- Valmistaja: Templářské sklepy Čejkovice
- Tyyppi: Valkoviini, Jakostní víno Velkopavlovická
- Maa: Tšekki
- Alue: Moravia, Velké Pavlovice
- Rypäleet: Pinot Blanc (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 90 Kč (~3,29e; Lokakuu 2013, Templářské sklepy Čejkovice)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Aika harvoin tulee vastaan viinietikettejä, joista ei allekirjoittanut saa oikein mitään tolkkua, mutta AVS:n reissuviinit-maistelussa tarjottu tšekkiläisviini kyllä pisti jo luun kurkkuun. Nyt kun on tässä hieman purkanut etiketin tekstejä osiin, rupeaa siinä olemaan enemmän järkeä. Viinin on siis tuottanut Templářské sklepy Čejkovice, eli Čejkovicen temppeliherrain viinikellari. Viini on Rulandské bílé, eli tuttavallisemmin Pinot Blanc. Koska etiketistä ei löytynyt sen tarkempia speksejä, oletan sen kuuluvan tuottajan kotisivuilta löytyvään Varietal-sarjaan. Näin ollen viinin hinnaksi näkyy löytyvän kotisivujen mukaan 90 korunaa, mikä kääntyy reiluksi kolmeksi euroksi. Mitään viininvalmistuksellista knoppitietoa en viinistä löytänyt, mutta joku nettikauppa oli luokitellut viinin Velke Pavlovicen viinialueen alle, joten oletan viinin sitten tulevan tästä Moraviassa (eli Määrissä) sijaitsevalta alueelta.
On varsin mielenkiintoista päästä ihmettelemään tšekkiläisviinejä, sillä perinteisesti olutmaana pidetty Tšekki on vasta hiljattain innostunut viininviljelystä. Tästä syystä tšekkiläisviinejä ei vielä kovinkaan paljoa markkinoilta löydy ja valtaosa niistä juodaankin maan rajojen sisäpuolella.
Väriltään viini on kirkas, mutta voimakkaan kullankeltainen. 7 vuoden ikä näkyy kyllä varsin selvästi viinissä.
Tuoksu on yllättävän kevyt ja hillitty. Kokonaisuutta hallitsee kypsä ananaksisuus, kevyt mineraalisuus ja hennot oksidaation häivähdykset. Avautuessaan tuoksuun tulee kohtalaisen selvä voin aromi. Yleisilme on keveydestään huolimatta hieman tunkkainen; mitään freesiyttä viinistä ei tunnu löytyvän.
Kuiva maku on kepeähkö ja neutraalinpuoleinen, jopa melko vetinen. Makumaailmaa hallitsee lähinnä hyvin selvä voimaisuus, taustalla tuntuu hennosti vaaleaa marjaisuutta. Hapot ovat melko vähäisiä, mikä tekee suutuntumasta melko pehmeän ja samalla vähentää viinin vaisua intensiivisyyttä entisestään.
Jälkimaku on keskimaun tavoin ohuehko ja neutraali. Viinistä jää keskipitkä ja hieman vetinen jälkivaikutelma, jossa tuntuu kuivaa omenaisuutta.
Juuh elikkäs. Viini on melko selvästi kuollut eikä kykene tarjoamaan juuri mitään – mikä ei ole sinänsä suuri yllätys, sillä loppupeleissä kolmen euron viinin tuskin voidaan olettaa selviävän paria kolmea vuotta pidempään freesinä. Viinin suljenta on kyllä pitänyt hyvin, sillä varsinaista pilalleoksidoitumista ei ollut tapahtunut: tuoksussa tuntui vain hillittyä madeirisoitumista, eikä maussa enää varsinaisesti yhtään. Sen sijaan muuten viini on malliesimerkki siitä, miten viinille käy, kun sille annetaan liikaa ikää: kaikki hedelmä pikku hiljaa katoaa ja hapokkuus häviää. Laadukkaassa viinissä hedelmän kadotessa iän myötä syntyvät tertiääriaromit vasta nousevat esiin ja hapokkuus kestää huomattavasti pidempään, mutta tässä viinissä tertiääriaromiksi oli noussut vain melko kevyt, mutta muiden aromien puutteessa suht hallitseva (ja jopa hämmentävän selvä) voin aromi. Koska muut maut olivat viinistä kadonneet, oli lopputulos varsin neutraali – tätä taas korostaa viinin vähäinen hapokkuus. Hyvässä viinissä on riittävästi happoja, sillä hapokkuus tuo rakenteen lisäksi viinin aromeihin voimaa ja intensiivisyyttä. Parhaimmillaan viini voi olla kevyt, mutta runsaat hapot tekevät siitä silti intensiivisen ja voimakasaromisen, kun taas heikossa viinissä voi olla valtava määrä makuja, mutta se voi silti vaikuttaa melko vaisulta ja mitäänsanomatta matalilla hapoilla.
Ei tarvitse hirveästi miettiä kuinka vaisulta viini vaikuttaa, jos siitä ei löydy hedelmää, ei happoja, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Oli varsin mielenkiintoista päästä testaamaan tšekkiläisviiniä, mutta tämä tuskin antoi kovinkaan hyvää kuvaa maan viiniosaamisesta!
Lyhyesti: Iän säälimättömästi murhaama tšekkiläinen Pinot Blanc, josta löytyy kevyesti kehittynyttä voita ja pähkinää, eikä oikeastaan mitään muuta.
Arvio: Ei ole reilua pisteyttää viallisia tai jo kehnoksi menneitä viinejä. Tästä huolimatta viini oli mielestäni nautittavampi ja mielenkiintoisempi tapaus kuin kurjimmat uuden maailman pullotteet tai esimerkiksi karmaiseva Liebfraumilch Marienglöckhen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti