Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1985. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1985. Näytä kaikki tekstit

2.1.16

Château Margaux 1985

Château Margaux 1985
  • Valmistaja: Château Margaux
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Margaux, Bordeaux 1er Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Médoc, Margaux
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (70-80%), Merlot, Cabernet Franc, Petit Verdot
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 491,00e (Marraskuu 2015, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Jos viinialan ammattilaisilta kysyttäisiin, mikä on viini tai viinitalo, jonka jokaisen viineistä vähääkään tietävän kuuluisi tietää, olen melko varma, että Château Margaux olisi yksi todennäköisimmistä vastauksista. Siksi tämä viini ei esittelyitä kaivanne.

Esittelen sen nyt kuitenkin, koska uskon olevan mahdollista, että blogiani lukevat välillä myös ihmiset, jotka eivät tiedä vähääkään viineistä.

Château Margaux on yksi maailman viidestä Bordeaux Premier Cru -luokan viidestä (vuoteen 1973 asti yksi maailman neljästä) viinitalosta ja näin ollen sen ykkösviini, grand vin, on samalla yksi maailman tunnetuimpia, arvostetuimpia ja hinnakkaimpia. Paikalla, jossa Château Margaux nykyisin sijaitsee, on ollut linnoitus jo 1100-luvulla ja merkintöjä viinistä nimeltä Margous on jo 1400-luvulta. Talon viinit rupesivat saamaan suuremmin mainetta 1570-luvulla kun Pierre de Lestonnac ryhtyi panostamaan talon viininviljelyyn. 1700-luvulla Château Margaux'n viinejä pidettiin yksinä Bordeaux'n parhaimmista, mutta 1700-luvun lopulla, Ranskan vallankumouksen jälkimainingeissa, talon omistaja Elie du Barry teloitettiin, ja linna viinitarhoineen otettiin valtion haltuun. Huonossa omistuksessa talo jäi hunningolle ja vasta 1800-luvun alkupuolella, Colonillan markiisin omistuksessa, talon viinit palasivat entiseen loistoonsa. Markiisi myös rakennutti Margaux'n linnan kokonaan uudelleen vuonna 1812 ja tämä linna on edelleen käytössä viinitalona. Vuonna 1855, kun Bordeaux'n parhaimmat viinit luokiteltiin kasvuluokkiin (cru-luokitus), oli Margaux yksi koko Ranskan hinnakkaimpia ja arvostetuimpia viinejä, jolloin se nimettiin ensimmäiseen kasvuluokkaan (Premier Cru) ja näin Château Margaux'n asema ranskalaisen viinikulttuurin huipulla hakattiin kiveen.

1970-luvulla Margaux'n talo ja viinit olivat päässeet jälleen heitteille, mutta kreikkalaisen André Mentzelopoulosin ostettua viinitalon alkoi talon viinien taso palata totutulle tasolle ja 1980-luvulle tultaessa Margaux'n viinien sanottiin olevan jälleen huipputasoa. Taloa on johtanut vuodesta 1980 André Mentzelopolosin tytär Corinne Mentzelopoulos, joka myös omistaa valtaosan tämän historiallisen viinitalon osakkeista.

Château Margaux omistaa maata yhteensä 262 hehtaaria, joista 87 ha sijaitsee AOC Margaux'n alueella. Näistä 80 ha on ollut istutettuna viiniköynnöksin läpi merkittävän osan viinitalon historiasta. Noin 75% istutuksista on Cabernet Sauvignonia, loput on lähinnä Merlot'ta (20%), joskin talo omistaa pieniä määriä Cabernet Francia (2%) ja Petit Verdot'ta (3%). Talo on pyrkinyt edelleen parantamaan viiniensä laatua pienentämällä köynnösten satomääriä, minkä lisäksi merkittävää osaa tarhoista on viljelty luonnonmukaisin menetelmin vuodesta 2012. Ykkösviini Château Margaux'n vuosituotantomäärä on nykyisin n. 150,000 pulloa ja kakkosviini Pavillion Rougen n. 200,000 pulloa. Tarhojen parhaat rypäleet käytetään ykkösviinin valmistukseen, valtaosa kakkosviinin valmistukseen ja huonokuntoisimmat rypäleet myydään pois bulkkiviininä. Château Margaux kypsyy 100% uusissa, ranskalaisissa barrique-tynnyreissä.

Vuonna 1985 Bordeaux'ssa ei ollut vielä innostuttu tekemään pehmeitä ja kypsänmakeita viinejä amerikkalaiseen makuun, vaan klassinen tyyli oli edelleen hienosti voimissaan. Vuosi 1985 Bordeaux'ssa oli aluksi viileä, mutta loppua kohti kuuma ja kuiva. Viiniin käytettyjen rypäleiden osuuksista, kypsytyksen pituudesta tai uusien tynnyreiden osuudesta ei tarkempaa tietoa löytynyt.

Viini on väriltään tumma ja selkeästi kehittyneen punaruskea, mutta edelleen läpinäkymättömän punaruskea. Värin seassa häilyy vivahteita hennon purppuraisista sävyistä.

Ensivaikutelmaltaan kehittynyt ja melko lihaisa tuoksu on jopa hieman tuhma, eli kivalla tavalla rustiikkinen ja stinky. Seasta löytyy nopeasti kuivahtanutta herukkaa, nahkaa ja navettaista eläintä, sitten myös tupakanpurua, kevyttä märkää metsämaata, hentoa makean kukkaista parfyymisyytta ja aavistus grafiittia. Syvä ja tummanpuhuva yleisvaikutelma on kompleksinen, vivahteikas ja viehkeä, mutta sopivan röyhkeällä rohkeudella.

Viinin maku on runsas ja selkeästi kehittynyt, mutta silti edelleen melko nuorekas. Moniulotteisesta, kerroksellisesta makumaailmasta erottuu hieman kuivahtanutta herukkaa ja tummaa luumua, kevyttä nahkaisuutta, hillitysti nahistuneita tummia hedelmiä, hentoa neilikkaista mausteisuutta ja vain aavistuksen verran vanhalle Bordeaux'lle tyypillistä seetripuuta. Vaikka tanniinit ovat edelleen melko napakat ja jopa hieman kovat, on viinin melko täyteläinen suutuntuma rauhalliseksi kehittynyt ja silkkisesti kielellä liukuva. Kohtalainen hapokkuus pitää paketin mallikkaasti ryhdikkäänä ja eloisana. Kielen kärjessä häilyy hentoa, tumman kirsikkaista makeutta.

Runsaassa ja kehittyneessä jälkimaussa hapot tulevat keskimakua paremmin esiin ja antavat viinille melko kuivan ja napakan jälkivaikutelman. Kielelle jää viipyileviä vivahteita tummista ja hieman nahistuneista marjoista, rusinoituneista sinisistä marjoista, viikunasta ja hennosta kukkaisesta aromaattisuudesta.

Kolmekymmentä vuotta lasiin saanut Château Margaux on upea elämys, joka tarjoaa mitä fantastisimman kokemuksen siitä, mihin laadukas Bordeaux voi päästä kehittyessään. Kokonaisuudessa on edelleen hienosti niin energiaa kuin rakennettakin ja niin aromien kuin makujen kirjo on pysäyttävä syvyydessään ja kyvyssään kehittyä jatkuvasti. Viini on kuitenkin melko kehittynyt ikäisekseen – olen maistanut lähes samanikäisiä Bordeaux'n viinejä, jotka ovat olleet merkittävästi nuorekkaammassa kunnossa, kun taas muutamat toistakymmentä vuotta vanhat Barolot ja Barbarescot ovat tuntuneet olevan kehitysasteeltaan samassa vaiheessa kuin tämä. Kuten maailman kenties kuuluisin viinikriitikko Robert M. Parker totesi samasta viinistä jo vuonna 2003: [Château Margaux 1985] has entered its plateau of maturity, where it should remain for at least another 10-15 years. Samalta itsestäni tuntui jatkuvasti viiniä maistellessani: Margaux 1985 oli jo hyvin kehittynyt ja todennäköisesti saavuttanut huippunsa jo jonkin aikaa sitten. Viini pystyy varmasti pitämään kutinsa vielä useita vuosia, mutta se tuskin enää kehittyy mihinkään, vaan kuolee lopulta vuosien jälkeen hiljaa pois jättäen jälkeensä vain tanniinien ja happojen kulmikkaan rangan.

Eli oliko tämä suitsutusta ja loputonta hehkutusta saanut viini upea elämys? Totta vie: viini oli upeasti kehittynyt, mutta siitä pystyi kehittyneiden piirteiden seasta erottamaan Bordeaux'n viineille tyypillisiä piirteitä minkä lisäksi viinillä oli edelleen upea rakenne. Entä onko tämä todella maailman parhaita viinejä? No jaa, eipä juuri. Viinissä on ehdottomasti omat charminsa, mutta loppupeleissä puoli tonnia on kyllä naurettava hinta, kun nettiä penkomalla voi löytää alle satasella vanhempia viinejä, jotka voivat myös olla nuorekkaammassa kunnossa. Tällaisen viinin ostamalla maksaa satasen tai pari viinin laadusta ja kellarointikustannuksista, lopun siitä tiedosta, että voi juoda yhtä maailman kuuluisimmista viineistä. Tosin tähän hintaan on järkevämpää toki metsästää käsiinsä tämän ikäistä Château Margaux'ta kuin tuoretta tavaraa (Château Margaux 2010:n keskihinta wine-searcherissa 952 euroa)!

Lyhyesti: Huippunsa saavuttanut ja siellä vakaasti majaileva, hienosti kehittynyt, rakenteikas ja vaikuttavan monisävyinen Premier Cru -tason Bordeaux.

Arvio: Täydellinen – vaikkei tämä aivan Maailman Paras Viini ollutkaan, olihan tämä nyt todella vaikuttava elämys. Punaviini, jonka suuntaan jokainen viinikellarin omistaja varmasti toivoo viiniensä vuosikymmenten jälkeen menevän.

Hinnan (491,00e) ja laadun suhde: Surkea – edullisemmallakin voi saada yhtä korkeaa laatua.

23.2.14

Roger Adnot 1985

Roger Adnot 1985
  • Valmistaja: Champagne Colin
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne, Côte des Blancs, Bergères-lès-Vertus
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~155e (Lokakuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


No niin, se olisi sitten vihdoinkin blogin 1000. arvostelu vuorossa. Olisin halunnut tähän arvostelun syntymävuodeltani, mutta koska sellaista ei nyt sattunut olemaan reservissä, piti ottaa viini naapurivuodelta (tässä nyt päättelykykyisimmät lukijat voivatkin vetää valistuneita johtopäätöksiä herran kirjoittelijan iästä).

Tämä viini tuli siis vastaan Ranskan suurlähetystössä järjestetyssä Ranskan viinituottajien esittelytapahtumassa, kuohuviinitalo Colinin pöydässä. Tämän kyseisen viinin tuottanut herra Roger Adnot on Colinin nykyisin kuohuviinitaloa luotsaavien Richardin ja Romainin lähemmäs yhdeksänkymppinen isoisä, joka on myöskin aikanaan työskennellyt samassa viinitalossa. Koska talo tuotti vuoteen 1997 asti rypäleitä osuuskunnalle, ei Colinin kuohuviinejä tuotettu lainkaan tätä ennen markkinoille. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, ettei kuohuviinejä olisi itse tehty omaan käyttöön – Roger Adnot 1985 -kuohuviini on siis herra Adnot'n itse tekemä ja omissa kellareissaan säilömä kuohuviini poikkeuksellisen kuumalta ja aurinkoiselta kesältä 1985. Viini on puhdas Blanc de Blancs Premier Cru -tasoisilta Bergères-lès-Vertus'n kylän tarhoilta ja sitä on kypsytetty hurjat 25 vuotta ennen kuin viinitalo tarjosi osan myös myyntiin. On kysymättäkin selvää, että viinin saatavuus on erittäin rajallinen.

Ikä näkyy selvästi viinissä: väriltään Adnot kasiviis on kuulaan hunajankeltainen. Lasissa huljuessaan vaikuttaisi siltä, että viinillä on jopa nuorta peruskuohuvaa hieman korkeampi viskositeetti.

Tuoksu on aivan uskomattoman kompleksinen, runsas ja kaikessa kehittyneisyydessään ihastuttava: ajan tuoma hento hapettuneisuus on tuonut kokonaisuuteen selvän, madeiramaisen pähkinäisen pohjavireen, jonka ylle rakentuu kuivaa hunajaisuutta, vanilliinia, tummapaahteista kahvia, kevyttä savuisuutta ja hentoa rusinaa.

Tuoksu johdattaa upealla tavalla vähintään yhtä monimuotoisen makumaailman äärelle, jossa tuntuu kaurakeksiä ja kahvileipää, rusehtavaa omenaa, intensiivistä ja kerroksista mausteisuutta, kevyttä marsipaania sekä todella runsasta ja monisyistä pähkinää, alkaen ikääntyneen Chardonnayn paahteisen hunajaisesta pähkinäisyydestä kohti Sherryjen ja Madeiroiden intensiivisempää ja kompleksisempaa oksidaatiota. Ikäänsä nähden viinissä on edelleen kuplia, joskin viinin mousse on muuttunut vanhuuttaan jo hennosti nipisteleväksi, varsin kevyeksi ja hyvin rauhalliseksi hiilihappoisuudeksi. Tästä huolimatta viinissä on edelleen varsin kiitettävän hapokas ote ja kokonaisuus on ihastuttavan ryhdikäs ja rakenteikas.

Viinin jälkimaku on todella pitkä, suorastaan loputtomiin jatkuva. Kielellä ei vain häily, vaan tuntuu varsin voimakkaasti uskomaton kirjo pitkään kehittyneen Chardonnayn piirteitä: maata, pähkinää, hunajaa, paahdettua vohvelia, paahtoleipää, kaikkea. Hapokkuus tuntuu ihastuttavan voimakkaana ja tuo särmikkään intensiivisen, vettä kielelle nostattavan loppusilauksen viinin minuuttejä kestävälle jälkivaikutelmalle.

Juu vau. Kiitos rajallisen kokemukseni kehittyneempien kuohuviinien maailmassa, meni Roger Adnot heittämällä meikäläisen ykkössijalle kaikkien maistamieni shamppisten joukossa. Tosin tämä on yksinkertaisesti niin upea, kompleksinen ja rakenteikas esitys, että luotan sen olevan melko vastaansanomaton kokemus, vaikka kokemusta kypsyneemmistä kuohuviineistä löytyisi enemmänkin. Tämä on kokemus, tämä on elämys, tämä on mykistävä esitys.

Vaikka viini on selvästi kehittynyt, on siinä edelleen upeasti ryhtiä ja rakennetta pidempäänkin varastointiin. Vaikea sanoa onko viini edelleen verkkaisella matkalla huipulleen, vai onko se ollut siellä jo pidemmänkin aikaa; alamäessä viini ei kuitenkaan missään nimessä vaikuta olevan. Rakennetta viinistä löytyy helposti ruokien kanssa naittamiseen, mutta sellaista on aivan turha edes harkita – näin käsittämättömän upea viini ei ansaitse muuta kuin soolopaikan parrasvaloissa.

Ehdottomasti myös mitä parhain valinta merkata se 1000. arvostelun virstanpylväs.

Lyhyesti: Upealla tavalla kehittynyt, äärimmäisen kompleksinen, rakenteikas, herkullinen ja loputtoman pitkä +25 vuotta kypsytetty pienviljelijäshamppanja.

Arvio: Täydellinen – enempää tai parempaa en kuohuviiniltä osaa toivoa. Maaginen elämysviini.

Hinnan (~155e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.