Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


23.11.15

Campillo Blanco 2014

Campillo Blanco Fermentado en Barrica 2014
  • Valmistaja: Bodegas Campillo
  • Tyyppi: Valkoviini, DOCa Rioja
  • Maa: Espanja
  • Alue: Rioja, Rioja Alavesa
  • Rypäleet: Macabeo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 89 SEK (~9,42e; Heinäkuu 2015, Systembolaget)
  • Hinta nyt: 89 SEK (~9,59e; Marraskuu 2015, Systembolaget)


Perinteisesti espanjalaiset valkoviinit ovat olleet pitkään tammitynnyreissä kypsytettyjä, raskastekoisia ja oksidatiivisuuteen taipuneita viinejä; monien mielessä käsitys espanjalaisista valkoviineistä saattaa edelleen pohjautua tähän mielikuvaan. Todellisuudessa valtaosa espanjalaisista valkoviineistä on tätä nykyä tyyliltään hyvin kepeää, hedelmäistä ja aromaattista, eikä raskaita, täyteläisiä ja tuhdin tammisia valkoviinejä tahdo enää markkinoilta löytyä (mikä on sinänsä sääli, sillä parhaat kyseisen tyylin viinit voivat olla fantastisia esityksiä).

Rioja on ollut yksi niistä perinteisistä tuhtien ja tammisten valkoviinien saarekkeista: kun muualla Espanjassa keskitytään freeseihin, terästankeissa valmistettuihin viineihin, on Riojassa tapana ollut aina tehdä Viurasta (eli Macabeosta) tuhdimpia, tammessa kypsytettyjä valkoviinejä. Muutoksen tuulet kuitenkin puhaltavat nykyisi myös Riojassa, jossa tammiset Viurat kyllä edelleen ovat voimissaan, mutta viineissä keskitytään enemmän hedelmään ja hapokkuuteen – tammen rooli on alueen valkoviineissä jatkuvasti kutistumassa.

Tämän Systembolagetista bongatun viinin taustalla häärii Bodegas Campillo – merkittävän riojalaistuottaja Grupo Faustinon vuonna 1990 Baskimaan Riojaan (eli Rioja Alavesaan) perustama moderni viinitalo. Suomalaisille viinitalo lienee tunnetuin kahdesta vanhemmasta punaisesta Gran Reservasta (vuosikerrat 1978 ja 1989 – älkää kysykö, miten vuonna 1990 perustettu viinitalo on voinut pullottaa sellaisia), jotka saapuivat hiljattain tilausvalikoimaan. Siinä missä matalalla tasamaalla sijaitseva Rioja Baja on tunnettu ensisijaisesti muhkeista mutta matalahappoisista punaviineistä, ovat korkeammalla ja viileämmissä olosuhteissa sijaitsevat Rioja Alta ja Rioja Alavesa sopivampia ala-alueita valkoviinituotantoon.

Campillo Blanco on kahdelta n. 700 metrin korkeudessa sijaitsevalta viinitarhalta (Villa Lucía & Villacardiel) poimituista Viura-rypäleistä valmistettu valkoviini. Viini on aluksi saanut maseroitua rypäleiden kuorien kanssa 26 tunnin ajan, minkä jälkeen viini on siirretty uusiin ranskalaisiin tammitynnyreihin käymään ja kypsymään. Viini on aluksi käynyt 20 päivän ajan, minkä jälkeen viini on saanut kypsyä uusissa tynnyreissä 50 päivän ajan sakkojen päällä ennen pullotusta.

Väriltään Campillo Blanco on hennon vaaleanvihreä, jopa neutraalihko.

Tuoksu on aromikas ja makeiden ja kermaisen tammisten piirteiden dominoima. Makean puisten piirteiden joukosta voi helposti erottaa mm. kevyttä vaniljaisuutta ja hentoa kermatoffeeta; taustalla erottuu kirpeää sitruksisuutta ja tuoretta viheromenaa. Kokonaisuus ei kuitenkaan muistuta esimerkiksi mitään ylitehtyä ja -tammista Kalifornia-Chardonnayta, vaan viinillä on yllättävänkin Burgundi-henkinen tuoksu.

Hyvin tuore ja freesi maku on todella kepeä ja suorastaan kirpeän hapokas. Sitruunahappoinen sitrushedelmäisyys ja kevyt, vihertävä yrttisyys ovat vahvasti pinnassa, mutta toisaalta samalla kieli erottaa niiden rinnalta paljon kermatoffeista, vaniljaista ja voimaista tammea. Kontrasti hyvin kepeän ja hapokkaan rungon ja hyvin runsaan paahteisen ja makean tammisen aromimaailman välillä on hämmentävä.

Suuhun jäävä jälkimaku on kirpeän sitruksinen, tuoreen omenainen, kermainen, kevyen vaniljainen ja hennon karamellinen. Napakka, tuntuvan hapokas ja viipyilevän tammisten aromien hallitsema jälkivaikutelma on kestoltaan melko pitkä.

Pähkinänkuoressa Campillo Blanco on hämmentävä yhdistelmä kepeää raikkautta ja runsasta tammea; yleensä kepeät ja raikkaat viinit eivät näe tammea lainkaan, kun taas tammitynnyrikypsytykseen tarkoitetut viinit ovat luonteeltaan monesti valmiiksi raskaampia ja täyteläisempiä. Tässä sen sijaan yhdistyy kaksi ääripäätä erikoisella tavalla: sellainen kepeä, raikas ja rakenteikas rakenne, josta tykkään, ja runsas, hallitsevan tamminen tuoksu- ja makumaailma, josta en juurikaan välitä. Lopputuloksena on valkoviini, joka ei tammen vuoksi ehkä kuitenkaan ole ihan juttuni, mutta jonka freesi ja raikas yleisilme toimii eittämättä varsin kivasti.

Viini on tyyliltään selvästi simppeli, nuorena juotavaksi tarkoitettu tapaus, joten kellaroinnista tämä viini tuskin hyötyy lainkaan. Sen sijaan viini kannattaa iskeä jonkun sopivan ruoan kumppaniksi ja katsoa, mitä ruoka tekee viinin makumaailmalle ja rakenteelle. Viinin yrttinen ja hyvin hapokas rakenne kaipaa selvästi jotain, johon pureutua (rasvaa) tai joka antaisi tasoittavaa vastapainoa (happoa). Kenties erilaisin pähkinöin ja paistetuin raaka-ainein ryyditetty vihersalaatti voisi olla luontevin valinta, mutta näin pähkinäallergikkona jouduin skippaamaan suoraan tuollaiset ideat. Meidän taloudessa viini päätyi kermaisen sienipastan kumppaniksi, jossa kerma tarjosi raskautta viinin kepeille hapoille ja umamiset, paistetut sienet vastaparia makealle, aromaattiselle tammelle. Viini oli loppujen lopuksi aavistuksen turhan kepeä ja hapokas tällaiselle ruoalle, joten riitasointuja ei päässyt syntymään eikä metsään onneksi menty, mutta kenties joku toisenlainen viini olisi sopinut ruoalle paremmin. 3/5-tason elämys.

Lyhyesti: Hyvin kepeä ja hapokas mutta tuntuvan aromaattisen tamminen riojalaisviini. Erikoinen (eikä ehkä maailman tasapainoisin) yhdistelmä kepeyttä ja tammea.

Arvio: OK – omaan suuhuni viini ei ollut mikään erityisen hienostunut esitys, mutta ehkä tämä toimii paremmin niille, jotka kaipaavat viiniltään happoja, mutta eivät kavahda makean vaniljaista tammisuutta.

Hinnan (~9,42e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti