Jean-François Bourdy, tuo Juran professori Tuhatkauno, ja hänen fantastiset viininsä

Viime kevättalvella sain kutsun viinitapahtumaan, jossa kourallinen ranskalaisia luomutuottajia esitteli viinejään. Paikalta löytyi maisteltavaksi jos jonkinlaista viinillistä pullotetta – monia varsin hurmaaviakin sellaisia – mutta selvästi ylitse muiden oli tapahtumasalin perältä löytyneen viinitalo Jean Bourdyn tuotanto.

Tämä joskus vuosien 1475 ja 1500 välissä Arlayn kylään perustettu viinitalo sijaitsee Juran viinialueella (joka sijaitsee siis Ranskassa, Sveitsin tuntumassa, ei Skotlannin saaristossa – vaikka jotkut viskiharrastelijat muuta voisivatkin väittää) ja talo on kulkeutunut perintönä sukupolvelta toiselle jo 15 sukupolven ajan. Viiniyrityksen nykyinen nimi on 1900-luvun alusta, jolloin herra nimeltä Jean Bourdy siirtyi talon johtoon; nykyisin taloa luotsaavat veljekset Jean-François ja Jean-Philippe Bourdy, joista Jean-François oli tilaisuudessa esittelemässä viinejä.

Pakko myöntää, että talon tuotteet rupesivat vahvasti kiinnostamaan jo ennen kuin olin maistanut ensimmäistäkään tarjolla ollutta viiniä, kiitos Jean-François'n: sitä ei yksinkertaisesti pystynyt olemaan vakuuttumatta, kun mies (joka tuuheine viiksineen ja kiharoine hiuksineen näytti lähinnä Hergén Tintti-sarjakuvien sivuilta kaapatulta, puolieksentriseltä tiedemieheltä) kertoo intohimoisesti niin Juran viinien kuin heidän oman viinitalonsa historiasta, heidän valmistusfilosofiastaan ja ylipäänsä perinteikkäiden, vuosisatoja vanhojen viinityylien arvostuksesta nykypäivänä. (Ja jos joku kertoisi minulle tämän miehen olevan sukua professori Tuhatkaunolle, en epäilisi asiaa hetkeäkään.)

Viinejä esitellessään Jean-François kertoi perusteellisesti kuinka heidän viininsä valmistetaan mahdollisimman pitkälti puuttumatta valmistusprosessiin – viinien annetaan syntyä rauhassa ilman teollisia hiivoja tai lisäaineita – ja aina kun hän mainitsi kaikkien viinien kypsymisen tapahtuvan tammessa, mainitsi hän samalla tynnyreiden olevan vanhaa perintötavaraa (15-80 vuotta vanhoja), sillä tammen aromit eivät heidän filosofiansa mukaisesti Juran viineihin kuulu. Viinit pyritään tekemään mahdollisimman pitkälti niin autenttisesti ja Juralle tyypillisen perinteisesti kuin niitä on viimeiset vuosisadat alueella tehty, minkä lisäksi talon kattavista kellareista löytyy myytäväksi heidän valmistamiaan, edelleen kurantteja viinejä aina vuodelta 1781, mikä lienee kenelle tahansa skeptikolle varsin uskottava osoitus heidän viiniensä kestävyydestä. Näistä viineistä kuitenkin vain parhaat vuosikerrat on jätetty säilytettäviksi, kun taas heikommat vuosikerrat ovat aikaa myöten poistettu. Lisäksi mainittakoon, että talo on tuottanut vuodesta 2006 alkaen kaikki viininsä sertifioidusti biodynaamisesti.

Viinien valmistuksen ohella Jean Bourdyn viinitalo ylläpitää sekä perhemuseota, josta löytyy paljon niin heidän perheelleen että Juran alueelle kuuluneita esineitä aina 1300-luvulta saakka, että rypälereservaattia, jossa he viljelevät useita alueelle tyypillisiä, monia uhanalaisiakin lajikkeita, joita on tätä nykyä jo 40 erilaista nkaan (mm. Petit Beclan, Gros Beclan, Corbeau, Savagnin Rose, Enfariné, Maldoux ja Cinquien) ja joista suurta osaa ei enää viljellä käytännössä olle. Rypälereservaatin ohella talo omistaa yhteensä n. 10 hehtaaria tarhoja Côtes du Juran ja arvostetun Château-Chalonin (n. 0,5 ha) viinialueilla.

Oli myös hauska jutella kyseisen tuottajan viineistä muiden tapahtumien esillepanijoiden kanssa, sillä joka toinen henkilö tuntui joko kehottavan meikäläistä tutustumaan Bourdyn tuotteisiin tai mainitsevan, että "on sitä pakko käydä tutustumassa niihin kunhan tapahtuma on ohitse".

Viinitapahtumassa oli tarjolla 6 Jean Bourdyn tuotetta:

• Côtes du Jura Rouge 2009
• Côtes du Jura Blanc 2008
• Vin Jaune 2006
• Château-Chalon 2006
• Macvin du Jura
• Galant des Abbesses

Tämän postauksen jälkeen blogista löytyy arviot yllämainituista pullotteista, joiden myötä toivon kannustavani ihmisiä tutustumaan enemmän niin Bourdyn viineihin kuin Juran viineihin noin yleensä. Viinejä maistellessa olin nimittäin aivan haltioissani siitä, että niistä jokainen onnistui tarjoamaan jotain sellaista, mitä en koskaan aikaisemmin ollut maistanut – mikä ei ole enää ihan pieni saavutus siinä vaiheessa, kun on maistellut jo useamman tuhatta eri viiniä. Lisäksi oli pakko myöntää, että leukani meinasi tipahtaa maahan ihmetellessäni viinien hintoja – ne nimittäin olivat halpoja kuin saippua niiden tarjoamaan laatuun nähden! Suomesta kyseisiä viinejä ei saa, mutta suosittelen vahvasti harkitsemaan niiden ostamista aina kun yksikin sellainen sattuu tulemaan vastaan.