Domaine Faiveley Mercurey 2013

Domaine Faiveley Mercurey 2013

• Valmistaja: Domaine Faiveley
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Mercurey
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Côte Chalonnaise, Mercurey
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 179 SEK (~19,45e; Joulukuu 2015, Systembolaget, beställningssortiment)
• Hinta nyt: 196 SEK (~20,54e; Helmikuu 2017, Systembolaget, beställningssortiment)

kuva: frederick wildman

Burgundin viineissä laadun kolme määrittävää tekijää tunnetusti ovat tuottaja, tuottaja ja tuottaja. On helppoa ajatella, että parasta laatua saa samalla logiikalla kuin niin monella muullakin viinialueella: metsästämällä pientuottajia ja karttamalla suuria tuottajia. Tällä menetelmällä kyllä pääsee pitkälle, mutta on silti muistettava, että Burgundissa on myös lukemattomia täysin yhdentekevää tauhkaa tekeviä pientuottajia, kun taas suurten tuottajien joukossa on monia varsin kovatasoisiksi tunnustettuja tapauksia.

Vuonna 1825 Joseph Faiveleyn perustama Domaine Faiveley on 120 omalla tarhahehtaarillaan yksi Burgundin suurimpia tuottajia, mutta koostaan huolimatta myös yksi varsin kovalaatuiseksi tunnustetuista toimijoista. Tämä johtuu siitä, että vaikka talo luokitellaan négociant-taloksi (eli tuottajaksi, joka ostaa rypäleitä tai viiniä ja myy pullotettua viiniä omalla nimellään), on Faiveleyn tuotannosta pääosa omaa tuotantoa; ostorypäleisiin ja -viiniin perustuva bisnes on heille toissijaista. Vaikka talo on modernisoinut jatkuvasti tuotantoaan, perustuu talon viinintuotanto ensisijaisesti perinteiseen, eleganssia painottavaan tyyliin. Suuresta koostaan huolimatta Faiveleyn ensisijainen visio ei ole tuottaa valtavia määriä, vaan korkealaatuisia ja alueen klassista tyyliä edustavia viinejä.

Faiveleyn n. 120 hehtaarista Grand Cru -tasoista tarhaa on omistuksessa vain n. 10 hehtaaria; sen sijaan yli puolet – peräti 68 hehtaaria – sijaitsee Côte Chalonnais'n ala-alueella. Koska Faiveley tunnetaan erityisesti tasokkaana Côte Chalonnais'n viinien tuottajana, päätin napata talon perustason Mercurey Blancin testiin tarkastaakseni, onko maineella katetta. Mercurey on tunnettu erityisesti rehevistä Pinot Noir -punaviineistään, kun taas Chardonnay-pohjaiset valkoviinit ovat vain 20% osuudellaan varsin pienessä osassa alueen tuotannosta. Tämä kolmen eri tarhan rypäleistä valmistettu Mercurey käy 4 viikon ajan pääasiassa terästankeissa ja osittain (20%) tammessa. Käymisen jälkeen viini kypsyy 11 kk ajan, niin ikään pääasiassa terästankeissa ja osittain (20%) tammessa. Vuosituotanto on n. 10,000 pulloa.

Viinillä on nuorekkaalle Chardonnaylle ominainen, hailakan vaaleanvihreä väri.

Tuoksu on hieman hillitty, mutta Burgundin henkeen vivahteikas ja raikas: nokkapuolelta erottuu kypsää omenaa, maltillista kermaista tammea, hillittyä ananakseen taittuvaa keltaista hedelmää, ujosti makeaa mausteisuutta ja hennon kivipölyistä mineraalisuutta.

Suussa tämä melko kepeä viini on ihastuttavan raikas. Makumaailmaa hallitsee nuorekkaan Burgundin tuoreen ja reippaan hapokkaan omenainen hedelmäsektori, mitä komppaa kevyen tammikypsytyksen tuoma kevyt kermaisuus, hento kuivakan pähkinäinen tammisuus, maltillinen mausteisuus ja ujo, puiseva bitterisyys. Taustalla häilyy myös aavistuksen kukkeita sävyjä. Tammi on ilahduttavasti melko pientä roolia näyttelevä taustatekijä ja pääosassa on rapsakka, tuore hedelmäisyys.

Kohtalaisen pitkässä jälkimaussa jää kielelle freesiä omenaisuutta, kevyttä kermaisuutta, hentoa pähkinäistä tammea, ujoa bitterisyyttä ja hentoa mineraalia. Jälkivaikutelma on mukavan happovetoinen, ujosti suolaisen mineraalinen ja etäisesti kermainen.

Pähkinänkuoressa Faiveleyn Mercurey on miellyttävä ja positiivisella tavalla jopa varsin rapsakka perustason valkoinen Burgundi, jossa tammella on pyritty saamaan enemmän kompleksisuutta ja syvyyttä aromimaailmaan kuin tuomaan liiallista runsautta. Vaikkei tammea ole paljoa, veikkaan, että kokonaisuus olisi kuitenkin ollut meikäläisen suuhun mielenkiintoisempi 100% neutraalissa tammessa kuin terästankissa ja 20% (todennäköisesti) uudessa tammessa kypsytettynä. Tämä on kuitenkin melko lailla hiusten halkomista, sillä vaikka viinissä tammi erottuu, ei se missään vaiheessa pääse häiritsemään ja kokonaisuus pelittää hyvin.

Viini on kuitenkin tietyllä tapaa melko simppeli ja suoraviivainen esitys, minkä vuoksi koen, ettei viini ehkä ihan vastaa hinnan herättelemiä odotuksia. Parilla kympillä saa kuitenkin jo Suomen puolella ihan kelvollisia Chardonnayita ja Systembolaget, mistä pullo on hommattu, on nyt kuitenkin tunnettu Alkoa keskimäärin paremmasta hinta-laatusuhteestaan. Todennäköisesti viinissä joutuu maksamaan sekä niin Faiveleyn nimestä että jatkuvasti kohoavista Burgundin viinien hintatasosta – tästä jälkimmäisestä saamme kiittää lähinnä aasialaisia, jotka näköjään tahtovat hamstrata kaikki Bordeaux'n ja Burgundin viinit, joihin vain näppinsä kiinni saavat. Vaikka meikäläisen suuhun monet Burgundit yleensä uppoavat varsin hyvin, pitänee tässä ruveta jo harkitsemaan niiden jättämistä sikseen ja keskittymään enemmän viineihin, joiden hinnat vastaavat enemmän niiden laatua.

Lyhyesti: Tasapainoinen, raikas ja rapsakka eteläisemmän Burgundin valkoviini, jossa pääosassa on klassiseen tyyliin ryhdikkyys ja freesi hedelmä, ei liioiteltu tammen käyttö.

Arvio: Hyvä – oikein mainio ja tasapainoinen Mercureyn Chardonnay, jossa ei olla sorruttu liioittelevaan tammen käyttöön, vaan tammitynnyrin piirteet ainoastaan tuovat viiniin lisää syvyyttä ja leveyttä syömättä raikkautta. Klassisen hienostunutta Burgundin henkeä huokuva esitys, joskin ehkä hieman vaatimattomalla otteella.

Hinnan (~19,45e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

La Rose Pourpre Vieilles Vignes 2014

La Rose Pourpre Vieilles Vignes 2014

• Valmistaja: Vignerons des Pierres Dorées
• Tyyppi: Punaviini, AOC Beaujolais
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Beaujolais
• Rypäleet: Gamay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 105 SEK (~11,42e; Joulukuu 2015, Systembolaget, beställningssortiment)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: handpicked

Aivan hiljattain ehdin päivitellä, kuinka kurjalla tolalla Alkon perusvalikoima on, kun tarjolla on vain yksi Loiren Cabernet Franc – ja sekin melko epätyypillinen tyylilajissaan. No, jatketaan samalla itkuvirrellä. Beaujolais on nimittäin Loiren laakson ohella yksi Ranskan hienoimpia viinialueita – jos ei etsitä hirvittävän hintaisia arvoviinejä, vaan ennen kaikkea hurmaavia, puhtaita ja milloin tahansa juotavaksi tarkoitettuja punaviinejä. Mutta miten meillä menee Alkossa? Tarjolla on peräti 4 Bojoa, eli Loireen nähden tarjontaa on 300% enemmän, mutta näistä viineistä kaksi on täysin yhdentekevää bulkkihuttua ja kaksi muuta on taas alueen kahden suurimman tuottajan perustavaraa. Ei liene yllätys, etten käänny Alkon puoleen, jos kaipaan Gamayta kitusiini?

Tämä perustason Beaujolais löytyi naapurimonopolimme tilausvalikoimasta ja se päätyi joulupöytäämme edustamaan juomatarjonnan punaista puolta. Kyseessä on vähintään 40-vuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettu Bojo, jonka tuottajana häärii vuonna 1961 Beaujolais'n eteläosiin perustettu osuuskunta Les Vignerons des Pierres Dorées – joskin ennen vuotta 2011 viinitalo tunnettiin nimellä Société Coopérative Agricole Cave Beaujolaise du Bois-d'Oingt. Eihän tuo nykyinen nimi mitenkään lyhyt tai kätevä ole, mutta silti askel parempaan suuntaan. Tämä kyseinen viini on valmistettu Beaujolais'n alueelle tyypillisellä osittaisella hiilidioksidikäymisellä ("semi-carbonic maceration" tai "macération semi-carbonique"), jossa kokonaisten rypäleiden annetaan käydä hiilidioksidikäymisellä kahdeksan päivän ajan, minkä jälkeen rypäleet puristetaan ja viini siirretään pois kuorten päältä käymään hitaasti loppuun asti viileässä lämpötilassa.

Viinin väri on läpinäkyvähkö, hennosti nuorekkaaseen purppuraan taittuvan tummahko kirsikanpunainen.

Tuoksultaan "Purppura Ruusu" on runsas ja nuorekas: ensinuuhkaisulla siitä voi löytää makeaa sekamarjaisuutta, vadelmamehua, kirsikkaa ja vastapoimittuja, hapahkoja metsämarjoja, taustalta taas ujoa vihreää tai rankaista särmää, kuorittua pajuakin ja tuskin erottuvan aavistuksen kuivakkaa puuta tai jauhoista mausteisuutta.

Suussa viini on erittäin kepeä ja puolukkaisen hapokas. Makumaailma kuin yrittää olla makean vadelmainen, mutta sitten runsaat hapot iskevät kiinni tekevät kokonaisuudesta hyvin kuivan ja eloisan. Kielellä pyörii kirsikkaa ja hapankirsikkaa, nuorekasta ja happamaan taittavaa punamarjaa ja hentoa pippurista mausteisuutta. Kokonaisuus on keskitanniininen, mikä antaa mukavan tuntuvan hapokkuuden kanssa viinille varsin napakan ja freesin habituksen.

Melko pitkä jälkimaku on happaman puolukkaisen ja karpaloisen marjainen, kevyesti makeamman tumman marjainen, hapankirsikkainen ja hennon graniittisen mineraalinen. Viini jättää suuhun ujon karhean, napakan ja ennen kaikkea maukkaan jälkivaikutelman.

Vaikka mikroskooppisen tuotannon pientuottajat sieltä Beaujolais'n pohjoisosien cru-alueilta yleensä edustavatkin Beaujolais'n parhaimmistoa, on myös tämä pienehkön osuuskunnan perus-Bojo alueen eteläosista varsin mainio ja maukas ruokaviini, joka tuo pöytään hienon kattauksen juuri niitä piirteitä, jotka tekevät Beaujolais'n parhaista Gamayista niin mainioita viinejä! Löytyy happoa, puhdasta marjaista hedelmäisyyttä, tanniinien puraisua ja siloittelematonta särmää. Tämä ei ole sellainen sisäsiistiksi siloiteltu Burgundin Pinot Noir, joita löytyisi Beaujolais'n pohjoispuolelta, vaan sen konstailematon mutta hurmaava maalaisserkku.

La Rose Pourpre on siis kaikin puolin kiva ja hyvä perus-Bojo, joka ei kenties tarjoa sitä syvyyttä ja intensiteettiä mitä parhaat cru Bojot tykittävät, mutta nousee muutamalla päänmitalla alueen geneeristen tusina-Beaujolaisien yläpuolelle. Lienee sanomattakin selvää, että nyt ollaan myöskin valovuosien päässä Beaujolais'n maineen romuttaneiden, mehumaisten ja pliisujen Nouveau-viinien tasosta. Viinissä on hyvin ryhtiä ja runkoa kestää muutamien vuosien kellarointia, mutta itse suosittelen juomaan nämä perustason Bojot melko pian hankinnan jälkeen ja jättämään ne parhaimmat cru Bojot (Juliénas, Morgon, Moulin-à-Vent, yms.) kellariin paranemaan.

Lyhyesti: Mukavan rehellinen, mutkaton, rakenteikas ja maukas vanhojen Gamay-köynnösten perus-Bojo. Hyvää kamaa!

Arvio: Hyvä – viini ei kuulu Beaujolais'n parhaimmistoon, mutta edustaa silti vaivattomasti alueen parempaa keskiluokkaa. Tämä on hyvä muistutus siitä, että aina ei ole pakko metsästää viiniä Beaujolais'n cru-alueilta, jos haluaa saada laadukasta Gamayta lasiinsa!

Hinnan (~11,42e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Gelin Beaujolais Nouveau Sans Soufre 2015

Gelin Beaujolais Nouveau Sans Soufre 2015

• Valmistaja: Gilles Gelin
• Tyyppi: Punaviini, AOC Beaujolais Nouveau
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Beaujolais
• Rypäleet: Gamay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 8,20e (Marraskuu 2015, Vinatis)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vinatis

Asiaan perehtyneet viininörtit ovat jo hyvin perillä, että Beaujolais on perkeleen kovaa aluetta kun puhutaan laadukkaista, mutta kohtuullisen hintaisista punaviineistä. Sen sijaan suuremmille massoille nimi "Beaujolais" yhdistyy ainoastaan yksiulotteiseen, matalalaatuiseen ja perustellusti halvahkoon Beaujolais Nouveauhun, mistä onkin tullut alueen kirous ja riippakivi. Tästä syystä moni laatutuottaja on halunnut pitää tiukan pesäeron kaikesta Nouveausta, eikä ole valmistanut mitään viiniä sinne päinkaan.

Viime aikoina on kuitenkin uudet tuulet alkaneet puhaltaa: moni laatuorientoitunut tuottaja, jopa aivan sieltä naturaaleimmasta päästä, on ryhtynyt tekemään omaa näkemystään Beaujolais Nouveausta – kuin osoittaakseen, että tästä kepeästä ja simppelistä tyylistä on mahdollista tehdä myös varsin korkealaatuista tavaraa, kun vain panostaa siihen riittävästi laatua. Näiden tuottajien tavoitteena on palauttaa ihmisten uskoa myös Beaujolais Nouveauhun, ja tietenkin samalla nostaa koko Beaujolais'n alueen profiilia.

Gilles Gelin on viinintuottaja 4. sukupolvessa ja tätä nykyä myös nokkamies suvun viinitalo Domaine des Nugues'lla. Vuonna 2015 – joka tunnettiin ympäri viiniä viljelevää Eurooppaa poikkeuksellisen lämpimänä – Gelin päätti tuottaa omalla nimellään Beaujolais Nouveauta, joka valmistettiin alusta loppuun hyvin non-interventionistin menetelmin. Koska Nouveau on viinityyli, joka on tarkoitettu juotavaksi mahdollisimman nopeasti sen markkinoillelaskun jälkeen, ei tässä viinissä käytetty lainkaan edes säilöntäaineiksi tarkoitettuja sulfiitteja.

Viinin syvä, tumman kirsikanpunainen väri on jonkin verran läpinäkyvä. Viinin nuoresta iästä kielii kohtalaisen voimakkaasti purppuran sinervään taittuva sävy.

Erittäin nuorekkaassa tuoksussa tuntuu tuoreen, hiilidioksidikäymisellä valmistetun viinin banaanisia ja tumman marjamurskaisia esteriaromeja (ei kuitenkaan niitä 71B-hiivakannan vehnäolutmaisen banaanikarkkisia piirteitä); näiden ohelta löytyy myös kypsämakeaa kirsikkaa, tumma-aromista hedelmäsalaattia ja freesiä boysenmarjaa.

Lämmin vuosi näkyy viinin täyteläisenpuoleisessa suutuntumassa, mutta muuten viini on olemukseltaan hyvin hapokas ja eloisa – suorastaan crunchy – maultaan intensiivinen ja jopa kevyesti tanniininen. Makumaailmasta löytyy tummaa kirsikkaa, boysenmarjaa, hieman vadelmaa, kevyttä pippurisuutta, hiilidioksidikäymisen tuomaa hillittyä banaaniesterisyyttä ja tummaa, makeaa marjamurskaa sekä hentoa karhunvatukkaa. Särmää, runsautta ja konsentraatiota ilmaiseva habitus on hyvin uskottava yhdistelmä Nouveaun helpostijuotavaa hupsuutta ja runsaan, raamikkaan Gamayn vakavuutta.

Jälkimaussa maistuu tuoretta kirsikkaa, hapankirsikkaa, boysenmarjaa, hillittyä graniittista mineraalisuutta, kevyttä karpaloa, hentoa puolukkaa ja aavistus banaanisuutta. Kielelle jäävä jälkivaikutelma on kuiva, mausteinen, hapokkaan napakka ja hennosti suun limakalvoja kuivattava.

Tämä Gelinin tuore Bojo on selkeästi klassista Nouveauta: viinissä on ujosti hiilidioksidikäymisen tuomia banaanisia piirteitä ja se on selkeästi nuorekas ja primäärihedelmävetoinen esitys. Samalla se on kuitenkin kaukana niistä kepeistä, höttöisistä ja yksiulotteisista Nouveauista, joita Alkoon yleensä marraskuussa päätyy: tässä on aromeissa syvyyttä ja moniulotteisuutta, minkä lisäksi viinillä on ihan rehellistä rakennetta – hapot antavat viinille mainion selkärangan ja tanniinisuus hampaat. Kyllä tämä viini menee viilennettynä ihan sellaisenaan särpimiseen, mutta rakenteensa puolesta tämä on myös varsin passeli ruokaviini siinä missä moni muu, "vakavampi" Beaujolais. Yummy, etten paremmin sanoisi.

Tulihan tuo viinin ruokakelpoisuus myös testattua! Idealla "mutkatonta ruokaa mutkattomalle viinille" lähdettiin liikkeelle ja nopeasti putelin kumppaniksi ideoitui niinkin rehellinen ruoka kuin pyttipannu. Keitetyt perunat kuutioiksi, sipulit silpuksi, vegaaninen chorizo palasiksi ja kaikki pannulle. Ja toimii!

Lyhyesti: Varsin uskottava, täysin sulfiititon Beaujolais Nouveau, joka yhdistelee Nouveaun mutkattomuutta ja laatu-Bojon rakenteikasta vakavuutta.

Arvio: Erittäin hyvä – erittäin mallikas esitys, joka valaa myös uskoa siihen, että normaalisti täysin yhdentekevästä Beaujolais Nouveau -tyylistäkin voi löytää korkealaatuista tavaraa.

Hinnan (8,20e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Burgaud Côte du Py James 2011

Burgaud Morgon Côte du Py James 2011

• Valmistaja: Jean-Marc Burgaud
• Tyyppi: Punaviini, AOC Morgon
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Beaujolais, Morgon, Côte du Py
• Rypäleet: Gamay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 32,70e (Lokakuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: le carré des vins

Vaikka Beaujolais on jo pitkään ollut natural-viininörttien suuri rakkaus ja monen viineistä yhtään enemmän ymmärtävän harrastajan kunnioituksen ja arvostuksen kohde, on suurille massoille tämä kyseinen alue edelleen alue, jota kuuluu karttaa – ja usein täysin perusteetta.

Beaujolais'n suurin markkinointitemppu, Beaujolais Nouveau, oli myös sen suurin moka: tämä simppeli, usein banaanilta tuoksuva ja marjamehulta maistuva viini kyllä toi koko maailman huomion Beaujolais'n alueelle, mutta samalla se sai ihmiset uskomaan, että kaikki Beaujolais'n viinit maistuvat Nouveaulta. Tästä syystä moni on täysin tiedoton siitä faktasta, että alueella tehdään myös uskomattoman vaikuttavia, tyylikkäytä ja vakavahenkisiä punaviinejä, joilla ei ole mitään tekemistä simppeleiden Nouveau-viinien kanssa. Merkittävä osa näistä viineistä tulee Beaujolais'n pohjoisosissa sijaitsevilta Cru-alueilta, joista tulevia viinejä ei usein enää markkinoida Beaujolais'n viineinä – ihan siitä syystä, etteivät ihmiset sekoittaisi näitä viinejä simppeleihin Beaujolais Nouveau -viineihin.

Aivan Beaujolais'n Cru-alueiden keskellä sijaitseva Morgon on tullut Moulin-à-Vent'n Cru-alueen kanssa tunnetuksi poikkeuksellisen intensiivisistä ja rakenteikkaista Beaujolais-viineistä. Lisäksi Morgonissa sijaitsee vielä oma pieni kukkulansa, Côte du Py, joka on tunnettu Morgonin parhaita viinejä tuottavana ala-alueena.

Vuonna 1989 viinintekijänä aloittanut Jean-Marc Burgaud toimii Beaujolais'n alueella, ensisijaisesti Morgonin alueella: hänen 19 ha viljelyksistään 13 ha sijaitsee Morgonin alueella, 5 ha yleisellä Beaujolais Village -alueella ja vain 1 ha Régnié Cru -alueella. Tarhojaan Burgaud viljelee luonnonmukaisesti, mutta ilman sertifikaatteja, koska hän haluaa pitää itsellään vapauden käyttää torjunta-aineita, jos olosuhteet niin vaativat – tähän asti näin on päässyt käymään yhden ainoan kerran, joten melko luonnonmukaisella meiningillä edetään! Tarhoilla köynnökset kasvavat Beaujolais'n tyyliin tukemattomina, oman rungon varassa ja erittäin tiheään istutettuina, jolloin köynnökset joutuvat taistelemaan ravinteista ja näin ollen sato pysyy luonnollisesti pienenä – ja rypäleiden laatu korkeana. Viinit Burgaud valmistaa ns. osittaisella hiilidioksidikäymisellä (semi-carbonic maceration), mikä myöskin on tyypillistä Beaujolais'lle: rypäletertut siirretään sementtiseen käymisastiaan, jolloin alimmaksi jääneet tertut murskaantuvat painon alle. Nämä ryhtyvät käymään luonnonhiivojen avulla, jolloin syntyy hiilidioksidia, joka täyttää käymisastian. Tällöin ehjät rypäletertut alkavat hapettomissa olosuhteissa käymään solunsisäisesti, jolloin käymisprosessi alkaa hiljalleen myös jokaisen ehjän rypäleen sisällä. Kun käyminen on edennyt tarpeeksi pitkälle, rypäle hajoaa ja viini jatkaa käymistään käymisastian pohjalla. Kepeimmissä viineissään Burgaud pitää rypäleiden rankoja ja kuoria n. viikon ajan, kun taas tuhdeimpia viinejään hän maseroi kuorten ja rankojen kanssa jopa yli 15 päivää.

Burgaud tuottaa viinejä paljon erityisesti Côte du Pyn alueelta. Perustason Côte du Pyn lisäksi hän tuottaa paremmista rypäleistä valmistettua ja tynnyreissä kypsytettyä Reserveä sekä Côte du Pyn alueella sijaitsevalta, arvostetulta Javernieres-palstalta samannimistä palstaviiniä. Sitten on vielä talon lippulaivaviini, nyt arvioitava James, jonka rypäleet tulevat lähinnä Côte du Pyn yläosien tarhoilta – viini ei kuitenkaan ole mikään tietty palstaviini, vaan Burgaud tuottaa näiltä palstoilta 10 tynnyriä ja parhaimpina vuosikertoina hän valitsee 5-7 lupaavimmalta vaikuttavaa tynnyriä tätä viiniä varten; loput tynnyrit käytetään Côte du Py Reserveä varten. Tämän viinin nimen Burgaud sai alun perin itse Yhdysvaltojen-reissullaan, jolla häntä alettiin kutsua nimellä James; viinin nimi on toki myös pieni hatunnosto 007-elokuvien suuntaan. Viini valmistetaan sementtitankeissa 15 päivää kestävällä osittaisella hiilihappokäymisellä, minkä jälkeen viini siirretään kypsymään vähintään vuodeksi 3–4-vuotiaisiin pièce-tynnyreihin.

Väriltään viini on tumman, jopa lähes mustan kirsikkainen, ja Gamayksi yllättävän läpinäkymätön.

Värin tavoin myös tuoksu on tummanpuhuva ja konsentroitunut: siinä tuntuu vanhojen köynnösten rypäleiden tuomaa tummaa marjahilloa, kevyttä kukkaista vivahteikkuutta, ujoa punaherukkaisuutta ja mitä hennoin aavistus puisevaa rypäletertun rankaa. Yleisilme on hieman sulkeutuneen oloinen, mutta samalla hyvin vivahteikas ja nuorekas.

Suussa viinillä on keskitäyteläinen, mutta yllättävänkin runsas ja konsentroitunut habitus. Tummanpuhuvasta, jopa synkähköstä mausta erottuu tiivistä, tummaa karhunvatukkaa ja boysenmarjaa, kevyttä pippurisuutta, hillityn kivistä mineraalimaata ja ujoa paahdettua mausteisuutta. Tiivis makumaailma loistaa puhdaspiirteisyydellään, jossa tammen puisevilla aromeilla ei ole lainkaan sijaa. Melko tiiviiltä maultaan erittäin mehukas viini on käytännössä rutikuiva ja kohtalaisen tuntuvan tanniinisuuden ja eloisan hapokkuuden ansiosta viinillä on erittäin rakenteikas, jopa piirun verran kireä yleisolemus – lähin vertailukohta voisi olla nuori ja kepeä Barbaresco.

Viinin moniulotteinen, tiukahko, mehukas ja pitkään viipyilevä makumaailma on vertaansa vailla: suuhun jää runsaasti marjavetoista, puhdasta hedelmäisyyttä, kuten tuoretta tummaa metsämarjaa, karhunvatukkaa, kevyttä luumua ja aavistus kypsää kirsikkaa, mutta myös paljon muutakin, kuten maustepippurista ja ujon mustapippurista mausteisuutta, kevyttä hiekkamaista pölyisyyttä ja ujoa graniittista mineraalisuutta. Jälkivaikutelma on mehukkaan ja puhdaspiirteisen hedelmäinen, mutta myös tiukahko ja karhea.

Burgaud on tunnettu ensisijaisesti äärimmäisen tiukkarakenteisista ja vakavista (joidenkin mukaan jopa huumorintajuttomista) Beaujolais-viineistä – sellaisista, jotka tarjoavat mitä parhaimman vastapainon "hupsuille", simppeleille Beaujolais Nouveau -viineille! Tämä vain parin vuoden ikäinen lippulaiva-Gamay on hyvin jännitteinen ja tiukka esitys, mikä voi tulla melkoisena yllätyksenä niille, jotka ovat tottuneet siihen, että Gamay on yleensä kepeää, simppeliä ja marjaista – vertaukset nuoreen Baroloon tai Barbarescoon eivät ole mitenkään kaukaa haettuja! Vaikka Burgaud James 2011 on jo nyt korkattavissa, kaipaa se ehdottomasti ruokaa – ja melko tuhtia sellaista – kumppanikseen; muuten viinin pariin kannattaa palata aikaisintaan 5–10 vuoden päästä.

Viinin suurin ongelma on kuitenkin sen saatavuus: koska viinin tuotanto on normaalisti vain n. 1,500–2,000 pulloa vuodessa, on sellaisen saaminen käsiin melkoinen temppu! Ennen viiniä löytyi Alkon tilausvalikoimasta reilun kolmen kympin hintaan, mikä oli viinin tasoon nähden vielä varsin kohtuullinen hinta, mutta tuotteen sittemmin poistuttua on sen saatavuus palannut lähes olemattomaksi. Jos viiniä sattuu jossain tulemaan vastaan, suosittelen nappaamaan mukaan; jos viiniä löytyy kellarista, suosittelen jättämään sen sinne vielä hyväksi aikaa!

Lyhyesti: Poikkeuksellisen tiukka, intensiivinen, puhdaspiirteinen ja vakuuttava Cru Beaujolais ensisijaisesti kellaroimiskäyttöön.

Arvio: Erinomainen – mitä parhain esimerkki siitä, mitä aliarvostettu Beaujolais kykenee vakavimmillaan tuottamaan. Äärimmäisen vakavahenkistä, synkkää ja tiukkaa tavaraa kellaroitavien viinien ystäville.

Hinnan (32,70e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Romanin Mâcon-Solutre-Pouilly 2013

Domaine Romanin Mâcon-Solutre-Pouilly 2013

• Valmistaja: Domaine Romanin
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Mâcon-Solutre-Pouilly
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Mâconnais, Pouilly-Fuissé
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 19,52e (Heinäkuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: mijnwijnplein

Yleensä arvioni ovat joko tuotteista, joita ei Alkosta saa lainkaan tai sitten sellaisista, joita Alkon hyllyiltä (tai vähintään tilausvalikoimasta) löytyy normaalisti. Tällä kertaa kävi sen verran harmillisesti, että nappasin tämän putelin Alkon tilausvalikoimasta, mutta jo kuukautta myöhemmin viini oli poistunut kaikessa hiljaisuudessa tilausvalikoimasta. Noh, vaikka viiniä ei saa enää ostettua, ei se ole silti syy olla omistamatta viinille arviota – jokainen viini ja olut on kuitenkin arvion arvoinen!

Alue, jolta viini tulee – Mâcon-Solutre-Pouilly – yhdestelee useampaa tuttua nimeä: Mâcon on kaupunki, joka antaa eteläisessa Burgundissa, aivan Beaujolais'n pohjoispuolella sijaitsevalle Mâconnais'n viinialueelle nimen, kun taas Pouilly on tuttu nimi mm. Pouilly-Fuissén ja Pouilly-Fumén viinialueista (joskin Solutre-Pouillyn kylä antaa nimen vain Pouilly-Fuissélle; Pouilly-Fumé taas sijaitsee Pouilly-sur-Loiren kylän ympäristössä). Mâconin viinialue on tullut tunnetuksi muhkeista ja vaikuttavista valkoviineistään; alueen parhaimmat eivät missään nimessä pärjää Burgundin arvostetun Côte d'Orin parhaille viineille, mutta perustason viinit tarjoavat usein erittäin kovaa laatua hyvin kohtuulliseen hintaan, minkä kanssa pohjoisemman Burgundin perusvalkoviinien on vaikea kilpailla. Perustasolta löytyy Mâcon Blanc -appellaatio, kun taas paremmilta tarhoilta valmistetut viinit saavat merkitä etikettiinsä Mâcon Villages. Parhaimmiksi luokitellut tarhat taas tulevat muutaman valitun kylän ympäristöstä ja nämä kylät saavat merkitä etikettiinsä oman kylänsä nimen Mâcon-appellaation yhteyteen. Yksi näistä kylistä on Solutre-Pouilly, joten juuri tästä kylästä tulevat viinit saavat siis merkitä appellaatiokseen Mâcon-Solutre-Pouilly. Solutre-Pouilly kuitenkin sijaitsee Pouilly-Fuissén viinialueella, joten tällä alueella valmistetut viinit voivat myös vaihtoehtoisesti merkitä etikettiinsä Pouilly-Fuissé.

En syytä, jos olet tässä vaiheessa pudonnut kärryiltä tai skipannut kokonaan edellisen kappaleen – Burgundin hahmottaminen on yhtä helvettiä.

Viinin tuottaneesta Domaine Romaninista ei pahemmin löytynyt tietoa, mutta he sentään kertoivat ystävällisesti viininvalmistusfilosofiaansa – viinit käyvät ja kypsyvät yleensä terästankeissa tai 2-6 vuotta vanhoissa tammitynnyreissä. Tiedossa ei siis ole ainakaan reipasta uudella tammella pelleilyä, mikä vaivaa monia Mâconin alueen tuottajia. Tämä Mâcon-Solutre-Pouilly valmistetaan talon nuorimmista, alle 10-vuotiaista köynnöksistä, eikä sitä talon omien sivujen mukaan ole tarkoitettu varastoitavaksi, vaan ensisijaisesti nuorena juotavaksi.

Lasiin solisee melko intensiivinen kellanvihreää valkoviiniä.

Viini ihastuttaa freesillä, puhdaspiirteisellä ja miellyttävän moniulotteisella tuoksullaan: sitruunaista hedelmäisyyttä, intensiivistä ja kuivakkaa keltaista hedelmää, kuten persikkaa ja bergamottia, kevyttä savua, hillittyä kermaisuutta, ujoa kukkaisuutta ja jopa hennosti villiä menoa – ettei viini olisi ihan luonnonhiivoilla käytetty?

Suussa viinillä on ihastuttavan ryhdikäs yleisolemus: se on kuiva, napakka, kevyesti kivisen mineraalinen ja suutuntumaltaan korkeintaan keskitäyteläinen. Makupuolesta löytyy paljon lämpimälle Mâconille tyypillisiä kypsiä hedelmiä, kuten persikkaa, keltaluumuisuutta ja keltaista makeaa omenaa. Taustalla värjöttelee myös hennon mantelisen mausteista särmää. Lämmetessään viini saa jonkin verran täyteläisyyttä ja suutuntuma pyöristyy, joskaan läskiksi tai raskaaksi viini ei ikinä pääse.

Suuhun jäävä jälkimaku on keskimakua voimakkaamman mausteinen ja kivisen mineraalinen, kevyesti vihertävän yrttinen ja greippivetoisen sitruksinen. Suuhun jää hapokkaan kirpeä, mukavan bitterinen ja kestoltaan oikein pitkä jälkivaikutelma.

Jummi, nyt pääsi täysin arpapelillä valittu valkoinen burgunderi yllättämään oikein kunnolla! Romaninin nuorten köynnösten perusvinkku on kaikin puolin vivahteikas, raikas ja suoraan sanottuna oikein mainio esitys. Jos talon sivuihin on luottaminen, taitaa talon tyyli olla kautta linjan samanlainen, eli viineissä suositaan hedelmää ja rakennetta, ei niinkään tammea ja konsentraatiota – täytyypä siis sijoittaa Romaninin nimi visusti korvan taakse ja pitää silmät auki siltä varalta, jos talon parempia viinejä (Pouilly-Fuissé) sattuisi tulemaan jostain vastaan!

Alkoista viiniä ei harmillisesti enää löydy, mutta ymmärtääkseni viiniä edelleen tuodaan maahan, joten kenties jonkun ravintolan listoilta voi viinin edelleen bongata. Parin kympin hinnalla viini oli mielestäni jo oikein kelpo ostos, mutta näköjään internet osaa kertoa, että viinin voi löytää jopa reilun kympin hintaan – kunhan sitä vain jaksaa aluksi raahautua paikan päälle Burgundiin ostoksille...

Lyhyesti: Ihastuttavan rakenteikas, puhdaspiirteinen, raikas ja moniulotteinen pikku Chardonnay eteläisimmästä Burgundista.

Arvio: Tyylikäs – harvinaisen mallikas esitys hyvin nuorista köynnöksistä valmistetuksi perustason viiniksi. Talon tyyli vakuutti kertaheitolla – tahdon toivoa, että heidän arvokkaammat viininsä jatkavat samalla tyylillä.

Hinnan (19,52e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Claire Naudin "Le Clou 34" 2012

Claire Naudin "Le Clou 34" 2012

• Valmistaja: Domaine Naudin-Ferrand
• Tyyppi: Valkoviini, Vin de France
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Côte de Nuits
• Rypäleet: Aligoté (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ~16,50e (Tammikuu 2015, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: buongiornovino

Magny-lès-Villersin kylässä, Burgundin tunnetuimman viinialue Côte d'Orin sydämessä, aivan Côte de Nuits'n ja Côte de Beaunen rajalla sijaitseva Domaine Naudin-Ferrand on tasaisesti kerännyt mainetta korkealaatuisilla, luonteikkailla ja viininvalmistuksellisesti melko käsittelemättömillä viineillään.

Naudinien viiniä viljelevä suku ulottuu aina 1500-luvulle, mutta nykyisellä paikallaan suvun viinitalo on seissyt vuodesta 1892. Vuodesta 1991 viinitaloa on johtanut (Burgundissa äärimmäisen poikkeuksellisesti) nainen, Claire Naudin, kenen johdolla viinitalo on siirtynyt hyvin pitkälti käsittelemätömyyteen nojaavaan viinityyliin. Joitain viinejä viinitalolla tehdään edelleen hyvin samaan tapaan kuin muuallakin Burgundissa, joskin säilöntäaineena käytetyn sulfiitin määrät ovat näissäkin viineissä keskimääräistä Burgunderia merkittävästi pienemmät; toiset viinit taas valmistetaan käytännössä täysin naturaalisti, eli viineille ei käytännössä rypäleiden murskaamisen jälkeen tehdä mitään – ainoa myönnytys on hyvin pieni, n. 20-30 mg/l sulfiittilisäys pullotuksen yhteydessä. Talon yleisiin toimintaperiaatteisiin kuuluu kuitenkin rypäleiden käsinpoiminta, luonnonhiivojen suosiminen, viinien kypsytys tynnyreissä sakkojen päällä ilman toistuvia tynnyristä toiseen lappoamisia, viinien kirkastamatta jättäminen ja kaikenlaisesta viinin käsittelystä (chaptalisointi, happojen määrän säätely yms.) pidättäytyminen.

Tällä hetkellä talolla on 22 ha viljelyksiä ja vuosituotanto hieman päälle 100,000 pulloa. Tarhoja viljellään luonnonmukaisesti ja kestävän kehityksen periaatteita mukaillen, mutta talo ei ole halunnut hakea luomusertifikaattia, koska Claire Naudinin mukaan tarvittaessa on parempi käyttää mahdollisimman pieni määrä tehokasta synteettistä myrkkyä sopivaan vaivaan kuin suuria määriä luomumyrkkyjä. Talolla on omistuksia muutamassa arvostetussa Burgundin appellaatiossa (mm. Grand Cru Echezeaux), mutta valtaosa talon viineistä tulee suvun vanhoilta tarhoilta, jotka sijaitsevat suurten ja arvostettujen appellaatioiden ulkopuolella, Hautes-Côtes-de-Beaunen ja Hautes-Côtes-de-Nuits'n alueilla. Alueen harvinaisen epätyypillisesti talolla on kohtalaisen runsaasti myös Aligoté-tarhoja.

Niin, Aligoté. Tuo melko harvinaiseksi käynyt lajike (n. 1,700 ha yhteensä Burgundin n. 25,000 hehtaarista) oli perinteisesti olennainen osa Burgundin valkoviinejä: sillä tuotiin ryhdikästä hapokkuutta ja yrttisiä aromeja hedelmäisempään mutta matalahappoisempaan Chardonnayhyn. Trendien myötä puhtaasti Chardonnaysta valmistetut viinit ovat nousseet suosioon Aligotén kustannuksella ja monet vanhat Aligoté-tarhat on raivattu suositumpia ja taloudellisesti tuottavampia viinejä tuottavien Chardonnay-köynnösten tieltä. Naudine-Ferrandilla ei tähän missään vaiheessa olla sorruttu ja esimerkiksi käytännössä täysin naturaalisti tuotettu Aligoté Le Clou 34 valmistetaan neljä hyvin vanhan tarhan rypäleistä, joista merkittävin on viinille nimensä antava, vuonna 1934 istutettu Le Clou. Muut tarhat ovat vuonna 1902 istutettu Vallerot, vuonna 1953 istutettu La Croix ja vuonna 1936 istuettu Castaings. Viinin käy luonnonhiivoilla ja se valmistetaan täysin ilman sulfiitteja, kirkastusta tai suodatusta ja sen vuosituotanto on n. 2,800 pulloa.

Väriltään sameahko valkoviini on päivänselvästi suodattamatonta tavaraa. Viinin väri on sävyltään nuorekkaan vihertävän keltainen.

Lasista löytyy mitä houkuttelevin, aromaattinen ja runsaan hedelmäinen tuoksu, jossa tuntuu makeaa sitruunaisuutta, omenaa, kesäistä kukkaisuutta, kevyttä hiivasakkaisuutta ja hentoa greippiä. Kokonaisuus vaikuttaa suorastaan poikkeuksellisen vivahteikkaalta ja intensiiviseltä.

Intensiivinen maku ei jää lainkaan tuoksun varjoon, vaan tarjoilee varsin runsain mitoin viheromenaa, tuntuvaa sitruksisuutta, joka taittuu kohtalaisen voimakkaasti greippisyyteen, suolaista mineraalisuutta ja kevyttä hiivaisuutta. Yleisvaikutelma on hyvin mehukas, uutoksellinen ja todella energisen hapokas – jopa kirpeä ja leukaperiin pureutuva.

Lopuksi viinistä jää suuhun kirpeän hapokas, kivisen mineraalinen, limettisen sitruksinen, Granny Smith -omenainen ja kevyen ruohoisen yrttinen jälkimaku. Leukaperiin pureutuvan hapokas jälkivaikutelma on hyvin intensiivinen ja varsin pitkäkestoinen.

Tätä viiniä ihastellessa ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi niin monet tuottajat ovat hankkiutuneet Aligotéstaan eroon – toisaalta kenties tämäntasoisten viinien tuottaminen vaatii vähintään puoli vuosisataa vanhat köynnökset ja äärimmäistä sitoutumista laatuun ja viinin käsittelystä pidättäytymiseen. Tuntuu mahdottomalta, että joku tuottaja kykenisi saavuttamaan vastaavanlaisia sfäärejä nuorten Aligoté-köynnösten hedelmistä valmistetulla, luonnonhiivoilla käytetyllä, suodatetulla ja kirkastetulla viinillä. Joka tapauksessa, Aligoté on tunnettu lähinnä kevyenä, hapokkaana ja simppelinä lajikkeena, mutta Claire Naudin osoittaa viinillään suvereenisti, kuinka tarvittaessa Aligoté taittuu myös äärimmäisen vivahteikkaaseen, moniulotteiseen ja vaikuttavaan tyyliin.

Sameahko ja kevyen hiivainen Le Clou 34 ei ole varmastikaan se paras valinta nykyaikaisia, siistiksi käsiteltyjä viinejä kaipaaville, mutta seikkailuhenkisille uusien elämysten metsästäjille viini tarjoaa varmasti todella vakuuttavan ja maittavan kokemuksen. Claire Naudinin mukaan viini on tarkoitettu nuorena juotavaksi, joten en suosittele viinin makuuttamista kellarissa vaan nappaamaan sen auki viimeistään ensi vuoden aikana. Tämä toimii ihastuttavasti ihan sellaisenaan, mutta vääntöä löytyy myös sellaisille ruoille, jotka kaipaavat hedelmää, happoa tai runkoa.

Lyhyesti: Arvostetun tuottajan sameahko, piirteiltään ihastuttavan puhdaspiirteinen, moniulotteinen ja intensiivinen naturaali-Bourgogne Aligoté.

Arvio: Tyylikäs – puristit voivat varmasti ihmetellä, mitä tyylikästä on sameassa ja kevyesti jopa hiivaisessa viinissä, mutta ainakin meikäläisen silmissä tämä viini huokuu mitä puhtainta ja aidointa eleganssia. Alueella, jossa viinin laadun kolme tärkeintä kriteeriä ovat: a) tuottaja, b) tuottaja ja c) tuottaja, ovat Naudin-Ferrandin pullotteet takuuvarmoja hankintoja.

Hinnan (~16,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Brocard Chablis 1er Cru Montmains 1999

Brocard Chablis 1er Cru Montmains 1999

• Valmistaja: Domaine Jean-Marc Brocard
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Chablis 1er Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Côtes d'Auxerre, Chablis, Montmains
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 32,00e (Syyskuu 2014, Liviko Store Lootsi Keskus)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: liviko store

Huhtikuussa pidimme pienellä porukalla eräänlaiset kellarintyhjennysbileet, joihin jokainen toi pullon kellaristaan sokkopulloksi naamioituna ja muut saivat arvailla pullon sisältöä. Itse tyhjensin kellaria useamman pullon verran, joista ensimmäisenä arvailtavaksi päätyi 15-vuotias Brocardin Chablis.

Chablis-tuottaja Jean-Marc Brocard on suuresta koostaan huolimatta yksi alueen kovatasoisimpia tuottajia. Esimerkiksi toisin kuin monet muun alueen tuottajat, Brocard ei pyri tekemään parhaimmista Grand Cru -viineistään moderneja ja massakkaita superviinejä, vaan talon tyylissä kepeys ja teräksisyys hallitsee viinien luonnetta alusta loppuun ja joka tarhan oman terroirin pystyy hyvin havaitsemaan viinien läpinäkyvästä tyylistä. Tämä ei tarkoita etteikö Brocard käyttäisi tammea –nimittäin osa Premier Cru -tasoisista viineistä ja lähes kaikki Grand Cru -tasoiset viinit käyvät ja kypsyvät tammessa. Uusien, pienikokoisten tynnyrien sijaan Brocard kuitenkin käyttää valtavia, jopa 10,000 litran vetoisia foudre-tammisammioita. Vuonna 1973 perustetun viinitalon viljely on aina ollut ympäristöä kunnioittavaa ja ajan myötä myös luonnonmukaista, mutta Jean-Marcin pojan, Julienin, johdolla talo on myös pikku hiljaa alkanut siirtyä yhä enemmän myös biodynaamiseen viljelyyn.

1er Cru Montmains on nimensä mukaisesti yhden, 1er Cru -tasoisen Montmains -tarhan viini. Viini on käynyt teräksessä villihiivoilla ja kypsynyt samoissa terässammioissa. Kyseinen viini löytyi Tallinnan Lootsi Keskuksesta löytyvästä Liviko Storesta, jossa olikin harvinaisen kattava ja monimuotoinen kattaus erilaisia ja eri ikäisiä Brocardin viinejä. Nappasin kyseisen viinin ihan sen takia, että harvemmin sitä vanhempaa Chablis'ta tulee vastaan – siitäkin huolimatta, että Brocardin omien sivujen mukaan viinin huippu on n. 4 vuoden iässä... Vuosi sitten kuitenkin oli tullut piipahdettua itse monsieur Jean-Marcin luotsaamassa maistelussa, jossa tuli testattua Brocardin Chablis'ksia aina vuosikertaan 2003 asti, joten luottoni viinien kypsytyskestävyyteen on kova.

Viinin väri on intensiivisen kellanvihreä.

Lasista tervehtivä, selvästi hyvin ikääntynyt ja jopa tunkkainen tuoksu on ensivaikutelmastaan asti varsin kummallinen: aluksi siitä tuntuu löytyvän lähinnä mätää hedelmää ja yleistä, nahistunutta menoa. Avautuessaan tuoksu saa hieman syvyyttä ja mielenkiintoa, kun kokonaisuudesta rupeaa löytymään myös ruisleipää, kuivaa heinää ja gheetä eli kirkastettua voita, mutta mitenkään miellyttävämpään suuntaan tuoksu ei ala taittumaan.

Suussa viini on paljon "normaalimpi" mitä tuoksu antaa odottaa: hieman nahistuneesta, viileästä ja selvästi jo melko iäkkäästä makumaailmasta löytyy kivistä mineraalisuutta, tuoretta sitruksisuutta, kevyttä kermaisuutta, hillittyä savua ja hentoa bitteriä. Viini on ylisilmeeltään täyteläinen ja rauhallinen, mutta melko lättänä, koska aika tuntuu syöneen hapot varsin matalalle tasolle. Vaikka makumaailma on selkeästi vanha, ei se yllättäen maistu juuri lainkaan oksidoituneelta.

Kirpeä jälkimaku tuntui entistä selvemmin perinteiseltä Chablis-viiniltä: bitteristä mineraalia, sitrusta, viheromenaa ja omenankuorta. Ainoastaan matala hapokkuus teki kokonaisuudesta melko lattean ja lyhytkestoisen.

Näköjään tämä Brocard oli onnistunut menemään ohi parhaimmista päivistään – tosin tämä tuntui selvimmin lähinnä tuoksussa, joka oli varsin ylikehittynyt ja jopa epämiellyttävä. Viinin makupuoli oli selkeästi nuorekkaampi ja puhdaspiirteisempi, joskin sekin oli selvästi jo huippunsa ohittanut. Koska tiedän Brocardin viinien kuitenkin kestävän mainiosti ikää, on melko mahdotonta sanoa, oliko viini mennyt yli vain vanhuuttaan, vai oliko tämä pullo vain ehtinyt seistä pitkiä aikoja lämpimässä ennen päätymistään meikäläisen huomaan. Joka tapauksessa, en voi väittää viinin tarjonneen sellaista kokemusta, mitä olin siltä odottanut.

Mutta vaikka ostos oli vikatikki, ei rahallinen menetys ollut päätähuimaava – suomessa kun Brocardin toisen Premier Cru -tarhan tuorein vuosikerta maksaa vajaa 30 euroa pullolta, on vain n. 5 euron lisäpanostuksella saatava +10 vuoden bonuskerroin ihan kannattava uhkapelin muoto. Tällä kertaa rahat menivät hukkaan, mutta parhaimmillaan tuolla rahalla olisi voinut saada upeasti kypsyneen huippu-Chablis'n naurettavan edulliseen hintaan.

Lyhyesti: Joko parhaat päivänsä nähnyt tai huonosti varastoitu Chablis Premier Cru alueen yhdeltä parhaimmista suuremman skaalan tuottajista.

Arvio: Viallinen – ei arviota.

René Bouvier Marsannay La Morisotte 2009

René Bouvier Marsannay La Morisotte 2009

• Valmistaja: Domaine René Bouvier
• Tyyppi: Punaviini, AOC Marsannay
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Côte de Nuits, Marsannay
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 24,90e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 26,30e (Kesäkuu 2015, Alko)

Joitain vuosia sitten Alkoon saapui punaviini Marsannaysta, Burgundin arvostetuimman Côte de Nuits'n pohjoisimmasta kärjestä. Varsin nuoren (luotu 1987) Marsannayn alueella ei sijaitse ainuttakaan Cru-tasoista tarhaa, mutta kyseinen appellaatio on ruvennut pikku hiljaa saamaan tunnustusta yhä tasokkaammista Pinot Noir -punaviineistä, sekä Burgundin parhaimpiin lukeutuvista roséeviineistä. Omaan kaappiini päätyi yksi kappale tätä viiniä maistettuani sitä sen tultua Alkon valikoimiin; silloin se vaikutti melko runsaalta ja vielä kohtalaisen tammiselta, mutta samalla ilahduttavan rakenteikkaalta ja hienostuneelta tapaukselta, jolla olisi hyvin potentiaalia kypsyä kellarissa parempaan suuntaan. Yleensä hyvin lämpimän 2009-vuoden Burgunderit ovat jättäneet meikäläisen vähän kylmäksi, mutta tästä tuntui löytyvän kivasti ryhtiä nuorikkona, joten uskalsin luottaa perstuntumaani.

Viinitalon on perustanut Henri Bouvier vuonna 1910, mutta nykyisen nimensä talo on saanut 1950-luvulla, jolloin Henrin poika René astui talon johtoon ja laajensi talon kokoa 12 hehtaariin. Taloa on johtanut vuodesta 1992 Renén poika Bernard ja hänen johdossaan talon koko on laajentunut nykyiseen 17 hehtaariin. Viinitalolla on tarhoja 6 eri Côte de Nuits'n alueen kylässä ja niitä viljellään täysin luonnonmukaisesti; viinitalo ei ole vielä hankkinut luomusertifikaatteja, mutta niiden hankkiminen on työn alla. Talo käyttää pieniä, ranskalaisia tammitynnyreitä joita uusitaan melko maltillista tahtia – runsaimmillaan uutta tammea käytetään n. 30% tietyissä viineissä, mutta esimerkiksi tämä Marsannay on kypsynyt n. 18 kk tammitynnyreissä, josita vain n. 10% on uusia.

Lasissa viinillä on läpinäkyvä, tumman kirsikanpunainen väri, joka pakenee reunoja kohti värittömäksi.

Lasista kohoaa makeahko, kypsän kirsikkainen,tumman marjainen ja hennon eläimellinen tuoksu, jossa tuntuu myös lihaisuutta, maamaisuutta, kiveä, orvokkia, vadelmaa, hentoa savua ja ujosti paahdettua tammea. Tuoksultaan viini on siis hyvin tyypillinen Burgundin Pinot, mutta tuoksun monimuotoisuudesta ja houkuttelevuudesta on kyllä annettava erityismaininta.

Burgundin punaviinit ovat usein – erityisesti näin kylätasolla – varsin kepeitä ja herkkiä punaviinejä, joten siihen peilaten La Morisotten tuhdin keskitäyteläinen tai jopa täyteläinen suutuntuma tuntuu melko suurikokoiselta. Runsas makumaailma tarjoaa sekoituksen tummaa kirsikkaa, vadelmaa ja hapankirsikkaa pippurista mausteisuutta, kevyttä orvokkia, hentoa kivi-sora-mineraalia ja kohtalaisen tuntuvaa bitterisyyttä. Vaikka tämä tuntuu olevan melko tuhti ja muskulaarinen Pinot Noir, on happoja hyvin ja ne kantavat rakenteen mainiosti. Lisäksi happopuolta tukee mukavasti hento tanniinien puraisu, joka tuo kokonaisuutta mukavaa tiiviyttä ja särmää.

Hapankirsikkainen ja mustapippurisen mausteinen jälkimaku jättää suuhun kevyen lihaisia, ujon karpaloisia ja etäisesti puisevia vivahteita. Vivahteikas, mukavan napakka ja kevyen karvas jälkivaikutelma on kestoltaan pitkähkö.

Kokonaisuutena La Morisotte on varsin mehukas ja moniulotteinen Bourgognen kylä-Pinot, joka tarjoaa oikein kivan yhdistelmän tyylilajissaan robustia rakennetta, kuivakkaa särmää ja kypsää hedelmää. Viini on kyllä yllättävän tunti ja runsas esitys ollakseen Burgundin sydänosien pohjoisimmilta tarhoilta kotoisin. Muutama vuosi kellarissa ei ollut selvästikään haitanut viiniä, sillä vaikka se oli nuorena muistikuvieni mukaisesti varsin tuhti tapaus, tuntui se nyt hieman tiiviimmältä, inasen kepeämmältä ja vähemmän tammiselta – vaikka tammea edelleenkin erottui, oli se selkeästi integroitunut luontevammaksi osaksi kokonaisuutta. Ryhtiä olisi ollut pitää viiniä kypsymässä helposti vielä muutamia vuosia lisää.

Viinin vuosikerta 2009 on tullut ja mennyt aikaa sitten ja nykyisin Alkon hyllyiltä löytynee vuosikertaa 2012, joka oli Burgundissa hyvin epäsäännöllinen vuosi. Sateisen kesän ja melko viileän sadonkorjuun vuoksi satomäärät jäivät pieniksi, mutta useimmat viinit ovat juuri siksi varsin ryhdikkäitä ja intensiivisiä, joten jos sattuu kaipaamaan mainion pientuottajan astetta tuhdimpaa Burgunderia joko ruokapöytään tai muutamaksi vuodeksi kellariin, on Bouvierin Marsannay La Morisotte varsin mainio, luotettava valinta!

Lyhyesti: Kellarissa pari lisävuotta saanut melko runsas, tuhdinpuoleinen, rakenteikas ja moniulotteinen pientuottaja-Pinot Noir Marsannaysta, Burgundin pohjoisimmasta kärjestä.

Arvio: Erittäin hyvä – mehukas, tasapainoinen ja mukavalla lailla runsas punainen Burgunderi, joka ei kuitenkaan sorru liialliseen suurikokoisuuteen tai lämpimän vuosikerran rakenteettomuuteen.

Hinnan (24,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Chamonard Morgon Le Clos de Lys 2012

Chamonard Morgon Le Clos de Lys 2012

• Valmistaja: Domaine J. Chamonard
• Tyyppi: Punaviini, AOC Morgon
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Beaujolais, Morgon
• Rypäleet: Gamay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,50e (Syyskuu 2014, Vins Chez Nous)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vinscheznous

Kun helppo, pehmoinen ja mehumainen Beaujolais Nouveau niin tehokkaasti tuhosi Beaujolais'n (huom.: boo-, ei bu- tai pusolee!) alueen maineen, suhtautuvat monet melko karsastaen muihinkin Beaujolais'n viineihin. Vaikka Beaujolais'n alueella käytännössä kaikki punaviinit valmistetaan Gamaysta, voi viinien välillä olla äärimmäisen suuriakin eroja – kaikki Gamayt eivät missään nimessä ole kepeitä ja mehumaisia!

Joseph Chamonard oli yksi Beaujolais'n ensimmäisistä tuottajista, joka hylkäsi modernit viininvalmistusmenetelmät ja ryhtyi tuottamaan täysin käsittelemättömiä viinejä perinteisin menetelmin. Vuodesta 1990 taloa ovat luotsanneet Joseph Chamonardin tytär Genevieve ja hänen miehensä, suurikokoinen ja parrakas Jean-Claude Chanudet. He viljelevät maitaan ja tuottavat niistä viinejä Josephin tyyliin: täysin naturaalisti. Talon 4,5 hehtaarin kokoisilla, keskimäärin yli 60-vuotiailla Gamay-tarhoilla ei ole luomusertifikaattia, mutta köynnöksiä viljellään täysin luonnonmukaisesti. Rypäleiden annetaan kypsyä hyvin myöhään, aina syys-lokakuun vaihteeseen, minkä jälkeen viinien annetaan käydä spontaanisti (osittain Beaujolais'n alueelle tyypillisellä hiilidioksidikäymisellä, osittain luonnonhiivoilla). Viinejä kypsytetään suurissa foudre-tammisammioissa, minkä jälkeen viinit pullotetaan suodattamattomina.

Lasissa viinillä on melko nuorekas kirsikanpunainen väri, joka pakenee kohti reunoja värittömäksi.

Ihastuttava, puhdaspiirteinen tuoksu tykittää sellaista marjojen riemuvoittoa, että oksat pois! Tuoretta vadelmaa, kypsiä kirsikoita, tummempaa metsämarjaa ja hentoa metsämansikkaa.

Tuoksu antaa odottaa simppeliä ja makean marjaista kokonaisuutta, mutta kielellä viini paljastuukin kuivaksi, tiukkarakenteiseksi ja hyvin vivahteikkaaksi: hedelmäpuolesta huolehtivat karpalon, hennon vadelman ja jopa lähes raa'ahkon mansikan aromit. Seassa tuntuu myös lihaisuutta, kivistä mineraalisuutta, kevyttä maamaista mausteisuutta ja aavistus vegetaalisen yrttistä bitteriä. Kokonaisuus on klassiseen Gamay-tyyliin kepeä, muttei missään nimessä ohut tai mehumainen – sekä poskiperiin pureutuva hapokkuus että kohtalaisen runsas, nuorekkaan tuntuva tanniinisuus antavat viinille todella jämäkän rakenteen. Yleisilme on sekä erittäin mehukas että hyvin rouhea.

Viinistä jää suuhun kuiva jälkimaku, jossa häilyy karpaloa, hentoa puolukkaa, kuivakkaa mausteisuutta, ja tanniinista bitteriä. Jälkivaikutelma on freesin raikas, maamaisen rouhea ja kevyesti tanniinien kuivattama.

Chamonardin viineillä taitaa olla melko suuri underground-suosio, mitä en kyllä lainkaan ihmettele tämän viinin maistettuani! Le Clos de Lys nimittäin yhdistää Gamayn kaikki parhaat puolet – intensiivisen, marjavetoisen hedelmän; hyvin puruvoimaisen rakenteen; ja raikkaan kepeyden – erittäin vastaansanomattomaan pakettiin. Yleensä hyvät Cru Bojot eivät petä, eikä Chamonard tähän tuo minkäänlaista poikkeusta, päin vastoin: Le Clos de Lys on yksi parhaita koskaan maistamiani Gamay-viinejä.

Terhakoiden, jopa Nebbiolomaisten tanniinien vuoksi viini on erityisesti sellaisenaan nautittuna erittäin kireä ja siksi viini tuntuikin jopa hieman turhan nuorena korkatulta – tämän ikäisenä viini siis kaipaa aivan ehdottomasti ruokaa kylkeensä! Vaikka Chamonardin viinit ovatkin ilman säilöntäaineita valmistettuja natural-viinejä, ne kestävät erinomaisesti ikää ja parhaimmat vuosikerrat säilyvät viileissä olosuhteissa kellaroituina jopa 25-vuotiaiksi! Jos siis Le Clos du Lys sattuu löytymään kellarista, ei kannata pitää sen kanssa mitään kiirettä. Viini rauhoittunee ja pehmentynee iän myötä hyvin ja voin kuvitella sen saavuttavan huippunsa vasta siinä 10. ikävuoden paikkeilla.

Lyhyesti: Kepeä, mutta äärimmäisen intensiivinen, rakenteikas, terhakan tanniininen ja hurmaavan puhdaspiirteinen Cru Bojo.

Arvio: Erinomainen – upean intensiivinen, kepeän marjainen ja purevan rakenteikas ruokaviini tai kellaripullo. Helposti Beaujolais'n parhaimmistoa.

Hinnan (14,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Albert Bichot Chablis GC Les Clos Domaine Long-Depaquit 2003

Albert Bichot Chablis Grand Cru Les Clos Domaine Long-Depaquit 2003

• Valmistaja: Maison Albert Bichot, Château Long-Depaquit
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Chablis Grand Cru Les Clos
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Chablis
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 29,90e (Lokakuu 2012, Silja Lines)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: k&l wines

Tuossa kuukausi pari sitten tuli korkattua varastoissani reilun vuoden päivät pyörinyt Grand Cru Chablis. Viini oli alun perin ystäväni Silja Linesilta kiikuttama viini (kiitti, J!), joka oli onnistunut täyttämään hänelle mukaan antamani tiukat ostokriteerit.

Viinin tuottanut Albert Bichot on yksi Bourgognen suurimmista ja merkittävimmistä ko-operatiiveista – 100 itse viljellyllä tarhahehtaarilla ja 50 sopimusviljelijän tarhahehtaarilla Bichot on suurempi toimija kuin varsin kuuluisa Joseph Drouhin ja suurin piirtein samaa kaliiperia Bouchardin viinijättiläisen kanssa.

Pohjoisimmassa Burgundissa, muusta alueesta merkittävästi erillään sijaitsevalla Chablis'n alueella on seitsemän Grand Cru -tarhaa, jotka kattavat yhteensä 100 tarhahehtaaria. Näistä tarhoista selvästi suurin on lähes neljänneksen koko alueen Grand Cru -tarhoista kattava Les Clos, jota pidetään samalla moniulotteisimpia ja pitkäikäisimpiä viinejä tuottavana tarhana ja jolta tämäkin viini on peräisin. Tämä Bichot'n näkemys Les Clos -tarhan viinistä on valmistettu kahden tarhan alueen rypäleistä (mäessä olevan Les Clos -tarhan keskialueelta ja rinteen huipulla sijaitsevasta osasta). Viini on aluksi kypsynyt 10 kuukautta niin, että 65% viinistä on makoillut sakkojen kanssa terästankeissa ja 35% viinistä sakkojen kanssa 1-3 vuoden ikäisissä tammitynnyreissä. Tämän jälkeen viini on siirretty pois sakkojen päältä kypsymään 6 kuukauden ajan terästankeissa. Tämän jälkeen viini on viettänyt vielä useita vuosia pullossa ennen kuin se päätyi lopulta meikäläisen näppeihin. Kun viini vihdoin ja viimein korkattiin alkuvuodesta, oli rypäleiden korjuusta ja käyttämisestä viiniksi ehtinyt kulua jo peräti 10 vuotta.

Viinillä on melko voimakkaasti kellertävä väri, jossa on vielä häivähdys vihertävää.

Jo pienen etäisyyden päästä lasista voi erottaa viinin intensiivisen ja ihastuttavalla tavalla kehittyneen tuoksun, jota hallitsee makeahko, jopa jälkiruokaviinimäinen hunajaisuus. Taustalla tuntuu aromeja paahdettuista pähkinöistä ja paahtovohvelista, jonka nurkka on päässyt kärähtämään mustaksi, tuoden kokonaisuuteen häivähdyksen savuisuutta.

Yleisilmeeltään viini on varsin rauhallinen ja selvästi ikääntynyt: suutuntuma on melko täyteläinen, mutta maku on vaikuttavasta moniulotteisuudestaan huolimatta melko kevyt. Tuoksun aromit lunastavaa kokonaisuutta hallitsee iän tuoma kuivahko hunajaisuus ja hillitty paahteisuus, mantelilastut, hento leipämäisyys ja laadukkaille Chablis'n viineille usein varsin tyypillinen teräksinen mineraalisuus. Seassa tuntuu myös kevyttä, mutta hunajaisuuden kanssa upeasti sointuvaa omenaisuutta, joka sävyltään asettuu jonnekin Tropic-mehun ja maalaissiiderin välimaastoon. Viini on iän myötä myös hyvin hillitysti, mutta kuitenkin selvästi oksidoitunut, mikä tuo viiniin selviä rouhittujen pähkinöiden aromeja ja hentoa, sherryistä suolaisuutta – kuitenkin pilalle hapettuneiden viinien luotaantyöntävän ruisleipäisistä aromeista ollaan vielä kaukana. Matalahappoinen vuosikerta 2003 tuntuu hieman yleistä Chablis-tasoa kevyempänä ja pehmeämpänä hapokkuutena, mutta kokonaisuus on silti varsin hyvässä vedossa ja riittävän hapokas pysyäkseen mukavan ryhdikkäänä ja puruvoimaisena.

Jälkimaussa hunajaisuus ja kypsähkö omenaisuus tuntuvat selkeästi keskimakua makeammilta ja painokkaammilta, viileän teräksisyyden tuodessa kokonaisuuteen eleganttia tasapainoa ja raikkautta. Suussa tuntuu jopa aavistus tanniinista, suuta kuivattavaa yleisfiilistä. Paikoitellen kehittyneet shamppanjat mieleen tuova, kompleksi, hentoiseen tammen mausteisuuteen sekoittuva pähkinäinen paahtuneisuus jatkuu todella pitkään kielellä ja lähes seireenimäisellä tavalla kutsuu maistamaan itseään yhä uudelleen.

Kaiken kaikkiaan Bichot'n Les Clos on todella, todella upea Chardonnay. Vaikka viini selvästi on vähähappoisempi versio Chablis'ta, on balanssi edelleen tallessa ja kokonaisuus tarjoilee mitä upeimmalla tavalla valtavan määrän kypsyneen Chardonnayn kiehtovia, hurmaavia vivahteita. Perstuntumalta voisin kyllä sanoa, että viini on hyvin suurella todennäköisyydellä saavuttanut huippunsa, eli kokonaisuus tuskin tulee tästä hirveästi kehittymään. Voin kuitenkin kuvitella viinin pysyvän kunnolla säilytettynä hyvässä tikissä helposti vielä muutamien vuosien ajan, joten suurta kiirettä ei tarvitse viinin kanssa pitää!

Jos siis tämä kyseinen viini löytyy kaapistasi, rupea miettimään jotain parempaa kokattavaa, joka ansaitsisi saada tämän huipun seuralaisekseen! Jos sen sijaan tästä viinistä löytyy joku tuoreempi, viileämmän vuosikerran (eli runsaammalla hapokkuudella varustettu) tapaus, ei korkkaamisella ole vielä mitään kiirettä useampaan vuoteen! Enää ei Siljalta näytä tätä kyseistä viiniä löytyvän, mutta paria muuta Bichot'n Chablis'ta kylläkin, jotka kannattaa pitää korvan takana!

Ja juu, kun Alkossa Grand Cru Chablis on sen verran harvinainen ja hinnakas tuote, on alle kolmella kympillä lähes 10-vuotias pullote kyllä ehdottomasti hintansa väärti ostos.

Lyhyesti: Upealla tavalla kehittynyt, hienostunut ja loputtoman kompleksinen Chablis alueen suurimmalta ja arvostetuimmalta Grand Cru -tarhalta. Viini kärsii hieman matalasta hapokkuudestaan, mutta se ei missään nimessä onnistu haittaamaan näin upean kokonaisuuden keskellä.

Arvio: Täydellinen – vain se ryhdikkäämpi ja raikkaampi eloisuus voisi tehdä tästä viinistä jotenkin vielä paremman. Jo nyt tämä viini oli kaikin puolin hurmaava, kiehtova, tyylikäs ja harmoninen huippu-Chardonnay laatuunsa nähden naurettavan edulliseen hintaan.

Hinnan (29,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Albert Bichot Puligny-Montrachet 1er Cru Les Garennes 2007

Albert Bichot Puligny-Montrachet 1er Cru Les Garennes 2007

• Valmistaja: Maison Albert Bichot
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Puligny-Montrachet 1er Cru Les Garennes
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Côte de Beaune, Puligny-Montrachet
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 40-50e (Lokakuu 2013, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: istvestas

Makumatka Akateemisen Viiniseuran reissuviinimaistelun tiimoilta jatkuu! Vuorossa on Burgundin négociant-jättiläisen, vuonna 1831 perustetun Maison Albert Bichot'n valkoinen burgunderi, joka on valmistettu viinitarhojensa osalta suurta arvostusta nauttivan Puligny-Montrachet'n viinialueen La Garenne -tarhan rypäleistä.

Albert Bichot on varsin suuri tekijä Burgundissa: 100 tarhahehtaarilla ja pientuottajilta ostetuilla 50 lisähehtaarilla viinitalo on peräti suurempi kuin Suomessa melko tunnettu Drouhin ja suurin piirtein saman kokoinen kuin yhtä lailla tunnettu Bouchard Père et Fils. Albéric Bichot'n, tämän viinisuvun jo 6. sukupolven vesan, luotsaama viinitalo Bichot puristaa merkittävän osan Cru- ja Villages-tasoisista viineistään itse viinitalon omilla laitteilla. Talon tyyliin muun muassa kuuluu, että viinit käytetään vanhoissa, avoimissa tammisammioissa, minkä lisäksi monen muun burgundilaistuottajan tapaan Bichot viljelee pääsääntöisesti omia tarhojaan luonnonmukaisesti ilman teollisia lannoitteita tai torjunta-aineita.

