Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


22.7.13

Riso de Sousa Otto & Friends Tinto 2011

Riso de Sousa Otto & Friends Tinto 2011
  • Valmistaja: Herdade do Vau
  • Tyyppi: Punaviini, VR Alentejo
  • Maa: Portugali
  • Alue: Alentejo
  • Rypäleet: Touriga Nacional (n. 80%), Sousão, Syrah
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~11,00e (Toukokuu 2013)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viimeinen Viniportugalin maistelusalissa esitelty viini oli viinintekijä Miguel de Sousa Otton hieman huvittavasti nimetty Riso de Sousa Otto & Friends Tinto, joka on valmistettu pääosin paikallisesta Touriga Nacionalista ja pienestä osasta Sousãoa ja Syrahia. Kypsytys on tapahtunut vuoden ajan uusissa tammitynnyreissä (ranskalaisia 75%, amerikkalaisia 25%.)

Viini tulee Alentejon alueelta, joka on surullisenkuuluisa lähinnä edullisista, geneerisistä perusviineistään – mikä on toki odotettavaa viinialueelta, joka kattaa peräti kolmanneksen Portugalin pinta-alasta ja missä ei ole juurikaan sääntelyä viininvalmistuksen suhteen. Onneksi viime aikoina Alentejo on ryhtynyt siirtämään fokustaan laadukkaampien viinien suuntaan ja alueelta tulee silloin tällöin varsin vakuuttaviakin esityksiä. Nyt jännityksellä ihmettelemään mihin suuntaan Sousa Otto kavereineen taipuu.

Väriltään viini on tummahkon mutta jonkin verran läpinäkyvän rubiininpunainen – edeltänyttä Casa das Buganvíliasia selkeästi kevyempi väri, siis.

Viinin tuoksu on hyvin tuhti ja musteinen. Yleisvaikutelmaa hallitsevat kypsät tummat hedelmät ja hento mustikkahilloisuus. Taustalta löytyy mausteisuutta, joka sulautuu tammen tuomaan puiseen aromikkuuteen ja hillittyyn vaniljaisuuteen.

Suussa viini on tuhti ja kohtalaisen massiivinen sekä vähäisten happojensa vuoksi suutuntumaltaan suht pehmeähkö. Makumaailma jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä tarjoillen tummaa hedelmäisyyttä, makeaa mustikkaisuutta, uutoksellista vaniljaa ja makean aromaattista tammea. Seasta löytyy myös mehukasta marjaisuutta. Tuhdista maustaan huolimatta alkoholi (14%) puskee läpi makumaailmaan.

Keskipitkä jälkimaku on kuiva, tumman luumuinen, hennon tammisen mausteinen, kevyesti vegetaalisen karhea ja hillityn lämmin. Suutakuivaavat tanniinit tulevat keskimakua enemmän esiin jälkimaussa.

Viini on kokonaisuutena melko geneerinen, uuden maailman suuntaan kumarteleva peruspunaviini, josta löytyy melko vähän varsinaista portugalilaisuutta – hedelmä on hyvin kypsää ja hahmotonta, alkoholia tuntuu olevan liikaa ja kokonaisuus on hukutettu uuteen tammeen. Google kertoo viinin edellisen vuosikerran olevan valmistettu ilman Syrahia ja volttejakin löytyy maltillisemmat 13%, joten sillä talo olisi saattanut jättää vakuuttavamman kuvan – nyt viinistä on vaikeata löytää mitään sellaista, mitä Suomesta ei löytyisi kympin viineistä. Lisäksi Portugalin hintatasoon nähden viini on varsin tyyris – varsin tyylikkäitä perusviinejä löytyy melkein joka kaupasta reilulla vitosella, joten tämmöinen ylikypsä tammiuutospullote reilulla kympillä ei ole ainakaan paikan päällä mitenkään houkutteleva ostos.

Toki viini on varsin kelvollinen ja hyvin tehty viini, eli sinänsä viini on ihan kelvollinen tapaus Alentejon tuotokseksi – ainakin maistelusalin kanssamme jakaneet turistit nyökkäilivät hyväksyvästi viinille tätä edeltäneen, hapokkaan marjaisen Vinho Verden jälkeen; sanoipa naapuripöydässä seisoskellut amerikkalaisseniori vaimolleen notta "this is the stuff." Itselleni Sousa Otto ja Frendit kuitenkin onnistuu tarjoamaan varsin vähän mitään sellaista, joka saisi allekirjoittaneen palaamaan viinin pariin uudelleen.

Lyhyesti: Kypsänmehevä ja reilulla kädellä tammitettu raskastekoinen peruspunaviini.

Arvio: Keskinkertainen – kovin yllätyksetön Alentejon esitys, jota olisi käytetyistä rypäleistä huolimatta sokkona vaikea erottaa uuden maailman vastaavan kaliiperin punaviineistään.

Hinnan (n. 11,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti