Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


22.1.14

Terres Dorées Fleurie 2011

Terres Dorées Fleurie 2011
  • Valmistaja: Domaine des Terres Dorées (Jean-Paul Brun)
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Fleurie
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bourgogne, Beaujolais, Fleurie
  • Rypäleet: Gamay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 179 SEK (~20,59e; Elokuu 2013, Systembolaget)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Nykyisin, Beaujolais Nouveaun suosion käännyttyä itseään vastaan ja näiden kausittaisten mehuviinien tultua epämuodikkaiksi, ihmiset onneksi rupeavat tietämään, että Beaujolais ei ole pelkästään helppoa, mehumaista hupsutteluviiniä, vaan alueella tehdään myös varsin uskottavaa, vakavahenkistä tavaraa. Jos kuitenkin joltain on tämmöinen tieto mennyt ohitse, ei kertaus liene paha asia.

Alueella pääasiassa valmistettava perus-Beaujolais on halpaa ja usein massatuotettua perusviiniä, joka ei juuri eroa pohjoisemmasta tulevasta perus-Bourgognesta muuten kuin siinä, että käytetty rypälelajike on Gamay, ei Pinot Noir. Viinit ovat simppeleitä, mutkattomia ja helppoja. Hieman parempaa tasoa edustavat Beaujolais-Villages-viinit, jotka ovat yleensä hieman tuhdimpia ja pidempää kypsyttelyäkin kestäviä tapauksia. Sitten, pyramidin huipulla ovat Cru Beaujolais, oman appellaation saaneet kymmenen aluetta, joiden rypäleistä tuotetut viinit voivat pärjätä helposti 1er Cru -tasoisille Burgundin punaviineille, parhaat jopa Grand Cru -tasoisille: nämä viinit ovat monesti varsin rotevia, tiukkarakenteisia ja kestävät helposti pidempääkin kypsyttelyä – intensiivisimmät esitykset saattavat suorastaan kerjätä sitä! Lisäksi parhaat Beaujolais't yleensä maksavat vain murto-osan verrattuna parhaisiin Bourgognen punaviineihin. Ikävä kyllä ainoa Alkon valikoimista löytyvä Cru Beaujolais on Joseph Drouhinin Moulin-à-Vent.

Tämä nyt arvioitava, ihastuttavan minimalistisella etiketillä varustettu Cru Beaujolais tarttui mukaani viime kesänä Systembolagetista. Viinin tuottanut Jean-Paul Brun on yksi Beaujolais'n arvostetuimmista viinintekijöistä. Hänen luotsaaman Domaine des Terres-Dorées'n viinit ovat yleensä varsin luonnollisia, perinteikkäitä ja puhdaspiirteistä Gamayta korostavia: satomäärät pidetään vähäisinä, mutta korkealaatuisina; viinit käytetään vain luonnonhiivoilla; viineihin ei lisätä turhaan sokeria nostamaan keinotekoisesti alkoholia ja runsautta, vaan viinejä chaptalisoidaan korkeintaan tarpeen tullen huonoina vuosikertoina; viinejä ei suodateta, jotta aromit ja maut säilyisivät mahdollisimman luonnollisina; pullotuksessa käytetään vain minimaalisia määriä sulfiitteja. Lopputuloksena syntyy loistavia, luonnollisia ja ihastuttavia viinejä, jotka ovat nykyaikaisten teollisuusviinien antiteesejä.

Nyt arvioitava pullo tarttui loppuvuodesta mukaani illanistujaisiin, joskin epäilin pulloa kaivaessa että mahtaako se olla vielä korkkauskunnossa – pari vuotta kun ei ole laadukkaalle Fleurielle ikä eikä mikään!

Viinillä on hennosti violettiin taittuva kirsikanpunainen, melko läpinäkyvä väri.

Ensi alkuun lasista kohoaa hienostunut, hieman kevyehkö tuoksu, jossa tuntuu kukkeutta, runsaasti erilaisia murskattuja tuoreita metsämarjoja, hentoa maalaisuutta ja jonkinlaista etäistä lihaisuutta. Taustalla häilyy aavistus kepeätä mineraalia, minkä lisäksi hedelmä ei tunnu olevan riittävä peittääkseen häivähdyksiä alkoholia. Muutamia tunteja avauduttuaan karahvissa viinin tuoksusta on tullut selkeästi mehevämmän vadelmainen, minkä lisäksi seassa tuntuu kevyen jugurttinen sivujuonne. Alkoholi on kadonnut täysin mehevämmän marjaisuuden joukkoon, mutta samalla osa muusta tuoksun moniulotteisuudesta.

Maultaan viini on kuiva, varsin hapokas ja ryhdikäs. Suutuntuma on kepeähkön keskitäyteläinen mutta samalla varsin intensiivinen: nuorekas viini vyöryttää kielelle tuoreen hapokasta punaista marjaisuutta, hillitysti kypsempää vadelmaista hedelmää, kevyen maustepippurista mausteisuutta ja varsin tuntuvaa kivisen mineraalista maamaisuutta. Hieman enemmän viiniä maisteltuani rupean olemaan sitä mieltä, että tässä on ehdottomasti yksi mineraalisimmista maistamistani punaviineistä – tämähän pärjäisi kyseisellä osa-alueella vaikka saksalaisille Rieslingeille! Kokonaisuus on verrattain tanniininen, minkä vuoksi makua sävyttää paikoin tanniininen karvaus. Yleisilmeeltään viini on melko rapsakka ja erittäin juotava, vaikkei se millään tavalla yritä olla helppo tai miellyttävä. Vaikka viini lämpeää illan aikana karahvissa kohtalaiseen lämpimään huoneenlämpöön, onnistuu se pysymään hapokkuudellaan, mineraalisuudellaan ja puhdaspiirteisellä hedelmäisyydellään loppuun asti ihastuttavan freesinä ja viileänä.

Viinistä jäävä jälkimaku on kuiva ja kevyehkö, mutta myöskin kielellä kehittyvä ja pitkähkö. Kielelle jää melko voimakasta mausteisuutta ja tanniinien bitteriä, johon tuovat syvyyttä hento, tuore vadelmaisuus, hillitty mineraali, aromaattinen yrttisyys ja hennot, multaisen maamaiset piirteet.

Kuten ennen korkkaamista, myös jälkikäteen tuli mietittyä, että viini saattoi tulla korkatuksi liian nuorna – kokonaisuus oli vielä hyvin primäärinen, rakenteeltaan tiukka ja kohtalaisen tuntuvilta tanniineiltaan kova; kenties viini olisi pelannut paremmin, jos sen olisi naittanut jonkin rasvaisen, mutta sopivan kevyen ruoan kumppaniksi. "Paremmin" on kuitenkin melko suhteellinen käsite, sillä viini toimi nytkin vallan erinomaisesti – kokonaisuus oli kaikin puolin herkullinen, ihastuttavan moniulotteinen ja mineraalisuudessaan hurmaava. Suomen kielestä ihan sopivaa termiä on vaikea löytää, mutta englannin kielen crunchy on tämän viinin kanssa sana paikallaan.

Parin kympin hinnalla viini oli varsinainen loisto-ostos Systemistä, minkä vuoksi onkin varsinainen sääli, että viini on sieltäkin poistunut valikoimista – näin mainiota viiniä olisin helposti voinut ostaa lisää talteen keräämään ikää ja lempeyttä. Jos siis tätä viiniä sattuu käden ulottuvilta löytymään, suosittelen pistämään pullon tai pullot vielä muutamiksi vuosiksi talteen: hedelmää, ryhtiä ja rakennetta viinistä löytyy helposti keskipitkään kypsyttelyyn! Nyt korkatessa viinin kannattaa avautua hetki – puolesta tunnista tuntiin – ja tarjoilla se sopivan rasvaisen ruoan kanssa.

Jos näihin Beaujolais'n parempiin viineihin heräsi orastava kiinnostus, suosittelen vilkaisemaan mitä viinejä Funky Winesilta löytyy Alkosta, sillä heillä tuntuu olevan parhaiten Beaujolais'n edustus hallussa: tällä hetkellä valikoimissa näyttää killuvan Jean-Paul Brunilta FRV100-rosé ja kehuttu Terres-Dorées Chardonnay, minkä lisäksi esimerkiksi Burgaud'n Cru Beaujolais -viinit Morgonin alueelta ovat enemmän kuin suositeltavia tutustumisen kohteita!

Lyhyesti: Rapsakka, tiukkarakenteinen, kohtalaisen tanniininen, voimakkaan mineraalinen ja ennen kaikkea hurmaavan puhdaspiirteinen Cru Beaujolais. Kevyeksi viiniksi todella hurmaava ja ihastuttavan intensiivinen, mutta samalla erittäin nuorekas, mistä johtuen viini ehdottomasti hyötyy muutamien vuosien lisäkypsyttelystä.

Arvio: Tyylikäs – todella ihastuttava, tyylikäs, sopusuhtainen ja harmoninen Gamay. Jos jonkun mielestä kepeät viinit ovat ohuita ja mehumaisia, on tämä viini täydellinen esimerkki päinvastaisesta.

Hinnan (20,59e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

6 kommenttia:

  1. Suosikkituottajiani ja yksi parhaita tilavierailuja, mitä olen päässyt kokemaan Musarin ohella. 2008 Fleurie oli ehkäpä kaunein viini, mitä olen viime vuosina juonut.

    Mutta sekin on totta, että Brunin tyyli on aika rakennepainotteinen, joten hedelmän ystävät eivät ehkä nauti näistä viineistä, vaikka Beaujolais'lla on maine hedelmävetoisena viininä.

    Join hiljattain Alkon tilausvalikoimasta Brunin L'Ancien 2012, joka oli myös lähes täydellinen. Ja ainakin Helsingin keskustan Stockan alkossa sitä oli ihan hyllyssäkin.

    VastaaPoista
  2. Gambinamiäs23/1/14 08:56

    Vahva komppi L'Ancienin kohdalta, todella hyvä viini eikä edes pahan hintainen. Muistan nähneeni Helsingin stockan a-marketin lisäksi myös arkadian lippulaivamyymälässä.
    http://www.alko.fi/tuotteet/953887/

    VastaaPoista
  3. Ja sama täällä! Itse olen koukussa Beaujolaisin viineihin. Jos tyyli ja maku miellyttää niin Cru-tason pullotteet ovat hinta-laatu suhteeltaan ihan parhaimmistoa. VInatikselta irtoaa 2012 vuosikerta vajaaseen 14 euroon. Toinen tuottaja jonka fleurie ja moulin a vent ovat loistavia on Domaine de Vissoux. Ehkä astetta enemmän marjaisuuteen nojaavia.

    VastaaPoista
  4. Noh pentele! Näyttää kyllä tyylillä olevan faneja, kun näin lyhyellä varoitusajalla sataa näin paljon kommenttia! Mutta pitänee käydä tuo Muinainen poimimassa jossain välissä, jos näin kovat taustajoukot se saa (tuo Brunin rakenteikkuus ei meikäläistä ainakaan missään nimessä haittaa), ja samalla pitänee pistää tuo Vissoux korvan taakse, jos jossain välissä nuo meikäläisen varastot tyhjenisivät edes sen verran, että sekaan mahtuisi pienen tilauksen verran lisää.

    Kiitos kommenteista ja hyvistä vinkeistä!

    VastaaPoista
  5. Arviosi loppukommentissa on juuri se mikä tekee omastakin mielestä Beaujolais-viineistä niin nautittavia. Kevyt, mutta silti rakennetta ja materiaalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta maar! Vielä kun saisi näitä vielä jostain lähimyymälästä ja järkevällä hinnalla. Kuinkahan kauan kestää, että Alkon ostossa ruvettaisiin panostamaan oikeasti mielenkiintoisiin ranskalaisiin?

      Poista