Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas

Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas

• Valmistaja: Mikkeller
• Tyyppi: Olut, India Pale Ale
• Maa: Tanska (Belgia)
• Alue: Sjælland, Kööpenhamina (Flanderi, Itä-Flanderi, Lochristi)
• Maltaat: Melanoidin-, pale ale-
• Humala: Amarillo, Centennial, Citra, Columbus
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 5,29e (Marraskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 5,43e (Tammikuu 2014, Alko)

Lentävät viinintekijät, flying winemakers, ovat jo varsin tuttu konsepti, mutta paljon harvemmin vastaavia tapaa olutmaailmassa. Tanskalainen Mikkellerin panimo kuitenkin täyttää tällaiset kriteerit melko mallikkaasti, vaikka toimintatapa onkin hieman erilainen.

Mikkellerin panimon perustivat opettaja Mikkel Borg Bjergsø ja lehtimies Kristian Klarup Keller Kööpenhaminassa vuonna 2006. Panimo kuitenkin toimi pitkään hyvin pieniin eriin keskittyvänä kotipanimona, jossa tuotettiin kokeellisia oluita panimomestareiden kavereille ja olutharrastajille. Kuitenkin vuoden toiminna jälkeen Keller jätti panimon ja Bjergsø jäi yksin vastuuseen toiminnasta, joka alkoikin laajentua huomattavasti. Suurempien erien tarpeeseen vastatakseen Mikkeller ei kuitenkaan perustanut omaa panimoaan, vaan Bjergsø itse vuokraa eri panimoiden laitteistoja ympäri maailmaa ja tuottaa oluensa niissä.

Alkon valikoimaan valittu Mikkellerin jouluolut on nimeltään melkoinen outolintu – sitä löytää niin Happy- kuin Hoppy Lovin' Christmas -nimellä varustettuna. Viime vuonna sama olut oli Alkon tiedoissa Happy-, kun taas tänä vuonna Hoppy- adjektiivilla varustettuna. Oman pulloni etiketissä lukee Hoppy, mutta Alkon sivuilta löytyvässä kuvassa seisoo Happy. Ota nyt tästäkin selvää. Joka tapauksessa, kyseessä on siis IPA-pohjainen ale, jota on maustettu inkiväärillä ja männyllä. Selvittämättä jää, onko olut siis maustettu männynneulasilla, pihkalla, heittelemällä käpyjä käymisastiaan vai asettamalla kokonainen puunrunko oluen sekaan. Etiketin on taiteillut panimon hovitaiteilija, infantiilista tyylistään tunnettu Keith Shore ja olut on pantu (muistini perusteella – en tähän hätään löytänyt varmuutta asiaan) Belgiassa, De Proefbrouwerij'ssa, jossa merkittävä osa Mikkellerin oluista pannaan. Hinta on noussut viime vuodesta kokonaiset 6 senttiä, joten vararikkoon ei päädy, jos viime vuonna jäi olut testaamati.

HLC on väriltään lagerinkeltainen ja lähes täysin kirkas olut, jonka ylle ilmestyy lasiin rohkeasti kaadettaessa paksunkuohkea, valkoinen ja melko kestäväkin vaahto.

Tuoksu on todella aromaattinen; siinä tuntuu kuusenhavuja, pihkaa, greippiä, raastettua sitruunankuorta, sitruuna-Fairya, hennon hunajaista mallasta ja aavistus inkivääriä. Ja nuo havuiset, pihkaiset ja inkivääriset vivahteet löytyivät siis lasista ennen kuin kävin lunttaamassa mitä kaikkia mausteita oluesta mahtoikaan löytyä, joten ainesosat siis puolustavat paikkaansa!

Yleisilmeeltään olut on melko kuiva; kielen kärjessä tuntuu pehmeämpää, makeampaa ja miellyttävän keksimäistä mallasta, muualla pihkaa, persikkaa, greippistä sitruksisuutta ja katkerohumaloinnin tuomaa grippiä. Paikoitellen seassa tuntuu myös humaloinnin tuomaa hedelmäisyyttä, mutta inkivääri vaikuttaa lähinnä jääneen tuoksuun. Toisin kuin monet IPA:t, HLC ei ole mitenkään huomattavan intensiivinen, vaan mukavan tasainen ja moniulotteinen. Yleisilme on maltillisen hiilihappoinen ja siksi pehmeä, mutta samalla suutuntumaltaan kevyehkö ja raikas.

Jälkimakusta löytyy sopivasti tuntuvaa katkerohumalaa, sitruksisuutta, kevyttä maamaisuutta, paikoin voimakkaanakin tuntuvaa pihkaa ja männynneulasia. Hennon karvas, kevyen mausteinen ja hillityn mäntyinen jälkivaikutelma tuntuu kielellä pitkään.

Yleisesti HLC on harvinaisen tasapainoinen, aromikas, helpostilähestyttävä ja miellyttävä IPA. Katkerot tuntuvat, mutteivät liiallisina tai jyräävinä, vaan kokonaisuuteen sointuen. Lisäksi oluen lisämausteet toimivat erittäin mallikkaasti: ne eivät tuo juuri mitään ihmeempiä yleisilmeeseen, mutta ne boostaavat mukavasti normaalistikin pihkaisia ja inkiväärisiä aromeja, joita aromihumalat tuovat. Näin nämä piirteet korostuvat oluessa hienovaraisesti muita enemmän, mutta ei missään nimessä muun oluen ehdoilla, vaan kaikin puolin tasapainoisesti.

Eri asia onkin sitten se, että miten jouluinen tämmöinen IPA on. Itselleni kepeä ja rapsakka IPA on ennen kaikkea kesäinen olut kuumille, aurinkoisille päiville, joten hennon havuiset vivahteet oluessa eivät vielä aivan täysin onnistu tuomaan joulukuusta mieleeni. Voin kyllä kuvitella oluen kestävän hyvin joulupöydän rasvaisia, suolaisia ja etikkaisia tarjoiluja, mutta silti ristiriita ulkona vallitsevan pimeyden ja aurinkoisen oluen välillä olisi turhan suuri. Kenties HLC onkin parhaimmillaan silloin, kun kaamos masentaa ja haluaa tavoittaa hieman kesän fiiliksiä keskellä synkintä talvea. Ei tämä oikein kauteen sovi, mutta on noin muuten vallan erinomainen, riittävän helppo ja kaikin puolin tasapainoinen IPA, joka on varsin oiva lisä Alkon valikoimiin.

Lyhyesti: Ei kovinkaan erityinen, eikä millään lailla jouluinen, mutta silti kaikin puolin nautittava, tuntuvan havuinen ja miellyttävän tasapainoinen IPA.

Arvio: Erittäin hyvä – mallisuoritus Tanskan haamupanomieheltä: pohjalla varsin tyylikäs jenkki-IPA, jota ei olla onnistuttu pilaamaan liioittelevalla mausteidenkäytöllä. Käytetyt mausteet erottuvat, mutta juuri sopivan kevyesti, että ne eivät vedä huomiota itseensä, vaan antavat oluen pelata kokonaisuutena.

Hinnan (5,43e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.