La Rose Pourpre Vieilles Vignes 2014

La Rose Pourpre Vieilles Vignes 2014

• Valmistaja: Vignerons des Pierres Dorées
• Tyyppi: Punaviini, AOC Beaujolais
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Beaujolais
• Rypäleet: Gamay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 105 SEK (~11,42e; Joulukuu 2015, Systembolaget, beställningssortiment)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: handpicked

Aivan hiljattain ehdin päivitellä, kuinka kurjalla tolalla Alkon perusvalikoima on, kun tarjolla on vain yksi Loiren Cabernet Franc – ja sekin melko epätyypillinen tyylilajissaan. No, jatketaan samalla itkuvirrellä. Beaujolais on nimittäin Loiren laakson ohella yksi Ranskan hienoimpia viinialueita – jos ei etsitä hirvittävän hintaisia arvoviinejä, vaan ennen kaikkea hurmaavia, puhtaita ja milloin tahansa juotavaksi tarkoitettuja punaviinejä. Mutta miten meillä menee Alkossa? Tarjolla on peräti 4 Bojoa, eli Loireen nähden tarjontaa on 300% enemmän, mutta näistä viineistä kaksi on täysin yhdentekevää bulkkihuttua ja kaksi muuta on taas alueen kahden suurimman tuottajan perustavaraa. Ei liene yllätys, etten käänny Alkon puoleen, jos kaipaan Gamayta kitusiini?

Tämä perustason Beaujolais löytyi naapurimonopolimme tilausvalikoimasta ja se päätyi joulupöytäämme edustamaan juomatarjonnan punaista puolta. Kyseessä on vähintään 40-vuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettu Bojo, jonka tuottajana häärii vuonna 1961 Beaujolais'n eteläosiin perustettu osuuskunta Les Vignerons des Pierres Dorées – joskin ennen vuotta 2011 viinitalo tunnettiin nimellä Société Coopérative Agricole Cave Beaujolaise du Bois-d'Oingt. Eihän tuo nykyinen nimi mitenkään lyhyt tai kätevä ole, mutta silti askel parempaan suuntaan. Tämä kyseinen viini on valmistettu Beaujolais'n alueelle tyypillisellä osittaisella hiilidioksidikäymisellä ("semi-carbonic maceration" tai "macération semi-carbonique"), jossa kokonaisten rypäleiden annetaan käydä hiilidioksidikäymisellä kahdeksan päivän ajan, minkä jälkeen rypäleet puristetaan ja viini siirretään pois kuorten päältä käymään hitaasti loppuun asti viileässä lämpötilassa.

Viinin väri on läpinäkyvähkö, hennosti nuorekkaaseen purppuraan taittuvan tummahko kirsikanpunainen.

Tuoksultaan "Purppura Ruusu" on runsas ja nuorekas: ensinuuhkaisulla siitä voi löytää makeaa sekamarjaisuutta, vadelmamehua, kirsikkaa ja vastapoimittuja, hapahkoja metsämarjoja, taustalta taas ujoa vihreää tai rankaista särmää, kuorittua pajuakin ja tuskin erottuvan aavistuksen kuivakkaa puuta tai jauhoista mausteisuutta.

Suussa viini on erittäin kepeä ja puolukkaisen hapokas. Makumaailma kuin yrittää olla makean vadelmainen, mutta sitten runsaat hapot iskevät kiinni tekevät kokonaisuudesta hyvin kuivan ja eloisan. Kielellä pyörii kirsikkaa ja hapankirsikkaa, nuorekasta ja happamaan taittavaa punamarjaa ja hentoa pippurista mausteisuutta. Kokonaisuus on keskitanniininen, mikä antaa mukavan tuntuvan hapokkuuden kanssa viinille varsin napakan ja freesin habituksen.

Melko pitkä jälkimaku on happaman puolukkaisen ja karpaloisen marjainen, kevyesti makeamman tumman marjainen, hapankirsikkainen ja hennon graniittisen mineraalinen. Viini jättää suuhun ujon karhean, napakan ja ennen kaikkea maukkaan jälkivaikutelman.

Vaikka mikroskooppisen tuotannon pientuottajat sieltä Beaujolais'n pohjoisosien cru-alueilta yleensä edustavatkin Beaujolais'n parhaimmistoa, on myös tämä pienehkön osuuskunnan perus-Bojo alueen eteläosista varsin mainio ja maukas ruokaviini, joka tuo pöytään hienon kattauksen juuri niitä piirteitä, jotka tekevät Beaujolais'n parhaista Gamayista niin mainioita viinejä! Löytyy happoa, puhdasta marjaista hedelmäisyyttä, tanniinien puraisua ja siloittelematonta särmää. Tämä ei ole sellainen sisäsiistiksi siloiteltu Burgundin Pinot Noir, joita löytyisi Beaujolais'n pohjoispuolelta, vaan sen konstailematon mutta hurmaava maalaisserkku.

La Rose Pourpre on siis kaikin puolin kiva ja hyvä perus-Bojo, joka ei kenties tarjoa sitä syvyyttä ja intensiteettiä mitä parhaat cru Bojot tykittävät, mutta nousee muutamalla päänmitalla alueen geneeristen tusina-Beaujolaisien yläpuolelle. Lienee sanomattakin selvää, että nyt ollaan myöskin valovuosien päässä Beaujolais'n maineen romuttaneiden, mehumaisten ja pliisujen Nouveau-viinien tasosta. Viinissä on hyvin ryhtiä ja runkoa kestää muutamien vuosien kellarointia, mutta itse suosittelen juomaan nämä perustason Bojot melko pian hankinnan jälkeen ja jättämään ne parhaimmat cru Bojot (Juliénas, Morgon, Moulin-à-Vent, yms.) kellariin paranemaan.

Lyhyesti: Mukavan rehellinen, mutkaton, rakenteikas ja maukas vanhojen Gamay-köynnösten perus-Bojo. Hyvää kamaa!

Arvio: Hyvä – viini ei kuulu Beaujolais'n parhaimmistoon, mutta edustaa silti vaivattomasti alueen parempaa keskiluokkaa. Tämä on hyvä muistutus siitä, että aina ei ole pakko metsästää viiniä Beaujolais'n cru-alueilta, jos haluaa saada laadukasta Gamayta lasiinsa!

Hinnan (~11,42e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Gelin Beaujolais Nouveau Sans Soufre 2015

Gelin Beaujolais Nouveau Sans Soufre 2015

• Valmistaja: Gilles Gelin
• Tyyppi: Punaviini, AOC Beaujolais Nouveau
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Beaujolais
• Rypäleet: Gamay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 8,20e (Marraskuu 2015, Vinatis)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vinatis

Asiaan perehtyneet viininörtit ovat jo hyvin perillä, että Beaujolais on perkeleen kovaa aluetta kun puhutaan laadukkaista, mutta kohtuullisen hintaisista punaviineistä. Sen sijaan suuremmille massoille nimi "Beaujolais" yhdistyy ainoastaan yksiulotteiseen, matalalaatuiseen ja perustellusti halvahkoon Beaujolais Nouveauhun, mistä onkin tullut alueen kirous ja riippakivi. Tästä syystä moni laatutuottaja on halunnut pitää tiukan pesäeron kaikesta Nouveausta, eikä ole valmistanut mitään viiniä sinne päinkaan.

Viime aikoina on kuitenkin uudet tuulet alkaneet puhaltaa: moni laatuorientoitunut tuottaja, jopa aivan sieltä naturaaleimmasta päästä, on ryhtynyt tekemään omaa näkemystään Beaujolais Nouveausta – kuin osoittaakseen, että tästä kepeästä ja simppelistä tyylistä on mahdollista tehdä myös varsin korkealaatuista tavaraa, kun vain panostaa siihen riittävästi laatua. Näiden tuottajien tavoitteena on palauttaa ihmisten uskoa myös Beaujolais Nouveauhun, ja tietenkin samalla nostaa koko Beaujolais'n alueen profiilia.

Gilles Gelin on viinintuottaja 4. sukupolvessa ja tätä nykyä myös nokkamies suvun viinitalo Domaine des Nugues'lla. Vuonna 2015 – joka tunnettiin ympäri viiniä viljelevää Eurooppaa poikkeuksellisen lämpimänä – Gelin päätti tuottaa omalla nimellään Beaujolais Nouveauta, joka valmistettiin alusta loppuun hyvin non-interventionistin menetelmin. Koska Nouveau on viinityyli, joka on tarkoitettu juotavaksi mahdollisimman nopeasti sen markkinoillelaskun jälkeen, ei tässä viinissä käytetty lainkaan edes säilöntäaineiksi tarkoitettuja sulfiitteja.

Viinin syvä, tumman kirsikanpunainen väri on jonkin verran läpinäkyvä. Viinin nuoresta iästä kielii kohtalaisen voimakkaasti purppuran sinervään taittuva sävy.

Erittäin nuorekkaassa tuoksussa tuntuu tuoreen, hiilidioksidikäymisellä valmistetun viinin banaanisia ja tumman marjamurskaisia esteriaromeja (ei kuitenkaan niitä 71B-hiivakannan vehnäolutmaisen banaanikarkkisia piirteitä); näiden ohelta löytyy myös kypsämakeaa kirsikkaa, tumma-aromista hedelmäsalaattia ja freesiä boysenmarjaa.

Lämmin vuosi näkyy viinin täyteläisenpuoleisessa suutuntumassa, mutta muuten viini on olemukseltaan hyvin hapokas ja eloisa – suorastaan crunchy – maultaan intensiivinen ja jopa kevyesti tanniininen. Makumaailmasta löytyy tummaa kirsikkaa, boysenmarjaa, hieman vadelmaa, kevyttä pippurisuutta, hiilidioksidikäymisen tuomaa hillittyä banaaniesterisyyttä ja tummaa, makeaa marjamurskaa sekä hentoa karhunvatukkaa. Särmää, runsautta ja konsentraatiota ilmaiseva habitus on hyvin uskottava yhdistelmä Nouveaun helpostijuotavaa hupsuutta ja runsaan, raamikkaan Gamayn vakavuutta.

Jälkimaussa maistuu tuoretta kirsikkaa, hapankirsikkaa, boysenmarjaa, hillittyä graniittista mineraalisuutta, kevyttä karpaloa, hentoa puolukkaa ja aavistus banaanisuutta. Kielelle jäävä jälkivaikutelma on kuiva, mausteinen, hapokkaan napakka ja hennosti suun limakalvoja kuivattava.

Tämä Gelinin tuore Bojo on selkeästi klassista Nouveauta: viinissä on ujosti hiilidioksidikäymisen tuomia banaanisia piirteitä ja se on selkeästi nuorekas ja primäärihedelmävetoinen esitys. Samalla se on kuitenkin kaukana niistä kepeistä, höttöisistä ja yksiulotteisista Nouveauista, joita Alkoon yleensä marraskuussa päätyy: tässä on aromeissa syvyyttä ja moniulotteisuutta, minkä lisäksi viinillä on ihan rehellistä rakennetta – hapot antavat viinille mainion selkärangan ja tanniinisuus hampaat. Kyllä tämä viini menee viilennettynä ihan sellaisenaan särpimiseen, mutta rakenteensa puolesta tämä on myös varsin passeli ruokaviini siinä missä moni muu, "vakavampi" Beaujolais. Yummy, etten paremmin sanoisi.

Tulihan tuo viinin ruokakelpoisuus myös testattua! Idealla "mutkatonta ruokaa mutkattomalle viinille" lähdettiin liikkeelle ja nopeasti putelin kumppaniksi ideoitui niinkin rehellinen ruoka kuin pyttipannu. Keitetyt perunat kuutioiksi, sipulit silpuksi, vegaaninen chorizo palasiksi ja kaikki pannulle. Ja toimii!

Lyhyesti: Varsin uskottava, täysin sulfiititon Beaujolais Nouveau, joka yhdistelee Nouveaun mutkattomuutta ja laatu-Bojon rakenteikasta vakavuutta.

Arvio: Erittäin hyvä – erittäin mallikas esitys, joka valaa myös uskoa siihen, että normaalisti täysin yhdentekevästä Beaujolais Nouveau -tyylistäkin voi löytää korkealaatuista tavaraa.

Hinnan (8,20e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Burgaud Côte du Py James 2011

Burgaud Morgon Côte du Py James 2011

• Valmistaja: Jean-Marc Burgaud
• Tyyppi: Punaviini, AOC Morgon
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Beaujolais, Morgon, Côte du Py
• Rypäleet: Gamay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 32,70e (Lokakuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: le carré des vins

Vaikka Beaujolais on jo pitkään ollut natural-viininörttien suuri rakkaus ja monen viineistä yhtään enemmän ymmärtävän harrastajan kunnioituksen ja arvostuksen kohde, on suurille massoille tämä kyseinen alue edelleen alue, jota kuuluu karttaa – ja usein täysin perusteetta.

Beaujolais'n suurin markkinointitemppu, Beaujolais Nouveau, oli myös sen suurin moka: tämä simppeli, usein banaanilta tuoksuva ja marjamehulta maistuva viini kyllä toi koko maailman huomion Beaujolais'n alueelle, mutta samalla se sai ihmiset uskomaan, että kaikki Beaujolais'n viinit maistuvat Nouveaulta. Tästä syystä moni on täysin tiedoton siitä faktasta, että alueella tehdään myös uskomattoman vaikuttavia, tyylikkäytä ja vakavahenkisiä punaviinejä, joilla ei ole mitään tekemistä simppeleiden Nouveau-viinien kanssa. Merkittävä osa näistä viineistä tulee Beaujolais'n pohjoisosissa sijaitsevilta Cru-alueilta, joista tulevia viinejä ei usein enää markkinoida Beaujolais'n viineinä – ihan siitä syystä, etteivät ihmiset sekoittaisi näitä viinejä simppeleihin Beaujolais Nouveau -viineihin.

Aivan Beaujolais'n Cru-alueiden keskellä sijaitseva Morgon on tullut Moulin-à-Vent'n Cru-alueen kanssa tunnetuksi poikkeuksellisen intensiivisistä ja rakenteikkaista Beaujolais-viineistä. Lisäksi Morgonissa sijaitsee vielä oma pieni kukkulansa, Côte du Py, joka on tunnettu Morgonin parhaita viinejä tuottavana ala-alueena.

Vuonna 1989 viinintekijänä aloittanut Jean-Marc Burgaud toimii Beaujolais'n alueella, ensisijaisesti Morgonin alueella: hänen 19 ha viljelyksistään 13 ha sijaitsee Morgonin alueella, 5 ha yleisellä Beaujolais Village -alueella ja vain 1 ha Régnié Cru -alueella. Tarhojaan Burgaud viljelee luonnonmukaisesti, mutta ilman sertifikaatteja, koska hän haluaa pitää itsellään vapauden käyttää torjunta-aineita, jos olosuhteet niin vaativat – tähän asti näin on päässyt käymään yhden ainoan kerran, joten melko luonnonmukaisella meiningillä edetään! Tarhoilla köynnökset kasvavat Beaujolais'n tyyliin tukemattomina, oman rungon varassa ja erittäin tiheään istutettuina, jolloin köynnökset joutuvat taistelemaan ravinteista ja näin ollen sato pysyy luonnollisesti pienenä – ja rypäleiden laatu korkeana. Viinit Burgaud valmistaa ns. osittaisella hiilidioksidikäymisellä (semi-carbonic maceration), mikä myöskin on tyypillistä Beaujolais'lle: rypäletertut siirretään sementtiseen käymisastiaan, jolloin alimmaksi jääneet tertut murskaantuvat painon alle. Nämä ryhtyvät käymään luonnonhiivojen avulla, jolloin syntyy hiilidioksidia, joka täyttää käymisastian. Tällöin ehjät rypäletertut alkavat hapettomissa olosuhteissa käymään solunsisäisesti, jolloin käymisprosessi alkaa hiljalleen myös jokaisen ehjän rypäleen sisällä. Kun käyminen on edennyt tarpeeksi pitkälle, rypäle hajoaa ja viini jatkaa käymistään käymisastian pohjalla. Kepeimmissä viineissään Burgaud pitää rypäleiden rankoja ja kuoria n. viikon ajan, kun taas tuhdeimpia viinejään hän maseroi kuorten ja rankojen kanssa jopa yli 15 päivää.

Burgaud tuottaa viinejä paljon erityisesti Côte du Pyn alueelta. Perustason Côte du Pyn lisäksi hän tuottaa paremmista rypäleistä valmistettua ja tynnyreissä kypsytettyä Reserveä sekä Côte du Pyn alueella sijaitsevalta, arvostetulta Javernieres-palstalta samannimistä palstaviiniä. Sitten on vielä talon lippulaivaviini, nyt arvioitava James, jonka rypäleet tulevat lähinnä Côte du Pyn yläosien tarhoilta – viini ei kuitenkaan ole mikään tietty palstaviini, vaan Burgaud tuottaa näiltä palstoilta 10 tynnyriä ja parhaimpina vuosikertoina hän valitsee 5-7 lupaavimmalta vaikuttavaa tynnyriä tätä viiniä varten; loput tynnyrit käytetään Côte du Py Reserveä varten. Tämän viinin nimen Burgaud sai alun perin itse Yhdysvaltojen-reissullaan, jolla häntä alettiin kutsua nimellä James; viinin nimi on toki myös pieni hatunnosto 007-elokuvien suuntaan. Viini valmistetaan sementtitankeissa 15 päivää kestävällä osittaisella hiilihappokäymisellä, minkä jälkeen viini siirretään kypsymään vähintään vuodeksi 3–4-vuotiaisiin pièce-tynnyreihin.

Väriltään viini on tumman, jopa lähes mustan kirsikkainen, ja Gamayksi yllättävän läpinäkymätön.

Värin tavoin myös tuoksu on tummanpuhuva ja konsentroitunut: siinä tuntuu vanhojen köynnösten rypäleiden tuomaa tummaa marjahilloa, kevyttä kukkaista vivahteikkuutta, ujoa punaherukkaisuutta ja mitä hennoin aavistus puisevaa rypäletertun rankaa. Yleisilme on hieman sulkeutuneen oloinen, mutta samalla hyvin vivahteikas ja nuorekas.

Suussa viinillä on keskitäyteläinen, mutta yllättävänkin runsas ja konsentroitunut habitus. Tummanpuhuvasta, jopa synkähköstä mausta erottuu tiivistä, tummaa karhunvatukkaa ja boysenmarjaa, kevyttä pippurisuutta, hillityn kivistä mineraalimaata ja ujoa paahdettua mausteisuutta. Tiivis makumaailma loistaa puhdaspiirteisyydellään, jossa tammen puisevilla aromeilla ei ole lainkaan sijaa. Melko tiiviiltä maultaan erittäin mehukas viini on käytännössä rutikuiva ja kohtalaisen tuntuvan tanniinisuuden ja eloisan hapokkuuden ansiosta viinillä on erittäin rakenteikas, jopa piirun verran kireä yleisolemus – lähin vertailukohta voisi olla nuori ja kepeä Barbaresco.

Viinin moniulotteinen, tiukahko, mehukas ja pitkään viipyilevä makumaailma on vertaansa vailla: suuhun jää runsaasti marjavetoista, puhdasta hedelmäisyyttä, kuten tuoretta tummaa metsämarjaa, karhunvatukkaa, kevyttä luumua ja aavistus kypsää kirsikkaa, mutta myös paljon muutakin, kuten maustepippurista ja ujon mustapippurista mausteisuutta, kevyttä hiekkamaista pölyisyyttä ja ujoa graniittista mineraalisuutta. Jälkivaikutelma on mehukkaan ja puhdaspiirteisen hedelmäinen, mutta myös tiukahko ja karhea.

Burgaud on tunnettu ensisijaisesti äärimmäisen tiukkarakenteisista ja vakavista (joidenkin mukaan jopa huumorintajuttomista) Beaujolais-viineistä – sellaisista, jotka tarjoavat mitä parhaimman vastapainon "hupsuille", simppeleille Beaujolais Nouveau -viineille! Tämä vain parin vuoden ikäinen lippulaiva-Gamay on hyvin jännitteinen ja tiukka esitys, mikä voi tulla melkoisena yllätyksenä niille, jotka ovat tottuneet siihen, että Gamay on yleensä kepeää, simppeliä ja marjaista – vertaukset nuoreen Baroloon tai Barbarescoon eivät ole mitenkään kaukaa haettuja! Vaikka Burgaud James 2011 on jo nyt korkattavissa, kaipaa se ehdottomasti ruokaa – ja melko tuhtia sellaista – kumppanikseen; muuten viinin pariin kannattaa palata aikaisintaan 5–10 vuoden päästä.

Viinin suurin ongelma on kuitenkin sen saatavuus: koska viinin tuotanto on normaalisti vain n. 1,500–2,000 pulloa vuodessa, on sellaisen saaminen käsiin melkoinen temppu! Ennen viiniä löytyi Alkon tilausvalikoimasta reilun kolmen kympin hintaan, mikä oli viinin tasoon nähden vielä varsin kohtuullinen hinta, mutta tuotteen sittemmin poistuttua on sen saatavuus palannut lähes olemattomaksi. Jos viiniä sattuu jossain tulemaan vastaan, suosittelen nappaamaan mukaan; jos viiniä löytyy kellarista, suosittelen jättämään sen sinne vielä hyväksi aikaa!

Lyhyesti: Poikkeuksellisen tiukka, intensiivinen, puhdaspiirteinen ja vakuuttava Cru Beaujolais ensisijaisesti kellaroimiskäyttöön.

Arvio: Erinomainen – mitä parhain esimerkki siitä, mitä aliarvostettu Beaujolais kykenee vakavimmillaan tuottamaan. Äärimmäisen vakavahenkistä, synkkää ja tiukkaa tavaraa kellaroitavien viinien ystäville.

Hinnan (32,70e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

IAR Gamay 2013

IAR Gamay 2013

• Valmistaja: Institut Agricole Régional
• Tyyppi: Punaviini, DOC Valle d'Aosta
• Maa: Italia
• Alue: Aostan laakso, Valle Centrale
• Rypäleet: Gamay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 7,90e (Huhtikuu 2015, Gros Cidac, Aosta)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: iar

Meikäläinen raapusteli viinimestariporukan Italian-reissun raportteihin kohtalaisen pitkät pätkät stooria myös Aostan maatalousoppilaitoksesta, IAR:sta, mutta voin tähän vielä pistää lyhyen tiivistelmän alustukseksi.

Maatalousoppilaitoksen on perustanut katolilainen pappi Joseph Vaudan vuonna 1951. Hänen johdollaan oppilaitoksessa alettiin kouluttaa paikallisia asukkaita maanviljelyssä ja muussa maataloudessa tavoitteena alueen perinteisten maataloustuotteiden säilyminen. IAR:n johdossa Pappi Vaudan pyrki myös säilyttämään alueen viinien omaleimaisuuden ja monimuotoisuuden, minkä vuoksi IAR keräsi paljon paikallisia, alueelle uniikkeja lajikkeita alkaen viljellä niitä tuottaen niistä viiniä.

Nykyisin IAR tuottaa 20 hehtaarin viljelmillään viiniä n. 60,000 pulloa vuodessa, sekä paikallisista että kansainvälisistä lajikkeista. Merkittävä osa menee kaupalliseen tuotantoon, mutta oppilaitoksessa harrastetaan myös paljon kokeellista viinintuotantoa, sillä oppilaat voivat itse tehdä viinejä "opinnäytetöinään" ja heitä kannustetaan kokeilemaan uusia ideoita viiniensä parissa. IAR ei ole keskittynyt ns. high-end-viineihin, vaan simppeleihin, huokeasti hinnoiteltuihin arkiviineihin, jotka menevät valtaosaltaan paikalliseen kulutukseen, mutta tässä piileekin koulun viinien mahtavuus: viinit ovat äärimmäisen herkullisia, tasapainoisia ja omaleimaisia, mutta samalla todella edullisia – hinta-laatusuhde IAR:n viineissä on lyömätön!

Gamay ei ole Aostan oma paikallinen lajike, vaan tulokas Ranskan puolelta, mutta sitä on viljelty alueella erittäin pitkään ja se on yksi Aostan merkittävimpiä punaisia rypälelajikkeita. IAR:n Gamay on valmistettu peräti 750 metrin korkeudessa kasvavien köynnösten rypäleistä. Viini on aluksi käynyt ja maseroitunut kuorten kanssa 18 päivän ajan lämpötilakontrolloiduissa terästankeissa, minkä jälkeen sen on annettu kypsyä 7 kuukautta terästankeissa. Lopuksi viini on pullotettu ja viini on saanut kypsyä pulloissa 1 kk ajan ennen markkinoillelaskua. Vuosituotanto on päätähuimaavat 2,000 pulloa, joten kyseessähän on siis varsinainen massatuote.

Tämän pullon nappasimme mukaamme IAR-vierailun jälkeen Aostan keskustassa sijaitsevasta Gros Cidac -supermarketista. Oppilaitos kun oli juuri vakuuttanut meidät korkealaatuisilla ja mielenkiintoisilla, paikallisista lajikkeista tehdyillä viineillään, joten halusimme tarkistaa, miten talolta taittuvat nämä muualta kotoisin olevat lajikkeet!

Viinillä on hyvin tumma, Gamayksi jopa poikkeuksellisen konsentroituneen oloinen, lähes läpinäkymättömän mustan kirsikanpunainen väri.

Melko runsas ja muheva tuoksu on kyllä ehtaa Gamayta alusta loppuun: tummaa marjaa, maamaisuutta, kevyttä karhunvatukkaa, hillittyä pippuria, aavistus tuoreita punaisia metsämarjoja ja hentoa reduktiivista ruutisuutta, joka haihtuu viinin ollessa avattuna.

Mehukasta makumaailmaa hallitsee tuoksua voimakkaammin freesi metsämarjaisuus, vastapoimittu karpalo etunenässä. Seassa tuntuu myös hapokkaita tummia marjoja, pippurista mausteisuutta ja hapankirsikkaa. Kokonaisuus on korkeintaan keskitanniininen, mutta tarhojen korkean sijainnin vuoksi happoja on erittäin runsaasti, mitkä tekevät viinistä varsin napakan ja kevyesti kirpeän, jopa hennosti tiukahkon oloisen.

Viinin kuivassa jälkimaussa tuntuu tummia, hapokkaita ja kevyesti karhean tanniinisia marjoja, kuten aroniamarjaa, karpaloa, pippurisuutta, kevyttä hapankirsikkaa, hentoa vegetaalisuutta ja aavistus bitteristä lääkeyrttiä.

IAR onnistui kyllä vakuuttamaan tällä kertaa myös Gamayllaan – näköjään Beaujolais ja Loiren laakso eivät ole ainoita alueita, joissa kyseisestä rypälelajikkeesta saadaan harvinaisen ihastuttavia viinejä aikaan! Tämäntasoisilla viinillä nimittäin Aosta voi aivan hyvin lähteä haastamaan hyviä Cru Beaujolais -Gamayviinejä helposti, sillä viinissä on harvinaisen puhdaspiirteistä hedelmää, intensiteettiä ja runsautta jotka ovat upeasti tasapainossa napakan ryhdin ja raikkauden kanssa, sekä jopa potentiaalia keskipitkään kellarointiin. Kun mukaan vielä yhdistetään viinin laatuun nähden sen käsittämättömän kilpailukykyinen hinta, on tämä pullo yhtä voittoa ja riemujuhlaa.

Viinin äärimmäisen spesifi ja superinformatiivinen etiketti on tuskin kovinkaan monen esteetikon mieleen, mutta ainakin meikäläisen kaltaiset viininörtit osaavat arvostaa semmoista.

Lyhyesti: Ihastuttavan intensiivinen, puhdaspiirteinen, napakka ja supermaukas Gamay Italian pienimmältä ja tuntemattomimmalta viinialueelta, Aostan laaksosta. Viilennettynä mainio siemailuviini, hieman lämpimämpänä oivallinen ruokaviini kevyemmille tarjottaville.

Arvio: Tyylikäs – tässä on Gamay, jossa on kaikki palikat harvinaisen mallikkaasti kohdallaan. Vaikka hyvä Beaujolais maksaa harvoin paljoa, onnistuu tämä viini myös olemaan sellaisia edullisempi. Hintaansa nähden viini tarjoaa siis uskomattoman kovaa laatua ja kovimman kaliiperin kulautettavuutta.

Hinnan (7,90e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Maupertuis Les Pierres Noires XIII

Maupertuis Les Pierres Noires XIII

• Valmistaja: Domaine Jean Maupertuis
• Tyyppi: Punaviini, Vin de France
• Maa: Ranska
• Alue: Auvergne
• Rypäleet: Gamay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 12,70e (Marraskuu 2014, Vins Chez Nous)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vins chez nous

Lähellä Ranskan keskipistettä (eli siis keskellä ei-mitään) sijaitseva Auvergne luetaan usein osaksi Loiren viinialuetta, mutta todellisuudessa tämä kyseinen viinialue on maantieteellisesti hyvin eristyksissä muusta Ranskasta ja fyysisesti se on lähempänä esimerkiksi Beaujolais'ta kuin pääasiallista Loiren viinialuetta, joka sijaitsee yli 100 km Auvergnesta pohjoiseen. Siksipä monet viiniharrastajat ja -kirjoittajat lukevatkin Auvergnen omaksi, pieneksi viinialueekseen.

Auvergnessa, Saint-Georges-sur-Allierin kylässä viiniä tuottava Jean Maupertuis työskenteli alun perin tietokonealalla, mutta ryhtyi 1990-luvun alkupuoliskolla viininviljelijäksi Auvergnessa. Hän aloitti vuokraamalla viinitarhoja, jotka hän myöhemmin osti omaan käyttöönsä; nykyisin hän omistaa kaksi n. 1,5 ha laajuista viinitarhaa Gamayta ja Pinot Noiria sekä n. 30 aaria (0,3 ha) Chardonnayta. Valtaosa hänen ilman torjunta-aineita viljellyistä Gamay- ja Pinot Noir -köynnöksistään on hyvin vanhoja – nuorimmat ovat 1970-luvulta ja valtaosa 1940- ja 1950-luvuilta). Merkittävä osa hänen tuotannostaan on punaviiniä, mutta hän valmistaa myös gris-roséeta, valkoviiniä ja kuohuviiniä.

Maupertuis'n punaviinit valmistetaan sementtisammioissa, joissa ehjät rypäleet peitetään hiilidioksidilla, jolloin rypäleiden sisältämä mehu alkaa käymään automaattisesti hapettomissa olosuhteissa. Samalla sammion pohjalle murskaantuneiden rypäleiden mehu käy rypäleiden omilla hiivoilla. Kolmen viikon käymisen jälkeen rypäleet murskataan ja osittain käyneen viinin annetaan käydä kuivaksi, minkä jälkeen viini siirretään kuorten ja hiivasakan päältä pois lasikuituastioihin – tosin joinain vuosina pieni osa viinistä saatetaan kypsyttää vanhoissa tynnyreissä. Viinien annetaan käydä malolaktinen käyminen ja asettua kevääseen asti, jolloin ne lapotaan sakkojen päältä uusiin astioihin ja pullotetaan suodattamattomina ja kirkastamattomina. Maupertuis on aina viiniyttänyt viininsä ilman rikkiä ja vuonna 2000 hän siirtyi täysin rikittömään tuotantoon, eli viineihin ei lisätä rikkiä myöskään pullotusvaiheessa.

Alun perin Maupertuis pyrki saamaan viininsä luokiteltua Auvergnen appellaation alle, mutta hän on siirtynyt tuottamaan viinit Vin de France -luokittelun alla kyllästyttyään toimimaan alueen appellaatioelimen kanssa ja tekemään viinien rekisteröintiin liittyvää paperisotaa. Todennäköisesti viinin Vin de France -taustan takia viinin etiketissä ei lue vuosikertaa, mutta viinin nimen "XIII" viittaa 2013-vuosikertaan. "Les Pierres Noires" viittaa viinitalon tuliperäisellä maalla sijaitsevaan Gamay-tarhaan.

Väriltään viini on tumman kirsikkainen ujolla, nuorekkaan sinertävällä häivähdyksellä. Kokonaisuus on varsin tumma ja Gamayksi melko tiivis, vain hieman läpinäkyvä.

Aluksi tuoksu on todella reduktiivinen ja tunkkainen, suorastaan epämiellyttävän kananmunainen. Kuitenkin kuviot muuttuvat täysin puolen tunnin dekantoinnin jälkeen, jolloin viinin reduktiivinen tunkkaisuus on täysin tiessään ja tilalle on ilmestynyt tuoretta karhunvatukkaa, hyvin voimakasta mustapippurisuutta ja charmanttia kukkaisuutta.

Aluksi myös mausta löytyy ujo aavistus tuoksusta löytynyttä kananmunaa, mutta tämä piirre katoaa nopeasti viinin saadessa ilmaa. Kielellä pyörii punamarjaisuutta, jota viinin runsas, raikas ja eloisa hapokkuus taittaa innokkaasti puolukan ja hapankirsikan suuntaan, ja melko voimakkaana tuntuvaa mustapippurisuutta. Viinillä on hyvin freesi, hieman kirpeäkin ja äärimmäisen kepeä ja hento yleisilme – sellainen, jota pahat kielet ja tuhteihin punaviineihin tottuneet suut voisivat jopa sanoa vetiseksi. Hyvien happojen ja kevyesti puraisevan tanniinisuuden vuoksi rakennetta viinistä ei kuitenkaan puutu.

Jälkimakua hallitsevat runsaat hapot ja suutapuhdistava mineraalisuus, hapokas punaherukkaisuus, kevyt karviaismaisuus ja ujo pippurisuus. Viinistä jää pitkähkö, kepeä, raikas ja hieman karheahko jälkivaikutelma.

Les Pierres Noires XIII on todella kepeä ja elegantti, mutta myös sopivan rustiikkisella särmällä varustettu punaviini – siinä on selkeästi sellaista luonnetta, joka kyllä kumartaa niin Loiren kuin Beaujolais'n Gamay-viineille, mutta on silti selkeästi täysin omaa, auvergnelaista luonnetta edustava. Jos kepeistä viineistä pitää, ei viinin hurmaavaa puhdaspiirteisyyttä ja raikkautta voi jättää huomiotta, mutta jos tuhdimmat ja konsentroituneemmat viinit ovat enemmän mieleen, lienee tämä aivan liian vaatimaton esitys.

Ruokaparia näin kepeälle viinille voi olla vaikea keksiä, ja kenties parhaimmat paritukset ovat enemmän sellaisia, jotka mielletään perinteisesti kepeiden ja raikkaiden valkoviinien tehtäviksi – kuten vaikkapa ahvenfileet tai kepeät kasvisruoat. Omasta mielestäni ei kannatakaan lähteä stressaamaan ruokaparista näin kepeälle ja simppelille, mutta samalla maukkaalle ja helpostijuotavalle viinille, vaan nauttia se sellaisenaan, kohtalaisesti viilennettynä ja korkeintaan jonkun pienen pureskeltavan kanssa – kuitenkin riittävän pitkää ilmaamista unohtamatta!

Lyhyesti: Todella kepeä ja freesin hapokas Auvergnen Gamay, joka kärsi aluksi tuntuvasta reduktiivisuudesta, mutta joka melko nopeasti paljastui hyvin pippuriseksi ja ihastuttavan marjaiseksi esitykseksi!

Arvio: Hyvä – Les Pierres Noires ei pelleile eikä yritä olla suurempi viini, mitä se todellisuudessa on, vaan se on vakavahenkinen, mutta silti kaikin puolin mukava ja helpostilähestyttävä kepeä pikku viini.

Hinnan (12,70e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Chamonard Morgon Le Clos de Lys 2012

Chamonard Morgon Le Clos de Lys 2012

• Valmistaja: Domaine J. Chamonard
• Tyyppi: Punaviini, AOC Morgon
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Beaujolais, Morgon
• Rypäleet: Gamay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,50e (Syyskuu 2014, Vins Chez Nous)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vinscheznous

Kun helppo, pehmoinen ja mehumainen Beaujolais Nouveau niin tehokkaasti tuhosi Beaujolais'n (huom.: boo-, ei bu- tai pusolee!) alueen maineen, suhtautuvat monet melko karsastaen muihinkin Beaujolais'n viineihin. Vaikka Beaujolais'n alueella käytännössä kaikki punaviinit valmistetaan Gamaysta, voi viinien välillä olla äärimmäisen suuriakin eroja – kaikki Gamayt eivät missään nimessä ole kepeitä ja mehumaisia!

Joseph Chamonard oli yksi Beaujolais'n ensimmäisistä tuottajista, joka hylkäsi modernit viininvalmistusmenetelmät ja ryhtyi tuottamaan täysin käsittelemättömiä viinejä perinteisin menetelmin. Vuodesta 1990 taloa ovat luotsanneet Joseph Chamonardin tytär Genevieve ja hänen miehensä, suurikokoinen ja parrakas Jean-Claude Chanudet. He viljelevät maitaan ja tuottavat niistä viinejä Josephin tyyliin: täysin naturaalisti. Talon 4,5 hehtaarin kokoisilla, keskimäärin yli 60-vuotiailla Gamay-tarhoilla ei ole luomusertifikaattia, mutta köynnöksiä viljellään täysin luonnonmukaisesti. Rypäleiden annetaan kypsyä hyvin myöhään, aina syys-lokakuun vaihteeseen, minkä jälkeen viinien annetaan käydä spontaanisti (osittain Beaujolais'n alueelle tyypillisellä hiilidioksidikäymisellä, osittain luonnonhiivoilla). Viinejä kypsytetään suurissa foudre-tammisammioissa, minkä jälkeen viinit pullotetaan suodattamattomina.

Lasissa viinillä on melko nuorekas kirsikanpunainen väri, joka pakenee kohti reunoja värittömäksi.

Ihastuttava, puhdaspiirteinen tuoksu tykittää sellaista marjojen riemuvoittoa, että oksat pois! Tuoretta vadelmaa, kypsiä kirsikoita, tummempaa metsämarjaa ja hentoa metsämansikkaa.

Tuoksu antaa odottaa simppeliä ja makean marjaista kokonaisuutta, mutta kielellä viini paljastuukin kuivaksi, tiukkarakenteiseksi ja hyvin vivahteikkaaksi: hedelmäpuolesta huolehtivat karpalon, hennon vadelman ja jopa lähes raa'ahkon mansikan aromit. Seassa tuntuu myös lihaisuutta, kivistä mineraalisuutta, kevyttä maamaista mausteisuutta ja aavistus vegetaalisen yrttistä bitteriä. Kokonaisuus on klassiseen Gamay-tyyliin kepeä, muttei missään nimessä ohut tai mehumainen – sekä poskiperiin pureutuva hapokkuus että kohtalaisen runsas, nuorekkaan tuntuva tanniinisuus antavat viinille todella jämäkän rakenteen. Yleisilme on sekä erittäin mehukas että hyvin rouhea.

Viinistä jää suuhun kuiva jälkimaku, jossa häilyy karpaloa, hentoa puolukkaa, kuivakkaa mausteisuutta, ja tanniinista bitteriä. Jälkivaikutelma on freesin raikas, maamaisen rouhea ja kevyesti tanniinien kuivattama.

Chamonardin viineillä taitaa olla melko suuri underground-suosio, mitä en kyllä lainkaan ihmettele tämän viinin maistettuani! Le Clos de Lys nimittäin yhdistää Gamayn kaikki parhaat puolet – intensiivisen, marjavetoisen hedelmän; hyvin puruvoimaisen rakenteen; ja raikkaan kepeyden – erittäin vastaansanomattomaan pakettiin. Yleensä hyvät Cru Bojot eivät petä, eikä Chamonard tähän tuo minkäänlaista poikkeusta, päin vastoin: Le Clos de Lys on yksi parhaita koskaan maistamiani Gamay-viinejä.

Terhakoiden, jopa Nebbiolomaisten tanniinien vuoksi viini on erityisesti sellaisenaan nautittuna erittäin kireä ja siksi viini tuntuikin jopa hieman turhan nuorena korkatulta – tämän ikäisenä viini siis kaipaa aivan ehdottomasti ruokaa kylkeensä! Vaikka Chamonardin viinit ovatkin ilman säilöntäaineita valmistettuja natural-viinejä, ne kestävät erinomaisesti ikää ja parhaimmat vuosikerrat säilyvät viileissä olosuhteissa kellaroituina jopa 25-vuotiaiksi! Jos siis Le Clos du Lys sattuu löytymään kellarista, ei kannata pitää sen kanssa mitään kiirettä. Viini rauhoittunee ja pehmentynee iän myötä hyvin ja voin kuvitella sen saavuttavan huippunsa vasta siinä 10. ikävuoden paikkeilla.

Lyhyesti: Kepeä, mutta äärimmäisen intensiivinen, rakenteikas, terhakan tanniininen ja hurmaavan puhdaspiirteinen Cru Bojo.

Arvio: Erinomainen – upean intensiivinen, kepeän marjainen ja purevan rakenteikas ruokaviini tai kellaripullo. Helposti Beaujolais'n parhaimmistoa.

Hinnan (14,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Terres Dorées Fleurie 2011

Terres Dorées Fleurie 2011

• Valmistaja: Domaine des Terres Dorées (Jean-Paul Brun)
• Tyyppi: Punaviini, AOC Fleurie
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Beaujolais, Fleurie
• Rypäleet: Gamay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 179 SEK (~20,59e; Elokuu 2013, Systembolaget)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: systembolaget

Nykyisin, Beaujolais Nouveaun suosion käännyttyä itseään vastaan ja näiden kausittaisten mehuviinien tultua epämuodikkaiksi, ihmiset onneksi rupeavat tietämään, että Beaujolais ei ole pelkästään helppoa, mehumaista hupsutteluviiniä, vaan alueella tehdään myös varsin uskottavaa, vakavahenkistä tavaraa. Jos kuitenkin joltain on tämmöinen tieto mennyt ohitse, ei kertaus liene paha asia.

Alueella pääasiassa valmistettava perus-Beaujolais on halpaa ja usein massatuotettua perusviiniä, joka ei juuri eroa pohjoisemmasta tulevasta perus-Bourgognesta muuten kuin siinä, että käytetty rypälelajike on Gamay, ei Pinot Noir. Viinit ovat simppeleitä, mutkattomia ja helppoja. Hieman parempaa tasoa edustavat Beaujolais-Villages-viinit, jotka ovat yleensä hieman tuhdimpia ja pidempää kypsyttelyäkin kestäviä tapauksia. Sitten, pyramidin huipulla ovat Cru Beaujolais, oman appellaation saaneet kymmenen aluetta, joiden rypäleistä tuotetut viinit voivat pärjätä helposti 1er Cru -tasoisille Burgundin punaviineille, parhaat jopa Grand Cru -tasoisille: nämä viinit ovat monesti varsin rotevia, tiukkarakenteisia ja kestävät helposti pidempääkin kypsyttelyä – intensiivisimmät esitykset saattavat suorastaan kerjätä sitä! Lisäksi parhaat Beaujolais't yleensä maksavat vain murto-osan verrattuna parhaisiin Bourgognen punaviineihin. Ikävä kyllä ainoa Alkon valikoimista löytyvä Cru Beaujolais on Joseph Drouhinin Moulin-à-Vent.

Tämä nyt arvioitava, ihastuttavan minimalistisella etiketillä varustettu Cru Beaujolais tarttui mukaani viime kesänä Systembolagetista. Viinin tuottanut Jean-Paul Brun on yksi Beaujolais'n arvostetuimmista viinintekijöistä. Hänen luotsaaman Domaine des Terres-Dorées'n viinit ovat yleensä varsin luonnollisia, perinteikkäitä ja puhdaspiirteistä Gamayta korostavia: satomäärät pidetään vähäisinä, mutta korkealaatuisina; viinit käytetään vain luonnonhiivoilla; viineihin ei lisätä turhaan sokeria nostamaan keinotekoisesti alkoholia ja runsautta, vaan viinejä chaptalisoidaan korkeintaan tarpeen tullen huonoina vuosikertoina; viinejä ei suodateta, jotta aromit ja maut säilyisivät mahdollisimman luonnollisina; pullotuksessa käytetään vain minimaalisia määriä sulfiitteja. Lopputuloksena syntyy loistavia, luonnollisia ja ihastuttavia viinejä, jotka ovat nykyaikaisten teollisuusviinien antiteesejä.

Nyt arvioitava pullo tarttui loppuvuodesta mukaani illanistujaisiin, joskin epäilin pulloa kaivaessa että mahtaako se olla vielä korkkauskunnossa – pari vuotta kun ei ole laadukkaalle Fleurielle ikä eikä mikään!

Viinillä on hennosti violettiin taittuva kirsikanpunainen, melko läpinäkyvä väri.

Ensi alkuun lasista kohoaa hienostunut, hieman kevyehkö tuoksu, jossa tuntuu kukkeutta, runsaasti erilaisia murskattuja tuoreita metsämarjoja, hentoa maalaisuutta ja jonkinlaista etäistä lihaisuutta. Taustalla häilyy aavistus kepeätä mineraalia, minkä lisäksi hedelmä ei tunnu olevan riittävä peittääkseen häivähdyksiä alkoholia. Muutamia tunteja avauduttuaan karahvissa viinin tuoksusta on tullut selkeästi mehevämmän vadelmainen, minkä lisäksi seassa tuntuu kevyen jugurttinen sivujuonne. Alkoholi on kadonnut täysin mehevämmän marjaisuuden joukkoon, mutta samalla osa muusta tuoksun moniulotteisuudesta.

Maultaan viini on kuiva, varsin hapokas ja ryhdikäs. Suutuntuma on kepeähkön keskitäyteläinen mutta samalla varsin intensiivinen: nuorekas viini vyöryttää kielelle tuoreen hapokasta punaista marjaisuutta, hillitysti kypsempää vadelmaista hedelmää, kevyen maustepippurista mausteisuutta ja varsin tuntuvaa kivisen mineraalista maamaisuutta. Hieman enemmän viiniä maisteltuani rupean olemaan sitä mieltä, että tässä on ehdottomasti yksi mineraalisimmista maistamistani punaviineistä – tämähän pärjäisi kyseisellä osa-alueella vaikka saksalaisille Rieslingeille! Kokonaisuus on verrattain tanniininen, minkä vuoksi makua sävyttää paikoin tanniininen karvaus. Yleisilmeeltään viini on melko rapsakka ja erittäin juotava, vaikkei se millään tavalla yritä olla helppo tai miellyttävä. Vaikka viini lämpeää illan aikana karahvissa kohtalaiseen lämpimään huoneenlämpöön, onnistuu se pysymään hapokkuudellaan, mineraalisuudellaan ja puhdaspiirteisellä hedelmäisyydellään loppuun asti ihastuttavan freesinä ja viileänä.

Viinistä jäävä jälkimaku on kuiva ja kevyehkö, mutta myöskin kielellä kehittyvä ja pitkähkö. Kielelle jää melko voimakasta mausteisuutta ja tanniinien bitteriä, johon tuovat syvyyttä hento, tuore vadelmaisuus, hillitty mineraali, aromaattinen yrttisyys ja hennot, multaisen maamaiset piirteet.

Kuten ennen korkkaamista, myös jälkikäteen tuli mietittyä, että viini saattoi tulla korkatuksi liian nuorna – kokonaisuus oli vielä hyvin primäärinen, rakenteeltaan tiukka ja kohtalaisen tuntuvilta tanniineiltaan kova; kenties viini olisi pelannut paremmin, jos sen olisi naittanut jonkin rasvaisen, mutta sopivan kevyen ruoan kumppaniksi. "Paremmin" on kuitenkin melko suhteellinen käsite, sillä viini toimi nytkin vallan erinomaisesti – kokonaisuus oli kaikin puolin herkullinen, ihastuttavan moniulotteinen ja mineraalisuudessaan hurmaava. Suomen kielestä ihan sopivaa termiä on vaikea löytää, mutta englannin kielen crunchy on tämän viinin kanssa sana paikallaan.

Parin kympin hinnalla viini oli varsinainen loisto-ostos Systemistä, minkä vuoksi onkin varsinainen sääli, että viini on sieltäkin poistunut valikoimista – näin mainiota viiniä olisin helposti voinut ostaa lisää talteen keräämään ikää ja lempeyttä. Jos siis tätä viiniä sattuu käden ulottuvilta löytymään, suosittelen pistämään pullon tai pullot vielä muutamiksi vuosiksi talteen: hedelmää, ryhtiä ja rakennetta viinistä löytyy helposti keskipitkään kypsyttelyyn! Nyt korkatessa viinin kannattaa avautua hetki – puolesta tunnista tuntiin – ja tarjoilla se sopivan rasvaisen ruoan kanssa.

Jos näihin Beaujolais'n parempiin viineihin heräsi orastava kiinnostus, suosittelen vilkaisemaan mitä viinejä Funky Winesilta löytyy Alkosta, sillä heillä tuntuu olevan parhaiten Beaujolais'n edustus hallussa: tällä hetkellä valikoimissa näyttää killuvan Jean-Paul Brunilta FRV100-rosé ja kehuttu Terres-Dorées Chardonnay, minkä lisäksi esimerkiksi Burgaud'n Cru Beaujolais -viinit Morgonin alueelta ovat enemmän kuin suositeltavia tutustumisen kohteita!

Lyhyesti: Rapsakka, tiukkarakenteinen, kohtalaisen tanniininen, voimakkaan mineraalinen ja ennen kaikkea hurmaavan puhdaspiirteinen Cru Beaujolais. Kevyeksi viiniksi todella hurmaava ja ihastuttavan intensiivinen, mutta samalla erittäin nuorekas, mistä johtuen viini ehdottomasti hyötyy muutamien vuosien lisäkypsyttelystä.

Arvio: Tyylikäs – todella ihastuttava, tyylikäs, sopusuhtainen ja harmoninen Gamay. Jos jonkun mielestä kepeät viinit ovat ohuita ja mehumaisia, on tämä viini täydellinen esimerkki päinvastaisesta.

Hinnan (20,59e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Georges Dubœuf Beaujolais-Villages Nouveau 2013

Georges Dubœuf Beaujolais-Villages Nouveau 2013

• Valmistaja: Georges Dubœuf
• Tyyppi: Punaviini, AOC Beaujolais-Villages
• Maa: Ranska
• Alue: Bourgogne, Beaujolais
• Rypäleet: Gamay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,84e (Marraskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

No niin, täällä kommenteissa toivottiin arviota tämän vuoden nuvoosta, joten täältä pesee. En usko, että blogini lukijoissa on ketään, joka ei tietäisi mistä on kyse, mutta kertaus on opintojen äiti:

Beaujolais (boʒolee, ei buʒolee!) Nouveau on siis viinityyli, jonka tarkoituksena on olla kyseisen vuosikerran ensimmäinen viini – tietenkin tällä hetkellä vuosikertaa 2013 löytyy eteläisen pallonpuoliskon tuottajilta, mutta heidän satonsa on kypsynyt valtaosin loppuvuodesta 2012, joten heitä ei nyt tietenkään voida ottaa tässä lukuun!

Beaujolais Nouveau -viinejä on valmistettu Beaujolais'n alueella ties kuinka pitkään, mutta vasta kun tuottaja Georges Dubœuf alkoi markkinoimaan BN-viinejä aggressiivisesti, alkoi niiden suosio tasaisesti kasvamaan. 1970-luvulla Nouveau-viineistä oli tullut jo kansallinen ilmiö Ranskassa ja Beaujolais Nouveau -buumi saavutti suurimman huippunsa 1980-luvulla; sen jälkimainingeissa monissa muissa maissa on ryhdytty imitoimaan BN-viinien tyyliä omilla paikallisilla rypäleillä tai sekoitteilla. Samalla Nouveau-viinien on kuitenkin nähty vahingoittavan Beaujolais'n mainetta, sillä usein ihmiset yhdistävät alueen nimen vain näihin hupsuihin, aggressiivisesti markkinoituihin viineihin – ei niihin tyylikkäisiin, elegantteihin ja vivahteikkaisiin Gamay-viineihin mitä alue parhaimmillaan voi tuottaa.

Beaujolais Nouveau -viinit (ja muut ns. nouveau-viinit) valmistetaan ns. hiilidioksidikäymisellä, eli rypäleistä ei puristeta käytettävää viiniä, vaan rypäleterttujen annetaan olla tankeissa hiilidioksidin kanssa, jolloin käyminen alkaa rypäleiden sisältä käsin solutasolla – tämän menetelmän sivutuotteena syntyy paljon erilaisia, persoonallisia ja hiilidioksidikäymiselle uniikkeja aromeja, joista mm. eräänlainen banaanikarkkinen esterisyys on hyvin tyypillinen ja tunnistettava vivahde. Tällä käymismenetelmällä rypälemehu saadaan käytettyä äärimmäisen nopeasti viiniksi ja pullotettu viini saadaan varsin pian sadonkorjuun jälkeen markkinoille, mutta vastavuoroisesti nämä viinit ovat äärimmäisen simppeleitä eivätkä kestä pitkää säilytystä. Jo 1950-luvulla alueen tuottajien kesken on sovittu, että virallinen Beaujolais Nouveau -päivä on marraskuun 3. torstai, ja vasta tällöin viinit saadaan asettaa myyntiin. Tämä viini on siis ehtinyt seisoa Alkon hyllyillä vain pari päivää. Nouveauilla on kuitenkin tapana huveta äärimmäisen vauhdikkaasti, joten jos kiinnostusta löytyy, pidä kiirettä!

Väriltään viini on huomattavan orvokkisen liila – voisi kuvitella, että viinin voimakkaan sinertävään taittuva sävy olisi peräti peräisin elintarvikeväreistä, ei rypälemehusta!

Yllättäen tuoksussa ei tunnu yhtä voimakasta banaaniesterisyyttä kuin aiempien vuosien Alkoon ostetuissa BN-viineissä. Sen sijaan tuoksua hallitsee aromikas boysenmarjaisuus ja puolukkaisuus, jonka esterisyys taittaa melko selväpiirteiseksi marjajogurttisuudeksi.

Runsaimmat esteriset aromit ovat siirtyneet varsin kepeästä ja paikoitellen jopa mehumaisesta mausta syrjään ja makumaailmaa hallitsevat tuntuvammin mehevän marjaiset aromit: tuore karpalo, sokeroitu puolukka ja vadelmakarkki. Makeutta vihjaavista aromeistaan huolimatta viini on kuitenkin yleisilmeeltään kuiva ja ryhdikkään hapokas. Viinityylille tyypillisesti tanniineja viinistä ei tunnu löytyvän käytännössä ollenkaan.

Jälkimaussa tuntuu taas tuoksusta tuttua metsämansikkajogurttia sekä makeaa kirsikkaisuutta ja kevyen vegetaalista yrttisyyttä.

Vaikka näitä överiaromaattisia ja paikoitellen jopa karkkisen esterisiä Beaujolais Nouveau -viinejä ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua vakaviksi viineiksi, on tämän vuoden pullote Dubœufilta viinien yleiseen tyyliin nähden jopa yllättävän vakava ja uskottava. Kokonaisuutta ei leimaa BN-viineille tyypillinen, monesti jopa häiritseväksi asti yltyvä banaaniesterisyys, minkä lisäksi viinistä löytyy varsin ryhdikästä hapokkuutta, mikä tekee siitä ihan varteenotettavan kumppanin esimerkiksi salaateille, kevyille pastoille tai kalalle.

Itselleni tämä viinityyli ei vieläkään onnistu kovinkaan hyvin putoamaan, mutta aina joskus on hyvä relata ja hupsutella monesti turhan vakavamielisessä viinimaailmassa. Lisäksi tämä vuosikerta kuitenkaan ei äidy hupsuttelemaan täysin hallitsemattomasti, vaan antaa vain toisen tanssijalan vipattaa, toisen naputellessa rytmiä hillitysti ja maltillisesti.

Lyhyesti: Tasapainoinen yhdistelmä pehmeätä, vähätanniinista ja nuorekasta Nouveuta ja kuivaa, hapokasta ja kevyen yrttistä Beaujolais'ta. Tänä vuonna olemme saaneet monopoliimme tarjolle varsin mallikelpoisen esityksen Beaujolais'n kuninkaalta ja nouveau-skenen kummisedältä.

Arvio: Miellyttävä – ja se on jo paljon Nouveaulta se. Yleensä kierrän nämä hupsut hömpötysviinit kaukaa, mutta tämä esitys on jo ihan uskottava tapaus, kiitos maltilliseksi jäävän banaanisuuden ja napakan rakenteen.

Hinnan (9,84e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.