Pohjanrannan Mustaherukkaviini

Pohjanrannan Mustaherukkaviini

• Valmistaja: Pohjanrannan viinitila
• Tyyppi: Marjaviini
• Maa: Suomi
• Alue: Lappi, Keminmaa
• Marjat: Mustaherukka
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 15,00e (Heinäkuu 2015, Pohjanrannan viinitila)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

No niin, saatetaan tämä Pohjanranta-trilogia päätökseensä. Aikaisemmat osat löytyvät tästä: karviaisviini & viherherukkaviini.

Tämänkertaisessa arviossa on siis Paavo ja Vuokko Väyrysen omistaman Pohjanrannan tilan tuottama, mustaherukoista valmistettu punaviini. Viinitilan kotisivut eivät kerro käytännössä mitään viininvalmistusprosessista, mutta sen sijaan viini suositellaan "nautittavaksi" kylmänä "samaan tapaan kuin elsassilaiset punaviinit". Noh, pullo jääkaappiin ja ihmettelemään!

Viinillä on läpinäkyvä, tumma ja aavistuksen rusehtava kirsikanpunainen väri.

Lasista kohoaa makea, herukkamehuinen ja hennon marjahilloinen tuoksu.

Kielen kohtaa viinin puolikuiva ja tuntuvan – jopa kirpeän – hapokas maku, jossa tuntuu mustaherukkaa, marjamehua, puolukkaa ja hentoa liuotinmaista virhemakua. Maulla on runsaiden happojen vuoksi melko runsaasti intensiteettiä, mutta viinin suutuntuma on varsin kevyt, minkä vuoksi alkoholi (13,5%) ei jää piiloon, vaan erottuu kokonaisuudesta ja jopa hennosti polttelee.

Suuhun jää keskimaun tavoin hyvin hapokas ja kirpakka jälkimaku, joka jättää kielelle tuoreen mustaherukkaisia, puolukkaisia ja hennon vegetaalisia vivahteita. Aluksi suuhun jää muiden makujen häivyttyä aavistus kummallista, maamaista virhemakua; tämä piirre kuitenkin häipyy viinistä sen oltua jonkin aikaa hapen kanssa tekemisissä.

Pohjanrannan Mustaherukkaviini on kokonaisuutena melko kehno tekele. Tuoksu- ja makumaailma on varsin yksiulotteinen, minkä lisäksi viini kärsii monien suomalaisten kuivien marjaviinien yleisestä ongelmasta: viinin hapokkuus on yksinkertaisesti täysin tasapainottoman runsasta verrattuna viinin hyvin kepeään runkoon ja kuivakkaan makuun. Kenties viinin makea versio olisi helpommin lähestyttävissä, joskin epäilen, ettei se olisi laadullisesti merkittävästi parempi. Plussaa siitä, ettei tämä viini ollut sentään yhtä rankan virhemakuinen kuin aikaisemmin testaamani karviaisviini. Viiniä ei kuitenkaan voi suositella ruoan kumppaniksi, eikä kyllä tätä rehellisin mielin voi myöntää "nautiskelevansa" sellaisenaan.

Mitä hittoa meidän pitäisi tuolle Väyrysen Paavolle tehdä. Suomen kansa on jo moneen otteeseen todennut, ettei miehestä ole johtamaan maata, eikä nyt kolmen hyvin erilaisen viinin otoksella voida herran olevan myöskään mitenkään ansiokas viinintuottaja. Kenties Väykän pitää vain jatkaa uraansa lähinnä ansiokkaana Dostojevskin tuotannon lukijana?

Lyhyesti: Kuivahko, yksiulotteisen herukkainen, hyvin kepeä ja tasapainottoman hapokas marjaviini Väyrysten marjatilalta Keminmaalta.

Arvio: Huono – saa olla melkoinen masokisti saadakseen näin tasapainottomasta viinistä minkäänlaista nautintoa. Kyllä tällä känniin pääsee, mutta siihen tarkoitukseen löytyy halvempia ja paremman makuisia välineitä.

Hinnan (15,00e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.