Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


15.6.14

Léclapart L'Astre Blanc de Noirs 1er Cru 2010

Léclapart L'Astre Blanc de Noirs Premier Cru 2010
  • Valmistaja: David Léclapart
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Premier Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne, Montagne de Reims, Trépail
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 125,00e (Toukokuu 2014, Cuvée Champagne Club)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Cuvée Champagne Clubin pientuottajamaistelun loppukiri jatkuu, vain muutama viini jäljellä! Yksi tastingin viimeisimpiä viinejä oli edellisen L'Amateur-viinin tuottaneen David Léclapart'n Blanc de Noirs, L'Astre.

Alusta asti tarhojaan biodynaamisesti viljelleen Léclapart'n tuotannosta valtaosa on Chardonnayta, josta hän valmistaa zéro dosage Blanc de Blancseja. Häneltä kuitenkin löytyy myös pieniä määriä Pinot Noiria (n. 10% omistetusta pinta-alasta), jota ei sekoiteta Chardonnayn kanssa, kuten usein Champagnen alueella on tapana, vaan josta Léclapart valmistaa roséekuohuvaa, L'Alchimistea. Tämänkin viinin suhteen Léclapart on outolintu, sillä siinä missä ylivoimainen enemmistö valmistaa roséeta Champagnessa lisäämällä viiniin pienen määrän punaviiniä, valmistaa Léclapart roséensa antamalla rypäleiden kuorien olla hetken aikaa kosketuksissa rypälemehun kanssa. Muualla maailmassa tämä menetelmä on käytännössä ainoa menetelmä, jolla roséekuohuvaa valmistetaan, mutta viileässä Champagnessa tämä menetelmä on erittäin epäluotettava ja riskialtis.

Menetelmän epäluotettavuutta kuvaa se, että vuonna 2010 Léclapart'n sadon Pinot Noir -rypäleiden kuoret olivat kehittyneet tuntemattomasta syystä rusehtavan värisiksi – rypäleet olivat siis täysin kunnossa, mutta ulkonäöltään poikkeavia. Koska Léclapartin viinit ovat aina yhden vuosikerran viinejä ja rosée saa värinsä rypäleiden kuorista, olisi L'Alchimiste 2010 ollut väriltään epäesteettisen rusehtava – ominaisuus, mitä Léclapart'n suosimat, värittömät lasipullot eivät varmasti olisi ainakaan vähentäneet. Tästä syystä L'Alchimiste jätettiin vuonna 2010 kokonaan valmistamatta ja sen sijaan Léclapart päätti valmistaa arveluttavan värisistä rypäleistä Blanc de Noirs -viinin, L'Astren. Léclapart'n tyyliin viini on valmistettu täysin biodynaamisista rypäleistä, jäännössokeria löytyy 0 g/l ja se on vain yhden vuosikerran sadosta valmistettu. Vuosikertaa etuetiketti ei kerro suoraan, mutta takaetiketin koodi LV10 paljastaa viinin syntymävuoden.

Vaikka viini on Blanc de Noirs, ei viinin valmistusvaiheessa olla selvästikään pidetty suurta haloota viinin pitämisessä erillään kuorista – L'Astre on nimittäin väriltään hennosti oranssiin taittuvan keskisyvän keltainen.

Tuoksu on hillitty ja siinä on aluksi hento, pistävän reduktiivinen vivahde, mutta tämä piirre tuntuu katoavan varsin ketterästi taustakohinaan viinin avautuessa lasissa. Vaikkei tuoksu varsinaisesti ryöppyä lasista, on se ylettömän vivahteikas ja kutsuva. Päällimmäisinä piirteinä viinissä tuntuu erityisesti Pinot Noir -punaviineistä tuttu, rustiikkinen mausteisuus ja maamaisuus, mutta punaisten marjaisten sävyjen sijaan hedelmäpuolelta löytyy enemmän tuorepuristettua mandariinia ja hentoa sitrusmarmeladia. Mausteisten ja hedelmäisten aromien välille asettuu mediaattoriksi aavistus hunajaista kukkaisuutta, joka tuo miellyttävällä tavalla tuoksun ääripäitä lähemmäs toisiaan.

Koska L'Astre on Léclapart'n tyyliin nolladosagekamaa, ei maun hyvin tuntuva kuivuus varsinaisesti tule yllätyksenä, mutta sanottakoon kuitenkin vielä varmuuden vuoksi että viini on maultaan tosiaan aivan rutikuiva. Bone dry, kuten suuressa maailmassa tavataan sanoa. Kokonaisuus on myös tuntuvan hapokas ja siksi varsin napakka, sekä erittäin nuorekas, mutta viini ei missään vaiheessa tunnu liian kireältä tai hermostuneelta ja viini pelittääkin suorastaan ihastuttavan hyvin sellaisenaan, ihan omin avuin. Makumaailmaa hallitsevat viisi erilaista pääelementtiä, jotka hieman tuntuvat antavan ja ottavan toisiltaan tilaa, mutta pysyvät yleisesti varsin hyvässä balanssissa keskenään. Nämä elementit ovat greippinen sitruksisuus, vegetaalinen ruohoisuus, kevyesti karvaaseen taittuva mineraali, villihiivan tuoma persoonallinen, Campari-vetoinen aromikkuus ja aromaattinen, jopa hieman makeahko yrttisyys. Taustalla tuntuu myös häivähdys autolyysin paahdetta, joka tuntuu kasvavan selvästi voimakkaammaksi jälkimakua kohden. Viinin mousse on pieni, hillitty ja kuohkea, mikä tuo juuri sopivan rapean fiiliksen yleisilmeelle.

Varsin kirpeänä tuntuvassa jälkimaussa nousee pintaan raa'ahko omenaisuus ja omenankuorisuus, mutta muiden aromien jäädessä taka-alalle hiivasakkakypsytyksen tuoma briossisuus pääsee esiin paljon keskimakua paremmin tuoden viinille varsin hienostuneen loppusilauksen. Suuhun jää erittäin napakka ja hennon karvas jälkivaikutelma.

Siinä missä monet Blanc de Noirsit ovat usein varsin robusteja ja harteikkaita esityksiä (mm. samassa maistelussa testattu Pehu-Simonet), on L'Astre suorastaan hämmentävän hienovarainen, elegantti ja ilmava – mitä melko tummanpuoleinen väri kyllä ei antanut odottaa! Eleganssistaan huolimatta viini on samalla ihailtavan napakka ja rakenteikas esitys, eli mistään hennosta kuohuvasta ei kuitenkaan ole kyse.

Viini on todella ihailtavan moniulotteinen ja -käyttöinen – se toimii upealla tavalla ihan sellaisenaan, mutta rakennetta sillä on yllin kyllin myös ruoankin kumppaniksi. Lisäksi kokonaisuus on vielä sen verran nuorekas, että voin hyvin kuvitella viinin kehittyvän lyhyen tai keskipitkän kellaroinnin myötä. On suorastaan hämmentävää, että L'Astre on syntynyt puolivahingossa, ja täytyykin toivoa, että Léclapart jatkaa kyseisen viinin tuottamista! Koska Léclapart'n tuotanto on mikroskooppisen pientä, L'Astren tuotanto on siitä vain murto-osa (n. 2,000 pulloa vuodessa) ja kysyntä suurta, on viini varsin tyyris esitys, eli nyt pyöritään jo toisessa sadassa eurossa. On hieman makukysymys onko viini enää oikeasti hintansa väärti, mutta jos harvinaisuudet ovat lähellä sydäntä, ei viini kyllä tule varmasti pettämään.

Lyhyesti: Kevyesti oranssinkeltaisesta väristään huolimatta äärimmäisen hienostunut, kepeähkö, puhdaspiirteinen ja vivahteikas Blanc de Noirs butiikkitason biodynytuottajalta. Naurettavan harvinainen, naurettavan laadukas.

Arvio: Erinomainen – L'Astre onnistuu olemaan hämmentävän vaivattomasti todella vaikuttava ja ihastuttavan tasapainoinen tapaus ilman, että sen tarvitsisi tehdä itsestään missään välissä suurta numeroa. Viini on omalla tavallaan minimalistinen ja karu, mutta samalla kuitenkin todella vivahteikas ja moniulotteinen. Omaan makuuni kyllä turhan hinnakas tapaus, mutta hinnassa ei ole pelkkää harvinaisuuspreemiota, vaan L'Astre kyllä tarjoaa oikeasti rahalle myös vastinetta.

Hinnan (125,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti