Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


25.1.14

Scarbolo Refosco 2009

Scarbolo Refosco 2009
  • Valmistaja: Scarbolo
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Friuli Grave
  • Maa: Italia
  • Alue: Friuli-Venezia Giulia, Friuli Grave
  • Rypäleet: Refosco dal Peduncolo Rosso (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 8,70e (Lokakuu 2013, Viiniravintola Latva)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Lokakuussa bongasin Latvan listoilla uuden Scarbolon viinin, joka piti napata testiin – tämä perheomisteinen viinitalo Friulista, Slovenian rajan tuntumasta, on nimittäin jo aiemmin onnistunut hurmaamaan ihastuttavalla oranssilla viinillään! Lisäksi monet Friulin viinit tuppaavat olemaan varsin miellyttäviä esityksiä, sillä alueen viineissä pääpaino on yleensä korkeassa laadussa ja puhdaspiirteisessä hedelmässä, eikä niinkään hallitsevassa tammisuudessa.

Refosco, josta viini on valmistettu, on koillis-italialainen rypälesuku, jonka alle kuuluu monta, toisilleen lähestäsukua olevaa rypälelajiketta – samaan tapaan kuin Muscat-nimen alle kuuluu liuta erilaisia Muscat-lajikkeita. Tämä viini ei kuitenkaan ole sekoite erilaisia Refosco-lajikkeita, vaan viini on valmistettu pelkästään Refosco dal Peduncolo Rosso -lajikkeesta. Viini on yhden tarhan (nimeltään Persereano) viini; sitä on aluksi maseroitu kuorten kanssa kahden viikon ajan, minkä jälkeen viiniä on kypsytetty erikokoisissa ranskalaisissa tynnyreissä peräti 3 vuoden ajan, minkä jälkeen viinin on annettu asettua pullossa vielä 6 kuukauden ajan ennen myyntiinlaskua – varsin kiitettävät 40 kuukautta kypsyttelyä tuottajan puolesta!

Väriltään viini on tiiviin musteisen kirsikanpunainen ja kauttaaltaan käytännössä läpinäkymätön.

Tuoksu on hieman kevyenpuoleinen, mutta hengeltään todella mustanpuhuva ja maanläheinen: yleisilmeeksi olen kirjoittanut "karhean lihaisa", joka ei näin neljännesvuotta myöhemmin avaudu yhtä hyvin kuin kirjoitushetkellä, mutta jos viinilasi pistettäisiin nenäni eteen, voisin sen varmasti allekirjoittaa. Seasta löytyy myös karhunvatukkaa, kevyttä musteisuutta, hentoa myskiä ja hieman karvaat maut mieleen tuovaa rustiikkista yleisfiilistä. Alkoholi (14%) tahtoo kevyesti puskea läpi.

Viinin kuiva, konsentroitunut ja varsin tiukkarakenteinen maku on mukavan röyhkeä ja päällekäyvä: heti ensisiemauksella kielelle saapuu voimakasta kirsikkaa ja mausteisuutta, karvasta yrttisyyttä, lihaisuutta, kevyttä nahkaisuutta, hentoa boysenmarjaa ja aavistus bitteristä espressoisuutta. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen, tiivis ja hienojakoinen – viinillä on jotenkin suodattamaton fiilis, joskaan tästä en löytänyt mitään varmistusta. Kokonaisuus muistuttaa Syrah'ta italialaisella twistillä ja muiden adjektiivien joukosta löytyy merkintä "todella hyvä". Viinillä on todella lihaksikas rakenne, josta pitävän huolen runsaudesta huolimatta kohtalaisen hyvin tuntuvat hedelmähapot ja mehevät, suorastaan pureskeltavat tanniinit.

Mehukas jälkimaku jatkuu melko pitkälti keskimaun merkeissä, joskin ne marjaisimmat piirteet katoavat kieleltä nopeasti ja suuhun jää lähinnä mausteisia vivahteita ja tertiääriaromien piirteitä: lihaisuutta, musteisuutta, yrttejä, nahkaa, soraista maamaisuutta, hillittynä häilyvää, moniulotteista tammen mausteisuutta ja kevyttä tanniinien tuomaa karvautta.

Scarbolon Refosco tarjoaa uuden maailman blockbuster-henkistä, todella konsentroitunutta ilmaisua, Italian makuja ja luonnetta sekä yleisesti puhdasta nautintoa: tämä tavara on erinomaista kamaa. Vaikka viinilasillinen Latvassa maistui allekirjoittaneelle enemmän kuin hyvin, piti viinin tiukka luonne ja melko tuntuvat tanniinit siitä huolen, ettei viiniä tehnyt mieli hörppiä kovinkaan tiivistä tahtia eikä ainakaan ilman vesilasia – melko nopeasti sitä rupesikin jo kaipaamaan pitkään haudutettua, runsasta pasta-annosta lasin viereen.

Näin muutamia Koillis-Italian Refoscoja maistelleena rupean olemaan sitä mieltä, että tässä kyllä on ehdottomasti yksi lempirypälelajikkeitani: Refosco(i)sta tehdyt viinit tuntuvat poikkeuksetta olevan mielenkiintoisia, moniulotteisia, tiukkarakenteisia ja ilmaisultaan kursailemattoman rustiikkisia. Ne ovat viinejä, jotka eivät kaipaa turhaa siloittelua ja siistimistä, sillä niiden viehätys on juuri niiden rehellisen rujossa otteessa. On myös ihastuttavaa, miten nämä viinit onnistuvat pysymään vakuuttavan ryhdikkäinä ja puruvoimaisina vaikka konsentraatiota ja suutuntumaa löytyisikin runsaasti – vaikka niitä siemailee ilokseen, on selvää, että ne ovat paikallaan ruokapöydässä, riittävän tukevien ruokien pareina.

Lyhyesti: Todella tiivisrakenteinen, tuhti ja silti kaikin puolin tasapainoinen punaviini Pohjois-Italiasta, Slovenian rajan tuntumasta. Vaikka viinillä on konsentraatiota, ei se missään vaiheessa tunnu turhan massiiviselta, joskin positiivisella tavalla sopivan isokokoiselta, lihaksikkaalta ja hieman rujo-otteiselta.

Arvio: Erinomainen – hemmetti, olisivatpa kaikki pohjoisitalialaiset punaviinit yhtä luonteikkaita ja mielenkiintoisia! Vieressä sijaitsevan Veneton viineihin verrattuna tämä tapaus on kuin toisesta maailmasta.

Hinnan (8,70e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on oikein kelvollisen hintainen, suositteluni!

2 kommenttia:

  1. Muistelisin että friulilaiset itsekin viittaavat refoscon aromimaailmaan joko termillä "villieläin" tai "villi eläimellisyys". "Karhean lihaisa" mätsää mielestäni tähän ajatusmaailmaan, jonka itse olen kyllä aina tunnistanut refoscoa juodessani. Eräs tuttu vertasi aromia kokemukseensa, kun oli saanut kouraansa aavikolla karavaanin matkassa ollessaan nuotiolla kypsennetyn, hiiltyneen ja karvaisen kappaleen kamelia. Refosco <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoho, voin kyllä uskoa tuon kamelivertauksen, vaikkakaan kertaakaan en ole semmoista maistanut. :D Mutta mahtavaa, jos muutkin ymmärtävät tämän hienon lajikkeen päälle! Onnistunut hurmaamaan meikäläisen varsin nopeaan tahtiin.

      Poista