- Valmistaja: Quinta da Basília
- Tyyppi: Valkoviini, DOC Douro
- Maa: Portugali
- Alue: Douro
- Rypäleet: Viosinho, Rabigato
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 9,60e (Toukokuu 2013, Coisas do Arco do Vinho, Lissabon, Portugali)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Lissabonin-reissullamme tuli perattua läpi viinimyymälä jos toinenkin; tarttuipa mukaan myös kohtalainen määrä viinipulloja. Yksi viinimyymälä, jossa tuli vietettyä kiitettävästi aikaa oli Belémin kulttuurikeskuksen yhteydessä sijaitseva Coisas do Arco do Vinho, joka oli kooltaan vain ehkä kymmenen neliömetrin kokoinen huone, mutta valikoimaltaan monille kotoisten monopolimme myymälöille vertoja vetävä – niin tavallisten viinien kuin erilaisten Portviinien ja muiden viinien osalta. Erityisesti myymälässä tuli viihdyttyä kaupan ystävällisen ja erittäin pätevän oloisen myyjän osalta – loppupeleissä päädyin valitsemaan myymälästä vain yhden viinin itse, loput annoin mennä myyjän harkinnan varassa. Hintatasoltaan Coisas do Arco do Vinho ei ole se edullisin mahdollisin valinta, mutta hinnat ovat kuitenkin kaukana turistirysien riistohinnoista ja myymälän syrjäinen sijainti keskustaan nähden pitää muutenkin hintatason riittävän matalana myymälän puitteisiin ja palveluun nähden (herrasmiesmyyjä tarjoutui peräti kuljettamaan ostoksemme suoraan hotellillemme myymälän sulkeutumisen jälkeen jotta pääsimme turisteilemaan Belémissä ilman ostoskasseja!) Suosittelen siis sydämellisesti piipahtamaan myymälässä, jos suuntana on Lissabon!
Tämä Quinta da Basílian valkoviini oli yksi myyjän suosituksista, joka valikoitui hyllyistä kriteerillä: portugalilainen valkoviini pelkästään paikallisista rypäleistä, ei tammea, alle kymmenen euroa. Viinin tuottanut talo sijaitsee Douron alueen keskellä, Gouvinhasin kylän lähistollä, ja se on ollut Lebresin perheen omistuksessa jo yli puoli vuosisataa. Kuitenkin vasta viime vuosina viinitalo on investoinut nykyaikaiseen viinintuotantolaitteistoon ja ryhtynyt panostamaan enemmän viiniensä laatuun.
Basília Brancon väri on melko haalean vihertävä ja hyvin vaatimaton.
Tuoksu on varsin runsas ja portugalilaisten valkoviinien henkeen hyvin hedelmävetoinen. Trooppisen ja aavistuksen päärynäisen hedelmäisyyden seasta löytyy myös merellistä mineraalisuutta, pomeloa, appelsiininkukkaa ja aavistus asetonia. Yleisvaikutelma on runsaudestaan ja korostuneen hedelmäisestä ilmaisustaan huolimatta melko raikas.
Raikas tuoksu johdattaa jotenkin harhaan, sillä viinin varsin runsas ja suuntäyttävän täyteläinen suutuntuma yllättää ensimaistiaisella. Viinin makumaailma on kohtalaisen hillitty, mutta samalla aromeiltaan yllättävän monisyinen ja kompleksinen – runsaanpuoleinen hedelmäisyys tarjoaa päärynää, hunajamelonia, persikkaa ja yrttisyyttä, mutta Portugalin omat lajikkeet tuovat myös persoonallista, aavistuksen karvasta mausteisuutta sekä jopa aavistuksen hentoa sienimäisyyttä. Taustalla tuntuu kohtalaisen selvästi myös eleganttia mineraalisuutta. Harmillisesti viini on happojensa puolesta melko vaatimaton, minkä vuoksi yleisvaikutelmasta tulee todella suunmyötäisen täyteläinen ja pehmeä, mutta myös turhankin ponneton, höttöinen ja muodoton – viini ei onneksi kuitenkaan vaikuta mitenkään ylikypsältä esimerkiksi makeutensa puolesta, vaan hedelmäisyys on miellyttävän tuoretta, freesiä ja kuivaan taittuvaa.
Viinistä jää hennon alkoholinmakuinen muttei -tuntuinen jälkivaikutelma, jota siivittää aromaattinen yrttisyys, mineraalisuus ja kevyt hedelmäisyys, jonka seassa tuntuu kevyttä, tuoksua toistavaa asetonisuutta. Jälkivaikutelma on pitkähkö, monisyinen ja kielellä kehittyvä.
Viinistä jää hieman ristiriitaiset fiilikset – toisaalta viini on varsin miellyttävä ja aromeiltaan todella perinteisen portugalilainen, mutta toisaalta tyylillisesti hieman ponnettomampi ja arkisempi kuin olisi voinut hintaansa nähden (huom. Portugalin hintataso!) olettaa. Sen sijaan suomalaiseen hintatasoon verrattuna viini on mitä mainioin ostos ja jännittävä kuriositeetti; kuin portugalilainen versio etelä-rhônelaisista valkkareista.
Suhteellisen vaatimattomaksi jäävän hapokkuutensa vuoksi viini tuskin kestää hirveän pitkää kypsyttelyä, joten suosittelen korkkaamaan sen mielummin nuorena kuin vanhempana – joskin runsas hedelmä voisikin kehittyä edelleen vielä useampia vuosia. Itse paritimme viinin kreikkalaishenkisen, melko ruokaisan salaatin kumppaniksi, jonka kumppanina viinin makumaailma pelasi hyvin yhteen, mutta sen melko raskas rakenne ei sointunut tuoreiden kasvien kanssa. Kenties Basília Branco pelaisi paremmin yhteen hieman tuhdimpien grilli- tai uuniruokien kanssa? Joka tapauksessa suosittelen tarjoamaan viinin kohtalaisen hyvin viilennettynä jotta sen vaatimattomampi ryhtisi tulisi paremmin esiin tuntuvan rungon alta.
Lyhyesti: Moniulotteinen, omintakeinen ja jännittäväkin valkoviini, jonka suurimmaksi sudenkuopaksi jää sen matalan hapokkuuden tuoma ponnettomuus ja kevyt rakenteettomuus. Kokonaisuuten viini muistuttaa jännittävää välimuotoa portugalilaisten ja etelä-rhônelaisten valkoviinien väliltä.
Arvio: Miellyttävä – viini oli varsin jännittävä ja persoonallinen kokemus, josta lähinnä jäin kaipaamaan parempaa ryhtiä. Hyvällä hapokkuudella Basília Branco olisi helposti valloittanut paikan sydämestäni, mutta nyt vasta päästiin vihjailemaan oikeaan suuntaan. Kesäkuumana iltapäivänä viini kuitenkin toimi vallan mainiona siemailuviininä ihan sellaisenaan.
Hinnan (9,60e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti