Viña Tondonia Rosado Gran Reserva 2008

R. López de Heredia Viña Tondonia Rosado Gran Reserva 2008

• Valmistaja: R. López de Heredia
• Tyyppi: Roséeviini, DOCa Rioja Gran Reserva
• Maa: Espanja
• Alue: Rioja, Rioja Alta
• Rypäleet: Grenache (60%), Tempranillo (30%), Macabeo (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 27,26€ (Marraskuu 2018, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

R. López de Heredia on tuottaja, josta kirjoitan aina mielelläni. Tämä kiistämättä Riojan klassisin tuottaja on ollut toiminnassa jo vuodesta 1877 ja talon viinit tehdään edelleen samalla reseptillä kuin 100 vuotta sitten. Jos tämä viinitalo on jostain syystä sinulle tuntematon, mutta kiinnostaisi tietää tarkemmin mistä on kyse, suosittelen lukemaan aluksi kattavamman version talon menneisyydestä tästä Viña Tondonia Reservan arvostelusta. Pistän kuitenkin tähän myös hätähousuille sopivan tiivistelmän aiheesta:

Vuonna 1877 Don Rafael López de Heredian perustama, omaa nimeään kantava viinitalo on edelleen toiminnassa olevista Riojan viinitaloista vanhimpia. Toisin kuin monet muut historialliset viinitalot, Heredialla ei olla seurattu aikaa vaan talon viinit valmistetaan samalla tavoin kuin yli vuosisata sitten: viinit käytetään rypäleiden omilla luonnonhiivoilla valtavissa (jopa 64,000-litraisissa) tammisammioissa, minkä jälkeen viinit siirretään kypsymään vanhoihin tammitynnyreihin nykyaikaisen viininvalmistuksen näkökulmasta katsoen käsittämättömän pitkäksi aikaa. Useiden vuosien kypsyttelyn jälkeen viinit pullotetaan ilman sen kummempia käsittelyjä. Tietyssä mielessä Heredian viinejä voidaan pitää natural-viinityylin edelläkävijöinä; siinä missä monet natuviinien tuottajat haikailevat paluuta vanhaan, rehelliseen ja käsittelemättömään viininvalmistukseen, ei R. López de Heredialla tällaista asennetta viininvalmistukseen missään vaiheessa edes hylätty.

Siinä missä nykyisin roséeviinit tehdään yleensä raikkaiksi, kepeiksi ja mahdollisimman nuorena – tyypillisesti noin vuoden sisällä julkaisusta – juotaviksi, edustaa Heredian Rosado tuon genren täydellistä vastakohtaa. Vaikka virallisesti Heredian Rosado on roséeviini, on se todellisuudessa ns. clarete, mikä on perinteisempi espanjalainen viinityyli, joka puolestaan on saanut alkunsa perinteisistä Bordeaux'n clairet-viineistä. Siinä missä moderni roséeviini valmistetaan yleensä maseroimalla punaisten rypäleiden kuoria rypälemehussa muutamasta tunnista noin vuorokauteen, joko ennen käymistä tai juuri käymisen alkuvaiheilla, valmistetaan perinteinen clarete murskaamalla sekaisin niin punaisia kuin valkoisia rypälelajikkeita ja antamalla niiden maseroitua kuorineen käyvässä rypälemehussa useamman päivän ajan. Mitä enemmän valkoisia rypälelajikkeita seasta löytyy, sitä pidempään kuoria voi maseroida ilman, että viinistä tulee varsinaisesti punaviiniä.

Monet perinteiset claretet on tyypillisesti kypsytetty tammitynnyreissä – mikä on melko harvinainen proseduuri tavan roséeviineissä – mutta Heredia ääritraditionalistina on vienyt tämänkin prosessin aivan omalle tasolleen. Riojan viinilainsäädännön mukaan Gran Reserva -merkittyä roséeviiniä tulee kypsyttää vähintään 4 vuotta ennen myyntiinlaskua, ja tästä vähintään 6 kk on kypsytettävä tammitynnyreissä. Heredian Rosado sen sijaan kypsyy pelkästään tammitynnyreissä 4 vuoden ajan, minkä jälkeen viini pullotetaan ja siirretään kypsymään 6 vuodeksi pullokellariin. Heredia Rosado julkaistaan tyypillisesti vasta 10 vuoden iässä.

R. López de Heredian tuotannon selkäranka on Reserva-tasoiset viinit, ja niistä ylivoimaisesti merkittävin on Viña Tondonia Reserva. Gran Reserva -tason viinejä tuotetaan vain huippuvuosina – esimerkiksi Rosadon vuosikertoja 2001–2007 ei tuotettu lainkaan, eli Rosadoa 2008 edeltävä rosée oli vuosikertaa 2000. Siinä missä Tondonia Reservaa tuotetaan vuosittain noin 200,000 pulloa, tuotetaan kaikkia Gran Reserva -viinejä enimmillään noin 50,000 pulloa, jos niitä ylipäänsä tuotetaan. Gran Reserva Rosadon vuosituotantomäärät riippuvat merkittävästi siitä, kuinka hyvin vuosikerta taittuu roséeviinin tuotantoon, vaihdellen noin 5,000 ja 15,000 pullon välillä. Viinitalo ei valmista lainkaan muita roséeviinejä, eli jos vuosikerta ei ole riittävän laadukas roséeviinin tuotantoon, käytetään rypäleet Viña Tondonia -puna- ja -valkoviinien valmistukseen. Pienistä tuotantomääristään johtuen Tondonia Rosado Gran Reserva on äärimmäisen haluttua ja harvinaista tavaraa. Tästä johtuen meikäläiselle tuli suurena (positiivisena) yllätyksenä, että Alkosta sai tätä nykyisin varsin haluttavaksi muuttunutta viiniä – joskin vain noin muutaman tunnin ajan, sillä vain muutaman kymmenen pullon kokoinen erä myytiin hetkessä loppuun.

Tyypillisesti Tondonia Rosado Gran Reserva on lähinnä punaisista rypäleistä valmistettu, joskin sekoituksessa on yleensä pieni määrä Viuraa (eli Macabeoa) keventämässä kokonaisuutta ja tuomassa raikkautta. Tyypillisestä Heredian Tempranillo-vetoisuudesta poiketen talon roséeviinissä pääosaa näyttelee Garnacha (eli Grenache) ja Tempranillo tuo enemmän rakennetta kuin karaktääriä. Rypäleet murskataan ja käytetään kaikki yhdessä, eli lajikkeita ei viiniytetä erikseen. Viinin annetaan maseroitua kuorten kanssa muutaman päivän ajan, minkä jälkeen viinin annetaan käydä kuivaksi ilman kuoria. Tämän jälkeen viinin annetaan kypsyä vanhoissa amerikkalaisissa tammitynnyreissä noin 4 vuoden ajan ja lopuksi viini pullotetaan suodattamattomana ja kirkastamattomana. Vuosikertaa 2008 valmistettiin yhteensä vajaa 14,000 pulloa ja siitä löytyy 12,5% alkoholia ja 6 g/l happoja.

Viinillä on hohtavan kirkas, keskisyvä ja hieman kehittynyt oranssinpunainen väri, joka tuo mieleen Aperolin.

Tuoksu on aluksi hieman vaisu, mutta hengitellessään viini alkaa avautumaan nätisti, tuoden esille moniulotteisia ja hieman kehittyneitä piirteitä, kuten nahistuneita tummia kirsikoita, hieman metsämansikkaa, maltillista kookosta, oksidatiivisesta kypsytyksestä kieliviä hillityn karamellisia piirteitä, hentoja puisevia sävyjä, aavistuksen verran ruusunmarjakeittoa ja häivähdys kuivakkaa maamaista mausteisuutta. Ero nuorekkaan hedelmäisiin roséeviineihin ei voisi olla suurempi.

Suussa viini on melko täyteläinen, mutta samalla hämmästyttävän freesi, eloisa ja ryhdikäs. Kuivassa ja vaikuttavan moniulotteisessa makumaailmassa tuntuu hapankirsikkaa ja kypsää karpaloa, Grenachelle tyypillistä metsämansikkaa, hieman kehittyneitä karamellisia piirteitä, maltillista vaniljakreemiä, hentoa kookosta ja ujolla otteella kirpeämpää sitrushedelmäisyyttä. Vaikka viinillä on hieman öljyinen tekstuuri suussa, tekee sen hämmentävän intensiivinen hapokkuus kokonaisuudesta vaikuttavan raikkaan ja rakenteikkaan.

Suuhun jää viinistä erittäin pitkäkestoinen, runsas ja kompleksinen jälkivaikutelma. Ujosti makeaan taittuvassa jälkimaussa häilyy nahistuneita punaisia kirsikoita, karamelliomenaa, hieman kirpeää karpaloa, hillittyä kookoksisuutta, hentoa metsämansikkaa, ujoa toffeeta ja aavistus suolaista mineraalia. Kuorikontaktistaan huolimatta varsinaista tanniinien otetta viinissä ei tunnu.

Huh heijaa mikä esitys tämä onkaan roséeksi! Ensimmäisen kerran maistoin tätä Tondonian roséeta hyvin pian sen myyntiinlaskun jälkeen ja kokonaisuus jäi yllättävän vaisuksi. Sen sijaan toisella yrittämällään kesäkuussa 2019 tämä viini onnistui tarjoamaan juuri sitä, mitä Heredian tasoiselta talolta voi odottaa, ja enemmänkin. En tiedä, kärsikö ensimmäinen pullo ns. bottle shockista, oliko se vain vaisussa vaiheessa, oliko siinä pieni korkkivika, eikö se ollut saanut hengitellä tarpeeksi, vai mistä kiikasti, mutta tämä toinen viini sai ainakin hengitellä aluksi rauhassa tunnin pari ja sen myötä kyllä myöskin tykitteli menemään täyslaidallisen verran.

Vaikka tämä rosée onkin valmistettu pääasiassa punaisista rypäleistä, on sen tyyli kaikessa sitruksisessa raikkaudessaan ja ujosti kookokseen ja oksidatiiviseen karamellisuuteen taittuvassa aromimaailmassaan lähempänä Heredian uniikkeja valkoviinejä. Kokonaisuutena tämä on yksinkertaisesti hämmästyttävän moniulotteinen, vaikuttavan intensiivinen ja valloittavan raikas roséeviini, jolle on vaikeaa ellei mahdotonta löytää samantasoista haastajaa. Vaikka viinissä on näin reilun 10 vuoden iässä jo hieman kehittyneitä piirteitä, on siinä vielä valtavasti kehittymispotentiaalia. Todennäköisesti viini tulee jatkamaan ylämäkeään vielä ainakin toisen vuosikymmenen ajan. Roséeviiniksi Tondonia Rosado saattaa vajaan kolmen kympin hinnallaan olla verrattaen tyyris, mutta kun ottaa huomioon viinin laadun ja sen, miten valkoiset ja punaiset Tondonia Gran Reservat tyypillisesti pyörivät 50-100€ hintahaarukassa, on tämä kyllä tasoonsa nähden aivan käsittämättömän edullinen tapaus.

Lyhyesti: Uskomattoman moniulotteinen, harmoninen ja kaikin puolin ainutlaatuinen roséeviini, joka toisaalta taittuu jo hieman kehittyneeseen tyyliin, mutta samalla lupailee vielä vuosia lisää kypsytyskestävyyttä.

Arvio: Täydellinen – maailmassa, jossa valtaosa roséeviineistä on enemmän tai vähemmän toistensa kopioita, on tällaisen esimerkin sadan vuoden takaisesta viinityylistä vaikea olla nousematta edukseen, jos ymmärtää arvostaa viineissä luonnetta, syvyyttä ja harmoniaa. On vaikea keksiä tätä laadukkaampaa ja mielenkiintoisempaa roséeviiniä.

Hinnan (27,26€) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

R. López de Heredia Viña Cubillo 2007

R. López de Heredia Viña Cubillo 2007

• Valmistaja: R. López de Heredia
• Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja
• Maa: Espanja
• Alue: Rioja, Rioja Alta
• Rypäleet: Tempranillo (70%), Grenache (20%), Carignan + Graciano (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 11,30e (Toukokuu 2016, Decántalo)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: r. lópez de heredia

Riojan vanhan koulukunnan äärimmäistä päätä edustavan R. López de Heredian viinit saavat meikäläiseltä täällä blogin puolella aina varauksetonta hehkutusta. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että talon viinit ovat a) tyyliltään erittäin vanhanaikaisia ja ainutlaatuisia, edustaen sellaista viinityyliä, jota tehtiin n. 100 vuotta sitten; b) helvetin hyviä.

Ne, joita kiinnostaa perehtyä talon historiaan hieman enemmän, suosittelen lukemaan tähän väliin arvioni talon arvostetusta Viña Tondonia Reservasta, jossa perehdyn tuottajan taustoihin hieman enemmän. Muuten voin tässä referoida lyhyesti Heredian historiaa, että päästään kartalle siitä, mistä talon viineissä on kyse.

Vuonna 1877 Don Rafael López de Heredian perustama, omaa nimeään kantava viinitalo on edelleen toiminnassa olevista Riojan viinitaloista vanhimpia. Toisin kuin monet muut historialliset viinitalot, Heredialla ei olla seurattu aikaa vaan talon viinit valmistetaan samalla tavoin kuin yli vuosisata sitten: viinit käytetään rypäleiden omilla luonnonhiivoilla valtavissa tammisammioissa, minkä jälkeen viinit siirretään kypsymään vanhoihin tammitynnyreihin nykyaikaisen viininvalmistuksen näkökulmasta katsoen käsittämättömän pitkäksi aikaa. Useiden vuosien kypsyttelyn jälkeen viinit pullotetaan ilman sen kummempia käsittelyjä. Tietyssä mielessä Heredian viinejä voidaan pitää natural-viinityylin edelläkävijöinä; siinä missä monet natuviinien tuottajat haikailevat paluuta vanhaan, rehelliseen ja käsittelemättömään viininvalmistukseen, ei R. López de Heredialla tällaista asennetta viininvalmistukseen ikinä hylätty.

Jotain osviittaa talon käsittämättömistä kypsyttelyajoista antaa se, että Riojan alueella Gran Reserva -tasoiset viinit ovat niitä, joita laki edellyttää kypsytettävän kaikkein pisimpään. Laki edellyttää, että Gran Reserva -tasoisia viinejä on kypsytettävä vähintään 60 kk, joista vähintään 24 kk on viinin kypsyttävä tammitynnyreissä. Nyt arvioitava Viña Cubillo, Heredian edullisin punaviini, joka edustaa talon perustasoa, kypsyy aluksi 36 kk tammitynnyreissä ja sen jälkeen vähintään 36 kk pulloissa ennen markkinoille laskua. Näillä avuilla Heredia voisi helposti luokitella tämänkin viininsä Gran Reserva -luokkaan, mutta talo viittaa kintaalla nykyisille, "väljille" kypsytysasetuksille ja luokittelee viininsä edelleen Crianzaksi, eli alimpaan kypsytysluokkaan – kuten talo on tehnyt historiansa alusta asti.

Tämän viinin olin napannut viime vuonna järjestämilleni synttäri-illanistujaisille "talon punaviiniksi". Ideana oli tuolla tarjota lähinnä "itseni näköisiä" viinejä ja oluita, ja omasta mielestäni vanhan koulukunnan ääri-old school -Rioja kyllä sopii tuohon määritelmään varsin passelisti.

Väriltään viini on läpinäkyvän tumman kirsikanpunainen, ujon kehittyneestä, hieman viikunaisen rusehtavaan taittavasta sävystä huomaa, ettei viini ole enää aivan nuori.

Vanhan Riojan koulukunnan henkeen viinin tuoksu on kohtalaisen likainen, jopa hieman sontainen – ei mitenkään merkittävästi, mutta hieman enemmän, mikä on Heredian viineille tyypillistä. Aromipuolelta erottuu kypsänamkeaa viikunaa, nahkaa, kevyttä lantaa, hieman tummanpuhuvaa luumuisuutta ja hentoa jenkkitammen tuomaa vaniljaa. Yleisilme on miellyttävän kehittynyt, eli nuorekkaimmat hedelmäiset piirteet ovat viinistä jo kaikonneet.

Suussa viini on kuiva ja keskitäyteläinen, minkä lisäksi sillä on mukavan napakka ja sopivan rouhea yleisolemus, kiitos melko korkean hapokkuuden. Viinin makumaailmasta löytyy mehukasta luumuisuutta, vanhan Riojan viinin kevyttä lantaisuutta ja nahkaa, karvaampaa hapankirsikkaisuutta ja karpaloa sekä hillitysti makeaa, jo hieman nahistunutta luumua. Yleisolemus on mukavan runsas muttei varsinaisesti modernien viinien tyyliin konsentroitunut, vaan mukavan hienoviritteinen ja vivahteikas. Hyvän happorakenteen lisäksi viinin hieman kevyemmänpuoleiset tanniinit ovat edelleen kohtalaisen innokkaita tarraamaan kiinni, korostaen viinin rakennevetoista ruokaviinin luonnetta.

Suuhun jää viinistä pitkä, moniulotteinen ja mukavan nahkea jälkimaku, jossa tuntuu niin tanniinista kuin mausteista karheutta, maamaisia sävyjä, makeaa luumuisuutta, ujon funkya likaisuutta ja mukavasti napakkuutta tuovaa hapankirsikkaa ja ujoa karpaloa.

Ollakseen "vain" talon edullisin perustason tuote, on Viña Cubillo kaikin puolin valloittava Riojan punaviini. Vivahteikkuudessaan ja valloittavuudessaan viini ei yllä Heredian parhaiden punaviinien (Tondonia, Bosconia) tasolle, mutta sen sijaan monet kilpailevien talojen Gran Reservat viini jättää vaivattomasti taakseen. Vielä viinin etikettiä lukiessa saattaa unohtaa, että viini todellisuudessa voitaisiin tuottajan halutessa luokitella Gran Reserva -appellaation olla, mutta ei enää siinä vaiheessa, kun viini on lasissa – samanlaista kehittyneisyyttä, pitkän tynnyrikypsytyksen tuomaa vivahteikkuutta ja harmoniaa ei muista Riojan Crianza-tason viineistä yksinkertaisesti löydy.

Heredian tyylille uskollisesti myös Cubillo lupailee hyvää viinien kellarointia harrastaville: vaikka talon viinit yleensä julkaistaan siinä vaiheessa kun ne ovat "valmiita juotaviksi", on niissä yleensä vielä runsaasti tilaa kehittyä. Viña Tondonia Gran Reserva -tyyliseen 50 vuoden kypsytyskestävyyteen Cubillo ei varmastikaan taitu, mutta voin kuvitella viinin jatkavan nousua ylöspäin ainakin seuraavan 5 vuoden ajan ja pitävän kutinsa ainakin 10, jopa 15 vuotta. On sanomattakin selvää, että viini on hintaluokassaan täysin ainutlaatuinen löytö.

Lyhyesti: Crianza-tasoiseksi punaviiniksi täysin naurettavalla tavalla ylisuoriutuva, persoonallinen ja vivahteikas old school -riojalainen.

Arvio: Tyylikäs – valloittavan perinteikäs punaviini, joka myös toimii takuuvarmana tutustumisvälineenä Heredian tyyliin, jos talo on aikaisemmin jäänyt tarkistamatta.

Hinnan (11,30e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Remelluri Reserva 2009

Remelluri Reserva 2009

• Valmistaja: La Granja Nuestra Señora de Remelluri
• Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja Reserva
• Maa: Espanja
• Alue: Rioja
• Rypäleet: Tempranillo, Grenache, Graciano, Macabeo, Alarije
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 26,30e (Joulukuu 2015, Vindirekt)
• Hinta nyt: 31,90e (Maaliskuu 2015, Alko, tilausvalikoima)

Riojan yhden vanhimmista (ellei vanhimman) viinitalon, La Granja Nuestra Señora de Remellurin, historiaa käsittelin hiljattain Remelluri Blanco 2010:n arvostelussa, joten ei siitä sen enempää – jos aihe kiinnostaa, kannattaa tuo valkoisen Remellurin arvio lukaista läpi.

Kun talo siirtyi Jaime Rodriguez Salisin ja Amaya Hernandorenan omistukseen vuonna 1967, tuotettiin talolla vain perinteisiä Riojan punaviinejä yksinomaan talon omista rypäleistä. Kuitenkin kun Jaime Rodriguez Salisin poika, Telmo Rodriguez, siirtyi 2000-luvulla luotsaamaan taloa, hän totesi isänsä modernisoineen huomattavasti talon tyyliä sekä kasvattanut talon tuotantoa käyttämällä myös ostorypäleitä paikallisilta viljelijöiltä. Nuoremman Rodriguezin johdolla alettiin vuosikerrasta 2009 alkaen muuttamaan talon tyyliä takaisin kohti perinteisempiä suuntaviivoja: köynnöstarhojen tehoviljely muutettiin mahdollisimman vähän köynnöksiin puuttuvaan luonnonmukaiseen viljelyyn, talon peruslinjaston viineissä palattiin käyttämään ainoastaan talon omien tarhojen rypäleitä ja viineihin haettiin enemmän piirteitä entisaikojen hillitymmistä viineistä modernien, runsasta vaniljaa ja kypsänmakeaa hedelmää ryöppyvien viinien sijaan.

Remelluri Reservassa pääosaa näyttelee Tempranillo, mutta sen rinnalla viinissä käytetään vanhan ajan Riojan viinien henkeen sekoitusta niin punaisia (Garnacha eli Grenache, Graciano) kuin valkoisia (Viura eli Macabeo, Malvasia Riojana eli Alarije) rypäleitä. Käsinkorjatut rypäleet tulevat Remellurin kolmelta suurelta tarhalta Rioja Altan ja baskimaan puolella sijaitsevan Rioja Alavesan alueilta ja ne käytetään viiniksi rypäleiden omilla villihiivoilla. Viini kypsyy 17 kk ajan erikokoisissa ja -ikäisissä tammitynnyreissä.

Viinillä on tumman viikunanpunainen, kevyesti läpinäkyvä väri.

Tuoksu on vivahteikas, mutta aavistuksen pidättelevä. Hedelmäpuolta hallitsee vastapoimitun tuore metsämarjaisuus, kevyt viikuna ja hento mustaherukkaisuus; niiden rinnalla häilyy aromaattista vihreää yrttiä ja jopa hentoa vegetaalista särmää, ujoa myskiä ja hyvin hillittyä, puisevaa mausteisuutta. Moniin kypsänmakeisiin Riojan punaviineihin verrattuna Remellurin tuoksu on melko kuivakka ja varsin maltillisen tamminen.

Suussa viini on vaikuttavan täyteläinen, runsas ja tiiviin oloinen – modernien riojalaisten uutosta ja konsentraatiota viinistä siis kyllä löytyy. Remellurin ero moderneihin viineihin on kuitenkin siinä, että tässä viinissä makumaailma on melko puhdaspiirteinen: rehevä hedelmäisyys tarjoilee tummaa metsämarjaa, kypsää luumua ja kevyttä mansikkaisuutta ilman, että tynnyrikypsytyksen aromit tuntuvat tulevan tielle. Sen sijaan tammi pysyttelee taustalla, tarjoillen kuivakan puisevaa kevyen paahteista ja ujon neilikkaista mausteisuutta sekä niin maltillista vaniljaisuutta, että rupeaa olemaan mahdotonta erottaa, missä tammen vanilja loppuu ja mistä purppurasävyinen hedelmä alkaa. Viinin rakenne on varsin erinomaisessa kunnossa, kiitos mukavan eloisan hapokkuuden ja runsaiden, jauhoisten tanniinien. Yleishabitus on melko siistiksi puleeratun ja nykyaikaisen viinin oloinen, mitä (rehdistä rakenteestaan ja konsentroituneesta rungostaan huolimatta) samettinen suutuntuma korostaa.

Viinin jälkimaku ei hirveästi poikkea keskimaun osoittamasta linjasta, vaan kielelle jää varsin pitkäkestoinen ja moniulotteinen kattaus karhunvatukkavoittoista tummaa marjaa, kypsää luumua, tummaa kirsikkaa ja kevyttä viikunaa sekä häivähdyksiä kuivakasta puusta, nahkasta ja hennosta vaniljasta. Jälkivaikutelma on runsas, mehukas, mausteinen ja kohtalaisen kuivakka – ennen kuin se loppuliu'ussa taittuu kohti hienostunutta, makeaa suklaakonvehtisuutta.

Kokonaisuutena Remelluri onnistuu vakuuttamaan varsin positiivisesti: aivan old school -henkeen ei (harmillisesti) päästä, mutta pesäero moniin ylivaniljaisiin nyky-riojalaisiin on selkeä: viinissä pääosassa on ehdottomasti runsas, tuhti, eikä missään liian kypsä hedelmäisyys (kuumasta vuosikerrasta huolimatta!). Telmo Rodriguezin on sanottu tähtäävän enemmän terroir-orientoituneeseen tyyliin, minkä voi kyllä hyvillä mielin allekirjoittaa – tähän viiniin on runsaasta konsentraatiosta huolimatta pakkaamaan sekä rehellistä Riojan hedelmää, että parhaimmille Rioja Altan ja -Alavesan viineille ominaista eloisuutta ja ryhtiä.

Kuuden vuoden iästään huolimatta Remelluri Reserva vaikuttaa olevan edelleen vielä hyvin nuori ja primäärinen, joskaan ei mitenkään erityisen kireä tai ehdottomasti lisäikää vaativa tapaus. Jos viinin aavistuksen sulkeutunutta nokkapuolta ei oteta huomioon, on viini nyt vallan mainiossa kunnossa – kunhan sen antaa hetken pari avautua karahvissa, voi sen iskeä jonkun sellaisen ruoan kimppuun, jossa riittää viinin reippaammalle tanniinisuudelle pureskeltavaa. Itse kuitenkin antaisin vielä viinille lisää vuosia kellarissa: antaisin nimittäin viinin hyvin runsaalle hedelmälle aikaa karistaa turhat vauvaläskit ympäriltään ja hukata se vähäinenkin tammi piiloon kehittyvän hedelmän alle.

Lyhyesti: Varsin vakuuttava, runsaasta konsentraatiostaan huolimatta tasapainoinen, perinteistä ja modernia ilmaisua yhdistelevä Riojan punaviini.

Arvio: Erinomainen – Remelluri on joko modernein perinteinen tai perinteisin moderni riojalainen. Oli homman nimi mikä hyvänsä, on se helposti yksi parhaista Riojan viineistä Alkon tämänhetkisessä valikoimassa. Mainio valinta niin tuhdeille aterioille kuin kellariin.

Hinnan (31,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Baron de Ley Varietales Maturana 2009

Baron de Ley Varietales Maturana 2009

• Valmistaja: Barón de Ley
• Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja
• Maa: Espanja
• Alue: Rioja, Rioja Baja
• Rypäleet: Trousseau (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 18,64e (Syyskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Trousseau se jaksaa yllättää.

Tämä punainen lajike on tullut tunnetuksi lähinnä Ranskassa sijaitsevan Juran alueen viineistä. Juran kolmesta punaisesta lajikkeesta (Pinot Noir, Poulsard, Trousseau) se tuottaa alueen täyteläisimmät ja tanniinisimmat punaviinit, mutta on samalla Juran vähiten viljellyin lajike, johtuen lajikkeen ongelmista kypsyä riittävästi sikäläisessä, viileässä ilmanalassa.

Yllättäjän lajikkeesta tekee nyt se, että vaikka sitä ei tavata juurikaan muualla Euroopassa, on se jotenkin ihmeellisesti onnistunut seikkailemaan Iberian niemimaalle, missä sitä viljellään yksittäisillä alueilla siellä täällä. Tunnetuin Trousseaun iberialainen muoto on Bastardo, millä nimellä sitä tavataan erityisesti Portugalissa Douron laaksossa ja Dãon viinialueella, mutta myös Espanjan luoteisnurkassa sijaitsevassa Galiciassa. Lisäksi lajiketta tavataan myös Riojan alueella nimellä Maturana Tinta. Se, miten lajike on tänne päätynyt ja näin laajalle levinnyt, on jäänyt täysin hämärän peittoon, mutta lajikkeen viljelystä on todisteita aina 1500-luvulta asti, joten ihan hiljattain tämä leviäminen ei siis ole tapahtunut. Joku voisi toki veikata, että alun perin Bastardo on kotoisin Portugalista tai Espanjasta ja se on sieltä levinnyt Juraan, mutta lajikkeella ei ole yhtään lähisukulaisia Iberian niemimaalla, toisin kuin Juran alueella, mikä viittaa vahvasti lajikkeen itäranskalaisiin juuriin.

Monet Riojassa pitävät Maturanaa alueen omana alkuperäislajikkeena edelleen, vaikka sen on todistettu olevan geneettisesti identtinen Bastardon ja Trousseaun kanssa. Tämä lajike oli vielä yli sata vuotta sitten erittäin suosittu Riojassa, mutta viinikirvan 1800-luvun lopulla aiheuttamien tuhojen jälkeen lajikkeen pinta-ala hupeni merkittävästi ja 2000-luvulle tultaessa lajike oli jo kuolemassa sukupuuttoon. Muutamien viinitalojen innostuttua lajikkeesta se on kuitenkin onnistunut pysymään hengissä ja tällä hetkellä lajikkeen suosio on ollut jopa hienoisessa kasvussa tietoisuuden lajikkeen potentiaalista kasvaessa. Yksi merkittävimpiä lajikkeen hengissäpitäjiä on ollut vuonna 1985 Navarran puolelle Rioja Bajaan perustettu Barón de Ley, josta on lyhyessä ajassa kasvanut yksi Riojan suurimmista viinitaloista. Viinitalo on aluksi käyttänyt lajiketta viiniensä sekoituksissa, mutta lanseerannut myös oman, paikallisiin lajikkeisiin keskittyneen Varietales-sarjan, jonka Maturana on yksi Riojan harvoista 100% Trousseausta valmistetuista viineistä.

Varietales Maturana on yhden, Finca Alegría -tarhan köynnösten rypäleistä valmistettu viini; tämä tarha on Barón de Leyn mukaan tällä hetkellä suurin Maturana Tinta -tarha. Viini on kypsynyt 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä (50% uusia) ennen pullotusta, minkä jälkeen viini on kypsynyt vielä 12 kk pulloissa ennen myyntiinlaskua. Nappasin tämän pullon Alkosta mukaani joskus kolmisen vuotta sitten ja viini on viettänyt sitä seuraavat vuodet kellarissani aina joulukuuhun 2015 asti.

Varietales Maturanalla on äärimmäisen tiivis ja konsentroitunut, läpinäkymättömän mustanpunainen väri, joka taittuu reunoja kohti hennosti herukkaiseen purppuraan. Ero melko hailakoihin Juran Trousseau-viineihin on vähintäänkin merkittävä.

Ulkonäön tavoin myös viinin tuoksu on hyvin tiivis ja tummanpuhuva. Rustiikkissävytteisestä tuoksusta löytyy kypsänmakean tumman hedelmän ja hillityn tammen mausteisuuden rinnalta maamaista mausteisuutta, hevosen hikeä, kevyttä lantaa ja hentoa, vegetaalista paprikaa. Tuoksu on yhtä aikaa yllättävän klassisen riojalainen sekä äärimmäisen poikkeuksellinen ja kiehtovan persoonallinen.

Suussa viinillä on yhtä konsentroitunut ja tiivis fiilis mitä ulkonäkö ja tuoksu antavat odottaa (olen varmuuden vuoksi kirjoittanut muistiinpanoihini kolme kertaa "tiivis", jotta tieto varmasti menisi perille). Muheva makumaailma on täynnä kypsän luumuvetoista tummaa hedelmää ja mehukasta karhunvatukkaa, mutta näiden makean hedelmäisten piirteiden rinnalta löytyy myös märkää metsämaata, mausteisuutta, joka on yhtä todennäköisesti rypäleestä kuin tammesta peräisin, kevyttä paprikaisuutta ja hentoa mentolista yrttiä. Yleisvaikutelma on erittäin iso, mutta ei kuitenkaan mitenkään överin liioitellun oloinen. Hapot tuntuvat näin konsentroituneen viinin alla kovin maltillisilta, mutta varsin runsas, jauhoinen tanniinisuus antaa viinille mainiosti rakennetta ja pitää kokonaisuuden hienosti kasassa.

Viinistä suuhun jäävä pitkäkestoinen jälkivaikutelma on rehevä ja supermehukas, mutta myös melko tuntuvan tanniininen. Jälkimaussa erottuu mm. tummaa marjamurskaa, mustaherukkaa, luumua, mausteista maamaisuutta ja ujoa makeaa tammea. Alkoholi häivähtelee hennosti kitalaessa ja nielussa.

Viiniltä oli vähän vaikea odottaa mitään, sillä aikaisempaa kokemusta Riojan Maturanasta / Trousseausta allekirjoittaneella ei ollut, minkä lisäksi viinin 50% uutta tammea vaikutti melko pelottavalta. Viini kuitenkin onnistui vakuuttamaan varsin positiivisesti, sillä sen mahdollinen tammisuus oli tyylikkäästi antanut kellaroinnin myötä tilaa hedelmäisyydelle, jossa maistui kyllä sellainen kypsä, tumma hedelmä, mitä Riojalta voi odottaa, mutta sellaisten hyvin persoonallisten ja jopa kevyesti vegetaalisuuteen taittuvien sävyjen kanssa, mitä riojalaisista ei juuri koskaan tule vastaan! Yleisvaikutelmaltaan viini on kuitenkin melko kypsä ja uutoksellinen modernin pään edustaja, joten yksinomaan kepeimpien ja hienostuneimpien old school riojalaisten ystäville tämä tuskin uppoaa aivan täysillä.

Kolmen vuoden kellarointi oli todennäköisesti tehnyt viinille varsin hyvää, minkä lisäksi siinä tuntui olevan sen verran hedelmää, uutosta ja rakennetta, että sen olisi voinut hyvin unohtaa vielä moneksi lisävuodeksi kellariin. Voin suositella korkkaamaan viinin vasta vähintään 10-vuotiaana, joskin uskon sen kehittyvän suotuisasti vielä joitain vuosia sen jälkeenkin.

Lyhyesti: Moderni, konsentroitunut ja persoonallisen vegetaalinen riojalainen alkuperältään juralaisesta ja Riojassa lähes täysin kadonneesta lajikkeesta.

Arvio: Erittäin hyvä – ollakseen Riojan vähiten arvostetun ala-alueen (Rioja Baja) moderni, uutta tammea nähnyt punaviini, oli tämä äärimmäisen positiivinen esitys! Uutosta kyllä löytyi ja happoja taas ei, mutta Trousseau onnistui tuomaan kokonaisuuteen sellaista särmää ja persoonaa, että viini vakuutti meikäläisen hyvin.

Hinnan (18,64e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Palacios Remondo Propiedad 2010

Palacios Remondo Propiedad 2010

• Valmistaja: Palacios Remondo
• Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja
• Maa: Espanja
• Alue: Rioja, Rioja Baja
• Rypäleet: Grenache (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 25,90e (Joulukuu 2015)
• Hinta nyt: 29,80e (Maaliskuu 2016, Vindirekt)

kuva: vindirekt

Espanjan kenties kuuluisimman viinintekijän, Àlvaro Palaciosin luotsaaman Palacios Remondo -viinitalon La Montesa -viinin rinnalla tuli testattua viime jouluna myös talon lippulaivaviini, Propiedad.

Propiedad on ainoastaan talon vanhimpien, tätä nykyä luomuna viljeltyjen Garnacha-köynnösten (25–90 vuotta) parhaimmista rypäleistä valmistettu punaviini; etiketin viisi tähteä kuvaavat talon viittä vanhinta tarhaa, joiden rypäleistä viini valmistettiin. Viinin on annettu käydä rypäleiden omilla hiivoilla, minkä jälkeen sen annettiin kypsyä 14 kk ajan tammitynnyreissä, joista puolet oli uusia. Vuonna 2010 viinin vuosituotanto oli n. 50,000 pulloa.

Viinillä on hyvin tumma, hädin tuskin läpinäkyvä, mustan kirsikanpunainen väri.

Lasista leijailee tumma, maanläheinen ja kypsänmakea tuoksu, jossa tuntuu kypsää karhunvatukkaa, luumuhilloa, kirsikkamarmeladia, kevyttä tammen makeaa mausteisuutta ja hentoa vaniljaa. Yleisvaikutelma on melko moderni ja viinin kuuma alkuperä tuntuu nokkapuolessa.

Siissa viinillä on tummanpuhuva ja konsentroitunut makumaailma, josta erottuu tummaa ja hyvin kypsänmakeaa marjaa, luumuhilloa, kevyttä tarhamansikkaa, mineraalista eloisuutta ja kevyellä otteella makeaa, paahteista tammea. Hyvin mehevä makumaailma ei kuitenkaan sorru ponnettomaan läskiyteen, vaan yleisvaikutelma on mukavan rakenteikas, kiitos melko selvän hapokkuuden ja varsin tuntuvan tanniinisen gripin.

Kypsässä ja rehevässä jälkimaussa maistuu mustaherukkahillo, kypsänmakea mansikka ja hento mausteinen tammi, minkä lisäksi suureen osaan pääsevät myös suutakuivattavat tanniinit. Jälkivaikutelma on miellyttävän runsas, runsaan hedelmäinen ja pitkäkestoinen, joskin lisäksi loppua kohden alkaa nousta hentoa alkoholin (14,5%) lämpöä.

Propiedad on mukavan rehellinen, runsas ja supermehukas Garnacha – sellainen, jota hyvin kuumilla ja kuivilla alueilla kasvavat vanhat köynnökset tuottavat. Viinissä siis on kuuman alueen konsentroitunutta ja sokerin puutteesta huolimatta silti melko makeana tuntuvaa hedelmää, mutta kokonaisuus pysyy ihastuttavan ryhdikkäänä ja juotavana tasapainottavan hapokkuuden ja kevyen mineraalisen sivujuonteen avustuksella. Harmi vain, että viinissä tammisuus on päästetty melko suureen rooliin, minkä lisäksi alkoholi puskee paikoitellen hieman häiritsevästi esiin.

Kuten La Montesa, ei myöskään Propiedad tunnu olevan kovinkaan Rioja – vaikkakin viinin tamminen ja kypsänmakea ilmaisu ovatkin lähempänä modernia Riojan punaviiniä. Kyse taitaa olla siitä, että mielikuvissa itse yhdistää Tempranillon aromimaailmat, kun taas kuumien alueiden Garnacha yhdistyy mielessä muihin viinialueisiin (mm. Madrid, Montsant, Priorat, Terra Alta). Vaikka Propiedad oli tammisempi ja makeampi kuin La Montesa, pidin itse enemmän Propiedadista – siinä tuntui olevan enemmän ryhtiä, kompleksisuutta ja potentiaalia kehittyä kellarissa. Nykykunnossa viini on piirun verran turhan hilloinen, tamminen ja 5 vuoden iästään huolimatta edelleen varsin primäärinen omaan makuuni – kenties pidempi kellarointi siistisi tammea enemmän piiloon ja toisi viiniin vähän kompleksisempia, kehittyneitä sävyjä. Modernien Garnachojen ystäville Propiedad on varmasti oikein vakuuttava esitys ja hintansa väärti hankinta!

Lyhyesti: Moderni, kuuman alueen old vine Garnacha: kypsänmakeaa hedelmää, alkoholia ja tammea – mutta myös happoja, ryhtiä ja rakennetta!

Arvio: Hyvä – nykykunnossa varsin maukas, mutta omaan makuuni turhan sliipatun ja modernin oloinen viini. Kokonaisuudessa on kuitenkin paljon potentiaalia kehittyä edelleen kellarissa n. vuosikymmenen ajan.

Hinnan (25,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Palacios Remondo La Montesa 2011

Palacios Remondo La Montesa Crianza 2011

• Valmistaja: Palacios Remondo
• Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja
• Maa: Espanja
• Alue: Rioja, Rioja Baja
• Rypäleet: Grenache (70%), Tempranillo (25%), Carignan (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 18,60e (Joulukuu 2015, Vindirekt)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vindirekt

Monelle viinimaailmaa enemmän seuranneelle Álvaro Palacios ei hirveästi esittelyitä kaipaa – erityisesti hänen tultua valituksi Decanterin Man of the Year -tittelin haltijaksi vuonna 2015. Veikkaan kuitenkin, ettei kaikki lukijani ole perillä siitä, kenestä puhutaan, joten pieni esittely lienee paikallaan.

Riojasta kotoisin Álvaro Palacios lähti 1980 opiskelemaan Ranskaan viinintekoa mm. kuuluisalle Château Petrus'lle. Kun hän palasi Espanjaan vuonna 1989, päätyi hän osaksi pientä viinintekijöiden porukkaa; he ostivat ikivanhoja tarhoja Barcelonan lähellä sijaitsevasta Prioratista ja valmistivat niistä viiniä pienessä Gratallopsin kylässä. Jokainen porukan jäsen etiketöi viinin omalla nimellään ja myi niitä eteenpäin omina viineinään, vaikka kyseessä oli yksi ja sama viini. Nämä viinit keräsivät runsaasti mainetta ja arvostusta; Priorat sellaisena viinialueena, jona sen nykyisin tunnemme, oli syntynyt.

Palacios päätti panostaa enemmän tähän vielä melko tuntemattomaan alueeseen: vuonna 1990 hän hankki Finca Dofí -Garnacha-tarhan ja 1993 n. 100-vuotiaan, 2 hehtaarin L'Ermita -tarhan. Näiltä tarhoilta valmistetut viinit alkoivat kerätä 1990-luvun puolessa välissä runsaasti mainetta ja tätä nykyä L'Ermita on helposti Espanjan halutuimpia ja kalleimpia viinejä – joinain vuosikertoina jopa maan kallein – n. 500–1000 euron hinnallaan.

Álvaron menestys on tuonut arvostusta myös monille muille Palaciosin viinejä tekeville sukulaisille: vuonna 1998 Álvaro perusti Bierzoon viinitalon veljenpoikansa Ricardo Perez Palaciosin kanssa, kun taas nuorin Álvaron veljistä, Rafael Palacios, tuottaa viinejä Valdeorrasissa.

Noin 100 ha edestä tarhoja omistava Palacios Remondo on se "alkuperäinen" Palacios-viinitalo, jota Álvaron ja Rafaelin isä luotsasi Riojan itäisellä Rioja Bajan ala-alueella; tätä nykyä viininteosta kuitenkin vastaa Álvaro. Talon vanhoja tarhoja on viljelty luonnonmukaisesti vuodesta 2003 ja viinit valmistetaan vain tarhojen parhaista rypäleistä; loput sadosta myydään eteenpäin muille alueen tuottajille.

Rioja läntinen ala-alue Rioja Baja, "matala Rioja" on perinteisesti tunnettu korkealla sijaitsevia Rioja Altan ja Rioja Alavesan ala-alueita merkittävästi vähempiarvoisena alueena. Koska tarhat ovat merkittävästi matalammalla, valtaosin hyvin tasaisella maalla, on laadukkaiden viinien tekeminen alueella vaikeaa – viinit ovat usein hyvin raskastekoisia, kypsänmakeita, matalahappoisia ja korkea-alkoholisia. Samasta syystä Riojan kuuluisin Tempranillo ei nauti alueella samanlaisesta suosiosta kuin korkemmalla Riojassa; alueen merkittävin rypälelajike onkin kuumuutta paljon paremmin kestävä Garnacha, jota vastavuoroisesti taas tavataan korkeammalla Riojassa paljon vähemmissä määrin. Palacios Remondo tarhoineen kuitenkin sijaitsee Alfaron kylän tuntumassa, joka on Rioja Bajan korkeimpia alueita. La Montesa on talon keskitason viini jota on kypsytetty 12 kk uudessa (20%) ja vanhassa (80%) ranskalaisessa tammessa.

Viini on hyvin tummanpuhuvan väriltään mustan kirsikanpunainen ja vain kevyesti läpinäkyvä.

Tuoksussa tuntuu nuorekasta ja konsentroitunutta Garnachan aromikkuutta: mehukkaita tummia metsämarjoja ja kypsänmakeaa mansikkaa. Taustalta erottuu, kevyttä pippurista, hentoa mentolia ja hillittyä tammen tuomaa vaniljaa.

Maultaan viini on runsas, melko konsentroitunut ja kohtalaisen puhdaspiirteinen: makumaailmassa pääosassa on selkeästi kypsä hedelmä, ei niinkään tammisuus. Mehukas makumaailma tuntuu kypsänmakeassa ja rehevässä hedelmäisyydessään tuoksua moniulotteisemmalta; siitä erottuu makeaa luumua, kypsää mansikkaa ja karhunvatukkavetoista tummaa marjaa. Hedelmäisyyden rinnalta löytyy myös kevyttä asvalttia, hentoa yrttisyyttä ja ujoa lakritsia. Makeat tammen mausteiset piirteet ja vaniljaisuus häilyvät harmittomasti taustalla. Kokonaisuus on korkeintaan keskihapokas, mutta kohtalaisen reilu tanniinisuus pitää viinin tiivisluontoisena ja ryhdikkäänä.

Jälkimaku on keskimaun tavoin kypsänmakea ja runsas; kielelle jää pyörimään tummia, makeita marjoja, luumuisuutta, kevyttä karhunvatukkahilloa ja hentoa vaniljaan ja suklaaseen taittuvaa tammea. Mehukas jälkivaikutelma on kevyesti tanniineista karhea ja kestoltaan keskipitkä.

Pähkinänkuoressa La Montesa on miellyttävä, moderni ja hedelmävetoinen Rioja Bajan punaviini, joka huokuu Riojan tyypillistä, tammen sävyttämää kypsää hedelmää, mutta eroaa tyypillisestä mainstream-Riojasta siinä, että viinissä pääasiallinen aromikkuus tulee Garnachasta, ei Tempranillosta, ja aromimaailmaa ei dominoi voimakas amerikkalainen vaniljatammi, vaan hillitymmin käytetty ja piirteiltään enemmän makeaan mausteisuuteen taittuva ranskalainen tammi. Kokonaisuus on runsas, miellyttävä ja helpostilähestyttävä.

La Montesa ei kuitenkaan onnistu säväyttämään suuresti – viini on loppupeleissä melko tavanomainen, runsaan hedelmäinen lämpimän alueen punaviini. Viinin tiivis Garnacha-hedelmäisyys kyllä sijoittaa sen tukevasti espanjalaiseen punaviiniperinteeseen, mutta erityisiö Rioja-fiiliksiä siitä on melko vaikea saada irti. Lisäksi viinin hinnassa tuntuu olevan hieman Palacios-lisää, sillä vajaan parin kympin hintaan löytyy yleensä jo varsin tyylikkäitä ja tasapainoisia perinteisiä Riojan Reserva-tasoisia viinejä – itse olisin arvioinut tämän viinin hinnaltaan 4–5 euroa edukkaammaksi, lähemmäs tyypillistä paremman pään Crianza-tasoa.

Lyhyesti: Moderni, mehevä ja mehukas Garnacha-vetoinen Riojan punaviini kuuluisan Palaciosin viinisuvun Rioja Bajan viinitalolta.

Arvio: Miellyttävä – mukavan runsas, tasapainoinen ja helpostilähestyttävä Garnacha-vetoinen blend yleensä melko keskinkertaisia viinejä tuottavalta Rioja Bajan alueelta. Olisin kuitenkin itse kaivannut enemmän aromien syvyyttä ja reilumpaa hapokkuutta, sillä nyt viini jää rehevyydestään huolimatta melko simppelin ja suoraviivaisen oloiseksi.

Hinnan (18,60e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Remelluri Blanco 2010

Remelluri Blanco 2010

• Valmistaja: La Granja Nuestra Senõra de Remelluri
• Tyyppi: Valkoviini, DOCa Rioja
• Maa: Espanja
• Alue: Rioja
• Rypäleet: mm. Alarije, Chardonnay, Grenache Blanc, Macabeo, Marsanne, Muscat Blanc à Petit Grains, Riesling, Roussanne, Sauvignon Blanc, Viognier
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 44,90e (Joulukuu 2015, Vindirekt)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: grandcruwijnen

Tämä viini on varsin jännä tapaus: se on nimittäin valmistettu lähteistä riippuen 9-12 eri rypälelajikkeesta, joista onnistuin eri lähteitä yhdistelemällä keräämään yhteensä 10 erilaista. Nyt ollaan siis melko kaukana perinteisistä Riojan valkoviineistä, jotka yleensä ovat lähinnä Viuraa (eli Macabeota) ja Malvasia Riojanaa (eli Alarijea).

Viinin on tuottanut Riojan yksi vanhimmista (ellei vanhin) viinitalo, La Granja Nuestra Señora de Remelluri – eli kavereiden kesken ihan vain Remelluri. Viinitalon on arvioitu toimineen jo 1300-luvulta, jolloin hieronymiittimunkit ovat perustaneet sen Erramelin kylään, nykyisen Rioja Alavan alueelle; ensimmäiset kirjalliset todisteet viinitalon tuotannosta ovat vuodelta 1596.

Vuonna 1845 alueen maat takavarikoitiin ja myytiin eniten tarjoavalle, jolloin 20 hehtaarin köynnöstarhat omistava Remellurin viinitalo siirtyi yksityisomistukseen. Vuonna 1967 Jaime Rodriguez Salis ja Amaya Hernadorena ostivat tämän talon ja ryhtyivät aktiivisesti panostamaan talon viinintuotantoon. Nykyisin Remellurin omistuksessa on 154 ha maata, joista köynnöksiä viljellään 105 ha alalla. Luomutuotantoon viinitalo on siirtynyt vuonna 2010 ja tarhoja viljellään myös biodynaamisin menetelmin.

1970-luvulta alkaen Remelluri on modernisoinut merkittävästi tuotantoaan, mutta nykyisen nokkamiehen, Telmo Rodriguezin johdolla talo on siirtynyt merkittävästi kohti perinteisempää suuntaa: sen lisäksi, että tarhoja viljellään jälleen vanhanaikaisin menetelmin, on myös viinintekemisessä siirrytty kohti traditionaalisempia linjoja. Toisin kuin monet modernit Riojan viinitalot, jotka valmistavat viininsä uusissa amerikkalaisissa tammitynnyreissä minimikypsytysaikoja mukaillen, valmistaa Remelluri tätä nykyä viininsä yhä kasvavaissa määrin vanhoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä – vain intensiivisimmät ja konsentroituneimmat viinit kypsytetään uusissa tammitynnyreissä – ja kypsytysaikoja on pidennetty. Viinit käyvät rypäleiden omilla villihiivoilla ja viininvalmistus ylipäänsä perustuu minimaaliseen puuttumiseen. Ainoastaan talon Jaime Rodriguez -viini edustaa ns. modernia tyyliä, muiden viinien edustaessa hyvin klassista Riojan viinien tyyliä. Lisäksi tätä nykyä valtaosa talon viineistä valmistetaan jälleen talon omien tarhojen rypäleistä; sopimusviljelijöiden sopimuksia ei kuitenkaan katkaistu, vaan näiden tuottajien rypäleistä kehitettiin uusi, Lindes de Remelluri -tuotelinjasto.

Tämä talon valkoviini ei kuitenkaan ole missään nimessä perinteinen Riojan valkoviini, vaan hyvin moderni ja kokeellinen tapaus. Se valmistetaan 1980-luvun lopulla 650–800 metrin korkeudessa sijaitseville terasseille istutetun tarhan rypäleistä. Tälle tarhalle istutettiin hyvin sekalainen joukko erilaisia valkoisia rypälelajikkeita (mm. Chardonnay-pistokkaita Leflaiven tilalta Burgundista ja rhônelaisia lajikkeita Chaven tarhoilta); näiden köynnösten rypäleet kerätään käsin ja viiniytetään jokainen lajike erikseen sementti- ja terästankeissa, barrique-tynnyreissä ja 1,200 litran foudre-tynnyreissä rypäleiden omilla villihiivoilla. Tämän jälkeen viinin annetaan kypsyä n. 18 kk ajan eri kokoisissa ja -ikäisissä ranskalaisissa tammitynnyreissä, minkä jälkeen viini pullotetaan suodattamattomana ja kirkastamattomana.

Viinillä on intensiivinen vaaleankeltainen väri, joka taittuu hennosti vihertävään.

Tuoksu on erittäin ilmaisuvoimainen ja kompleksinen: pinnassa tuntuu Muscat'n kukkaisuutta, hillittyä tammitynnyrikypsytyksen tuomaa kermaisuutta ja hentoa tammen vaniljaa. Niiden rinnalta löytyy mm. sokeroitua päärynää, kevyttä hunajamelonisuutta ja ujoa, freesiä sitruksisuutta.

Maku jatkaa melko luontevasti tuoksun starttaamissa kuvioissa. Kielellä pyörii trooppista hedelmäisyyttä, tammitynnyrikypsytyksen tuomaa kermaisuutta, tammen vaniljaa, ananasvetoista ja kevyen persikkaista keltaista hedelmää, paahteista mausteisuutta, sokeroitua inkivääriä ja kevyttä mineraalisuutta. Vaikka kokonaisuus on melko täyteläinen, runsasarominen ja suutuntumaltaan jopa kevyen öljyinen, on kokonaisuus melko hapokas ja yllättäen jopa mukavan freesi.

Melko pitkässä ja miellyttävän vivahteikkaassa jälkimaussa tuntuu kivisen mineraalisuuden ohella keltaista, kypsänmakeaa omenaa, kevyttä ananasta, hentoa kermaisuutta ja hieman alkoholin (13,5%) tuomaa lämpöä.

Remelluri Blanco on paperilla sellainen viini, jonka ei pitäisi toimia meikäläiselle: osittain uusissa ja pienissä tammitynnyreissä kypsytetty sekametelisoppa vähän kaikenlaisista lajikkeista, joista osalla ei ole minkäänlaista tekemistä keskenään. Mutta vaikka kaiken logiikan mukaan viinin ei pitäisi meikäläiselle toimia, onnistuu Remelluri Blanco lasissa yllättämään: kokonaisuus on yllättävän freesi, tyylikäs, tasapainoinen ja juotava. Lämmetessään viinin tammisuus ja makea aromikkuus korostuvat hieman häiritsevästi, mutta viileänä ja vastakorkattuna Remelluri Blanco on hämmentävän hurmaava, ryhdikäs ja tasapainoinen esitys.

Viini on semmoinen överiaromaattinen tapaus, jolle on vaikeaa keksiä järkevää kumppania näin lennosta – moni ruoka toimii varmasti viinin kumppanina oikein hyvin, mutta se on niin persoonallinen, että mikään klassinen viini-ruoka-combo ei pomppaa intuitiivisesti heti mieleen tätä viiniä maistettaessa. Sen sijaan viinistä tulee sellainen hyvän viinin fiilis, jossa kokee, että viini olisi hauska testata uudelleen 10 vuotta vanhempana. Tässä pullotteessa nimittäin tuntuu olevan varsin hyvä pohja kellarointipotentiaalia ajatellen.

Lyhyesti: Moderni, hyvin persoonallinen ja erikoinenkin, n. 10 eri rypälelajikkeen tammitynnyrikypsytetty sekoitevalkoviini Riojasta, alueen mahdollisesti vanhimmalta tuottajalta.

Arvio: Erittäin hyvä – tällaiset modernit kötöstelyt yleensä tuomitsen automaattisesti romukoppaan, mutta hämmentävää kyllä, tämän viinin tapauksessa kokonaisuus pelittää mainiosti! Valtavasta rypälelajikkeiden määrästä huolimatta viinissä tuntuu olevan selvä punainen lanka, ryhtiä löytyy niin hapokkuuden kuin mineraalisuudenkin muodossa ja tynnyrikypsytyksen tuomat aromit on mallikkaasti pidetty maltillisina.

Hinnan (44,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Campillo Blanco 2014

Campillo Blanco Fermentado en Barrica 2014

• Valmistaja: Bodegas Campillo
• Tyyppi: Valkoviini, DOCa Rioja
• Maa: Espanja
• Alue: Rioja, Rioja Alavesa
• Rypäleet: Macabeo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 89 SEK (~9,42e; Heinäkuu 2015, Systembolaget)
• Hinta nyt: 89 SEK (~9,59e; Marraskuu 2015, Systembolaget)

kuva: systembolaget

Perinteisesti espanjalaiset valkoviinit ovat olleet pitkään tammitynnyreissä kypsytettyjä, raskastekoisia ja oksidatiivisuuteen taipuneita viinejä; monien mielessä käsitys espanjalaisista valkoviineistä saattaa edelleen pohjautua tähän mielikuvaan. Todellisuudessa valtaosa espanjalaisista valkoviineistä on tätä nykyä tyyliltään hyvin kepeää, hedelmäistä ja aromaattista, eikä raskaita, täyteläisiä ja tuhdin tammisia valkoviinejä tahdo enää markkinoilta löytyä (mikä on sinänsä sääli, sillä parhaat kyseisen tyylin viinit voivat olla fantastisia esityksiä).

Rioja on ollut yksi niistä perinteisistä tuhtien ja tammisten valkoviinien saarekkeista: kun muualla Espanjassa keskitytään freeseihin, terästankeissa valmistettuihin viineihin, on Riojassa tapana ollut aina tehdä Viurasta (eli Macabeosta) tuhdimpia, tammessa kypsytettyjä valkoviinejä. Muutoksen tuulet kuitenkin puhaltavat nykyisi myös Riojassa, jossa tammiset Viurat kyllä edelleen ovat voimissaan, mutta viineissä keskitytään enemmän hedelmään ja hapokkuuteen – tammen rooli on alueen valkoviineissä jatkuvasti kutistumassa.

Tämän Systembolagetista bongatun viinin taustalla häärii Bodegas Campillo – merkittävän riojalaistuottaja Grupo Faustinon vuonna 1990 Baskimaan Riojaan (eli Rioja Alavesaan) perustama moderni viinitalo. Suomalaisille viinitalo lienee tunnetuin kahdesta vanhemmasta punaisesta Gran Reservasta (vuosikerrat 1978 ja 1989 – älkää kysykö, miten vuonna 1990 perustettu viinitalo on voinut pullottaa sellaisia), jotka saapuivat hiljattain tilausvalikoimaan. Siinä missä matalalla tasamaalla sijaitseva Rioja Baja on tunnettu ensisijaisesti muhkeista mutta matalahappoisista punaviineistä, ovat korkeammalla ja viileämmissä olosuhteissa sijaitsevat Rioja Alta ja Rioja Alavesa sopivampia ala-alueita valkoviinituotantoon.

Campillo Blanco on kahdelta n. 700 metrin korkeudessa sijaitsevalta viinitarhalta (Villa Lucía & Villacardiel) poimituista Viura-rypäleistä valmistettu valkoviini. Viini on aluksi saanut maseroitua rypäleiden kuorien kanssa 26 tunnin ajan, minkä jälkeen viini on siirretty uusiin ranskalaisiin tammitynnyreihin käymään ja kypsymään. Viini on aluksi käynyt 20 päivän ajan, minkä jälkeen viini on saanut kypsyä uusissa tynnyreissä 50 päivän ajan sakkojen päällä ennen pullotusta.

Väriltään Campillo Blanco on hennon vaaleanvihreä, jopa neutraalihko.

Tuoksu on aromikas ja makeiden ja kermaisen tammisten piirteiden dominoima. Makean puisten piirteiden joukosta voi helposti erottaa mm. kevyttä vaniljaisuutta ja hentoa kermatoffeeta; taustalla erottuu kirpeää sitruksisuutta ja tuoretta viheromenaa. Kokonaisuus ei kuitenkaan muistuta esimerkiksi mitään ylitehtyä ja -tammista Kalifornia-Chardonnayta, vaan viinillä on yllättävänkin Burgundi-henkinen tuoksu.

Hyvin tuore ja freesi maku on todella kepeä ja suorastaan kirpeän hapokas. Sitruunahappoinen sitrushedelmäisyys ja kevyt, vihertävä yrttisyys ovat vahvasti pinnassa, mutta toisaalta samalla kieli erottaa niiden rinnalta paljon kermatoffeista, vaniljaista ja voimaista tammea. Kontrasti hyvin kepeän ja hapokkaan rungon ja hyvin runsaan paahteisen ja makean tammisen aromimaailman välillä on hämmentävä.

Suuhun jäävä jälkimaku on kirpeän sitruksinen, tuoreen omenainen, kermainen, kevyen vaniljainen ja hennon karamellinen. Napakka, tuntuvan hapokas ja viipyilevän tammisten aromien hallitsema jälkivaikutelma on kestoltaan melko pitkä.

Pähkinänkuoressa Campillo Blanco on hämmentävä yhdistelmä kepeää raikkautta ja runsasta tammea; yleensä kepeät ja raikkaat viinit eivät näe tammea lainkaan, kun taas tammitynnyrikypsytykseen tarkoitetut viinit ovat luonteeltaan monesti valmiiksi raskaampia ja täyteläisempiä. Tässä sen sijaan yhdistyy kaksi ääripäätä erikoisella tavalla: sellainen kepeä, raikas ja rakenteikas rakenne, josta tykkään, ja runsas, hallitsevan tamminen tuoksu- ja makumaailma, josta en juurikaan välitä. Lopputuloksena on valkoviini, joka ei tammen vuoksi ehkä kuitenkaan ole ihan juttuni, mutta jonka freesi ja raikas yleisilme toimii eittämättä varsin kivasti.

Viini on tyyliltään selvästi simppeli, nuorena juotavaksi tarkoitettu tapaus, joten kellaroinnista tämä viini tuskin hyötyy lainkaan. Sen sijaan viini kannattaa iskeä jonkun sopivan ruoan kumppaniksi ja katsoa, mitä ruoka tekee viinin makumaailmalle ja rakenteelle. Viinin yrttinen ja hyvin hapokas rakenne kaipaa selvästi jotain, johon pureutua (rasvaa) tai joka antaisi tasoittavaa vastapainoa (happoa). Kenties erilaisin pähkinöin ja paistetuin raaka-ainein ryyditetty vihersalaatti voisi olla luontevin valinta, mutta näin pähkinäallergikkona jouduin skippaamaan suoraan tuollaiset ideat. Meidän taloudessa viini päätyi kermaisen sienipastan kumppaniksi, jossa kerma tarjosi raskautta viinin kepeille hapoille ja umamiset, paistetut sienet vastaparia makealle, aromaattiselle tammelle. Viini oli loppujen lopuksi aavistuksen turhan kepeä ja hapokas tällaiselle ruoalle, joten riitasointuja ei päässyt syntymään eikä metsään onneksi menty, mutta kenties joku toisenlainen viini olisi sopinut ruoalle paremmin. 3/5-tason elämys.

Lyhyesti: Hyvin kepeä ja hapokas mutta tuntuvan aromaattisen tamminen riojalaisviini. Erikoinen (eikä ehkä maailman tasapainoisin) yhdistelmä kepeyttä ja tammea.

Arvio: OK – omaan suuhuni viini ei ollut mikään erityisen hienostunut esitys, mutta ehkä tämä toimii paremmin niille, jotka kaipaavat viiniltään happoja, mutta eivät kavahda makean vaniljaista tammisuutta.

Hinnan (~9,42e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Viña Tondonia Reserva Blanco 2001

Viña Tondonia Reserva Blanco 2001

• Valmistaja: R. López de Heredia
• Tyyppi: Valkoviini, DOCa Rioja
• Maa: Espanja
• Alue: Rioja, Rioja Alta
• Rypäleet: Macabeo (90%), Alarije (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 20,95e (Toukokuu 2015, Decántalo)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: kl wines

No niin, nyt on melkoista tykittelyvalkkaria tiedossa! Jos hiljattainen arvioni Viña Tondonia Reserva 2002:sta on vielä muistissa tai R. López de Heredian viinitalo on muuten vain tuttu, voit jatkaa eteenpäin. Jos sen sijaan tuottaja ei soita kelloja, kannattaa lukaista tuo edellämainittu arvio, sillä en jaksa tähän kirjoittaa uudestaan Heredian historiaa. Lyhyesti tässä kuitenkin Heredia pähkinänkuoressa: muut talot seuraavat trendejä, mutta R. López de Herediaa ei muotien tuulet kiinnosta, vaan tekee viiniä melko lailla täysin samoin menetelmin kuin perustamisensa aikoihin, 1800-luvun loppupuoliskolla. Talo jumalauta tekee edelleen jopa omat viinitynnyrinsä! Nyt ollaan siis perinteisten asioiden ytimessä.

Viña Tondonia Reserva Blanco on talon paremman pään valkoviini – ei kuitenkaan lippulaivavalkkari, joka on vain harvoina, parhaina vuosikertoina julkaistava Viña Tondonia Gran Reserva Blanco, jota yleensä hillotaan talon viinikellareissa 15-20 vuotta ennen markkinoillelaskua. Reserva Blanco valmistetaan Viura- (Macabeo) ja Malvasia Riojana- (Alarije eli Subirat Parent) -rypäleistä, jotka kerätään talon arvostetuimmalta tarhalta, vuosina 1913-14 istutetulta ja peräti 100 hehtaarin laajuiselta Viña Tondonialta. Aluksi viini käytetään omilla villihiivoillaan valtavissa tammisammioissa, minkä jälkeen se siirretään kypsymään kuudeksi vuodeksi (72 kk) ensisijaisesti vanhoihin, amerikkalaisesta tammesta tehtyihin barrique-tynnyreihin. Tämän jälkeen viini pullotetaan suodattamattomana ja sen annetaan kypsyä pulloissa kunnes se on valmiin oloinen julkaistavaksi – yleensä n. 5-6 vuoden lisäkypsyttelyn jälkeen. Tässä välissä lienee paikallaan mainita noin knoppitietona, että Espanjan viinilain mukaan Gran Reserva -tasoista valkoviiniä on kypsytettävä vähintään 48 kk ajan, josta vähintään 6 kk tammitynnyreissä; tämä pelkästään Reserva-tasoinen viini viettää pelkästään tammitynnyreissä enemmän aikaa mitä lain mukaan viinin pitäisi ylipäänsä kypsyä! Vuonna 2001 valmistui 11,000 pulloa valkoista Tondonia Reservaa.

Viinillä on tasainen ja melko syvän sävyinen kellanvihreä väri.

Tuoksu on pullon avaamisen jälkeen runsas, mutta amerikkalainen, makea tammisuus hallitsee yleisilmettä: kokonaisuus on kermaisen tamminen, makean puiseva, trooppisen keltahedelmäinen, kevyen savuinen, hillityn vahamainen ja aavistuksen vaniljainen. Avauduttuaan tunnin pari ei tammi ole vähentynyt yleisilmeestä kuin piirun verran, mutta esimerkiksi ananasta, persikkaa, hunajaa ja kukkaisuutta löytyy huomattavasti enemmän, tammi vaikuttaa hyvin luontevalta ja saumattomalta osalta tuoksun maailmaa ja kokonaisuus on paljon kaikin puolin tasapainoisempi.

Aluksi viini on tuhdintäyteläinen ja kypsän sitruksen ohella tuntuu makean puisevaa tammisuutta ja kermaisuutta, kohtalaista vaniljaisuutta ja hillitysti pitkän kypsyttelyn tuomaa makeaa, kuivahtanutta ananasta. Vaikka kokonaisuus on varsin runsas, on viinillä varsin eloisan hapokas rakenne, ja yrittääpä runsaan, kompleksisen ja kehittyneen makumaailman alta puskea kevyehköä mineraalisuuttakin. Viinin avautuessa tiivistyy se alun runsaantäyteläisestä ilmaisusta keskitäyteläiseksi ja elegantimmaksi – viini tuntuu suorastavaan karistavan tammen tuomaa läskiyttä ympäriltään. Makumaailmaan saapuu hentoa kirpeyttä, paahdettua yrttisyyttä, viheromenaa ja iän tuomaa, kompleksisempaa uuniomenaa ja hentoa pähkinäistä paahdetta.

Runsas jälkimaku jatkaa samassa hengessä kuin keskimakukin: siinä tuntuu erittäin pitkän tynnyrikypsytyksen tuomaa runsasta tammen mausteisuutta, kermaisuutta, vaniljaisuutta ja kevyttä toffeeta, mutta se on samalla raikkaan sitruksinen, hapokas ja jopa kpeästi kirpeä. Viinistä jää suuhun hyvin pitkä ja rehevä jälkivaikutelma, jossa loppua kohti tuntuu myös oksidatiivista hasselpähkinää ja hentoa leipäisyyttä.

Yleensä selkeästi tammitynnyrikypsytetyt valkoviinit harvemmin jaksavat sykähdyttää meikäläistä, koska mielestäni ne lähinnä maistuvat tavalliselta valkoviiniltä, jonka aromimaailma on maskeerattu tammella tunnistamattomaksi. Viña Tondonia Reserva Blanco on taas täysin toisenlainen näkemys tammitynnyrikypsytetystä valkoviinistä – tällaista kompleksista, äärettömän vivahteikasta viiniä olisi mahdotonta tehdä ilman tammitynnyrikypsytystä. Avainsanana onkin poikkeuksellisen pitkä (jopa punaviinistandardein) kypsyttelyn kesto ja vanhat tynnyrit – jos viini on 6 vuoden aikana saanut näin paljon tammisuutta itseensä vanhoista, neutraaleista tynnyreistä, se olisi todennäköisesti pelkkää tikkuista tammiuutosta, jos se olisi kypsynyt uusissa tynnyreissä. Nykyisellään viini on todella hurmaava, kompleksinen, loputtoman vivahteikas, hienosti kehittynyt ja kaikin puolin tyylikkään tamminen Rioja, johon tammen aromit ovat integroituneet upeasti viinin pitkän kypsyttelyn aikana.

Erityisen huomionarvoista on, miten viini tuntui kehittyvän jatkuvasti useiden tuntien ajan – vielä siinäkin vaiheessa, kun pullosta juotiin viimeiset lasilliset useita tunteja korkkaamisen jälkeen! Yleensä tammisissa viineissä hedelmä hallitsee korkkaushetkellä ja tammisuus alkaa nousemaan viinin avautuessa, mutta tämän viinin tapauksessa homma toimi päin vastoin: heti korkkaamisen yhteydessä viini tuntui olevan tammisimmillaan ja mitä pidempään viini oli auki, sitä luontevammaksi, saumattomaksi osaksi kokonaisuutta viinin tammisuus muuttui. Siksi suosittelenkin korkkaamaan viinin reilusti etukäteen – nyt puhutaan siis useasta tunnista ja mieluiten karahvissa! Jos tarjoilulämpötila mietityttää, on perinteinen tupladekantointi varma veto: kaada viini toviksi hengittelemään karahviin ja hieman ennen taroiluhetkeä kaada takaisin pulloon ja pistä jäähtymään jääkaappiin.

Viini toimi kermaisuudellaan ja runsaudellaan mutta samalla eloisan ryhdikkäällä rakenteellaan todella upeasti juhannuksena tarjoillun rasvaisen salade Olivierin ruokajuomana. Viini pärjää melko runsasaromisella ja intensiivisellä olemuksellaan suht voimakkaillekin ruoille, eikä jää hyvän rakenteensa ansiosta tuhtienkaan tarjottavien jalkoihin. Lisäksi viini on kuin tehty kehittymään edelleen kellarissa, joten viini on myös varma valinta pitkään kellaroitavaksi valkoviiniksi sellaista kaipaaville. Kaiken kaikkiaan, viini on todella upea ja tasapainoinen esitys Riojan kenties parhaimmalta tuottajalta.

Lyhyesti: Ääritraditionalistituottajan moniulotteinen, hienostuneen tamminen, ihastuttavan ryhdikäs ja vaikuttavan runsas old school -tyylin valkoinen riojalainen.

Arvio: Erinomainen – vaikka selkeä tammisuus yleensä nostaa niskakarvani pystyyn, toimii Viña Tondonia Reserva Blanco kokonaisuutena upeasti ja se on helposti parhaimpia ja mielenkiintoisimpia tammitettuja valkoviinejä, mitä olen koskaan maistanut. Tässähän on melkein pakko päästä käsiksi talon vanhempiin valkoviineihin, kerran viini on "nuorena" jo näin hurmaava.

Hinnan (20,95e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Viña Tondonia Reserva 2002

Viña Tondonia Reserva 2002

• Valmistaja: R. López de Heredia
• Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja
• Maa: Espanja
• Alue: Rioja, Rioja Alta
• Rypäleet: Tempranillo (75%), Grenache (15%), Carignan + Graciano (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 20,70e (Huhtikuu 2015, Décantalo)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: kl wines

Kun Riojasta puhutaan, ei R. López de Herediaa voi jättää mainitsematta. Ja kun viime huhtikuussa organisoimissamme kellarintyhjennystalkoissa keskustelimme ohimennen Riojasta, tuli myös kyseinen viinitalo mainittua. Kun sanoin, että talon maine on kyllä tuttu, mutta viinejä ei ole vielä tullut vastaan, ei kestänyt kauaa, että edessämme oli auki talon ehkä ikonisinta viiniä, Viña Tondonia Reservaa. Ja sopiihan Herediasta jutustelu nyt noin muutenkin, kun mainio Copatinto juuri kirjoitti samasta aiheesta lyhyen raportin paikan päältä!

Viinitalon historia ulottuu yli 100 vuoden taakse, jolloin viinikirva oli juuri hävittänyt merkittävän osan Bordeaux'n viinitarhoista. Bordeaux'n viinikauppiaat alkoivat metsästää uusia viinialueita, jotka olivat säästyneet kirvalta, ja moni tuottaja siirtyikin hankkimaan viiniä Riojan alueelta. Näiden ranskalaisten mukana alueelle eksyi myös viininvalmistusta opiskeleva Don Rafael López de Heredia y Landeta, joka rakastui tähän karuun alueeseen vakuuttuen samalla alueen viinintuotannollisesta potentiaalista ja rakensi Rioja Altaan, Haron alueelle, vuonna 1877 nimeään kantavan viinitalon. Alun perin Heredian viinitalo oli vain yksi monista kaltaisistaan, mutta reilu vuosisata on tehnyt tehtävänsä ja Riojan viinialue on muuttunut valtavasti – sillä poikkeuksella, että R. López de Heredia on kaiken myllerryksen keskellä pysynyt lähes muuttumattomana. Tästä syystä kyseistä viinitaloa arvostetaan nykyisin suuresti ja sitä pidetäänkin alueen merkittävimpänä traditionalistituottajana – lisäksi se on myös alueen 3. vanhin edelleen toiminnassa oleva viinitalo. Moni paikan päällä käynyt onkin sanonut viinitalolla vierailun olevan kuin kurkistus sadan vuoden taakse.

Suuryritysten hallitsemalla viinialueella perheomisteinen Heredia on suurten viinitalojen keskellä merkittävä poikkeus. Tähän viinitaloon viinimaailman nykytrendit eivät ole tarttuneet, vaan kaikki tehdään samalla tavalla kuin yli vuosisata sitten: tarhojen köynnöksiä viljellään kuten 100 vuotta sitten, ilman torjunta-aineita; rypäleet korjataan tarhoilta käsin pienissä koreissa; viinit käytetään valtavissa tammisammioissa (pienimmät 6,000 litraa, suurimmat peräti 64,000 litraa) ja kypsytetään lähinnä amerikkalaisissa barrique-tynnyreissä; käymisessä käytetään villihiivoja (sillä eihän vielä 100 vuotta sitten oltu kuultukaan teollisista viinihiivoista!); viinejä kypsytetään hyvin pitkään sekä tynnyreissä että pulloissa – mikä on hyvin harvinaista nykyisten mahdollisimman nopeasti markkinoille saatavien viinien aikakaudella. Lisäksi talon standardit ovat erittäin tiukat: kaikki rypäleet tulevat talon omilta tarhoilta, mikä on viinitalon merkittävä ylpeydenaihe – R. López de Heredia onkin saanut alueen DO-elimeltä erityisen tunnustuksen siitä, ettei se ole historiansa aikana käyttänyt kertaakaan mitään muuta kuin omien tarhojensa rypäleitä viineihinsä. Talon tarhoista merkittävin ja arvostetuin on vuosina 1913-14 istutettu, valtavan suuri, peräti yli 100 hehtaarin laajuinen Viña Tondonia. Muut kolme tarhaa ovat Viña Bosconia, Viña Cubillo ja Viña Zaconia. Tarhoilla viljellään vain alueen perinteisiä lajikkeita, Tempranilloa, Garnachaa (Grenache), Gracianoa, Mazueloa (Carignan), Viuraa ja Malvasiaa. Talon parhaat viinit tehdään aina yksinomaan Viña Tondonian köynnösten rypäleistä.

Taatakseen viinitynnyriensä laadun, R. López de Heredia ostaa itse tammipuut luonnonmukaisesti Appalakien rinteilla kasvaneista metsistä, joista talon omassa tynnyriverstaassa talon vaatimat tynnyrit valmistetaan. Tämä käytäntö oli täysin normaali vielä sata vuotta sitten, jolloin lähes jokaisella alueen viinitalolla oli oma tynnyriverstaansa. Talon kellarit käsittävät valtavat 14,000 amerikkalaisesta tammesta tehtyä barrique-tynnyriä, joista merkittävä osa on hyvin vanhoja, jopa 20-vuotiaita – kun tynnyristä tulee liian vanha, tynnyrintekijä korvaa sen uudella.

Tämä Viña Tondonia Reserva on nimensä mukaisesti Tondonia-tarhan rypäleistä valmistettu viini. Viinin on aluksi annettu kypsyä vanhoissa barrique-tynnyreissä 72 kk (6 vuotta), minkä jälkeen viini on pullotettu suodattamattomana ja annettu kypsyä pullossa vielä n. 50 kk (+4 vuotta). Näillä kriteereillä mikä tahansa viinitalo voisi kutsua viiniään Gran Reservaksi, mutta Heredialla tämä on vasta Reserva – tuorein markkinoilla oleva Tondonia Reservan versio on siis vuosikerta 2003. Tämä kyseessä oleva viini on vuosikertaa 2002, joka oli kurjin vuosi Riojassa miesmuistiin – huhtikuiset hallat tuhosivat merkittävän osan vuoden sadosta heti alkuunsa ja läpi kesän jatkuneet sateet vaikeuttivat rypäleiden kypsymistä merkittävästi. Huvittavasti Riojan DO Consejo Regulador -elin silti antaa vuosikerralle arvion "hyvä" – tämä kai lienee huonoin adjektiivi mitä vuosikerta voi heiltä saada!

Väriltään viini on kohtalaisen läpinäkyvä mustanpunainen kirsikka.

Ensivaikutelmaltaan viinin tuoksu on tuhma – se ei ole siis nyky-riojalaisten tavoin kiltti, hienostunut ja sisäsiisti, vaan hyvin ronskilla tavalla luonteikas ja jopa hieman likaisen oloinen. Jo kohtalaisesti kehittynyt, jopa hieman vanhahko tuoksu on yleisolemukseltaan kuivakka, lihaisa, hapankirsikkainen, maltillisen nahkainen, kevyesti volatiilisen hapahko ja kehittyneen punamarjaisa. Tietynlaisesta röyhkeydestään huolimatta kokonaisuudessa on maalaismaista eleganssia ja herkkyyttä.

Suussa viini on kuiva, kepeä, hapokas ja melko intensiivinen. Mehukas, hapankirsikkainen maku on tasapainoisessa, mutta tuntuvassa hapokkuudessaan jopa rapean oloinen. Kielellä pyörii hapankirsikan ohella tummaa hedelmää ja marjaa, metsäistä punamarjaa ja hyvin maltillista, maamaista, vanhaa tammea. Kokonaisuus on eloisa, kivan tanniininen ja siksi jopa aavistuksen tiukka, kevyesti karhea ja mukavalla tavalla intensiivinen olematta isokokoinen.

Suuhun jää pitkä, vivahteikas ja hieman karheahko jälkivaikutelma, jonka vivahteista voi erottaa kypsää luumuisuutta, kirsikkaa ja voimakkaampaa hapankirsikkaa, metsämaata, kevyttä nahkaa ja hentoa tupakanpurua.

Viiniä ei tarvitse kovinkaan montaa hetkeä makustella, jotta ymmärtää Heredia-hehkutuksen! Todella heikosta vuosikerrastaan huolimatta Viña Tondonia on äärimmäisen hurmaava, tasapainoinen ja rustiikkisella charmilla varustettu oldschool Rioja – nykymaailman konsentroituneet, kypsänmakeat vaniljapommi-Riojat ovat tyylillisesti kuin toiselta planeetalta verrattuna tähän viiniin, joka ei millään lailla yritä olla miellyttävä tai kosiskeleva, mutta joka juuri siksi onkin niin äärimmäisen hurmaava tapaus.

Viini on selkeästi rakennevetoinen tapaus, ja vaikka makua kokonaisuudesta löytyy kuin pienestä pitäjästä ja erilaisia vivahteita löytyy reippaalla kädellä, ei hedelmän suuruus (kenties juuri hankalasta vuosikerrasta johtuen) kannusta erityisen pitkään kypsyttelyyn. Viini tulee varmasti pitämään kutinsa joitain vuosia ja todennäköisesti kehittymään edelleen tuona aikana, mutta pidempää kellarointia varten pistäisin omat rahani likoon arvostetumpiin vuosikertoihin. Tämä vuosikerta on parhaimmillaan nyt tai lähivuosina, vähintään tunnin karahvi-istunnolla, samassa pöydässä yhtä lailla rehellisen rustiikkisten tai riistaisten ruokien kanssa.

Lyhyesti: Arvostetun ääritraditionalistituottajan äärimmäisen luonteikas, moniulotteinen ja upeasti kehittynyt aito, rehellinen, vanhan ajan Rioja.

Arvio: Erinomainen – upea, hurmaava, anteeksipyytelemätön punaviini, jolla voi yrittää saada tolkkua siitä, minkälaisia viinit olivat sata vuotta sitten.

Hinnan (20,70e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Lat42 Gran Reserva 2000

Lat42 Gran Reserva 2000

• Valmistaja: Torre de Oña
• Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja Gran Reserva
• Maa: Espanja
• Alue: Álava, Rioja, Rioja Alavesa
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 99 SEK (~11,60e, Elokuu 2013, Systembolaget)
• Hinta nyt: 99 SEK (~11,22e, Marraskuu 2013, Systembolaget)

kuva: systembolaget

Loppukesästä Ruotsin puolella pyörähtäessämme tuli vastaan Systemin hyllyiltä varsin hämmentävä tapaus: 13 vuoden ikäinen Riojan Gran Reserva reilun kympin hintaan! Järkeilin viinin olevan joko maailman parhaimman hinta-laatusuhteen espanjalainen tai sitten aivan epäkelpo esitys, sillä täällä pohjoisessa Riojan viinit tuppaavat oletusarvoisesti maksamaan vähintään kympin ja ne viinit ovat sitten niitä nuorimpia perustason DOCa Rioja- tai Crianza-viinejä. Riskillä siis rahat tiskiin ja pottu plakkariin!

Valtaosa Riojan viinialueesta sijaitsee La Riojan maakunnassa, mutta piskuinen osa tätä viinialuetta sijaitsee baskinkielisessä Álavan maakunnassa. Tällä viinialueella, Rioja Alavesassa, sijaitsee viinin tuottanut Torre de Oñan viinitalo. Tämä kyseinen viini, Lat42, on saanut nimensä Rioja Alavesan läpi kulkevan 42. leveyspiirin mukaan ja se on pelkästään Ruotsin markkinoille tuotu erikoispullote – esimerkiksi viinitalon kotisivuilta ei viiniä löydy.

Viiniin käytetyt, käsinkorjatut rypäleet tulevat pelkästään viinitalon yhdeltä Finca San Martin -tarhalta. Viinin annetaan käydä, maseroitua ja kypsä teräksessä, jonka jälkeen viini siirretään aluksi vuodeksi vanhoihin amerikkalaisiin tammitynnyreihin ja sitten vuodeksi uusiin ranskalaisiin tammitynnyreihin. Tämän jälkeen viinin annetaan kypsyä pullossa niin kauan kuin talo sopivaksi näkee. Viinilaki määrää pullokypsytyksen minimiajaksi 3 vuotta, mutta Torre de Oña kypsyttää selkeästi viinejään pidempään, jos kerran nyt on vasta vuosikerta 2000 meneillään!

Väriltään viini on tumman kirsikanpunainen ja kohtalaisen läpinäkyvä. Yllättävästi viinin väristä ei tunnu löytyvän vielä häivähdystäkään iän tuomasta ruskeudesta.

Erityisesti viinin voimakkaan vaniljainen tuoksu on käsittämättömän ilmaisuvoimainen: lasissa makoilevan viinin vaniljaisuuden voi erottaa peräti toiselta puolelta huonetta! Viinin erittäin vaniljainen ominaistuoksu tekee kokonaisuudesta voimakkaan viskimäisen – mieleeni tulee vahvasti mielikuvia 12-vuotiaasta Jamesonista. Vaniljaisen tammisuuden alta löytyy kuitenkin paljon kaikkea muuta, kunhan vain jaksaa etsiä: kirsikkahilloa, hillittyä nahkaisuutta, kevyttä lantaisuuttakin, makeata luumua, viikunahilloketta, hennon tillistä yrttisyyttä sekä rankalaisen tammen hillittyä kaakaojauhetta ja paahdettua mausteisuutta.

Maku on selvästi tuoksua kuivempi, mutta myös kevyempi ja suoraviivaisempi. Kielellä pyörii kirsikkaa, pölyistä ja paahtunutta maata, tummaa viikunaa, ikääntyneen Tempranillon kevyttä kukkaisuutta ja – ei missään tapauksessa yllättävästi – voimakasta tammen vaniljaa. Suutuntumaltaan Lat42 on kevyen pään keskitäyteläinen. Viinin runko on kohtalaisen hapokas ja freesi; tanniineja ei tunnu kokonaisuudesta erottuvan käytännössä ollenkaan vaikka niitä kuinka etsisi.

Lopuksi viinistä jää hieman lyhyehkö, kuiva ja melko suoraviivainen jälkimaku, joka jättää kielelle kirsikkaisia, suklaisen tammisia ja paahtuneen maamaisia piirteitä. Ainoastaan jenkkitammen vaniljaisuus jatkuu erittäin pitkään kielellä, jopa minuutteja.

Omalla laillaan Lat42 on ihan mielenkiintoinen esitys – en nimittäin varmaan koskaan ole maistanut yhtä vaniljaista viiniä! Melko vaatimattomasta hinnastaan huolimatta viini on kuitenkin melko tasokas ja elegantti riojalainen, mutta kiitettävästä iästään huolimatta myös suht mutkaton esitys.

Hassusti viinin hallitseva vaniljaisuus ei kuitenkaan missään vaiheessa vaikuttanut mitenkään päälleliimatulta, vaan yllättävänkin hyvin melko kepeään runkoon sointuvalta ominaisaromilta. Viinin melko kevyen ilmaisun ja bodyn vuoksi viiniä ei kannata parittaa kovinkaan runsaille tai voimakkaille ruoille, vaan melko kepeille tarjottaville, kuten miedosti maustetuille possu-, kana- tai kasvisruoille. Voin myös esimerkiksi kuvitella viinin sopivan mainiosti myös joulupöytään. Oma putelimme meni hyvin elokuvaa katsellessa – viinistä kun ei löytynyt tanniineja, joita olisi tarvinnut tapella vastaan ruoan avulla.

Tammiallergikot ja vaniljan viholliset älkööt vaivautuko!

Lyhyesti: Överivaniljainen, kepeähkö, miellyttävästi kehittynyt ja positiivisella lailla mutkaton Rioja Gran Reserva. Ei varmasti pärjää vertailussa vakavahenkisemmille ja moniulotteisemmille Gran Reservoille, mutta toisaalta on myöskin laatuunsa ja ikäänsä nähden varsin edullinen ostos.

Arvio: Hyvä – kunhan nokka ja kieli tottuvat viinin vaniljan määrään, paljastuu alta varsin miellyttävä, kevyt ja omalla laillaan hienostunut perus-riojalainen.

Hinnan (11,60e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Faustino I Gran Reserva 1999

Faustino I Gran Reserva 1999

• Valmistaja: Bodegas Faustino
• Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja Gran Reserva
• Maa: Espanja
• Alue: Rioja
• Rypäleet: Tempranillo (85%), Graciano (10%), Carignan (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 23,90e (Syyskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 23,90e (Toukokuu 2013, Alko)

Yksi Alkon perusvalikoiman viimeisiä viime vuosituhannen viinejä oli pitkään riojalaisen viinitalo Faustinon Gran Reserva -tasoinen Faustino I. Kun tämäkin viini ryhtyi poistumaan hyllyiltä "tuoreen" vuosikerran 2000 tieltä, päätin lipastaa yhden pullon talteen – mielikuvat viinistä muutaman vuoden takaa olivat kuitenkin varsin mainiot, minkä lisäksi toivoin muutamien lisävuosien tuoneen lisää taikaansa mukaan soppaan.

Kaapistani pullo lähti mukaan Turun mökkeilyreissullemme, jossa se lopulta korkattiin kokkaamamme illallisen kyytipojaksi.

Väriltään viini on hyvin tummanpunainen ja läpinäkymätön – ikä huomioonottaen siis varsin tuhdin oloista – ja reunoilta kevyesti oranssiin tiilenpunaiseen taittuva.

Mutta jos joku tässä viinissä hurmaa, on se tuoksu – heti korkin irrotessa on selvää, mistä tässä viinissä on kyse: tuhtia, maalaishenkistä ja kevyen kirsikkaista tuoksua hallitsevat lantaiset, makean viikunaiset, tervaisen savuiset, kevyen satulanahkaiset ja kaiken kaikkiaan hurmaavan likaiset elementit. Tammi on integroitunut upeasti tuoksun sekaan, eikä se edes jaksa juurikaan ponnistella voimakkaampien aromien alta esiin. Kuvittele, että pulloon heitettäisiin satulahuoneessa pidettyjä kirsikoita ja tallintausta; ei varmasti kaikkien juttu – jotkut voivat varmasti pelästyä näin muhevaa aromimaailmaa – mutta meikäläinen on erittäin fiiliksissä tämmöisestä.

Maku on hyvin kuiva, voimakas ja napakka – viinissä ei ole havaittavissa juurikaan iän tuomaa seesteisyyttä, vaan kokonaisuus on ilahduttavan tiukka ja eloisa. Viikunaista ja kevyen kirsikkaista päämelodiaa säestävät auringossa paahtuneet ja pölyisen maamaiset, tupakkaiset, nahkaiset ja kevyen lantaiset harmoniat, sekä varsin tuntuvien tanniinien luoma basso. Pitkän (28 kuukautta!) kestäneen tammitynnyrikypsytyksen tuomat aromit ovat hienosti haipuneet iän myötä piiloon ja ainoastaan kuiva, puinen mausteisuus ja hillitty vaniljaisuus ovat havaittavissa muiden aromien seasta. Kokonaisuus on varsin animaalinen, rehellisen rustiikkinen ja kokonaisuuteen nähden erinomaisessa hapokkuudessaan ihastuttavan napakka. Suutuntuma on melko täyteläinen ja aromien runsauden vuoksi varsin tuhti.

Puiseva tammisuus puskee enemmän esiin kuivassa ja mausteisessa jälkimaussa, jossa kielelle nousee makeata viikunaa ja taatelia, savuisuutta, pölyistä maata ja tanniinista bitterisyyttä. Suutakuivaavat tanniinit tuovat ihastuttavan vivahteikkaaseen ja pitkään jälkivaikutelmaan luonnetta ja karheutta.

Muistikuvissani Faustino I oli vielä likaisemman rustiikkinen mitä se todellisuudessa olikaan, mutta kokonaisuus oli silti erittäin eläimellinen, törkyinen ja rehdin maalainen – juuri sellainen, jollaisena vanhat Riojalaiset jaksavat hurmata kerta toisensa jälkeen. Aromit ovat voimakkaita ja tanniinisuus varsin tuntuvaa, mutta kokonaisuudessa on upeaa, vastaansanomatonta harmoniaa ja pelkästään viinin loputonta, kursailematonta ja lasistavyöryvää tuoksua voisi ihailla päiviä. Jopa Gran Reservoja yleensä vaivaavat, ylettömän tammiset aromit olivat hienosti jääneet taustalle eivätkä häirinneet kokonaisuuden aistimista, vaan asettuivat luontavaksi osaksi upeata kokonaisuutta.

Sanomattakin lienee selvää, että Faustino I pelasi melko yksinkertaisista elementeistä koostetun ateriamme kumppanina vallan mallikkaasti, samalla ottaen vaivatta illan pääasiintyjän roolin itselleen. Viini kannattaakin naittaa riittävän voimakkaiden, mutta sopivan selkeämakuisten ruokien seuraan – viinille on turha yrittää koettaa löytää järkevää taisteluparia aromien ja makujen puolelta. Parhaiten viini esiintyy edukseen, kun se saa loistaa juuri sellaisena kuin se on – kunhan vain löytyy jotain purtavaa pehmittämään viinin ryhdikästä hapokkuutta ja yhä varsin tuntuvaa tanniinisuutta. Viiniä voi myös halutessaan kellaroida lisää, mutta uskon viinin olevan nyt huipulla, jossa se tullee viihtymään vielä muutamia vuosia; tästä eteenpäin aromit tulevat todennäköisesti kuolemaan nopeammin kuin uudet tertiääriaromit ehtivät syntyä. Korkkaa siis viini mielummin liian ajoissa kuin liian myöhään – tässä on ehdottomasti yksi parhaista viineistä, jota Alkosta on parin kympin kieppeiltä saanut!

Lyhyesti: Uskomattoman aromikas, eläimellinen ja rehellisen maalainen Gran Reserva, jossa jotakuinkin jokainen osa-alue tuntuu olevan juuri oikealla paikallaan. Espanjan punaviiniosaamista ehdottomasti parhaimmillaan.

Arvio: Täydellinen – tätä parempaa Riojaa saa jo etsiä työkseen. Upean viinin uskomattoman ihastuttava vuosikerta; vaikka on samalla todettava, että tuskin aivan jokainen osaa arvostaa näin maalaista ja positiivisen "likaista" viiniä. Sen sijaan jos etsit viiniltäsi luonnetta, etsi käsiisi tämän viinin tämä vuosikerta!

Hinnan (23,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.