Barbaglio 2008
- Valmistaja: Cooperativa Agricola Santa Barbara
- Tyyppi: Punaviini, IGT Salento
- Maa: Italia
- Alue: Puglia, Salento
- Rypäleet: Negroamaro (80%), Primitivo (20%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 14,25e (Lokakuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
- Hinta nyt: 14,76e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Viime syksynä pääsi taas pitkästä aikaa palaamaan tilausvalikoimasta löytyvään Barbaglioon, tuohon Italian kantapään herkkuun. Koska viini on vain laatikoittain tilattava, monet kuluttajat ovat vähän sen armoilla, onko lähi-Alko sattunut "löytämään" viinin ja ottamaan sen hyllyynsä. Viinin laadun ja suosion puolesta sen kyllä soisi olevan perusvalikoimassa – harvoin nimittäin löytyy yhtä luonteikkaita ja ihastuttavia viinejä näin kohtuulliseen hintaan. Mielikuvani tosin perustuvat siihen ainoaan maistamaani vuosikertaan, kakstuhattaseiskaan, joten olikin jo korkea aika päivittää tiedot koskemaan uutta vuosikertaa!
Etelä-Italia on nykyisin profiloitunut lähinnä helppoja, edullisia ja uuden maailman kanssa flirttailevia hillopommeja tuottavana alueena, mutta kuumasta ilmastosta huolimatta alueella tehdään myös perinteikkäitä ja luonteikkaita punaviinejä, jotka alueen maineen vuoksi ovat monesti varsin edullisia ostoksia laatuunsa nähden. Barbaglio on Salentosta, Italian "kantapäästä" tuleva punaviini, joka on valmistettu lähinnä tälle alueelle tyypillisestä Negroamarosta, jota on täydennetty mehevällä Primitivolla, joka tunnetaan parhaiten amerikkalaisen Zinfandelin lähisukulaisena. Suurin osa viinin luonteesta kuitenkin on tullut ns. brettasta (brettanomyces-hiiva), jota yleensä pidetään virheenä viinissä, mutta joka pienissä määrin voi tuottaa viiniin mielenkiintoista luonnetta tuovia eläimellisiä, rustiikkisia, jopa rehellisen paskaisia piirteitä. Joissain viineissä ja oluissa (mm. Château de Beaucastel tai Orval).
Hennosti läpinäkyvän kirsikanpunainen viini taipuu sävyltään kevyesti poltetun saven punaiseen.
Tuoksu on jällen kerran hurmaava: parfyymia, kypsää viikunaa, nahkaa, tuoretta kirsikkaa, auringossa paahtunutta maaperää, humusta ja kevyttä lantaa. Yleisilmeeltään viini kuitenkin tuntuu selkeästi vähemmän funkahtavalta kuin mielikuvieni edellinen vuosikerta: maalaisia piirteitä vielä löytyy, mutta kokonaisuutta hallitsee selkeästi voimakkaammin hedelmä ja iän tuomat parfyymiset ja nahkaiset tertiääriaromit.
Kypsänmakeassa maussa tuntuu selvästi viinin kuuma kotimaa, mutta kokonaisuus on samalla hurmaavan tiukka, kuiva ja intensiivinen. Rehellisen rustiikkisessa makumaailmassa tuntuu vivahteita kypsästä kirsikasta, nahkaisuudesta, kevyestä pippurisuudesta ja aluksi kuivakasta puisevuudeta, joka loppua kohtu rupeaa taittumaan aavistukseksi makeaa toffeeta. Taustalla pyörii tuoksusta tuttua, ihastuttavaa kukkaista parfyymisyyttä. Hapokkuus ei ole erityisen runsasta, mutta lasin hiljalleen tyhjentyessä rupeavat tanniinit tulemaan yhä selvemmin esiin – vaikka viinillä aluksi tuntuikin olevan varsin maltillisen tanniininen yleisilme.
Paahteisen hedelmäinen keskimaku taittuu saumattomaksi tummien marjojen hallitsemaan jälkimakuun, joka jättää kielelle melko pitkään häilyviä vivahteita multaisesta maamaisuudesta, kevyestä nahkaisuudesta, ja taustalle jättäytyvästä, moniulotteisesta tammisuudesta, joka pyörii mausteisten, bitterisen suklaan ja toffeisuuden välimaastossa. Viinistä jää hyvin mausteinen, vivahteikas ja luonteikas jälkivaikutelma.
Viinistä löytyy edelleen sen hurmaavia, rehellisen rutiikkeja piirteitä, mutta viini vaikuttaa siistitymmältä esitykseltä aikaisempaan vuosikertaan nähden: vaikka maalaisuutta viinistä vielä löytyykin, ne rehellisesti paskaisimmat ja mukavalla tavalla likaisimmat piirteet tuntuvat puuttuvan viinistä. Suurin osa viinin eläimellisyydestä tuntuu tulevan lähinnä kehittyneen Negroamaron tuomasta nahkaisuudesta, ei niinkään brettasta, mikä on hieman sääli. Viini on edelleen varsin luonteikas niin hintaluokkansa edustajaksi kuin etläitalialaiseksi punaviiniksikin, mutta edellisvuosikerran hurmaavuuteen ei onnistuta yltämään. Jos kuitenkin haluat kokeilla, mitä Italian punaviineillä on tarjota niiden tunnetuimpien alueiden ulkopuolelta, käy kyselemässä Alkosta missä mahtaa olla lähimmät Barbagliot hyllyssä (saisi kyllä pikku hiljaa tulla Alkon nettisivuille näkyviin myös tilausvalikoiman tuotteiden varastosaldot...) tai tilaa vaikka kuuden pullon laatikollinen viiniä – näin mainio viini kyllä kuluu huomaamatta, jos ei erikseen varo, minkä lisäksi viiniä voi huoletta varastoida vielä useita vuosia.
Lyhyesti: Luonteikas, mukavan tiukkarakenteinen ja ilmeikäs eteläitalialainen punaviini, josta on hieman siistiytyneet ne aiempien vuosikertojen kaikista likaisimmat ja maalaisimmat piirteet, mutta joka edelleen tarjoaa hintaansa nähden miellyttävää rustiikkisuutta ja moniulotteista kehittyneemmän viinin aromikkuutta.
Arvio: Erittäin hyvä – vaikka viini ei tunnu ihan yhtä funkahtavalta kuin ennen, on se tyyliltään selkeästi rustiikkisia ja eläimellisiä piirteitä painottava maalaisviini, eikä mikään siistiksi puleerattu, hedelmä nenässä menevä moderni teollisuusviini. Ihastuttava, kompleksi ja kursailematon tapaus Italian kantapäästä.
Hinnan (14,76e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti