Pohjanrannan Mustaherukkaviini

Pohjanrannan Mustaherukkaviini

• Valmistaja: Pohjanrannan viinitila
• Tyyppi: Marjaviini
• Maa: Suomi
• Alue: Lappi, Keminmaa
• Marjat: Mustaherukka
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 15,00e (Heinäkuu 2015, Pohjanrannan viinitila)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

No niin, saatetaan tämä Pohjanranta-trilogia päätökseensä. Aikaisemmat osat löytyvät tästä: karviaisviini & viherherukkaviini.

Tämänkertaisessa arviossa on siis Paavo ja Vuokko Väyrysen omistaman Pohjanrannan tilan tuottama, mustaherukoista valmistettu punaviini. Viinitilan kotisivut eivät kerro käytännössä mitään viininvalmistusprosessista, mutta sen sijaan viini suositellaan "nautittavaksi" kylmänä "samaan tapaan kuin elsassilaiset punaviinit". Noh, pullo jääkaappiin ja ihmettelemään!

Viinillä on läpinäkyvä, tumma ja aavistuksen rusehtava kirsikanpunainen väri.

Lasista kohoaa makea, herukkamehuinen ja hennon marjahilloinen tuoksu.

Kielen kohtaa viinin puolikuiva ja tuntuvan – jopa kirpeän – hapokas maku, jossa tuntuu mustaherukkaa, marjamehua, puolukkaa ja hentoa liuotinmaista virhemakua. Maulla on runsaiden happojen vuoksi melko runsaasti intensiteettiä, mutta viinin suutuntuma on varsin kevyt, minkä vuoksi alkoholi (13,5%) ei jää piiloon, vaan erottuu kokonaisuudesta ja jopa hennosti polttelee.

Suuhun jää keskimaun tavoin hyvin hapokas ja kirpakka jälkimaku, joka jättää kielelle tuoreen mustaherukkaisia, puolukkaisia ja hennon vegetaalisia vivahteita. Aluksi suuhun jää muiden makujen häivyttyä aavistus kummallista, maamaista virhemakua; tämä piirre kuitenkin häipyy viinistä sen oltua jonkin aikaa hapen kanssa tekemisissä.

Pohjanrannan Mustaherukkaviini on kokonaisuutena melko kehno tekele. Tuoksu- ja makumaailma on varsin yksiulotteinen, minkä lisäksi viini kärsii monien suomalaisten kuivien marjaviinien yleisestä ongelmasta: viinin hapokkuus on yksinkertaisesti täysin tasapainottoman runsasta verrattuna viinin hyvin kepeään runkoon ja kuivakkaan makuun. Kenties viinin makea versio olisi helpommin lähestyttävissä, joskin epäilen, ettei se olisi laadullisesti merkittävästi parempi. Plussaa siitä, ettei tämä viini ollut sentään yhtä rankan virhemakuinen kuin aikaisemmin testaamani karviaisviini. Viiniä ei kuitenkaan voi suositella ruoan kumppaniksi, eikä kyllä tätä rehellisin mielin voi myöntää "nautiskelevansa" sellaisenaan.

Mitä hittoa meidän pitäisi tuolle Väyrysen Paavolle tehdä. Suomen kansa on jo moneen otteeseen todennut, ettei miehestä ole johtamaan maata, eikä nyt kolmen hyvin erilaisen viinin otoksella voida herran olevan myöskään mitenkään ansiokas viinintuottaja. Kenties Väykän pitää vain jatkaa uraansa lähinnä ansiokkaana Dostojevskin tuotannon lukijana?

Lyhyesti: Kuivahko, yksiulotteisen herukkainen, hyvin kepeä ja tasapainottoman hapokas marjaviini Väyrysten marjatilalta Keminmaalta.

Arvio: Huono – saa olla melkoinen masokisti saadakseen näin tasapainottomasta viinistä minkäänlaista nautintoa. Kyllä tällä känniin pääsee, mutta siihen tarkoitukseen löytyy halvempia ja paremman makuisia välineitä.

Hinnan (15,00e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Pohjanrannan Viherherukkaviini

Pohjanrannan Viherherukkaviini

• Valmistaja: Pohjanrannan viinitila
• Tyyppi: Marjaviini
• Maa: Suomi
• Alue: Lappi, Keminmaa
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 15,00e (Maaliskuu 2015, Pohjanrannan viinitila)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: pohjanrannan viinitila

No niin, näin Pohjanrannan Karviaisviinin jälkilöylyissä on syytä pistää lisää arvioita Väyrysen keminmaalaisista kötöstelyistä! Tämä olikin ensimmäinen kosketukseni Paavo ja Vuokko Väyrysen pyörittämän Pohjanrannan viinitilan viineihin ja se tarjoiltiin meikäläiselle viime keväänä osana suurempaa sokkoviinimaistelua. Sen verran speksejä löytyy viinistä, että se on valmistettu talon omista, 3,000 viherherukkapensaan marjoista. Kaikki muu valmistuksellinen data jätetään hämärän peittoon.

PV-kirjainten perusteella Väykkää itseään esittävä pullon etiketti on yksinkertaisesti kamala. Itse viini on väriltään keskisyvän kullankeltainen.

Tuoksu on hunajainen, valkoherukkainen, yrttinen, kevyt ja kypsän omenainen. Viinillä on yllättävän valkoviinimäinen tuoksu; ainoastaan tuoreen marjainen yleisilme tuo hieman epäviinillistä vibaa kokonaisuuteen.

Maultaan viini on kuiva tai puolikuiva ja suutuntumaltaan keskitäyteläinen. Piirun verran jäännössokeria siis löytyy, mutta viinin hyvin tuntuva hapokkuus naamioi sokerin määrän sen verran hyvin, että tarkempi makeusaste jää hämärän peittoon. Yllättävän raikas makumaailma on yrttinen, herukkainen, hennon omenainen, vaalean marjainen ja runsaiden happojensa osalta melko kirpeä. Kokonaisuus on melko simppeli ja yksioikoinen.

Kirpeä jälkimaku on sitruksinen, melko tuntuvan valkoherukkainen, viheromenainen, kestoltaan pitkähkö ja jopa hennon tanniininen. Viinistä jää yllättävän Sauvignon Blanc-mainen yleisfiilis.

Viini on melko simppeli, eikä onnistu juurikaan kutkuttelemaan mielenkiintoa, mutta yllättäen se ei ole läheskään niin marjaviinimäinen kuin valtaosa Suomen muista marjaviineistä – sokkona arvioin viinin todennäköisesti jollain lailla erikoisemmalla tavalla valmistetuksi (esimerkiksi kellervän värin ja jäännössokerisuuden perusteella) Sauvignon Blanciksi, eikä marjaviinit edes tulleet mieleeni!

Kokonaisuus on siis yllättävän viinillinen, eikä viinin maltillinen jäännössokeri ainakaan haittaa – päin vastoin, se tuntuu antavan kokonaisuuteen juuri kaivattua balanssia. Myöskään mitään virheellisiä aromeja, epäpuhtauksia tai oksidaatiota ei löydy, joten siinä mielessä viini on varsin hyvin tehty. Sääli vain, että viini noin muuten on erittäin tylsä eikä mitenkään erityisen houkutteleva – viini ei houkuttele ottamaan toista lasillista. Jos siis kiinnostaa testata Väyrysen viinituotantoa, voin suositella testaamaan ensisijaisesti tätä viiniä, mutta jos laadukkaat marjaviinit kiinnostavat noin yleensä, kehotan kääntämään katseen Pohjanrannan viinitilasta jonnekin muualle.

Lyhyesti: Etäisesti Sauvignon Blancia muistuttava kuivahko, raikas, selkeän herukkainen ja kevyen kirpakka mutta myös varsin simppeli ja tylsä marjaviini.

Arvio: Keskinkertainen – viini menee kyllä parhaimpien maistamieni kuivien valkoisten marjaviinien joukkoon. Sääli vain, että se ei ole paljoa se. Viini on ihan juotava, raikas tapaus, mutta en kyllä menisi sitä suosittelemaan.

Hinnan (15,00e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Pohjanrannan Karviaisviini

Pohjanrannan Karviaisviini

• Valmistaja: Pohjanrannan viinitila
• Tyyppi: Marjaviini
• Maa: Suomi
• Alue: Lappi, Keminmaa
• Marjat: Hinnonmäen keltainen karviainen (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 15,00e (Heinäkuu 2015, Pohjanrannan viinitila)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Kesällä tuli pyörähdettyä Lapin läänissä, missä yksi vierailukohde oli Paavo ja Vuokko Väyrysen Pohjanranta – lähinnä siksi, että siellä sijaitsee yksi Suomen pohjoisimmista viinitiloista, Pohjanrannan viinitila. Nappasimme mukaamme pari tilan marjaviiniä mukaamme testiin ja poistuimme ketterästi paikalta.

Pohjanrannan Karviaisviini on satoisasta, vaaleita karviaisia tuottavasta Hinnonmäen keltainen -lajikkeesta valmistettu kuiva marjaviini, josta ei löydy käytännössä mitään tietoa, ainoastaan 12,5% alkoholipitoisuus mainitaan. Edes vuosikertaa ei viinissä ole mainittu, joskaan suomalaisilla marjaviininvalmistusmenetelmillä sillä ei taida pahemmin olla väliä.

Väriltään viini on hennosti rusehtavan keltainen

Tuoksussa tuntuu hunajaa, ujoa pähkinää ja rusehtavaa omenaa. Tuoksu on melko miellyttävä ja ujosti hapettuneen oloinen, tuoden mielen etäisesti tawny portin erikoisella, keltahedelmäisellä vivahteella.

Suussa viini on kuiva, melko hapokas ja suutuntumaltaan keskitäyteläinen. Mausta löytyy flättiä, epämääräistä hedelmää, kevyttä oksidatiivista pähkinäisyyttä ja hentoa vaaleaa marjaisuutta. Yleisilme on epäpuhdas ja melko epämiellyttävä.

Jälkimaku on lyhyt ja epäpuhtaan makuinen, suorastaan likainen. Hennon pähkinäinen jälkivaikutelma onnistuu olemaan yhtä aikaa ujosti kirpeä ja silti flätti.

Hoh, juu, ei. Tämä viini ei nyt ainakaan valanut uskoa suomalaisiin marjaviineihin, päin vastoin. Pohjanrannan viinitila mainostaa tätä "valkoviinityyppisenä", mutta ei tästä kyllä mitään valkoviinimäisyyttä löydä yrittämälläkään. Kenties viinin "makea seurusteluversio" olisi voinut toimia paremmin, sillä olen todennut lähes kaikkien kuivien viinien olevan melko surullisia esityksiä, mutta jos marjaviineihin jätetään hieman sokeria, rupeaa balanssi löytymään heti paremmin.

Toin tämän viinin sokkona tarjoiltavaksi kuukausi pari takaperin järjestämiimme kellarintyhjennystalkoisiin jokeripulloksi. Viini ei saanut mitenkään mairittelevaa vastaanottoa (ensimmäinen kysymys oli heti "onko tämä muka rypäleistä tehtyä?" – no eihän se ollut), mutta viinin kehno laatu korostui entisestään, kun se tarjoiltiin heti upean Château Musar 1995:n jälkeen. Viini ei kuitenkaan yllättäen kulunut loppuun maistelutilaisuudessa, joten kiikutin tilaisuuden jälkeen pulloa ympäriinsä maistattamalla eri ihmisille suomalaista viiniosaamista. Siltikään pullo ei ikinä tyhjentynyt loppuun asti ja lopulta viikkoa myöhemmin pullon pohjat oli kaadettava viemäriin, koska ne eivät yksinkertaisesti kelvanneet kenellekään.

Lyhyesti: Tuoksultaan hennosti oksidoitunut, maultaan epämiellyttävän epäpuhdas ja yhtä aikaa sekä kirpeä että flätti suomalainen tilaviini.

Arvio: Ala-arvoinen – tätä en tarjoaisi edes tehdäkseni verivihollisia.

Hinnan (15,00e) ja laadun suhde: Ryöstö.