Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


25.5.16

Reissuraportti: The other grapes of Germany

Vietin juuri neljä päivää Saksassa, joista kolme kului viinintuottajien luona vieraillen. Terveisiä siis tällaisista maisemista:
Korb, Württemberg

Kyseessä oli siis Saksan viini-instituutin ja Saksan viinitiedotuksen järjestämä pressireissu Saksaan nimeltään "The other grapes of Germany". Koska Saksa on tunnettu ensisijaisesti Riesling-valkoviineistä ja Pinot Noir -punaviineistä, oli tämän reissun tarkoituksena osoittaa, että kyllä siellä tehdään viinejä myös muistakin rypäleistä. Reissusta leijonanosa vietettiin itseoikeutetusti punaviineistään ja lukemattomista erilaisista rypälelajikkeista tunnetusta Württembergissä, mutta ehdimme myös pyörähtää muutaman tuottajan luona Rheinhessenissa.

Uljas vankkurimme, jolla reissasimme tilalta toiselle
Reissu oli järjestetty sillä kuuluisalla saksalaisella tehokkuudella: tilavierailut oli organisoitu parin tunnin pituisiksi kierroksineen ja maisteluineen, siirtymisiin oli varattu puolisen tuntia, eikä ylimääräistä aikaa tuhlattu turhanpäiväisyyksiin. Ainoastaan reissun ensimmäisenä päivänä aikataulumme hieman venyi, sillä moottoritie Frankfurtin lentokentän ja Heilbronnin välillä oli paikoin lähes täysin tukossa. Muuten aikataulu piti melko osuvasti kutinsa, mikä oli varsin nappisuoritus, sillä ohjelma oli melkein minuutilleen täyteenbuukattu, eikä reissulla ei oltu jätetty aikaa käytännössä lainkaan esimerkiksi shoppailuun tai maisemien ihmettelyyn. Itseäni tämmöinen tykitystahti ei lainkaan haitannut, vaan olin varsin innoissani seikkailemassa talolta toiselle, mutta esimerkiksi Yhdysvalloista ja Japanista saapuneet osallistujat vaikuttivat kärsivän jet lagista ja olevan erityisesti päivän loppua kohti enemmän tai vähemmän pihalla.

Rekisterinumeronsa perusteella tämä villi autoparka oli eksynyt
kauas luonnollisilta kotiseuduiltaan
Tapasimme matkallamme hyvin erilaisia tuottajia laidasta laitaan: toiset olivat vain muutamaa hehtaaria viljeleviä luomutuottajia, toiset valtavia, useiden miljoonien pullojen tuotannon osuuskuntia. Reissun ensimmäisenä päivänä vierailimme kolmella tuottajalla Heilbronnin kaupungin ympäristössä, Württembergissä, ja toisena päivänä neljän tuottajan luona Stuttgartin kaupungin ympäristössä, niin ikään Württembergissä. Toisena päivänä illan lopuksi vielä yksi tuottaja saapui hotellillemme esittelemään viinejään illallisemme yhteydessä, joten päivän saldo kipusi tuolloin peräti viiteen eri tuottajaan. Kolmantena päivänä siirryimme Württembergistä hieman pohjoisempaan, Rheinhesseniin, jossa vierailimme neljällä tuottajalla, kavuten Etelä-Rheinhessenin Wormsin seudulla sijaitsevista tuottajista kohti Rheinhessenin pohjoisrajalla sijaitsevan Mainzin kaupungin lähistöllä sijaitsevia tuottajia.
Wiesbadener Kurhaus puolilta öin; sisäilma oli tuolloin kuumaa ja kosteaa
Kolmannen päivän päätteeksi vierailimme vielä Wiesbadenissa järjestetyssä Ball des Weines -gaalassa. Tämä suuressa Wiesbadener Kurhaus -rakennuksessa järjestetty gaala oli varsin mielenkiintoinen, sillä tilaisuudessa kaikki osallistujat saivat syödä ja juoda niin paljon kuin halusivat ja talon jokainen huone oli täynnä tiskejä, joista kaadeltiin VDP-viinijärjestön jäsenviinitalojen viinejä tai joissa kokattiin toinen toistaan mielenkiintoisampia herkkuja. Itse en kuitenkaan viihtynyt tilaisuudessa edes puoleen yöhön asti, sillä paikka oli aivan tupaten täynnä ihmisiä ja kosteannahkea ilma toi mieleen ensimmäisenä ruotsalaisen saunan. Viileä ja petollisen pehmeä hotellin sänky vei tällä kertaa voiton ilmaisesta viinitarjoilusta.

Esimerkkejä Ball des Weines -illan tarjonnasta
THL:n voi olla vaikea uskoa tätä todeksi, mutta vaikka viini virtasi tilaisuudessa läpi yön, ei tilaisuudessa selkeästi päihtyneitä näkynyt lainkaan (voin jo kuvitella lähestyvän "ei kyllä varmasti vois toimia Suomessa..." -tyylisten vastalauseiden myrskyn).















Mitä sitten reissusta jäi meikäläiselle käteen?
  • No, kuten reissu antoikin odottaa, tehdään Saksassa kyllä muutakin kuin Rieslingiä ja Pinot Noiria! Erityisesti Württembergissä vähintään joka toinen tuottaja viljelee jotain täysin tuntematonta, paikallista risteytystä.
  • Reissun aikana maistettujen viinien yleinen taso oli yllättävän korkea, vaikka niiden hintahaarukka heitteli vain parista eurosta useisiin kymppeihin. Useimmat viinit, etenkään sieltä edullisemmasta päästä, eivät olleet mitenkään merkittävän ihmeellisiä, mutta varsinaisesti mitäänsanomatonta, keskinkertaista bulkkitavaraa ei vastaamme tullut.
  • Hailakanpunainen Trollinger-viini on todella iso juttu Württembergissä. Siis todella iso juttu. Käytännössä jokainen alueen tuottaja tuntui tuottavan ainakin jonkin verran Trollingeria, moni hyvinkin runsaasti.
  • Kaikki württembergiläiset tuntuvat myös rakastavan Trollingeria. Useampikin tuottaja sanoi paikallisten juovan Trollingeria niin lounaalla kuin päivällisellä – vaikkapa aamiaisellakin, jos siltä tuntuu.
  • Vaikka alueella on lukemattomia tuottajia, Württembergin tuotantoa hallitsevat osuuskunnat, jotka tuottavat kolme neljäsosaa koko alueen viinituotannosta.
  • Vaikka pienen otannan perusteella pientuottajien taso oli keskimäärin korkeampi kuin osuuskunnilla, tuntui Württembergin osuuskuntien yleinen taso olevan harvinaisen kova: näiden viinitalojen edullisimmatkin viinit saattoivat olla merkittäväisti korkealaatuisempia kuin esimerkiksi useiden ranskalaisten, italialaisten tai espanjalaisten osuuskuntien parhaimmat viinit. Olin oikeasti todella positiivisesti yllättynyt näiden osuuskuntien tasosta.
  • Saksassa tuntuu olevan suuri sukupolvien myllerrys viinikentällä: ylivoimaisesti valtava osa tapaamistamme viinintekijöistä oli iältään korkeintaan piirun päältä kolmenkymmenen, muutaman jopa vasta hädin tuskin parikymppisiä! Tämä heijastelee Saksan halua päästä eroon "vanhentuneesta" imagostaan ja modernisoida maansa viinien profiilia.
  • Württemberg on hyvin mäkistä seutua ja jyrkkiä rinteitä on joka paikassa; Rheinhessen on taas suurilta osin lähes tasamaata ja vain viinialueilta tuntuu löytyvän myös loivia rinteitä.
  • Rheinhessen tuntuu olevan Württembergiä valovuosia edellä viennissä: monet württembergiläistuottajat sanoivat, että valtaosa tuotannosta menee paikalliseen kulutukseen, mutta pieni osa myös vientiin – mm. Müncheniin ja Berliiniin. Ero Rheinhesseniin, jossa tuottajilla saattoi jopa puolet tuotannosta mennä ulkomaille, oli hurja.
  • Vaikka Riesling on Rheinhessenin tärkein rypälelajike, tuntui moni tuottaja oikeasti pitävän Weissburgunderia alueelle tyypillisenä valkoisena lajikkeena, joka parhaiten ilmaisee alueen terroiria ja joka todennäköisesti tulee pärjäämään alueella tulevaisuudessa entistä paremmin, jos ilmasto jatkaa lämpenemistään. Useita alueen viinejä maistettuani en voi väittää olevani vastakkaista mieltä.
  • Vaikka moni saattaa pitää luomuviljelyä täytenä huuhaana, olivat reissun parhaimmat tuottajat järjestään luomuviljelijöitä. Tiedä häntä mistä tämä loppujen lopuksi kertoo, mutta ainakin voin suositella vierailemaan ensisijaisesti luomutuottajien luona.
  • Vaikka teemana oli "ne muut rypäleet", tuli muutamilla tuottajilla testattua myös niitä Rieslingejä ja Pinot Noireja – jotka reissun aikana saivat lisänimen "the forbidden varieties". Vaikka pari todella fantastista sellaista tuli vastaan, tuntui valtaosa Rieslingeistä ja Pinot Noireista jäävän kauas Saksan parhaiden alueiden viineistä. Erityisesti Württembergissä – mutta myös osin Rheinhessenissä – alueiden vahvuus tuntuu olevan muissa rypälelajikkeissa kuin näissä kahdessa kuuluisuudessa. Mutta toisaalta ymmärrän, miksi näitä kuitenkin halutaan viljellä: muu maailma kun ei tahdo ostaa Saksasta mitään muuta kuin Rieslingiä tai Pinot Noiria, ovat ne ainoita, joilla on viinitaloilla mahdollisuus päästä viemään tuotantoa ulkomaille ja luomaan kassavirtaa.

Reissun aikana nähdyt viinitalot:

Ostoksia hotellimme kellarista
Lopuksi voin suositella kaikkia Württembergin alueelle eksyviä yöpymään Bietigheim-Bissingenin ihastuttavassa kylässä sijaitsevassa, maatalohenkisessä Romantik Hotel Friedrich von Schiller -hotellissa. Meidät laitettiin yöpymään siellä parin yön ajan ja huoneet olivat äärimmäisen viihtyisiä, mutta ennen kaikkea hämmentävin oli talon valtava, toista sataa sivua käsittävä, A4-kokoinen viinilista, josta löytyi paikallisten viinien rinnalta valtava valikoima vanhan maailman klassikoita – mukaanlukien hyvin vanhoja vuosikertoja! Vaikka listan kalleimmat viinit pyörivät viisinumeroisissa summissa (löytyi mm. useita 1er Cru Bordeaux -tuottajia sekä Romanée-Contia), olivat monet saksalaisviinit hämmentävän edullisia! Itselleni tarttui hotellista mukaan tuliaisiksi Mayer-Näkelin Pfarrwingert Spätlese Trocken 1987 (listalla 24€, mukaan 15€) ja Schlossgut Dielin Pittermänschen Spätlese Trocken 1999 (listalla 32€, mukaan 20€), koska tuohon hintaan kyseisiä tuotteita ei yksinkertaisesti tahdo löytyä edes tuoreimpaa vuosikertaa!

2 kommenttia:

  1. Kiitos tosi mielenkiintoisesta jutusta! Ihan pistää kateeksi :) Täytyy painaa vinkit ja nuo tuottajat mieleen, jos sielläpäin tulee joskus liikuttua.

    Aika mielenkiintoinen juttu tuli myös esille, kun selasin Berliinin lentokentän tax-free viinejä. Kolmanneksi myydyin valkoviini siellä oli Sachsenin alueelta ja sillä oli hintaa €20,90.

    http://www.heinemann-dutyfree.com/berlin_en/wine-champagne/white-wine

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas! Ei se mikään todennäköisin vaihtoehto! Niin alueen kuin hintansa puolesta! Saksi on muutenkin melko vierasta aluetta viinillisesti meikäläiselle - ainakin vielä - eikä kyseisestä tuottajasta ole mitään hajua. Liekö tuote ponnistanut noille sijoille omin avuin vai jonkun kamppanjan myötä?

      Oli tilanne mikä tahansa, varsin mielenkiintoista ja hauskaa, että tuollainen viini saa lentokenttämyynnin kautta hyvää näkyvyyttä ja levikkiä!

      Poista