Quinta da Lixa Vinho Verde Alvarinho 2011

Quinta da Lixa Vinho Verde Alvarinho 2011

• Valmistaja: Quinta da Lixa - Sociedade Agrícola
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Vinho Verde
• Maa: Portugali
• Alue: Porto, Felgueiras
• Rypäleet: Albariño (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,65e (Heinäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 14,95e (Tammikuu 2014, Alko)

Portugalin kepeät ja kevyesti kuplivat Vinho Verdethän ovat jääkaappikylminä mitä parhainta juotavaa kesäkuumalla (mikä ei tällä hetkellä ole enää se ajankohtaisin aihe, mutta onpahan juttu valmiina ensi kesäksi!) Mutta entäs ne Vinho Verdet, jotka eivät sovi tähän määrittelyyn? Sitä puolta edustaa mm. Lixan kaupungissa sijaitsevan Quinta da Lixan 100% Avarinhosta tehty Vinho Verde, joka napattiin jääkaappikylmänä mukaan puistoon keskellä heinäkuun helteitä (kun liian pitkät jonot ja yleinen väenpaljous veivät kiinnostuksen osallistua SOPP-tapahtumaan tänäkin vuonna.)

Alun perin tämä nimellä Soporvin kulkenut perheomisteinen viinitalo aloitti toimintansa vuonna 1986 ryhtymällä viljelemään Vinho Verden alueella bulkkina myytäviä rypäleitä. Kuitenkin kunnianhimo otti viljelijöistä vallan ja vuonna 1992 he ostivat lähistöllä sijainneen Quinta da Lixan viinitalot viininvalmistusvälineineen ja kymmenisen hehtaarin viljelyksineen. Sittemmin viinitalo otti käyttöönsä ostamansa viinitalon nimen sekä ryhtyi ostelemaan muita Vinho Verden alueen viinitaloja ja -tarhoja. Tätä nykyä viiniyhtiöllä on omistuksessaan kuusi eri viinitaloa sekä 52 hehtaaria viljelyksiä. (Itselle kyllä on jäänyt epäselväksi viinin lopullinen kotipaikka – Alkon sivut mainitsevat viinin tulevan Lixan kaupungin ympäristöstä, missä varsinainen Quinta da Lixan viinitalo sijaitsee, mutta ymmärtääkseni VV Alvarinhoa saisi viljellä vain Portugalin pohjoisrajalla, Melgaçon ja Monçãon alueilla. Mene ja tiedä...)

Lasissa pienen hetken istuttuaan tämä vaalean vihertävä viini muodostaa kevyitä kuplia lasin reunoille – hapokkuutta siis vaikuttaa löytyvän sopivasti.

Tuoksu on kypsähkö ja hieman makea. Trooppisen hedelmävetoisesta tuoksusta löytyy kypsän Albariñon persikkaa, ananasta ja hunajamelonia sekä viileässä käytettyjen valkoviinien päärynää.

Niin Vinho Verden alueen valkoviiniksi kuin Albariñoksi viinin maku on yllättävänkin täyteläinen ja jopa raskastekoinen – ja happojen luomista kuplista huolimatta siis täysin hiilihapoton. Viini on kuitenkin tämän tuhtiuden vastapainona myös tuntuvan hapokas, ryhdikäs ja kirpeän mineraalinen. Tuoksua hillitymmän kypsän hedelmäisestä mausta löytyy paljon tuoksussa esiteltyjä elementtejä: kypsää päärynää, makeata omenaa ja kevyttä aprikoosia.

Hedelmäinen jälkimaku jatkaa keskimaun viitoittamilla linjoilla: kielelle jää mehevä, kevyen päärynäinen, sitruksisen hapokas, hillityn yrttinen ja kevyesti kivennäisen mineraalinen jälkivaikutelma sekä pieni aavistus asetonia.

Kokonaisuutena viinin makupuoli on varsin runsas ja hyvin hedelmävetoinen Vinho Verdeksi, mutta samalla kuivempi ja freesimpi kuin monet portugalilaiset valkoviinit – tietyllä tapaa viini asettuu hienosti kahden hyvin erilaisen viinityylin välimaastoon ottaen niistä molempien parhaita puolia. Kepeätä ja kuplivaa Vinho Verdeä odottavat saattavat yllättyä Lixan Alvarinhon varsin painokkaasta, hedelmästä ja täysin hiilihapottomasta ilmaisusta, mutta Portugalin valkoviinien ystävälle viini toiminee varsin mainiosti!

Lämpimänä kesäiltana puistossa sen kummempia konstailematta tämä Vinho Verde toimi vallan mainiosti, mutta tämä ei tarkoita sitä, että viiniä olisi pakko alistaa näin yksinkertaisiin oloihin: sekä erittäin rakenteikas että runsaan hedelmäinen ilmaisu kutsuvat naittamaan viiniä tuhdeillekin kasvis- tai kalaruoille! Mutta vaikka viini ei ole tyyliltään sellainen, kuin valkoiset Vinho Verdet ovat totuttu tuntemaan, suosittelen kuitenkin tarjoamaan sen yleisesti Vinho Verdeille sopivassa tarjoilulämpötilassa – lähes jääkaappikylmänä.

Lyhyesti: Tuhdinpuoleinen, runsaan hedelmäinen, mineraalinen, hapokas ja ryhdikäs valkoviini Vinho Verden alueelta. Hieno yhdistelmä Vinho Verden raikkautta ja ryhtiä sekä portugalilaisten valkoviinien hurmaavaa hedelmäisyyttä ja runsautta.

Arvio: Erittäin hyvä – herkullinen viini, joka ilman runsasta mineraalisuuttaan ja rapsakkaa hapokkuuttaan voisi olla ehkä turhan suoraviivainen ja yksipuolinen. Nyt kuitenkin viini onnistuu olemaan todella ihastuttava ja tasapainoinen paketti, jossa kaikesta runsaudestaan huolimatta ei tunnu olevan mitään liikaa.

Hinnan (14,95e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Quinta do Outeiro de Baixo Tinto 2011

Quinta do Outeiro de Baixo Vinho Verde Tinto 2011

• Valmistaja: Quinta do Outeiro de Baixo
• Tyyppi: Punaviini, DOC Vinho Verde Amarante
• Maa: Portugali
• Alue: Porto, Amarante
• Rypäleet: Vinhão (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 6,35e (Toukokuu 2013, GN Cellar, Lissabon)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: garrafeira nacional

Punaviinejä harvemmin näkyy lähinnä näissä mielikuvien tasolla valkoviineihin yhdistyvissä flûte-pulloissa, poikkeuksena Alsacen Pinot Noirit – tämä kyseinen pullomalli kun on pakollinen Alsacen viineille. Portugalista kuitenkin löytyi täysin yllättävä poikkeus tähän sääntöön: muutamat punaiset Vinho Verdet. (Kuvaan on siis napattu törkeästi saman viinitalon valkoinen Vinho Verde siitä syystä, ettei Internetistä yksinkertaisesti löytynyt kuvaa talon punaviinistä valkoisella taustalla. Tyhjänä pullo kuitenkin näyttää tuolta – punaisilla teksteillä tosin.) Tämä Amaranten kylän tuntumasta tuleva Vinhão tuli alun perin ostettua tarkoituksena nauttia se hotellihuoneessa niinä hetkinä, kun jalat tarvitsevat pakollista lepoa Lissabonin tutkimisesta. Viini kuitenkin tuli jätettyä korkkaamatta flunssan vietyä haju- ja makuaistin käytännössä täysin.

Viini tuli sitten korkattua pari kuuta myöhemmin, kesä-heinäkuun vaihteessa kaima-kollega-kaverin luona käydessä: olin ottanut mukaani tämän lisäksi toisen, Alkon tilausvalikoimasta löytyvän punaisen Vinho Verden, Aphros Vinhãon, ja meille oli laitettu tarjolle niin suolaista kuin hieman makeatakin piirakkaa.

Portugalin ulkopuolella Vinho Verdet tunnetaan lähinnä erittäin nuorekkaista, kevyesti pirskahtelevista ja simppeleistä valkoviineistä, mutta kotimaassaan punaiset Vinho Verdet ovat hyvinkin suosittuja. Tyypillisesti punaiset Vinho Verdet valmistetaan Vinhãosta, jossa kuoren lisäksi myös rypäleen mehu ja itse hedelmäliha ovat punaisia (kun taas normaalin punaisen rypäleen mehu ja hedelmäliha on väritöntä) – tämän vuoksi Vinho Verdet ovat tyypillisesti väriltään erittäin tummia ja läpinäkymättömiä. Tästä kyseisestä viinistä en kuitenkaan sattunut löytämään mitään erityisiä, viininvalmistuksellisia knoppitietoja; mennään siis sillä, mitä aistit kertovat!

Huh. Viini on tummanpuhuvalta väriltään todella tiivis, läpinäkymättömän purppuranpunainen ja muistuttaa enemmän vetistä (mutta jopa hieman viskoosia) marjapuuroa kuin mitään punaviiniä. Tässä taitaa olla tiiveintä ja paksuinta punaviiniä, mitä olen koskaan nähnyt – jopa viereisessä lasissa nököttävä, myöskin tumman ja syvän värinen Aphros Vinhão vaikuttaa ulkonäöltään paljon kevyemmältä.

Tuoksussa on päällimmäisenä hennon laktista marjajogurttia, multaa ja kypsänmakeata tummaa marjaa sekä taustalla pysyttelevää, luonnetta tuovaa rustiikkista likaisuutta. Avautuessaan persoonallisesta, nuorekkaasta ja marjavetoisesta tuoksusta rupeaa erottumaan myös lakritsia ja jonkinlaista poltettua sokeria.

Maku on ulkonäköä mukaillen varsin tiivis. Kypsää marjaisuutta, voimakastakin pippuria, tuoretta eikä kovinkaan makeata mustikkaa, tuntuvaa ja kirpakkaa puolukkaa sekä kevyttä juustoisuutta. Lämmetessään myös kypsempi ja tummempi hedelmä puskee sekaan. Kokonaisuus on varsin kuiva, raikkaan hapokas ja kohtalaisen tanniininen. Suutuntumaltaan viini vaikuttaa melko täyteläiseltä, mutta tuntuva hapokkuus ja puolukkaisuus tekevät yleisilmeestä varsin kepeän. Lontoon kielellä viinin saa parhaiten tiivistettyä neljään kirjaimeen: tart.

Keskipitkä ja marjainen jälkimaku on kuiva, miellyttävän hapokas ja erityisesti kevyen kirpakkaan puolukkaisuuteen taittuva.

Mielestäni tämä Quinta do Outeiro de Baixon esitys veti pidemmän korren kahdesta testatusta punaisesta Vinho Verdestä – mikä toki on varsin hyvä saavutus, sillä mielestäni Aphros Vinhão on tyylilajissaan varsin kova haastaja. Outeiron vielä puhdaspiirteisempi hedelmäisyys ja tietyllä lailla hillitympi aromimaailma onnistuivat miellyttämään enemmän, vaikka tyylillisesti molemmat viinit ovat varsin lähellä toisiaan; Aphros on hieman massiivisempi ja aavistukseen tammeen taittuvampi, kun Outeiro on taas kepeydellään freesimpi, napakampi ja samalla myös aavistuksen verran kypsempi ja intensiivisempi. Kuitenkin myös tästä viinistä löytyy sitä massaa ja substanssia, mutta sen kuiva ja hapokas ilmaisu eivät oikein anna aivoille mahdollisuutta rekisteröidä sitä.

Ruokakäytössä molemmat Vinhãot pärjäsivät mainiosti suolaisen, tuorejuustoa sisältäneen (sipuli? sieni? ei voi muistaa) piirakan kanssa, minkä lisäksi oli viinejä kokeiltava hieman makeaan taittuvan marjapiirakan kanssa; mitään upeata yhdistelmää ei tästä kombosta päässyt syntymään, mutta sen sijaan molempien maut pysyivät suorastaan hämmentävällä tavalla toisistaan erillään. Mielenkiintoinen, eikä mitenkään huono kokemus, joskin jotain aivan muuta, mitä olisi odottanut!

Lyhyesti: Raikas, hapokas ja intensiivinen mutta samalla melko tuhti, tanniininen ja kypsään hedelmään taittuva persoonallinen ja maukas punainen Vinho Verde, jonka makumaailmaa hallitsee tuore, freesi puolukkaisuus.

Arvio: Erinomainen – todella mainio viini sellaisiin hetkiin, jos kesäkuumalla haluaa runsasta ja tuhtiakin punaviiniä; talvella on vaikea kuvitella nauttivansa näin raikkaasta ja marjaisesta viinistä, mutta kesähelteille juuri grillattujen herkkujen kylkeen tämä sopii kuin nakutettuna!

Hinnan (6,35e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Conde Villar Branco 2012

Conde Villar Branco 2012

• Valmistaja: Conde Villar, Quinta das Arcas
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Vinho Verde
• Maa: Portugali
• Alue: Porto, Valongo
• Rypäleet: Loureiro (50%), Arinto (40-30%), Trajadura (20-10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 7,98e (Kesäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 6,29e poistuessaan)

Vaikka ostan lähinnä tyylikkäiksi ja persoonallisiksi ennakoimiani viinejä, on kesäisin piknikkejä ajatellen simppelit ja harmittomat Vinho Verdet paikallaan – tästä syystä tämä Conde Villarin Vinho Verde tuli ostettua tuolla kesän alussa. Pikniksuunnitelmat kuitenkin menivät mönkään sadekuuron luodessa pakollisia muutoksia suunnitelmiin – viini tulikin sitten nautittua helteiden tuskaiseksi asti lämmittämässä olohuoneessamme patonkia ja muita piknikpurtavia mutustellessa.

Tämä viini kuitenkin on, ikävä kyllä, Alkon tämän kesän kausituote, joten sitä ei enää valikoimista löydy. Kyseessä on perinteisten, tutuista sinisistä pulloista löytyvien Vinho Verdejen (Casal Garcia, Gatão, Gazela) kaltainen tapaus, mutta näitä puolikuivia tapauksia kuivempi – Conde Villar Brancosta kun löytyy vain vaatimattomat 6 g/l jäännössokeria.

Vinho Verdet tyypillisesti tunnetaan täällä päin näistä ei-aivan-kypsistä rypäleistä valmistetuista valko- ja roséeviineistä, jotka hiilihapotetaan ennen pullotusta. Koska rypäleet ovat vielä aavistuksen raakoja kun ne puristetaan viiniksi, eivät ne ole kehittäneet juurikaan kypsempiä ja kehittyneempiä aromeja, minkä takia nämä Vinho Verdet ovat monesti varsin mutkattomia ja yksiulotteisia esityksiä. Tämän vastapainoksi rypäleet ovat kuitenkin varsin hapokkaita, minkä vuoksi viinit ovat erittäin pirteitä, rapsakoita ja raikkaita – siis juuri erinomaisia kesäviinejä! Viinien hapokkuutta korostetaan erikseen vielä hiilihapottamalla ne kevyesti pirskahteleviksi. Näiden viinien ohella Vinho Verden alueella valmistetaan myös punaviinejä sekä kypsempiä, raskastekoisempia ja hiilihapottomia Vinho Verdejä, mutta niitä nähdään verrattain harvoin Alkon hyllyillä.

Vinho Verden alue sijaitsee aivan Portugalin pohjoisimmassa, melko viileässä kärjessä ja se on pinta-alaltaan varsin kattava – se käsittää perinteisen Minhon alueen, jossa viinityyli on alunperin kehittynyt ja joka vastaa nykyisin Bragan ja Viana do Castelon alueita; lisäksi myös Portviinikaupungistaan tutun Porton sekä Aveiron alueilla viljellään nykyisin Vinho Verdeä – Conde Villar sijaitsee Porton alueella. Tähän kyseiseen viiniin 90% rypäleistä on talon omalta Quinta das Arcasin tarhalta käsin ja loput on ostettu sopimusviljelijöiltä.

Väri on hailakan vihertävä ja vaatimaton. Viini kuohahtaa kaadettaessa lasiin ja jättää lasin pinnoille suuria kuplia, muttei varsinaisesti kuohu tai edes kupli, vaan asettuu nopeasti aloilleen.

Tuoksu on puhdaspiirteisen omenainen ja raikas, jopa hieman raa'ahko, mutta seasta erottuu myös taspainottava aavistus trooppista hedelmää ja greippiä.

Suutuntumaltaan Conde Villar Branco ei juurikaan pirskahtele, vaan lähinnä vain tyytyy nipistelemään runsaasti kielellä. Maku on kuiva, raikas, mineraalinen, tuoreen viheromenainen ja jopa aavistuksen päärynäinen sekä yleisilmeeltään mukavan rapsakka; seasta löytyy myös kevyen kiniinistä bitterisyyttä ja hentoa yrttisyyttä, mikä korostaa viinin varsin freesiä ilmaisua entisestään.

Jälkimaku on ohut ja yleisilmeeltään lyhyehkö, hennon yrttinen, mineraalinen, raa'an omenainen, limettisen sitruksinen ja kiniinisen bitterinen. Viinistä jää hento jälkivaikutelma, jossa raa'ahko hedelmäisyys ja suutapuhdistava mineraalinen karvaus nousevat pinnalle ja jatkuvat muita aromeja pidempään.

Yleisesti Conde Villarin valkoinen on simppeli, mukava ja kesäkuumalla olotilaa raikastava kesäviini. Vaikka yleisilme on varsin mutkaton ja simppeli, on tämä pullo ihan hintansa väärti. Erityisplussa tippuu viinille sen varsin kuivanrapsakasta olemuksesta – soisi Alkon puolikuivan Vinho Verde -osaston sekaan ilmestyä pysyvämpään valikoimaan tällainen yksi kuivempi ja kirpakampi esitys.

Hyvin viilennettynä varsin mainio, mutkaton perusviini kepeille piknikruoille ja mereneläville. Jos sinulta sattuu vielä löytymään tämmöinen pullo jostain kaapista, kannattaa se korkata pian: nämä pirskahtelevat Vinho Verdet kun ovat parhaimmillaan nuorina ja raikkaina, eivätkä ne juuri lisäikää tarvitse – tai edes sitä kestä.

Lyhyesti: Kuiva, raikas, rapsakka ja rehellisen mutkaton nuori valkoviini, joka pirskahtelee kevyesti suussa. Mukava kuuman kesäpäivän freesaaja.

Arvio: Hyvä – tämä on viini, joka ei edes yritä jäädä mieleen ihmeellisenä viinielämyksenä, mutta sellaiseksi esitykseksi Conde Villar on varsin kelpo tapaus.

Hinnan (7,98e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.