Bellingham Whole Bunch Grenache Blanc Viognier 2012

Bellingham The Bernard Series Whole Bunch Grenache Blanc Viognier 2012

• Valmistaja: Bellingham
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Etelä-Afrikka
• Alue: Western Cape, Paarl
• Rypäleet: Grenache Blanc (60%), Viognier (40%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,80e (Heinäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 14,99e (Heinäkuu 2013, Alko)

Kesällä viikonloppuna eräänä ei jaksanut pitkän työpäivän jälkeen ryhtyä kokkaamaan mitään kummempia. Tämän seurauksena kehittyikin päässäni mielenkiintoinen testaamisen aihe: miten valkoviini ja pizzeriapizza toimivat yhteen?

Valkkariksi valikoitui eteläafrikkalaisen Bellinghamin Etelä-Ranskaan kumartava valkoviini ihan teknisten speksiensä puolesta: viini on valmistettu Rhônen laaksosta tutuista lajikkeista, joista erityisesti Grenache Blancia tapaa melko harvoin muualla. Tämän lisäksi valtaosa viinistä on kypsytetty teräksessä; vain kolmasosa viinistä kypsyy tammessa 5 kuukauden ajan ja näistä tynnyreistä vain 15% on uusia. Lopuksi viinin annetaan kypsyä 3 kuukautta lisää sakkojen kanssa.

Bellinghamin (alunperin Bellinchamp) viinitalon historia ulottuu vuoteen 1693, mutta vasta vuodesta 1943 viinitalo on tuottanut selkeästi varteenotettavaa viiniä nykyaikaisin menetelmin. Talon The Bernard Series -sarjan viinit, joihin myös tämä nyt arvioitava viini kuuluu, ovat talon perinteisiä peruspullotteita kokeellisempia, parhaimman tason viinejä.

Jääkaapista hetkeksi huoneenlämpöön otetulla viinillä on kevyesti keltaiseen taittuva nuorekkaan vihreä väri. Hapokkuus synnyttää lasin sisäpinnalle pieniä kuplia.

Tuoksu on melko runsas, trooppisen hedelmävetoinen ja melko makeankypsä: vastaan tulee aprikoosia, kevyttä keltaluumuisuutta, mausteisuutta, hentoa kukkaisuutta, vihjaus banaanikarkkia ja vain pieni, hienovarainen aavistus puisevaa tammea, joka taittuu hennosti vaniljaan. Kuitenkin puolisentoista tuntia avauduttuaan tuhdihko tuoksu ole tammisuuden vuoksi enää läheskään yhtä raikkaan hedelmäinen tuoksu, vaan melko muhkean puinen, paahtuneemman mausteinen ja jopa sienimäinen. Parin tunnin jälkeen hedelmää on jo mahdotonta erottaa tuoksusta – ihmeen paljon se tammi onnistuu tekemään.

Kuiva ja melko mehevä maku on runsas, yllättävän eloisa ja tasapainoisen hapokas, peräti pirtsakka. Suutuntumaltaan viini on lempeän täyteläinen. Makupuolella vastaan tulee ensiksi makeutta vihjailevaa persikkaa, kypsää sitrusta, keltaluumua ja kevyttä tammen vaniljaa. Tämän jälkeen rupeaa löytymään hentoa ananasta, aavistus mineraalia, häivähdys hunajaa ilman makeutta, taustalla häilyvää Viognierin terpeenistä mausteisuutta ja omenasosetta. Alkoholi (14%) polttelee kevyesti pienenä kauneusvirheenä. Yleisesti viini on hämmentävän hapokas (yleisesti vähähappoiset) rypälelajikkeet huomioonottaen – mahtaakohan kyseessä olla peräti viinin sekaan lisätyt hapot? Oli tilanne mikä oli, kokonaisuus on varsin harmoninen ja rakenteeltaan mainio.

Kuitenkin hengitellessään ja lämmetessään viinin hapokkuus ja raikkaus katoaa: kokonaisuudesta tulee selvästi raskastekoisempi, ryhti katoaa ja tammisuus dominoi aromimaailmaa melko pahasti, jopa häiritsevästi. Parin tunnin jälkeen viini on kuin aivan toinen – kokonaisuus maistuu pelkältä puulta.

Vastakorkatun viinin jälkimaussa tuntuu raikkaampaa sitrusta ja tuoretta omenaa, parfyymisuutta, hentoa mineraalisuutta, mausteisuutta ja keskimakua hieman voimakkaampaa, kermaan, pähkinään ja vaniljaan taipuvaa tammea. Tammi kuitenkin pysyy varsin kevyenä vihjeenä alusta loppuun ja hienosti kokonaisuuteen sointuen. Alkoholi tuo pienen särön muuten melko moitteettomaan kokonaisuuteen suht lämpimänä tunteena jälkimaussa. Yleisesti viinistä jää pitkä, raikas ja vivahteikas jälkivaikutelma.

Sen sijaan pidempään avautuneesta viinistä jää todella voimakkaasti tammen dominoima jälkivaikutelma, josta erottuu vain häivähdys mineraalisuutta ja sitruksista hapokkuutta.

Tämä Bellinghamin viini on aivan ehdottomasti tarjoiltava vastakorkattuna ja riittävän viileänä; tällöin viini on kaikin puolin miellyttävä, hedelmäinen, ryhdikäs ja harmoninen kokonaisuus. Sen sijaan tammen ottaessa reilun tunnin jälkeen vallan viinin pisteet putoavat kertaheitolla, eikä kokonaisuudesta tunnu saavan mitään muuta irti kuin puuta – mikä on melko yllättävää suht kevyen tammituksen huomioon ottaen.

No entä se yhdistelmä rahvaanomaisen pizzan kanssa? No se toimi mainiosti! En voi muuta kuin suositella! Viini teki ilahduttavasti arkisesta roskaruoasta heti paljon maittavamman kokemuksen: viinin hedelmäinen ja kevyesti mausteinen makumaailma pelasi mainiosti pizzan makujen kanssa yhteen samalla kun tuntuva hapokkuus puri hienosti pizzan rasvaisen yleisilmeen läpi. Pitänee kokeilla jotain muuta valkkaria joskus kun gradu valmistuu, aikaa löytyy enemmän ja pääsee taas kokkailemaan kotona itsetehtyä pizzaa!

Lyhyesti: Aluksi trooppisen hedelmäinen, mausteinen, hienovaraisen tamminen ja ryhdikäs valkoviini, josta ei löydy mitään nipottamisen varaa; Etelä-Afrikka pääsee yllättämään tarjoilemalla varsin mainiota kamaa! Kuitenkin avautuessaan viini voi menettää ketterästi valtaosan viehätyksestään varsin ronskin tammen tuhotessa kaiken alleen, joten nokan ei kannata antaa tuhista kovinkaan kauaa viinin parissa.

Arvio: Erittäin hyvä – niin kauan kun viini pelaa hedelmät etunenässä. Pullo kannattaa korkata silloin, kun tietää sen menevän nopeasti parempiin suihin!

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.