Hutcheson Colheita 1975
- Valmistaja: Hutcheson
- Tyyppi: Väkevöity viini, Portviini, Tawny Port, Colheita
- Maa: Portugali
- Alue: Douro
- Rypäleet: Port blend
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 46,10e; 7,20e / 8 cl (Toukokuu 2013, Solar do Vinho do Porto, Lissabon)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Yksi reissumme mielenkiintoisimmista paikoista viininharrastajan näkökulmasta oli Lissabonin keskustan tuntumassa, Bairro Alton kaupunginosan reunalla sijaitseva Portviinihuone, Solar do Vinho do Porto. Tämä ulkopuolelta melko huomaamaton viini"baari" on tyylikäs, matalakattoinen ja vanhanaikaista tunnelmaa henkivä paikka, jonka seinät ovat täynnä vanhoilla Portviinipulloilla täytettyjä hyllyköitä. Paikassa voi sekä maistella Portviinejä paikan päällä että ostella pulloja mukaan – jolloin pullon hinnasta putoaa vielä paikan päällä nautittavien pullojen listahinnasta 5-15 euroa pois. Viinejä tarjoillaan siis pulloittain, mutta Vintage Porteja lukuunottamatta viinejä saa paikassa myös ihan laseittain, jolloin tarjoilija saapuu sekä pullon että lasin kanssa pöydän ääreen, jotta asiakas saa varmasti juuri sitä oikeaa tilaamaansa viiniä.
Paikan päälle eksyimme reissumme toisen päivän iltana, jolloin ensimmäiset oireet loppureissun ajan allekirjoittanutta vaivanneesta flunssasta alkoivat ilmetä. Tästä syystä emme myöhemmin enää menneet istumaan paikan päälle uudestaan – olisi tuntunut turhalta maksaa upeista huippu-Portviineistä maltaita (ei itse asiassa; hinnat olivat baarissa hämmentävän edulliset), kun niistä ei kuitenkaan olisi maistanut mitään. Noh, sillä ainoalla kerralla kun paikan päällä olimme, otin testiin entuudestaan minulle tuntemattoman tuottaja Hutchesonin (sittemmin Hutcheson, Feuerheerd & Associados, nykyisin suuryhtymä Sogevinuksen omistuksessa) vuosikerta-Tawnyn, Colheitan, ristiriitaiselta mutta sittemmin hyväksi havaitulta vuodelta 1975. Viini on kypsynyt tammessa 25 vuotta – mikä siis merkkaa tässä viinityylissä eniten, sillä Tawnyt ja Colheitat eivät juurikaan enää pullossa kehitetty – ja näin ollen siis pullotettu vuonna 2000.
Väriltään viini on hyvin syvä ja kupariseen taittuvan tumman siirapin värinen, mutta varsin läpinäkyvä.
Tuoksu on hieman kepeähkö ja hieman vaatimattoman oloinen (tämä saattaa olla orastavan flunssan oire myös), mutta silti erittäin monisyinen ja kutsuva: pähkinärouhetta, vaahterasiirappia, poltettua sokeria, vaniljaista tammea ja kevyttä mausteisuutta. Alkoholi puskee melko voimakkaasti tuoksun läpi. Vieressä nököttävän 30-vuotiaan Tawnyn tummanpuhuvaan tuoksuun verrattuna Hutchesonin Colheitan tuoksu on varsin kirkasääninen ja jäntevä.
Intensiivinen maku on varsin makea, mutta vastapainoksi asettuu pippurista ja kuivaa mausteisuutta ja kevyen karheaa puisevuutta sekä hillittyä tanniinista grippiä, mikä tekee kokonaisuudesta selkeästi ensivaikutelmaa kuivemman oloisen. Melko kepeästä ja hennon madeirisoituneesta makumaailmasta löytyy vaaleata kukkaisuutta, rusinaa, kevyttä viikunaa hentoa joulumausteisuutta, kanelia, ja rouhittua pippuria. Yleisilmeeltään viini on silkkisen täyteläinen, ei mitenkään iso ja melko tulinen.
Vivahteikkaasta jälkimausta löytyy kevyttä viikunaa, madeirisoituneen hapettunutta ja pähkinäiseen taittuvaa tammista aromikkuutta, tasapainoista mausteisuutta ja aavistus vaahterasiirappia. Hapokkuus tuo lämpimään ja jopa kevyen tulisena polttelevaan jälkivaikutelmaan miellyttävää, kaivattua raikkautta.
Neljännes vuosisadasta tammessa oli tehnyt hienosti tehtävänsä: viini oli upean harmoninen ja moniulotteinen esitys. Kokonaisuus oli yllättävänkin kevyt – mihin on toki saattanut vaikuttaa orastava flunssa – ja esimerkiksi vieressä olleeseen verrokkiviiniin, melko harteikkaaseen 30-vuotiaaseen Tawnyyn nähden Hutchesonin Colheita oli hieman hennon oloinen tapaus. Mielenkiintoa ja aromien ilotulitusta viinistä kuitenkin riitti varsin kiitettävästi yhden lasillisen ajaksi – varmasti toisen ja kolmannenkin olisi kestänyt, ellei pitkä päivä ja lähestyvä tauti olisi pakottanut siirtymään takaisin hotelliin.
Suureksi harmikseni tämä viini jäi viimeiseksi kunnon maistiaiseksi pitkään odottamallani reissulla. Tämän Portviinihuonevierailun jälkeen maku- ja hajuaistini palasivat loppureissun aikana vielä muutamaan otteeseen sen verran, että parit arviot vielä pystyi kirjoittamaan, mutta yleisesti oloni oli niin tukkoinen, ettei enää houkuttanut lähteä Lissabonin kehutuimpiin viinibaareihin metsästämään naurettavan halpoja huippuviinejä. Turhautumiseni määrää lienee turha arvailla.
Lyhyesti: Kepeähkö, harmoninen ja hienostunut vuosikerta-Tawny.
Arvio: Erinomainen – varsin elegantti ja tyylikäs 70-luvun Tawny melko tuntemattomalta tuottajalta – ja ikäänsä nähden vallan sopusuhtaiseen hintaan.
Hinnan (46,10e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti