Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


24.6.14

Esporão Reserva Tinto 2010

http://www.alko.fi/tuotteet/470667/
Esporão Reserva Tinto 2010
  • Valmistaja: Herdade do Esporão
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Alentejo
  • Maa: Portugali
  • Alue: Alentejo
  • Rypäleet: Tempranillo, Tinta Amarela, Cabernet Sauvignon, Alicante Bouschet
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 19,98e (Lokakuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 20,20e (Kesäkuu 2014, Alko)

Kai olisi korkea aika kirjoittaa arvio tästä Viini-lehden vuoden viinistä 2012 (joskin oikeasti vuoden viiniksi valittiin Esporão Reserva Tinto 2009, mutta tämä vuosikerta loppui Alkosta käytännössä heti, minkä vuoksi vk. 2010 peri manttelin) vielä kun sitä Alkojen hyllyiltä löytyy. Jos joku ei ole vieläkään maistanut kyseistä viiniä, rupeaa olemaan korkea aika tehdä asian eteen jotain, sillä Alkon sivujen mukaan myynnissä rupeaa tätä nykyä olemaan tuoreempi vuosikerta 2011.

Portugalin eteläosissa sijaitseva kuuma ja kuiva Alentejo on pitkään tunnettu lähinnä korkeintaan keskinkertaista, mitäänsanomatonta perusviiniä tuottavana bulkkialueena, mutta Esporãon johdolla alueen profiili on kiillottunut viime aikoina merkittävästi toimimalla monelle paikalliselle tuottajalle esikuvana laatuviinien tuottamisessa. Esporão Reserva on talon keskikastin viini ja allekirjoittaneelle tuttu tapaus muutaman vuoden takaa, Portugalin viinimessuilta. Viinin uutta vuosikertaa ei kuitenkaan tullut testattua sen hypen ollessa suurimmillaan viinin juuri napattua vuoden viini -tittelin, mutta onneksi viini kuitenkin tuli testattua viime vuoden lopulla, niin tiedän mistä tässä viinissä oli kyse.

Viini on pääosin sekoitus paria iberialaista lajiketta: Aragonezia (eli Tempranilloa) ja Trincadeiraa (eli Tinta Amarelaa). Seasta kuitenkin löytyy pieni tujaus Suuren Maailman henkeä Cabernet Sauvignonin muodossa, sekä hyppysellinen Alicante Bouschetia, jonka rooli blendissä on todennäköisesti lähinnä tummemman ja paksumman värin tuominen. Viiniä on kypsytetty 12 kuukautta tammitynnyreissä (70% amerikkalaista, 30% ranskalaista) ja 12 kuukautta pulloissa.

Alicante Bouschet on tehnyt tehtävänsä: viinin väri on tiivis ja läpinäkymymättömän mustanpunainen. Yleisilme on jähmeä ja erittäin konsentroitunut.

Kuivahko ja varsin ronski tuoksu tykittää täydellä teholla paahtunutta tammea, Portugalin viineille ominaista viikunataateliluumuhedelmää, sulatettua tummaa suklaata, murskattua karhunvatukkaa ja eukalyptusta. Kokonaisuus on hämmentävän (ja hurmaavan) tiukka ja kuiva verrattuna yleensä niin makeankypsiin eteläportugalilaisiin!

Tuoksu on pistänyt melkoiset odotukset viinin makupuolelle, mutta ne kuitataan varsin ongelmitta – kielelle iskeytyy öljyisellä liukkaudella liikkuva paksuntäyteläinen, tuhdihko ja suussa jopa painavana tuntuva viini, jonka kompleksisesta ja melko integroituneesta makumaailmasta ei tahdo erottaa, mihin tumma, konsentroitunut hedelmä loppuu ja vaniljaisen suklainen tammi alkaa. Molempia kyllä on reippaanlaisesti, mutta viinin aromeissa on sen verran syvyyttä ja luonnetta, ettei tammen preesens pääse hirveästi haittaamaan. Kokonaisuudesta voi kuitenkin erottaa myös melko voimakasta ja hieman karheana tuntuvaa mausteisuutta, lakritsia ja mokkaa. Kielen kärjessä esiin nousee kypsänmakeaa karhunvatukkaa ja luumua, kun taas vaniljaisuus erottuu voimakkaan kielen takaosissa jälkimaun kynnyksellä. Viini on kohtalaisen hapokas, mutta näin massiivisen bodyn rinnalla runsaampikin hapokkuus rupeaa tuntumaan vaatimattomalta. Tämän vuoksi viinin rakenteesta ovat vastuussa lähinnä tanniinit, joita kyllä viinissä riittää varsin runsaasti. Runsaasta tanniinisuudestaan huolimatta viinillä on kuitenkin piskuisen pehmeähkö habitus.

Melko intensiivinen jälkimaku on varsin vivahteikas ja kielelle jää pitkään häilyvä jälkimaku, jossa tuntuu niin karvaan mausteista kuin makean vaniljaista ja tumman suklaista tammisuutta, mehukasta mustikkaisuutta, neilikkaa, makeaa luumua ja kevyttä kukkaisuutta. Tukevahko alkoholi (14,5%) tuo jälkimakuun sekä lämpöä että pippurista tulisuutta.

Viini on kyllä kaikin puolin suuri ja vaikuttava, sitä ei kyllä voi kiistää, mutta meikäläisen makuun se on myös piirun verran turhan pehmeä ja runsas tapaus. Juuri tätä ennen testattuun Aalto P.S.:ään verrattuna Esporão Reserve ei ole ihan yhtä massiivisen täyteläinen ja konsentroitunut, mutta tästä huolimatta Aalto P.S. kantaa monumentaalisen bodynsä rakenteikkaampana ja ryhdikkäämpänä. Esporão kyllä on varsin muskulaarinen tapaus, mutta siinä missä Aalto P.S. on kuin täysin naurettaviin mittasuhteisiin bodattu steroidihirviö, on Esporão kuin hieman pyylevämpi portsari, jonka pläskit peittävät niiden alla piilevät lihakset.

Esporãolla on kyllä paikkansa, mutta jos varsinaista portugalilaisuutta etsii, löytyy kyllä maasta paljon luonteikkaampia ja hienostuneempia esityksiä. Tämä viini on tyylillisesti enemmän uuden maailman tavaraa pienellä portugalilaistwistillä – joskin esimerkiksi Chilen tai Kalifornian super-Cabernet Sauvignoneihin verrattuna tästä viinistä löytyy reilusti enemmän sekä luonnetta että rakennetta selkeästi kohtuullisempaan hintaan. Hyvällä tuurilla pitkään kypsyttämällä voisi viini hukata ylimääräisen tammensa ja vauvaläskinsä, mutta näin perstuntumalta on hieman vaikea sanoa kuinka kauan tähän mahtaa mennä. Itse palaisin viinin pariin 10 vuoden päästä; tällöin viini on toivottavasti ohittanut etsikkoaikansa ja palannut takaisin vanhan maailman ruotuun. Viini on kyllä jo nyt oikein hyvin lähestyttävissä, mutta alla tuntuu piilevän potentiaalia parempaan.

Lyhyesti: Todella massiivinen, tanniininen ja vivahteikas Portugalin modernimman pään punaviini, jonka melko voimakkaasti tuntuva uusi tammisuus ja hieman paksuhko yleisilme tuppaavat viemään mielikuvia hieman enemmän uuden maailman kuin perinteisen Portugalin suuntaan.

Arvio: Erittäin hyvä – on tämä edelleen kyllä varsin vaikuttavaa tavaraa. Tyylillisesti viini ei juurikaan eroa edellisestä maistamastani vuosikerrasta, joten ei ihme, että viinin vuoden viini -titteli siirtyi ilman sen kummempaa kalabaliikkia tuoreemmalle esitykselle. Tässä mielessä viinin uusin vuosikerta 2011 tuskin tarjoaa suuria yllätyksiä, joskin maistamatta tätä on aina mahdotonta vannoa. In any case, Esporão on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen huippuviini, jos hyvin täyteläiset, voimakkaat ja tammiset uuden maailman viinit sattuvat olemaan lähellä sydäntä.

Hinnan (20,20e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

5 kommenttia:

  1. Juuri itsekin maistelin tätä viiniä, todella tykkäsin ja blogissakin hehkuttelin. Oli mennyt aivan ohi, että valittu aikoinaan Vuoden viiniksi tai ainakin unohtunut. Mutta osui mun makuhermoon kyllä myös.

    VastaaPoista
  2. Ihan ok viini, mutta minun makuuni liian "uutta maailmaa". Paljon enemmän tykästyin saman maan Quinta da Bica Reserva 2004:een. Melko uusi tulokas Alkossa ja jo kivasti ikää. Pullossa on sakkaa ja kaikki muukin kohdallaan. Kannattaa dekantoida tunti, pari. Mielenkiinnolla kuulisin kommenttisi, jos panisit vertailuun Esporaon kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Quinta da Bica on kyllä kiinnostuslistallani korkealla ja varmaan tässä jossain välissä saattaa kyllä tulla poistettua pullo talteen. Jos näin pääsee käymään, on arvostelua odoteltavissa.

      Sen sijaan tuskin lähden sitä vertaamaan Esporãoon ihan siitä syystä, että en näe siinä oikein järkeä - toinen kun on Dão, toinen Alentejo. Vähän sama kuin vertaisi vaikka jotain Burgunderia Hermitageen. Jokainen voi siis keskenään vertailla näitä arvioimiani viinejä lukemalla kaksi valitsemaansa arviotani peräkkäin ja ihmettelemällä mitä eroja teksteistä löytyy! ;)

      Poista
    2. No juu, tuota vertailulla tarkoitinkin. Arviosi ovat todella monipuolisia ja informatiivisia. Usean listaltasi löytyvän ja itse maistamani viinin perusteella makumieltymyksemme ovat samansuuntaisia. Bica edustaa mielestäni paremmin portugalilaisuutta.

      Poista
    3. Hyvä kuulla jos maut mätsää! ja juurikin monipuolisuus ja informatiivisuus ovat asioita, joita itse arvostan arvosteluissa, joten ei liene ihme, että omat arviot painottuvat juuri sellaiseen suuntaan. :)

      Mutta onhan se myös ymmärrettävää, että Bica on tyypillisesti portugalilaisempi, kun Dãossa on tehty laatuviinejä merkittävästi kauemmin kuin Alentejossa, joka on laatuviinien saralla selkeästi tuoreempi tulokas ilman sen kummempaa historiaa. Tällöin on varsin helppo nojautua uuteen maailmaan, koska sen tyylin ihmiset tunnistavat ja se myy. Mutta juuri tästä samasta syystä voisin veikata Bican olevan enemmän makumieltymyksiini sopiva viini ihan näin maistamattakin!

      Poista