Norton Privada 2010

Norton Privada 2010

• Valmistaja: Bodegas Norton
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Argentiina
• Alue: Mendoza, Luján de Cuyo
• Rypäleet: Malbec (40%), Cabernet Sauvignon (30%), Merlot (30%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 17,89e (Heinäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 18,89e (Helmikuu 2014, Alko)

Kesällä yleensä tekee mieli lähinnä nauttia kepeämpiä punaviinejä, pirteitä ja roséita ja raikkaita valkoviinejä. Kuitenkin jossain vaiheessa tuntui, että freesit viinit rupeavat tulemaan korvista ulos ja pitää nollata paletti jollain toisen ääripään edustajalla; lähdin siis siis etsimään monopolin hyllyiltä jotain mahdollisimman raskastekoista uuden maailman konsentraatiopommia. Valituksi päätyi lopulta argentiinalainen Norton Privada. Kyseess on siis viinitalon huippuviini, joka oli alun perin tarkoitettu viinitalon omistajien omaksi, yksityiseksi huippuviiniksi – tästä viinin nimi, "yksityinen." Ilahduttavaa on se, että viinin hinta on sen "huippuviinistatuksesta" huolimatta varsin maltillinen verrattuna monien muiden uuden maailman (no, lähinnä chileläisten) huippuviinien hintakehitykseen.

Bodegas Norton on yksi Argentiinan vanhimmista viinitaloista, ulottuen historialtaan peräti 1800-luvun lopulle (tosin Alkon Etiketti-lehti puhuu jostain syystä niinkin aikaisesta vuodesta kuin 1856, vaikka edes viinitalon kotisivut mainitse sellaisesta mitään.) Kuitenkin vasta kun Swarovski-kristalleista tutun bisnesperheen vesa, Gernot Langes-Swarovski osti Nortonin vuonna 1989 aistittuaan Argentiinan potentiaalin tulevana viinimaana, talo ryhti parantamaan tasoaan pärjätäkseen kansainvälisessä kilpailussa.

Norton Privada on eräänlainen hybridi argentiinalaisuutta ja Bordeaux'ta, mikä on ihan ymmärrettävää: yleensä uuden maailman huippuviinit ovat joko Cabernet Sauvignoneita tai Bordeaux-blendejä, kun taas Argentiinan Malbec-viinit nauttii suurinta arvostusta. Privada on siis 40% Malbecia ja 60% perinteistä Bordeaux-blendiä. Rypäleet tulevat kolmelta (pinta-alaltaan 20, 30 ja 450 hehtaaria) viinitarhalta, jotka kaikki sijaitsevat erityisesti Malbeceistaan tunnetulla Luján de Cuyon viiniappellaatioalueella; köynnösten ikä on 50 ja 80 vuoden väliltä. Viiniä kypsytetään uuden maailman tammifiiliseen henkeen 16 kuukautta uudessa ranskalaisessa tammessa, mitä seuraa vielä vuoden lisäkypsytys pulloissa.

Noh, korkki auki ja yleinen laaduntarkistus. Viini vaikuttaa olevan kunnossa, mutta tuntuu maultaan todella pehmoiselta ja alkoholin dominoimalta -> pistetään siis pullo ilman korkkia jääkaappiin hengittelemään rauhoittumaan ja palataan hieman myöhemmin uudelleen asiaan.

Väri on melko tumma, punertavan purppura, kuitenkin kevyesti läpinäkyvä. Viskositeetiltaan viini on kyllä sen sijaan uuttuneen ja paksuhkon oloinen.

Tuoksu on avoin ja ilmaisuvoimainen. Päällimmäisenä tuntuu hyvin kypsää luumua, pippuria ja kevyttä savua; taustalta puskee mustaherukan ja karhunvatukan johtamaa tummaa, makeata marjaisuutta, mansikkaa, mausteista ja kevyesti tumman suklaista tammea sekä aavistus vaniljaa. Makeaan taittuvasta tuoksustaan kokonaisuus ei ole vielä mitenkään imelän hilloinen tai ylitehdyn ylikypsän oloinen. Lisäksi viilennettynä alkoholi pysyttelee mallikkaasti aloillaan.

Maultaan viini on hyvin voimakas, intensiivinen ja täynnä erittäin konsentroitunutta, tummaa hedelmää. Erittäin täyteläistä suutuntumaa ei hedelmähapot tai tanniinit juurikaan kannattele – vaikkakin jälkimmäisiä löytyykin jonkin verran ja melko tuntuvastikin – joten kokonaisuus on hieman fläsä ja varsin raskastekoinen, sekä jopa pureskeltavan paksu. Kypsän ja jopa melko makeaan taittuvan karhunvatukan, boysenmarjan ja mustaherukan hallitsemaa makua peittää suht tuntuvasti uuttunut, makean mausteinen, kaakaoinen ja välillä jopa liiallisen tuntuinen, melko karvaan puinen tammisuus. Seassa on myös aavistus märkää metsämaata ja lyijykynää, mikä tuo häivähdyksen luonnetta muuten ehkä turhan särmättömään ja ennalta-arvattavaan makumaailmaan. Vielä viilennettynäkin alkoholi onnistuu tuntumaan suussa voimakkaasti portviinimäisenä tulisuutena.

Viinistä jää (yllättävän) hillityn lämpöinen tunne suuhun, jota melkoisen tuntuvat, karvaat tanniinit, vaniljainen ja kevyen kermatoffeinen tammisuus sekä kuivahko, tuore luumuisuus maustavat. Viinistä jää melko pitkä, voimakaskin, yllättävän aromikas ja tasapainoinen jälkimaku.

Noh, kokonaisuus on melko överi – yleisvaikutelmaltaan viinistä tulee mielikuva, että yhteen pulloon olisi yritetty änkeä sekä hyvin kypsä, lähes yliuuttunut argentiinalainen Malbec, että moderni, hedelmävetoinen Bordeaux – eikä mitään nössöä kompromissi-50-50-blendiä, vaan molemmista viineistä täydet 100%! Mutta jollakin perverssillä tavalla viini onnistuu toimimaan: jos kerran vedetään överiksi, vedetään saman tien kunnolla överiksi ja asenteella! Viini ei osu erityisen hyvin napakymppiin makumieltymyksissäni, kiitos erityisesti hallitsevan tammisuuden sekä naurettavan massiivisen rungon, mutta jonnekin seiskan tai kasin tienoille kuitenkin – tätä viiniä en hyvällä tahdollanikaan fiilistele ja ihastele, mutta uuden maailman tappiin bodattuna megaviininä Privada onnistuu tarjoamaan massaansa nähden varsin mielenkiintoisen ja moniulotteisen elämyksen. Raikkautta tai eleganssia viini ei millään tavalla kykene tarjoamaan, mutta kelvollisen kumppanin simppelille grillipihville tai kylmälle syysillalle siitä voi helposti löytää. Jos uuden maailman enemmän hedelmä- ja tammi- kuin vanhan maailman rakenne- ja eleganssivetoiset viinit ovat sinun juttusi, lienee Privada suorastaan nappiostos! Viini onnistuu liioittelevasta ilmaisustaan huolimatta olemaan sortumatta kosiskelevuuteen tai yli-imelään hilloisuuteen ja mielenkiintoakin viinistä löytyy.

Kiitos tukevan hedelmän ja rotevan tanniinisuuden näen tässä myös jonkinlaista potentiaalia kypsyttämiselle – kenties ikä voisi hieman kuivattaa viiniä kasaan, jolloin tammisuus olisi paremmin integroitunutta ja body samalla ehkä hieman kepeämpi? Hyvällä tuurilla kypsyttelemällä tästä olisi mahdollisuutta saada viini, josta voisin rehellisesti sanoa pitäväni. Joka tapauksessa, hinta-laatusuhteeltaan tämä viini hakkaa mielestäni valtaosan Chilen naurettavan hintaisista (40-100e) "ikoniviineistä", sillä en löydä tästä viinistä juurikaan muuta eroa kuin 3-6 kertaa pienemmän hintalapun – konsentraatiota ja tammea kun löytyy niistä kaikista.

Lyhyesti: Massiivinen uuden maailman superviini, josta löytyy lähinnä tummaa, kypsää hedelmää ja reilusti uuttunutta tammea. Varsinaista tasapainoa rakenteen suhteen viinistä ei löydy, mutta kokonaisuus on silti viitekehyksessään (uuden maailman hedelmäpommit) varsin juomakelpoinen – pitää vain osata henkisesti varautua juomaan viiniä, jolla on elohopean tiheys.

Arvio: Erittäin hyvä – viinissä on omasta (absoluuttisen oikeassa olevasta) mielestäni aivan liikaa tammea ja liian vähän happoja, mutta muuten viini on kypsäksi konsentraatiopommiksi varsin mallikas esitys. Vaihtamalla uudet tammitynnyrit vanhoihin (tai tammisammioihin) ja käyttämällä vähemmän kypsiä, hapokkaampia rypäleitä, tämä olisi suorastaan erinomainen esitys. Ei ihan juttuni, mutta ihan positiivinen tapaus yhtä kaikki.

Hinnan (18,89e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo esitys.