Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


18.9.13

Trimbach Pinot Gris Réserve 2011

Trimbach Pinot Gris Réserve 2011
  • Valmistaja: Maison Trimbach
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace
  • Rypäleet: Pinot Gris (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 16,99e (Kesäkuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 17,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Tässä vaiheessa Trimbachin Pinot Gris Réserve lienee blogini arvostelluin viini (aikaisemmat arviot löytyvät vuosikerroista 2007, 2008 ja 2009), enkä ihmettele – viini on edustanut mielestäni valkoviinien parasta päätä Alkon alle kahden kympin kategoriassa. Pinot Gris on tyypillisesti joko kuiva, kepeä, kirpeä ja simppeli (italialainen Pinot Grigio) tai rehevä, raskas, jopa makeaan taittuva ja täyteläinen(Alsacen Pinot Gris); sen sijaan Trimbachin viinitalo tyypillisesti tekee Pinot Gris'tä normaalia elsassilaista kuivempaa ja karumpaa viiniä, minkä vuoksi ne monesti maistuvat juuri siltä, miltä odotan hyvän Alsacen Pinot Gris'n maistuvan, mutta ovat samalla monia turhankin raskastekoisia ja makeita kilpakumppaneitaan kuivempia, raikkaampia ja kepeämpiä.

Pinot Gris Réserven vuosikerrat 2007 ja 2008 olivat kaikin puolin vakuuttavaa tavaraa, mutta 2009 ei enää yltänyt samalle tasolle, ollen selkeästi lämpimämmän vuosikerran tuote. Vuosikerta 2010 sen sijaan on jäänyt allekirjoittaneelta kokonaan välistä, eikä sitä ole tainnut edes näkyä Alkojen hyllyillä. Nyt on siis vuorossa varsin tuore, vain alle kahden vuoden ikäinen vuosikerta 2011, mikä on verrattain nuoren oloinen tapaus, sillä normaalisti tämä kyseinen viini on saapunut Alkon hyllyille vasta n. 3-4 vuoden ikäisenä.

Viinillä on nuori, vaaleanvihertävä ja yllättävänkin neutraali väri. Vanhempien (ja testaamishetkellä iäkkäämpien) Pinot Gris Réserven vuosikertojen intensiivistä kullankeltaisuutta ei viinistä löydy.

Makeahko tuoksu on yllättäen melko kevyt ja kohtalaisen alkoholinen; nyt ollaan melko kaukana aikaisempien vuosikertojen intensiivisyydestä! Yleisilmeeltään hieman vaatimaton kokonaisuus tuo lähinnä hunajamelonisuutta ja aavistuksen verran mausteisuutta, sekä taustalla pysyvää, hienovaraista kukkeutta.

Maku on varsin nuorekas ja tuore sekä aavistuksen puolikuiva. Hieman alkoholin sävyttämästä makumaailmasta löytyy kypsää, hennosti makeahkoa sitruksisuutta, persikkaa, kevyttä mineraalisuutta ja hentoa päärynää. Rakenteeltaan viini on tanakka ja keskihapokas, suutuntumaltaan hieman öljyinen ja jopa aavistuksen verran läski.

Hedelmäisyys häviää nopeasti kieleltä ja jälkimaku on kevyen sitruksinen ja Pinot Gris'ksi varsin mineraalinen. Viinistä jää lopuksi suht lämmin jälkivaikutelma.

Oloni on erittäin hämmentynyt. Tämä viini on kyllä kaukana niistä upeista viineistä, mitä olen tottunut Trimbachilta saamaan. Liekö kyseessä nyt se, että aikaisemminmaistamani viinit ovat tosiaan olleet iältään suurin piirtein kaksi kertaa vanhempia kuin tämä nyt testattu? Vai onko kyseessä yksinkertaisesti heikko vuosikerta? Joka tapauksessa, viini ei onnistu tarjoamaan mitään ihmeellistä eikä tyylillisesti se eroa juurikaan Alsacen perus-Pinot Gris -viineistä; tämän lisäksi viinissä paikoitellen jopa kohtalaisen dominoivaksi yltyvä alkoholi (13,5%) häiritsee kokonaiskuvaa melkoisesti.

Kenties viini on nyt vaisussa murrosiässä ja lisää vuosia kerätessään rupeaa tarjoilemaan sitä oikeasti moniulotteista, herkullisen hunajaista hedelmää; tässä kunnossa en kuitenkaan lähtisi suosittelemaan tätä vuosikertaa, jos halutaan pöytään hyvä valkoviini nyt heti. Onhan tämä Trimbach edelleen ihan hyvä viini, mutta kaukana siitä upeudesta, mitä talolta yleensä saa, eikä viini täten onnistu tällä kertaa tarjoamaan tarpeeksi vastinetta keskivertovalkkaria korkeammalle hintalapulleen.

Lyhyesti: Mehevä ja täyteläinen mutta aikaisempiin vuosikertoihinsa nähden myös plösömpi ja aromeiltaan vaisumpi ja yksiulotteisempi Alsacen Pinot Gris.

Arvio: OK – passeli ja maukas ruokaviini, mutta tällä haavaa kaukana Trimbachin totutusta tyylistä ja siksi hieman pettymys. Kuitenkin toimii varsin moitteetta monenlaisten ruokien kumppanina.

Hinnan (17,99e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti