Hewitson Miss Harry 2011

Hewitson Miss Harry 2011

• Valmistaja: Hewitson
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Australia
• Alue: South Australia, Barossa Valley
• Rypäleet: Syrah, Grenache, Mourvèdre, Carignan, Cinsaut
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 13,98e (Helmikuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 13,98e (Kesäkuu 2014, Alko)

Tässä jossain välissä joku lukijoistani kyseli blogissani notta voisinko tehdä arvostelun Miss Harrysta. En ole toivelaulukonsertti, joten en lähde ostelemaan viinejä maisteltavaksi ihmisten toiveiden perusteella, mutta koska olin tässä hiljattain testannut viinin uusimman vuosikerran, ei meikällä ollut mitään ongelmia postata viinistä arviota tänne. Olihan edellinen arvio kolme vuotta vanhasta vuosikerrasta ja suurin piirtein yhtä monen vuoden takaa. (Toki edelleen saa aina ehdottaa arvosteltavia viinejä, sillä hyvässä lykyssä olen kyllä ehtinyt viinin arvioida. Pöytälaatikossani odottaa tällä hetkellä puolisen tuhatta viiniarvostelua julkaisemista, nimittäin.)

Kyseessä on siis Ranskan Rhônen viinejä suuresti ihailevan australialaisen Dean Hewitsonin oma aussi-tulkinta Etelä-Rhônen kuuluisimman alueen, Châteauneuf-du-Papen, legendaariseksi tekemästä GSM-rypälesekoituksesta. Hewitson käyttää viinissään Barossan laaksossa kasvavien, hyvin iäkkäiden (+100 vuotta) Syrah-, Grenache- ja Mourvèdre-köynnösten rypäleitä, joiden sekaan on viime vuosina alettu lisäämään nuorempien köynnösten Carignan- ja Cinsaut-rypäleitä. Tällä Hewitson on pyrkinyt hieman keventämään ja raikastamaan viininsä tyyliä, sillä vanhat köynnökset tuppaavat erityisesti kuumassa Barossan laaksossa tuottamaan varsin tuhtia ja konsentroitunutta tavaraa. Toisin kuin useimmat etelärhônelaiset punaviinit, Miss Harry ei ole Grenache-vetoinen, vaan Syrah ja Grenache näyttelevät siinä yhdessä pääosaa, Syrah'n ollessa marginaalisesti suuremmassa roolissa rypälesekoituksessa. Viiniä kypsytellään 12 kk barrique-tammitynnyreissä hiivasakkojen kanssa ennen pullotusta.

Väriltään viini on tumma, mutta Grenache-pitoisille viinille tyypillisesti kohtalaisen läpinäkyvän rubiininpunainen. Reunoiltaan väri on vaaleampi ja hailakampi, jopa lähes läpinäkyvä.

Tuoksussa on selvästi paljon kaikkea: sieltä löytyy niin luumuista hedelmää kuin marjavetoisempaa, kypsänmakeaa karhuvatukkaa ja mustikkaa. Tammi tuo sekaan kevyttä suklaata, joka pysyy hienosti hedelmän antamissa raameissa, sekä aromaattista, makeaa vivahteikkuutta, jolle en keksi osuvampaa termiä kuin "hillottu parfyymi". Selkeästi ollaan siis lämpimältä alueelta, mutta sellaiseksi harvinaisen viehkeällä ja monimuotoisella otteella. Olen ainakin tässä vaiheessa vielä ihan messissä.

Totuttuun Hewitsonin tyyliin viini on melko täyteläinen tapaus, mutta mielikuviin muutaman vuoden takaisesta versiosta verratessa tuntuu siltä, että sitä runsainta muhkeutta on siistitty syrjään tasapainoa tavoitellessa. Hieman yllättäenkin viini on myös mukavan hapokas ja freesi, mikä ei ole missään nimessä itsestäänselvä yleensä tämän hintaluokan aussiviineissä. Mausta löytyy vivahteita punamarjaisesta meiningistä tummempaan marjaan, aavistus viikunaa, kevyttä vaniljaa, tammen hentoa, makeaa mausteisuutta ja ihastuttavaa, varsin maltillista kukkaisuutta. Kokonaisuus on kypsänmakea, keskitanniininen ja helpostilähestyttävän puolipehmeä.

Aromikas jälkimaku on makean luumu- ja vadelmahilloinen, keskimakua tammisempi ja edelleen kevyen suklainen ja mukavan pitkä. Vaikka loppuliuku lässähtää tammeen ja hilloon, toimii viinin kypsänmakea jälkivaikutelmakin varsin hyvin – erityisesti siihen nähden, etten tällaisesta tyylistä yleensä perusta.

Vaikka kypsänmakeat ja tuntuvan tammiset aussiviinit eivät ole juomia meikäläisen mukavuusalueelta, kuuluu Miss Harry edelleen, uudella vuosikerrallaankin, niihin viineihin, jotka onnistuvat meikäläisen mielestä toimimaan. Viini ei ole varsinaisesti raikas tai elegantti verrattuna siihen viiniin, jonka pari vuotta sitten testasin, mutta on tämä selkeästi ottanut useamman askeleen kepeämpään ja tasapainoisempaan suuntaan, mikä ei mielestäni ole missään nimessä huono asia.

Viini on sen verran populaari tapaus ainakin täällä eteläisessä Suomessa, että olen kuullut kutsuttavan niin Espoon kuin Etelä-Helsingin kansallisviiniksi. Ymmärtäähän tuon: viini on helpostilähestyttävän pehmeä ja vaikuttavan muhkea, mutta toisin kuin monet muut vastaavanhintaiset uuden maailman viinit, Miss Harryssa on myös ilahduttavan paljon moniulotteisuutta ja rakennetta. On tämä kyllä sen verran hilloinen ja tamminen tapaus, että Australia paistaa kilometrien päähän – ei tämä mitenkään menisi klassisesta 'Papesta – mutta omassa viitekehyksessään viini pelaa varsin mainiosti, eikä se ole myöskään hinnalla pilattu. Miss Harry on loppupeleissä hieman turhan helppoa ja turvallista kamaa yleisiin mieltymyksiini nähden, mutta kyllä Dean Hewitsonin tyyli edelleen puhuttelee meikäläistä enemmän kuin monen muun maanmiehensä edustama vielä pehmeämpi, makeampi, raskaampi ja tammisempi meininki.

Lyhyesti: Muhkea, kypsänmakea, hillityn tamminen ja erittäin moniulotteinen vanhojen köynnösten aussi-GSM, josta löytyy moniin vastaavantyylisiin viineihin verrattuna mukavasti rakennetta, tasapainoa ja aromien syvyyttä. Miss Harry on tyyliltään selvästi australialaispunaviini, mutta harvinaisen vivahteikas, tasapainoinen ja harmoninen sellainen. En suosittele tammifoobikoille tai ranskapuristeille, mutta muille melko varauksetta.

Arvio: Erinomainen – todella mainio uuden maailman GSM sopuhintaan. Tässä hintaluokassa harvoin tulee vastaan yhtä taidolla tehtyjä, tasapainoisia punaviinejä. Voisi sitä rakennetta olla meikäläisen makuun selvästi enemmän, mutta viitekehyksessään Miss Harry asettuu selkeästi sinne parhaimmistoon. Lisäksi iso plussa siitä, että viinin hinta on pysynyt vuodesta toiseen melko vakiona!

Hinnan (13,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.