Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


19.2.14

Marsalkka IPA

http://www.alko.fi/tuotteet/720054/
Marsalkka IPA
  • Valmistaja: Saimaan Juomatehdas
  • Tyyppi: Olut, Double India Pale Ale
  • Maa: Suomi
  • Alue: Etelä-Savo, Mikkeli
  • Maltaat: Cara pale-, pilsner-, vehnä-
  • Humala: Cascade, Chinook, Columbus
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 4,42e (Helmikuu 2014, Alko)
  • Hinta nyt: 4,42e (Helmikuu 2014, Alko)

Tänään (eli todellisuudessa siis viikko sitten) testipenkissä Saimaan Juomatehtaan Marsalkka-sarjan Double IPA, joka on yksi Alkon viidestätoista käsityöläisoluesta vuosimallia 2014. Siinä missä muut panimot seikkailivat lähinnä tummien stouttien tai belgihenkisten oluiden joukossa, Saimaan panomiehet toivat valikoimiin Amerikan Enon ohella ainoan suomalaisen IPA:n. Vaikka Suomesta olut tuleekin, henkii se ainakin paperilla jenkkihenkeä, sillä IPA:n sielusta ja sydämestä – humaloinnista – vastaa kolmen C:n kopla: Cascade, Chinook ja Columbus. Nämä kolme C:tä ovat tullet tunnetuiksi erityisesti runsaan aromaattisista jenkki-IPA- ja pale ale -oluista.

Vaalean Intian-Marsalkan väri on varsin vaalea viljankeltainen ja hennosti samea. Päälle kohoaa kohtalaisen paksu mutta melko ketterästi haihtuva, valkoinen vaahtolakki.

Tuoksu on miellyttävä ja mukavan tasapainoinen: hunajaa, kevyehköä keksistä mallasta, sitruksia, persikkaista hedelmää, kukkia ja ruohoisuutta. Persikkavoittoinen hedelmäisyys rupeaa avautuessaan ja oluen lasissa lämmetessä taittumaan voimakkaammin makeampaan, hieman jopa esanssiseen hedelmäkarkkisuuteen.

Yleisilme on makean maltainen, hunajainen, sitruksinen ja ruohoinen. Persikkainen ja aprikoosinen hedelmäisyys on myöskin melko hyvin pinnassa, minkä lisäksi kokonaisuudesta erottuu havuisuutta, jenkkihumalista huolimatta enemmän brittihenkistä, puumaista humalaa sekä hennosti karamellia ja aavistus hedelmäisiä nallekarkkeja. Hiilihappoisuus on varsin maltillista, pehmeää ja hillittyä. Olut on mielestäni yllättävän makea ja mallasvetoinen, muttei kuitenkaan mitenkään överirunsas DIPA, jossa varsin runsas humalan bitteri kuivaa kokonaisuutta varsin reippaalla kädellä, mutta se ei siisti kuitenkaan aivan kaikkea makeutta pois. Vaikka olut on suht maltillisen hiilihappoinen, melko mallasvetoinen ja jopa aavistuksen makea, on yleisilme silti mukavan keveä ja suutuntumakin korkeintaan keskitäyteläinen.

Jälkimaussa tuo keskimaussa runsaampana tuntunut maltaisuus katoaa hentoa hunajakeksisyyttä lukuun ottamatta lähes täysin, minkä sijaan aromihumalaiset vivahteet tuovat kielelle kohtalaisen pitkään havuja, ruohoisuutta, puumaisuutta, yrttejä ja kevyttä saippuaisuutta, kunnes lopulta hyvin voimakas ja karvas katkerohumalointi (87 EBU) ottaa pääosan. Reippaanpuoleinen (8%) alkoholi tulee vasta lopuksi esiin nielussa tuntuvana, selvänä lämmöntunteena.

Marsalkka IPA ei ole mitenkään ihmeellinen tai erityisen mieleenjäävä tapaus, mutta silti se on varsin toimiva ja tyylipuhdas DIPA, jossa on saatu suhteellisen tömäkän humalan vastapainoksi sopivan runsas maltaisuus ilman että hyvälle IPA:lle ominainen kepeys ja raikkaus kärsii.

Marsalkka-sarjan perusoluet ovat tähän asti jättäneet meikäläisen melko kylmäksi, mutta tämä olut on mukava poikkeus tuohon sääntöön, kun siihen ollaan saatu osa-alueet pelaamaan hienosti käsi kädessä: mikään ei hallitse muiden yli, vaan kaikki tuntuvat riittävän selvästi ja runsaasti. Olut on myös saatu pysymään ihan kohtuullisen hintaisenakin laatuunsa nähden, mistä myös plussa.

Lyhyesti: Runsaan persikka-aprikoosinen (paikoin jopa hedelmäkarkkinen) DIPA, josta löytyy varsin tuntuvan katkerohumaloinnin vastapainoksi mukavan tuntuvaa ja tasapainoista mallasta. Melko yllätyksetön, mutta kuitenkin sopivan tasapainoinen ja tyylillä tehty DIPA.

Arvio: Erittäin hyvä – vaikkei olut onnistunut lempparikseni nousemaan tämänvuotisesta pienpanimokattauksesta, ei oluesta löydy meikäläisen osalta hirveästi naputettavaakaan. Kyllä tällä saa hyvin tyydytettyä humalanpuutetta ja voisin kuvitella ostavani olutta toiste jos se vain päätyisi Alkon pysyvämpään valikoimaan.

Hinnan (4,42e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti