Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


29.11.13

Bründlmayer Brut Rosé

Bründlmayer Brut Rosé
  • Valmistaja: Weingut Willi Bründlmayer
  • Tyyppi: Kuohuviini, Österreichischer Sekt
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
  • Rypäleet: Pinot Noir (n. 33%), St. Laurent (n. 33%), Zweigelt (n. 33%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 29,00e (Syyskuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 29,50e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Mikä viini -tapahtumassa tapanani on ollut aloittaa tilaisuus shamppanjatarjonnan kartoittamisella, mutta tänä vuonna hommat eivät menneet yhtä juohevasti kuin aiemmin, sillä saapuessani paikalle shamppanjastandia vasta valmisteltiin, minkä jälkeen sen edusta meni niin tukkoon, että suuntasin muille tiskeille odottamaan humun laantumista.

Codorníun ja Bernard-Massardin tarjonnan tarkastamisen jälkeen oli vuorossa seuraavaksi kaiken kaikkiaan erinomaisilla Grüner Veltliner- ja Riesling-viineillään hurmanneen Willi Bründlmayerin pullotteita esittelevä standi. Juuri pari roséekuohuvaa testanneena tuumasin notta "ei kahta ilman kolmatta" ja pyysin testiin Alkon tilausvalikoimasta löytyvän Bründlmayerin roséekuohuvan.

Weingut Willi Bründlmayer sijaitsee viineillään maailmankuuluisuuteen nousseen Kamptalin alueen sisältä löytyvän Langenloisin kaupungin tuntumassa. Bründlmayerin lähestyminen viineihinsä, köynnöksiinsä ja tarhoihinsa on hyvin maanläheinen ja luontoa kunnioittava: tarhoilla ei käytetä torjunta-aineita, vaan ainoastaan luomulannoitteita, satomääriä rajoitetaan reilusti ja osia viinitarhoista pidetään tarvittaessa kesantoina maapohjan uusiutumiseksi. Viinitalo on keskittynyt viljelemään valkoisia rypäleitä, mutta vajaa kolmannes tarhoista on omistettu punaisille lajikkeille, joista valmistetaan niin punaviiniä kuin esimerkiksi nyt arvioitavaa roséekuohuviiniä. Roséisiin tarkoitetut rypäleet käytetään kaikki lajikeviineinä erikseen; voimakkaimmat ja tuhdeimmat satsit valmistetaan roséeviineiksi, kun taas kevyimmistä ja herkimmistä valmistetaan kuohuviiniä. Viini pullotetaan pienen määrän sokeria ja hiivaa kanssa, jotta siihen saadaan kuplat ja viinin annetaan kypsyä pitkän aikaa hiivasakan kanssa ennen sakanpoistoa ja uudelleenkorkitusta – viini on siis valmistettu perinteisellä pullokäymismenetelmällä.

Väriltään viini on melko hailakka, enemmän tai vähemmän varsin vaalean lohenpunainen. Viini kuohahtaa lasissa melko maltillisesti ja jättää tasaisen rauhallisen kuplavanan nousemaan lasin pohjalta.

Kuiva tuoksu on hillitty, mutta sitäkin raikkaampi: kevyttä, hapahkoa punamarjaisuutta, metsämansikkaa, kepeää, vaaleata sitruksisuutta, hentoa yrttisyyttä ja monille itävaltalaisille viineille tyypillistä mineraalia.

Toisin kuin kepeähkö tuoksu, viinin maku on melko intensiivinen ja runsas. Kuiva makumaailma on sävyltään aavistuksen tummanpuhuva, mutta tuoksussa esitelty sitruksisuus tuo synkähköön yleisilmeeseen mainiota raikkautta. Maun marjaisuus on hieman tuoksua kypsempää ja mehevämpää ja seassa tuntuu myös kevyesti kesäisen makeata mansikkaisuutta, napakan yrttisyyden ja aavistuksen kehittyneemmän oloisen paahteisuuden rinnalla. Vaikka mousse on suht pehmeä, kuohuu viini suussa erittäin runsaasti ja melko pitkään, minkä lisäksi hapokkuus on melko tuntuvaa. Tästä syystä viini on yleisilmeeltään varsin särmikäs ja tiukkaluontoinen – kokonaisuus melkeinpä kutsuu ruokaa kylkeensä.

Runsaan ja intensiivisen keskimaun jälkeen viinin jälkimaku tuntuu varsin hillityltä ja vaatimattomalta: kielellä pyörii lähinnä kevyttä, hieman vadelmaisuuteen taittuvaa punamarjaisuutta ja aavistus yrttisyyttä. Viinistä jää kohtalaisen pitkään jatkuva, raikas ja suuta puhdistavan mineraalinen jälkivaikutelma.

Kokonaisuus ei kyllä onnistu jättämään tippaakaan toivomisen varaa – kokonaisuus on todella mallikas, puhdaspiirteinen ja hurmaava. Silti viinin kolmen kympin tuntumaan kurotteleva hinta aiheuttaa jo pieniä nikotteluja – Alkosta saa edullisempaankin hintaan varsin korkealaatuisia kuplivia, ulkomaista nyt puhumattakaan – ja esimerkiksi varsin hurmaava ja tyylillisesti hyvin samantyyppinen, joskin piirun verran suoraviivaisempi Szigetin vuosikertarosée irtoaa lähes puoleen hintaan. Reilun parin kympin hinta olisi tuntunut tästä viinistä ihan kohtuulliselta, mutta nykyhinnallaan viini ei tunnu tasapainoisesta ilmaisustaan huolimatta aivan antavan vastinetta kovanpuoleiselle hinnalleen.

Mutta jos hinnan asettaa sikseen, on tässä kaikin puolin korkealaatuinen, pieteetillä valmistettu ja rypälepohjaltaankin mukavan Itävallalle tyypillinen kupliva, joka jättää vaivatta tätä ennen maistamani Anna de Codorníun ja Bernard-Massardin roséet taakseen. Viini kuitenkin on todella ronskin oloinen yleisilmeeltään, joten viiniä ei kannata säästellä varsinaiseksi maljaviiniksi, vaan laittaa se ansaitsemalleen paikalle ruokapöytään – viinistä löytyy rakennetta ja hartiaa sen verran, että se kantaa helposti tukevammat ja rasvaisemmatkin ruoat.

Lyhyesti: Todella vakuuttava, tasokas, mukavan mineraalinen ja tasapainoa huokuva itävaltalainen Sekt.

Arvio: Tyylikäs – usein roséekuplivat eivät onnistu puhuttelemaan allekirjoittanutta, enemmän noiden vähemmän värillisten skumppien ystävä kun olen. Tämä sen sijaan on varsin tyylikäs, tyylipuhdas ja taidolla tehty roséekuohuviini, joka vaivattomasti uhkaa laadukkaiden valkoviinien asemaa ruokapöydässä.

Hinnan (29,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti