Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste alue: lima. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alue: lima. Näytä kaikki tekstit

19.12.13

Niepoort Vinho Verde Dócil Loureiro 2012

Niepoort Projectos Vinho Verde Dócil Loureiro 2012
  • Valmistaja: Niepoort
  • Tyyppi: Valkoviini, DOC Vinho Verde-Lima
  • Maa: Portugali
  • Alue: Minho, Lima
  • Rypäleet: Loureira (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~9e (Syyskuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Saisivat monet vanhat suuryhtiöt ottaa mallia Niepoortin toiminnasta.

Hollannista Portugaliin muuttaneen Franciscus Marius van der Niepoortin vuonna 1842 perustama Niepoortin viinitalo on yksi tunnetuimmista Portviinin tuottajista sekä yksi harvoja edelleen perheomisteisia portviinitaloja. Taloa johtaa nykyisin Eduard Dirk Niepoort, viinintekijä 5. sukupolvessa. Tässä ei nyt ole vielä ollut mitään erityisen merkittävää.

Merkittävää on se, miten Dirk Niepoortin alaisuudessa Niepoortin viinitalo on onnistunut yhdistämään näppärästi puolitoista vuosisataa kestänyttä viiniperinnettä uuteen, innovatiiviseen ja kokeilevaan viininvalmistukseen. Perinteistä puolta edustavat portviiniklassikot, joita Niepoortilta löytyy katalogistaan yli sadan vuoden ajalta; modernimpaa puolta taas esimerkiksi uudet, trendikkäät, nuoremmalle yleisölle lanseeratut portviiniversioinnit ja uudet Niepoort Projectos -viinit, joiden parissa Dirk Niepoort etsii uusia ilmaisutapoja viinintuotannolleen perinteisten Portugalin alueiden ja lajikkeiden kautta. Projectos-viinejä Dirk Niepoort tuottaa niin itsekseen kuin yhteistöinä muiden viinitalojen ja viinintekijöiden kanssa.

Dócil on Niepoort Projectos-sarjan Vinho Verde, joka on – kyseiselle viinityylille hieman epätyypillisesti – puhtaasti Loureira-lajikkeesta (paikallisille Loureiro) valmistettu tapaus. Tämä Liman laaksossa sijaitsevien, graniittipohjaisten viinitarhojen 20-vuotiaiden köynnösten käsinpoimituista rypäleistä valmistettu Niepoortin Vinho Verde tunnettiin alunperin nimellä Girosol, jonka alla sitä valmistettiin vuosikerrat 2006-2009; vuosikerrasta 2010 eteenpäin viini on tunnettu nimellä Dócil. Viini on käynyt ja kypsynyt 5 kuukautta terästankeissa ilman malolaktista.

Väriltään viini on "vihreälle viinille" sopivasti melko vihertävä.

Hedelmävetoinen ja kypsän trooppiseen taittuva tuoksu tuo monet muutkin portugalin valkoiset mieleen hetkessä: persikkaa, kevyttä ananasta ja hentoa muussattua banaania. Taustalla häilyy myös hentoa kukkaisuutta ja viileästä käymisestä kieliviä, kevyen päärynäisiä piirteitä. Yleisilmettä sävyttää myös ilahduttava, freesi ja viileähkö mineraalisuus.

Kielellä viini ei monien Suomessa myytävien Vinho Verdejen tapaan pirskahtele, vaan ainoastaan pistelee hyvin kevyesti kielellä. Rehevä makumaailma on kohtalaisen tuntuvasta hapokkuudestaan ja loppupeleissä maltillisesta jäännössokeristaan (6 g/l molempia) huolimatta yllättävän täyteläisen tuntuinen ja paikoin jopa puolikuivan oloinen. Mehevä hedelmäisyys on runsasta, mutta melko suoraviivaista: makumaailmasta erottuu lähinnä persikkaa, portugalilaisten valkoisten banaanisuutta ja hentoa viheromenaisuutta.

Viinistä jää runsas, muttei enää keskimaun tavoin rehevä, kypsän hedelmäinen ja kielen kärjessä hieman makeahkoon taittuva, keskipitkä jälkimaku, jossa tuntuu kypsää omenaa, raa'ahkon vihertävää aromaattisuutta, hieman kukkaisuutta ja aavistus kivistä mineraalia.

Viinin aromaattinen ja jopa pienestä kosiskelevuudestaan huolimatta varsin miellyttävä tuoksu antoi odottaa hieman vivahteikkaampaa esitystä – vaikka makumaailma lunasti runsaudellaan ja rehevyydellään tuoksun asettamat lupaukset, jäi makumaailma syvyydeltään ja mielenkiinnoltaan hieman vaatimattomaksi. Rakennetta ja raikkautta kuitenkin piisaa varsin hyvin, joten juotavuus viinissä on kohdallaan.

Tämä Niepoortin Vinho Verde -kokeilu on tyyliltään selkeästi kypsempi, täyteläisempi ja hedelmäisyydessään mehevämpi kuin useimmat Suomessa myytävät Vinho Verdet – ainoastaan Quinta da Lixan VV Alvarinho muistuttaa tyyliltään hieman tätä viiniä, joskin Dócil on tyyliltään aavistuksen pirtsakampi, mutta myös yksiulotteisempi. Suuria yllätyksiä viiniltä ei kannata odottaa, mutta jos se irtoaa wine-searcherin osoittamaan viitehintaan, on viini hintaisekseen ihan mukava, simppeli kesäviini. Hyvin viilennettynä Dócil on valkkari paikallaan piknikkorissa.

Lyhyesti: Mehevän hedelmäinen, täyteläinen ja varsin runsas Vinho Verde, joka loppupeleissä kuitenkin jää makupuoleltaan hieman yksiulotteiseksi ja harmittomaksi tapaukseksi.

Arvio: Miellyttävä – ihan kelvollinen arkiviini kulautettavaksi pienellä porukalla keskikesän auringossa, muttei kuitenkaan sellainen tapaus, joka saisi meikäläisen ryntäämään pää kolmantena jalkana kauppaan.

Hinnan (n. 9e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

PS: Viiniin täysin liittymättä ilmoitan nyt tässä, että olen nyt lähdössä yliopistolle valmistujaisiini. Seuraavan päivityksen aikaan olenkin sitten maisterismies.

21.7.13

Casa das Buganvílias Vinhão 2011

Casa das Buganvílias Vinhão 2011


Viniportugalin Lissabonin maistelupisteessä Quinta do Gradilin valkoviinin jälkeen vuorossa oli Casa das Buganvíliasin punainen Vinho Verde – viinityyli, joka on varsin suosittu kotimaassaan mutta lähes täysin tuntematon maan rajojen ulkopuolella; Suomessakin Vinho Verde yhdistyy ihmisten mielessä automaattisesti alueen kepeisiin ja pirskahteleviin valkoviineihin.

Itse viinin hinta jäi hieman arvoitukseksi, sillä paikan päällä viinin hintatiedusteluihin vastattiin "noin viitisen euroa." Niin Google, Cellartracker kuin wine-searcher eivät paljasta juuri mitään viinistä, mutta viinitalolla on sentään kotisivut, joista voi ihmetellä jotain tietoja. Vinho Verde -alueella, aivan Portugalin pohjoisrajan tuntumassa sijaitsevan Ponte de Liman kaupungin kylän tuntumassa sijaitseva Quinta da Boavista viljelee valkoista Loureiroa ja punaista Vinhãoa, joista talo valmistaa Casa das Buganvílias -sarjan Vinho Verde -viininsä. Talon Vinhão on suodattamaton, eli se tulee keräämään sakkaa ikääntyessään perusviinejä enemmän.

Punainen Vinhão on ns. teinturier-rypäle, eli sen hedelmäliha ja mehu ovat myös punaisia – toisin kuin monilla muilla punaisilla rypäleillä, joilla on ainoastaan punainen kuori, mutta väritön hedelmäliha. Käytetty rypälelajike näkyy heti viinin värissä, joka on varsin tiivis, mustan kirsikkainen ja juuri ja juuri aavistuksen verran läpinäkyvä.

Vastakorkattunakin viinistä nousee varsin runsas tuoksu, josta löytyy muhkeata marjaisuutta, musteisuutta ja kevyen kukkeata parfyymisyyttä.

Maku jatkaa mehevän marjaisella linjalla, mutta on samalla varsin raikas, tuntuvan hapokas ja melko kirpeä. Kuivasta ja melko suoraviivaisen marjaisesta makumaailmasta löytyy lähinnä hapahkoa puolukkaisuutta, karpaloa ja kevyttä punaherukkaa. Kokonaisuus on varsin tanniininen, mikä tuo viiniin selvää purutuntumaa, mutta yleisilmeeltään viini on taas melko kepeä – tämän vuoksi viini vaikuttaa enemmän suurikokoiselta, mutta ohuehkolta viiniltä kuin kepeältä ja eloisalta punaviiniltä.

Keskipitkä jälkimaku on varsin hapokas, freesi, tuoreen punamarjainen ja iloisen kesäinen.

Yleisesti punainen Buganvílias on suht simppeli, mutta mukavan rakenteikas, raikas ja ilahduttavan rutikuiva esitys. Viinin karuhko, kepeä, kuiva ja kirpeän hapokas ilmaisu ei selvästikään tuntunut maistuvan monille maistelutilaisuuteen eksyneelle turistille, useimpien mutistessa äidinkielellään lähinnä "hum... jaah..." viiniä ihmetellessään, mutta ainakin omaan makuuni viini oli kolmesta tarjoillusta esityksestä se eniten nappiin osunut – vaikkakaan viinin suht simppeli ja suoraviivainen ilmaisu ei mitenkään huomattavasti päässytkään hurmaamaan.

Yleisesti viini on kuivana ja hyvin hapokkaana punaviininä mainion keväinen / kesäinen terassiviini, mutta sen kohtalaisesti tuntuva, rustiikkinen tanniinisuus kyllä saa kaipaamaan jotain syötävää – edes pientä suuhunpantavaa – viinilasin rinnalle. Edulliseen hintaansa nähden varsin muikea tuttavuus.

Lyhyesti: Kirpeän hapokas, tuoreen punamarjainen, kepeähkö ja tuntuvan tanniininen Vinho Verde, joka on tiivistettysti korkealla kulautuskertoimella varustettu simppeli kesäpunaviini.

Arvio: Erittäin hyvä – omaan makuuni simppelien ja arkisten viinien kuuluisi olla tällaisia tapauksia, eikä rakenteettomia, makeita marjahillopommeja, joita Alkon kyykkylaarit ovat väärällään, mutta valtaosalle suomalaisista Casa das Buganvílias olisi todennäköisesti "hapanta marjamehua", joten so not. Muutan sitten Portugaliin.

Hinnan (~5,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

23.1.13

Aphros Vinhão Vinho Verde 2011

Aphros Vinhão Vinho Verde 2011
  • Valmistaja: Aphros Wine
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Vinho Verde-Lima
  • Maa: Portugali
  • Alue: Minho, Lima
  • Rypäleet: Vinhão (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 8e / 12cl (Joulukuu 2012, Viiniravintola Latva)
  • Hinta nyt: 15,90e (Tammikuu 2013, Viinitie)
    20,20e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Vinho Verde tuppaa saamaan allekirjoittaneen hieman varpailleen. Vaikka Vinho Verdet ovat yleensä varsin mukavia, maukkaita ja mutkattomia, sekä hapokkuudessaan ilahduttavan raikkaita, ne harvoin tarjoavat mitään kovinkaan ihmeellistä ja suuria tunteita herättävää. Onneksi kuitenkin tulee silloin tällöin tämän tapaisia poikkeuksiakin vastaan.

Vinho Verde, "vihreä viini", on siis yhdeltä suurelta alueelta Portugalista tuleva viinityyli, jonka nimen "vihreä" ei kuitenkaan viittaa viinin väriin, vaan sen nuorekkaaseen ikään. Vinho Verdet ovat siis tyyliltään hyvin nuorekkaita ja tarkoitettuja juotavaksi hyvin nuorena, mieluiten alle vuoden ikäisenä. Näitä "vihreitä" viinejä myydään pääasiassa nimensä mukaisesti vihertävänä valkoviininä, mutta tyyliin mahtuvat myös erilaiset roséet sekä pääasiassa Azal Tintosta, Espadeirosta ja/tai Vinhãosta valmistetut punaiset Vinho Verdet.

Vaco Croftin biodynaamisesti rypäleitä viljelevän Aphros Wine -viinitalon punainen Vinho Verde on mahdollisimman luonnonmukaisesti tehty nuorekas viini – rypäleet jopa puristetaan perinteisesti jaloilla tallomalla vanhoissa graniittitankeissa. Lopuksi viini on kypsytetty hiivasakan päällä ennen suodatusta ja pullotusta.

Väriltään viini on todella paksu ja syvä, vain aavistuksen läpinäkyvän rubiininpunainen.

Tuoksultaan viini on todella persoonallinen ja ensinuuhkaisulla suorastaan hämmennystä herättävän yllätyksellinen: mehevän mansikkaisuuden, puolukkaisuuden ja kevyen satulanahkaisuuden ohella on todella selvää marjajogurttisuutta sekä punaviineissä melko harvoin vastaan tulevaa, kukkaisen aromaattista parfymisyyttä. Lämmettyään viinistä löytyy hieman yllätyksettömämpää, mutta taustalla pysyttelevää tammen mausteisuutta ja alkoholia. Tästä huolimatta kokonaisuus on varsin persoonallinen esitys ja tuoksun perusteella!

Maultaan viini on hyvin nuorekas ja eloisan hapokas. Ensimaultaan viini on kypsänmakea, mutta pirtsakka hapokkuus kuivaa yleisvaikutelman varsin tuoreen- ja jopa kirpeän marjaiseksi. Freesi hedelmäisyys tarjoilee pirteän puolukkaista, kypsän vadelmaista ja tuoreen punaviinimarjaista marjaisuutta varsin liberaalilla otteella, sekä aavistus nahkaa. Nuorekkaaseen ja leikkisään ilmaisuun yhdistyy kuitenkin varsin vakavahenkinen ja kohtuullisen ronski tanniinisuus, joka tuo hapokkuuden kanssa viiniin todella ryhdikästä ja napakkaa ilmaisua. Yleisesti viini on todella nuorekas ja raikas, mutta samalla myös intensiivinen ja tiukasti otteessaan pitävä esitys; kaikin puolin miellyttävä, persoonallinen ja erilainen viini.

Jälkimaku on pitkä, kuiva, aavistuksen multainen ja tanniinisuuden tuoman kuivuuden kanssa kevyen katkeroisen yrttinen. Nuorekkaan marjainen ja puolukkaisuudessaan jopa happamankirpeä jälkimaku jättää haipuessaan lopuksi kielelle viipyilevän, hillityn marjajogurttisen jälkivaikutelman.

Kokonaisuutena Aphrosin punainen vihreä viini onnistui jättämään todella erinomaisen, tasapainoisen ja ennen kaikkea persoonallisuudessaan hyvin mieleenpainuvan kuvan itsestään! Vaikuttaa pahasti siltä, että Viinitie ei pahemmin floppeja harrasta maahantuomiensa viinien joukossa – melkeinpä jokainen maistamani viini on ollut todella erinomainen, mielenkiintoinen ja maistuva esitys. Lisäksi on mukavaa, että Helsingin keskustasta löytyy viinibaareja, joissa voi näihin viinehin käydä tutustumassa, kun Alkon hyllyillä näitä ei juurikaan näytä pyörivän.

Lyhyesti: Hyvin runsas, raikas, intensiivisen hapokas, nuorekas ja persoonallisen jogurttinen punainen Vinho Verde. Todella mainio ja omaperäinen laatu-Verde!

Arvio: Erinomainen – Aphrosin tuotos on melko mutkattomien ja yllätyksettömien Vinho Verde -kokemusteni jälkeen todella positiivinen ja tasokas esitys. Rungoltaan selvästi ruokaviini, mutta sellaisenaan nautittuna viinin omaperäinen makujen kirjo pääsee hienosti oikeuksiinsa.

Hinnan (8,00e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on oikein kelvollisen hintainen, suositteluni!
Hinnan (15,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (20,20e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.