La Rose Pourpre Vieilles Vignes 2014
- Valmistaja: Vignerons des Pierres Dorées
- Tyyppi: Punaviini, AOC Beaujolais
- Maa: Ranska
- Alue: Bourgogne, Beaujolais
- Rypäleet: Gamay (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 105 SEK (~11,42e; Joulukuu 2015, Systembolaget, beställningssortiment)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Aivan hiljattain ehdin päivitellä, kuinka kurjalla tolalla Alkon perusvalikoima on, kun tarjolla on vain yksi Loiren Cabernet Franc – ja sekin melko epätyypillinen tyylilajissaan. No, jatketaan samalla itkuvirrellä. Beaujolais on nimittäin Loiren laakson ohella yksi Ranskan hienoimpia viinialueita – jos ei etsitä hirvittävän hintaisia arvoviinejä, vaan ennen kaikkea hurmaavia, puhtaita ja milloin tahansa juotavaksi tarkoitettuja punaviinejä. Mutta miten meillä menee Alkossa? Tarjolla on peräti 4 Bojoa, eli Loireen nähden tarjontaa on 300% enemmän, mutta näistä viineistä kaksi on täysin yhdentekevää bulkkihuttua ja kaksi muuta on taas alueen kahden suurimman tuottajan perustavaraa. Ei liene yllätys, etten käänny Alkon puoleen, jos kaipaan Gamayta kitusiini?
Tämä perustason Beaujolais löytyi naapurimonopolimme tilausvalikoimasta ja se päätyi joulupöytäämme edustamaan juomatarjonnan punaista puolta. Kyseessä on vähintään 40-vuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettu Bojo, jonka tuottajana häärii vuonna 1961 Beaujolais'n eteläosiin perustettu osuuskunta Les Vignerons des Pierres Dorées – joskin ennen vuotta 2011 viinitalo tunnettiin nimellä Société Coopérative Agricole Cave Beaujolaise du Bois-d'Oingt. Eihän tuo nykyinen nimi mitenkään lyhyt tai kätevä ole, mutta silti askel parempaan suuntaan. Tämä kyseinen viini on valmistettu Beaujolais'n alueelle tyypillisellä osittaisella hiilidioksidikäymisellä ("semi-carbonic maceration" tai "macération semi-carbonique"), jossa kokonaisten rypäleiden annetaan käydä hiilidioksidikäymisellä kahdeksan päivän ajan, minkä jälkeen rypäleet puristetaan ja viini siirretään pois kuorten päältä käymään hitaasti loppuun asti viileässä lämpötilassa.
Viinin väri on läpinäkyvähkö, hennosti nuorekkaaseen purppuraan taittuvan tummahko kirsikanpunainen.
Tuoksultaan "Purppura Ruusu" on runsas ja nuorekas: ensinuuhkaisulla siitä voi löytää makeaa sekamarjaisuutta, vadelmamehua, kirsikkaa ja vastapoimittuja, hapahkoja metsämarjoja, taustalta taas ujoa vihreää tai rankaista särmää, kuorittua pajuakin ja tuskin erottuvan aavistuksen kuivakkaa puuta tai jauhoista mausteisuutta.
Suussa viini on erittäin kepeä ja puolukkaisen hapokas. Makumaailma kuin yrittää olla makean vadelmainen, mutta sitten runsaat hapot iskevät kiinni tekevät kokonaisuudesta hyvin kuivan ja eloisan. Kielellä pyörii kirsikkaa ja hapankirsikkaa, nuorekasta ja happamaan taittavaa punamarjaa ja hentoa pippurista mausteisuutta. Kokonaisuus on keskitanniininen, mikä antaa mukavan tuntuvan hapokkuuden kanssa viinille varsin napakan ja freesin habituksen.
Melko pitkä jälkimaku on happaman puolukkaisen ja karpaloisen marjainen, kevyesti makeamman tumman marjainen, hapankirsikkainen ja hennon graniittisen mineraalinen. Viini jättää suuhun ujon karhean, napakan ja ennen kaikkea maukkaan jälkivaikutelman.
Vaikka mikroskooppisen tuotannon pientuottajat sieltä Beaujolais'n pohjoisosien cru-alueilta yleensä edustavatkin Beaujolais'n parhaimmistoa, on myös tämä pienehkön osuuskunnan perus-Bojo alueen eteläosista varsin mainio ja maukas ruokaviini, joka tuo pöytään hienon kattauksen juuri niitä piirteitä, jotka tekevät Beaujolais'n parhaista Gamayista niin mainioita viinejä! Löytyy happoa, puhdasta marjaista hedelmäisyyttä, tanniinien puraisua ja siloittelematonta särmää. Tämä ei ole sellainen sisäsiistiksi siloiteltu Burgundin Pinot Noir, joita löytyisi Beaujolais'n pohjoispuolelta, vaan sen konstailematon mutta hurmaava maalaisserkku.
La Rose Pourpre on siis kaikin puolin kiva ja hyvä perus-Bojo, joka ei kenties tarjoa sitä syvyyttä ja intensiteettiä mitä parhaat cru Bojot tykittävät, mutta nousee muutamalla päänmitalla alueen geneeristen tusina-Beaujolaisien yläpuolelle. Lienee sanomattakin selvää, että nyt ollaan myöskin valovuosien päässä Beaujolais'n maineen romuttaneiden, mehumaisten ja pliisujen Nouveau-viinien tasosta. Viinissä on hyvin ryhtiä ja runkoa kestää muutamien vuosien kellarointia, mutta itse suosittelen juomaan nämä perustason Bojot melko pian hankinnan jälkeen ja jättämään ne parhaimmat cru Bojot (Juliénas, Morgon, Moulin-à-Vent, yms.) kellariin paranemaan.
Lyhyesti: Mukavan rehellinen, mutkaton, rakenteikas ja maukas vanhojen Gamay-köynnösten perus-Bojo. Hyvää kamaa!
Arvio: Hyvä – viini ei kuulu Beaujolais'n parhaimmistoon, mutta edustaa silti vaivattomasti alueen parempaa keskiluokkaa. Tämä on hyvä muistutus siitä, että aina ei ole pakko metsästää viiniä Beaujolais'n cru-alueilta, jos haluaa saada laadukasta Gamayta lasiinsa!
Hinnan (~11,42e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti