Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


15.1.14

Keisari 66 American Pale Ale

Keisari 66 American Pale Ale
  • Valmistaja: Nokian Panimo
  • Tyyppi: Olut, American Pale Ale
  • Maa: Suomi
  • Alue: Pirkanmaa, Nokia
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 2,69e (Syyskuu 2013, K-Supermarket Tapiola)
  • Hinta nyt: –



Nokian Panimolle on kyllä kenties myönnettävä vuoden 2013 suurimman ja parhaimman olutteon titteli. He nimittäin onnistuivat tuomaan melkeinpä koko Suomen olutskenen yleisen hyväksynnän saaneen, ihastuttavan aromikkaan ja laadukkaan maitokauppaoluen myyntiin!

Normaalisti tuon III-vahvuuden rautaesiripun takaa löytyvät oluet ovat vain kehnoja, laimeita ja vetisiä varjokuvia "oikeista", sen vähintään 5% alkoholia sisältävistä oluista (toki tähän on lukemattomia poikkeuksia, minkä lisäksi on oluita, joissa jopa kuuluu olla hyvin maltilliset voltit) ja ne harvat juomiskelpoiset markettioluet ovat olleet lähinnä ulkomaalaisten panimojen tuotoksia. Suomalaiset panimot olivat hiljaa ja tasaisesti petranneet tällä osa-alueella, mutta Nokian Panimon Keisari 66 otti ja rysäytti läpi ennenkuulumattomalla voimalla.

Tämä on siis toki meikäläisen äärimmäisen subjektiivinen (mutta myös absoluuttisen oikea) mielipide. Olut hurmasi kertaheitolla saapuessaan valikoimiin, minkä jälkeen olut on tullut ostettua varsin moneen kertaan – mikä on melko harvinaista meikäläiselle, sillä tapoihini ei kuulu ostella samaa tuotetta kovinkaan moneen kertaan. Poikkeuksen tekevät juuri nämä hurmaavat oluet, johtuen Suomen vaatimattomasta oluttarjonnasta – etenkin niin kovin monessa ruokakaupassa. Erikoista kyllä, kesti lähes puoli vuotta ja useita Keisari Kuuskutosia, että sain lopulta istuttua oluen kanssa alas muistiinpanojen ääreen ja kirjoitettua siitä jotain – ja näköjään vielä nelisen kuukautta, että sain kirjoitettua ne blogiin asti! On tämä hidasta hommaa; ei ajan hermolla kirjoittelu ole ihan tämän blogin juttuja.

Tölkki sanoo raks. Tämä taitaa muuten olla ensimmäinen blogissani arvioitu tölkkiolut. Lasiin kaatuva olut on väriltään vaalean pihkanruskeaa ja kohtalaisen sameaa. Sen ylee kohoaa paksuhko, tiivisrakenteinen ja runsaasti tiheätä pitsiä jättävä kermanvärinen vaahto.

Tuoksun ensivaikutelmalta on erittäin aromikas, kesäinen ja raikas: runsaasti kukkeaa aromaattisuutta, hunajakaurakeksistä maltaisuutta ja sitruksisuutta; taustalla trooppista hedelmää ja pihkaa. Kokonaisuus on varsin vivahteikas ja yleisesti aromeiltaan jotain sellaista, mitä kolmosoluelta en ole tottunut saamaan!

Suutuntumaltaan 66 APA on kepeä, mutta varsin matalasta (4,2%) alkoholistaan johtuen aavistuksen ohuehko. Hiilihapoiltaan olut on myös melko vaatimaton. Siinä missä suutuntumaltaan jäädään hieman jälkeen, pärjätään makupuolella varsin mainiosti: kuivaa maltaisuutta, greippistä sitruksisuutta, kevyen mäntyistä karvautta. Rohkeasti käytetty katkerohumalointi puraisee mukavasti ja pitää kokonaisuuden ihastuttavan freesinä ja kuivana.

Oluesta jää melko kepeä, yrttinen, hillityn ja hennosti makean keksimaltainen sekä aavistuksen ruohoinen jälkimaku, joka haipuu kieleltä melko nopeasti. Sen sijaan suun takaosiin jää varsin pitkäksi aikaa greippistä happamuutta ja saippuaista, varsin runsastakin katkerohumalaa.

Maitokauppaoluiden keskellä 66 APA on aivan omassa luokassaan: vaikka voltit ovat pidetty matalina, on olut yleisesti varsin vakavastiotettava pale ale. Toki vähäisen alkoholin vuoksi olut on suutuntumaltaan hieman vaatimaton ja tietyllä tavalla jopa hieman vetinen verrattuna Alkosta löytyviin IPA- ja APA-pullotteisiin, mutta tästä huolimatta olut suoriutuu varsin mallikkaasti: aromeja löytyy niin humalan kuin maltaan puolelta, eikä balanssi ole keveydestään huolimatta mitenkään hukassa.

Näin kepeä ja puruvoimainen olut on mitä mainioin, raikas arkiolut aivan sellaisenaan, mutta helposti paikallaan ruokajuomana tilanteissa, joissa tarvitaan kepeitä mutta hyvin humaloituja oluita – esimerkiksi monet mausteisemmat tai tulisemmat ruoat, merenelävät, rasvaiset makkarat ja pehmeämmät juustot ovat hyviä esimerkkejä tämmöisistä. Lisäksi matalien volttiensa ansiosta olut soveltuu mitä mainioimmin sessio-olueksi, mistä lisäpisteitä. Hintakin on varsin kohdallaan – oma kappaleeni tarttui loppupeleissä kovaankin hintaan, sillä olutta on näkynyt muutamissa valituissa kaupoissa paljon lähempänä kahden euron tasalukua!

Lyhyesti: Kevyt, reilusti jenkkihenkeen humaloitu, raikas ja tasapainoinen perus-ale. Miedoksi maitokauppaolueksi yksinkertaisesti loistokamaa – kenties jopa paras kotimainen sellainen.

Arvio: Erittäin hyvä – eritoten III-oluen viitekehyksessä. Vastaaville vahvemmille oluille 66 APA tuskin pärjää hieman vaatimattomalla rungollaan, mutta nykyisen alkoholilainsäädännön ikeessä tämän oluen etuna onkin sen kattavampi saatavuus!

Hinnan (2,69e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

6 kommenttia:

  1. Gambinamiäs15/1/14 20:26

    Mainio olut, hintaansa ja saatavuuteensa suhteutettuna jopa erinomainen. Toivottavasti pikkuhiljaa avaa laajempia markkinoita ja jakelukanavia myös muille tavallisista bulkkilagereista eroaville oluille. Ehkä isompienkin panimojen silmät pikkuhiljaa aukenevat että suomalaisille voi myydä muutakin kuin sitä "oluen kaltaista ohramallas ja -tärkkelysjuomaa".

    VastaaPoista
  2. Gambinamiäs16/1/14 10:16

    Mainitsemasi keveyden ja lievän vetisyyden johdosta tämä on ehdottoman kova kesäisen hellepäivän raikas jano-olut. Uppoaa yllättävän hyvin jopa suoraan tölkin suusta piknik-olosuhteissa nautittuna.

    Mainittakoon vielä ehkä ainoana negatiivisena puolena brändäys. Route 66-henkinen tuotemerkki on jotenkin tunkkaisen ja junttimaisen oloinen ja sopisi paremmin vaikka Sinebrykoffin katalogiin, jonnekin Kotiteollisuus- ja Koff-rock-oluiden väliin (vai onko ne sama asia?). Rekolan panimon Amerikan serkku-henkinen brändäys olisi sopinut huomattavasti paremmin Nokian valikoimiin Elowehnän seuraksi. Toki tölkin sisältöhän se tärkeintä on ja onhan tuo käsittääkseni ollut melko kova kaupallinenkin menestys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä totta, että oluen kepeällä ilmaisulla on myös hyvät puolensa!

      Itseäni ei missään vaiheessa ole tökkinyt oluen brändäys, vaikkei tyyliltään 66 APA olekaan samanhenkinen muiden Nokian oluiden kanssa. Olut on kuitenkin melko tyypillinen jenkki-APA ja jos klassisia Yhdysvaltain ikoneja etsitään, on Route 66 ehkä hieman kulunut, mutta mielestäni silti aina toimiva valinta. Vaikea sanoa kuinka paljon oluen brändäys on vaikuttanut sen menestykseen ja kuinka paljon yksinekrtaisesti se, että olut on tyylilajissaan varsin mainio tekele. Joka tapauksessa en voi olla iloitsematta oluen menestyksestä!

      Poista
  3. Todella mainio olut. Hinta marketeissa kohtuullinen. Näitä pitäisi olla enemmän vrt bulkkilagerit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella! Toivottavasti Suomi olisi kuitenkin nyt menossa siihen suuntaan, pikku hiljaa.

      Poista