksisyyttä ja hillityn eleganttia hedelmää äärimmäisen tiukkarakenteisessa paketissa. Vain aika näyttää, tuleeko viinistä jotain suurta ja ihmeellistä sen ryhtyessä määrittelemättömän ajan jälkeen ilmentämään kehittyneempiä piirteitä.

Hinnan (~329,00e ) ja laadun suhde: Surkea – edullisemmallakin voi saada yhtä korkeaa laatua.

Henriet-Bazin Marie-Amélie Blanc de Blancs 1er Cru 2008

Henriet-Bazin Cuvée Marie-Amélie Fleur de Vigne Blanc de Blancs Premier Cru Brut 2008

• Valmistaja: Champagne Henriet-Bazin
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne 1er Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Montagne de Reims
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ~39,00e (Kesäkuu 2014, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: bulles d'hélène

Tämänkertaisen viinin tuottanut Henriet-Bazin on Villers-Marmeryn kylässä majaansa pitävä pientalo (vuosituotanto on n. 5,000 kpl 12 pullon laatikkoa eli yhteensä 60,000 pulloa viiniä), joka toimii jo 5. sukupolvessa. Talo omistaa yhteensä n. 6 ha viljelyksiä kolmessa kylässä: kotikylässään Villers-Marmeryssa (1er Cru), Verzenayssa (Grand Cru) ja Verzyssa (Grand Cru).

Cuvée Marie-Amélie Fleur de Vigne on 100% Chardonnaysta valmistettu Premier Cru -tasoinen Blanc de Blancs. Rypäleet tulevat Villers-Marmeryn kylästä, joka on ainoa punaisista rypäleistään tunnetun Montagne de Reimsin kylä, jossa viljellään yksinomaan Chardonnayta. Rypäleet tulevat kolmelta, keskimäärin 52-vuotiaalta tarhalta: Les Clos Ouest (istutettu 1953), Les Basses Allouettes (1963) ja Les Couloirs (1966). Viini on käynyt ja kypsynyt terästankeissa ja se on läpikäynyt happoja pehmentävän malolaktisen käymisen. Dosage on 9 g/l ja vuosikertaa 2008 on valmistettu 5533 pulloa.

Marie-Améliella on hillityn vaaleanvihreä, tasaisen runsaasti kuohuva ulkonäkö.

Tuoksu on hienostunut, ei erityisen runsas mutta silti ihastuttavan moniulotteinen tuoksu: nokkapuolelta voi erottaa hillittyä autolyysin paahdetta, kypsää hedelmää – niin punertavaa omenaa kuin kellertävääkin hedelmää – hentoa briossia ja sitrusmarmeladia sekä aavistuksen pähkinää. Melko kypsää ja hieman makeaa kokonaisuutta sävyttää myös häivähdys vihertävyyttä.

Suussa viinillä on ihastuttavan runsas, täyteläinen ja kermainen suutuntuma, jota kuohkea, mutta melko hento ja pienikuplainen mousse alleviivaa. Kielellä pyörii kypsää sitrusta, pähkinää, aavistus päärynää ja melko runsaasti läpitunkevaa tummempaa hedelmää – tietynlaista kirsikkaisuutta ja kirsikkamarmeladia, jonka normaalisti kyllä mielikuvien tasolla yhdistäisin Pinot Noir -vetoisiin shamppiksiin. Taustalla tuntuu aavistuksen verran kiniinistä bitterisyyttä ja yrttisyyttä, jolle melko reilut hapot antavat mukavan napakan ja särmikkään terän.

Mehevä jälkimaku on erittäin pitkä, vivahteikas, hillityn pähkinäinen ja paahtoleipäinen. Hedelmäpuolelta löytyy kypsä sitruksisuutta, kevyttä (ja jälleen jopa pinotnoirmaista) marjaisuutta, aavistuksen verran mineraalisuutta ja sopivalla tavalla kiniinistä karvautta. Hieman makeaan marmeladisuuteen taittuva, vivahteikas ja vettä kielellenostava jälkivaikutelma häilyy todella pitkään.

Kokonaisuutena Cuvée Marie-Amélie on varsin hurmaava, tyylikäs ja tasapainoinen Blanc de Blancs, jossa kuitenkin sekä hämmentää että kiehtoo makumaailman tummempisävytteinen, jopa kirsikkaan ja marjaisuuteen taittuva vivahteikkuus, jollaista ei yleensä löydy valkoisesta Chardonnaysta valmistetuissa viineissä. Kenties kyseessä on vain erittäin vanhojen ja intensiivisten köynnösten tuottamien hyvin kypsien rypäleiden, n. 10 g/l jäännössokerin ja paahteisuuden tuottama yhteisvaikutus, joka onnistuu huijaamaan makuaistia?

Joka tapauksessa, viini on oikein hurmaava ja tasapainoinen esitys. Lisäksi tämä on keskimääräistä paremman vuosikerran vintage-shamppikseksi myös oikein hyvässä vaiheessa jo nyt, noin korkkaamista ajatellen, mutta kellaroimista ajatellen viini on vielä varsinainen nuorikko. Voin kuvitella viinin olevan huipullaan aikaisintaan 10-12 vuoden jälkeen vuosikerrasta, mutta viinissä tuntuu olevan runkoa kestää hyvin n. 20 vuoden ikään asti.

Lyhyesti: Runsas, tyylikäs ja kypsä Blanc de Blancs, joka tarjoilee suorastaan hämmentävän tummanpuhuvaa, paikoitellen jopa kirsikkaista hedelmää raikkaan sitruksisen, mineraalisen ja paahteisen aromimaailmansa lomassa.

Arvio: Tyylikäs – ihastuttavan tasapainoinen, runsas ja mukavalla tavalla suurikokoinen Vintage-BdB.

Hinnan (~39,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Boulard Blanc de Blancs Vieilles Vignes Extra Brut 2011

Francis Boulard Blanc de Blancs Les Vieilles Vignes Extra Brut 2011

• Valmistaja: Champagne Francis Boulard & Fille
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Montagne de Reims
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 65,00e (Elokuu 2014, Edward Cuvée)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: boulard

Hyvin kepeän, puhdaspiirteisen ja hillittyä eleganssia esitelleen Boulard Blanc de Blancsin jälkeen Cuvéen Edward pisti meille maistettavaksi saman tuottajan Les Vieilles Vignes -version.

Talon perus-Blanc de Blancsiin erona tämä kyseinen viini on valmistettu vain yhden, n. 35-40-vuotiaan "Le Murtet" -tarhan rypäleistä; muuten viini on valmistusteknisesti varsin identtinen. Viini pohjautuu kokonaan vuosikertaan 2011, mutta koska viini on viettänyt pullossa vain Champagnen minimiajan, 15 kuukautta (toukokuu 2012 – syyskuu 2013), ei pulloa voi merkitä vuosikerralliseksi millésimé-shamppikseksi. Dosage on Boulardille totuttuun tyyliin hyvin maltillinen 5 g/l.

Viinin väri on nuorekkaan intensiivisen kellanvihreä.

Tuoksua hallitsee ensisijaisesti merituulisen suolainen mineraalisuus, jota komppaavat hento savuisuus ja aavistus kukkaisuutta. Seassa on myös kohtalaisesti villihiivojen tuomaa epämääräistä, jännää meininkiä, joka tuo tuoksuun mukavalla tavalla luonteikkaan twistin.

Vanhempien köynnösten tuoma intensiteetti on viinissä selkeästi pinnassa: kepeään ja hienostuneeseen Blanc de Blancsiin verrattuna tämä viini on rutikuiva, tiukka, eloisa ja suorastaan kireä – siitä huolimatta, että tästä viinistä sentään löytyy jäännössokeria! Nuorta, äärettömän freesiä ja rakenteikasta makumaailmaa hallitsevat teräksiset ja kalkkisen mineraaliset aromit, kevyt viheromenaisuus ja aavistus greippisyyttä. Todella intensiivisen mineraali-happotykityksen ansiosta viini on äärimmäisen kepeä suussa, mitä pieni ja pehmeä, mutta kestävänpuoleinen mousse vain korostaa.

Viinin freesissä jälkimaussa tuntuu raa'ahkoa sitruunaa ja viheromenaisuutta, liituista mineraalia ja hentoa yrttiä. Suuhun jää kirpeä, poskipäitä viiltävä ja teräksinen jälkivaikutelma.

Boulardin Blanc de Blancsin Vieilles Vignes -versio on ylettömän intensiivinen, tiukka ja hyvin kirpakka shamppis – siis kupliva ruokaviini vailla vertaa! Sellaisenaan viini on niin vimmainen esitys, että kokonaisuudesta tulee suoraan väkivaltainen fiilis, mutta viini vaikuttaakin lähinnä etsivän riittävän runsasta ja rasvaista ruokaa johon pureutua. Viinin ideana ei selvästikään ole olla massakas, vaikuttava ja superaromikas show-off-shamppanja, vaan hurmaavan rakenteikas, gastronominen kupliva.

Jos siis löydät jossain vaiheessa itseltäsi tätä kyseistä viiniä, korkkaa se sellaisen runsaan tai raskaammanpuoleisen ruoan kumppanina, joka edellyttää juomaltaan kestävää rakennetta ja keventävää, raikkautta tuovaa olemusta – liian kepeät ruoat näin intensiivinen kupliva voi helposti jyrätä happojensa alle. Happojen hillitsemiseksi voin suositella runsaan, tukevan ruoan lisäksi hieman kepeitä kuohuvia lämpimämpänä (n. 12 °C) tarjoilemista tai parin kolmen vuoden vartomista ennen korkkaamista.

Lyhyesti: Erittäin intensiivinen, biodynaamisesti valmistettu gastronomia-shamppanja täynnä terästä, mineraalia ja rakennetta.

Arvio: Tyylikäs – tämä viini on äärimmäisen freesi, raikas, rakenteikas ja puhdaspiirteinen, mutta sen viiltävän hapokkuuden ja intensiivisyyden vuoksi se edustaa tyyliä, jota voi olla vaikea arvostaa ilman ruokaa. Tämän viinin idea ei ole olla lempeä, miellyttävä seurustelushamppis, vaan rakenteikas ruoan kumppani, joka keventää raskautta ja puhdistaa suuta. Sellaisessa roolissa tämä viini on vailla vertaansa.

Hinnan (65,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Boulard Blanc de Blancs Brut Nature

Francis Boulard Blanc de Blancs Brut Nature

• Valmistaja: Champagne Francis Boulard & Fille
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 60,00e (Elokuu 2014, Edward Cuvée)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: plus de bulles

Muistuuko mieleen Francis Boulardin ja hänen tyttärensä pyörittämä mainio pikku shamppistalo? Blogissani oli siis hiljattain arvio Boulardin ylettömän hurmaavasta perustason kuplivasta, Les Murgiersistä (jonka yhteydessä on myös lyhyt esittely viinitalosta, jos pieni muistinvirkistys tuntuisi olevan paikallaan). Noh, seuraavaksi on vuorossa muutama Boulardin astetta paremman tason esitys, joista ensimmäisenä on vuorossa puhtaasti Chardonnaysta valmistettu Blanc de Blancs.

Viini on tehty talon perinteistä viininvalmistustekniikkaa ja biodynaamisia periaatteita yhdistellen: viini on käytetty rypäleiden omilla villihiivoilla ja niin alkoholi- ja malolaktinen käyminen kuin kypsyttely ovat tapahtuneet vanhoissa tammitynnyreissä (228- ja 600-litraisissa) ja -sammioissa (2000-litraisissa). Viini on pullotettu suodattamattomana biodynaamisen kalenterin mukaisina hedelmäpäivinä ja sen on annettu kypsyä reilut kaksi vuotta (maaliskuusta 2012 toukokuuhun 2014) pulloissa hiivasakan kanssa. Viinin pohjana on vuosikerta 2011 (75%), jota on täydennetty vuosikertojen 2009 ja 2010 reserve-viineillä (25%).

Väriltään viini on hento ja herkkä, vain kevyesti limetinvihertävä.

Tuoksu on oppikirjaesimerkki biodyny-Blanc de Blancsista: pinnassa on Chardonnayn viheromenaa, sitruunaa, terästä ja kypsänmakeaa omenahilloa, taustalla kevyttä ruutisuutta ja naturaalimpien viinien hentoa, chinotto-appelsiinista camparisuutta. Auetessaan viini alkaa tarjoilemaan myös hentoa, pähkinäistä paahteisuutta; freesi hedelmäisyys ja teräksinen mineraalisuus kuitenkin pysyy pääosassa.

Täysin kuiva maku on yhtä napakka, kepeä ja fokusoitunut, mitä tuoksu antaa odottaa: sitrusta, hennosti kypsempää omenaa, teräksistä mineraalia ja aavistuksen verran rutikuivana erottuvaa aprikoosista hedelmää. Kepeää makumaailmaa pitävät tasainen, rapsakka hapokkuus ja hyvin pieni ja kevyt, mutta varsin kestävä mousse hienosti paketissa. Valmistuksessa käytetty tammi ei erotu tuoksusta tai mausta lainkaan.

Keskipitkässä jälkimaussa kielelle jää piskipäitä viiltävää viheromenaisuutta, voimakasta mineraalisuutta, jäännössokerin puutteesta huolimatta hennon makeana tuntuvaa sitruksisuutta ja aavistut vihertävänä tuntuvaa yrttisyttä.

Boulardin Blanc de Blancs on ihastuttavan tyylipuhdas, fokukseltaan laserintarkka ja suorastaan ylettömällä raikkaudella varustettu biodyny-shamppis, jonka ainoa vihje melko epäinterventionistisesta valmistusprosessista löytyy tuoksun hennosta, monille natural-viineille tyypillisestä, villin camparimaisesta juonteesta. Muuten viini on äärimmäisen puhdaspiirteinen, eikä sitä erota tavanomaisesta shamppiksesta muu, kuin ihastuttava hedelmän puhdaspiirteisyys ja rakenne – samanlaiseen fokukseen harvoin näin nuori Blanc de Blancs yltää, ja harvoin viini kantaa täydellistä jäännössokerin puutetta yhtä vaivattomasti. Viiniä olisi sokkona suoraan sanottuna vaikeaa arvioida nolladosageksi.

Mutta viini tosiaan on hyvin nuori: hapot ovat erittäin selvästi pinnassa (jäännössokerin happoja maskeeraava vaikutus ei pääse tällä kertaa auttamaan) ja hedelmäisyys on vielä hyvin primääristä. Jos tykkäät hieman kompleksisemmista ja kehittyneemmistä kuohuvista (kuten meikäläinen), kannattaa viini jättää vielä muutamaksi vuodeksi hautumaan ennen korkkaamista – esimerkiksi monet nettilähteet vinkkaavat tämän 2011-pohjaisen viinin olevan parhaimmillaan välillä 2015-2020. Viini on toki jo nyt nautittavissa, mutta viinin ykkösrooli kepeänä jäähdyttelydrinkkinä on kadonnut näin kesäkuumien hälvettyä. Sen sijaan rapukausi on tässä käynnissä, joten pullon voi aivan huoletta pistää keskelle järvien antimia pursuavaa pöytää. Kasvissyöjien pöydässä viini toimii mainiosti öljyisten ja/tai ruokaisten, sitruuna- tai limettimehulla maustettujen vihersalaattien kumppanina.

Lyhyesti: Todella kepeä, freesi, tuntuvan mineraalinen, puhdaspiirteinen ja äärimmäisen fokusoitunut Blanc de Blancs, joka todennäköisesti rupeaa tarjoilemaan parastaan vasta muutaman vuoden kellaroinnin jälkeen.

Arvio: Tyylikäs – klassinen esimerkki siitä, miksi Blanc de Blancseja usein pidetään Champagnen kuohuviineistä tyylikkäimpinä ja eleganteimpina.

Hinnan (60,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Suenen Blanc de Blancs Grand Cru Extra Brut

Suenen Blanc de Blancs Grand Cru Extra Brut

• Valmistaja: Champagne Suenen
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Grand Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Côte des Blancs
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 50,00e (Elokuu 2014, Edward Cuvée)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Tässä aivan hiljattain shamppisklubi- ja -kauppa Cuvéen nokkamies Edward järjesti pienen maistelun, jossa hän tahtoi esitellä uusimpia tuoreimpia löytöjä. Illan aikana tuli maistettua jos jonkinlaista hämmentävää, kiehtovaa ja ihastuttavaa viiniä, mutta postailen tässä heti ensi alkuun pari varsin mukavasti säväyttänyttä perusshamppista.

Illan tervetulomaljan virkaa toimitti Champagne Suenenin hurmaava Blanc de Blancs. Viinintekijänä tämän kuplivan parissa häärää Champagnen pienviljelijäskenen nuori nouseva tähti, vuonna 1985 syntynyt Aurélien Suenen, joka on tehnyt viiniä vuodesta 2008 ja ottanut perheen viinitalon haltuunsa hänen isänsä kuoltua vuonna 2009. Hänen alaisuudessaan talo on siirtynyt viljelemään tarhojaan täysin luonnonmukaisesti ja niin köynnösten kuin tarhan maaperän kuntoa seurataan tarkasti. Viinin käytetään rypäleiden omilla villihiivoilla ja sekä käymisessä että kypsymisessä käytetään niin sementtitankkeja kuin vanhoja tynnyreitä – niin tammesta kuin muistakin puulajeista.

Testattu Suenen Blanc de Blancs on puhtaasti Côte des Blancsin Grand Cru -tarhojen Chardonnaysta valmistettu viini, jonka dosage on äärimmäisen maltillinen 3,5 g/l – nyt ollaan sokerin suhteen siis hyvin rutikuivalla maaperällä. Viini pohjautuu vuosikertaan 2010 pienellä 2008- ja 2009-vuosikertojen reserve-lisäyksellä. Pulloon viini on mennyt hiivojen kanssa maaliskuussa 2011; hiivojen poisto ja uudelleenkorkitus on suoritettu tammikuussa 2014, minkä jälkeen viiniä on kellaroitu 6kk ennen myyntiinlaskua. Tätä kyseistä vuosikertaa Aurélien on tuottanut n. 18,000 pulloa, eli 3,000 kuuden pullon laatikkoa – aivan mikroskooppista tuotanto ei ole, mutta nyt silti puhutaan erittäin pienistä tuotantomääristä.

Viinillä on varsin kepeä ja nuorekas vaaleanvihreä väri.

Viinin vivahteikas tuoksu tarjoaa varsin hurmaavan kattauksen mitä tyylipuhtainta Blanc de Blancsia: kypsää Chardonnayn omenaisuutta ja hillitysti keltaisempaa hedelmää, sakkakypsytyksen tuomaa paahteisuutta, kevyttä pähkinärouhetta ja hentoa leipäisyyttä. Viini avautuu lasissa varsin kivasti tuoden yleisilmeeseen lisää pähkinäisyyttä. Nokkapuolella nuorekas hedelmäisyys ja kehittyneempi paahteisuus ovat todella mainiosti tasapainossa.

Maku on runsas, paahteinen ja kypsän hedelmäisyyden sävyttämä. Yleisilmeestä huolehtii keltainen, makea omenaisuus, jota komppaavat kevyt pähkinäisyys ja hento mineraalisuus. Sokerin vähyys tekee kokonaisuudesta selkeästi rutikuivan, mutta viini ei kypsän hedelmänsä ansiosta tunnu lainkaan kireältä, raa'alta tai epämiellyttävän kuivalta – tätä varmasti auttaa viinin tasapainoinen, muttei mitenkään erityisen korkea hapokkuus. Viinillä on siis varsin hyvä rakenne ilman liian tuntuvaa hapokkuutta. Mousse on todella runsaasti suussa kuohuvaa ja suorastaan vaahtoavaa; tämä innokas kuohu kuitenkin laantuu melko ketterästi pieneksi, mutta pitkäkestoiseksi poreiluksi.

Lopuksi suuhun jää kuiva, kirpeä ja hyvin voimakkaan mineraalisuuden hallitsema jälkimaku, jossa häilyy melko pitkään kypsiä, punertavan omenan makeita sävyjä. Napakka hapokkuus saa loppua kohden enemmän jalansijaa ja tuntuu mukavasti poskipäitä hennosti viiltävänä raikkautena.

Pähkinänkuoressa Suenenin Blanc de Blancs on oikein mainio Extra Brut, jossa astetta kypsempi Chardonnayn hedelmä komppaa mainiosti sokerin vähyyttä – kokonaisuus ei tunnu perus-Brut-shamppista kuivemmalta, vaan jäännössokerin minimaalinen määrä erottuu lähinnä tavallista kepeämpänä, kapeampana ja hillitympänä suutuntumana. Viinillä on hyvin rakennetta jos lyhytaikainen tai keskipitkä kellarointi kiinnostaa ja valmiiksi mukavan erottuvia, pähkinäisiä piirteitä haluaa saada paremmin pintaan. Viini on kuitenkin ehdottomasti jo nyt valmista kauraa korkkaamista ajatellen – viini oli mitä nautinnollisin alkumaljaroolissaan, mutta voin kuvitella sen olevan yhtä hyvin kotonaan myös esimerkiksi merenelävien tai salaattien parissa.

Viinillä on pientuottajaviitekehyksessä hintaa, mutta kun katsoo Alkon tarjontaa viiden kympin kieppeiltä, on tämä Suenenin esitys Suomen viitekehyksessä varsin kilpailukykyinen tapaus. Suosittelen metsästämään jostain näppeihin tätä viiniä nyt tässä vaiheessa – jos talon muutkin viinit ovat näin ihastuttavan rakenteikkaita, tasapainoisia ja puhdaspiirteitä, tulemme varmasti kuulemaan Aurélien Suenenista tulevaisuudessa.

Lyhyesti: Rutikuiva ja kepeä shamppanja, jossa tuntuu miellyttävästi sakkakypsytyksen pähkinäisiä ja leipäisiä piirteitä, ja jonka kypsä, hennosti makeutta vihjaava hedelmäisyys tuo hienosti tasapainoa jäännössokerin puutteelle.

Arvio: Tyylikäs – ehdottomasti tutustumisen arvoinen Blanc de Blancs sellaisille shamppisniiloille, jotka arvostavat viineissään kepeyttä ja sopusuhtaisuutta.

Hinnan (50,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Léclapart L'Amateur Blanc de Blancs 1er Cru 2010

Léclapart L'Amateur Blanc de Blancs Premier Cru 2010

• Valmistaja: David Léclapart
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Montagne de Reims, Trépail
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 55,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: wineman

No niin, takaisin Cuvée Champagne Clubin pientuottajamaistelun arvioihin! Tästä sitten lähteekin loppurutistuksenomaisesti melkoista tykittelyä, sillä maistelun kovimmat nimet oli ymmärrettävästi säätelty viimeiseksi!

Viimeisten viinien satsin aloittaa pientuottaja David Léclapart'n Premier Cru -tasoinen Blanc de Blancs, L'Amateur. Léclapart asettuu todella pienen skaalan artesaanituottajien joukkoon, sillä hänen vuosituotantonsa huitelee n. 15,000 pullon tuntumassa, mikä on mikroskooppisen pieni verrattuna Champagnen suuriin tuottajiin, jotka tuovat markkinoille vuosittain pulloja useista sadoista tuhansista kymmeniin miljooniin. Léclapart viljelee erityisesti punaisista rypäleistä kuuluisalla Montagne de Reimsin alueella, mutta hänen omista tarhoistaan valtaosa on Chardonnayta, joten merkittävä osa Léclapart'n tuotannosta on siten Blanc de Blancsia. Léclapart on viljellyt tarhojaan biodynaamisin periaattein vuodesta 1998, jolloin hän on toimintansa aloittanut, ja pienestä tuotantomäärästä johtuen hän ei käytä ollenkaan reserve-viinejä, vaan kaikki viinit ovat vuosikertatavaraa – näin ollen hänen tuotannossaan vuosikertavaihtelu myös tulee hienosti esiin! Vuosikertoja Léclapart ei suoraan merkitse pulloon, mutta sen voi tarkastaa pullon takaetiketin LV-merkinnällä.

L'Amateur kääntyy suomeksi "Amatööri", mutta tämän viinin tapauksessa pitää tarkastella viinin kirjaimellista käännöstä, joka tarkoittaa "Rakastajaa" – henkilöä, joka ei ole pelkkä harrastaja, vaan joku, joka suhtautuu asiaan innostuksella, hartaudella ja perinpohjaisuudella. Tästä sana "amatööri" alunperin juontuu ja sellaisena se onkin mitä sopivin nimi tällaiselle viinille. L'Amateur on merkinnältään LV10, eli puhtaasti vuosikerran 2010 Chardonnay, eikä se ole pullotusvaiheessa saanut grammaakaan jäännössokeria. Toisin kuin talon kaksi muuta Blanc de Blancsia, l'Artiste (50% tammea) ja l'Apôtre (100% tammea), l'Amateur on käytetty ja kypsytetty vain terästankeissa.

Väriltään viini on melko neutraalinpuoleinen, lähinnä kevyesti vihertävään taittuva.

Tuoksu on melko mehevänpuoleisen omenainen hedelmältään, mutta komppipuolella löytyy myös kevyttä mausteisuutta, hillittyä mineraalia ja hentoa hiivan paahdetta. Kokonaisuus tuntuu aavistuksen verran reduktiivisella tavalla tunkkaiselta, mutta viini tuntuu tuulettuvan lasissa jatkuvasti ja kokonaisuudesta tulee varsin ketterästi mukavan raikas.

Makupuolella on ilmiselvää, että viini on tyyliltään nolladosage, sen verran kirpeä ja intensiivinen kieltä tervehtivä yleisilme on – viinistä ei löydy piiruakaan armoa antavaa jäännössokeria. Viini on kokonaisuudessaan ylettömän puhdaspiirteinen, napakka ja freesi – mikä on lähes itsestäänselvyys viinityylissä, jossa virheitä ei voida peitellä lisäämällä viiniin virheitä peittävää makeutta. Hyvin kuivassa ja erittäin intensiivisessä makumaailmassa tuntuu paljon vihertäviä sävyjä, kuten omenankuorisuutta ja kevyttä yrttisyyttä, greippistä sitruksisuutta ja voimakasta mineraalia. Hapokkuus olisi runsaamman dosagenkin kanssa varsin tuntuvaa, mutta nyt, ilman yhtään sokeria, viini tuntuu ylettömän rakenteikkaalta. Mousse on hyvin kuohkea suuhun saapuessaan, mutta tämän jälkeen se myös pysyy varsin rapsakkana ja kestävänä.

Viini jatkaa uskollisesti keskimaun viitoittamalla linjalla jättäen jälkimaussa kielelle yrttisiä, kivisen mineraalisia ja greippisen sitruksia vivahteita, hentoa savuisuutta ja häivähdyksen palanutta kumia. Viinistä jäävä jälkimaku on erittäin raikas, intensiivinen, puhdaspiirteinen ja pitkähkö.

L'Amateur on varsinainen oppikirjaesimerkki laadukkaasta Brut Nature Blanc de Blancsista: viini on erittäin puhdaspiirteinen, elegantti ja rakenteikas, mutta näin nuorena paikoin liiankin kireän tuntuinen ja jopa raa'ahko – olin viinin paikoin armottomastakin mutta vettä runsaasti kielellenostattavasta tyylistä varsin mehuissani, mutta itse kyllä suuntaisin viinin ensisijaisesti kellariin rauhoittumaan, mieluiten pitkäksikin aikaa. Viini on kyllä varsin korkkaamisen arvoinen jo nyt, mutta melkeinpä ainoastaan sellaisen ruoan kanssa, joka saisi taitettua sen rapsakkaa rakennetta hieman lempeämpään suuntaan. Laadukkaaseen Blanc de Blancs -tyyliin viini on kyllä kepeä ja hienostunut, joten aivan kaikista runsaimmille mauille Amatööriä ei kannata tarjota, mutta muuten viini ei varmasti hirveästi kavahda mitä sen eteen latoo. Itse ainakin haluaisin kokeilla minkälainen kombo olisi pistää tämä vinkku sushipöytään!

Lyhyesti: Kepeä, mutta todella puhdaspiirteinen, intensiivinen, freesi ja tiukka Blanc de Blancs, josta kaikki ylimääräinen on karsittu pois jäännössokerista alkaen. Takuuvarmaa kellarikamaa, mutta suoriutuu myös erinomaisesti ruokpöydässä. Sen sijaan sellaisenaan nauttimiseen suosittelen ainoastaan niille paatuneimmille mineraaliniiloille, jotka eivät tiukkojakaan happohyökkäyksiäkään kavahda.

Arvio: Tyylikäs – vaikka Côte de Blancsia pidetään parhaita Blanc de Blancs -viinejä tuottavana alueena, onnistuu Léclapart osoittamaan pohjoisemman Montagne de Reimsin alueen pärjäävän oikeissa käsissä vähintään yhtä hyvin kyseisen viinityylin parissa!

Hinnan (55,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Piollot Pinot Blanc Extra Brut

Piollot Pinot Blanc Extra Brut

• Valmistaja: Champagne Piollot Pére & Fils
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Aube, Côte des Bar
• Rypäleet: Pinot Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 55,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: champagne24

Cuvée Champagne Clubin maistelussa esitelty Rosé 2006 sai meikäläisen kertaheitolla vakuuttumaan Piollot'n viinitalon tasosta sekä samalla kiinnostumaan astetta enemmän muusta Champagnesta erillään olevasta Auben alueesta. Nimittäin sen lisäksi, että tällä alueella valmistetaan huomattavasti muuta Champagnea useammin roséita maseraatiomenetelmällä, viljellään siellä myös merkittävästi enemmän Champagnen ns. unohdettuja lajikkeita.

Jos useimmilta viininharrastajilta kysytään Champagnen rypälelajikkeita, tulevat Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier varmasti kuin apteekin hyllyiltä. Sen sijaan varsin harva muistaa lisätä listaan myös Arbannen, Petit Meslierin, Pinot Blancin ja Pinot Gris'n. Champagnessa pyritään panostamaan vain alueen kolmeen pääasialliseen lajikkeeseen eikä muiden lajikkeiden uusia köynnöksiä saisi edes istuttaa. Kuitenkin etenkin Auben alueella näitä lajikkeita löytyy sieltä täältä, joskus jopa paradoksaalisesti melko tuoreina istutuksina.

Viime aikoina markkinoille on ilmestynyt joitain kaikkia seitsemää lajiketta sekoituksessaan käyttäviä kuohuvia, minkä lisäksi muutama tuottaja on tehnyt lajikeviinejä käyttäen vain näitä harvempia lajikkeita; ymmärtääkseni ainoastaan Pinot Gris'n (paikallisille Fromentau) viljelty pinta-ala on niin pieni, ettei yksikään tuottaja tuota rypäleestä kaupallisesti lajikeshamppista.

Sen sijaan Pinot Blancista (paikallisille Blanc Vrai) muutama tuottaja on tosiaan valmistanut lajikeviiniä, joista yksi on tuolla edellämainitulla roséekuohuvallaan vakuuttanut Piollot. Tämän viinin vuosikertakoostumusta en satu muistamaan enkä sitä myöskään ylös älynnyt merkitä, mutta etiketistä sentään bongasin uudelleenkorkituspäivämäärän, joka oli osunut maaliskuulle 2013. Etiketin mukaan viini on Extra Brut, joka yleensä viittää 0–5 g/l jäännössokeriin, mutta viinistä löytyy sen verran tietoa, että se on ns. zéro dosage, eli jäännössokeria ei löydy lainkaan. Käyminen on tapahtunut villihiivoilla, malolaktiselle käymiselle on sanottu joo, eikä tammea viini ole tietojeni mukaan nähnyt missään vaiheessa.

Väriltään viini on kepeän vaaleanvihertävä.

Tuoksu on yhtä aikaa selvän shamppanjamainen mutta samalla varsin persoonallinen. Kokonaisuudesta kyllä löytyy meikäläisen makuun sopivan erottuvalla otteella kivistä mineraalisuutta, mutta viinin hedelmäisyyttä hallitsee perinteisen omenaisuuden tai sitruksisuuden sijaan mehevämpi, kypsä keltainen hedelmäisyys, perinteisten aromien häivähdellessä taustalla. Sakkakypsyttelyn tuoman leivokselliset piirteet eivät ole niinkään hienostuneen briossisia tai tuntuvan leipäisiä, vaan enemmän makean pullataikinaisia. Taustalla tuntuu kevyttä savuisuutta ja hento häivähdys makeaa mausteisuutta.

Tuoksun makeat piirteet antavat odottaa varsin kypsää ja mehevää viiniä, mutta viinin ensivaikutelma onkin yllättävän napakka ja kirpeä; jäännössokerin puute on selvää, minkä lisäksi kieltä tervehtii aluksi varsin runsaasti kuohuva, suurikuplainen mousse, joka kuitenkin pian tasaantuu pienikuplaiseksi ja kestoltaan keskipitkäksi poreiluksi. Tämän jälkeen viini iskee liinat lukkoon ja tekee käännöksen – ei nyt varsinaista U-käännöstä, mutta tiukan kurvin joka tapauksessa; tiukan entréen jälkeen viini on kuin onkin melko runsas kypsän hedelmäinen, makumaailmaltaan erityisesti hunajameloniin taittuva. Taustalla häilyy murskattuja aromaattisia yrttejä ja hentoa savuisuutta. Kokonaisuus on edelleen napakka, mutta samalla mukavalla tavalla mehevä, eikä viiniä voisi rehellisesti enää arvata täysin jäännössokerittomaksi!

Viinistä jää lopuksi freesi ja pitkä jälkimaku, jossa tuntuu kypsää, kellervää omenaisuutta ja hentoa persikkaa, mutta samalla kirpeitä, karvaan vihertäviä ja yrttisiä piirteitä. Runsas, märän kivinen mineraalisuus antaa viinille paletin puhdistavan loppusilauksen.

Piollot'n satapinnainen Pinot Blanc on varsin ihastuttava viini, joka on kyllä selvästi enemmän Champagnen viini kuin esimerkiksi (myöskin yleensä Pinot Blanc -vetoinen) Crémant d'Alsace. Pinot Blanc on tunnetusti vähähappoisempi ja runsaan hedelmäisempi lajike Champagnessa kuin maailmankuulu Chardonnay, mutta juuri tästä syystä rypäle vaikuttaa soveltuvan erittäin mainiosti juuri tällaiseen jäännössokerittomaan Brut Nature -meininkiin! Vaikka parhaimmat nolladosage-Chardonnayt ovat ihastuttavan puhdaspiirteisiä ja fokukseltaan laserintarkkoja, voivat ne monesti olla myös etenkin nuoruudessaan aivan turhan kireitä ja tyyliltään liioitellun pelkistettyjä. Sen sijaan tämä viini osoittaa, että ilman jäännössokeria Pinot Blanc kykenee parhaimmillaan tuottamaan ihastuttavan puhdaspiirteisiä, runsaita ja hedelmäisiä viinejä, jotka eivät ainakaan kärsi vaatimattomasta hapokkuudesta; tässä viinissä on kaikkea sopivasti, mutta mitään ei tunnu olevan liikaa. Balanssi on hiottu huippuunsa.

Piollot Pinot Blancilla on varsin mukava happojen tuoma ryhti, jonka avulla se tuntuu ihastuttavan freesiltä ja se pystyy pureutumaan rasvaisempiinkin tarjoiluihin suht vaivattomasti. Se ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen hapokas shamppikseksi, vaan asettuu ennemminkin sinne turvalliselle keskialueelle. Tästä syystä viini ei vaikuta niinkään kellarointikamalta, vaan enemmän melko nuorena nautiskeltavalta, hedelmävetoiselta, yhtä aikaa sekä helposti lähestyttävältä että kiehtovan persoonalliselta esitykseltä. Nauti viileänä (älä kylmänä) joko sellaisenaan tai kevytaromisten ruokien kanssa seuraavan 4-5 vuoden sisällä.

Lyhyesti: Viini on jäännössokerin täydellisestä puuttumisesta huolimatta miellyttävän runsas ja helposti lähestyttävä Champagnen eteläisimpien osien kuohuviini, josta löytyy mukavasti sekä persoonaa että balanssia.

Arvio: Tyylikäs – ihastuttava ja luonteikas zéro dosage -kuohuviini Champagnen alueella varsin harvinaisesta Pinot Blancista. Viini on hinnaltaan asteen verran kovemmanpuoleinen, mikä on loogista seurausta sen rajallisesta saatavuudesta, mutta viini kuittaa balanssillaan ja luonteikkuudellaan hyvin korkean hinnan luomat odotukset.

Hinnan (55,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

J. L. Vergnon Eloquence Extra Brut

J. L. Vergnon Eloquence Extra Brut Blanc de Blancs Grand Cru

• Valmistaja: Champagne J. L. Vergnon
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Grand Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 45,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: demainlesvins

Cuvée Champagne Clubin katalogia kouralliselle bloggaajille esitellyssä tilaisuudessa päästiin kolmannen kuplivan pariin. Tervetulomaljan ja perus N.V.-skumpan jälkeen esittelyssä oli Blanc de Blancs -tyyli, eli vain valkoisista rypäleistä valmistettu kuohuviini. Shamppisten tapauksessa Blanc de Blancs on lähes poikkeuksetta 100% Chardonnay (kuten myös tämän viinin tapauksessa), sillä muita valkoisia rypäleitä ei alueella juuri viljellä, mutta ei kuitenkaan ole täysin mahdotonta tavata myös Blanc de Blancseja, joissa on käytetty Arbannea, Petit Meslieriä, Pinot Blancia tai Pinot Gris'tä.

Nyt testatun Eloquencen on valmistanut myös alkumaljanamme toimineen Conversation Brutin tuottaja, J. L. Vergnon. Kerron nyt vähän viinitalosta lainaamalla näppärästi itseäni Conversation-arvostelusta: ei ole ihme, että Vergnonin viinitalon perustuotteista lähtien koko talon linjasto on Grand Cru Blanc de Blancsia; tämä Le Mesnil-sur-Ogerissa sijaitseva talo kun omistaa 5,5 hehtaarin edestä vain Grand Cru -tasoisilla alueilla sijaitsevia Chardonnay-tarhoja! Talon köynnökset ovat verrattain vanhoja – köynnösten keskimääräinen ikä on n. 30 vuotta – ja niiden rypäleet korjataan yksinomaan käsityönä. Talon viinit valmistetaan vain omien tarhojen rypäleistä, ne käytetään teräksessä tai tammessa ja niitä kypsytellään 3-5 vuotta pullossa ennen käsin suoritettua sakanpoistoa. Lopuksi pullojen annetaan vielä asettua sakanpoiston jälkeen 6 kk ennen myyntiinlaskua. Vuosittain talo tuottaa, satovuoden laadusta riippuen, 40-50,000 pulloa kuplivaa.

Tämä Eloquence eroaa Conversationista ensisijaisesti siinä, että tämä on Extra Brut – jäännössokeria on vain 5 g/l (Conversation Brutin merkittävästi suurempaan 8 g/l sokeripitoisuudeen nähden). Eloquenceen on kuitenkin haettu ensisijaisesti kepeyttä, eleganssia ja voimaa Conversationin runsauteen ja paahteisuuteen nähden. Myös tämä viini on käynyt ja kypsynyt terästankeissa, mitä on seurannut 3 vuoden sakkakypsyminen pulloissa.

Väriltään viini on melko vaalean kellanvihreä – siis äärimmäisen stereotyyppisen kuohuviinin värinen. Ulkonäkö ei siis anna vihjeitä suuntaan tai toiseen.

Tuoksu on melko kepeä, viileä ja hienostunut; siinä tuntuu raa'ahkon vihertävästä omenasta aina mehukkaisiin, punaposkisiin omenoihin ulottuvaa, freesiä hedelmäisyyttä, kypsistä rypäleistä vihjaavaa hunajaisuutta ja hentoa mineraalisuutta. Nokkapuoli on kuitenkin melko ujohko.

Erittäin kuiva makupuoli sen sijaan on juuri niin napakka ja fokusoitunut kuin hyvä Extra Brut Blanc de Blancs parhaimmillaan on: hyvin voimakasta mineraalisuutta, kirpeää viheromenaa, keveähkön greippistä sitruksisuutta ja hentoa mausteisuutta. Kokonaisuus on intensiivinen, kirpeä, puhdaspiirteinen ja erityisesti reippaasta hapokkuudestaan johtuen melko tiukanpuoleinen; suutuntumaltaan viini on keskitäyteläinen sieltä kevyemmästä päästä. Pitkäkestoinen mousse on shamppatyyliin kuitenkin yllättävän runsas ja suurikokoinen, mikä tekee yleisilmeestä varsin kuohkean ja rapsakan.

Jälkimaussa nousee ensisijaisesti esille suorastaan suolaista ja hennosti kiniinisen karvasta mineraalisuutta ja kypsää, mutta kirpeydessään hedelmäremmikarkit mieleen tuovaa omenaisuutta. Viini jättää pitkän, varsin napakan ja suorastaan suutasupistavan jälkivaikutelman.

Eloquence on todella raikastava, rakenteikas ja – nimensä mukaisesti – vaikuttava Blanc de Blancs. Se ei ole missään nimessä suuri viini, vaan ennen kaikkea tasapainoinen yhdistelmä kepeyttä, eleganssia, voimaa ja rakennetta. Tästä syystä viini ei nyt varmasti ole muille kuin niille kuivimpien ja hapokkaimpien viinien ystäville optimaalisin seurusteluviini; sen sijaan itse näen Eloquencen itseoikeutetusti ruokapöydässä jos jonkinlaisten purtavien kyljessä. Viinin hieman hillitty, mutta sitäkin intensiivisempi makumaailma ja veitsenterävä rakenne pelaavat varmasti niin kepeiden, mutta tuoreudessaan aina niin haastavien viherkasvien kanssa kuin runsaiden, rasvaisten ja raskastekoisten tarjoilujen kumppanina.

Lisäksi voin helposti kuvitella näin intensiivisen ja tiukkarakenteisen viinin hyötyvän kellaroinnista – reilun kolmen vuoden ikäisenä viinistä ei juurikaan löytynyt kehittyneitä piirteitä, vaan etualalla olivat itseoikeutetusti merellinen mineraali, tiukka rakenne ja suorastaan alleviivattu jäännössokerin vähäisyys. Sen sijaan pari kolme vuotta odottamalla tämä viini voisi ruveta saamaan enemmän ikääntynyttä herkkyyttä intensiiviseen ilmaisuunsa ja samalla pehmittää sitä tiukinta särmää rakenteestaan. Cuvée Clubin Edward mainitsi näiden shamppisten olevan ensisijaisesti nautittavia juuri nyt, mutta omasta mielestäni homma ei ole näin yksiulotteinen – vaikka tällainen viini on todella hurmaava esitys ja vakuuttava ruokaviini jo nyt, voi se muuttua vielä huomattavasti paremmaksi kärsivällisellä odottelulla. Ehkä ajatus tässä takana oli siinä, että kaikki esitellyt viinit eivät erikseen vaadi kellarointia, mihin kyllä voin helposti yhtyä.

Lyhyesti: Piukka, kirpakka, fokusoitunut ja intensiivinen Blanc de Blancs varsin minimaalisella jäännössokerilla. Varsin hurmaava ja elegantti ruokapöydän yleistyökalu, joka varmasti myös tulee hyötymään joidenkin vuosien kellaroinnista.

Arvio: Tyylikäs – vaikka viinistä löytyi voimaa ja intensiteettiä, ei siitä tullut missään vaiheessa mitenkään ärjy tai kireä fiilis, päin vastoin: kokonaisuutena viini on hyvinkin elegantti ja se huokuu tasapainoa joka suuntaan. Itse kuitenkin suosin näin kirpakoita, tuntuvan mineraalisia ja rakennevetoisia kuohuvia ensisijaisesti ruoan pareina, en niinkään sellaisenaan nautittuina – mutta makuasioita nämäkin.

Hinnan (45,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

J. L. Vergnon Conversation Brut

J. L. Vergnon Conversation Brut Blanc de Blancs Grand Cru

• Valmistaja: Champagne J. L. Vergnon
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Grand Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 40,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: demainlesvins

Viime viikolla Cuvée Champagne Clubin bloggaajille järjestämä pientuottajashamppis-maistelu alkoi varsin lupaavissa merkeissä: tervetulomaljaksi iskettiin jokaisen saapuvan tassuun lasillinen kuohuviinitalo J. L. Vergnonin Grand Cru -tasoista Conversation-kuplivaa.

Ei kyllä ole ihme, että Vergnonin viinitalon perustuotteista lähtien koko talon linjasto on Grand Cru Blanc de Blancsia; tämä Le Mesnil-sur-Ogerissa sijaitseva talo kun omistaa vain Grand Cru -tasoisilla alueilla sijaitsevia Chardonnay-tarhoja! Talon köynnökset ovat verrattain vanhoja – köynnösten keskimääräinen ikä on n. 30 vuotta – ja niiden rypäleet korjataan yksinomaan käsityönä. Talon viinit valmistetaan vain omien tarhojen rypäleistä, ne käytetään teräksessä tai tammessa ja niitä kypsytellään 3-5 vuotta pullossa ennen käsin suoritettua sakanpoistoa. Lopuksi pullojen annetaan vielä asettua sakanpoiston jälkeen 6 kk ennen myyntiinlaskua. Tämä talon perusshamppanja on valmistettu lisäämällä Avizen, Mesnil-sur-Ogerin ja Ogerin tarhojen rypäleistä tehtyyn perusviiniin 25% reserve-viinejä, se on käytetty teräksessä ja sen on annettu kypsyä pulloissa sakan kanssa vähintään 3 vuotta ennen sakanpoistoa ja uudelleenkorkitusta.

Väriltään viini on intensiivisen kellervä, mikä yleensä lupaa jo hyvää verrattuna normaalisti neutraalinvihertäviin kuohuviin.

Lasista kohoava runsas ja intensiivinen tuoksu kuitenkin löytää heti suorimman reitin mielihyväkeskukseen ja saa vinon virneen nousemaan väkisinkin kasvoille: kypsää hedelmää, rouhittua pähkinää, autolyysistä paahteisuutta, kevyttä mausteisuutta, hentoa hunajaista makeutta ja mehiläisvahaa, aavistus savuisuutta ja jopa jännittävä, kehittynyt vivahde tummaa siirappia tai poltettua sokeria. Elikkäs siis jummi, jos tämän tasoinen nokka on tilaisuuden tervetulomaljalla!

Maultaan viini on runsas, hyvin kuiva ja kevyesti kehittynyt. Makumaailmasta löytyy vivahteita nahkeasta, kellertävästä hedelmäisyydestä, mehiläisvahasta, hillitystä leivoksellisuudesta ja kevyestä, kivimäisestä mineraalisuudesta. Runsasta makumaailmaa tukevat melko hyvin tuntuva, paikoin kirpeäkin hedelmähappoisuus ja hyvin pienikokoinen mutta kermaisen runsas ja mukavan pitkäkestoinen kuohu.

Keskimaku vaihtuu hitaasti ja saumattomasti pitkähköön, viipyilevään jälkimakuun, jossa tuntuu kypsää sitruksisuutta, pitkän sakkakypsymisen tuomaa paahteisuutta ja hentoa pähkinäisyyttä, mineraalia ja kirpeää omenankuorta. Kirpakka hapokkuus pääsee entistä paremmin framille, taittaen viinin loppuliukua todella napakkaan sitruunaisuuteen.

No niin, jos ei ylläolevasta tekstistä tullut vielä selväksi, niin jo Vergnonin perusshamppis, "Conversation", on varsin viehättävä ja moniulotteinen tapaus. Kokonaisuudesta löytyy ihailtava kattaus kehittyneempiä piirteitä, mutta kokonaisuus ei siltikään ole mitään tykitystä ja vyörytystä, vaan viinin yleisilme on upealla tavalla balanssissa, tehden kaikesta runsaudestaan huolimatta siitä hyvin hillityn ja elegantin.

Nimensä mukaisesti viini on mitä mainioin seurusteluskumppa keskustelun rinnalle tai sen aiheeksi, mutta kokonaisuudesta löytyy sen verran rakennetta ja hartiaa, että sen voi aivan huoletta heittää melko runsaidenkin aterioiden kumppaniksi. Tuottaja lupaa viinin kehittyvän pari kolme vuotta pullotuksesta, mikä viinin hedelmän runsauden ja rakenteen intensiivisyyden tuntien vaikuttaa melko alakanttiin arvioimiselta. Vuosikymmeniksi viiniä ei kannata kellariin hamstrata, mutta lyhyestä keskipitkään kestävässä kypsytyksessä viini varmasti on vahvoilla. Tosin Conversation on jo nyt niin hurmaavaa tavaraa, että kellaria se ei missään nimessä kaipaa – sen kun ottaa lasit esiin ja korkin veke!

Viinin hinta pyörii wine-searcherin mukaan kolmen kympin molemmilla puolilla, hinnakkaimmillaankin reilussa neljässä kympissä ja löytyen halvimmillaan vain reilulla 20 eurolla. Kun katselee Alkon shamppishyllyn mediaanihintaa ja viinien keskimääräistä laatua, lienee sanomattakin selvää, että tämän viinin hinta-laatusuhde on kovimmillaankin ihan omassa luokassaan.

Lyhyesti: Runsas, intensiivinen ja kevyesti jo kehittyneempiä, paahteisen autolyyttisiä vivahteita tarjoileva rakenteikas Grand Cru Blanc de Blancs.

Arvio: Erinomainen – hurmaavaa, kielen mukanaan vievää tavaraa. Pakko myöntää, että olen jo nyt varsin täpinöissäni, jos talon perusviinit ovat tätä tasoa!

Hinnan (40,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Léon Launois Blue Prestige Brut

Léon Launois Blue Prestige Grand Cru Blanc de Blancs Brut

• Valmistaja: Champagne Léon Launois
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Grand Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Côte des Blancs, Le Mesnil-sur-Oger
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ~50,00e (Lokakuu 2013)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Akateemisen Viiniseuran lokakuisessa maistelussa oli tarjolla viinitalo Léon Launois'n varsin silmiinpistävässä pullossa tarjoiltu Blue Prestige -shamppis. Koska talosta löytyy melko vähän tietoa ja vielä vähemmän itse viinistä, ei minulla ole tarkkaa kuvaa nyt arvioitavasta tuotteesta. Kuitenkin ymmärtääkseni Léon Launois'n Prestige-shamppanja on talon parhaina vuosikertoina valmistettu Grand Cru Blanc de Blancs, mutta koska tästä putelista en pikaisella vilkaisulla vuosikertaa löytänyt, voin olettaa viinin olevan Prestige-viinistä rajattu, vuosikerraton versiointi. Jos jollain sattuu parempaa tietoa viinistä olemaan, kuulen kernaasti!

Viintialo Léon Launois oli yksi vanhimpia toimivia, perheomisteisia viinitaloja Le Mesnil-sur-Ogerin kylässä, jonka tarhat ovat 100% korkeinta Grand Cru -luokkaa, ja josta merkittävä osa viinitalon tarhoista sijaitsee, mutta vuodesta 2003 Launois on ollut osa nuorta, vuonna 1995 perustettua Maison Charles Mignon -yhtymää.

Koska yleensä vierastan kaikkea viinin ulkopuolista gimmick-pelleilyä, minkälaiseksi lasken mm. tämän viinin yökerhonsinisen pullon, suhtaudun tällaisiin viineihin aina tietyllä varauksella. Maistamatta en kuitenkaan tuomitse, joten viini maistoon ja ihmettelemään!

Lasiin kaatuessaan viini kuohahtaa varsin ronskisti, minkä jälkeen se jää poreilemaan melko hillitysti. Väriltään viini on kirkkaan neonkeltainen, eli todennäköisesti ihan nuorta tavaraa viini ei ole – nuoruuden viherrys on tipotiessään.

Nokka vahvistaa havainnot siitä, että viini on hieman iäkkäämpi tapaus: yleistä paahdetta, voimakasta pähkinää, aavistus ruskeaa omenaa tai päärynää, kevyttä madeiraa, paistinpannulla kärisevää jauhelihaa, hentoa voita ja aavistus pahvisuutta. En ole kyllä ihan varma tykkäänkö tuoksusta, mutta ainakin se on riittävän kiehtova ja erilainen, että sen pariin palaa ihmettelemään yhä uudestaan.

Suutuntumaltaan pehmeän ja varsin hillitysti kuohuvan viinin maku on varsin runsas ja kehittynyt: makean sitruksisuuden ja omenaisuuden ohelle nousee myös rusehtavaa omenaisuutta, kevyttä pähkinämurskaa, hillittyä voita ja hentoa madeiraa. Kokonaisuus on kuitenkin ilahduttavan raikas, kiitos tasapainottavan hedelmähapokkuuden ja taustalla häilyvän, melko keveän mutta tasaisesti tuntuvan mineraalisuuden ansiosta.

Jälkimaku on jonkin verran keskimakua puhdaspiirteisempi ja nuorekkaampi ja se tarjoilee erityisesti mineraalia, sitruksisuutta ja punaista omenaa, sekä yleisen mehukasta fiilistä. Seassa tuntuu myös kevyttä voimaisuutta tai kermaisuutta sekä hienoinen oksidaation vivahde. Viinistä jää mukavan raikas, mutta shamppikseksi suht paksunpuoleinen jälkivaikutelma suuhun.

Viinin selkeästi kehittyneempi ja hyvin hienostunut hapettuneisuus tuo siihen mukavasti luonnetta ja syvyyttä, joskin viinin yleiset fiilikset jättävät hieman hämmentäviä fiiliksiä – erityisesti tuoksu ei ole ihan linjassa perinteisten kypsempien shamppisten kanssa. Joka tapauksessa kokonaisuus pelaa varsin hyvin yhteen ja (omasta mielestäni) hieman mauttoman oloisesta sinisestä pullostaan huolimatta Launois Blue Prestige on varsin tyylikäs ja miellyttävä Grand Cru Blanc de Blancs! Mutta vaikka viinistä löytyy kohtalaisesti rakennetta, ei viini ole mitenkään erityisen harteikas tapaus shamppanjaksi – siksi suosittelisin korkkaamaan viinin ihan sellaisenaan tai korkeintaan kevyen pienpurtavan kanssa.

Koska sekä viinin vuosikerta / -kerrat että kypsyttelyaika on meikäläiseltä täysin hämärän peitossa, on mahdotonta sanoa viinin yleisestä tyylistä mitään. Jos siis tämän näköinen pullo sattuu jostain kävelemään vastaan, en osaa yhtään sanoa, onko se kyseinen viini yhtään nyt arvostellun kaltainen. Jos tämä on rajattu erikoispainos, niin todennäköisemmin, mutta paremman tiedon puutteessa jään kysymysmerkiksi. Ilahduttava kupliva, in any case.

Lyhyesti: Sopivanlaisesti (ja kevyen omaperäisellä twistillä) ikääntynyt laadukas Grand Cru -tason Blanc de Blancs, joka on pullotettu hohtavansiniseen pulloon – ja joka siksi mielestäni sopii ehkä paremmin jonnekin trendikkääseen yöklubiin kuin juhlapöytään.

Arvio: Tyylikäs – viinin hyökkäävä pullo ja paikoin varsin kummallinenkin aromimaailma aiheutti lähinnä hämmästelyä, mutta pikku hiljaa viini onnistui vakuuttamaan meikäläisen laadullaan. Ihan tyylikäs ja jännittävä, hieman erikoinenkin tuttavuus. Kestänee vielä jonkin verran lyhytaikaista kypsyttelyä, mutta oksidaation perusteella en ottaisi pidempään kellarointiin.

Hinnan (~50,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Roger Adnot 1985

Roger Adnot 1985

• Valmistaja: Champagne Colin
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Côte des Blancs, Bergères-lès-Vertus
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ~155e (Lokakuu 2013, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: colin

No niin, se olisi sitten vihdoinkin blogin 1000. arvostelu vuorossa. Olisin halunnut tähän arvostelun syntymävuodeltani, mutta koska sellaista ei nyt sattunut olemaan reservissä, piti ottaa viini naapurivuodelta (tässä nyt päättelykykyisimmät lukijat voivatkin vetää valistuneita johtopäätöksiä herran kirjoittelijan iästä).

Tämä viini tuli siis vastaan Ranskan suurlähetystössä järjestetyssä Ranskan viinituottajien esittelytapahtumassa, kuohuviinitalo Colinin pöydässä. Tämän kyseisen viinin tuottanut herra Roger Adnot on Colinin nykyisin kuohuviinitaloa luotsaavien Richardin ja Romainin lähemmäs yhdeksänkymppinen isoisä, joka on myöskin aikanaan työskennellyt samassa viinitalossa. Koska talo tuotti vuoteen 1997 asti rypäleitä osuuskunnalle, ei Colinin kuohuviinejä tuotettu lainkaan tätä ennen markkinoille. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, ettei kuohuviinejä olisi itse tehty omaan käyttöön – Roger Adnot 1985 -kuohuviini on siis herra Adnot'n itse tekemä ja omissa kellareissaan säilömä kuohuviini poikkeuksellisen kuumalta ja aurinkoiselta kesältä 1985. Viini on puhdas Blanc de Blancs Premier Cru -tasoisilta Bergères-lès-Vertus'n kylän tarhoilta ja sitä on kypsytetty hurjat 25 vuotta ennen kuin viinitalo tarjosi osan myös myyntiin. On kysymättäkin selvää, että viinin saatavuus on erittäin rajallinen.

Ikä näkyy selvästi viinissä: väriltään Adnot kasiviis on kuulaan hunajankeltainen. Lasissa huljuessaan vaikuttaisi siltä, että viinillä on jopa nuorta peruskuohuvaa hieman korkeampi viskositeetti.

Tuoksu on aivan uskomattoman kompleksinen, runsas ja kaikessa kehittyneisyydessään ihastuttava: ajan tuoma hento hapettuneisuus on tuonut kokonaisuuteen selvän, madeiramaisen pähkinäisen pohjavireen, jonka ylle rakentuu kuivaa hunajaisuutta, vanilliinia, tummapaahteista kahvia, kevyttä savuisuutta ja hentoa rusinaa.

Tuoksu johdattaa upealla tavalla vähintään yhtä monimuotoisen makumaailman äärelle, jossa tuntuu kaurakeksiä ja kahvileipää, rusehtavaa omenaa, intensiivistä ja kerroksista mausteisuutta, kevyttä marsipaania sekä todella runsasta ja monisyistä pähkinää, alkaen ikääntyneen Chardonnayn paahteisen hunajaisesta pähkinäisyydestä kohti Sherryjen ja Madeiroiden intensiivisempää ja kompleksisempaa oksidaatiota. Ikäänsä nähden viinissä on edelleen kuplia, joskin viinin mousse on muuttunut vanhuuttaan jo hennosti nipisteleväksi, varsin kevyeksi ja hyvin rauhalliseksi hiilihappoisuudeksi. Tästä huolimatta viinissä on edelleen varsin kiitettävän hapokas ote ja kokonaisuus on ihastuttavan ryhdikäs ja rakenteikas.

Viinin jälkimaku on todella pitkä, suorastaan loputtomiin jatkuva. Kielellä ei vain häily, vaan tuntuu varsin voimakkaasti uskomaton kirjo pitkään kehittyneen Chardonnayn piirteitä: maata, pähkinää, hunajaa, paahdettua vohvelia, paahtoleipää, kaikkea. Hapokkuus tuntuu ihastuttavan voimakkaana ja tuo särmikkään intensiivisen, vettä kielelle nostattavan loppusilauksen viinin minuuttejä kestävälle jälkivaikutelmalle.

Juu vau. Kiitos rajallisen kokemukseni kehittyneempien kuohuviinien maailmassa, meni Roger Adnot heittämällä meikäläisen ykkössijalle kaikkien maistamieni shamppisten joukossa. Tosin tämä on yksinkertaisesti niin upea, kompleksinen ja rakenteikas esitys, että luotan sen olevan melko vastaansanomaton kokemus, vaikka kokemusta kypsyneemmistä kuohuviineistä löytyisi enemmänkin. Tämä on kokemus, tämä on elämys, tämä on mykistävä esitys.

Vaikka viini on selvästi kehittynyt, on siinä edelleen upeasti ryhtiä ja rakennetta pidempäänkin varastointiin. Vaikea sanoa onko viini edelleen verkkaisella matkalla huipulleen, vai onko se ollut siellä jo pidemmänkin aikaa; alamäessä viini ei kuitenkaan missään nimessä vaikuta olevan. Rakennetta viinistä löytyy helposti ruokien kanssa naittamiseen, mutta sellaista on aivan turha edes harkita – näin käsittämättömän upea viini ei ansaitse muuta kuin soolopaikan parrasvaloissa.

Ehdottomasti myös mitä parhain valinta merkata se 1000. arvostelun virstanpylväs.

Lyhyesti: Upealla tavalla kehittynyt, äärimmäisen kompleksinen, rakenteikas, herkullinen ja loputtoman pitkä +25 vuotta kypsytetty pienviljelijäshamppanja.

Arvio: Täydellinen – enempää tai parempaa en kuohuviiniltä osaa toivoa. Maaginen elämysviini.

Hinnan (~155e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Colin Grand Cru Blanc de Blancs 2006

Colin Grand Cru Blanc de Blancs 2006

• Valmistaja: Champagne Colin
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Grand Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Côte des Blancs
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 36-42e (Lokakuu 2013, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: colin

Seikkailu kuohuviinitalo Colinin viinien maailmassa jatkuu. Hyppäämme jälleen pykälän verran ylöspäin laatuluokituksessa, sillä nyt arvosteltava viini edustaa Champagnen korkeinta laatuluokkaa, Grand Cruta. Colin valmistaa tätä Grand Cru -kuohuvaa vain riittävän korkealaatuista hedelmää tuottavina vuosikertoina, jolloin viiniin käytettävät Chardonnay-rypäleet kerätään käsin ja tarkasti vain parhaat valikoiden talon parhailta, n. 35 vuoden ikäisiltä, Grand Cru -luokitelluilta tarhoilta Côte des Blancsin alueelta, Cramant'n ja Oiryn kylistä. Viiniin ei käytetä lainkaan reserve-viinejä, vaan viini on aina 100% yhden vuosikerran tuote. Kypsyttelyajoista viinitalo ei kerro juuri mitään, mutta tuotteita esitellyt Delphine Colin mainitsi maistelutilaisuudessa viinin olleen aivan hiljattain uudelleenkorkitettu.

Väriltään viini on kellertävähkö – nuoruuden vihertävät vivahteet ovat pullossa vietettyjen vuosien aikana haihtuneet pois.

Tuoksu ei tee itsestään suurta numeroa, vaan astuu esille kevein, viehkein askelin. Nokassa tuntuu hennon paahtoleipäisiä, kehittyneitä piirteitä, kypsää ja aavistuksen verran rusehtavaakin omenaisuutta ja hillittyä hiivaisuutta.

Tuoksu onnistui vihjailemaan jo melko kehittynyttä ja hieman iäkkäämpääkin makuprofiilia, mutta suussa viinin yleisilmettä hallitsee varsin kirpeä, nuorekas sitruksisuus. Taustalta kuitenkin löytyy paljon kaikkea muuta, kiitos sopivan mittavan kypsyttelyn, ja kirpeän hedelmän ohelle nousee hentoa mantelisuutta, aavistus hunajakaurakeksisyyttä, vivahde kuivattuja trooppisia hedelmiä ja rakenteikkaan hapokkuuden kanssa sointuvaa, kevyttä mutta tiukanpuoleista mineraalisuutta. Viinin makumaailma on ihastuttavan kompleksi, intensiivinen ja shamppisten viitekehyksessä mukavan lihaksikas – tämä ei mene vielä muskulääristen jyrien tontille, mutta pesäeroa talon herkempiin ja hennompiin Blanc de Blancs -viineihin otetaan selvästi.

Hapokasta viheromenaisuutta tarjoileva, kirpeähkö jälkimaku on keskimaun tavoin varsin nuorekas ja rapsakka, joskin pidempi kypsyttely on tuonut siihen myös kevyttä autolyysin keksisyyttä taustalle. Viini jättää pitkän ja mukavan moniulotteisen jälkivaikutelman, josta viimeiseksi nousee parrasvaloihin freesi, hieman merelliseen suolaisuuteen taittuva, voimakas mineraalisuus.

Toisin kuin talon aikaisemman Blanc de Blancsit, Colinin vuosikerrallinen Grand Cru ei tyydy hentoon ja hienostuneeseen ilmaisuun: tässä viinissä on sekä sellaista syvyyttä että voimaa, mitä aikaisemmista viineistä ei vielä löytynyt. Talon tietyllä tavalla minimalistinen, elegantti ilmaisu on tässäkin viinissä havaittavissa, eli kokonaisuus ei vieläkään pelaa suurella massalla, mutta myöskään aivan pelkistetyimmän pään esityksestä ei myöskään ole kyse. Tästä syystä viini onnistuu ottamaan paikan varsinaisena moniottelijana: viini ei ole liian tiukkarakenteinen ettei sitä voisi korkata sellaisenaan kruunaamaan juhlallisia tilaisuuksia, mutta rakennetta ja puruvoimaa sillä riittää runsaampiakin syötäviä ajatellen. Niille, joita iäkkäämmät ja kehittyneemmät kuplivat kiinnostavat voin vakuuttaa, että viinistä löytyy helposti rakennetta vielä vähintään vuosikymmenen kypsyttelyyn – kokonaisuus vaikuttaa olevan selkeästi vasta matkansa alkutaipaleella!

Lyhyesti: Kevyesti kehittynyt, rotevammanpuoleinen, vivahteikas ja silti sopivalla tavalla minimalistinen vuosikerta-Grand Cru. Erinomainen valinta käsivaraksi viinikaappiin: viini varmasti paranee ikääntyessään, mutta on myös helposti korkattavissa vaikka heti, jos tilanne sitä vaatii.

Arvio: Erinomainen – kaikin puolin herkullinen, moniulotteinen ja monikäyttöinen huippushamppis. Loisto-ostos alle viidellä kympillä.

Hinnan (36-42e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.