Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


3.7.13

Masi Tupungato Corbec 2009

Masi Tupungato Corbec 2009
  • Valmistaja: Masi Agricola
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Argentiina
  • Alue: Mendoza, Tupungato
  • Rypäleet: Corvina (70%), Malbec (30%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 29,20e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 29,60e (Helmikuu 2014, Alko)

Hiljattain Alkoon saapui mitä jännittävimmän oloinen kertaostos, nimittäin "argentiinalainen Amarone", Masi Corbec. Lisäksi: vasta kun viini saapui valikoimiin, minulle selvisi että Masi on tosiaan touhunnut jo viitisentoista vuotta Argentiinassa suorittaen kokeellista viininvalmistusta – yhdistelemällä italialaisten ja argentiinalaisten viinien parhaita puolia (tästä hieman enemmän Passo Doble -arvostelussa.)

Corbec saa nimensä viiniin käytetyistä rypäleistä, Corvinasta ja Malbecista; Corvinaa käytetään Amarone-viinien tavoin n. 70%, mutta hapokkuutta ja särmää tuovat perinteiset Rondinella ja Molinara ovat korvattu Argentiinan "kansallisrypäleellä", pehmeämmällä ja tumman hedelmäisellä Malbecilla. Molempia rypäleitä on Amarone-henkeen kuivatettu, mutta vielä varsinaisesta rusinoinnista ei voida puhua – rypäleitä on kuivateltu vain kolmisen viikkoa, kun Amaroneen käytettäviä rypäleitä voidaan kuivatella 3, jopa 4 kuukautta. Kun kuivatetut rypäleet ovat puristettu ja käytetty viiniksi, kypsytetään Corbecia 18 kuukautta kohtalaisesti paahdetuissa tammitynnyreissä.

Väriltään Corbec on tumma ja runsas, mutta edellistä viiniä, niin ikään Malbecista ja Corvinasta valmistettua Passo Doblea, läpinäkyvämpi – johtuen todennäköisesti Corvinan korkeammasta ja Malbecin vähäisemmästä pitoisuudesta viinin rypälesuhteissa. Lisäksi Malbec tuo väriin kevyen purppuraisia vivahteita.

Tuoksu on hieman hillitynpuoleinen, mutta melko moniulotteinen: päällimmäisenä tuoksussa on pölyistä maamaisuutta ja grafiittia; sen alta paljastuu tummanpuhuvaa, kypsää hedelmäisyyttä, karhunvatukkaa, kirsikkaa, hillittyä kaakaota, hentoa palaneen savuista aromia ja iäkkään konjamiinin mieleen tuovaa tammea. Lämmetessään tuoksussa rupeaa erottumaan sekä runsaan alkoholin (14,5%) aromit että makeampi viikunahilloisuus.

Maultaan viini on, kuten Amarone-kloonilta odottaa saattaa, varsin runsas ja täyteläinen, mutta muhkeimpien Amarone-viinien tasolle Corbec ei ihan yllä, vaan jää hieman vaisummaksi – tosin kyllä siis tässä edelleen varsin muhkeasta ja tuhdista viinistä kirjoitellaan. Melkoisen mehevä ja makeankypsä hedelmäisyys tarjoaa päällimmäiseksi makeata kirsikkaisuutta, jonka seurasta paljastuu kypsää luumua ja karhunvatukkaa, viikunaa, makeampaa aasialaista mausteisuutta sekä kaakaoista ja kevyen savuista tammisuutta. Suutuntuma on raskaanpuoleinen, mutta melko vähäisesti tuntuvasta hapokkuudesta huolimatta varsin ryhdikäs – tuntuvat ja runsaat, muttei erityisen aggressiiviset tai kireät tanniinit tuovat viinille varsin voimakkaat raamit sekä mukavan tiiviin suutuntuman.

Keskimaun kypsä hedelmäisyys menettää makeinta teräänsä jälkimaussa, jossa korostuu miellyttävästi Valpolicellamainen hapankirsikkaisuus, tumman hedelmäisten ja hennon mansikkaisten piirteiden häilyessä taustalla. Lopuksi viinistä jää pitkään viipyilevä, hapankirsikkainen, hennosti karhean mausteinen, savuinen ja puisevan tamminen jälkivaikutelma. Viinin tanniinit kuivaavat kohtalaisella voimalla suun limakalvoja.

Kokonaisuutena Corbec on varsin jees esitys tyylilajissaan – jossa se on ymmärtääkseni melko yksinään tällä hetkellä. Mutta vaikka viinissä on uutosta ja habaa, laadukkaiden Amarone-viinien mielenkiintoon ja balanssiin se ei yllä – mikä on vähän sääli, sillä viini on hinnoiteltu samaan luokkaan Alkon perusvalikoiman parempien Amarone-viinien kanssa. Erityisesti viinin melko tuntuva (vaikkei sentään hallitseva) tammisuus ja Malbecin tuoma kypsänmakea, tumma ja hieman löysänpuoleinen hedelmäisyys tuo viiniin melko voimakasta uusi-maailma-vibaa, vaikka Corvina-vetoisuudellaan Corbec vihjaileekin tyylikkäästi Amarone-aromimaailman suuntaan.

Lähempänä paria kymppiä Corbec olisi varsin kelvollinen ostos, tarjoten perusvalikoiman pääasiassa viinaisille ja yksiulotteisille perus-Amaroneille mielenkiintoisemman ja omaperäisemmän vaihtoehdon. Kuitenkin nykyhinnallaan Corbec kyllä jää lähinnä ylihinnoitelluksi uuden maailman kuriositeetiksi sekä omalta osaltani hyllyyn – samaan hintaan kun saa paljon mielenkiintoisempia ja ryhdikkäämpiä esityksiä Espanjasta, Ranskasta tai Italiasta, sekä parilla lisäeurolla niitä mielenkiintoisempia, oikeita Amaroneja. Ehkä vanhemmalla iällä Corbec voisi hurmata uudella lailla?

Lyhyesti: Mielenkiintoinen risteytys Italian Amaronea ja Argentiinan Malbecia. Lopputuloksena on mehevä, makeankypsä ja melko tamminen uuden maailman viini, joka vihjailee italialaisesta eleganssista ja tasapainosta, mutta jää kuitenkin jälkeen laadukkaista Amaroneista. Hyvä yritys, joka maistuu, muttei ihan täysin vielä vakuuta.

Arvio: Erittäin hyvä – vaikka viini on melko uutoksellinen ja raskastekoinen, on se pari piirua mielenkiintoisempi kuin monet muut vastaavan kaliiperin uuden maailman uutospommit. Mutta että kolmen kympin arvoinen? Ei nyt kuitenkaan.

Hinnan (29,60e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

4 kommenttia:

  1. Anonyymi5/7/13 16:28

    Hinta 16,70 Viikkarin Ruotsin reiteillä onkin jo sitten huomattavasti houkuttelevampi. Taas yksi esimerkki käsittämättömistä Alkon hinnoista, jotka eivät veroilla selity. Liekö maahantuoja tässä tapauksessa myös hieman ahneen puoleinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, itsekin ihmettelin tässä hiljattain samaa skannaillessani laivojen valikoimia. Alkon kertaostoksilla on yleensä perusvalikoiman tuotteita kovemman oloiset hinnat, eli lienee niissä katteet kohdillaan, mutta tässä hintaluokassa tuplakokoinen hintalappu laivahintaan verrattuna kuulostaa jo siltä, että maahantuojallakin täytyy olla näppinsä pelissä. Ei tämä kyllä kolmella kympilla vastinetta rahoille tarjoa.

      Poista
  2. Harri Muttilainen24/3/14 00:53

    Eli tämä voisi olla yksi Ruotsin reissun tuominen, toinen mitä etukäteen skannailin voisi olla Ogier Clos de l'Oratoire des Papes. Kohtuu hyvä alennus Alkon hintaan siinäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos eli kun ne Alkon hintoja halvemmalla irtoavat, ovat molemmat mainioita ostoksia! Tämä viini rupeaa olemaan tätä edullisemmalla hinnalla varsin kelpo ostos, kun taas Clos de l'Oratoire on mielestäni ihastuttava viini millä tahansa mittapuulla tai hinnalla mitattuna!

      Poista