Puligny-Montrachet Les Garennes on valmistettu sopimusviljelijöiltä ostetuista rypäleistä ja valmiiksi puristetusta rypälemehusta. Viiniksi käyttäminen tapahtuu erilaisista tammista tehdyistä tynnyreissä (vuosikerrasta riippuen 35-60% uutta tammea) melko viileässä lämpötilassa ja villihiivoilla, minkä vuoksi käyminen kestää melko pitkään – peräti 6-8 viikkoa. Tämän jälkeen viiniä kypsytetään vuosikerrasta riippuen 14-16 kuukautta sakan kanssa tammitynnyreissä, joissa uusia on – jälleen vuosikerrasta riippuen – 35-50%. Tämän kyseisen vuosikerran näkemä (erityisesti uuden) tammen määrä on hämärän peitossa.

Väriltään viini on runsaan kullankeltainen – sekä ikä että tammi näkyvät suorastaan pelottavan selkeästi.

Viinin paahteinen tuoksu on todella runsas: paistinpannulla kuumennettua voita, kypsää aprikoosia, popcorniksi taittuvaa paahdettua tammea ja tukevaa, hieman kuivaa puuta muistuttavaa mausteisuutta, joka taittuu aavistuksen makeaan vaniljaan.

Suussa viini on suuntäyttävän täyteläinen, mitä melko matalaksi jäävä ja pehmeähkö hapokkuus korostaa. Kuivalta makumaailmaltaan viini on sen sijaan melko neutraali; jopa suhtellisen vaatimaton todella runsaaseen tuoksuun nähden. Kielellä pyörii hillittyä omenaisuutta, kepeää sitruksisuutta, hentoa mineraalia ja selkeää voita. Yleisilme on jopa aavistuksen vetinen, vaikka vivahteita makumaailmasta löytyykin.

Jälkimaussa suuhun jää todella päivänselvästi voimakkaana tuntuvaa, rehdillä voilla voideltua paahtoleipää – jos makuaistimuksia voisi siirtää ihmiseltä toiselle, ei kyllä varmasti menisi läpi, että juuri on maistettu viiniä! Kielellä häilyvä voin ja paahtoleivän aromi on niin päivänselvä, että naurattaa. Seasta kyllä tuntuu myös kevyesti mehukasta sitruksisuutta, kevyttä tammen maustetta ja hentoa mineraalia, mutta voin ja paahtoleivän aromeihin nähden hyvin kevyinä. Todella selvä voimaisuus jatkuu erittäin pitkään.

Ihan paraatikunnossa viini ei vaikuttanut olevan; ottamatta kantaa siihen, pitäisikö vielä kuuden vuoden ikäisen Chardonnayn olla vielä näin voi-leipäinen, oli viinin keskimaku selvästi ohentunut ja menettänyt ponttaan. Vahvin veikkaukseni on, että viini on kärsinyt jossain välissä liian lämpimässä varastoinnista tai muusta vastaavasta ilmiöstä; epäilen vahvasti, ettei viini voi olla normaalisti tyyliltään tällainen. Kuitenkaan minkäänlaisia ennenaikaisen hapettumisen tuomia pähkinäisiä tai madeirisoituneita vivahteita en erottanut niin tuoksusta kuin maustakaan, joten en usko suljennan falskanneen. Toki voi olla, että viini ei vain ole tykännyt kypsytyksestä, vaan se olisi pitänyt yksinkertaisesti nuorempana, joskin epäilen että asian laita ei voi olla näin 1er Cru Muligny-Montrachet'n kohdalla.

Lyhyesti: Jyhkeän paahteisella ja voimakkaan tammisella tuoksulla varustettu Puligny-Montrachet, jonka jopa viallisen keveä maku ei kuitenkaan onnistu tarjoamaan juuri minkäänlaista vastinetta tuoksulle. Jälkimaku sen sijaan on suorastaan hämmentävän voinen ja paahtoleipäinen.

Arvio: Keskinkertainen – jotain fibaa tässä nyt on. Viini olisi tuhdimmalla keskimaulla ansainnut selkeästi paremmat pisteet, mutta silti kokonaisuudesta tuli hieman turhan tamminen ja rakenteeton yleisvaikutelma. Viinin arviointi on kuitenkin melko vaikeaa nyt, kun ei ole oikein selvää kuvaa millainen viinin kuuluisi olla – tuskin kuitenkaan tällainen.

Hinnan (40-50e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Carillon Pommard 1er Cru La Platière 2007

Carillon Pommard 1er Cru La Platière 2007

• Valmistaja: Domaine Marguerite Carillon
• Tyyppi: Punaviini, AOC Pommard 1er Cru La Platière
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Côte de Beaune, Pommard
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 23,89e (Maaliskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; poistuessaan 21,10e)

No niin, voisi kirjoitella taas pitkästä aikaa omista ostoksista, eikä pelkästään erilaisissa tapahtumissa testatuista viineistä. Nyt vuorossa on valikoimassa melko pitkään kiikkunut, mutta lopulta viime keväänä valikoimista poistunut (ja mukaani tarttunut) Pommard 1er Cru.

Vaikka Bourgognen Côte d'Or'n eteläpuoli, Côte de Beaune, on tunnettu enemmän Chardonnay-valkoviineistään – siinä missä pohjoinen Côte de Nuits on tunnettu Pinot Noireistaan – tuotetaan Côte de Beaunessa myös kohtalaisen paljon Pinot Noiria. Pommard on kuitenkin siinä mielessä harvinainen Beaunen alueen kylä, että siellä viljellään yksin omaan Pinot Noiria, ei lainkaan Chardonnayta. Côte de Beaunen Pinot Noirit ovat tyypillisesti kepeämpiä ja hienostuneempia kuin Côte de Nuits'n vastaavat, mutta Pommard on tunnettu erityisesti verrattain rotevia ja tanniinisia Pinot Noireja tuottavana kylänä. Tämä Domaine Carillonin 1er Cru Pommard on ennen pullottamistaan viettänyt 18-24 kuukautta tammitynnyreissä, joista n. kolmasosa on ollut uusia.

Keskisyvä väri on melko läpinäkyvä granaatinpunainen.

Aluksi tuoksussa tuntuu kypsää vadelmaa, hapankirsikkaa, hillittyä maamaisuutta ja hentoa orvokkista kukkeutta; varsin hienostunut ja tasapainoinen yleisilme. Kuitenkin puolitoista-kaksi tuntia hengiteltyään tuoksuun on tullut selkeästi tammisempi, hennosti mokkaisuuteen taittuva ote, kirsikkaisuus tuntuu selkeästi kypsemmältä ja makeammalta, ja seassa tuntuu aavistuksen alkoholinen juonne.

Maussa kypsempi hedelmä ja viileä freesiys yhdistyvät hienolla tavalla: viinin punamarjainen hedelmäisyys maistuu kypsältä ja intensiiviseltä ja hyvin raikas, vielä varsin nuorekas ja raikkaan hapokas runko pitää hyvää komppia. Tämä varsin kuiva, herkän vadelmainen, kevyen maustepippurinen ja hieman muhevan maaperäinen maku on aluksi korkkaamisen jälkeen hieman vaatimattoman oloinen, mutta viinin avautuessa karahvissa ja sen lämpötilan kohotessa kellarilämpötilasta kohti huoneenlämpöä kokonaisuus saa lihaa luidensa ympärille marjaisuuden muuttuessa mehevämmäksi ja kevyesti pähkinäisen tammisuuden saadessa lisää preesensiä. Pidempään avauduttuaan viinistä löytyy tummempaa ja kypsempää kirsikkaisuutta, vadelmaa, hieman hapokasta karpaloisuutta, tammista mausteisuutta ja hennon orvokkista kukkaisuutta. Viinillä on selkeästi runsaampi ja täyteläisempi suutuntuma kuin merkittävällä osalla Burgundin edullisempien hintaluokkien Pinot Noireista, mutta tästä huolimatta kokonaisuus ei vaikuta niitä merkittävästi kypsemmältä, raskastekoisemmalta tai siltä, että muhkeus tulisi yliuuttuneesta uudesta tammesta. Vaikka tammea kyllä viinistä löytyy kohtalaisesti, on loppuun asti tuore marjaisuus etualalla, eikä tammi missään vaiheessa pääse dominoimaan – joskin sitä rupeaakin parin tunnin jälkeen olemaan ehkä piirun verran liikaa omaan makuuni. Varsin tasapainoinen, melko tuntuva hapokkuus pitää viinin ryhdin kasassa ja kokonaisuuden kuivana samalla kun vähäiset, mutta pidemmän päälle kohtalaisesti tuntuvat ja hieman kovankinpuoleiset tanniinit tuovat mukavaa grippiä yleisilmeeseen.

Alusta saakka viinillä on varsin pitkä, moniulotteisen marjainen, hillityn tamminen ja jopa muuhun viinin makuun nähden tietyllä tavalla lihaisa jälkimaku. Kielelle jää maustepippuria, kypsää punamarjaisuutta, hieman karheaa puisevuutta ja vettä kielelle nostattavaa hapokkuutta. Pitkään auki oltuaan viinin tammisuus kuitenkin rupeaa tuntumaan melko runsaana.

Yleisesti Carillonin La Platiére on kohtalaisen tyylikäs esitys, muttei rehevää suutuntumaansa lukuun ottamatta kuitenkaan onnistu nousemaan hirveästi edullisemman hintatason viinien yläpuolelle. Erityisesti avauduttuaan viinistä tulee Pinot Noiriksi yllättävänkin suurikokoinen, muttei tällöinkään mitenkään epäsopusuhtaisen raskas tai tukeva. Balanssia siis löytyy, mutta aromimaailmaltaan viini on loppupeleissä hieman yllätyksetön esitys. Tammella ei ole lotrattu liikaa viinin kanssa, sillä varsin eloisa marjaisuus pysyy hyvin ohjaksissa alusta loppuun, mutta vähemmälläkin olisi mielestäni pärjätty. Kenties pidempi kypsyttely olisi voinut tuoda viiniin toivottua eleganssia – paukkuja viinillä tuntuu siihen riittävän, sillä kokonaisuus on edelleen kuuden vuoden iästään huolimatta varsin nuorekas, kohtalaisen tiukkarakenteinen ja energinen.

Alkuperäiseen kolmen kympin hintaan olisin kyllä silti saattanut jo pettyä: viini on ihan fiini, mutta ei kyllä ollut mitenkään sopusuhtaisesti hinnoiteltu tapaus – netistä kun on löytynyt varsin varteenotettavia 1er-Burgundereita jo reilun kympin hintaan! Sen sijaan valikoimastapoistumisen mukana tulevalla, alennetulla 24 euron hintalapulla viini on juuri ja juuri hintansa veroinen – hinta-laatusuhde kiikkuu OK:n ja heikon välillä. Viini toimi hyvin kun se tuli korkattua ennen ruoanlaittoa (ja testattua ruoan laiton ohessa) ja päätyi puoli tuntia myöhemmin ruokapöytään syötävän kumppaniksi sopivasti hengitelleenä. Aterioinnin jälkeen viinin tiukahko rakenne oli päässyt pyöristymään sen verran, että kokonaisuus pelitti kelvollisesti ilman ruokaakin, mutta parhaimmillaan viini tuntui olevan n. tunnin kuluttua korkkaamisesta ruoan kumppanina.

Lyhyesti: Kovahko ja tiukkarakenteinen, mutta myös melko runsas, täyteläinen ja kypsän hedelmäinen 1er Cru Pinot Noir. Nyt parhaimmillaan kevyenpuoleisen mutta rasvaisen ruoan kanssa; kestää myös helposti useampia lisävuosia kypsyttelyä.

Arvio: Tyylikäs – vaikka viinissä paikka paikoin tuntui hiukan liikaa tammea, oli kokonaisuus yleisilmeeltään varsin tasapainoinen, elegantti ja mukavan monimuotoinen esitys. Kuitenkaan alkuperäisen n. 30 euron hinnan puolesta odottamaani vau-kerrointa ei viinistä juurikaan löytynyt, vaan Carillon La Platiére jäi melko tyypilliseksi ja hieman yllätyksettömäksi 1er Cru -tason Pinot'ksi.

Hinnan (23,89e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Georges Dubœuf Beaujolais-Villages Nouveau 2013

Georges Dubœuf Beaujolais-Villages Nouveau 2013

• Valmistaja: Georges Dubœuf
• Tyyppi: Punaviini, AOC Beaujolais-Villages
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Beaujolais
• Rypäleet: Gamay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,84e (Marraskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

No niin, täällä kommenteissa toivottiin arviota tämän vuoden nuvoosta, joten täältä pesee. En usko, että blogini lukijoissa on ketään, joka ei tietäisi mistä on kyse, mutta kertaus on opintojen äiti:

Beaujolais (boʒolee, ei buʒolee!) Nouveau on siis viinityyli, jonka tarkoituksena on olla kyseisen vuosikerran ensimmäinen viini – tietenkin tällä hetkellä vuosikertaa 2013 löytyy eteläisen pallonpuoliskon tuottajilta, mutta heidän satonsa on kypsynyt valtaosin loppuvuodesta 2012, joten heitä ei nyt tietenkään voida ottaa tässä lukuun!

Beaujolais Nouveau -viinejä on valmistettu Beaujolais'n alueella ties kuinka pitkään, mutta vasta kun tuottaja Georges Dubœuf alkoi markkinoimaan BN-viinejä aggressiivisesti, alkoi niiden suosio tasaisesti kasvamaan. 1970-luvulla Nouveau-viineistä oli tullut jo kansallinen ilmiö Ranskassa ja Beaujolais Nouveau -buumi saavutti suurimman huippunsa 1980-luvulla; sen jälkimainingeissa monissa muissa maissa on ryhdytty imitoimaan BN-viinien tyyliä omilla paikallisilla rypäleillä tai sekoitteilla. Samalla Nouveau-viinien on kuitenkin nähty vahingoittavan Beaujolais'n mainetta, sillä usein ihmiset yhdistävät alueen nimen vain näihin hupsuihin, aggressiivisesti markkinoituihin viineihin – ei niihin tyylikkäisiin, elegantteihin ja vivahteikkaisiin Gamay-viineihin mitä alue parhaimmillaan voi tuottaa.

Beaujolais Nouveau -viinit (ja muut ns. nouveau-viinit) valmistetaan ns. hiilidioksidikäymisellä, eli rypäleistä ei puristeta käytettävää viiniä, vaan rypäleterttujen annetaan olla tankeissa hiilidioksidin kanssa, jolloin käyminen alkaa rypäleiden sisältä käsin solutasolla – tämän menetelmän sivutuotteena syntyy paljon erilaisia, persoonallisia ja hiilidioksidikäymiselle uniikkeja aromeja, joista mm. eräänlainen banaanikarkkinen esterisyys on hyvin tyypillinen ja tunnistettava vivahde. Tällä käymismenetelmällä rypälemehu saadaan käytettyä äärimmäisen nopeasti viiniksi ja pullotettu viini saadaan varsin pian sadonkorjuun jälkeen markkinoille, mutta vastavuoroisesti nämä viinit ovat äärimmäisen simppeleitä eivätkä kestä pitkää säilytystä. Jo 1950-luvulla alueen tuottajien kesken on sovittu, että virallinen Beaujolais Nouveau -päivä on marraskuun 3. torstai, ja vasta tällöin viinit saadaan asettaa myyntiin. Tämä viini on siis ehtinyt seisoa Alkon hyllyillä vain pari päivää. Nouveauilla on kuitenkin tapana huveta äärimmäisen vauhdikkaasti, joten jos kiinnostusta löytyy, pidä kiirettä!

Väriltään viini on huomattavan orvokkisen liila – voisi kuvitella, että viinin voimakkaan sinertävään taittuva sävy olisi peräti peräisin elintarvikeväreistä, ei rypälemehusta!

Yllättäen tuoksussa ei tunnu yhtä voimakasta banaaniesterisyyttä kuin aiempien vuosien Alkoon ostetuissa BN-viineissä. Sen sijaan tuoksua hallitsee aromikas boysenmarjaisuus ja puolukkaisuus, jonka esterisyys taittaa melko selväpiirteiseksi marjajogurttisuudeksi.

Runsaimmat esteriset aromit ovat siirtyneet varsin kepeästä ja paikoitellen jopa mehumaisesta mausta syrjään ja makumaailmaa hallitsevat tuntuvammin mehevän marjaiset aromit: tuore karpalo, sokeroitu puolukka ja vadelmakarkki. Makeutta vihjaavista aromeistaan huolimatta viini on kuitenkin yleisilmeeltään kuiva ja ryhdikkään hapokas. Viinityylille tyypillisesti tanniineja viinistä ei tunnu löytyvän käytännössä ollenkaan.

Jälkimaussa tuntuu taas tuoksusta tuttua metsämansikkajogurttia sekä makeaa kirsikkaisuutta ja kevyen vegetaalista yrttisyyttä.

Vaikka näitä överiaromaattisia ja paikoitellen jopa karkkisen esterisiä Beaujolais Nouveau -viinejä ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua vakaviksi viineiksi, on tämän vuoden pullote Dubœufilta viinien yleiseen tyyliin nähden jopa yllättävän vakava ja uskottava. Kokonaisuutta ei leimaa BN-viineille tyypillinen, monesti jopa häiritseväksi asti yltyvä banaaniesterisyys, minkä lisäksi viinistä löytyy varsin ryhdikästä hapokkuutta, mikä tekee siitä ihan varteenotettavan kumppanin esimerkiksi salaateille, kevyille pastoille tai kalalle.

Itselleni tämä viinityyli ei vieläkään onnistu kovinkaan hyvin putoamaan, mutta aina joskus on hyvä relata ja hupsutella monesti turhan vakavamielisessä viinimaailmassa. Lisäksi tämä vuosikerta kuitenkaan ei äidy hupsuttelemaan täysin hallitsemattomasti, vaan antaa vain toisen tanssijalan vipattaa, toisen naputellessa rytmiä hillitysti ja maltillisesti.

Lyhyesti: Tasapainoinen yhdistelmä pehmeätä, vähätanniinista ja nuorekasta Nouveuta ja kuivaa, hapokasta ja kevyen yrttistä Beaujolais'ta. Tänä vuonna olemme saaneet monopoliimme tarjolle varsin mallikelpoisen esityksen Beaujolais'n kuninkaalta ja nouveau-skenen kummisedältä.

Arvio: Miellyttävä – ja se on jo paljon Nouveaulta se. Yleensä kierrän nämä hupsut hömpötysviinit kaukaa, mutta tämä esitys on jo ihan uskottava tapaus, kiitos maltilliseksi jäävän banaanisuuden ja napakan rakenteen.

Hinnan (9,84e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Joseph Drouhin Givry 2010

Joseph Drouhin Givry 2010

• Valmistaja: Joseph Drouhin
• Tyyppi: Punaviini, AOC Givry
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Côte Chalonnaise, Givry
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 9,90e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 10,02e (Helmikuu 2014, Alko)

Mielenkiintoisesti Alkolle päätyy valikoimiin Bourgognen tuottajajättiläinen Joseph Drouhinilta viinejä kuuluisimpien ja arvostetuimpien alueiden (Côte de Nuits & Beaune) ulkopuolelta – Bojo-Cru Moulin-á-Vent, hiljattain poistunut, ihastuttava Rully ja loppukesästä valikoimiin saapunut puolikas pullo Givry. Siis siitä huolimatta, että Drouhin tuottaa viiniä näennäisesti Bourgognen jokaisella kuviteltavissa olevalla ala-alueella. Näin ollen viineistä saattaa puuttua sitä klassisinta Burgundi-vibaa, mutta toisaalta hinnat taas voivat tuntemattomien alueiden johdosta pysyä kohtuullisempina verrattuna kuuluisempiin ja sitä myöten hinnakkaampiin alueisiin.

Givry ei siis kuulu Pinot Noireistaan kuuluisaan Côte de Nuitsin alueeseen, vaan tulee selkeästi etelämmästä, selkeästi maltillisemmasta suosiosta nauttivan Côte Chalonnaisen alueen keskivaiheilta. Vaikka tällä alueella sijaitsee kymmeniä kyliä, on tällä alueella vain pari hassua ala-aluetta: Bouzeron, Montagny ja Rully, näitä kuuluisampi Mercurey ja nyt ihmeteltävä Givry.

Tämä kyseinen Givry kuitenkin hämmentää minua: ostin oman kappaleeni syyskuun alussa, hyvin pian pullon tultua Alkon valikoimiin ja olen erittäin varma, että kyseinen viini oli vuosikertaa 2010. Kuitenkin valtaosa netistä löytyvistä arvioista puhuu vuosikerrasta 2011. Jotta homma ei olisi näin selvää, on pakko mainita, että tällä hetkellä Alkon hyllyiltä löytyy vuosikertaa 2012. Onko todella mahdollista, että pullosta on ollut liikkeellä reilun parin kuukauden aikana kolmea eri vuosikertaa? Noh, joka tapauksessa, nyt kyseinen arvio on tehty vuosikerran 2010 pohjalta, mikä voi olla tai olla olematta samanlainen nyt myynnissä olevan 2012:n kanssa. Ymmärtääkseni viini myös vuosikerrasta riippumatta kypsyy n. vuoden ajan tammitynnyreissä, joista kymmenys on uusia.

Viinin kuulas väri on vaaleahkon punainen ja Pinot Noirille tyypillisen läpinäkyvä.

Tuoksu on ihastuttavan kypsän vadelmainen ja kevyen kirsikkainen; seassa on kuitenkin hennon maamaista rustiikkisuutta.

Freesi maku on kuiva, hapokas, tuoreen marjainen ja kepeydestään huolimatta miellyttävän pehmeä, vaikkakin samalla sopivan särmikäs. Mehukkaalta makumaailmaltaan viini on kypsän vadelmainen, kohtalaisen pippurinen ja jopa ronskihko – mistään hennosta ja elegantista Pinot'ta ei ole viinin kepeydestä huolimatta kyse. Taustalla tuntuu hyvin hennosti erottuvaa, integroitunutta tammista mausteisuutta.

Lopiksi viinistä jäävä jälkimaku on karpaloinen, kuiva, puolukkaisen hapokas ja se jatkuu miellyttävän pitkään.

Viini on melko taattua Drouhinin laatua ja Alkon pienten hyllyssä Givry tarjoaa puhdaspiirteistä ja luonteikkaampaa Pinot'ta kuin hieman edullisempi Silenin pehmeä Pinot. Kovinkaan ihmeellinen esitys tämä viini ei ole, mutta jos tilanne kutsuu klassista Burgundin punaviiniä ja iso pullo menee liioittelun puolelle, on tässä melko varma valinta. Viinin voi myös hankkia kellariin hätävaraksi – uskon viinin kykenevän kehittymään parempaan suuntaan ja hiomaan ronskeimpia särmiään jos sille antaa vuoden pari aikaa.

Lyhyesti: Luotettava, tasapainoinen ja kevyt, mutta ronskinpuoleinen Pinot Noir Burgundin vähemmän kuuluisalta eteläpuoliskolta.

Arvio: Miellyttävä – viini on hyvin arkinen ja omalla laillaan yllätyksetön Burgundin Pinot Noir, mutta sellaiseksi vallan miellyttävä ja maistuva esitys. Hyvä pikkupullo tilanteisiin, joissa viinin ei tarvitse pelätä joutuvansa pääosaan.

Hinnan (10,02e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.