Duvel

Duvel

• Valmistaja: Brouwerij Duvel Moortgat
• Tyyppi: Olut, Belgi, Strong / Golden Ale
• Maa: Belgia
• Alue: Flanderi, Antwerpen, Breendonk
• Maltaat: Pilsner
• Humala: Saaz, Styrian Golding
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 3,98e (Joulukuu 2015, Alko)
• Hinta nyt: 3,98e (Toukokuu 2015, Alko)

No niin, pitkästä aikaa perusasioiden äärelle. Vuorossa on belgialaisen perheomisteisen Duvel Moortgatin panimon klassikko-olut Duvel. Oluen nimi tulee paikallisesta murteesta, jossa duvel tarkoittaa "paholaista" – todennäköisesti viitaten oluen tuhtiin 8,5% alkoholipitoisuuteen.

Tämä Jan-Leonard Moortgatin perustama panimo on saanut alkunsa jo vuonna 1871. Tätä olutta panimo ryhtyi tuottamaan 1920-luvun alussa, kun Albert Moortgat palasi Skotlannista erityisen oluthiivan kanssa. Tämä olut sai virallisen nimensä "Victory" ensimmäisen maailmansodan loppumisen kunniaksi, mutta se nimettiin uudelleen jo vuonna 1923 Duveliksi – ja tämä nimi pysyi. Tämä olut, jonka valmistuksessa käytetään vaaleiden maltaiden ja mannermaisten humalien lisäksi myös dekstroosia, jolla oluen alkoholipitoisuus saadaan riittävän korkeaksi. Olut aluksi käy tällä aiemminmainitulla, Skotlannista peräisin olevalla hiivalla 20–26°C lämpötilassa, minkä jälkeen sen annetaan kypsyä n. 3–4 viikon ajan. Tämän jälkeen olut pullotetaan pienen hiiva- ja sokerilisäyksen kanssa, minkä jälkeen olut siirretään käymään pulloissa kahdeksi viikoksi 24°C lämpötilaan, jolloin käymisen yhteydessä olut saa hiilihapponsa. Lopuksi olut siirretään kypsymään viileisiin kellareihin vähintään kuudeksi viikoksi ennen etiketöintiä ja myyntiinlaskua. Yhteensä oluen valmistus vie siis vähintään 3 kuukautta. Parasta ennen -päiväys tälle meikäläisen pullolle on 06/2017.

Lasissa Duvelilla on kevyen utuinen, vaaleanvihertävään taittuva kellervä väri ja hyvin runsas, paksu ja kestävä vaahtokukka, joka jättää erittäin reilusti valkoista vaahtoa laskeutuessaan.

Lasista kohoilee aromikas, belgihiivaisen keltahedelmäinen, yrttinen, sitruksinen, raikas ja vivahteikas tuoksu, jossa tuntuu myös kevyesti vehnäisen hapahkoa aromikkuutta. Taustalla häilyy valkoista persikkaa ja mitä etäisin häivähdys tuoretta banaania.

Suussa olut on täyteläinen ja kielen kärjessä makean hedelmäinen, hennon persikkainen ja keltaluumuinen, muualla taas hieman hapahko tai jopa kevyesti hapan, kirpeäkin. Makumaailmasta löytyy belgihiivaisuutta, ruohoisen vihreää yrttisyyttä ja jalohumalaisen rapeaa puraisua, kevyttä hunajaa, hennon pippurivetoista mausteisuutta ja melko hallitsevaa alkoholin lämpöä – jopa aavistus alkoholin makeaa makua. Hiilihappoisuus on melko runsas ja rapsakkana tuntuvaa.

Kielelle jäävä pitkäkestoinen jälkimaku on vihertävän bitterinen, hennon saippuainen ja aavistuksen keltaisen hedelmäinen. Oluesta jäävä jälkivaikutelma on ujosti hapahko ja hiilihapoista kirpeä sekä ilahduttavan raikas, mutta myös voimakkaasti nielua lämmittävä.

Toiset oluet ovat klassikoita enää vain joskus saadun maineensa takia, vaikka laadun puolesta niissä ei olisi enää mitään, joka toisi niille nykypäivänä samanlaista asemaa. Toiset taas ovat klassikoita sen takia, että ne ovat edelleen yhtä kovaa ja mielenkiintoista kamaa kuin silloin, kun ne ovat klassikkostatuksensa ansainneet. Duvel kuuluu selkeästi jälkimmäisiin: suurista tuotantomääristään huolimatta olut on edelleen varsin tyylikäs ja tasapainoinen esitys, eli mukavan runsas ja hedelmäisen mehukas mutta silti kirpeä ja freesi belgi-blonde. Ei tämä olut kuitenkaan niin ihmeellinen ole, että se kykenisi sokkomaisteluissa rökittämään moderneja haastajiaan, mutta sellaisenaan nautiskeltavaksi simppeliksi belgielämykseksi Duvel on olut paikallaan.

Lyhyesti: Maukas Belgian klassikko-olut, joka yhdistelee taiten blonde alen kepeyttä ja raikkautta tripelmäisen runsaaseen ilmaisuun.

Arvio: Miellyttävä – olut on klassikkoasemansa ihan perustellusti ansainnut. Tässä sekä maistuu että tuntuu Belgian olutkulttuuri päivänselvästi.

Hinnan (3,98e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.