Bedel Vin Cent Bulle 2011

Françoise Bedel Vin Cent Bulle 2011

• Valmistaja: Champagne Françoise Bedel & Fils
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Coteaux Champenois
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, La Vallée de la Marne
• Rypäleet: Pinot Meunier (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 27,50e (Tammikuu 2016, Vins Étonnants)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimisasa)

kuva: europeancellars

Jos Champagne on tunnettu jostain, niin Chardonnaysta ja Pinot Noirista valmistetuista, valkoisista kuohuviineistään. Jos Champagne ei ole jostain tunnettu, niin Pinot Noirista valmistetuista Coteaux Champenois -punaviineistään ja Rosé des Riceys -roséeviineistään. Niitäkin siis kyllä valmistetaan, mutta niin pienissä määrin, että hädin tuskin kukaan on koskaan kuullutkaan niistä.

Tähän faktaan nähden tämä viini on todellinen anomalia: kyseessä on siis Coteaux Champenois -valkoviini – kyseinen appellaatio kyllä sallii tällaisten viinien valmistamisen, mutta kukaan ei todellisuudessa tee koskaan mitään muuta kuin punaviiniä, sillä sitä yleensä käytetään värjäämään valkoiset shamppanjat roséeshamppiksiksi; valkoisesta Chardonnaysta saa varmasti paremmat rahat pistämällä siitä puristetun viinin kuplimaan. Mutta aha! Vaikka tämä on valkoviini, tämä ei olekaan valmistettu valkoisesta Chardonnaysta, vaan punaisesta Pinot Meunierista, tuosta Champagnen kolmesta merkittävästä rypälelajikkeesta siitä vähiten merkittävästä! Viini on siis valkoviini käytännössä pelkästään punaviiniä tuottavalta appellaatiolta, mutta valmistettu kuitenkin punaisesta rypäleestä. Mainitsinko jo, että viini on myös (tottakai) terroir-vetoinen luomu/biodyny/natural-tuottaja?

Talon ovat perustaneet Fernard ja Marie-Louise Bedel La Vallée de la Marnen alueelle – tuolle Champagnen läntisimmälle alueelle, joka on kuuluisa erityisesti Pinot Meunier -vetoisista viineistään. Taloa on luotsannut vuodesta 1979 Fernardin ja Marie-Louisen tytär, Françoise, ja vuodesta 2003 eteenpäin Françoisen apuna on ollut hänen poikansa, Vincent. Talon omistuksessa on 8,4 ha viinitarhoja Marnen laaksossa, levittäytyneenä hajanaisille tarhoille neljän eri kylän alueella. Alueelle tyypillisesti tarhoilla viljellään lähinnä (78%) Pinot Meunieria, pienten osuuksien kasvaessa myös Chardonnayta (13%) ja Pinot Noiria (9%). Talo alko siirtymään luonnonmukaisempaan tuotantoon vuonna 1997, vuonna 1998 alettiin kokeilla biodynaamista viljelyä 2 ha alueella ja vuodesta 1999 alkaen kaikkia talon tarhoja on viljelty biodynaamisesti.

Kaikki talon rypäleet poimitaan käsin ja kaikki talon tarhat ja rypälelajikkeet viiniytetään erikseen. Bedel käyttää ja kypsyttää osaa viineistään tammitynnyreissä, minkä lisäksi talon parhaimpien viinien pullokypsytys ei tapahdu tyypilliseen tapaan kruunukorkein suljetuissa pulloissa, vaan pullot suljetaan historialliseen tyyliin luonnonkorkilla.

Vin Cent Bulle on Françoisen pojan, Vincentin, oma viini, jonka nimi on (erityisesti ranskaa taitavalle) monitulkintainen: Vin Cent viittaa selvästi Vincentiin, mutta nimen voi myöskin tulkita muodossa "Sadan kuplan viini" (vin = "viini", cent = "sata", bulle = "kupla") – joskin Bulle on yksikössä, joka vihjaa nimen kolmanteen tulkintaan. Viinin nimi nimittäin lausutaan samalla tavalla kuin lause vin sans bulle, eli "viini ilman kuplaa". Ai että!

Tämä blanc de noirs Pinot Meunier, eli ilman minkäänlaista värjäävää kuorikontaktia punaisista rypäleistä puristettu valkoinen viini on kypsynyt peräti 22kk hiivasakan kanssa terästankeissa (80%) ja vanhoissa tonneaux-tynnyreissä (20%). Koska viiniä on tuotettu vain 940 pulloa (700 litraa), voin olettaa, että tynnyreissä kypsytettyä viiniä on käytetty myös muihinkin viineihin, sillä yksi tonneau on vetoisuudeltaan 500 litraa. Koska kyseessä ei ole kuohuviini, viini ei ole kypsynyt pullossa hiivasakan kanssa, vaan se on pullotettu suoraan tynnyreistä ja tankeista ja lyhyen asettumisajan jälkeen laskettu markkinoille.

Viinillä on hailakka, vaaleanvihreä väri.

Tuoksu on kirpeä sekoitus shamppanjamaista hiivaisuutta ja etäistä lambicmaisuutta – tosin ilman jälkimmäisten brettaisen likaista rustiikkisuutta. Kirpeän viheromenaisuuden, melko voimakkaan hiivaisuuden ja kevyen suolaisuuden rinnalta löytyy myös hentoa kermaisuutta ja vaniljaleivosta. Valkoviiniksi viinillä on kyllä yllättävän shamppanjainen nokka.

Suussa viini on hyvin kepeä, raikas ja rapsakka – aluksi jopa tuntui mitä hennoimmin hiilidioksidin nipistelyä, mitkä saattoivat olla ne nimen vihjaavat sata kuplaa. Makumaailmassa tuntuu valkoherukkaa, tuoretta omenaa ja greippilihaa, sekä kermaisuutta, joka taittuu loppua kohti jopa kohtalaisen runsaaksi ja selväpiirteiseksi voisuudeksi. Happoja on hyvän shamppanjan henkeen todella reippaasti, jopa siihen malliin, että viinillä tuntuu olevan enemmän rakennetta kuin hedelmää.

Jälkimakua hallitsee hillitty, mutta melko selväpiirteinen maustamattoman jugurtin maitotuotemainen maku, jota siivittää viheromenan ja jopa omenankuoren maut, kalkkinen ja kevyen suolainen mineraalisuus sekä hennon kermaiset ja etäisen hiivaleipäiset piirteet.

Pähkinänkuoressa Vin Cent Bulle on kyllä todella, todella rapsakkaa kamaa. Ehkä viini on yleisilmeeltään hieman simppeli ja turhan lineaarinen, muistuttaen paikoitellen enemmän kuplansa hukannutta shamppista kuin valkoviiniä, eikä siksi se tunnu ihan olevan hintansa väärti – joskin ymmärrän, että Champagnessa viinien hinnat ovat mm. viljelymaan tolkuttomien korkeiden hintojen myötä aina korkeat. Viini on silti yllättävän korkealla kulautettavuudella varustettua kuriositeettikamaa – erityisesti jos sattuu olemaan tuntuvien happojen perään, sillä niitä kyllä viinistä löytyy!

Viini päätyi kumppaniksi feta- ja halloumijuustolla ryyditetyn kasvispadan kylkeen, mikä oli kyllä varsin näppärä ratkaisu: tämä ruoka nimittäin vaatii viiniltä joko runsaita happoja (valkoviinit) tai vielä runsaampaa hedelmää (punaviinit), että se kestää mm. tomaattiliemen, etikan ja kasvisten tuoman särmän. Vin Cent Bulle ei kavahtanut padan asettamaa haastetta lainkaan, vaan leikkasi vaivatta ruoan läpi raikastaen kokonaisuutta ja antaen silti samalla tilaa ruoan omille nyansseille. Suurta makujen harmoniaa ei kuitenkaan päässyt syntymään, sillä aromaattisesti viini ja ruoka olivat hieman eri taajuuksilla – jos tätä äärimmäisen harvinaista viiniä jotenkin onnistuu päätymään käsiisi, suosittelen kohtelemaan sitä enemmän shamppanjana kuin valkoviininä!

Lyhyesti: Punaisista rypäleistä valmistettu, rapean hapokas ja tuntuvan hiivaleipäinen biodynaaminen valkoviini Champagnesta. Kuin shamppis ilman kuplia.

Arvio: Miellyttävä – mutta vain jos tykkää hapoista ja shamppiksista. Muuten mennee sinne OK-akselille.

Hinnan (27,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Bollinger Vieilles Vignes Françaises 2004

Bollinger Vieilles Vignes Françaises Blanc de Noirs 2004

• Valmistaja: Bollinger
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Vallée de la Marne
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 491,40e (Syyskuu 2015, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: plus de bulles

Champagnen kuohuviineistä valtaosa valmistetaan samalla tavalla – perinteisesti viljellyt rypäleet murskataan hellästi, käytetään terästankeissa viiniksi, sekoitetaan sekaan viimeisen vuosikerran tai parin réserve-viiniä hieman mukaan, käytetään pulloissa uudestaan 2-3 vuotta kestävän sakkakypsytyksen ajan ja isketään markkinoille – ja viinien välisten erojen luominen perustuu lähinnä kolmen päärypälelajin sekoitussuhteisiin, kypsytysajan kestoon ja markkinamiesten luovuuteen. Muutamat suuret talot kuitenkin ovat poikenneet valtavirrasta ja hakeneet viineihinsä persoonaa poikkeamalla tavalla tai toisella Champagnen normistosta: Lanson tuo tyylilleen ominaista kireyttä estämällä viineissään happoja pehmentävän malolaktisen käymisen; Charles Heidsieck tuo tyylilleen ominaista runsautta ja paahteisuutta pitämällä réserve-viiniensä varastot yli 10 vuosikertaa kattavina, sekoittamalla réserve-viinejä poikkeuksellisen suuria määriä viiniin ja kypsyttämällä kaikkia viinejä paljon totuttua pidempään; Salon ei sekoita viineihinsä lainkaan réserve-viinejä, vaan jokainen tuotettu viini on yhden vuosikerran tuotos; Krug tuo viineihinsä syvyyttä ja kerroksellisuutta käyttämällä ne nopeasti (1 kk) tammitynnyreissä.

Sitten on Bollinger, joka on täydellisen kuohuviinin tavoittelussaan ottanut käyttöönsä valtavan määrän erilaisia menetelmiä, jotka ovat harvinaisia – tai jopa ainutlaatuisia – Champagnessa. Toisin kuin monet muut suuret Champagnen viinitalot, jotka omistavat vain pieniä määriä tarhoja ja lähinnä ostavat rypäleitä, Bollinger omistamat tarhat tuottavat n. 60% viineihinsä tarvittavista rypäleistä; Bollinger käyttää viininsä tammessa (vuosikerrattomat osittain, muut kokonaan) ja peräti 6 kk ajan (tynnyreiden ikä vaihtelee välillä 5–110 vuotta); Bollinger säilyttää réserve-viininsä ainutlaatuisesti 1,5 litran magnum-pulloissa, joita talon kellareista löytyykin päälle puoli miljoonaa; nämäréserve-viinit kerätään ainoastaan Premier- tai Grand Cru -luokitelluilta tarhoilta ja ne ovat iältään 5-15-vuotiaita; réserve-viinejä käytetään vuosikerrattomissa viineissä ja niiden osuus lopullisessa viinissä on tyypillisesti n. 10-15%, loppuosuuden muodostuessa kahden-kolmen viime vuosikerran sekoituksesta; kaikki talon vuosikerralliset viinit kypsytetään kruunukorkin sijaan luonnonkorkin alla – tämä tarkoittaa myös manuaalista sakanpoistoa kaikille vuosikertaviineille; Bollinger on pyrkinyt vähentämään sulfiittien käyttöä viineissään – esimerkiksi korkinvaihdon yhteydessä viineihin ei lisätä lainkaan sulfiitteja. Lisäksi Bollinger omistaa tarhoja, joilla kasvaa kaikkia sallittuja lajikkeita: kolmen päälajikkeen (Chardonnay, Pinot Meunier, Pinot Noir) lisäksi myös neljää pienemmässä määrin viljeltyä lajiketta (Arbanne, Petit Meslier, Pinot Blanc, Pinot Gris) sekä kahta epävirallisesti sallittua lajiketta, jota ei käytännössä viljellä alueella lainkaan (Gamay, Pinot Teinturier).

Bollingerin ainutlaatuisin viini on kuitenkin talon prestige cuvéenakin pidetty Vieilles Vignes Françaises. Toisin kuin voisi odottaa, ei viinin nimi viittaa vanhoihin köynnöksiin, vaan vanhanaikaiseen, varttamattomien köynnösten provignage-viljelymenetelmään: tässä menetelmässä köynnöksen satoa tuottanut oksa haudataan vuoden lopuksi maahan, jolloin se kehittää omat juurensa ja joidenkin vuosien päästä kasvaa uudestaan maasta ulos uutena köynnöksenä. Näin yksi ainoa viiniköynnös saattaa käsittää suuria osia tarhasta ollen yksi elävä organismi, jolla on niin muinaisia, vahvoja ja pitkiä juuria, kuin nuoria ja innokkaasti leviäviä juuria – samalla toki köynnöksen iän määrittely muuttuu mahdottomaksi köynnöksen eri osien ollessa hyvin eri ikäisiä. Tällä tavoin viljellyt köynnökset kasvavat nykyaikaiseen viinitarhaan verrattuna äärimmäisen tiheässä, mutta samalla tuottavat luonnostaan merkittävästi vähemmän satoa. Alun perin Bollingerilla oli kolme tällaista tarhaa – kivimuurein aidatut Clos de Chaudes Terres (0,15 ha) ja Clos St. Jacques (0,21 ha) sekä aidaton Croix Rouge (0,16 ha) – mutta koska köynnöksiä ei tämän muinaisen istutusmenetelmän takia voida istuttaa viinikirvalta suojaavaan juurakkoon, onnistui viinikirva iskemään Croix Rouge -tarhaan vuonna 2004 ja tuhoamaan sen. On kuitenkin edelleen suuri mysteeri, miksei viinikirva ole vieläkään iskenyt näihih kahteen muuhun Bollingerin varttamattomien köynnösten tarhaan.

Näiltä kahdelta (alun perin kolmelta) viinikirvattomalta tarhalta Bollinger on tuottanut Vieilles Vignes Françaises -shamppanjaa alkaen vuosikerrasta 1969. Koska tarhojen köynnökset ovat vain Pinot Noiria, on viini loogisesti 100% Pinot Noirista valmistettu blanc de noirs. Hyvin pienen satoisuuden vuoksi köynnökset tuottavat usein äärimmäisen kypsiä ja konsentroituneita rypäleitä, mutta samalla viinin vuosituotantomäärä on minimaalinen: vuosikerrasta riippuen 2,500–5,000 pulloa, mikä vastaa n. promillea talon viinituotannosta (mikroskooppisesta tuotantomäärästä johtuen kaikki tuotetut pullot julkaistaan myyntiin ja Bollingerin työntekijät eivät potkujen uhalla saa itse – edes omilla rahoillaan – ostaa itselleen VVF-pulloa). Viini aluksi käytetään ja kypsytetään talon tyyliin tammessa, minkä jälkeen viini siirretään kypsymään hiivasakan kanssa luonnonkorkilla suljettuihin pulloihin vajaaksi kymmeneksi vuodeksi. Lopuksi viinin sakanpoisto suoritetaan manuaalisesti ja ilman sulfiittilisäyksiä. Dosage on melko maltillinen n. 6-7 g/l. VVF 2004 oli viinin viimeinen vuosikerta, jossa käytettiin myös Croix Rouge -tarhan rypäleitä, ennen kuin tarha tuhoutui. Tätä (Champagnen alueella melko hyvänä pidettyä) vuosikertaa tuotettiin yhteensä 3,886 pulloa.

Viinin väri on tasaisen ja syvän vaaleankeltainen – sekä yli 10 vuoden ikä että viinin konsentraatio tuntuvat näkyvän siis jo viinin ulkonäössä.

Todella hienostunut tuoksu ei ole isokokoinen tai lasistaryöppyävä, mutta silti todella runsas ja äärimmäisen monisyinen. Tuoksun yleisilme on kypsyyttä huokuva ja paikoin jopa makea: siitä voi erottaa lähes siirappista makeutta ja kypsänmakeaa keltaista hedelmää, melko paljon kermaa ja jopa hieman ruskistunutta voita, makean limppuista leipäisyyttä, ujoa mausteisuutta (jopa aavistus tammea?) ja hentoa sitruunamarmeladia. Vaikka viini on väriltään valkoinen, tuo erittäin kypsä Pinot Noir tuoksun taustalle ujoja, synkempiä sävyjä vadelmasta ja jopa tummasta kirsikasta. Tuoksu ei kuitenkaan ole jälkiruokaviinimäisen makea, vaan selkeästi shamppanjamaisen elegantti; jopa aavistuksen pidättelevä mutta silti kompleksinen nokkapuoli on siis kaikin puolin erittäin miellyttävä, houkutteleva ja siitä tuntuu yksinkertaisesti olevan erittäin paljon kaikkea.

Suussa viinillä on runsas, leveä ja intensiivinen olemus. Makumaailma vaikuttaa aluksi hyvin nuorelta: erittäin teräksiseltä, korostuneen hapokkaalta ja voimakkaan viheromenaiselta. Pian viini kuitenkin aukeaa (ja lämpenee lasissa), minkä seurauksena makumaailmasta alkaa löytyä kermaisuutta, kypsää sitruunaa, pähkinävoita, kevyttä uuniomenaa ja hentoa kirsikkaisuutta. Vaikka viini on selvästi rutikuiva, huokuu se silti voimakkaasti makeutta ja kypsää hedelmää, mikä tekee yleisilmeestä hyvin suurikokoisen ja jopa hieman raskassoutuisenkin. Pieni ja lempeä mousse ei juurikaan onnistu luomaan viiniin keveyttä, mutta hapokkuus pysyy loppuun asti napakkana ja viini rakenteikkaan oloisena.

Keskimaun tavoin myös viinin jälkimaku on runsas ja monisyinen: kermaisuutta, teräksistä mineraalia, kypsää sitrusta, voita, kevyttä mantelia, hillittyä uuniomenaa ja hentoa leipäistä paahteisuutta. Suuhun jää erittäin pitkäkestoinen, ujon bitterinen ja hennosti voideltua paahtoleipää muistuttava, paahteinen jälkivaikutelma.

Bollinger on yleisesti tullut tunnetuksi varsin runsaalla, paahteisella ja vaikuttavan suurikokoisella tyylillään. Talon lippulaivaviini VVF tuntuu olevan vielä tästä askeleen pidemmälle viety versio: viinissä on sitä Bollingerin massaa, mutta vielä totuttua kypsemmällä hedelmällä ja konsentraatiolla. Viini on kyllä hämmästyttävän upea ja tyylikäs esitys, mutta mitään herkkää eleganssia siitä ei löydy niin millään. Toisaalta, jos viinillä on hintaa puoli tonnia (Arkadian erikoisvalikoimassa 490 euroa loppuvuodesta 2014, nykyisin wine-searcherin mukaan 617 euroa), saa siltä mielestäni ihan rehellisesti odottaa kunnon tykittelymeininkiä.

Viini on tällä hetkellä uskomattoman vaikuttava esitys, mutta siinä tuntuu olevan hyvin runsaasti potkua ja potentiaalia kestämään myös kellarointia useamman vuosikymmenen ajan. En ehkä itse menisi sanomaan tätä parhaaksi maistamakseni shamppanjaksi tai miksikään shamppisten ideaaliksi, mutta kokonaisuus on silti niin äärimmäisen vaikuttava, moniulotteinen ja tasapainoinen, että menee se silti parhaimpien ja vaikuttavimpien koskaan maistamieni kuohuviinien joukkoon. Viinillä on toki järjettömästi hintaa, mutta tämän tapauksessa se ei tunnu heijastelevan pelkästään sen statusta ja äärimmäisen pieniä tuotantomääriä, mutta myös sen laatua ja ainutlaatuista tyyliä. Ihan järkevän hinta-laatusuhteen tuote tämä ei ole, mutta tämän tapauksessa on kyllä mahdotonta saada vastaavaa viiniä edullisempaan hintaan, joten viinin hinnoittelun kyllä ymmärtää.

Lyhyesti: Mikroskooppisen tuotannon äärimmäisen massiivinen, kypsä, vaikuttava ja silti tasapainoinen kulttishamppis. Parhaita maistamiani kuplivia.

Arvio: Täydellinen – tuntuu, että näiden supershamppisten osalta tästä viinistä voi paremmaksi mennä lähinnä vain VVF:n paremman vuosikerran enemmän ikää saaneella versiolla.

Hinnan (491,40e) ja laadun suhde: Heikohko – toisaalta vastaavaa ei voi saada halvemmalla, mutta toisaalta on puoli tonnia pullollisesta kuplivaa viinistä nyt aika helvetisti.

Boulard Rosé Extra Brut 2010

Francis Boulard Rosé Extra Brut 2010

• Valmistaja: Champagne Francis Boulard & Fille
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, La Vallée de la Marne
• Rypäleet: Pinot Noir (60%), Chardonnay (40%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 60,00e (Syyskuu 2014, Edward Cuvée)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: boulard

Boulard-putki jatkuu! Tällä kertaa vuorossa on Francis Boulardin ja hänen tyttärensä pyörittämän kuohuviinitalon perusrosée, joka ei tule Montagne de Reimsistä, josta valtaosa talon muusta tuotannosta tulee, vaan hieman eteläisemmästä Marnen laaksosta, jossa sijaitsevien Boulardin tarhojen köynnösten keski-ikä on n. 40 vuotta.

Viini on valmistettu Boulardin talon hengessä biodynaamisten periaatteiden mukaan. Villihiivoilla tapahtunut käyminen ja sakan päällä kypsyminen ovat tapahtuneet pienissä tammitynnyreissä; pullokäyminen ja -kypsyminen ovat kestäneet 26 kuukautta (kesäkuun lopulta 2011 syyskuun alkuun 2013). Viini pohjautuu täysin vuosikertaan 2010, mutta tätä ei ole merkitty etuetikettiin, koska viini ei ole kypsynyt vuosikertashamppiksille pakollista 36 kuukauden aikaa. Dosage on melko maltillinen (joskin Boulardin standardeilla jo melko korkea) 6 g/l.

Viinin kepeähkö väri on varsin hento, hailakan persikanpunertava – ennakoitavissa on todennäköisemmin hienostunutta, kepeää roséeta kuin muhevaa marjapommia.

Ensivaikutelmaltaan viini on varsin luonteikas ja hyvin villimpiä luonteenpiirteitään alleviivaava: maamaista mausteisuutta, kevyttä hapankirsikkaa, vaikeasti luonnehdittavaa villihiivaisuutta (tämä nyt ei tarkoita yleisesti shamppanjoissa tavattavaa hiivaisuutta) ja hentoa puisevuutta. Taustalla tuntuu värjöttelevän kevyt, mausteisen tamminen komponentti. Jonkin aikaa lasissa avauduttuaan rupeaa viinin tuoksuun nousemaan myös hieman perinteisempi, tuoreen vadelmainen vivahde.

Boulardin vahvasti rakenteeseen nojaavaan tyyliille uskollisena viini on kuiva, kirpeä ja erittäin ryhdikäs. Makumaailmassa suurimmassa osassa ovat hyvin freesi ja napakka punaherukkaisuus, intensiivinen sitruksisuus sekä yhdistelmä kuivaa puisevuutta ja hentoa multaisuutta. Kivinen mineraalisuus ei syöksy samalla tavoin etulinjamaan, mutta tuntuu hyvin vahvasti kokonaisuudessa, taittaen yleisilmettä voimakkaasti marjoista pois kohti voimakkaan merellistä, jopa hennosti meripihkahappoista suolaisuutta (semmoinen rutikuivan (ei siis oksidoituneen) Sherryn ominaisvivahde). Kuiva puisevuus ja aavistus tanniinisuutta tuovat kokonaisuuteen hieman tertunrankaisen – muttei mitenkään epämiellyttävän, vaan mukavan asenteikkaan – sävyn.

Pitkässä jälkimaussa viinin rujoimmat maut tuntuvat siistiytyvän pois ja kielelle jää tuntuvan mineraalinen, kirpakan sitruksinen ja kevyesti bitterisen yrttinen jälkivaikutelma.

Boulardin Rosé Extra Brut jatkaa kyseisen kuohuviinitalon totutulla, varsin korkeatasoisella linjalla. Tuntuu siltä, että isä ja tytär Boulard eivät tee helppoa, massoille suunnattua kuohuvaa, vaan tyylikästä, hyvin rakennevetoista shamppanjaa heidän omaan makuunsa – jos viinit maistuvat myös muille, on se vain plussaa.

Ja ainakin meikäläiseen tämmöiset anteeksipyytelemättömät, tiukan rakenteikkaat ja luonnetta täynnä olevat kuohuvat uppoavat kuin veitsi voihin! Tämä rosée ei sentään ole yhtä tiukan intensiivinen ja ruokaa väkisin kylkeensä kaipaavan rakenteikas, kuten aiemmin arvosteltu Blanc de Blancs Les Vieilles Vignes, joten tämän voi hyvin korkata vaikka sellaisenaan, mutta viinin intensiivinen ja puruvoimainen rakenne kyllä tuntuu kehottavan laittamaan sen mielummin ruokapöytään kuin tervetulomaljoihin.

Lyhyesti: Pienen mutta tasokkaan viljelijätuottajan tiukka ja anteeksipyytelemätön, mutta myös ihastuttavan luonteikas ja tasapainoinen biodyny-roséeshamppis.

Arvio: Erinomainen – ihastuttavan luonteikas, monisyinen ja rakenteikas roséeshamppis. Tuntuu vähän tyhmältä hokea, etteivät roséekuohuvat ole oikein meikäläisen juttu, kun vastaan tulee näin hurmaavia esityksiä. Sääli, että näin ihastuttavat viinit todellisuudessa edustavat hyvin pientä vähemmistöä lähinnä simppeleiden marjapommien hallitsemassa roséekuohuvaskenessä.

Hinnan (60,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Vincent Charlot Le Rubis de la Dune 2011

Vincent Charlot Le Rubis de la Dune Extra Brut 2011

• Valmistaja: Champagne Charlot Tanneux
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, La Vallée de la Marne
• Rypäleet: Pinot Meunier (80%), Pinot Noir (20%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 65,00e (Elokuu 2014, Edward Cuvée)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Vuorossa jälleen jotain astetta tuntemattomampaa tavaraa!

Marnen laaksossa sijaitseva viinitalo Charlot Tanneux on pieni, mutta laadullaan nimeä kerännyt tuottaja, joka on viljellyt yhteensä 4 hehtaarin tiluksiaan biodynaamisin periaattein jo viiden vuoden ajan ja on nykyisin Demeter-sertifioitu. Talon viinit kuitenkin merkitään puolet luomuksi ja puolet biodynaamiseksi, ymmärtääkseni myynnillisistä syistä.

Sen sijaan tämä viini ei ymmärtääkseni ole ihan virallinen Charlot Tanneux -skumppa, vaan talon viinintekijän, Vincent Charlot'n, oma luomus, joka on yhden, vuonna 1955 istutetun, 0,28 hehtaarin kokoisen La Dune -tarhan (jota paraikaa muutetaan biodynyviljelyyn) kuohuva. Viini 14 tunnin kuorikontaktikäymisellä valmistettu roséekuohuviini, jota on valmistettu yhteensä alle 2,000 pulloa vuosikertaa 2011 (koska viini ei ole kypsynyt vintagekuplivien 3 vuoden minimiaikaa pullossa. Viini on kypsynyt 8 kk tammessa ja se ei ole läpikäynyt malolaktista käymistä, dosage on varsin maltillisesti jätetty alle 5 grammaan litralta. Viinin vähäisestä tunnettuudesta kertoo se, ettei internet tunnu antavan minkäänlaista todistusaineistoa viinin olemassaolosta - tiedän viinin olevan olemassa ainoastaan sen takia, että olen maistanut sitä! Mitään tietoa, kuvia, mitään ei viinistä tunnu löytyvän.

Viinin väri on syvä, hennosti pinkkiin taittuva vadelmanpunainen – tämä ei selvästikään yritä ainakaan ulkonäöllään asettua sinne kepeiden ja hienostuneiden roséeviinien maailmaan.

Tuoksu tarjoilee semmoisia marjavetoisia sävyjä, mitä viinin punertava väri antaakin odotta: kirsikkaa, hentoa karpalomarmeladia ja aavistus metsämansikkaa. Seassa tuntuu myös kevyesti puisevia vivahteita, hentoa savua ja aavistus tammista kermatoffeeta.

Kuiva, varsin maukas ja suoraan itse asiaan käyvä makumaailma on täynnä kirsikkaa ja yleistä mehukkuutta. Seasta erottuu myös hentoa vadelmaa, toffeeta ja kevyttä tammen mausteisuutta – vaikka viini on selkeästi nähnyt tammea, puu pysyy hienosti hyvin hillittynä osana kokonaisuutta. Melko täyteläiselle suutuntumalle antaa runsautta rehevä ja kuohkea sekä kestoltaan keskipitkä mousse. Happorakenne pitää melko suurikokoisen yleisilmeen hyvin paketissa ja antaa viinille mukavasti leikkaavaa särmää.

Jälkimaussa kielelle jää hienolla tavalla tasapainoisesti karpalo- ja kirsikkamarmeladia sekä kevyttä puun mausteisuutta. Kun muut aromit hiljalleen haipuvat piiloon, jää kielelle miellyttävällä tavalla raikasta, merellistä mineraalisuutta.

Kokonaisuutena Vincent Charlot'n Le Rubis on varsin maukas ja helpostilähestyttävä siemailurosée, mutta omaan, enemmän kepeää eleganssia ja kompleksisuutta suosiva makumieltymykseni ei aivan syty tälle viinille – kokonaisuus on loppupeleissä turhan kypsänmuhkean marjavetoinen ja tietyllä lailla alusta loppuun lineaarinen omaan makuuni. Sen sijaan jos ottaa vertailukohdaksi Alkon valikoimista löytyvät harvat, simppelit ja usein jopa tylsätkin marjapommiroséet, menee tämä viini niistä ohi parilla käsivarrenmitalla.

Jänniä ja omintakeisia tuottajashamppiksia etsiville (kuten minä) viini ei tarjoa ihan rahalle vastinetta, mutta jos kiinnostuksen kohteena ovat äärimmäisen pienen mittakaavan tuntemattomat hippiviinit, on Le Rubis jo harkinnan arvoinen ostos. Viini on kyllä kaikin puolin maukas ja vakuuttavan runsas esitys – esimerkiksi pienen porukan tervetulomaljana tämä viini varmasti saa aikaan lähinnä hyväksyvää nyökyttelyä ja ihastuneita huokauksia. Jos kypsänmehevät ja muhkeat roséeviinit ovat juttusi, go for it!

Lyhyesti: Biodynaamisin periaattein valmistettu rutikuiva, muhkea, kypsän marjainen ja rakenteikas tarharoséeshamppis, jonka painopiste on enemmän runsaudessa ja vaikuttavuudessa kuin eleganssissa ja vivahteikkuudessa.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on kyllä maukas ja mukavan rakenteikas esitys, eli selkeästi taidolla tehty tapaus, mutta viinin terroir ja luonne tuntuvat hieman jäävän tammen ja runsauden jalkoihin. Itse en viinistä suuresti innostunut, mutta kokonaisuutena viini on kyllä varsin laadukas; itse tyylilaji vain sattuu olemaan mieltymyksieni ulkopuolelta. Ensisijaisesti suurten viinien ystäville.

Hinnan (65,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Benoît Déhu "La Rue des Noyers" Rouge 2011

Benoît Déhu Cuvée de "La Rue des Noyers" Rouge 2011

• Valmistaja: Champagne Benoît Déhu
• Tyyppi: Punaviini, AOC Coteaux Champenois
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, La Vallée de la Marne
• Rypäleet: Pinot Meunier
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 255,00e / 3 plo (Elokuu 2014, Edward Cuvée)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Viime arvostelussani selitin jo Benoît Déhun "La Rue des Noyers" -viinisarjan taustoja, mutta tuskin pieni kertaus on ketään haitannut?

"La Rue des Noyers" on kolmen eri viinin sarja, jotka ovat valmistettu lähes identtisin menetelmin biodynaamisesti viljellyistä, yhden palstan Pinot Meunier -rypäleistä. Kaikkia viinejä on kypsytetty aluksi 11 kuukautta hiivasakkojen päällä vanhoissa, 228-litraisissa tammitynnyreissä. Punaviini on saanut kuorikontaktissa väriä itseensä ja kuohuviini on kypsynyt pullossa hiivojen kanssa, mistä se on saanut kuplat; muuten viinien valmistusmenetelmät ovat täysin identtiset. Déhun tarkoituksena on osoittaa, kuinka erilaisiksi viineiksi yleensä vähempiarvoisena rypäleenä pidetty Pinot Meunier voi taipua. Yhteensä La Rue des Noyers -viinejä on tehty 6 kpl 228-litraisia tynnyreitä, eli n. 600 pulloa kutakin laatua – selkokielellä tämä tarkoittaa aivan mikroskooppisen pientä määrää. Tämä viini oli ollut ennen maistelua vajaan vuorokauden ajan korkattuna.

Viini on suorastaan julmetun kauniisti hohtavan, tumman ja kirkkaan rubiinin värinen.

Tuoksussa tulee jälleen vastaan jo valkoviiniversiosta tuttua maustekurkkua, mikä tuntuu olevan Déhun viinejä käyttäneiden luonnonhiivojen signature. Tuoksu on selkeästi valkoviiniversiota tuhdimpi ja tummanpuhuvampi, tarjoillen tummaa kirsikkaa, märän kivistä mineraalia, kevyttä hapankirsikkaa, hentoa suklaisuutta ja natural-viineistä tuttua fluorisuutta.

Kuten äärimmäisen viileän Champagnen punaviiniltä voi odottaa, on viini yleisilmeeltään hyvin kepeä, tuntuvan hapokas ja kirpeä – tästä kirpeydestä kaikki ei tunnu olevan pelkästään happoihin liittyvää, sillä viinissä on myös varsin villiä, kriek lambic-maista kirpeyttä. Makumaailmaa hallitsee tuntuva hapankirsikkaisuus, mausteisuus ja hento raakakaakaon vivahde. Viinissä tuntuu kyllä hyvin kevyt aavistus tanniinisuutta, mutta kokonaisuus on silti varsin tiukkarakenteinen – lähinnä erittäin intensiivisen ja puruvoimaisen hapokkuuden ansiosta.

Jälkimaussa tuntuu puolukoita ja eloisan hapokkuuden esiinnostamaa sitruksisuutta, tuntuvan kivistä mineraalia ja villihiivojen kiehtovia ominaisaromeja, kuten kevyttä multaisuutta ja aavistus etikkapunajuurta. Jälkivaikutelma on kirpakanpuoleinen, hyvin pitkä ja suutasupistava.

Punainen "La Rue des Noyers" jatkaa tyylikkäästi valkoisen sisaruksensa osoittamalla, äärimmäisen kiehtovalla, uniikilla ja melko anteeksipyytelemättömällä linjalla. Olen aikaisemmin muutamia Pinot Meunier -viinejä maistellut, mutta tällä pullotteella ei kyllä ole mitään tekemistä niiden kanssa – Champagnen viileä ilmasto on armottomasti läsnä viinin todella eloisassa hapokkuudessa, kun taas tuottajan no-hands-approach viininvalmistuksessa tuo selkeästi terroirin ja luonnonhiivojen oman kädenjäljen viinin hyvin villissä, jännittävässä ja paikoin varsin lambic-maisessa aromimaailmassa.

Aivan kuten valkoinen "La Rue des Noyers", myös tämä punainen versio on ehdottomasti kuriositeettikamaa ensisijaisesti natural-viineistä kiinnostuneille harrastajille – perinteisiin punaviineihin mieltyneet tuskin edes osaavat mieltää tällaista tapausta punaviiniksi! Itsekin lähtisin kyllä sijoittamaan tätä puuttuvaksi linkiksi Pinot Noirin ja kriek lambicin välille – mikä meikäläisen kirjoissa ainoastaan nostaa viinin kiehtovuutta!

Hintaa viinillä on reippaanpuoleisesti, mutta tälle selityksenä on viinin häviävän pieni tuotantomäärä ja ainutlaatuisuus – ymmärtääkseni tätä viiniä ei ole tähän asti valmistettu kuin vuosikertaa 2011 tuo aiemminmainittu 600 pullon erä. Hinta on siis kova, mutta rahan vastineeksi saa jotain äärimmäisen ainutlaatuista ja uniikkia tilalle – on vähän kiikun kaakun onko tämmöinen oikeasti kovan hintansa väärti, mutta edelleen pidän tällaisia viinejä miljoona kertaa mielenkiintoisempana sijoituskohteena kuin esimerkiksi uuden maailman "ikoniviinejä" tai Bordeaux'n arvostetumpia Cru-puteleita. Jos nämä viinit nyt sattuvat kiinnostelemaan jotakuta, niin ymmärtääkseni Cuvéen Edwardilla on olemassa muutama kappale kolme eri Noyers-pulloa kattavaa laatikkoa allokoituna Suomeen tässä arvion kirjoitushetkellä.

Lyhyesti: Äärimmäisen persoonallinen, kiehtova, lähes kriek lambic-maisen kirpakka ja viiltävän hapokas Champagnen punaviini biodynaamisesti valmistetuista Pinot Meunier -rypäleistä.

Arvio: Erinomainen – äärimmäisen jännittävä, hämmentävä ja kiehtova ensituttavuus Champagnen alueen punaviineihin. Voin kyllä kuvitella, että tämä kyseinen viini ei edusta alueen tyylipuhtainta punaviinityyliä, mikä on harmi, sillä ainakin itse olin näin villistä viinistä äärimmäisen tohkeissani!

Hinnan (85,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Benoît Déhu "La Rue des Noyers" Blanc 2011

Benoît Déhu Cuvée de "La Rue des Noyers" Blanc 2011

• Valmistaja: Champagne Benoît Déhu
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Coteaux Champenois
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Vallée de la Marne
• Rypäleet: Pinot Meunier (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 255,00e / 3 plo (Elokuu 2014, Edward Cuvée)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Viime viikolla Cuvée Champagne Clubia pyörittävä Edward esitteli löytämiään uutuuksia, joista ehdottomasti ainutlaatuisimpia olivat viinejä jo 8. sukupolvessa tekevän Benoît Déhun "La Rue des Noyers" -trio.

Vuodesta 1787 toiminut ja suvun jäseneltä toiselle kulkeutunut viinitalo Déhu toimii Pinot Meuniereistään tunnetussa Marnen laaksossa, jossa Benoît Déhu viljelee tarhojaan biodynaamisesti. Viinitalon "La Rue des Noyers" -sarjan on tarkoitus osoittaa mihin kaikkeen biodynaamisesti viljelty Pinot Meunier taittuu – tämä kyseinen kolmen viinin sarja käsittää siis Pinot Meunierista valmistetun punaviinin, valkoviinin ja kuohuviinin. Kaikki viinit ovat valmistettu yhden pienen palstan rypäleistä täysin identtisin menetelmin, eli kypsyttämällä rypäleistä puristettua viiniä 11 kuukautta sakkojen kanssa 228-litraisissa, vanhoissa tammitynnyreissä – punaviini on ennen kypsyttelyä toki saanut maseroitua kuorien kanssa värin saamiseksi. Tynnyrikypsyttelyn jälkeen viinit on pullotettu (sarjan kuohuviini hiivan kanssa pullokäymistä varten) ja varastoitu vielä parin vuoden ajaksi ennen myyntiinlaskua. Etiketissä ei mainita rypäleiden vuosikertaa, mutta viinien korkkien kyljessä seisoo "2011", joten voin melko vahvasti luottaa viinien edustavan tätä kyseistä vuosikertaa. Punainen ja valkoinen "La Rue des Noyers" olivat avattu jo edellisenä iltana maistelua varten.

Viinejä on valmistettu yhteensä 6 kpl 228 litran tynnyreitä, eli 2 kutakin. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaista laatua on maailmassa jotakuinkin 600 kpl – nyt puhutaan siis äärimmäisen pienen tuotannon tavarasta! Esimerkiksi viinistä ei löydy mitään tietoa niin cellartrackerista kuin tuottajan omilta sivuiltakaan. Jos joku sattuu kiinnostumaan viineistä, niin mainittakoon, että Edwardilla on vielä muutama kolmen pullon laatikko kyseisiä viinejä – tätä viinitrioa myydään siis vain yhtenä, kaikki sarjan viinit käsittävänä "La Rue des Noyers" -kokonaisuutena, ei yksittäisinä pulloina!

Valkoisen La Rue des Noyersin väri on hento, lähes värittömän kellervä.

Tuoksu on todella villi ja kiehtova, tyylillään selkeästi edustaen varsin naturaalia päätä: ensivaikutelmaa hallitsee jännittävä maustekurkun aromi, jota tukevat aniksen ja mintun vivahteet. Taustalla häilyy monille natural-viineille tyypillisen villejä, maamaisia ja kompostoituneiden aromaattisien yrttien häivähdyksiä.

Kuivaa makua hallitsevat voimakkaan autolyyttiset, selkeästi pitkään kypsyneet shamppikset mieleen tuovat leipäiset hiivaisuuden aromit, hunajaisuus, intensiivinen mineraalisuus ja viheromenaisuus. Taustalla tuntuu kevyttä pähkinäisyyttä, mantelia ja hentoa yrttisyyttä. Suutuntumaltaan viini on runsas ja täyteläinen, mutta hapokkuus on erittäin runsasta ja läpileikkaavaa, mikä tekee kokonaisuudesta todella eloisan ja kirpeän, suorastaan sähäkän. Lienee sanomattakin selvää, että yleisilmeeltään viini on äärimmäisen kiehtova ja uniikki – koskaan aiemmin en ole maistanut mitään vastaavaa.

Autolyysin aromien hallitsemassa jälkimaussa häilyy varsin pitkään paahdettua pähkinää ja hunaja-omenapaistosta, kunnes lopulta mineraalisuus nousee puhdistamaan paletin napakan hapokkuuden hoitaessa vettä kielellenostattavaa taustakomppia. Viini jättää kielelle erittäin kiehtovan, moniulotteisen, eloisan ja todella pitkään häilyvän jälkivaikutelman.

Champagnen alueella valkoviinit ovat äärimmäisen harvinaista tavaraa. Suoraan sanottuna Champagnen alueen ulkopuolella on todennäköisempää törmätä yksisarvisiin kuin Champagnen valkoviineihin, eikä itse Champagnen alueellakaan niihin kovinkaan usein törmää. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että yleensä valkoviinit valmistetaan valkoisista rypäleistä, mutta Champagnen alueella valmistettu Chardonnay tuottaa paljon enemmän rahaa valmistajalleen jos siinä sattuu olemaan kuplia. Punaviiniin voi törmätä alueella hieman useammin, sillä punaviiniä valmistetaan alueella mm. roséekuohuviinejä varten, mutta ei Champagnen punaviinikään mitenkään erityisen yleistä ole.

"La Rue des Noyers" Blanc on siis äärimmäisen harvinaista tavaraa – ei pelkästään mikroskooppiselta tuotantomäärältään, mutta myös edustamansa tyylin takia – minkä vuoksi viini on varsin kireän hintainen. No, onko viini sitten hintansa arvoinen? Yleensä sanoisin tämän hintaluokan viineissä että ei oikeastaan, mutta tämän viinin tapauksessa kokonaisuus on äärimmäisen uniikki niin viinityyliltään kuin äärimmäisen persoonalliselta ilmaisultaan, joten tässä onnistutaan jo perustelemaan viinin suuri hintalappu (toisin kuin esimerkiksi chileläisten "ikoniviinien" tapauksessa).

Tavallisen viininlipittäjän näkökulmasta viini ei varmastikaan onnistu tarjoamaan rahalle vastinetta, mutta jos äärettömän harvinaiset, persoonalliset ja ainutlaatuiset natural-henkiset viinit kiinnostavat, on "La Rue des Noyers" ehdottomasti harkitsemisen arvoinen lisä kellariin! Viinien kypsyttelypotentiaalista on kyllä mahdotonta mennä sanomaan yhtään mitään, koska en ole koskaan aiemmin maistanut mitään tämän tyylistä viiniä, joten minulla ei ole harmainta haisuakaan mihin suuntaan tällainen viini voi lähteä kehittymään.

Lyhyesti: Kiehtova, todella uniikki, hämmentävä ja erittäin persoonallisen aromikas, punaisista rypäleistä valmistettu biodyny-valkoviini Champagnesta. Rakenteikas ja jännittävä outolintu kaikkien maailman valkoviinien joukossa.

Arvio: Erinomainen – veikkaan, että tämä viini menee valtaosalta viininharrastajilta helposti "yli hilseen", mutta jos koet erikoisten viinien olevan juttusi, suosittelen nappaamaan tämän viinin (sisaruksineen) talteen.

Hinnan (255,00e / 3 plo) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Boulard Les Murgiers Extra Brut

Boulard Les Murgiers Extra Brut

• Valmistaja: Champagne Francis Boulard & Fille
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Vallée de la Marne
• Rypäleet: Pinot Meunier (70%), Pinot Noir (30%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 55,00e (Elokuu 2014, Edward Cuvée)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: mosela

Cuvéen uutuusmaistelussa toinen varsin positiivisesti säväyttänyt "perusshamppis" oli pientuottaja Francis Boulardin perustason pullote, Les Murgiers (kyllä maistelussa melkeinpä jokainen kupliva oli vallan erinomaista tavaraa, mutta tämän viinin kohdalla tuli yllätyksenä, että tämä viini on tosiaan kyseisen viinitalon perustason pullote, ja myös edullisin sellainen!)

Vaikka viinitalo Francis Boulard on varsin nuori tulokas Champagnen kentällä (perustettu 2009), on Boulardien viinisuvulla hyvin pitkät juuret alueella; tämä viinitalo on perintökalleus, joka on vain vaihtanut nimeään aina sukupolven- ja omistajanvaihdoksessa ja talo on nykyisin Boulardin 6. sukupolven omistuksessa. Ensimmäiset neljä sukupolvea tosin myivät valmistamansa kuplattomat viininsä alueen suurtuottajien viineihin käytettäväksi ja vasta Francisin isä, Raymond, alkoi valmistaa kuohuviinejä omalla nimellään perittyään talon ja tilukset vuonna 1952. Francis on ollut mukana viinitalon toiminnassa jo 1970-luvulta lähtien, mutta vasta viimeisen viiden vuoden ajan talon suunta on hänen omistuksessaan ryhtynyt muuttumaan yhä luonnonmukaisempaan suuntaan, tavoitteena saada kaikki talon 3 hehtaarin mittaiset tarhat sertifioidusti luomuksi. Useita talon tarhoja on kuitenkin viljelty jo 2000-luvun alusta luonnonmukaisin ja biodynaamisin menetelmin. Nykyisin taloa pyörittävät Francisin ohella hänen vaimonsa Jeanne ja erityisesti hänen tyttärensä Delphine – tästä syystä talon nimeä näkee myös muodossa "Champagne Francis Boulard & Fille".

Talon viinit valmistetaan mahdollisimman epäinterventionistisesti eli valmistusprosessiin puuttuen. Jokaisen tarhan rypäleet puristetaan ja viiniytetään erikseen; käyminen ja kypsytys tapahtuvat 2000-, 600- ja 228-litraisissa tammisammioissa ja -tynnyreissä rypäleiden omilla villihiivoilla. Talon käyttämien tammiastioiden keskimääräinen ikä on n. 12 vuotta, joten uutta tammea viinit eivät juurikaan näe. Les Murgiers on talon perustason viini, joka viettää suorastaan hämmentävät 6 vuotta pullossa (tämä kyseinen viini oli pullotettu hiivojen kanssa 4.6.2008, eli ennen talon omistuksen vaihtumista Francisin nimiin, ja sakanpoisto oli tehty niinkin hiljattain kuin 4.7.2014 – vain reilu kuukausi sitten!) Viini on Marnen laakson rypäleistä valmistettu Blanc de Noirs, joka on käynyt läpi happoja pehmentävän malolaktisen käymisen. Ppohjana toimii vuosikerran 2007 viini, jota on täydennetty 30% reserve-lisäyksellä vuosikertoja 2006 ja 2005. Dosage on maltilliset 5 g/l.

Viinin intensiivisestä, kohtalaisen runsaan kellervästä väristä paljastuu selvästi sen keskimääräistä pidempään jatkunut pullokypsytys (minimi Champagnessa on 15 kuukautta, normaalisti alueen viinejä kuitenkin kypsytetään keskimäärin 2-3 vuotta – Les Murgiers on kypsynyt peräti 73 kuukautta!)

Lähes ryöppyävän runsaalta tuoksultaan Les Murgiers on todella omaperäinen, kiehtova ja jännittävä; siinä tuntuu päällimmäisenä kermavaahtoa, paistinpannulla ruskistettua voita, villaa ja rasvaisuutta. Omenaisuus erottuu jännittävästi Calvadosiin taittuvana aromikkuutena. Taustalla leijailee karvasmantelia, toscaa, hentoa savua, sekä sellaista tuoksua, miltä marenki maistuu. Tuoksua kuvattiin mm. "pehmeäksi ja kiharaksi", mikä kuvastaa mielestäni hyvin sen hämmentävyyttä ja kiehtovuutta.

Maku on, kuten odottaa saattaa, kuiva, mutta samalla varsin mehevä ja kypsän sitruksisuuden sävyttämä. Maku ei kuitenkaan jatka kiehtovan ja ainutlaatuisen aromikkaan tuoksun viitoittamalla polulla, vaan on selkeästi paljon perinteisempi, joskin hillityt ruskistetun voin vivahteet taustalla muistuttavat tuoksusta. Viinin pitkä ikä tuo kokonaisuuteen ihastuttavalla tavalla hieman kehittyneempää, vahamaista hunajaisuutta ja hentoa, paahdettua mantelia. Suutuntuma on extra brutiksi varsin täyteläinen, mitä viinin hyvin runsas ja suussa innokkaasti kuohuva mousse korostaa, mutta vastaavasti mainio, hyvin napakka hapokkuus pitää rakenteen paketissa kiitettävällä tavalla. Biodyny-shamppiksille totuttuun tyyliin kivistä ja kirpeähköä mineraalisuutta viinissä riittää piskuisen vuoren verran.

Jälkimakuun saavuttaessa viinin omintakeiset aromit ovat siirtyneet kokonaan piiloon ja kielelle jää lähinnä puhdaspiirteistä, hyvin kypsänä tuntuvaa sitruksisuutta ja omenaa, aavistuksen verran punertavaa, kypsää aromikkuutta, kivistä mineraalia, hillittyä hunajaisuutta ja häivähdys pähkinärouhetta. Pitkään jatkuva jälkivaikutelma on sekä kirpeä että vivahteikas ja se houkuttaa kohottamaan lasia uutta siemausta varten.

Tämä viini kyllä räjäytti potin heti ensimmäisellä nuuhkaisulla, ja vaikka viinin maku ei toistanutkaan tuoksun aromeja (tämä voi varmasti olla joillekin myös helpotus), oli kokonaisuus tästä huolimatta uskomattoman herkullinen, kompleksinen ja tyylikäs. Hyvin maltillista jäännössokeria tasapainottavat hienosti sekä viinin kypsä hedelmä että todella pitkän kypsyttelyn tuoma pehmeys. Rakennetta riittää oikein kiitettävästi niin ruoan kanssa naittamista kuin kellarissa hilloamista ajatellen, kun taas syvyyttä ja kompleksisuutta löytyy sellaisenaan nauttimista varten. Shamppanjanystävien kokoontumisia varten Les Murgiers on takuuvarma, hämmentynyttä ja ihastunutta keskustelua herättävä alkumalja, mutta yhtä hyvin näin hurmaavan viinin voi napata itselleen ihan yksin suoritettavaan hedonistiseen fiilistelyyn.

Lyhyesti: Todella ihastuttava, moniulotteinen, hienolla tavalla kehittynyt ja äärimmäisen jännittävällä, ainutlaatuisella tuoksulla varustettu rutikuiva biodyny-Blanc de Noirs Marnen laaksosta.

Arvio: Täydellinen – ei tämä vielä mikään maailman paras shamppanja ole, mutta ns. "perusshamppisten" viitekehyksessä Les Murgiers on täysin käsittämätön esitys. Rajattomasti upeata kompleksisuutta, tasapainoa ja yllätyksellisyyttä. Tämä on todella mainiota kamaa.

Hinnan (55,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Georges Laval Brut Nature Cumières 1er Cru

Georges Laval Brut Nature Cumières Premier Cru

• Valmistaja: Champagne Georges Laval
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Vallée de la Marne, Cumières
• Rypäleet: Chardonnay (50%), Pinot Meunier (25%), Pinot Noir (25%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 75,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: italvinus

Luonnonmukainen viljely on ollut laajemmassa mittakaavassa melko tuore trendi, mutta aina silloin tällöin tulee vastaan alan oldskool-tapauksia, jotka ovat tehneet hommia ensisijaisesti omasta kiinnostuksestaan ja kunnioituksesta luontoa kohtaan, eikä esimerkiksi trendien aallonharjaa hamuillen – joskin ilahduttavan moni uusi luomuviljelijä tekee hommaa kyllä ensisijaisesti luontoa ja laatua, ei trendikkyyttä tai markkinointia ajatellen.

Yksi Champagnen alueen luomu-oldskoolisteja on Marnen laaksossa viinipajaansa pitävä Georges Laval perheineen, jotka ovat viljelleet rypäleitään täysin luonnonmukaisesti jo vuodesta 1971. Talo omistaa n. 2,5 hehtaaria tarhoja Premier Cru -tasoiselta Cumières'n alueelta, joista viinit valmistetaan. Kaikki rypäleet viljellään mahdollisimman vähän tarhoille mitään lisäten ja ainoastaan köynnöksiä hoitaen. Sadonkorjuu tapahtuu käsin; viinien pitkään kestävä käymisprosessi tapahtuu luonnonhiivoilla; viinit käytetään ja kypsytetään 10 kk ajan vanhoissa barrique- ja cuvée-tammitynnyreissä; viinien annetaan kirkastua tynnyreissä luonnollisesti, eikä niitä suodateta tai kirkasteta ennen pullotusta. Myös sulfiittien määrä pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena (max. 30 g/l). Varsin pienet tarhahehtaarit kääntyvät loogisesti pieneksi tuotannoksi, joka on Lavalin tapauksessa noin 10,000 pulloa vuodessa.

Tämä viini on talon perustuote, jota tuotetaan vuosittain n. 7,000 pulloa. Sokeria ei dosagen yhteydessä ole lisätty, sillä se tehdään täysin samalla, rutikuivalla viinillä, jota pullostakin löytyy – näin ollen viinin jäännössokeri asettuu sinne mukavan n. 0 g/l tuntumaan. Tämä kyseinen viini on varsin tuoretta tavaraa, sillä se on sekoite vuosikertoja 2010 ja 2011.

Väriltään viini on keskisyvän keltainen, mikä on melkoinen yllätys näin nuoren viinin tapauksessa. Meikäläisen osalta ihan positiivinen sellainen.

Yksi nuuhkaisu lasista riittää kertomaan, että nyt ollaan kovien asioiden äärellä. Sen voi päätellä siitä, että yhdellä nuuhkaisulla olisi mahdotonta lähteä kuvailemaan viinin tuoksua. Tämä tapaus vaatii meikäläiseltä jo sen luokan koordinaatiota, että toinen käsi pitelee lasia nenän tuntumassa samalla kun toinen rustaa kaikkea mitä kokonaisuudesta sattuu löytymään. Kaikkea viinistä ei löydy yhtä aikaa, sillä kokonaisuus tuntuu elävän lasissa jatkuvasti, mutta uteliaasti etsimällä viinistä voi kuitenkin löytää perinteisen sitruksisuuden ohelta mm. maamaisuutta ja jopa hentoa multaisuutta, vihertäviä ja vegetaalisia sävyjä, kevyttä ruusunmarjakiisseliä, maltillista savuisuutta, hentoa hunajaisuutta, Camparimaisia pomeranssin piirteitä ja hillittyä, puisevaa mausteisuutta.

Makumaailma on hieman tuoksua konservatiivisempi tyyliltään, mutta edelleen ollaan jännillä seuduilla. Nolladosage-meiningistään johtuen viinillä on rutikuiva, ylettömän puhdaspiirteinen ja poskipäitä viiltävän kirpeä makumaailma, joka on kireä kuin viulun kieli, mutta silti sanakka varsin ihastuttava ja hyvin lähestyttävissä. Hedelmältään viini on sitruksinen, lähinnä sieltä greippi-pomelo-linjalta, mutta seassa on runsaasti piikivistä mineraalia, kevyemmin puisevaa mausteisuutta, hennosti appelsiininkuorta ja jännittävän aromaattista, hennon kirpakkaa seljankukkaa. Rakenne on jäntevä ja napakka, mikä on varsin hyvä, sillä viinin mousse on kyllä tasainen ja pitkäkestoinen, mutta erittäin pienikokoinen eikä järin runsas. Heikosta kuohustaan huolimatta viini ei tunnu pätkääkään lattealta, vaan ennemminkin rauhalliselta ja tyylikkäästi nipistelevältä.

Jälkimaussa hedelmäisyys on enemmänkin viheromenaista, tai jopa omenankuorista. Tämän omenaisuuden ohella häivähtelee mitä hennoin, monisyinen ja ilahduttavan vivahteikas juonne tammea sekä aavistus seljankukkaista aromaattisuutta.

Tämä Lavalin perus-NV tuntuu elävän jatkuvasti lasissa ja melkeinpä jokainen siemaus on erilainen verrattuna edelliseen. Viinin rakenne ja aromien puhtaus ovat omassa luokassaan ja jännittäviä, luonteikkaita vivahteita löytyy niin tuoksusta kuin maustakin roppakaupalla. Kokonaisuutena viini ei kuitenkaan ole ylettömän erikoinen ja kummallinen, vaan yksinkertaisesti upeaa tasapainoa ja aromien harmoniaa huokuva esitys – kuin hieno maalaus, kappale tai muu taideteos, joka miellyttää ensivaikutelmaltaan, mutta josta tarkemmin ihmetellessä löytyy jatkuvasti uusia, kiehtovia yksityiskohtia.

Omaan makuuni viini sopi kuin avain lukkoon, mutta viinin varsin särmikäs ja vielä äärimmäisen nuori ja kireä ilmaisu kutsuisi kellaroimaan viiniä ainakin pari vuotta, jotta se hieman leppyisi nuoruuden vimmastaan. Laval itse mainostaa viinin olevan erinomaisessa tikissä jo nyt, mutta tulee kehittymään hienosti ainakin 10. ikävuoteensa asti, jatkuvasti kehittyen – itse uskoisin miehen tietävän mistä hän puhuu.

Lyhyesti: Ihastuttavan puhdaspiirteinen, raikas ja aidon makuinen luomushamppanja ilman jäännössokerilisäystä – tämän viinin tapauksessa ollaan kaukana kasvottomaksi puleeratuista suurten talojen shamppiksista! Hyvin tiukasta ja nuorekkaasta ilmaisustaan huolimatta äärettömän ihastuttava ja herkullinen tuotos.

Arvio: Täydellinen – koska viinistä löytyy niin paljon kaikkea pientä, voi helposti (ja klišeisesti) todeta sen olevan paljon enemmän kuin osiensa summa. Tästä syystä on vaikea määritellä mikä mahtaisi olla se tietty ominaisuus tässä viinissä, mikä saa sen pyyhkimään muilla NV-shamppiksilla lattiaa, mutta sen se piru vie tekee.

Hinnan (75,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Dom Caudron Vieilles Vignes

Dom Caudron Vieilles Vignes

• Valmistaja: Dom Caudron
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Vallée de la Marne, Passy-Grigny
• Rypäleet: Pinot Meunier (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 40,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: dom caudron

Takaisin Cuvée Champagne Clubin pientuottajamaistelun tunnelmiin.

Nyt arvosteltavan viinin on tuottanut pienen viljelijän sijaan Dom Caudron, pienehkö ko-operatiivi Passy-Grignyn kylästä, Marnen laakson keskivaiheilta. Tämä ko-operatiivi saa nimensä pastori Dom Caudronilta, joka vuonna 1929 lahjoitti 1000 frangia kylän 23 viljelijälle, jotta nämä voisivat ostaa yhteisen puristamon ja viininvalmistamon näin perustaakseen oman ko-operatiivinsa. Tätä nykyä Dom Caudronin tuottajat viljelevät n. 120 tarhahehtaaria, joista tuotetaan vuosittain n. 2 miljoonaa pulloa. Koska Marnen laakson etelään viettävät rinteet ovat erityisen hyvin punaviineille soveltuvia, on merkittävä osa talon viljelyksistä punaista Pinot Meunieria.

Tämä Vieilles Vignes on talon peruskuohuva, joka on valmistettu 40-50 vuotta vanhojen ja tätäkin vanhempien Pinot Meunier -köynnösten hedelmistä. Dosage asettuu n. 9 g/l tuntumaan.

Väriltään viini on tasaisesti kevyen kellervä, eli piirun verran vähemmän vihertävä kuin monet muut nuorekkaat shamppikset.

Tuoksun pääosaa näyttelevät lähinnä freesin hedelmäiset sävyt: raikas sitruksisuus ja kevyt viheromenaisuus. Taustalla tuntuu hennosti ruutista reduktiivisuutta.

Maultaan viini on kypsän hedelmäinen, mehevä ja runsas. Viinin rehevä habitus ja kymmentä litragrammaa hätyyttelevä dosage tekevät kokonaisuudesta varsin pehmeän, jopa plösöhkön, mitä onneksi tasainen, melko runsas ja suht pitkäkestoinen kuohu parhaansa mukaan tasapainottaa.

Jälkimaku on kohtalaisen pitkä, mutta melko simppeli – kokonaisuudesta jää suuhun lähinnä kellertävää hedelmää ja kypsää, jauhoista omenaa.

Viini on perusmiellyttävä ja helpostilähestyttävä, mutta loppupeleissä aivan liian kovassa seurassa maistelun muiden, omaperäisempien ja luonteikkaampien shamppisten keskellä. Pinot Meunier tyypillisesti tuo shamppanjoihin kypsyyttä, runsautta ja täyteläisyyttä, mikä selvästi tuntuukin korostuneelta tässä satapinnaisessa Meunierissa. Viini on varmasti tyylikkäiden kuohuviinien ystäville varsin luotettava, mehevä, helppo ja hedelmävetoinen tuttavuus, mutta jos kaipaa viineiltä enemmän luonnetta ja särmää, jää Dom Caudron Vieilles Vignes hieman turhan turvalliseksi ja yksiulotteiseksi esitykseksi.

Lyhyesti: Mehevä, runsas, täyteläinen ja kypsän hedelmäinen perusshamppanja, joka on valmistettu vain vanhojen köynnösten Pinot Meunier -rypäleistä. Mehukas ja tasapainoinen, mutta omaan makuuni turhan helpostilähestyttävä ja yksipuolinen esitys.

Arvio: OK – tasapainoinen, mehukas ja helpostilähestyttävä perusshamppis. Viini on kelvollinen esitys ja sillä olisi varmasti helppo tutustuttaa vasta-alkaja kuivien shamppisten maailmaan, mutta loppupeleissä meikäläisen oli vaikea saada viinistä mutään suurempia tunnetiloja irti.

Hinnan (40,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Bourgeois-Diaz BD ´RS

Bourgeois-Diaz BD ´RS

• Valmistaja: Bourgeois-Diaz
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Vallée de la Marne, Crouttes-sur-Marne
• Rypäleet: Pinot Meunier (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: – (Toukokuu 2014)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Cuvée Champagne Clubin pientuottajamaistelun biodynaamisten viinien osuus ei jäänyt pelkästään hurmaavan persoonalliseen Bourgeois-Diaz ´3C-viiniin, vaan tarjolla oli myös saman talon biodynaaminen rosée, ´RS. Tätä kyseistä viiniä ei kuitenkaan virallisesti ole vielä olemassa, sillä lähes kaikki kyseiset putelit ovat vielä Bourgeois-Diazin kellareissa kypsymässä ja viini varsinaisesti julkaistaan aikaisintaan vasta syksyllä 2014.

Viinin ´RS-nimi tulee loogisesti nimestä Rosé de Saignée, josta voi päätellä viinin olevan maseraatiomenetelmällä valmistettu, ei punaviiniä kuohuvaan sekoittamalla tehty. Raaka-aineen virkaa ovat toimittaneet biodynaamisesti viljellyt Pinot Meunier -rypäleet ja dosage on n. 5-6 g/l.

Viinin väri ei jätä valmistusmenetelmää epäselväksi; näin hämmentävän tummaa ja syvän rubiininpunaista ei Champagnessa sekoittelemalla tehdä. Lasissa tämä läpinäkyvän punamusta viini menisi pienellä mielikuvituksella punaviinistä, ellei se kuplisi niin innokkaasti.

Viinin syvänpunertava ulkonäkö ei kuitenkaan ole se ominaisuus, joka saa ihmiset hämmentymään, vaan sen sanalla sanoen pysäyttävä tuoksu: viini nimittäin tuoksuu siltä, miltä parsa maistuu! Tämä ei ole mitään Sauvignon Blancien hillittyä, vihertävää parsaisuutta, vaan ihan rehellistä parsaa. Ja jotta tämä ei olisi tarpeeksi vetäisemään mattoa jalan alta, tuntuu parsaisen aromin rinnalla myös melko selvästi punajuurelta tuoksuvaa borssikeittoa ja märkää multaa. Hedelmäpuolelta löytyy myös makeaa kirsikkahilloisuutta ja aavistus camparimaista pomeranssisuutta. Yleisilmeeltään tuoksu on todella röyhkeä ja hyökkäävä. Avautuessaan parsa haihtuu tuoksusta ja sen tilalle astuu hennosti suklaiseen taittuvaa tummanpuhuvaa tammisuutta.

Makumaailma on yhtä lailla äärimmäisen omintakeinen, joskin parsaisuus jää ainoastaan tuoksun ominaisuudeksi. Suussa viini on hyvin kirsikkainen, pomeranssinen ja aromeiltaan hyvin maanläheinen, mutta myöskin rutikuiva – vaikka tuoksu vihjailee jopa kirsikkahillon suuntaan, ei makumaailmassa ole tippaakaan makeutta. Jännittävästä ja ylettömän monisyisestä makumaailmasta löytyy myös mausteisuutta, keitettyä punajuurta ja hennosti tammen tuomaa tummaa suklaisuutta. Suuhun saapuessaan viini kuohahtaa todella voimakkaasti ja suorastaan röyhkeällä innolla, mutta tämän jälkeen kielelle jää varsin hento ja suhteellisen lyhytkestoinen mousse.

Runsas ja vivahteikas jälkimaku seuraa luontevasti ja saumattomasti vastaavalla tavalla persoonallista keskimakua; kielelle jää pitkään viipyilevä, vivahteikas ja jännittävä jälkivaikutelma, jossa tuntuu punajuurimehua, kevyttä viheromenaisuutta, hentoa suklaisuutta ja maanläheistä mausteisuutta.

Kuulostaako rankalta? Sitä viini nimittäin oli. Luotaantyöntävältä? Kyllä muutama paikalla ollut viiniharrastaja tuntui näin asian ilmaisevan. Entä omasta mielestäni? No hitto, tämä viini oli ehdottomasti koko illan luonteikkain ja varmasti muistettavin viini – kenties yksi ikimuistoisimpia shamppiksia mitä olen koskaan maistanut!

Kyllä, viini on todella omintakeinen ja erikoinen kaikilta osa-alueiltaan, mutta vaikkakin viinin aromit olivatkin shamppanjan viitekehyksessä äärimmäisen erikoisia ja sellaisia, mitä en koskaan ole ennen kohdannut, eivät ne olleet missään nimessä pahoja – kyllä meikäläiselle parsa ja borssikeitto maistuu – minkä lisäksi viinillä oli varsin mukava, sopivan ryhdikäs rakenne.

Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä viini on vielä täysi raakile; sen dégorgement, sakanpoisto, on tehty vasta äskettäin, ja viinien yleensä annetaan hyvästä syystä rauhoittua kellarissa hiivasakan poistamisen ja makean dosage-viinin lisäyksen jälkeen sen puolisen vuotta. Tällöin viinin aromit ehtivät tasaantua ja epätoivotut piirteet haihtua ennen markkinoillelaskua. Tämä arvostelu siis antaa ehkä enemmän osviittaa miltä maistuu puolivalmis shamppanja, ei Bourgeois-Diazin ´RS kun se saapuu markkinoille. Tosin talon toisen biodynyshamppiksen, ´3C:n, juuri testattuani olen kyllä valmis veikkaamaan rahani sen puolesta, että kyllä tämä viini tulee varmasti olemaan äärimmäisen luonteikas ja ainutlaatuinen kuohuva myös silloin, kun se lopulta saapuu myyntiin.

Lyhyesti: Raakileena tarjoiltu, juuri uudelleenkorkitettu bottle sample, jonka aromeista löytyy vihreää parsaa, punajuurta, maata, kypsää kirsikkaa, pomeranssia ja suklaista tammea. Viinistä on hyvin vaikea löytää yhtäläisyyksiä tavalliseen shamppanjaan, mutta juuri tästä syystä viini oli meikäläisen mielestä todella kiehtova ja hurmaava esitys.

Arvio: Erinomainen – tällaisenaan maallikoille tarjottuna viini varmasti saa aikaan lähinnä järkyttyneitä ilmeitä ja kohteliaasti koskematta jätettyjä laseja. Sen sijaan meikäläiselle tämä viini tarjoaa loputtomasti ihasteltavaa ja hämmästeltävää. Jään odottamaan erittäin suurella mielenkiinnolla minkälaiseksi viini mahtaa kehittyä kun se lopulta saapuu markkinoille.

Bourgeois-Diaz BD ´3C

Bourgeois-Diaz BD ´3C

• Valmistaja: Bourgeois-Diaz
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Vallée de la Marne, Crouttes-sur-Marne
• Rypäleet: Pinot Meunier (45%), Chardonnay (30%), Pinot Noir (25%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 49,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vins étonnants

Cuvée Champagne Clubin pientuottajamaistelussa esiteltiin yhtä aikaa Champagnen viinialueen länsilaidalla sijaitsevalta Bourgeois-Diazilta kaksi talon peruskuohuvaa; tällä oli tarkoitus osoittaa, minkälaisia eroja biodynaamisella viljelyllä voi saada aikaan viineihin. Aivan kahta identtistä viiniä Bourgeois-Diaz ei ole tuottanut, sillä biodynaamisesti viljellyistä rypäleistä valmistettu ´3C (trois cépages, "kolme lajiketta") on hieman Chardonnay-vetoisempi kuin maistelussa rinnalla testattu BD Extra Brut, jossa valkoista Chardonnayta on vain 10%. Tämä nyt arvosteltava viini on vain vuosikerran 2010 rypäleistä valmistettu (viini ei ole kuitenkaan ole ns. millésime eli vuosikertashamppis, sillä viiniä ei ole kypsytelty sakan kanssa 36 kuukauden minimiaikaa) ja dosagen tuoma jäännössokeri on 6 g/l, joka on hurjat 1 g/l enemmän kuin BD Extra Brutissa.

Väriltään viini on käytännössä identtinen viereisen lasin Extra Brutiin – eli vaaleahkon kellertävä ja suht neutraali.

Tuoksu on kevyehkö, mutta siinä tuntuu olevan paljon kaikkea mahdollista, mikä tekee viinin nokkapuolesta todella persoonallisen ja ihastuttavan. Siitä löytyy hyvin vaikastipaikallistettavaa mausteisuutta, hillittyä, pähkinäistä paahteisuutta, keveällä otteella uuniomenaa, hentoa hunajaisuutta ja kenties jopa aavistus tammea. Seassa myös häilyy aavistus tummempien rypälelajikkeiden tuomaa hyvin freesiä marjaisuutta.

Astetta persoonallisempi meininki jatkuu ilahduttavasti myös makupuolella, joka tarjoaa melko kypsän sitruksisuuden ohella varsin erilaista meininkiä, mitä on yleensä tottunut shamppiksilta odottamaan: vegetaalista yrttisyyttä, kepeää mineraalisuutta, hillittyä maamaisuutta ja hentoa eläimellisyyttä. Yleensä shamppikset ovat niin siistejä ja salonkikelpoisia, mutta tästä viinistä rupeaa löytymään sellaista maalaista luonnetta, joka herättää mielenkiinnon ihan omalla tavallaan! Mousse on kuitenkin kunnon laadukkaan shamppiksen tyyliin tasainen, pienikuplainen, kestävä ja runsaan kuohkea. Hyvä hapokkuus pitää kokonaisuuden ihastuttavan freesinä ja puruvoimaisena.

Viinin persoonallinen, kaikin puolin erilainen makumaailma ei lopu edes jälkimakuun, vaan viinin loppuliu'usta löytyy tuntuvasti merellisen mineraalisuuden ja kevyen, kirpeähkön omenankuorisuuden rinnalta tummien rypäleiden tuomaa kypsää kirsikkaa ja hennolla otteella muutakin punertavaa marjaisuutta, jotain jännittävää, hieman liköörimäistä aromikkuutta ja camparimaista pomeranssia.

Olen aikaisemminkin todennut, että vaikka se systeemi, minkä pohjalle biodynaaminen viljely perustuu, on täysin käsittämätöntä huuhaata ja taikauskoa, mutta sillä saadaan aikaan myös yksinkertaisesti älyttömän korkealaatuisia, persoonallisia ja hurmaavia viinejä – eikä Bourgeois-Diaz ole tähän mikään poikkeus. BD Extra Brut oli varsin pätevä perus-shamppis, mutta loppupeleissä hyvin yllätyksetön ja tasapaksu esitys. BD ´3C taas on aivan täysin toista maata – uskomaton, moniulotteinen ja äärimmäisen luonteikas esitys täynnä kaikkea sellaista, mitä ei ole shamppiksilta tottunut saamaan; ja tästä huolimatta (tai juuri tästä syystä) viini toimii upeasti todella erinomaisena ja harmonisena kokonaisuutena.

Viinissä riittää varmasti hyvin runkoa lyhyeen tai keskipitkään kypsyttelyyn, mutta sille ei tunnu olevan tarvetta – viini vaikuttaa olevan ensisijaisesti nuorekas ja nuorena nautittavaksi tarkoitettu tapaus. Viinissä kyllä riittää mainiosti rakennetta kepeiden ruokien kumppaniksi, mutta suosittelen varaamaan viiniä ainakin yhden lasillisen pelkästään sellaisenaan nautittavaksi – jos kaipaat vaihtelua tavanomaisiin shamppanjoihin, en voi kuvitella tätä viiniä parempaa tapausta siihen!

Lyhyesti: Aina ensituoksusta jälkimaun viimeisiin häivähdyksiin asti ylettömän persoonallinen, jännittävä, runsas ja kaikin puolin erilainen biodynyshamppis.

Arvio: Erinomainen – hurmaavan persoonallinen ja ihastuttavan tasapainoinen kuohuva, josta on mukava saada vaihtelua loppupeleissä keskenään niin usein samankaltaisiin shamppanjoihin.

Hinnan (49,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Bourgeois-Diaz BD Extra Brut

Bourgeois-Diaz BD Extra Brut

• Valmistaja: Bourgeois-Diaz
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Vallée de la Marne, Crouttes-sur-Marne
• Rypäleet: Pinot Meunier (65%), Pinot Noir (25%), Chardonnay (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 29,50e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: ardoneo

Cuvée Champagne Clubin tastingin ensimmäinen osuus keskittyi esittelemään eri kuohuviinityylit mitä toimijalta löytyy tarjolle. Perinteisten tyylien (N.V., Blanc de Blancs, Blanc de Noirs, Rosé d'Assemblage, Rosé de Saignée) oli astetta erikoisempi tyyli tarjolla: biodynaaminen shamppanja!

Biodynaaminen viljely on saanut varsin hyvin jalansijaa Champagnessa, sillä tätä nykyä monet viljelijät viljelevät tarhojaan jo täysin luonnonmukaisesti, minkä lisäksi moni tuottaja on siirtynyt kokonaan astetta pidemmälle; toiset toimivat täysin Steinerin oppien mukaisesti saadakseen viineilleen Demeter-sertifikaatin, kun taas toiset viljelijät ottavat opeista vain viljelyperusteet mutta eivät hae sertifikaattia, eli he jättävät hieman kyseenalaisemmat ja epätieteellisemmät menetelmät niistä innostuneille.

Maisteluun oltiin haluttu tuoda biodynyshamppikseen perspektiiviä, joten viinin tuottaneelta Bourgeois-Diazilta oli esittelyssä talon valkoiset kuohuviinit sekä biodynaamisesti että tavallisesti viljellyiltä tarhoilta yhtäaikaa. Nyt arvosteltavana oleva BD Extra Brut on tavallisin menetelmin viljelty, mutta samalla viimeinen laatuaan, sillä Bourgeois-Diaz siirtyi aloitti vuonna 2010 viljelemään osaa tarhoistaan biodynaamisesti ja vuodesta 2013 eteenpäin talon koko tuotanto on ollut biodynyä.

Bourgeois-Diazin viinitalo sijaitsee aivan Champagnen viinialueen läntisimmällä rajalla, Crouttes-sur-Marnen kylässä. Marnen laakso, jossa tämä kyläkin sijaitsee, on erityisen kuuluisa runsaista ja kypsistä, pääasiassa punaisista rypäleistä valmistetuista kuohuviineistään – alueen viinitarhat sijaitsevat lähinnä etelään viettävillä rinteillä, mikä edesauttaa punaisia rypäleitä saavuttamaan hyvin riittävän kypsyyden, mikä ei viileinä vuosikertoina ole aina itsestäänselvyys verrattain pohjoisessa sijaitsevalla Champagnen alueella.

BD Extra Brut on alueelle ominaiseen tyyliin punaviinivoittoinen – seasta löytyy vain 10% valkoista Chardonnayta – ja nimensä mukaisesti sokeria viinistä löytyy varsin vähän; vain 5 g/l. Talo käyttää ja kypsyttää viininsä sekä teräksessä että vanhassa tammessa ja sakkakypsyminen pullossa on aina vähintään 27 kuukautta; parhaimpien viinien tapauksessa yli kaksinkertaisesti, jopa 60 kuukautta. Vuosikerran 2011 perusviiniä on viinissä vain 60%; vuosikerran 2010 reserve-viiniä siis löytyy lopputuotteesta jopa 40%.

Väriltään viini on vaaleahkon kellertävä ja suht neutraali.

Tuoksultaan viini on viileä, tuoreen sitruksinen, yrttinen, kuiva ja teräksinen. Seassa kuitenkin tuntuu myös kevyellä otteella kypsempää hedelmäisyyttä ja sakkakypsytyksen tuomaa, hentoa hiivaisuutta.

Maussa tuntuu kypsää sitruksisuutta, kevyttä mausteisuutta, hentoa autolyysin paahteisuutta ja melko tuntuvaa mineraalisuutta. Mousse on tasainen ja pienikokoinen, kestoltaan keskipitkä. Kokonaisuus on tasapainoinen ja maukas, mutta loppupeleissä suht yllätyksetön. Viinin extra brut -tason sokerimäärä kuitenkaan ei missään vaiheessa tunnu liian vähäiseltä, vaan homma pysyy varsin mukavasti paketissa.

Viinin hyvin vähäinen jäännössokeri korostuu vasta kirpakanpuoleisessa jälkimaussa, joka jättää suuhun lähinnä sitruunavetoisesta hedelmäisyyttä, mineraalia ja hapokkaankirpeää viheromenaisuutta. Itse maut katoavat kieleltä melko ketterästi, mutta hyvin napakka, suutapuhdistavan mineraalinen jälkivaikutelma tuntuu pitkään.

Bourgeois-Diazin BD Extra Brut on varsin pätevä yleisshamppis aperitiiviksi tai arkisemmaksi kevyiden ruokien kumppaniksi, mutta loppupeleissä viinistä löytyy hyvin vähän mielenkiintoa – viinin erottaa aidoksi shamppanjaksi lähinnä sen tuntuvan mineraalisuuden ja hyvän rakenteen osalta.

Toisaalta viini on varsin edullinen esitys ja kokonaisuus nokittaa helposti Alkon alle kolmenkympin shamppisten kategoriaa tuntuvan hapokkuuden ja hyvin matalan jäännössokerin tuomalla, laserintarkalla fokuksella. Suuria makuelämyksiä viiniltä on BD:ltä turha odottaa, mutta sen viini toimittaa ongelmitta yleiskäyttöisen ja ihastuttavan freesin arkishamppiksen virkaa.

Lyhyesti: Simppeli mutta rakenteikas ja napakka melkein-Blanc-de-Noirs-Extra Brut , jonka hyvin matala jäännössokeri ei tee itsestään isoa numeroa, vaan kokonaisuus pysyy alusta loppuun mukavan tasapainoisena ja miellyttävällä tavalla helpostilähestyttävänä.

Arvio: Miellyttävä – varsin kelpo perusshamppis. Ei tarjoa tavanomaisiin kuohuviineihin nähden kovinkaan kummoisesti eroavaa makumaailmaa, mutta viinin rakenne ja tuntuva mineraalisuus tekevät siitä jo selkeästi Champagnen edustajan. Näppärä perustason Extra Brut.

Hinnan (29,50e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.