La Celia Pioneer Reserve Merlot 2011
- Valmistaja: Finca La Celia
- Tyyppi: Punaviini
- Maa: Argentiina
- Alue: Mendoza, Valle de Uco
- Rypäleet: Merlot (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 11,28e (Syyskuu 2013, Alko)
- Hinta nyt: 11,67e (Tammikuu 2014, Alko)
Uuden maailman Merlot, vanha viholliseni.
Periaatteessa Merlot'ssa ei ole mitään sisäsyntyistä vikaa, olen kuitenkin maistanut useampaa hyvää Merlot'ta, jopa uudesta maailmasta. Ongelmana on se, että jostain syystä tämä kyseinen rypäle kärsii uudessa maailmassa ennen kaikkea massojen makuun tehdystä, helposta pehmeästä ja ylikypsästä viininvalmistustyylistä. Vaikka talon muut viinit olisivat kelpo kamaa, Merlot'sta valmistetaan poikkeuksetta haukotuttavan tylsää, herttaisen yhdentekevää tusinatavaraa. Katsotaanpa miltä vaikuttaa Arvid Nordquistin viinitilaisuudessa testattu, Finca La Celian Merlot. Taustatietoja en viinistä kerro, sillä niitä ei kerrota myöskään Alkon sivuilla, eivätkä viinitalon kotisivut tunne koko viiniä.
Väriltään viini on kevyesti purppuraan taittuvan tumman kirsikanpunainen, sävyltään melko läpinäkyvä.
Tuoksultaan viini on hyvin kypsänmakea ja hedelmävetoinen: makeaa luumuisuutta ja karhunvatukkahilloa. Taustalla tammisuus tuntuu hillittynä mausteisuutena ja aavistuksena vaniljaa.
En koe yllättyväni kun viini paljastuu suutuntumaltaan täyteläiseksi ja pehmeäksi. Tummanpuhuvaa makumaailmaa hallitsevat kypsänmakeat, tumman marjaiset, mehevän luumuiset ja kevyen karhunvatukkaiset piirteet, joihin tuo kevyttä särmää aavistus tammisen mausteista bitterisyyttä. Rungoltaan viini on melko vaatimaton, sillä kokonaisuus ei ole viileänäkään kovinkaan hapokas ja tanniinitkin ovat varsin vähäisiä ja pehmeitä. Kielen kärjessä viinin makumaailma taittuu varsin makeaan marjahilloisuuteen.
Mehevä ja melko yksipuolinen maku taittuu hieman ohuehkonpuoleiseen jälkimakuun. Viinistä jäävä makean marjahilloinen, kevyen luumuinen ja hieman tammisen mausteinen jälkivaikutelma on yllätyksetön ja lyhyehkö.
Viini kyllä onnistui täyttämään melko lailla odotukseni uuden maailman Merlot'sta: kokonaisuus on varsin hillityn tamminen, mistä plussaa, mutta muuten viini on kaikin puolin erittäin tylsä ja yllätyksetön. Varsinaisesti huono La Celia ei ole, mutta ei siitä tunnu löytyvän mitään sellaistakaan, mikä saisi siitä innostumaan: tämä viini maistuu yksinkertaisesti niin geneeriseltä uuden maailman Merlot'lta, että oksat pois.
Jos valtaosa punaviineistä on makuusi liian kovaa, karvasta tai hapokasta, voi La Celia Merlot'n mehevä ja höttöisen pehmeä ilmaisu toimia, mutta muussa tapauksessa viinin voi jättää ihan turvallisesti hyllyyn. Tästä ei löydy mitään mielenkiintoa, vaikka etsisi kissojen ja koirien kanssa.
Lyhyesti: Tylsä, pehmoinen ja makean marjainen perus-Merlot.
Arvio: Tylsä – viininvalmistajilla ei ole mikään pakko tehdä Merlot'sta keskenään täysin identtistä marjahilloviiniä; miksi sitten lähes kaikki uuden maailman Merlot't maistuvat käytännössä toistensa kopioilta?
Hinnan (11,67e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti